torstai 31. joulukuuta 2009

Tuliukoista lumiukkoon

Ratiriti ralla tuli talvihalla, kuuraparta, tuiskutukka, lumiviitta, harmaasukka. Sellainen on halla.
Vai esittelikö hän itsensä näin.
Rötiviti, rötiviti röttelöliivit,
huonot on mulla housutkin.
Äiti tuli kelkan kanssa käytävää ja rallatteli masurkan tahdissa. Isä havahtuu ajatuksistaan kysyen: Mitä, mitä? Onko joku hätä? Tavallisuudesta poikkeava itseilmaisu herätti aina kysymyksiä kuulijoiden mielessä. Voi, Ibrahim, Sellossa. Olen varautunut vuoden viimeiseen päivään kiitollisena menneestä.

Tuliukkojen aika elämässäni on päättynyt. Jos on vain lusikalla saanut, ei heiltä voi kapustalla vaatia. Tai jos jäljet johtavat lapsuudessa saatuihin traumoihin, kuinka kaksi kertaa ilmaan viskattu ja kerran kiinniotettu voi toteuttaa rakkauden kaksoiskäskyä. "Minkä te olette tehneet minulle, sen minä teen sinulle ihminen; isä, äiti, veli, sisko. Ystävyyssuhteissa tämä on vielä rankempaa." Suorasta toiminnasta on siirrytty henkisen väkivallan puolelle. 
Elä tapa -ukkaasia voi toteuttaa monelle tavalla. Joskus katsekin voi tappaa ja välinpitämättömyys on tehokasta lyötyä kohtaan. Mikään terapia ei riitä heitä parantamaan ja kääntämään toista poskea, kun toinen on jo mustelmille murjottu. Olen tuntenut nahoissani, mistä minusta riippumattomista syistä olen tullut pahoinpidellyksi. KKN:n blogisti kirjoittaa näkyväksi koko perustuslain 6§2 kieltävät perusteet: "Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella." 
Meille on tullut maan tavaksi jättää vanhukset heitteille, verkkokirjoitustaidottomat työnnetään yli laidan, kun he eivät ole akateemisia. Elettyäni 60 vuotta + 54 tekemääni omaishoitovuotta olen ja saavuttanut 114 vuoden iän. Totean 93-vuotiaan isäni tavoin: Kyllä ne ovat viisaita. Järki taitaa tulla jälkijunassa, kun minusta isäni sanonta kuulostaa tyhmältä tai ainakin mustalta huumorilta. Ovathan kaikki petinsä pedanneet tunnustaneet ahneutensa. Tästä on pitkä matka palata takaisin sosiaaliseen, toistensa seurasta nauttivien ihmisten maailmaan. 
"Läheisyys mihin ei tukehdu ja etäisyys mihin ei jäädy" on maanalaisen armeijan lumiukkojen vapautta. Sitä ei tarvitse toitottaa turuilla ja toreilla. Kasvatetaan kaulaa itsensä ylentäneiden ja väliinputoajien välillä. Kehityskaaren olen käynyt läpi 1990-luvulla kotikunnassani enkä pudonnut kuin luudan päältä lattialle. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Sen sain kokea tervetulotoivotukseksi tulkittuna kieltona: 
- Älä tule meitä opettamaan. 
En tullutkaan opettajanroolissa, tulin näeståendevårdareksi sanan varsinaisessa merkityksessä. 1999 tehtiin jo vaihtokauppa sairaanhoitajan lähtiessä Sveamamman luokse hoitamaan työn perästä aikanaan lähteneitä suomalaisia kartanoihin kuninkaan ts. suomalais-ruotsalaiseen hoitokotiin sairaanhoitajaksi. On otettava opiksi ja todesta neljääs ukkaasi; kunnioita isääsi ja äitiäsi. Kuinka voin totella esivaltaa, jos sen ohjekilpi on "Arbeit macht frei" mustalla huumorilla. Jos sääntöjä muutetaan kesken sopimuskauden(elämänkaaren) meistä tehdään tietämättämme häviäjiä. 

Tuliukko on metallillekin liikaa johtajana ja niitä johtajia on osunut liian paljon tielleni. Onko meillä valmiuksia hoitaa ihmisiä terveiksi vai onko päämääräksi tullut syöttää lääkkeitä lääketeollisuuden rahastaessa ja lääkäreitä huumekauppiaiksi värvätessä? Palvelijan ja palveltavan roolit ovat kääntyneet ylösalaisin, kun kukaa ei näe enää metsää puilta. Eläkkeelle siirtyminen pelastaa monta julistajaa kasvoja menettämättä. Minusta tehtiin Varhennettu Vanhus ilman työhistoriaa, että teillä rauha olisi tulevana vuotena 2010. Sivarien määrä lisääntyy, kun kaikki eivät halua kantaa käsiasetta kaikkialla. On luotu kauhun tasapaino taloudellisilla perusteilla.
Sukupolvenvaihdokset estetään ja isänmaat jaetaan sijoittajille, jotka tulevat itärajan takaa äkkirikastuneina miljonääreinä. Se on valtaakäyttävien etuoikeus kuin Berliinin muurin rakentaminen. 
Lääninrajat poistuvat ja huomisesta lähtien maanmittauslaitoksilla on rajaton valta julistaa uusjako omistussuhteissa.

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Suuri Rakkaus

Rakkaus sä kuvaksesi minut kerran tänne loit. Joulu 2009 on ulkoistettu minun tietämättäni. Kirjoitan kokemuksesta sunnuntaina loppiaisen jälkeen uutta oppiessani. "Kokemus on ankara opettaja, se pitää kokeet ennen ensimmäistä oppituntia." (Vernon Law, Hetkiä elämästä,SYDÄNVALOA) 

Suomen Turku julisti joulurauhan ja kehotti sitä viettämään Vapahtajan syntymäjuhlana. Sulo Saarits ei saanut enää laulaa perinteistä "Taas kaikki kauniit muistot, mun tulee mielehen, lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen." 
Lumisia kuvauspaikkoja etsimme antarktisissa olosuhteissa heti loppiaisen jälkeen. Kameran käytöstä sain oppitunnin ja koe seurasi välittömästi lumenvalossa jäätyvin sormin minulle oudolla kameralla. Minulla ei ole ollut paljon mahdollisuuksia tehdä suuria tekoja. Tunnen myötätuntoa vuoden pakolaisnaista kohtaan nimen esille tullessa, kun sairas Ibrahim on ampunut ihmisiä. 
Minutkin on vedetty julkisuuteen sisarena, äitinä, yrittäjänä, opettajana, uskovaisena, hulluna, kun näillä rintamilla joku tuttu kunnostautuu. Jouluaatosta tuli yhtä kiireinen esitys rauhantekijästä kuin joulupukille matkaan käydessään kaikkien kilttien lasten luo. Joulu on hyvien ja pahojen juhla yhtä hyvin kuin terveitten ja sairaitten. Minut on ryöstetty. Istun ja ihmettelen, missä ovat voimauttavat valokuvat. Vasta tänään jaksan purkaa laukut, olin niin väsynyt ja raihnas. Kuvat ovat tallessa ja eletty elämä filmillä.
"Näin muistot rakkahimmat taas elpyy uudelleen.
Ja sanat siunaavimmat taas lankee sydämeen.
Niitä lausu ei enää kukaan, mutt' niiden tunnelman.
Saan joka joulu mukaan tueks vuoden vaikean."
Mukana olleille kiitos. Minulle kokemukset ovat tätä päivää ja teille nuorille tulevaisuutta 40 vuoden kuluttua vietettäville opiston toveripäiville. Siihen asti teemme pieniä tekoja suurella rakkaudella.

Rakkautta on tai sitten ei

Jotakin on pielessä tässä ajassa. Kupparihieroja oli joka kylässä tuttu ilmestys. Lääkärit opettivat ammatin sopiviksi katsomilleen naisihmisille. Isä Juntunen on minun oppi-isäni. Juntusen hieromalaitos koulutti ainoana Suomessa näkeviä hierojia aikansa. Sitten ryöpsähti koulutustarjontaa räätälöitynä työttömyyskoulutuksena Suomen jokaiseen kolkkaan. Onpa joku Rauhan hieroja suojatyöpaikassaan palkittu noopelilla. Muiden hierojien ammattitaito on mitätöity antamalla Kela-korvaus koneellisesta liukuhihnatyöstä. Käsintehtynä siihen työhön uudet johtajat ovat tuoneet aasialaiset hierojat, jotka hierovat alasti. Ei ole enää muuta mahdollisuutta pitää kiinni tuotteestaan kuin ryhtyä vapaaehtoistyöhön. 
On ammattikoulutusta ja rekistereitä valvontaa varten. Sähköiseen järjestelmään siirryttäessä tiedot häviävät tai niitä tulkitaan väärin. Onhan tietokone yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä. Toisesta pahanpuhuja leimattiin valepukiksi ja nyt nämä itse esiintyessään valelääkäreinä ja murhaajahoitajina pilaavat ammattikunnan maineen. Voittoatuottavien liikelaitosten palkkalistoille pyrkivillä on vaara joutua väärille urille. Erityisosaaminen vaatii tiedon, taidon ja tunteen käyttöä. Muuten olemme pyöveleitä kaikki pussi päässä ja kirves kädessä. 

Olemme saaneet 10 uutta käskyä. Edelliset ukkaasit sai Mooses matkalla luvattuun maahan, jonne hän ei kuitenkaan koskaan päässyt. Minulle neljääs ukkaasi vanhempien kunnioittamisesta ei tuottanut luvattua perintömaata kuin jakokirjassa. Ukkaasin selitysosan aika on meneillään. Se kehottaa kunnioittamaan esivaltaa. Jos he tekevät vääryyttä, ukkaasi käskee pistämään kivet kuppiin ja ääneen ihmettelemään vääryyksiä. Kieltää kuitenkin menemästä mukaan pahantekoon. 
Pois se minusta, että kiusaus kävisi ylivoimaiseksi. Hillitsen itseni woodoo-menoilla ja kohta paha saa palkkansa. Varmuuden vuoksi kukkaportin ruusunvarret sojottavat terävinä piikkeinä estäen portin yli kiipeämisen. Muuten kuljen kukkaportista menneeseen maailmaan.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Albino-orava

Siinä se seisoo kahdella jalalla keskellä tietä. Jarrutus ja kuiskaus: Albino-orava. Oliko Mummonorava seurannut minua joulunviettoon Mäntsälään. Sinne päättyvät minun joulumuistoni joulusta jouluun 2000 - 2009. Kaamosraja on valumassa Äkäslompolosta etelää kohti. Tässä on minun nousut ja laskut. Joulusta kevättä ja valoa kohti kuin laskiaisena lasketellaan alamäkeen. Takana on muistini mustin syksy. Olisi tilinpäätöksen aika, mutta agabenatileissä ei ole paljon laskemista +/- 0. Voittojen maksimoiminen ja tappioden tasaaminen on 0-pisteessä. Niin taitaa olla vireystasokin, ei hyvä eikä huono. Toivon sen kuitenkin lähtevän nousuun valon lisääntyessä. En ole osannut ennakoida työkykyyn vaikuttavia tekijöitä, kun yritin urheasti täyttää odotukset jaksaa eläkeikään asti ja sen jälkeen vielä niin kauan kuin pääsen omin jaloin työpaikalleni. 

Pääministeri ja kansanedustaja ovat etuoikeutettuja meihin taviksiin nähden. Kela on ohjelmoitu inkvisiittorina epäilemään kaikkia maksamiensa etuuksien väärinkäyttäjäksi. Valitusten kautta ihmettelen monen miehen/naisen voimalla tehtyjä mitäänsanomattomia päätöksiä. Kunhan jokainen on saanut sanoa mielipiteensä minulle kuuluvista, itsemaksamistani etuuksista. Arvonimestä "Varhennettu Vanhus" maksan joka kuukausi osamaksuerän kuolemaani asti. Sen jälkeen lapset maksavat veroa jäämistöstä kalleimman mukaan. Meistä on onnistuttu saamaan yhteiskunnan ylivarojen eläneiden kulutusjuhlien maksajia. Vai pitäisikö niistä käyttää nimitystä elämän oppirahat. 

Kotikuntani anti 12 ikävuoteen mennessä oli 5 lukuvuotta kansakoulua epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla. Vanhempani kustansivat minulle 8 vuotta oppikoulua vieraalla paikkakunnalla. Sitten pääsin kokeilemaan itse opettajana kouluissa, joihin kukaan koulutettu opettaja ei halunnut tulla. Nyt koulut on lakkautettu ja lisää lakkautetaan. On saatu aikaan kiusaamisesta kertova kouluympäristö. Aina paremmista lähtökohdista tulevat ovat pitäneet epätasa-arvoa yllä. 
Minulle koulumaailmasta tuli Syntisenlaulunmaa. Vielä syntisemmäksi se muuttui, kun opin verkkokirjoitustaidon. Jos sitä ennen jäljenjättäjien merkkikieltä sai lukea ulkohuussien seinistä, nyt minulle lähetetään kaikkea roinaa sähköpostiin. Enkä ole sitä pyytänyt. Sen on sanut aikaan poliittinen salaliitto meidän yli-ikäisten pään menoksi. Tässä maassa on paljon mälsää, mutta ollaan jo lähellä kamelinselän katkeamispistettä kyynärpäätaktiikkaa käyttävien kunnian kukkojen kiekuessa.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Joulurauhasta maailmanrauhaan

Otin kutsun vastaan lähteä viettämään joulua maalle. Aatto-aamuna heräsin, kun isäntä oli lähdössä eläinlääkärille Mossen kanssa. Palasi kotiin lääkehuumeessa vaisuna. Mosse oli riehunut metsäretkillä ja satuttanut itseään. Odotan joulurauhanjulistusta ja sen jälkeen "Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen, lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen". Sille ei ollut aikaa, kun edellisen vuoden rauhannobelistin kiireitä media piti tärkeämpänä kerrata. Toihan sekin muistoja mieleen, mutta ei niin kauniita omakohtaisena kokemuksena. On palattu perinteiseen rauhan palkitsemiseen. Se on vastakohta rauhanjulistukselle Joh. 14:27 "Rauhan minä jätän teille, minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." 

Syntymäjuhlan viettäjä on juhlissaan Kuokkavieras pilapiirtäjä Karin oivaltamana. Joulusauna mökillä oli uutta. Perinteistä jouluruoka, juoma, lahjat, kynttilöiden sytytys haudalla. Kuuntelin lahjalevyt viimeisillä äänentoistolaitteilla ja hyvältä tuntui. Ennen lähtöä vieras oli viety lentokentälle. Laukku ei seurannut mukana, vaan pitää odotella, milloin kotiutuu. 
Katsoin valokuvia omaishoitoajalta. Kuvat kertoivat jouluihin liittyvistä odottamattomista asioista, mutta lasten iloisten kuvien kautta 1990-luku kirkastui. Mehän selvisimme siitä, minäkin, surtuani sata vuotta. "Nyt kuulen äidin äänen niin hartain paatoksin, hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin. Mitä ymmärsin, sit' en tiedä pyhätunnelman muistan vain. Sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain." 

Onko tultu toistamiseen kylmän sodan aikaan asevarusteluineen.
"Arbeit macht frei" -kyltti uskotteli miljoonalle juutalaiselle tulevaisuudesta muuttuneessa maailmassa. Osaavat ja työteliäät juutalaiset olivat tulleet silmätikuksi pienelle, hassulle Hitlerille. Elän samaa aikaa sanan käänteisessä merkityksessä. Vapautta työnteolla en koskaan ole tavoitellut. Se on itsestään selvyys sotimalla soditun itsenäisen isänmaan äänioikeuden ensimmäisenä maailmassa saaneelle naiselle. 
Poliitikolta aina kyselen: "Mitä olen jättänyt tekemättä, että poliitikko voi minua valistaa?"
- Kun huolehdimme vanhuksista ja lapsista, ei meillä työtätekevillä ole mitään hätää. Ääntenkalastelusta on kyse. Minun ilmainen ääni on yhtä pieni ja mitätön kuin silakka joulukalaksi. Suolasilakkana se kuitenkin oli riitävä Tuntemattoman kiljujuhlien jälkeen. Varoituksella ettei siitä huudella sen pidemmälle. Omistaminen ja raha on kuitenkin ylpeilyn aihe rauhanruhtinaalle, kun optiot ja palkinnon on saanut voitelurahoiksi. Maailmanrauhan palkitsemisessa ollaan menossa perinteiseen palkitsemiseen sotien lopettamiseksi. Ammattitutkinnon suorittaneena hierojana olen saanut kollegan rauhanhierojana ja tuoksuihin vetoavana aromahierojana. Rauhanhierojalla on monta rautaa tulessa seilatessaan maailmalla. Etsiikö hän paikkaansa jouduttuaan pakolaiseksi omassa maassaan? 
Äiti Teresan rauhanpalkinto tuli kuitenkin kuolevien hoitamisesta Kalkutan kaduilla. Rauhan minä jätän teille, oman rauhani. En minä anna niin kuin maailma antaa. Minkä olette tehneet yhdelle vähimmistä, sen te olette tehneet minulle. Olen täyttänyt tämän käskyn. Se riittää minulle tässä ajassa, jolloin ei mikään riitä rahamaailman julmalle jumalalle eikä sen edessä kumartelijoille.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

0 10 10 1

Tuulentupa

Minä menin hattuni alle
ja lähdin maailmalle
pois köyhyyttä pakohon.
Tein tuulentuvan, tein talon,
sain lahjaksi päivänvalon
ja ilmaisen kuutamon.
(Einari Vuorela)

Löydän kuitenkin itseni hyvinvointivaltion kaatopaikalta elämäni 68. jouluna. Ensimmäisenä jouluna hyvästelin äidinäidin, Holoppalan mummon. 

Anna Helena istui jo 5-kymppisenä musta huivi solmittuna leuan alle ison lapsilaumansa keskellä. Hoitamaton verenpaine koitui kohtaukseen laakista vainaa. Minä olin syntynyt kesällä täyttämään hänen tyhjän paikkansa. Näin se monta kertaa menee. 
Holoppalan ukki, Antti Juho, kuoli ennen Anna Helenaa sen ajan diabetekseen. Nuorena hänkin kuoli. Isä oli lähetetty hakemaan pappia soutamalla kirkonkylästä. Korpelan Arvi oli jo iso poika ja kastamatta. Liekö silloin olleet vanhemmat vihkimättä, kun pappi samalla reissulla tuli kastamaan. Pappi oli kauhistellut: Täällä eletään kuin Saksanmaalla. Poika sai nimen ja kuoleva viimeisen voitelun. 

Äidinisän puoleinen suku on jäänyt tuntemattomaksi, kun isoisä on kuollut nuorena. Hänellä on kuitenkin täyskaima, pikkuserkkuni. Tuli huomatuksi saadessaan korkeimman kunniamerkin 6.12.2009. Näin jossakin päin arvostetaan hyvin tehdystä työstä. Lahdessa kuitenkin vain toimittajia palkitaan journalismista, jota JSN moittii silloin tällöin. On menty mauttomuuksiin. Tuulentuvan joulutervehdyksen lähetän kaikille hattuni alta tasapuolisesti. 
Voikaa paremmin kuin muut, ja niinhän te teette minun sitä toivottelemattakin. Voivotellaan sitten ensi vuonna 2010.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Arbeit macht frei

Avaan tämän joulun joulukadun jouluviikolla. "Arbeit macht frei" -kyltti oli muutaman päivän kadoksissa. Sillä aikaa korvasin takorautaisen kyltin kukkaportilla. Mersumieheltä välitetyt ruusut hehkuivat vain päivän. Kohtalonköynnös kaareutuu portiksi ja ripustan siihen punaiset ruusut kuivumaan. "Kukkaportin avaan suljen, hengittelen ilmaa raikasta kuin tuuli."

Word news kertoo rautakaaren löytyneen kolmeen osaan leikattuna. Se palautetaan paikalleen muistuttamaan keskitysleirin kauheuksista. Meillä on oma historiamme ja kipukohtamme. Näitä palaan aina joulusta jouluun muistelemaan Vihtaniemelle lapsuuskotiin. Vielä ei ole maailman meno asettunut paikalleen. Siellä on käymässä Tiekartta Länsirannalla. Kunta on avannut porttinsa sijoittajille meidän Vihtaniemen alkuperäisasukkaiden jälkeläisten kustannuksella. 

Tulee esille muistutus kansainväliseltä taholta Suomen tullittomista asekaupoista rauhanruhtinaan ollessa presidenttinä. Jälkitullia peritään takaisin kymmeniä miljoonia. Tuottoisinta kauppaa on ase-, huume- ja nais(ihmis)kauppa. Tätä on käyty meidän selän takana tietämättämme. On epäkorrekteja salaliittoja, joista anotaan rauhanpalkintoja jälkien peittämiseksi. 

Vihtaniemellä tehty työ ei ole tehnyt meitä vapaaksi. Sen olen saanut katkerasti kokea maksamalla, maksamalla ja maksamalla ja vielä sittenkin maksamalla. Kotikatsomon "Kuusivaras" on tämän joulun joulukertomus. Minä tulin, että kaikki työ ei olisi ollut turhaa. Sitä vannotti Koskelan Vilho nuoremmalle veljelleen sodan alkaessa. Sinä tulet takaisin. Muuten on kaikki turhaa Jussin ensimmäisestä lapionpistosta suohon. 

Isoisä oli minun vierihoitajani ja hänen jälkiään olen yrittänyt seurata käsityöläisenä. Isoisä oli räätäli, setä vaatturinopinkäynyt torpparin poika, osallistui nuorten rientoihin työväentalolla. Pyssyjen kanssa hänet haettiin kotoa vankeuteen. Nälkiintyneenä ja sairaana hän palasi. Kuoli 29-vuotiaana. Ehdin kysyä isältä, miksi Taavetti vangittiin. Tuomioksi riittivät edellä kirjoitetut syyt. Ei saanut nimellistä hautapaikkaa. Jos minun palaamiseni vanhempieni hoitajaksi on ollut valtaapitävien mielestä turhaa, Taavetin nimellinen muistolaatta isovanhempien hautakivessä on Koskelan Jussin ensimmäiseen lapionpistoon verrattava teko. Paluullani on ollut tarkoituksensa. 

Yhteyksiä tiettömän taipaleen taakse alkuperäisten toimesta käytetään laskutuksen kohteena. Tieyksikkömaksut lomakiinteistöstä, uimarannasta varattu muukalaisille hautausmaa, jonka rajat on vahvistettu piikkilanka-aidalla mielikuvissani, perusmaksut lankapuhelinliittymästä, perinnön uudelleen arvottaminen kiinteistöveroa varten. 
Olen tieni päässä, joka on kirjattu lakiin; ehdoton ikä 64 v ja yhtä ehdoton työhistoria - yrittäjien, maatalousyrittäjien, perhehoitajien ja omaishoitajien olemattomasta työhistoriasta. 
Rauhanruhtinaalle tiedoksi. Vihtaniemellä on tehty työtä ja sillä elätetty suuret perheet yli sata vuotta, osallistuttu sotaan ja uhrattu nuori elämä kapinaan. On tultu aikaan, jossa sovelletaan sääntöä "Arbeit maht nicht frei". Suomi on sotaakäypä siirtomaavalta. Alkaako uusi aika, väärän kuninkaan päivä, seuraavissa presidentinvaaleissa? Jos minä saan pystyttää kaaren, valaisee sitä valokuitu. Muutto-auto on yhtä valmiina kuin ferrarinpunainen pako-autokin. Kumman otan käyttöön, riippuu tarkoituksesta. 
Pakene tai taistele! Sanojen ja tekojen kaksois/kolmoismerkitys on tehnyt meidät hulluksi huippuja myöten, sanoo radiopsykiatrini. Vähiten tähän hulluuteen syyllisiä ovat vanhukset, jotka vaiennetaan liian suurella psyykelääkityksellä tai ulkolaisen perinnän kohteeksi myydyt velalliset. 
Kun työt näkee tekijän tuntee valkopääksi rahaministeristä lääkefirma ry:n palvelukseen.Sitä rataa edetään, pidetään toisten kirjoittamia puheita nostamatta katsetta paperista, jos sisälukutaito on hankittu sodanaikaisissa olosuhteissa.
Meidän Aatu, minun omaishoitajan puolestapuhuja, sanoi viimeisessä teeveehaastattelussa Kenraalintalossa. "Kuinka meidän käy, eihän Kamarineitokaan enää ole niin nuori?" Hyvinhän siinä kävi, Kamarineidosta ei ole tullut valtakunnan surijaa. Sitä virkaa hoiti Vironperän Kyllikki muutamia vuosia Johanneksen kuoltua.
 

"En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen." (Nocturne Eino Leino)

maanantai 21. joulukuuta 2009

Naamioidut huvit

Elämisen taito Jaakko Haavio Ikikevät

Etana

On entuudesta tuttu
tämä pieni tyhmä juttu.

On suven aika herkin.
Ja ruusut, ruusut kukki.
Ne etanan tien tukki.
Se pani suunsa suppuun
ja sylki ruusunnuppuun.
Näin painetuksi merkin
se sai kuin saikin oman.
Se oli tyytyväinen,
se pikku nilviäinen.
On tapa etanoiden
myös viisastelijoiden.

Ohjelmointikirjan viimeinen kuvallinen runo 26.3.2004 on tänään ajankohtainen. Runon kirjoittaja otti etanan merkinpainajaksi. Viisastelijoita on ollut silloin ja on edelleen. Olen kantanut kipua, jonka oiretta lääkärit ovat hoitaneet omista lähtökohdistaan. Diagnoosi on kohdistunut syntyperään, sukupuoleen, ikään, koulutuksen puutteeseen, uskontoon ja ammattiin. 
Halventaminen on kielletty, mutta sillä selitetään kaikki oksalta ylimmältä. Miksi tuntisin kipua rasistisista loukkauksista? Viisastelijat jäävät viisastelijoiksi, kivun aiheuttaja on punkki ja borrelia. Sen saatuani en tiedä itse eikä lääkäri käyttämäänsä lääkettä määrätessään, mitä vaivaa sillä poistetaan. 
Sen olen tiennyt, että minun polvet eivät ole kukonhelttaa vailla. Se ei ole hullunlehmäntautia, ei lintuinfluenssaa eikä sika-H1N1. Se on borrelia, tuo naamioitumisen mestari. Suurempi kipu peittää pienemmän. Omaishoidon tuottaman uupumuksen ja perinnönjaon jätän viisastelijoiden viisasteltavaksi. Ehkä he pääsevät johonkin loppuratkaisuun omakohtaisena kokemuksena sitten aikanaan. 

Rikas mies rukoili, että Herra lähettäisi Lasaruksen hoitamaan hänen vaivojaan. Aleksis Kivi sairasti samaa tautia. Minulla on lukkarinrakkaus Kiven tuotantoon. Sydämeni laulu, Seitsemän veljeksen kasvutarina ja isänmaan ylistys. Pyydän jatkoaikaa lainaamalleni kirjalle "Die sieben Brüder". 
- No, jos sinulla ei ole muita miehiä, huikkaa kirjanomistaja.
Borreliasta on tehty väitöskirja, omaishoidon tulevaisuudesta se on työn alla. Talvipäivän seisaus 21.12. on kirjottu punaiseen pöytäliinaan. Se kertoo ilosta sinulle, sinä tyttöni pellavapää. Surusta kertoo se tänä päivänä, mutta lieventävänä tekijänä on lääkärin tapaaminen kipupiikin merkeissä. Sen jälkeen joululounas ystävien kesken pienessä piirissä. On kaikki hyvin taas vuoden 52. viikolla, jouluviikolla. 
Kesä alkaa joulusta, syksy juhannuksesta.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Kuka on potilas enemmän kuin toinen?

Olemme sairauskertomuksia kaikki. Priorisoimalla yritetään pistää asioita tärkeysjärjestykseen; potilaita jonoon, työttömiä kilometritehtaalle, kirjaviisaita älyttömyysjärjestykseen. Toisin sanoen. Meidän lapset ja naapurin kakarat. 
Grigorijef tunsi olevansa kuitenkin ykkönen. Hän oli leskirouva. Tuli tyytyväisenä terveyskeskuksen käytävää pitkin lääkärin luota. Hän oli käynyt näyttäytymässä lääkärille, että on elossa. Sama toistui aamu aamun jälkeen. Ehkä lääkärillä oli uuvutuskampanja käynnissä, että rouva tekisi testamentin lääkärin hyväksi. 

Kaupunginviskaali ryhtyi tositoimiin ja haki pitkälle dementoituneen Vihtalahden isännän vuodeosastolta muka paremmalle lääkärille. Sai puumerkin testamenttiin, jolla siirtyi rahaa ja talo viljelysmaineen viskaalin alaikäiselle tyttärelle. Käräjillä viskaalin aikeet kuitenkin mitätöitiin ja säätiö sai ainakin maat hallintaansa. 
Viimeaikaiset tiedot säätiöiden rahankäytöstä ovat epäilyttäviä, mutta eihän se ole minulta pois. Käyttäköön kukin rahansa mihin katsoo niitä eniten tarvitsevansa. Poliitikolla on huoli, mistä keksisi uusia rahastuksen kohteita. Laiha lohtu on myöntää eläkkeen kustannuksella arvonimi osamaksulla "Varhennettu Vanhus". Ikä ehdoton 64 v, mutta minkä ikäisenä jatketaan työuria, kun työhistoriakin on ehdoton niiden ainoitten alasajettavien ammattien joukossa, jotka eivät kerrytä työhistoriaa. 
Kuulun näiden joukkoon; yrittäjät, maatalousyrittäjät, omaishoitajat ja perhehoitajat. Tästä kertoo omaishoitostatus omalla kotimaisella kielellä. Omaishoidontuen saaminen tekee läheistään hoitavasta omaishoitajan. Toisella kotimaisella närståendevårdare kuvaa paremmin omaishoitajaa. Potilasjärjestöt kertovat hoidettavasta, mutta ei hoitajasta. Sekin on yhdenlainen ajatushirviö terveelle hoitajalle. "Mitäpä huono huokaat, kun turva on kelkassas?" 
Tiedän monta tapausta, kun lapset sopivat yhdessä vanhempiensa hoitovuoroista. Viranomaishoitona kunta ottaa takaisin omaishoidontuen palvelumaksuna. Kunta purkaa laitospaikat pois eikä huolehdi avopalvelujen järjestämisestä. Virkamiesten mielenkiinto on suuntautunut tilanteisiin, joissa heillä olisi henkilökohtaista hyötyä itselleen. 
Lahden kadulla seilaa mies, joka esittelee kolikoita ja pyytää vaihtamaan ne seteliksi. Samaa logiikka pätee valtion rahastukseen, kun EU määrää sikojen alennustilasta. Hyvin hoitaminen maksaa enemmän kuin huonosti hoitaminen tai heitteillejättö. On ruokahalua kiihottava teeveerudun välittämä kuva sairaista elukoista. Biafran nälkiintyneet lapset aikanaan saivat aikaan saman kylläisyyden tunteen. Kolmas nappiin osunut mainos on alapään hyvinvoinnin lisäämisestä. Teevee yllättää aina. 

Olenkin siirtynyt muistelemaan Kulttuuripaketti kotiseudulta DVD:n myötä Aleksis Kiven aikaista isänmaata. Siitä kertovat laulut ja kuvat. Niihin liittyviä muistoja ei kukaan voi riistää mielestäin. On olemassa elämänmatkan halki kantavia rakkauslauluja. Ovat kannustavia eikä mitään nyyhkytarinoita iltapäivälehtien lööpeissä. "Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen, lumivalkeat pellot puistot ja juhla Jeesuksen" lauletaan joulurauhan julistamisen jälkeen, jos Jumala suo.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Tutkittu juttu voi tappaa

Omaishoito on osoittautunut hoitajalle tappavaksi, ei kuitenkaan itsemurhaksi. Vanhakin hoidettava voi hankkia itselleen aseen ja ampua mustasukkaisuuttaan terveemmän hoitajansa. Jos omaishoito ei ole tasa-arvoinen ihmissuhde, liittyy siihen kummaltakin puolelta vallankäyttöä. Vielä suurempaa valtaa käyttävät kaikki hierarkian portaat, kun omaishoitajan työ halutaan mitätöidä. Tässä on onnistuttu hyvin pääkallonpaikalla kirjoittamalla lakiin omaishoitajaa koskevia pykäliä. Meidät on kammettu sivuun tai hiilivalkealle polttoaineeksi. Klapivaihetta edeltää univaje. 

Silmät auki voi aivot nukkua. Siitä minua on muistutettu joka käänteessä. Piti opetella nukkumaan sängyssä yöllä, mutta aamun tullen pääministeri änkee kotiini jo kellokuusi, enkä ollut sopinut ajasta hänen kanssaan. Pääministerin morsian odottaa ja saa tekstiviestin. Se on loppu nyt. Morsiamen tunnetila heilahtaa ja purkaa pettymyksen kirjaksi. Siitä vasta äläkkä alkaa, käydään käräjiä puolesta ja vastaan. Korkeimmasta päätöksestä ei enää voi valittaa. Johonkin sahattuun tuppeen tai viilattuun linssiin sekin päätös vähitellen liukenee. Kuinkas siinä kävikään; hiiri kissalla räätälinä? 

Minä muistin eroottisen hautausmaan Pariisissa ja toteutin sen parvekkeella. Yhtään suorasääristä ei ole minulle palautettu, omaiset ovat haudanneet omansa ristin alle. Se on kaksisuuntainen unihäiriö, uni ei tule, ketähän valvottaisi puhelinsoitolla. Se on rikosluontoista, sairasta häirintää.
Borrelia on verenimijän vastalahja saadusta ravinnosta. Omaishoitajan maksettu osake tai perintö otettaan vahvemman oikeudella tai uhkaamalla välimiesoikeudella ja annetaan sijoittajalle, jolla on suuret suunnitelmat asioida leivisköillä tuottavammin. Verotuloja enemmän yhteiseksi hyväksi. 
Katso päätä, mitä käteen on jäänyt vetämisen jälkeen. Laps' tyhjät kätes' ihanat tänäkin jouluna omaishoidon unenvajauksesta huolimatta. Jäljellä on borrelia verenimijän vierailusta. Kenenkään ei tarvitse selitellä asioita parhain päin omaksi edukseen.

Omaishoidon borrelia

Myrkkyjen käyttämisessä suojeluaineena ollaan jälkijunassa. Pieneliöillä on valmius muuntua kestämään niihin kohdistuvaa uhkaa. Näin luonto on selvinnyt tähän päivään. Ihminen voi vain huonosti, kun ei tunne tuhoamisvimmassan syitä eikä seurauksia. 

Kattohaikarapari tekee niille ominaiset rituaalit, vaikka toinen olisi sairastunut. Jos pesä jäisi yhden haikaran varaan, olisi se vapaata riistaa ryöstettäväksi. Sama koskee perheitä. Kun vanhemmat ovat voimissaan tekevät he kaikkensa lastensa eteen saadakseen heidät lentokykyisiksi itse huolehtimaan itsestään. Näin oli maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa. 
Sotakorvausten maksaminen aloitti meillä teollistumisen. Kaikenlaisille tuotteille oli kysyntää. Nyt eletään jälkiteollista aikaa. Perhe on suurimman muutoksen ravisteltavana. On tullut alkeellinen tiedonsiirtomahdollisuus. Projekteilla on kaikki suomalaiset koulutettava verkkokirjoitustaitoisiksi. 

Kehitysmaiden tyttöjen koulunkäynti ei ole itsestään selvyys. Meillä ollaan edelläkävijöitä fantastisten mielikuvien toteuttajana. Mihinkä on tultu? On toteutunut naistenlehtien kysely miehen mielikuvituksesta. Tiivistettynä se on, "viis tissii ja siittimet sikinsokin". Yhden yön tarinan tähti tokaisee: "Vittuuko sitä viittätoista vuotta pakertaa tullakseen joksikin, kun tähti voi syttyä yhdessä yössä." Valkeus nauraa pimeyden töille, kun tekstiviestillä ilmoitetaan suhteen loppuminen. Grande finale kirjoitetaan Korkeimman oikeuden päätöksessä. 
Koti on myyty ja tilalle on tullut kaksi kotia ja virka-asunto vastaanottoja varten. Vanhempieni tyttärenä minulla ei ole epäselvyyttä juuristani vahvuuksina. Neljääs ukkaasi antaa osviittaa minulle 5-viiskymppiselle tyttärelle palata vanhempieni hoitajaksi. Se oli ennenkuulumatonta, kun perheessä oli vain isä ja äiti ja heidän kanssaan asuva vanhin veli. 
Hautaustoimisto oli jo ottanut oikeudekseen käydä vanhempien luona useamman kerran päivässä. Äidin viimeisenä kesänä käytiin maalla 4 kertaa. Silloin punkki tarttui matkaan tietämättäni, mutta hauturien ilmestyminen kesäpäivänä maalle huomattiin. Mitä he täällä tekevät kutsumattomina? Heillä oli poika, jonka eteen äidin piti yrittää enemmän kuin jaksoi. Olihan isä jo eläkeläinen. Isä 80-, äiti 60- ja poika 20 -vuotta. Tämäkö on ikäjakauma perintöprinssiksi pyrkiessä, kun vanhempien mielestä ei mikään riitä. Hauturi ei ollut ainut omaishoidon borreliaa aiheuttava punkki. Kaikki joissa borreliahenki on tulevat kiittämään aikeistaan. Minulla ei ole muuta tekemistä kuin karistaa heitä tukahduttamalla rasvalla ja muodikkaasti punkkipihdeillä. 

Borrelia on naamioitumisen mestari, vastustuskyky ei tunnista sitä tunkeutujaksi. Vielä vähemmän sitä lääkäri on osannut epäillä. Borreliasta on tehty väitöskirja. Se ehti ensiksi, omaishoidon tulevaisuus on käsittelyn alla. Politiikalla naamioituneet ovat yhtä muuntautumiskykyisiä kuin borrelia. Poliitikot hoitavat rahalla omaistensa hoitamisen. Ovat perustaneet mahtavia kuntoutuslaitoksia niitä tarvitseville sisäpiiriläisille. Nyt on Kehittyvien maakuntien Suomen ideaparkkien vuoro saada kaavoitettua maata. Olen saanut esimakua suuruuden hulluudesta toisten kustannuksella. 
WTC -tornien tuho ei vielä riitä opetukseksi, mitä on tulossa. Keski-Karjala käy läpi kuntien mahdollisuutta huolehtia perustehtävästään, sote-palveluista. Jonakin päivänä se muistuttaa peliä hyökkäyksineen, puolustuksineen, taklauksineen, maaleineen. Toisena päivänä ollaan alkutekijöissä ja järjestetään huutokauppa. Siirtyvien roina vaihtaa omistajaa ennen uusien isäntien tuloa. 
Joulu on onnistuttu naamioimaan vuoden tuottoisimmaksi markkinatalouden julman jumalan voitonpäiväksi. Ei ole mitään uutta auringon alla. Heti joulun jälkeen kantautuu tieto, että kuningas etsii vastasyntynyttä. Kun hän ei ilmoittaudu, surmataan kaikki alle kaksi vuotiaat poikalapset. Poikkeavatko naamiohuvien menettelytavat 2 000- vuotisesta perinteestä. Kohta on Pitkäperjantai.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Taloraati

Viiden raatilaisen kanssa tutustun neljään näyttävään rakennukseen, joista Ikthys valmistui samaan aikaan kuin Verkkokirjoittajan talo. Minut tavoitti laulettu Herran siunaus työn valmistuttua. Laulaja kajautti sen haalareissa valmistuneessa kappelissa. Se oli tehdyn työn siunaus tulevaan. 
Olisin halunnut siunata Verkkokirjoittajan talon tehtäväänsä, mutta minulla ei ollut sanoja. Pyysin Matti J Kurosen avaamaan sen puolestani, olinhan saanut häneltä sanat omaishoidosta SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisuun. Valtakunnan isovanhemmista pappa antoi hyväksyvän siunauksen. 
Verkkokirjoittajan talolla on tarinansa. Kun dna osti PHP:n liiketoiminnan, ilmestyi lappu luukulle "EI käyttöoikeutta". Sivut olivat sekaisin kuin keskeneräiset vaiheessa, jota ei ollut lopullisesti hyväksytty. Jos olisin päässyt eteenpäin verkkokirjoitustaidoissa, muuttaisin sivuja. Mutta taidot ovat jysähtäneet siihen kirjoitustaitoon, jonka osaan kirjoittaa näkyväksi paperille. Ei ole tapahtunut edistystä myöskään yhteyksien rakentamisessa. Rakentajilla on keskinäinen kilpailu, kuka saa rahastaa antamatta rahalle mitään vastineeksi. 

 Sain diagnoosin minua vuosia vaivanneeseen nivelkipuun. Kysyin sitä itse, kun kuulin yksittäisistä tapauksista. Se ei ollut vauhtisokeutta kuin Ahosen selittämätön sairaus. Jospa punkki on purrut mäkikotkaamme. Linnuissa on kaikenlaisia väiveitä. Sain pureman jo ensimmäisenä kesänä omaishoitajana. Polviniveliä särki enkä tiennyt miksi. Kävely muuttui vaikeaksi ja sekös kelpasi naapureille. Siellä se hortonoomi menee, kun lupasin auttaa pyörätuolissa istuvaa tätiä kukkapenkkien hoidossa. Naapurit olivat lentää selälleen hohottaessaan vahingoniloisina minun vaivoille. Lääkärit löysivät kivulle syyn. Vanhat naiset ovat jo niin kuluneita, ettei heitä voi hoitaa. Jos minä olisin kulunut, viistäisi reppu maata jalkojen lyhentyessä. Avuksi tuli potkuri talvella ja pyörätuolin työntäminen sulan aikana. Painopiste jakaantui neljän raajan kesken. Kun pyörätuolin työntäminen loppui, olinkin ihan jalaton. Uudet lääkärit ryhtyvät hoitamaan särkylääkkeillä ja uhkaamalla viedä piipaa-autolla tekonivelleikkaukseen. Kun en suostu, lähettää lääkäri minut psykiatriseen sairaanhoitoon. 

2007 minut kannetaan lääkärin luo ja hänen hoitonsa vie kivut. Melkein kolme vuotta kivutonta aikaa ja surutonta tulevaisuutta projektia muuntamalla ja valokuvien avulla voimautumista. 
Kipukohtaus tulee yöllä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hädintuskin pääsen ylös sängystä. Menen apteekkiin hakemaan lääkettä. 
- Mene lääkäriin, saan neuvon. 
Silloin en tiennyt, kuinka hakeudutaan evakossa olevaan terveyskeskukseen. Päivystykseen kuitenkin pääsen ja saan ensiavun. Terveyskeskukseen ajanvarauksessa jonotan. Palvelussa on ruuhkaa ja lääkärille 2 kuukauden jonot. Kirjeellä ilmoitetaan aika. 

Hakeudun oireen mukaisesti Terveystalon erikoislääkärille ja sieltä hermoratatutkimukseen. Jos oikeassa kädessä on hermopinne, se ei voi särkeä vasenta kättä, ei polvia, ei varpaita. Ennen ei leikata kuin on selvinnyt mikä minua vaivaa joka puolelta ja erikoisesti kaikkia traumakohtia. Kaksi kuukautta särkylääkehuumassa. Soitan ajanvaraukseen, saan sen ainoan ajan lääkärille ja pyydän verikokeeseen punkinpureman toteamiseksi. Löydän puhelinvastauksen antajaksi lääkärin, joka auttoi minua 2007. Tulehdusarvot ovat kohonneet, menen vielä uudelleen verikokeeseen tuloksen varmistamiseksi. Tulos on positiivinen. 

Se pieni verenimijä on minut saastuttanut. Saan kipuun hoitoa, voin jo paremmin. Ympäröivän yhteiskunnan ote ei ole helpottanut. Kukaan ei ole ilmoittautunut elämäni sabotaasin taakse. Se voi jatkua kollektiivisena kataisen kansan rangaistuksena elämästä, vaikka kuinka kyselen: Mitä minä olen jättänyt tekemättä ja mistä minua näin rangaistaan? 

Sairastumista en pidä rangaistuksena. Yhteiskunta on tullut tuomitsevaksi, rankaisevaksi rahastajaksi. Varsinkin näin joulun odotuksessa hallitus opettaa meitä sisäsiistiksi kuin kissanpoikaa. Ottaa niskasta kiinni ja haistattaa omia jätöksiään. Kukkaronvartijoiden päämies sanoo perinnön haisevan pahalle. Onneksi on toinen todellisuus Beetlehemissäkin.

torstai 17. joulukuuta 2009

Perintövero

Onko äiti kuollut? Kysyn varovasti isältä syytä hänen aikaiseen soittoonsa. 
- Ei, hän haluaa siirtää lapsuuskodin perikunnalle. Emme vain tiedä, mitä pitäisi tehdä. Lupasin kysyä lakimieheltä, kuinka perikunnalle siirto tapahtuu. 
- Kuka on kuollut, kysyy lakimies. 
- Ei kukaan ole kuollut. 
- Perikuntaa ei voi olla, jos kukaan ei ole kuollut. Vanhemmat voivat antaa lahjakirjalla omaisuutensa lapsilleen. Aviopuolisot jäivät lahjan ulkopuolelle.
Vedetäänkö tänään päätös perintö- ja lahjaverosta hatusta vai vitusta? Kukaan ei ole kuollut, mutta verottaja sovelsi syksyllä 2009 kiinteistöveroprosenttia hatusta vetämillään arvostuksilla tyhjillään olevan mummonmökin kohdalla. Verottajalla ja maistraatilla on erilaiset rekisterit kuin olisi kaksi eri mummonmökkiä toinen Virossa, toinen Vihtaniemellä. 
Heti halkomistoimituksen jälkeen kunnan velho lahjoittuine mökkiläisineen veti vitusta, olihan kokemukseni kuin joukkoraiskauskohtaus. Olen katsonut Kotikatsomon tuotantoa kuin tuotantoa. Vittua käytetään välimerkkinä. Olen vitun käytön jättänyt ajatuksen asteelle, mutta nyt pitää sanoa rumat sanat niin kuin ne on. 
- Haista vittu!

Pysähdyin kuuntelemaan painokasta kehoitusta kesäisenä lauantai-ilta tyhjällä kaupungin kadulla. Sieltä kulman takaa he ilmestyvät, naapurin rouva ja minulle tuntematon seuralainen. Rouva ei kulkenut kadun aurinkoisella puolella. Se oli valintakysymys, johon perheväkivalta oli syynä. 
Oli marraskuu, summeri soi vaativasti puolen yön kieppeillä. Oli katsottava, kuka soittaa summeria keskellä yötä eikä lopeta. Herättää koko kerrostalon. Oven takana seisoo ilkosenalaston naapurin rouva. Hän saa vaivoin sanotuksi, mitä kotona oli tapahtunut. 
Rouva oli tullut matkalta, herra oli ollut asemalla vastassa. Nukkumaan käydessä herra oli käynyt käsiksi kuristaen rouvaa kurkusta. Hän kiemurtelee irti yöpaidasta, joka jää herran käteen. Rouva pakenee ulos ja muistaa meidät, olinhan samassa työpaikassa rouvan kanssa. Kohta soi uudelleen summeri, poika pääsee sisälle. Vielä kolmas summerinsoitto. Siellä herra on kyselemässä karkulaisia.
Poika hyppää parvekkeelta alas ja juoksee soittamaan poliisille puhelinkopista. He tulevat paikalle ja puhuttavat herraa ulkona, joka vakuuttaa, ettei ollut mitään hätää. Herra poistuu paikalta ja isänsä kanssa poika palaa kotiin. Rouva jää meille yöksi. Katsoin sohjossa paljaiden jalkojen jälkiä ja kysyin, miksi naapuri turvautui yksityiseen perheeseen hakiessaan apua. 
- Olisit juossut paloasemalle, jos siellä olisi ollut päivystäjä paikalla. 
Rouva hakee tavaroita kotoa ja vauhtipussi ilmestyi meidän nurkkaan. Siirtyi toiseen osoitteeseen ja jouluksi ollaan taas kotona. Vielä hän tuli kerran sairaalasta tikattuna, herra oli heittänyt jollakin terävällä esineellä. Haava oli hoidettu, mutta kotiin ei uskaltanut mennää. Mustasukkaisuus ja viina olivat syynä avioeroon. Rouva oli velkaantunut koko osuutensa jaetusta omaisuudesta. Hän joutui hunningolle miessuhteissaan. 
Minäkin sain kuulla saman kehoituksen, mutta siihen oli syynä perinnönjako. Minun puolesta jokainen voi haistaa, mitä haluaa. Mitä enemmän tonkii, sen pahemmalta haisee varsinkin laillisuuden perään huudettaessa perintöasioissa.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Vesi vanhin voitehista,

Jumala parantajista. Omaishoitaja paras hoitajista. Poliitikko on kuitenkin sotkenut tämän järjestyksen säätämällä lakeja muka vesien suojelemiseksi. Sama poliitikko priorisoi lääkärit parantajiksi. Kaikkein rankin poliittinen päätös on puuttua perheeseen. Lapsen paras paikka on koti. Poliitikot ovat kuitenkin päättäneet toisin muuttaa huostaanottoina lapsen tulevaisuutta. Minulla on vain subjektiiviset kokemukseni ydinperheestä. 

Kolme vanhinta olemme sotalapsia. Jos isästä olisi tullut sotasankari, olisimme olleet vain me kolme. Isästä tuli kuitenkin sotaveteraani, kun hän palasi kotiin. Sisaruksista viisi on syntynyt sodan jälkeen. Meille kolmelle kuitenkin muodostui erilainen kodin merkitys kuin viidelle nuoremmalle. 
13-lapsisen perheen lapset eivät oppineet tuntemaan toisiaan, kun osa lapsista oli lähetetty Ruotsiin. Sama sotalapsitrauma on meillä sotalapsilla kotona, olihan isä vaadittu lähtemään sinne jonnekin maata puolustamaan tai suur-Suomea valloittamaan. Meillä on kuitenkin ollut koti, johon olemme aina palanneet maailmalta. 

Minulla oli kiire koota YEAT:n näyttökansio kesällä 2006 sukupolvenvaihdoksen luopujana. Keräsin siihen SWOT-analyysin otsikot: Vahvuuteni - Heikkouteni - Mahdollisuudet - Uhat. Olin oppinut verkkokirjoitustaidon voidakseni osallistua koulutukseen verkossa. Kaikki oli alkutekijöissään. Taloyhtiö ei ollut vielä budjetoinutkaan tietoliikenneyhteyksien rakentamiseen. Tästä se sotatila alkoi ja jatkuu tänä päivänä. Yhteiskunnassa on tarkoituksenmukaista pitää yllä epävarmuutta ja pelkoa. 
On tullut uusi ideologia, markkinatalous ja julma jumala, joka vaatii lähtemään opintomatkalle kiinalaiseen helvettiin. Jos takana ei olisi ollut omaishoitoaikaa kokemuksena, en tietäisi, missä mennään. Öllin isän oppivuodet oli käytävä läpi. Olihan Öllin isä ollut ison talon poika, jonka isä kuoli ja äiti jäi pyörittämään sen ajan mahtavaa manttaalia. Äiti meni naimisiin Ilmarin kanssa, joka peri emännän kuoltua parhaimmat maat rantoineen. Talo jäi korkealle mäelle. Venepaikka Risussa oli ainoa yhteys järvelle. Isä, äiti ja täti osallistuivat talon töihin. Öllin isä käytti heistä vielä nimitystä renki ja piikalikka, kun olivat huolehtineet perheistään ja palanneet kirkonkylään lähelle palveluja. Hän uskoi piikuuden perinnölliseksi minun kohdallani. Puolustauduin. 
- Jos vanhempani olivat teillä piikana ja renkinä, niin minä en ole sinun piikasi. Minulla on ammatti ja työlläni on hintansa. "Sinä olet suureen tottunut maailmalla", johon en vastannut mitään. Öllin isä olisi ollut tuomassa havuseppelettä haudalle isäni kuoltua. 

6.2.2000 päättyi perhettämme koskeva neljääs ukkaasi isän ja äidin kunnioittamisesta. Tilalle tulevat toiset toteltavat, sisarukset aviopuolisoittensa kautta, kunta kuntalaisineen ja valtio esivaltana omine lakeineen, edunvalvojineen ja kukkaronvartijoineen. Miksi kiirehdin näyttökansion valmistumista? Jos olisin uppoutunut menneeseen, olisi se vienyt mukaan tutkimaan, kuinka olimme selviytyneet vallanvaihtopäivään 6.2.2000. 
Olen oppinut tuntemaan tämän maan tavat, olen jakanut perinnön kaikkien osallisten kanssa verottajasta maanmittaustoimiston kautta sijoittajiin. Nyt on sijottajan markkinat, vai onko? Ahmiiko julma jumala omat lapsensa? Sen aika näyttää tuota pikaa, sillä Uhat ovat aina olemassa. Jos niitä ei olisi, laatisivat poliitikot komiteoissaan pikavauhdilla kertoakseen sen huomenaamulla kellokuusi ennen aamuhartautta. 
Kaikki on verolle pantava. Verollepanoa varten on lähdettävä ilman ennakkovaroitusta ilmoittautuman joukolla Beetlehemiin. Talousrikolliset jäävät huolehtimaan tehtävistä töistä ja kuskaavat saaliinsa veroparatiiseihin ohi kirjanpidon. Tämä on löperöä taloudenhoitoa fantastisine oivalluksineen. Mitähän muuta joululahjaa on hamstrattu poskipussiin. Ainakin se aiheuttaa turpajumppaa ja pakkoliikkeitä luikuria lasketellessa.

tiistai 15. joulukuuta 2009

0 10 000


Tässä seison enkä muuta voi. Yksi nolla edessä ykkösellä, neljä nollaa perässä. Edessä se on merkityksetön, niitä voisi olla lukematon määrä. Neljä nollaa perässä on merkityksellistä epävirallisessa organisaatiossa. Virallinen rekisteröity yhdistys lemppasi minut yli laidan omilta sivuiltaan, kun kirjoitin omaishoitamisesta kokemuksena. Sairaan hyvät -projektin vetäjä ei tiennyt, miksi pitäisi kutsua ikääntynyttä apua tarvitsevaa ihmistä. Pitää kysyä muilta yhdistyksen työntekijöiltä. Kukaan ei halua olla vanha. 
"Eiköhän pistetä kädet ristiin ja rukoilla", kehoittaa Markku Heikkinen keskustelun lopuksi Satakomitean aikaansaannoksista. Ehdin kuitenkin lupautumaan verkossa "omaishoidontulevaisuus" -tutkimuspaneeliin asiantuntijana. Olisin voinut jatkaa yhdistyksessä maksamalla jäsenmaksun, mutta se ei ole minun ainoa motiivini roikkua mukana. Yhdistyksen toimintaan osallistuminen sääntöjä muuttamalla poliittiseen suuntaan ei sovi minun pirtaan. 

Tässä seison vahvana ja vapaana kansalaisvaikuttajana verkossa. Katu-uskottavuus laadusta ja tasa-arvosta on mennyt konsulttisamarialaisten myötä. Joutaa kaatopaikalle hyötykäyttöön kuin viiden firman mainosposti avaamattomana lehtikeräykseen. 
Obama ilmoitti pankeille, ettei hän pyrkinyt virkaansa siksi, että pelastaisi pankit veronmaksajien rahoilla. Pankit jakaisivat johtajilleen mittavat bonukset. Hän kehoittaa pankkeja antamaan lainoja yrityksille, että ne voisivat jatkaa toimintaa ja työllistäisivät. Meillä on vastakkainen käsitys omistajaohjauksessa päämiehiä myöten. He ovat lahjottavissa, sanokoon kuka mitä tahaansa. Projektia muuntamalla olen vapauttanut itseni joutumasta kiusaukseen. Samalla vältyin palkitsemiselta yhdistyksen hyväksi tekemästä työstä. 
Olen yhteisöllinen, mutta en yhdistyksellinen, jos poliitikon viimeinen oljenkorsi on liittyä yhdistykseen toivossa saada koko jäsenmäärän äänet syöttämällä ja juottamalla yhdistyksen rahoilla vaalitilaisuudessaan. Olin orpo 1, kun omaishoitotilanne eli viimeistä päivää kohdallani 6.2.2000. Päivä on merkityksellisin päivä elämässäni. 11.9.2001 tuli kadonneiden arvojen suruliputuspäivä. Menneistä kiitos, tuleville tulkaa! 

Mikä on sinun paikkasi järjestyksessä omaishoitajana, kun maailmassa on arvokeskustelut rikkaiden surkutellessa köyhien määrän lisääntymistä? Se on itseaiheutettu olotila. Kuinka ahkerat muurahaiset ja mehiläiset selviävät kylmästä ajasta? Lapsen uteliaisuudella kerran kesällä pistin tikun muurahaispesään nähdäkseni tulevaisuuteen. Sillä kertaa olin näkemääni tyytyväinen. Tänään sitä pitää kysyä ulkolaiselta lääkäriltä: Mikä minulle on tullut? Jos se on punkin aiheuttama tulehdustila, ei minulla ole mitään lisättävää. Enemmän minua ovat purreet vampyyreiksi muuttuneet kanssamatkustajat, vaikka ukkaasi kieltää:
- Elä tapa! 
- Elä ime! 
- Elä pure!

maanantai 14. joulukuuta 2009

Fantastico

Meidän puolue kehitti uuden yliopiston. Fantastista. "Minä tulen" on yhtä fantastista. "Ich komme" ja silloin hän oli jo tullut. Ei tarvinnut odottaa viikkoja eikä vuosia nähdäkseen lupauksen täyttyvän. 
Syötän vuodeosastolla halvaantunutta, kuolevaa tätiä. Pojan perhe tulee katsomaan äitiään. Tarjosin syöttövuoroa läheisille, miniälle ja 16-vuotiaalle tyttärelle. Kukaan ei ottanut lusikkaa kauniiseen käteensä, vaan sain jatkaa syöttämisen loppuun. Anopin ja mummon syöttäminen tuntui vastenmieliseltä. Minulle näitä autettavia siunaantui enemmän kuin ehdin omilta läheisiltä auttamaan. 
Virkahoitsu pyytää minua juhannuksena hoitamaan tätiä, joka muuten joutuisi sairaalaan. Hoitsu lähtee miehensä matkaan juhannusta viettämään. Samoin tädin omat hoitsut tulevat vasta keskikesän juhlan jälkeen arkena. Lupauduin ja oma maalla käyminen oli jäädä väliin. Tytär oli tullut sitä varten luokseni, että menisimme kaikki yhdessä uimaan ja saunomaan ukki mukaana. Sain sapiskaa, kun olin lupautunut kylvettämään tädin varpaita. Olisihan minullakin ollut omassa piirissä mahdollisuus viettää kesäpäivä jättämättä perustehtävää tekemättä. Nyt osaan sanoa:
- Kiitos, EI. 
Se tulee yllätyksenä. Kunta järjesti minulle ansan lupaamalla kotihoidontuen halvaantuneen äidin kotonahoitamisesta. Sain 1700 mk verojen jälkeen tililleni eikä keneltäkään peritty mitään takaisin. Äiti kuoli, jäin vielä syöpäsairaan 85-vuotiaan isän hoitajaksi. Sosiaalijohtaja oli saanut nenilleen kiirehtiessään minun poislähtöä. Hänenkään isä ei tarvinnut hoitajaa omassa kunnassaan. 
"Minun isän hoidolla ja sinun isän hoidolla ei ole mitään yhteistä." 
Hän sorvaa omaishoidontuen lainmukaiseksi. Maksettava tuki 1070 mk. Verojen jälkeen siitä peritään takaisin palvelumaksu sosiaalilautakunnalle. Omaishoidontuki ei lisännyt penniäkään meidän käytössä olevia rahoja. Valitan päätöksestä eikä se miksikään muuttunut. 

Sosiaalijohtaja vuosien myötä kertoi isänsä hoidosta. 
"Nyt isä tarvitsee hoitajan, me lapset sen maksamme."
He selvisivät rahalla istuessaan virkamiehinä kunnan sosiaalijohtajan- ja muilla johtajan palkkapalleilla. Fantastista, sanon minä. Olen saanut tarpeekseni. Kirjoitan eroamisilmoituksia yhdistyksille, mihin minut on vedetty mukaan. Mitään en ole saanut jäsenmaksunvastineeksi. 

On vain jahdattu antamaan allekirjoitus sopimukseen, jolla metsäyhtiö hoitaisi yhteistä omaisuuttamme kuin omaansa. Lyhyet on valheen jäljet. Torilla on nuotiokahvit ja esittelytilaisuus metsien hoidosta. Kolli kysyy, joko täytin arpalipun. 
- En vielä. 
- No tule mukaan toimistolle metsäpisteeseen. 
Matkalla hän kertoo, ettei varautunut pitkillä kalsareilla pakkaspäivään. Kohta kulkuset kilisevät jäässä, jos ei päästä sisälle. Silloin minulle selvisi koko metsäretkien valistustarkoitus. 
Ministeri Anttila on myöhässä tullessaan kokoukseen pääpuhujaksi. Kännykkä korvalla purjehtii sisään, vastailee muutamiin kysymyksiin ja kännykkä korvalla poistuu kokouksesta. Vastenmielinen on minulle inhorealistista. Inhorealistisen kriittinen - sitä sanaa käytti näyttötutkintomestari YEAT:n näyttökansion arvioinnissa. Hän antoi kuitenkin minulle luvan puhua pienen ihmisen puolesta. Sävy ei ole miksikään muuttunut kotimaisista puhujista. 
Obamaa katson ihaillen ja kuninkaallisia edustustehtävissään. Se on syntymälahjaksi saatu sivistys, jota meillä yritetään pönkittää rahalla ja halventamalla, kuka parhaiten keksii loukkaukset lohkaista. 
- Aleksei, Aleksei, kova olit eläessä, mutta kovempi kuoltuasi, kun hautakivien takana odottelevat kuolleittenlaaksossa mummojen vierailuja eväskorin kanssa tuonpuoleiselle matkalle. Kaikki on tyhjän päälle rakenneltu. Siitä esitän luvut, kuinka minusta tuli miljonääri. 10 vuoden ansiotulonmenetys 100 000 mk/v x10 = 1 000 000 mk. Isä vei hoidonhinnan hautaan, mutta vanhempien jäljeltä jäi minulle osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet 12 123,00 e. Kiinteistöt 2 883 e. Osuus kuolinpesästä 1 450 e. Metsäomaisuus 11480,00 e. Yhteensä 27 936 e. Tätä omaisuutta en voi myydä enkä käyttää lainan vakuutena, olenhan 1/8 kuolinpesäosakas ja 1/2 yhtymäosakas. Asunto-osakkeeseen on veljelläni asumisoikeustestamentti. Maksan lomakiinteistöstä turhia tieyksikkömaksuja. Samoin lankapuhelimesta korotettuja perusmaksuja tietäen, että lankapuhelinkaapeli keritään pois. PHP:n osakkeita huijarit ovat ostatelleet vuodesta toiseen. 

Olisipa valtiolla yhtä tuottoisat sijoitukset kuin minulle kertyi omaishoitamisesta. Voiko mikään olla sekaisempaa osallisuutta kuin verkkoyhteys roskaposteineen. Jos presidenttiehdokkaan ansioksi laskettiin muovikuppien kotimyynti, niin minä järjestän ansioluetteloon tekoelimien kotimyyntitilaisuuksia. Viestintäministeri on itseoikeutettu kutsuvieras. Se kuuluu hänen erityisalaansa, josta mitään en tiennyt ennen sähköpostiaikaa. 
Jos Hautala etuili Linnan kutsujonossa, hän oli siihen omasta mielestään oikeutettu. Samoin SAK:n juoksupoika mennessään lääkäripäivystyksessä kaikkien edelle. Että kehtaakin ja kyllä hän kehtaa heittää kymmenistä pikavipeistä ja uuden pankin mittavasta lainasta kertovat pankkitositteet runoroskiksen lehtikeräykseen. 

Katsoin juuri pajaesityksen kansalaisvaikuttamisesta. Pitää olla vahva ja vapaa voidakseen toimia tulevaisuudessakin. Suomi-neito valtiona on heikoilla. Uusi verkkokirjoitustaito, Fantastico, vaikka tuli liian myöhään. Sain palautteen akateemisen verkkokirjoituskurssin johtajalta. 
- Jos osallistua haluat ammatillisesti, mene vanhustyön keskusliittoon. 
- Jos kirjoittaa haluat, mene muinaismummojen muistelupiiriin. Ja etköhän ole jo lievästi dementoitunut, mene Ammattikorkean oppilastyönä järjestämään päivätoimintaan. 
Yritysakatemia antoi teoreettisen koulutuksen sukupolvenvaihdoksen luopujana. Kaikki on valmiina, mutta esteeksi tulee luopumiseenkin ehdoton ikä ja yhtä ehdoton työhistoria. Mikään ei voi tapahtua laillista tietä, sinulta otetaan ja annetaan sijoittajille. He asioivat minun leivisköilläni ja kartuttavat omaa pääomaansa. Suomi-neito on tuhon partaalla. Jos Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" -sarjaa arvostellaan taiteellisesti jälkikäteen, niin nyt voi ottaa joka sanan todesta. On kirottu ja pyydetty anteeksi kirosanoja, mutta eihän me perkeleitä huudeta apuun, vaan kirotaan asioiden ahtautta. Verkossa ollaan vapaita, vaikka karvasta leipää ostamme kaupasta. Meillä ei tunneta vanhaa, kuinka sitä uuttakaan ymmärtäisi. FANTASTICO!

lauantai 12. joulukuuta 2009

Piiri pieni pyörii

Kaikki alkoi uudistuksista. Virossa siitä käytetään nimeä puhdistus. Kotikunnassani olin aina käynyt lomilla ja iloinnut, kun vanhempani tekivät omia ajan vaatimia ratkaisuja. Toki he halusivat aina kertoa, missä mennään meillä ja naapureissa. 
Vuosien myötä tulee vanhuus ja sairaus. He eivät jaksaneet enää vaatia itselleen enempää kuin mihin he olivat tottuneet terveyden päivinään. Minusta tuli omaishoitaja kunnallisella kotihoidontuella. Se olisi riittänyt työikäisen ja -kykyisen juokseviin menoihin kotonahoitamisen ajaksi. Politiikka tulee kuvioihin mukaan. Sorvataan asetuksia omaishoidontuesta, hoitajan vapaapäivästä ja eläkkeestä. 
Ymmärsin kunnan ymmärryksen oikein. Kunta oli saanut omaishoitajista orjia, jotka saivat omaishoidontukea. Kunta katsoi oikeudekseen periä sen takasin hoidettavalta antamastaan sosiaaliavusta. Eikä asia ole miksikään muuttunut 20 vuodessa. Kokemukseni perusteella voin sanoa. 

Tapahtui niinä päivinä Tuusniemen kunnassa, kun kunnanjohtajat vaihtuivat nopeassa tahdissa. Siitä tulee draamaa, en enää pelkää joutuvani vastuuseen, jos kirjoitan asioista toteutumisjärjestyksessä. Olisin mielelläni ollut kahden kerroksen väkeä sitoumuksissani. Ei ollut kuitenkaan sellaista päivää, etteikö joku olisi ajatellut toisin kuin minä. Bellamy osallistui politiikkaan, mutta kuitenkin Bellamyn talossa eli kahden kerroksen väkeä.

Valta vaihtui tasavallassa ja palasin lähtöpaikkaani. Politiikan köysi kiristyy. Yksittäiset poliitikot laskeutuivat kansan pariin. Joka tuutista heistä tuli tiedotteita monta kertaa päivässä. Opettelin nukkumaan sängyssä. Aamukuudelta avasin radion tapani mukaan. Sielläkin oli uusi marssijärjestys. Pääministeri änkesi kotiini, vaikka en ollut sopinut aikaa hänen kanssaan. Millähän oikeudella minä kysyn? Sai kirjoittamaan palautteen tunteesta. 
Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun hän tulee kotiini kuin Ellin boksiin, enkä ole sopinut aikaa hänen kanssaan. Toinen ikimuistoinen poliitikko ääniä kalastellessaan juoksentelee joka tilanteessa sinne tänne kuin ajankohtaisen kakkosen kesälehmä. Mieli lisätienestiä ammatinharjoittajista selvin mielikuvin, kuinka naiset tekisivät työtä EU:ssa hänen lukuunsa. Suojatyöpaikkansa hän on pitänyt SAK:n rahoittamana. Tehköön omaan lukuunsa parhaaksi katsomallaan tavalla. 
On päivystys ilman ajanvarausta. Jonotetaan numerojärjestyksessä ilmoittautumaan. Sitten odotetaan vuoroa lääkärin luokse. Poliitikko marssii suoraan ilmoitusluukulle ja lääkäri kutsuu heti sisälle ohi kaikkien odottajien. Oli varmaankin kiire joulumatkaa varten tulla terveystarkastukseen, kestääkö maksa vielä tämän joulun ulkomaanmatkan. 
Viis veisaan kaikkien tärkeilystä vaikuttaa elämääni. Lounamon sanoja lainatakseni tärkeilijästä. "Mistä minä kaikki suutarinakat tunnen?" Joten pysyn suutarina lestissäni. Minkä taakseni olen jättänyt, en löydä edestäni. Rikospaikoille en ole palannut. Mikään ei estä minua kuitenkaan muistamasta kansakoulunopettajia ja pappeja, jotka noudattavat vielä "Täällä Pohjantähden alla" -aikaa. 
Jäikö opinnot kesken vai geeniperimänäkö sitä siirretään seuraavalle sukupolvelle? Lakiin kuitenkin on halunnut jättää puumerkkinsä ajatuksensa vakuudeksi. Nyt on Eevojen markkinat. Näki Aatami Eevan ja heti ihastui. Kaikki oli niin kuin pitikin. Ei päde tänä päivänä edes politiikassa. Kotiasiat pitää olla kunnossa, jos katsoo olevansa luottamuksen arvoinen hoitamaan yhteisiä asioita. Ei voi vähempää kiinnostaa, mitä Eevat saaliistaan hehkuttavat. Lapset joutuvat sijaiskärsijöiksi. Ihmisiksi elävät ihmiset tyytyvät osaansa mukisematta, jos pienen piirin toilailut jäisivät heidän omaan tietoonsa. 
Jonakin päivänä joku saa tarpeekseen ja palaa sinne, mistä tuli höynäytetyksi muka yhteisten asioiden hoitajaksi. Politiikkaan voi soveltaa sanonnan hätähuudoksi. Ei ole väliä mitä puhutaan, kunhan puhutaan.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Upstairs -Downstairs

Huonosti sopii meidän oloihin "Kahden kerroksen väki" mallina kuningaskunnasta 1900 -luvulta lähtien. Suuressa talossa asuu isäntäperhe omassa kerroksessa ja heidän palvelijansa omassaan. Vastoinkäymisen kohdatessa on talossa kaksi perhettä, jotka ottavat osaa toistensa menetyksiin. 
Otin vastaan uuden millenniumin Tuuspellossa globaalisti. Vaikka vanhempieni koti kirkonkylässä muodostui hallitukselle kompastuskiveksi olla omaishoitaja, olin helpottunut. Kaikki on hyvin, me selvisimme siitä. Kirkonkammari oli vapautunut srk:n omaan käyttöön. Tuuspellosta kävin vuodeosastolla isän luona saattohoitajana. Lahdessa odotti yksiö keskellä kaupunkia. Hetken voin hengittää vapaasti vuosituhannen vaihtumistunnelmissa. 

Jouduin seuraamaan Suomi-neidon kolmen kerroksen väkeä. Valtiossa on meneillään puhdistus. Velalliset on myyty ulkolaisen perinnän kohteeksi. Jokainen on ottanut osansa yhteisistä rahoista. Ylin kerros sen sallii laatimalla pelisäännöt itselleen. Kela toteuttaa rahan vaihtamisen taskusta toiseen, jos siellä on otettavaa palautettavaksi yhteiseen kassaan. Kaatopaikkakansa kokoontuu ruokajonoihin ja Hurstin itsenäisyyspäivän toriruokailuun. Meillä on kolmen kerroksen väkeä. 
Jos maa on litteä kuin pannukakku, voisi laidoilla elävät työntää avaruuteen kynsille lyöden. Vapaa pudotus on kokemus, kun maata ei ole näkyvissä. Kotisivuni sisällysluettelo on osoitus pysyä mukana tämän maailman menossa.

Elämä on prosessi, jota seurataan projektina alusta loppuun. Projektin muuntaminen on projektityöväline, jonka avulla projektisuunnitelmaa muutetaan tarvittaessa toteutusvaiheen aikana. Sieltä löysin Rudolf Steinerin sosiaalisen peruslain. Siihen ei ole mitään lisättävää eikä mitään poisotettavaa. Olen onnellinen.

 Osallistuin illalla Koiviston lastenkodin hyväksi järjestettyyn joulukonserttiin. "Taide ja taudit" toteutuu punaisena lankana. Minäkö istuisin lääkäri-ritarin ja rouvan seurassa kuuntelemassa tenavatähtenä tutuksi tulleen Timo Turusen, Talvi-Maarian, Henna-Marin ja Tuomas Turusen perinteistä joulukonserttia "Valot Tuhannet". He antoivat arvokkaan lisän tuottamaan jouluiloa Koiviston lastenkodin lapsille. Ruohonjuuritasolla toteutuu sosiaalinen peruslaki. Huipulla halvennettaan meidän kaikkien varhennettujen vanhusten työ. Kun eläkeikä on nostettu niin korkeaksi, että työtätekevät kuolevat työnsä ääreen, on ylin kerros jo 40-vuotiaana vihreä eläkeläinen. Omistajat ovat taas ahkeroineet.

torstai 10. joulukuuta 2009

Kaukaa sinua hain, nyt on pyyntöni vain, pidä minusta kiinni

Pakistanista kertoo aamukuuden tiedote, kun herään unesta. Helatorstaina tapaan pakistanilaisen perheen työnmerkeissä. Perheen äiti on väsähtänyt, olihan 3 tyttöä syntynyt niin nopeassa tahdissa kuin lapsia voi saada. Isä pahoittelee, että he tulevat pyhäpäivänä ja olen yksin. Enhän ollut yksin, kun he tulevat. Se oli riemullinen helatorstai. Talo oli muuten tyhjä. Hieronta tapahtuu suomalais-pakistanilaisen kulttuurin mukaan. Mitään perinteitä ei loukata. Minusta tuli heidän perheen mummo. Kolmannen kerran jälkeen tiemme eroavat, he jatkavat matkaa kaukana kotoa. 

Enbuske keskustelee Risikon kanssa sairaanhoidon laadusta. Seli-, seli-, konsulttisamarialaiset. Laupiaat toimivat toisella tavalla niin Samariassa kuin Suomessa. Meillä etuoikeutetut käyttävät kyynärpäitä päästäkseen jonoissa ensimmäisiksi kaikille tarkoitettuihin halpoihin hoitoihin. Sosiaalisena hierojana en ole mennyt halpaan, olen ylpeä itsenäisyydestäni omaishoitajana ja hierojana. Minulla sielussani soi Laulu Kuujärvestä. Se on kuin valaanlaulu, syntymässä saatu. Verkon pajapäivässä lopetettiin raha. Nyt on kulttuurin vuoro pää pölkyllä. Kiirehdin saada Kulttuuripaketin Kotiseudulta. Joulupaketissa oli yllätys vastakohtana laululle Kuujärvestä. 
Alkaa pienen pojan kasvatuksesta mieheksi. Mies ei itke, käyttää kyynärpäitä, muuten ei kunniankukko laula, kun matkaa teen. Mihinkä mies on mielensä hukannut. Tuusniemen joulupukki kehaisi ikäänsä, että kolme muoria oli kuluttanut loppuun. Oliko se sopiva joulupukin ikälisä. On päästy ajasta, jolloin avioliitto kesti keskimäärin 17 vuotta. Se päättyi synnytyskuolemaan. Leski otti uuden vaimon ja sama kohtalo oli edessä. Vielä kolmas äiti lapsille. 
Nyt uusioperheitä syntyy avioliittojen alkaessa ja päättyessä samalla ovenavauksella. SWOT-analyysin kolme kuvaa - vahvuuteni - heikkouteni - mahdollisuudet - on todeksi eletty. Uhat ovatkin sitten sisarusten, kunnan ja yhteiskunnan aikaansaamia, kun maailma on myllerryksessä. Kiittämättömyys on maailman palkka. Kun rahaa on riitävästi, siitä ei tarvitse puhua. Verotietoja julkaisemalla syylistetään ja syyllistytään kuolemansyntiin Syntisenlaulunmaassa. Ei voi vähemmän kiinnostaa, mitä te söisitte, joisitte ja päällenne pukisitte. Olisiko nyt kulttuurikuvan paikka hallintohimmelistä?

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Kuntouttava työote

Himoitsen olla enemmän kuin olen,
himoitsen tehdä enemmän kuin teen,
himoitsen nähdä selvemmin kuin näen,
himoitsen käydä kauemmas kuin käyn.

Omakohtaisiksi tunnistan Kuujärven laulun runoilijan himot. Niissä on aatosta jaloa ja ylhäistä mieltä. Jopa kevätsaatossa valkolakin päivänä sain olla ilmapalloon kiinnitetyn kirjeen vastaanottaja: Sua rakastan neito tuntematon. Ensitreffeillä Kuopiossa kohosi samaan aikaan Berliinissä muuri. Sota on ohi jatkuakseen kylmänä muurin molemmilla puolilla. 
- Veljet, vesitilkka tuokaa! 
Pyyntöä täyttämään lähtenyt kaatuu kaivon luokse päästyään. Verta on valunut kaivoon. Nyt on isommista asioista kyse. Juojärven vesi kelpasi juotavaksi pitkälle sodan jälkeen. Kunta kehittää vesijohto- ja jätevesijärjestelmää. Pahkasalonsaari on sopiva jätevesilaitoksen sijoituspaikka. Putken rakentaminen ei ollut niin hyvin suunniteltu kuin Itämereen upotettava kaasuputki. Juojärvestä tuli jätevesiviemäri itänaapurin malliin. 
Saaressa tarvittiin järeämpää konetta. Talvi odotti tuloaan. Jäätietä vahvistettiin kaivuria varten. Velkakoneen omistaja tarttui työtilaisuuteen. Jäätie ei kestänyt ja kone velallisineen painui järven pohjaan. Juojärvestä on tullut hukkuneiden huuhdevettä asbestin lisäksi. Siihen vielä Tsernobylin säteily kaloihin varastoituneena. 

Minua kysytään mukaan vesiosuuskunnan maksajaksi Vihtaniemellä, jota ympäröi Suomen 11. suurimmat vedet. Uusrikkaat mökkiläiset tarvitsevat juoksevan veden sijoitushuviloilleen. En tunne tarvetta Vihtaniemellä lyhentää akkojen vedenhakumatkaa sillä aikaa kun kunta ja mökkiläiset hoitavat bisneksiä. Jätevedet johdetaan edelleen Juojärveen. "Tuusniemestä Suomen Florida" luen joululehdestä. Olen hämmästynyt lääkärinlesken lausunnoista. Lääkäri hoiti omien ongelmiensa lisäksi samoista itseaiheutetuista kärsivien eläkeasiat. Vanhoille hän opetti. 
- Kun työkyky on mennyt, joutaa kuolla. Pysyisivät entisissä ympyröissään maalla. Täällä ne istuvat kuin lakovarikset. 
Lääkäri teki niin kuin opetti. Joskin kuulijat olivat ihmeissään lääkärin puheista ja itseteosta. Vahinko ei tullut kello kaulassa, mutta manaukselta kunnan touhut ovat kuuluneet 1. laman aikana 1990. Elämä Tuusniemellä päättyi kuin seinään. Olin selvinnyt vanhempien kuolemasta ja jatkaisin suvun perinteen mukaan. Mutta valtiovalta oli lähtenyt EU:hun ja savolaiset ovat huuli pyöreänä katsoneet kuin alaston Velj'mies Kuopion torilla kala molemmissa käsissä. Niitä on tulossa lisää, mutta ketä painostetaan pois, että kunta voi rakentaa WTC-tornejaan. Vielä en ole ryhtynyt siirtämään kotiseudun multiin haudattuja jonnekin tuntemattomaan paikkaan säästyäkseni haudattujen ja hautojen häpäisyltä. 
29-vuotiaana kidutettu setäni sai nimensä muistolaattaan isovanhempien hautakivessä. Minäkö olen Kain?

tiistai 8. joulukuuta 2009

Sininen salonki

Sekin on yhdenlainen saunatarina. Kun on saanut tarpeekseen sotimisesta, eikä riittävää kriisiapua ole ollut tarjolla, jokainen selviää omalla tavallaan. Sininen salonki houkutti minua katsomaan, mitä se evp everstille merkitsi. 
Saunamökki oli kauniilla paikalla kuin tarjottimella vihreän nurmikentän laidassa. Kun mökin käyttöaste lisääntyi, rakennettiin rantasauna ja edellinen jäi salongiksi. Eversti piti sen saunana. Lauteet saivat olla paikallaan. Ylimmällä tasolla oli everstin vaatimaton nukkumispaikka. Kiukaan päällä everstin sotisopa, en noita nappia kauluksessa muista, mutta everstinarvoinen se varmaan oli. Diapampurkki laudalla pahan päivän varalle. En voi kiistää, etteikö jotakin ollut pielessä. Upseeri ja herrasmies ei kuitenkaan hänestä ollut mihinkään kadonnut. Kysyi minulta: 
- Kuinka Rouva Äitisi voi? 
Kerroin hänelle, kuinka meillä voidaan. Soitti joskus, kun en ollut kotona. Isä sanoi hienon herran soittaneen. Kerran hän yllätti kesken siivoamisen. Puhelin soi, kukaan ei puhu mitään. Kohta alkaa kuulua Pavarottia ja kestää kauan. Isä hermostuu ja sanoo hulluksi minua, kun seison rätti kädessä luuri korvalla puhumatta mitään. En voinut sanoa sitä hienon herran soittamaksi. Hätääntyneenä hän soitti minulle kolme kertaa peräkkäin. Hänen apteekkariystävänsä oli joutunut suljetulle juoppohulluuskohtauksesta. Hän ei muistanut soitoistaan, mutta pelkäsi saman tapahtuvan itselleen. 

Olli Rehn sanoi vievänsä vieraansa Puulaveden rannalle kesämökin saunaan. Minun rantasauna on jäänyt jätevesijärjestelmällä varustetuksi uimakopiksi. Kunta sen varustamista kiirehti uhkailemalla. Jos palloa ei laiteta ja tarkastuksessa se todetaan kelvottomaksi, koko sauna puretaan pois. Keski-Karjalasta en ole kuullut moisista uhkauksista. Mökkiläiset ovat mökkiläisiä rajan lähellä. Savossa kuitenkin jää kaikki uhkaukset kuulijan vastuulle enkä niistä valita. Tiedän kokemuksesta, provosoituminen valitusasteelle tietää rahanmenoa. Hetken laiton uhkaus ravistaa, mutta sitten helpottaa. Tulee autuas olo kuin avaisi Raamatun ja lukisi lupauksista, kuka kansoja johtaa uusiin vaiheisiin. Ei ole mitään syytä kompastua ikiaikaisiin vuoriin. Enemmän on päättäjillä huolta pyörtää sanansa ja estää saarivaltioita peittymästä meren syvyyteen. Jääkarhutkin ovat hätää kärsimässä jäätiköiden sulaessa.

Meidän Helli

Aikansa hän oli talutellut sokeaa Eetua. Sitten Eetu joutui hukkaan ja Helli oli emännättömässä talossa taloudenhoitajana. Kunta otti luottovangin vastuulleen ja sijoitti hänet samaan taloon Hellin kanssa. Albin oli ollut aikaisemmin naimisissa Olgan kanssa. Vankilaan hän joutui miestaposta. Otti kulkumieheltä hengen ja painoi vesiavantioon. Kello oli ollut murhan syy. Aikansa palveltuaan isäntää Albin ryhdistäytyy. Esittää Hellille kosinnan sanakääntein: 
- Minä olen katsonut, että sinä, Helli, olet palvellut rikkaita tarpeeksi kauan. Nyt se saa loppua. 
Niin he solmivat avioliiton ja asettuivat Pitkäänsaareen, jossa oli kunnanmökin rauniot ja hirsisauna. En koskaan käynyt heidän asunnossaan. Lattiapinta-ala oli niin pieni, ettei patja mahtunut kokonaisena levitettäväksi lattialle. Uuninnurkka leikkasi siitä ison palan pois. 
Albin kävi meillä töissä satunnaisesti. Kertoili vankila-ajastaan kuinka hän naisten sairaalassa sai olla kirungin apulaisena. Monta hätääntynyttä naista Albin sanoi lohduttaneensa. 
- Me olemme kirungin kanssa päättäneet. 
Hellin ajankulua oli polttaa tupakkaa. Tytöt pistäytyivät joskus naapurissa ja vaatteisiin tarttunut haju paljasti kyläpaikan. Salama iski Albiniin tervankeittopuuhissa. Mutta sähköiskusta hän selvisi. Eräänä yönä Albin kuitenkin kuoli. Aamulla Helli ilmoitti tapahtuneesta ja kertoi Albinin olleen patjalla kuolleena aamuun asti. 
- Kuinka sinä uskalsit jäädä loppu yöksi kuolleen kanssa.? 
- En tuota pelännyt eläessä, niin miksi kuolleena. 
Helli jäi mökkiin yksikseen elelemään kissa seurana. Helli oli nimensäveroinen nainen. En kuitenkaan mitään hankkeita nimittäisi Helliksi. Aateluus velvoittaa. Nimi on enne. Naapureissa asui nimensäveroisia poikamiehiä. Kun yksi leski odotteli turhaan naapurinsetää, lähti leski jäljittämään mihin lumijäljet johtivat. Naapurinsedällä ei ollut tämän jälkeen kyläpaikkaansa asiaa. 
Kirkonkylään rakennettiin vanhustentaloja. Sosiaalisedät kyselivät Helliltä lähtöhaluja mökistään. Helli selitti itku kurkussa, ettei hän lähde, saavat tikulla kantaa. Lääkäri oli valistanut Hellin lomateemasta, ettei Helli tarvitsisi englanninkielentaitoa. Kelirikkoaika oli jatkunut viikkokausia. Hellin viimeinen kauppareissu oli herättänyt huolta, kun reppuun laitettiin vain tupakkaa. 
Naapurinsetä oli huolestunut Hellistä, oli menossa katsomaan, mitenkä saaressa voidaan. Pyysi isää mukaan ja äiti lähetti leipää ja maitoa viemisiksi. Helli oli valmis lähtemään miesten mukaan kuin olisi odottanut noutajaa jo monta päivää. Naapurinsetä lupasi lämmittää saunan ja Helli saisi olla hänen luonaan ensimmäisen yön mantereessa. Sieltä matka jatkuisi uskonsisarten luo kirkonkylään. Kävin katsomassa Helliä vanhustentalon pienessä yksiössä. Helli oli lopettanut tupakanpolton. Hänen käsistään syntyivät kauniit lämmittävät lapaset kuvioneuleineen. Sellainen oli meidän Helli. Hän ei ollut rasite meille eikä me Hellille. Joitakin hauskoja yksityiskohtia muistuu mieleen, kun ryhdyn kirjoittamaan.

Helli

Kotikuusen kartanolle isät ammoin istuttivat. Iloks itselleen sekä muille sitä hellien hoitelivat. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Yli 6000 Helli-naisen joukossa on yksi mies. Hellistä on tullut Keski-Karjalan kuntien sote-liikelaitos. Sen toimintaperiaatteista eivät ole perillä kuntalaiset, joiden terveyspalveluista Hellin pitäisi huolehtia. 

Kunnan palveluista ei enää huolta kannettu, kun lama puski päälle 1993. Polli oli hukattu tai se heitettiin politiikan pompoteltavaksi. Siitä sain osani minäkin tai oikeastaaan kierrätin sosiaalilautakunnalle omaishoidontukena minulle maksetun kotihoidontuen isän hoitamisesta. Isän tililtä se perittiin takaisin arvostuksena minun tekemästä työstä. Muuta arvoa sillä ei ollut eikä sitäkään arvoa nobelpalkitun mielestä. Eihän ennen sotaa eikä sodan jälkeenkään itsensä ja perheensä elättäneet itsenäiset ihmiset olleet työtä tehneetkään niiden mielestä, jotka olivat hyvin syöneet ja pehmeällä maanneet toisten kustannuksella. Olkoon niin, jokaisessa kunnassa on myllerrys käynnissä. 

Kukaan ei ota vastuuta mistään. Rahaa ei varata riittävästi omaishoidontukeen, virkamiehillä ei ole virka-aikana paikallaolovelvollisuutta. Kunnissa on juhlatunnelma kuin Tuntemattoman kiljujuhlissa. Siirretään itselle kuuluva vastuu alemmalle portaalle ja loppujen lopuksi kirjoitin Valtionkonttoriin etuudesta, jota ei olisi sosiaalitädin näkökulmasta anottuna tullut. Johtava kodinhoitaja ei huolehtinut tehtävistään jakaa kotiavustajille käyntipaikkoja. Hän lähti itse "siivoamaan" siistien ihmisten koteja, joissa oli parkettilattiat ja paikat kunnossa. Hän laskutti suoraan asiakasta käteismaksulla a' 160 mk. Soitin tästä sosiaalijohtajalle, kuinka tämä on mahdollista. Virkanaisella on liukuva työaika, joten hän voi tehdä parhaaksi katsomallaan tavalla. Toisen kerran jouduin kysymään kahden samannimisen Esterin kotipalvelulaskuista. Kun se ei selvinnyt puhelimessa, menin paikan päälle. Hän käski kasata eteeni kaikkien kotipalveluasiakkaiden kansiot kehoituksella: 
- Katso itse. 
Johtavan oikea käsi tunsi Esterit ja maksut hoidettiin kohdalleen. Toinen Esteri vaihtoi nimensä Annaksi. Pankissa oli tapahtunut sama sekaannus. Annalle tuleva raha meni Esterin tilille. Sonera oli samoilla linjoilla ja piti tiukasti kiinni laskutuksestaan. Huvittavinta oli, että Annalle palautettiin ja Esteriltä perittiin laskut jälkikäteen lisättynä muistutuslaskulla. Se reklamaatio ei enää kuulunut minulle. 

Verotoimistoon lähetin kuitenkin Johtavalle siivouksesta maksetut pankkitositteet. Joku vihmerämpi valitti Lääninhallitukseen Johtavan toimista ja hänelle tuli kiire vaihtaa maisemaa, jos hänen toimiaan ryhdytään tutkimaan. Kukaan ei kuollut, joten hautoja ei tarvinnut avata. 

Hautaustoimiston Musta Ukkonen antoi ohjeita, mitenkä sukulaisteni pitäisi minua pitää silmällä. Minulla oli elämässäni muuta tekemistä, vaihdoin kadun aurinkoiselle puolelle enkä enää tervehtinyt kivittäjiä. Hoidan asioita etänä ja välillä teen huomioita, jotka vastaavien pitäisi hoitaa viran puolesta. Esitän kysymyksen ja saan vastauksen: 
- Hyvä huomio, en tullut ajatelleeksi. 
Peura puhuu: Kenen joukoissa seisot, kun yhteiskunnassa ollaan ahtaalla? Pitäisi pitää yllä keskustelua oikeasta ja väärästä. Vastuu oikeudenmukaisuudesta on yhteinen. Sitä on ruohonjuuritasolla aina ollut. Mitä ylemmäksi mennään, sitä vähemmän haluaa tietää omaan vastuualueeseen kuluvista asioista. Työryhmät valmistelevat lakimuutoksia eikä tulla hullua hurskaammiksi.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Kertokaa lapsenlapsille lauluin


Veteraanin iltahuuto

Rannalla himmeän lahden aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sä silloin askel jo uupunut on.
Lapset ja lastemme lapset teidän nyt vuoronne on.

Hoivatkaa kohta poissa on veljet
muistakaa, heille kallis ol maa.
Kertokaa lastenlapsille lauluin
himmetä ei muisto koskaan saa.

Hymni soi holvissa hiljaa, tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut viljaa, sarka jo kynnetty on.
Ammoin me marssimme kahden, tulta löi taivas ja maa.
Rannoilla Äänisen lahden kelle nyt kertoa saa.

Hoivatkaa kohta poissa on veljet
muistakaa, heille kallis ol maa.
Kertokaa lastenlapsille lauluin
himmetä ei muisto koskaan saa.

Laineissa Laatokan mahti kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti konsa on koittanut koi.
Ylväänä Karjalan heimo tuskansa kantanut on.
Maan äiti suojaansa sulkee, vartija poissa jo on.

Hoivatkaa kohta poissa on veljet
muistakaa, heille kallis on maa.
Kertokaa lastenlapsille lauluin
himmetä ei muisto koskaan saa.

Itsenäisyyspäivänä en osaa keskittyä katsomaaan ja kuuntelemaan juhlallisuuksia. Tuntematon sotilas tuntuu niin omakohtaiselta kokemukselta. Kuuntelen Laulua Kuujärvestä ja viivähdän Täällä Pohjantähden alla. Veteraanin iltahuuto on kaikunut kuuroille korville. Sen totesi isäni 1991 ollessaan 85-vuotias ja 82-vuotias Suomi-neito on saanut ikää lisää 10 vuotta siitä, kun isäni oli jo elvytetty kitumalla kuolemaan laitoksessa. Sitä ennen hän palasi sota-ajan juhlapyhiin vaikenemalla. Ne olivat todentuntuisia kokemuksia, joista hän palattuaan huokasi: Sellainen oli sotajoulu. 


Minussa on sota perittynä, siirrettynä ja kerrattuna syntymästäni lähtien. Olen käynyt talvisotani tänä syksynä sairastamalla. Luulin uupumuksen johtuvan ainoastaan unenpuutteesta. Mutta siihen on syynä aktivoitunut tulehdustila, jota sairastin jo työntäessäni pyörätuolia. Lääkäreille se on lääkemääräysten, tekonivelien ja psykiatrisen sairaanhoidon tarve. Eläke-etuus antaa arvonimen varhennettu vanhus osamaksulla. Nobel-palkittu katsoo työhistorian olemattomaksi ja juhlapuheissa kehottaa omaisia pitämään huolta veteraaneistaan. 
Edunvalvoja kalastelee vanhoja naisia naiskaupan välikappaleiksi. Myöhästyin georgialaisten naisten palautuslennolta, kun jäin odottelemaan työtä tehden eläkeikää. Georgialaisten bussimatka päättyi korkean moraalin Suomeen. Heidät palautetaan tulkiten heidän matkansa tarkoitus. Ulkoministerin ja Kanki-Kaikkosen kuolaavaa tekstailua tankotanssijattarien perään ei saisi Sarasvuon mielestä arvostella. 

Miljonääri voisi valmentaa suuntautuneita omassa pienessä rahapiirissä. Mitä klubilla tapahtuu on salassapidettävää liiketoimintaa. Tiedän kuitenkin, että sinne eksyneet joutuvat intiimiin KT - tarkastukseen. Kiehtova maailma kertoi laillistetusta prostituutiosta. Mieluummin olisin kaskelottiparvessa elämän merellä. Kysyn poliitikolta: Mitä minä olen jättänyt tekemättä, että minua näin kohdellaan? Puhutaanhan meistä elätettävinä, eläke- ja hoivapommina. Me luulimme rakentavamme yhteiskuntaa, mutta tuloksen on vienyt joku moppe, jota ei voida jäljittää. Missä on oikeudenmukaisuus ja tasavallan tasa-arvo?