torstai 5. marraskuuta 2009

Mozart und der Tod

Sain postia, jossa ilmoitettiin oikean käden teosta, mistä vasen ei tiennyt. En ole tuloksesta kiinnostunut, enkä olisi sitä halunnut tietääkään. Olen muuntanut projektia sanan varsinaisessa merkityksessä. Siltä osin en tarvitse pähkäillä, mitä teen isona. Toinen varma tieto on paikasta ja ystävistä, joita tapaan vuoden aikana. Otan kuitenkin varauksen, jos possuressu haluaa minua käpälöidä kuoliaaksi. Kun olen näin elämäni yksikertaistanut, pitää kulkea vielä takaperin ruokakauppaan. Se on välttämättömyys tehdä itse, kunnes saan etnisen kokin, joka kasvattaa syötävät lähipiirissä. 

Aamulla huuhtelin lehtisalaattia. Onneksi tein sen perusteellisesti. Siellä mötkötti kastemato. Ei päätynyt lautaselleni eikä voileivälle. Vien sen takaisin kauppaan, mistä sen olin ostanut, kylkiäisenäkö? Kalakauppias valisti, kun puhutaan suosituksesta syödä kalaa kaksi kertaa viikossa. Sehän tarkoittaa Itämeren haukea ja silakkaa myrkkyineen. Silakkapihvi on tehnyt tehtävänsä liian usein syötynä, olen myrkkylastissa. Myrkyt varastoituvat aivoihin ja luihin. 

Kärsin niveltulehduksesta, jolle ei vielä ole taudinmääritystä tehty tänä jonotusten luvattuna aikana. Alumiinia oli veressä vuosia sitten. Sen tiedän saaneeni purkitetusta kalasta. Itämeri ei ole minulle enää kuin kaasuputken upottamista varten. Samoin Juojärvi saastuneena sopii sellaisenaan jätevesiviemäriksi sätelyineen ja asbestineen. Kunnan uusrikkaat mökkiläiset lähtivät merta edemmäs kalaan. Mistä luulivat juomaveden kumpuavan? Pitää tislata monta kertaa juodusta vedestä. 
Tätä toimettomuutta lopetellessa katson Derrickiä. Kuinka kaikki konnat näyttävät niin tutuilta ja tunnistettavilta. Kaikilla on nimet, ovathan he lähettäneet minulle karhukirjeitä osallisuudesta miljonääri-isän perintöön. Seuraava sukupolvi kantaa sitä perimässään. Jos koirat pääsevät kirpuistaan kuoltuansa, se ei puhdista perillisiä isien pahoista teoista. Kun työt näkee, niin tekijät tuntee. Olen lähestymiskiellolla suojannut itseni. 

Muistan, kuinka kauppasaksat tulivat navettaan ja ottivat, mitä halusivat. Kun olen pyytänyt, mitä minulle kuuluu, sitä ei anneta vedoten: Kun se maksaa. Näin pidetään yksi pimennossa yksinkertaisten enemmistöpäätöksellä. Se on maan tapa ja savolaiset ovat sen testanneet ja levittäneet tutkitun tuloksen yli maanpiirin. Minä häpeän enkä suostu Meksikon pikajunan ryöstäjien ehdotuksiin. Seuraan digni.fi kolmikon mukana maailmalle. Olen jammaillut Tutun kanssa kadulla Mandelan vapautumisesta iloiten.

Ei kommentteja: