sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Ihmiskunta tekee itsemurhaa

Sairas, sairaampi, kuollut taipuu kantasana nykyaikaan. Suomi-neito tekee itsemurhaa. Yritän pestä ikkunat. Se kuitenkin pitää lopettaa, kun en saa ikkunoita auki. Kutsun huoltomiehen hätiin. Ammattitaidolla hän meukaroi ne auki. Ruostuneet saranat rasvataan ja takalasiin sulaneet tiivisteet heitetään pois. Niitä ei pitäisi siellä ollakaan, mutta on vain jostakin käsittämättömästä syystä. Joku tiivisti ikkunat uutuuttaan, mikä ei päde tänä päivänä. Minulla on velvollisuuteni vuokralaisena yksiötä kohtaan. Se on kirjattu vuokrasopimuksen liitteissä ja olen niitä noudattanut. 

Rapautuminen hienossakin keskustayksiössä tapahtuu minun siihen vaikuttamatta. Pyysin ikkunanpesijän. Miksi ne pitää pestä joskus ja varsinkin näin pimeään aikaan. Pestään siksi, että pimeys pysyy ulkopuolella ja sininen hetki pääsee sisälle. Sytytän energiansäästölamppuja. Hitaasti kirkastuu eikä anna tarvittavaa valoa. On kuitenkin päreen veroinen, eikä tarvitse pitää silmällä, milloin lamppu pitää vaihtaa. Se sammuu kuin saunalyhty, joskus pimenee poksahtaen. Ei jää epäselvyyttä, mitä pitää tehdä. 

A-virukselle on tilattu lääkettä riittävä määrä. Ei tullut lintuinfluenssaa eikä H1N1 -epidemiaan sitä määrätä. Podetaan tuntematonta sairautta, joka tuli tilaamatta. Hajoan osiksi nivelistä. Se tekee kipeää eikä lääkäri osaa jäljittää, mikä minua näivertää. Hiirikäsi, hermopinne, urheiluvamma ei kuitenkaa sairausloman eikä kipulääkkeen tarve. Olenko sen saanut ruuan lisäaineista? Tiedän stressin vaikutuksesta terveyteen. 

 Emakkosikalan possut kokivat keväthuuman. Pääsivät ulos ja joku kellahti kuolleena maahan. Tilataan apurokotus lopuille, että pysyvät elossa. Toinen sikalaopetus. Emakko ei tarvitse elopainoa kestäviä jalkoja. Rautakaiteet molemmin puolin estävät imettävän emakon kellahtamasta liian kyljelleen tai peräti selälleen. Karju sentään tarvitsee jalat ulkoillakseen ja pysyäkseen kondiksessa suvunjatkamistehtävässä. 

Eläinten jalostuksessa ja tehohoidossa on menty liian pitkälle. Höyhenettömät kanat on ollut työn alla jalostuslaboratorioissa. Hullunlehmäntaudista se alkoi minun aikana. Siitäkin kehittyi ihmiseen tarttuva, kuolemaan johtava tauti. Sekin oli ihmisen aikaansaama muuttamalla märehtijän ruokavaliota. Ruokakauppa laajensi kadun alle hehtaareita. Mitä se lisäsi minun valinnan mahdollisuuksia? Metrikaupalla hyllyrivejä pussitettuja tuotteita. En vielä ole käynyt kenenkään kanssa kaupassa, että seuralaiseni olisi halunnut ostaa näistä hyllyistä. 

Ruokamatka Marokkoon viehättää. Olisi onnea istua nuotiolla höyryävä keittokuppi kädessä. Siellä vielä laitetaan ruokaa tutuista raaka-aineista kuin kotiruokaa meillä kotona maatalousyhteiskunnassa. Kaupunkilaisserkku muisti kesistä maalla juuri ruokaan liittyvät pienet ilot, piimänsintu ja ilmakuivatut muikut vasussa aitanräystään alla. 
Koskelan Jussi halvaantui, pyysi piimää. Se oli minunkin tervehtymisen merkki kuumeen jälkeen. Mieli teki kirnupiimää. Sen myynti on lopetettu. Tilalle on tullut keinotekoinen rasvaton piimä. Valinnan varaa on sairauksien lisääntyessä. Jokaisella on joku allergia, kun ruualla on ruvettu konstailemaan. 

Karjalaismummo vei ruokaa vainajalle hautausmaalle. Kulkurilla oli ruoka-aika. Mummo jutteli niitä näitä ja asetteli ruokaa kiven viereen. Kulkurin käsi hamusi sitä mukaa kiven taakse, kun sitä tuli esille. Mummo ilahtui: Aleksei, Aleksei, kova olit eläessä, mutta kovempi olet kuoltuasi. Kun ruoka oli hävinnyt kulkuri kahmaisi mummoa kiitokseksi. Siitä mummo ilahtuneena: Aleksei, Aleksei, kova olit eläessä, mutta kovempi olet kuoltuasi. Näinkö tässä lopulta käy?

Ei kommentteja: