keskiviikko 25. marraskuuta 2009

009800

Minulla oli visio, kun löysin napurinpojan uudestaan. Hän vietti lapsuutensa salmen takana koulumatkan varrella. Oli pieni poika kuvassa kuusikymmentä vuotta sitten. Sisko oli päässyt opettajan syliin ja opettaja piti kädestä kiinni isoveljeä. Tiirikainen oli nimeltään kiharatukkainen miesopettaja. Nyt asumme naapureina kaupungintalonpuiston erottaessa kotikadut. Hän oli ehdokkaana eduskuntaan. 

Tukiryhmän tehtävä oli tehdä ehdokas tunnetuksi vaalipiirissään. Puhuttiin jo silloin vaalirahoituksesta. Minulla oli oma ehdotus. Vaalirahasta se ei ole kiinni, hänet valitaan riittävällä määrällä ääniä. Olisin ollut valmis toisenlaiseen vapaaehtoistyöhön. Hieroisin kaikki 4 000 ehdokkaalle äänensä antanutta ilmaiseksi. Diiva puhalsi siinäkin suhteessa pelin poikki. Hän teki politiikan valmiiksi ehdokkaalle. Siinä vain oli se puute, että aatteet olivat ehdottoman vanhanaikaisia tämän päivän politiikkaan. Ehdokas ei saanut riittävästi ääniä, olihan SAK valinnut, ketä se hyppyyttää vielä seuraavat neljä vuotta. 
Ei hyvältä näytä, mutta jos puheenjohtajalle tehtäisiin sukupuolenvaihdoksella nuorennusleikkaus. Minulle tarjoutui toinen tilaisuus projektin muuntamiseen. En ollut sitä pyytänyt, mutta se minulle järjestyi ilman kuluja toteuttaa Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia. Se toimii, kun vain riittäisi terveyttä. Sitä ei takaa eläkeiän nosto. Lapin kesän lyhyydestä se on kiinni. Meillä ukkoina jo syntyy sylilapset ja niitä on eduskunta pullollaan. Yksi vihreä on elinvoimainen jäädessään eläkkeelle 40-vuotiaana. 
Satumaista kuin Riikinkukkovaltakunnassa. Minä saan keksiä satuja joka päivä aina uuden. Se antaa elonaikaa yhden päivän lisää. 009800 kertaa se on kuunneltu. Eduskuntaa tarvitsee Suomi-neito niin kauan, että kaikki halukkaat ovat saaneet edustaa meitä lakeja laatimalla ja myöntämällä arvonimiä "varhennettu vanhus" osamaksulla. Itse voivat jäädä jo 40-vuotiaana eläkkelle.

Ei kommentteja: