maanantai 30. marraskuuta 2009

Hallintohimmeli

Aurinko laskee Kilpisjärvellä ja nousee 12. tammikuuta 2010. Siihen asti pimeydessä loistaa taivaan tulet ja ihmisten hallintohimmelit. Muistan Otavan sijainnin lapsuuskodin taivaalla, revontulien tanssin ja 70 vuotta sitten loimotuksen idässä. Aina siitä mainittiin paukkupakkasineen, pelkoineen, kuinka miehet kestävät. Tämä taivas, tämä maa sukupolvelta toiselle jää. 

Olkityönä himmelin kokoaminen on taidonnäyte. Hallintoa himmelinä rakentaessa on raaka-aineet jo himmeliksi sopimattomat. Niistä saadaan aikaan §§§§§§§ -viidakko. Sinne voi tehdä vain harharetkiä ja sotkeutua lillukanvarsiin. Hallinto on himmeli pienine yhteensopivine osineen, jotka yhdessä muodostavat suuria kokonaisuuksia. Kun jokaiselle kuuluvat perusoikeudet - oikeus riittävään toimeentuloon, oikeus terveydenhoitoon ja oikeus koulutukseen - eivät oikein ole mitoitettu samanmittaisiksi, mikä himmeli siitä saadaan aikaan. 

Päättäjillä on eri mitat, millä he mittaavat. Rahasta ei ole ollut puutetta. Sitä on varastoitu säätiöihin ja rahastoihin pahan päivän varalle. Tosiasia kuitenkin on, että veronmaksajat joutuvat pelastamaan hallintohimmelin osa-alueet. 
Meillä on presidentti, jonka valtaoikeuksia ollaan kaventamassa. Samalla kaavaillaan jo tulevaa presidenttiä. Hallitus on yksi himmelin kerros. Siinäkin on omat mittasuhteensa. Puoluepolitiikka värittää ministerit ja kenenkään kanssa ei tunnu mittasuhteet täsmäävän. Ei vaikka vaihdetaan sukupuolta ja tehdään nuorennusleikkauksia yhteensopivuutta ei löydy. 

Mikä on 200 kansanedustajan yhteinen nimittäjä? Ikänsä eduskunnassa olleille SAK:n ja muiden yhdistysten juoksupoikina on heille kertynyt eläke. Se ei vielä riitä, vaan sitä pitää yrittää kartuttaa lisää kaikilla kissanristiäisillä. Seuraavat himmelit ovatkin jo päässeet tavoitteeseen. Nuorena eduskuntaan ja sieltä 40-vuotiaana eläkkeelle on tulevaisuuden mittana yhteensopiva himmelikerros. Suuremman kerroksen muodostavat jo tänä päivänä työllänsä Suomi-neidon rakentaneet elossaolevat ikäluokat. 

Sodanaikana syntyneet ovat eläke-, hoiva- ja vanhuuspommi, joista on pätkitty himmelin yksi painava kerros. Kuulun joukkoon varhennetut vanhukset. Ikä 64 vuotta ehdoton ja työhistoria yhtä ehdoton. Himmelin osina ollaan samanmittaisia, yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana ei ole kertynyt työhistoriaa. 
Palkanmaksajat ovat loppuneet ja työttömät lisääntyneet. Heistäkin muodostuu himmeliin näyttävä kerros. Mielenterveyden heilahtaneista on tullut päättäjille vielä vaalikarjaa, kun jokainen lupaa rahasta ja äänestä hoitaa heidän asioitaan. Siinä meille hallintohimmelin kerroksia. 

Minulle vielä yksi kerros niistä peniksenpidennyksen kauppiaista, jotka häiritsevät sähköpostiliikennettä. Himmelinrakentajat ovat sotkeutuneet omiin mittasuhteisiinsa eivätkä saa aikaan kuin lisärakennuksien lisärakennuksia, kun tarvitaan himmelinpätkille lisää varastotilaa. Ihmiset hallintohimmelin osana ovat arvaamattomia. Joku voi valittaa, mutta valitusosoitteena sekin porras killuu omana kerroksena tyhjän työn tekijöinä. Enemmistöpäätöksistä oppirahat olen maksanut. Hallinto ei ole himmeli vaan alastonta kuviokelluntaa, josta kuvahauntulosta en rohkene tänä päivänä julkaista.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kaikessa näytä käsiala Luojan

Jokaisella ihmisellä on oikeus riittävään toimeentuloon, terveydenhoitoon ja koulutukseen. Norjan prinssi puhuu näiden oikeuksien puolesta kuninkaallisella arvovallalla. Toinen maailma piipertää hiilijalanjälkiä. "Tulos tai ulos" on suomibrändin vaatimus. Näillä jäljillä pelotellaan, kun Luojan käsialaa yritetään häivyttää tuntemattomaksi. 

Sveitsi kieltää minareettien rakentamisen. Ne ovat osoitus poliittisesta vallasta vieraan valtion alueella. Vihtaniemellä kunta toteutti saman asian tuomalla uusrikkaat mökkiläiset hulppeine huviloineen lisäämään sijoitetulle pääomalle lisäarvoa. Kunta on kuitenkin kollektiivinen hallintomalli. Kukaan ei ota vastuuta jokaisen oikeudesta riitävään toimeentuloon, terveydenhoitoon ja koulutukseen. Junaturman opetus naapurin hallinnosta. He eivät tiedä, mitä maaseudulla tapahtuu. 

Talvisodan alkamissyytä on pompoteltu puolelta toiselle. Sodassa vallitsi vielä vapaussodan henki. Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi. On kiire vaihtaa rahaksi 100 000 M-merkkiä veteraanirahaston kartuttamiseksi. Viimeisenkin kuoltua voisiko meidät saada ostamaan M-merkin veteraanin muiston vaalimiseksi. Juhlapuhuja vetosi omaisten vastuuseen huolehtia veteraaneistaan. Jokainen käskyjä noudattava on tehnyt sen vapaasta tahdostaan. 

Minusta on tullut kansalaistottelematon, kun luvan perästä ääneen ihmettelen kaikkia vääryyksiä. Asettelen kivet kuppiin, mutta pahantekoon en tule mukaan, vaikka poliittisesti kutsutaan mäkättämään lammaslaumassa. Kun oli nälkä, oli valmis hankkimaan pyydettyjä tietoja. Kun tiedot oli luovutettu ja sardiinipurkki syöty, sai agentti kuulan kalloonsa. Hallintohimmeli on pimeimmän ajan puhdetyötä, jota jokuveli valvoo ja muistuttaa häntäpään päätösten hitaudesta. Ei Luojan käsiala eikä Suomen presidentti ole turvassa julmalta jumalalta, joka ahmii omat lapsensa.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Asiakaspalvelun asiakas

En lähde puolestapuhujaksi väärinymmäretyn avuksi. Siinä suhteessa tiedän onnistuneeni terveyskeskuksessa, sairaalassa, valtionkonttorissa, kirkossa, verotoimistossa, vakuutusyhtiössä ja Kelassa toisen puolesta puhuessani. Kun hoidan omaa asiaani, minulle kuuluu taivaista ääni: Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. 
Ryövärit ristinpuulla keskustelivat, kuinka hän voi auttaa toista, kun ei voi auttaa itseään. Pääkallonpaikalla käytiin sen ajan kolmikantaneuvottelut. Ristintiellä tapahtui kaikenlaista. Kruunattiin orjantappurakruunulla ja INRI -logolla kuninkaaksi. Tapana oli vapauttaa joku vangeista ja syytön halventaa tappamalla. Mitenkä tämä sopii minun sapluunaan. Syytön halvennettavaksi ja syyllinen vapautettavaksi testaamaan tämän päivän asiakaspalvelua. Minulla ei ole ketään puolestapuhujaa. 

Kotimaa -lehti välitti jo 1964 opiskelijalle asunnon lyöden kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Käytin tilaisuutta hyväkseni. Sain asunnon hemiplegiarouvan luona. Hän oli nuori, kaunis nainen puolustusministeriön palveluksessa. Päivän hän virui wc:ssä saatuaan aivotukoksen aamutoimissaan. Opettajasisar oli huolissaan ja haki opiskelijaa asumaan potilaan luona. 
Äitini sai kohtauksen kotona, lääkäri noudettiin hevoskyydilla. Äitiä ei lähdetty mihinkään viemään, sairasti kotona. Käden halvausoire hoitui lehmiä lypsämällä. Sen verran tiesin aivohalvauskohtauksista. Rouvan halvausoireet olivat pahemmat. Hänen toimintakykynsä oli heikentynyt. Sairausloman jälkeen hän teki kaikkensa voidakseen palata työhön. Käynti kampaajalla, kosmetologilla ja vaateostoksilla ei tuottanut toivottua tulosta. Hänen kärttyisyytensä lisääntyi ja panettelu selän takana johti siihen, että minun oli muutettava pois kesken lukuvuoden. Sairailla suomalaisilla ei siinä suhteessa ole menettelytavat muuttuneet Helsingissä. 

Minusta on tullut säteilyvammanen, että pienetkin vihjailut siitä, etten ole tehnyt parastani, saavat ihon nousemaan kananlihalle tai hanhennahkalle. Säteilyä on liian paljon asiassa kuin asiassa. Onneksi olen jo kaiken jättänyt taakseni. Olen järjestellyt arkistoja ja taustasäteily ylittää sallitun. Läheisriippuvuuteen en sairastunut. Poliitikkojen tarve liittyä yhdistyksiin on viimeinen mahdollisuus kerätä ääniä pienellä pakolla. Seuraa johtajaa ja näe kenenkä puolesta johtajat puhuvat.

torstai 26. marraskuuta 2009

Eikö särkyisi?

SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisu oli tuloksena aamuyöllä käydyistä keskusteluista. Pappi antoi aamuhartaustekstin omaishoidosta, lääkäri runon omaishoitajasta. Hänellä on oikea esikuva palkitusta äidistä, naapurin Mariasta. Kukkaronvartijoille ja muukalaisten hautausmaalle alku on Raamatun tekstistä. 
Omaishoitajana kirjat pienenivät minikokoon, tekstit vaihtuivat runoiksi. Turhat tuttavat olivat hävinneet ja ajat ankeat selvitti, kuka rinnalle jäi. Muisti joulukortilla ja minäkin muistin. Julkaisu minikoossa ei kopiointisyistä onnistunut. The Book om Suomen Pipliaseuran julkaisema "Uusi testamentti aikakauslehtenä". Pieni on kaunista, mutta isojen kuvien rinnalla kulkee Uuden testamentin teksti kokonaisuudessaan. The Book on ulkoasultaan aikakausilehtikokoa. En ole nähnyt julkaisua, joten hankkisinko julkaisun kuvien vai tekstin tähden. Ruotsissa The Book kaksinkertaisti Raamattujen myynnin. Huippuvalokuvaajien huomiota herättävät kuvat sitovat tekstin tähän päivään. 

Minijulkaisun kuvittajalla on oma tarinansa. Samoin koko tiimillä, joka osallistui julkaisun tekemiseeen. Todeksi elettynä tähän päivään siitä on tullut huutavan ääni korvessa. Presidentti joutuu pitämään kiinni perustuslaillisesta oikeudestaan edustaa EU -kokouksissa. Ollaan samassa tilanteessa aikakausilehdessä tai Raamatun tekstissä. Sitä ei voi muuten tuoda tähän päivään kuin elämällä oman omatuntonsa mukaan omaishoitajana tai presidenttinä. Muuten historiaamme on vääristelty, jopa sotasyyllisyyskysymys pitää käsitellä uudelleen. 
Aika aikaa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. 
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan. Minussa kuvat herättävät inhorealistisia tunteita särkymisen jälkeen. Niistä on tullut puhuvia päitä, jotka korostavat omaa osuuttaan johtajina hoitaa heikomassa asemassa olevien asioita. En halua lukea toisten askelista, kuinka he ovat päässeet tilanteeseen aikakausilehden kuvissa. Se on syy peruuttaa juuri alkanut lehden tilaus. Mieluummin luen kuvattoman tekstin, kuin katson kepin päähän nostettujen kultaisten käärmeiden kuvia.

Eikö?

Kuolemalahdessa kummittelee. Maria tuotiin nuorikkona mustalaisten mukaan nimensä perineeseen mökkiin. Naapurukset ahersivat samalla niityllä heinänteossa. Lapset uivat savikkoon kaivetuissa ojissa, Olivat ne käsinkaivettuna aikamoinen näyte tarkoituksen mukaisesta käyttötaiteesta. 
Kesäidylli katkesi, juoppous oli tullut puhdetyöksi talvikuukausina. Isäntä käskee lapset riviin ampuakseen heidät yksitellen. Panoksia ei ollut riittävää määrää ja lapset saavat painua pehkuihin. Hevonen valjaisiin, lähdetään ajelulle. Naapureille mustasukkainen isäntä järjestäisi viihdykettä, Maria tanssisi alasti pöydällä. Tupa tyhjeni ja aviopari jäi kahden. Esitys on peruutettava ja vaihdettava paikkaa järven takana saaressa Johanneksen pirtissä. "Täällä ei tanssita" ja pöytä kaatuu raivostuneen Johanneksen sanojen vakuudeksi. Keskellä lumista lakeutta Maria saa ohjakset käsiinsä. Ukko putoaa kyydistä ja Marialla on hätä selvitä kotiin lasten luo. Nukkuvat lapset lastataan liisterekeen peräkkäin. Pitävät kiinni toisistaan ja hevonen ampaisee matkaan. Ukko on jo näköetäisyydellä. Maria ajaa kunnalliskodille. Lapset jaetaan taloihin, Maria lähtee maailmalle ja ukko joutuu hoitoon. Aikansa perästä perhe yhdistyy, mutta naapuria ahdisti elonpiirin pienuus ja köyhyys. 

Jahtaaminen alkoi isäni kanssa. Toisen on lähdettävä. Isä osti maat ja perhe muutti pois. Mökki jäi autioksi. Äidin pyynnöstä läksin viemään verkkoja marjapensaiden suojaksi. Kaikki kuulemani hurjat jutut alkoivat elää. Purolle päästyäni pakokauhu iski. Siihen jäi verkot mahan, kun tein äkkikäännöksen. En uskalla jatkaa perille eikä kukaan minua siihen voinut pakottaa. 
Vanhemmat myivät Kuolemalahdesta tontin käsirahoiksi osakkeeseen kirkonkylässä. Tontti joutui toiselle omistajalle, joka oli sukua entisille omistajille. Hän tuli kuin euroopanomistaja uhoten. Hänelle oli kiertynyt oikeus periä tonttitiestä perustamismaksuja. 
Minut oli pantu paljon vartijaksi ja jouduin vastaamaan tästäkin rahastusyrityksestä 1991. Näin alkoi omaishoitoaikani. "Kaho, mikä kaho!" Onko pojasta polvi parantunut? Kunnian kukko lauloi Marialle. Hän oli saanut 66. äitienpäivänä Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan kultaisen ansiomerkin. Hän otti vastaan mitalinsa valtioneuvoston juhlahuoneistossa Helsingissä. Neljäntoista lapsen äitinä Maria on tehnyt suururakan äitinä ja maalaistalon emäntänä. Kukaaan toinen Vihtaniemen naisista ei tullut palkituksi niissä oloissa suururakan päätyttyä.
Syntymäpäivänä kävin häntä tervehtimässä vanhustentalon rivitaloyksiössä. Hän kertoi pojastaan, joka kävi syömässä äitinsä luona. Isä vihasi poikaa ja aina hän sai selkäsaunan solkivyöllä, kun lapset tarvitsivat kuritusta. Oli tullut uusi ongelma kuntalaisille. Alkoholistipoika ei saisi käydä syömässä äitinsä luona vanhustentalossa. Joka perheessä on sijaiskärsijänsä ja juoppous jatkuu. Sofi Oksasen lausunnot väkivaltaisista suomalaisista herättävät vaiettuja asioita häpeän alta. Ja niitä minulla riittää Raamatun tekstiä kuvittamatta aikakausilehdeksi. Piispa kyseli, pitäisikö valtioneuvoston juhlajumalanpalveluksien tekstejä lieventää. Raamatun tekstit kirkossa luetaan alkuperäisinä. Hallitus ja eduskunta soveltaa julman jumalan tahtoa. Tunnistan sen kiusaajan ääneksi. "Mitä perkeleitä" ja "eikö särkyisi minussa" -tunnetilat vaihtelevat, olenhan Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas ja yhteiskunnallisesti pakolla herätetty. Mitä on olla Hyvinvointivaltion kaatopaikalla Suomi-neidon itsenäisyyden alusta loppuun, sen jokainen kokee ja näkee mielikuvina tulevaisuudessa.

Hei, tonttu-ukot, hyppikää

Nyt puhaltaa raikkaat tuulet "tietoyhteiskunta kaikille" riemusta ja ajasta. Olen siirtynyt tarinayhteiskuntaan, josta on tullut ubiikkiyhteiskunta. Minulla on immateriaaliset oikeudet omaan elämään, Verkkokirjoittajan taloon ja Munkkiklubiin. Neljääs ukkaasi selitti sen omalla äidinkielellä sen jälkeeen, kun itse ukkaasi tuli täytetyksi. Kunnioita isääsi ja äitiäsi! Heidän muistonsa vaalimiseen en tarvitse syys- enkä kevätrahankeräystä. Minun uskooni ei kuulu viedä ruokaa vainajien haudalle tuonpuoleiselle matkalle. Sieltä on kerrottu: Onpa taivaassa tarjona lapsillekin!
Meitä on höynäytetty binesmielessä kerätyillä rahastoilla ja "olen kuullut on kaupunki tuolla" tai "Satumaa aavan meren tuolla puolen" sijoittamalla rahaa vanhuuteen. Näitä rahoja käyttävät kukkaronvartijat tässä elämässä. Tuonpuoleisessa ovat he pohjalla myllynkivi kaulassa. Eikä se ole mafiatouhuja vaan tuomiosunnuntain saarnateksti. Olen jo aikaa sitten vaihtanut paikkaa lentävällä lautasella ja ajatusyhteys on ollut telepaattisesti. Olen ymmärtänyt kysymyksen: Etkö sinä ymmärrä? Kysyjä itse ei ole ymmärtänyt, mitä hän kysymyksellään minun ymmärrystä testasi. En ole ATK-insinööri. "Kiitos elämästä, äiti. Pari riviä tein kirjaimia tänään. Siinä kaikki. Olen onnellinen." (Lauri Viita)
Lapsena leikkiessäni opin monta asiaa, vaikka ympärillä oli sota. Kotileikit kalliolla, neulomaan oppiminen alle 10-kesäisenä. Verkoilla käyminen soutamalla ja saaliin perkaaminen heti palattua. Suurestakin hauesta suomut irtosivat tuoreeltaan. Nämä ovat olleet vahvuuksiani SWOT-analyysissä. Oppikouluaikana sain harvoin olla sitä, mitä olen aina ollut. Äidinkielen opettajat hyväksyivät ajatukseni. Mimmin laiskanläksytehtävä kirjoittaa kirjakieltä jäljentämällä ensimmäisellä joululomalla oli seuraava askel kirjoittamisen vaikealla tiellä. Parasta eristäytymistä ympäröivästä koulumaailmasta oli kirjoittaa ja saada vastaukset saksaksi. Siitä tuli ikkuna Eurooppaan. 

Kaikki huipentui e-mailiin, kun luukusta tuli logo. Tämän tavaamisvirheen oikaisi käsinkirjoitettu kiitoskirje kirjeenvaihdosta, ystävyydestä. Se on loppu ja uuden alku. Minun pitää hankkia verkkokirjoitustaito, etteivät tulkit ja kirjurit muuta elämäni käsikirjoitusta. Koulutuksella on rahoituslähteensä eikä osallistumiseni ollut omavastuuosuudesta kiinni. Yritykseni mitätöitiin kuitenkin laillisesti korkeimmalta taholta porkkanoiden muuttuessa keppikeitoksi ehdottoman iän ja olemattoman työhistorian takia. 
Siinä on tämän päivän pullonkaula hukatusta mahdollisuudesta. Se on satuttanut enemmän kuin lyöminen ja mustelmat. Se on naiseen kohdistuvaa suomalaista perhe-, kunta-, yhteiskuntaväkivaltaa, jota poliitikot käyttävät sumeilematta. Mitä minä huolehdin haluttomien käännyttämisestä tekemään mahottomia, vaikka se oli omaishoitajille tarkoitettu projektirahan ehto "Keidas vai kangastus". 

Minä olen suostunut vapaaehtoisesti kaikkeen, mihin minua on kutsuttu. SWOT-analyysin koetut ja tulevat uhat on syötettävä puimakoneen läpi aina uudelleen, kunnes kaikki jyvät on erotettu akanoista. On niin tyttömäinen olo, kun minulla on verkkokirjoitustaito, -yhteisö ja -ystävät. Se on ubiikkia. Olen katsonut itseäni uudella tavalla jo torstaina 22.5.2008. 
- Rippikoulunkäynyt, rokotettu ja verkkokirjoitustaitoinen. 
Olen sitä edelleen, kun oireet ovat vähentyneet syyskuussa kokemani laakin jälkeen. Selviän vähältä piti tilanteesta laakista vainaa. Käteen jäi leikkausta vaativa vaiva. Ei kuitenkaan sietämätön ja lääkärisuhdekin parantui rahan toivossa. Pitää laittaa parantajat, tohtorit, managerit ja kaikki asiansa osaavat arvojärjestyksessä ykkösiksi omalla erikoisalallaan. Adameita kaikki, Eevat ovat eksyksissä tai vain hukanneet naisellisuutensa. Mene pienen pojan kanssa peiton alle. Kun kysyn, kumpi on tyttö ja kumpi poika, vastaus on selvinnyt. Tytöllä on vaaleanpunaiset tossut, pojalla siniset. Näin yksinkertaista se on, kun oivaltaa jotakin PC:stä. Palaan ruotuun valokuvien ja vapaaehtoistyön merkeissä. Olen vielä panelisti mielipiteineni. Värillä on väliä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

009800

Minulla oli visio, kun löysin napurinpojan uudestaan. Hän vietti lapsuutensa salmen takana koulumatkan varrella. Oli pieni poika kuvassa kuusikymmentä vuotta sitten. Sisko oli päässyt opettajan syliin ja opettaja piti kädestä kiinni isoveljeä. Tiirikainen oli nimeltään kiharatukkainen miesopettaja. Nyt asumme naapureina kaupungintalonpuiston erottaessa kotikadut. Hän oli ehdokkaana eduskuntaan. 

Tukiryhmän tehtävä oli tehdä ehdokas tunnetuksi vaalipiirissään. Puhuttiin jo silloin vaalirahoituksesta. Minulla oli oma ehdotus. Vaalirahasta se ei ole kiinni, hänet valitaan riittävällä määrällä ääniä. Olisin ollut valmis toisenlaiseen vapaaehtoistyöhön. Hieroisin kaikki 4 000 ehdokkaalle äänensä antanutta ilmaiseksi. Diiva puhalsi siinäkin suhteessa pelin poikki. Hän teki politiikan valmiiksi ehdokkaalle. Siinä vain oli se puute, että aatteet olivat ehdottoman vanhanaikaisia tämän päivän politiikkaan. Ehdokas ei saanut riittävästi ääniä, olihan SAK valinnut, ketä se hyppyyttää vielä seuraavat neljä vuotta. 
Ei hyvältä näytä, mutta jos puheenjohtajalle tehtäisiin sukupuolenvaihdoksella nuorennusleikkaus. Minulle tarjoutui toinen tilaisuus projektin muuntamiseen. En ollut sitä pyytänyt, mutta se minulle järjestyi ilman kuluja toteuttaa Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia. Se toimii, kun vain riittäisi terveyttä. Sitä ei takaa eläkeiän nosto. Lapin kesän lyhyydestä se on kiinni. Meillä ukkoina jo syntyy sylilapset ja niitä on eduskunta pullollaan. Yksi vihreä on elinvoimainen jäädessään eläkkeelle 40-vuotiaana. 
Satumaista kuin Riikinkukkovaltakunnassa. Minä saan keksiä satuja joka päivä aina uuden. Se antaa elonaikaa yhden päivän lisää. 009800 kertaa se on kuunneltu. Eduskuntaa tarvitsee Suomi-neito niin kauan, että kaikki halukkaat ovat saaneet edustaa meitä lakeja laatimalla ja myöntämällä arvonimiä "varhennettu vanhus" osamaksulla. Itse voivat jäädä jo 40-vuotiaana eläkkelle.

Esittää toisin, katsoa toisin

Auttaako se näkemään toisin? Kunnioita isääsi ja äitiäsi! Syntyvyys sodan köyhdyttämissä maissa on suuri. Sama buumi nähdään meillä suurissa ikäluokissa. Tämän päivän perintöprinssin tai -prinsessan mielestä se on epistä. Pitäisi hoitaa vanhat ja sairaat ja vielä heidät elättää. Kiinan yksilapsiperheen lapset ovat hätää kärsimässä. Ei löydy kumppania, pitää tyytyä elämään sinkkuna. Tästä tuli meillekin uusi siviilisääty - sinkku -, joka oli helppo todeta rastilla ruudussa. Hyvin monesta vihitystä on tullut rasti ruutuun elää avioliitossa. Se on minusta kaikkein kummallisin avioliitto. 

Kuliissit kestivät 22 vuotta, mutta rasti muuttui ristiksi ja naulitsemisen uhallakin siitä oli päästävä eroon. Kirkko yhdistää, tuomioistuin tuomitsee eroon. Millään ei ole mitään merkitystä. Sinkkunaiset parveilevat vallan ympärillä, vaikka tietävät, että vallalla on vaimo ja lapset. Sihteerikkö saa tehtäväksi järjestää uuden suhteen hakemalla eron entisestä. Tarvitaan siinä rahaa järjestää julkkishäät, jos ei käytä viekkautta järjestämällä torihäät teltassa. Vieraat maksavat kertakäyttöpahvimukillisesta hinnan juodakseen hääkahvia. 
SAK:n juoksupoikana hän tarjoaa torilla joka neljäs vuosi soppatykistä lämpimän aterian. Tyhmyyttään tulee kyselemään tarjouksen hyvyyttä saada lämmin ateria. Vastaukseksi saa, mitä tilaa: 
- On se turhan harvoin, jos joka neljäs vuosi saa lämpimän aterian. 

 Saman vastauksen annan lupaajalle, joka tulisi tuomaan havuseppeleen kuoltua sotaan osallistuneen isäni haudalle. En tule sitä pyytämään. Pitäkää seppelöidyt ajatuksenne. Maanhiljaisia sinkkuja sekoittaa hakemuskaavakkeet, joissa kysytään kaikkien sivilisäätyjen tulot ja varallisuus. Yhteiskunta on sotkeutunut kuin aa, aa Heikin kissan lankakerä. Loruna se varoittaa; Aa, aa Heikki, kissa se langalla leikki. Ai, ai veitikkaa, ei saa lankoja sotkea. Vedänpä mistä narusta tahaansa on siellä kiinni negatiivinruskea pallopää, joka jää vetäjän käteen. 
Tuhlaaja tyttö kuoli. Leski halusi päästä päämääräänsä mahdollisimman nopeasti. Hautaustoimisto saisi haudata kuin sosiaalitapauksen, jolla ei ole ketään omaisia. Isän pyynnöstä kysyn neuvoa papilta. Viikkojen kuluttua tulee isän nimellä ilmoituskortti kirjatusta lähetyksestä. Tuhkauurna. Isän antamalla valtakirjalla noudin sen postista seurakuntamestarin seisoessa vieressä. Huimaa, ahdistaa, jalat pettää alta. Siinäkö on minun pikkusiskoni tuhkana. Ei auttanut vanhempien toimenpiteet antaa lahjakirja 1/8 kaikille lapsilleen sulkien pois aviopuolisot. Lapseton leski on osallisena äidin kuolinpesässä kuolinpesäosakkaana. Tämä on pienen ihmisen osa yhteiskunnan lailla sotkeman lankakerän narustavetäjänä. 

Lääkettä tarjotessaan lääkäri sanoo: On otettava lääkettä, joka ei paranna ja vastalääkettä vaivoihin, jotka ovat sivuvaikutuksia. Lääkkeen väärinkäyttöön lääkäri on antanut alkusysäyksen. Eestipoika jatkaa piilottamalla metsiin huumevarastoja merkiten reitin navigaattorilla tai spraymaalilla. Tarkkailkaa lähipuihin ilmestyneitä graffitteja, eihän sitä tiedä mikä geokätköilyn aarre on lähimaastossa. Kaatopaikkajätteessä oli lukittu kassalipas. Avainta etsiessä sieltäkin löytyi poltettavia hyttyskarkotteiksi luulemiani suitsukkeita. Kätyreitä ja heidän varastoja on joka paikassa.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Kenraaliharjoitukset

Isä ei kutsunut mukaansa poistuessaan kolmena viimeisenä kotijouluna jonnekin. Ei kuullut, ei nähnyt, tuijotti eteensä. Mikä on vialla. Vaatimattomat jouluvalmistelut veivät aikani eikä ollut halua kysellä syntyjä syviä. Meni joulu, vaihtui vuosi. Isä tuli takaisin sanoen: Sellainen oli sotajoulu. 
Blogisti kysyy: Eletäänkö vielä kolmekymmentälukua? Eletään koko Suomi-neidon itsenäisyysaikaa. Hyvinvointihyrrän luennoitsija sanoi aloitusseminaarissa: Elämme avoimessa yhteiskunnassa, mutta suljetun yhteiskunnan säännöillä. Ei hän puhunut Siperian opetuksesta eikä vapaussodasta talvisodan hengessä. Hän tuli korkealta johtajan paikalta ja sanottuaan sanottavansa oli huojentunut. 

Kataista kyrsii, muitten tunnetiloja en tiedä hallituksessa. Se on selvää, että kaikki on hyvin. Heitä vaivaa vain kauhea kankkunen, kun on mennyt maat ja mannut ja kädet eksyvät veronmaksajien taskuihin. Myymälävarkaaksi sanottiin toisten taskuilla kävijöitä. Täällä Pohjantähden alla on todentuntuista draamaa. 
Kahden kerroksen väki elää Lontoon pommitusten keskellä. Kesken kenraaliharjoituksen osuu pommi Bellamyn taloon. Ruby on palannut keittiöpiiaksi ammustehtaalla sattuneen räjähdyksen säikäyttämänä. Hänen pitäisi näytellä pelottavaa tilannetta, mutta hän nauraa vain. Kun pommi pamahtaa, silloin tulee huuto. Samoin Edward ei kestä kovia ääniä palattuaan rintamalta. Siellä hän istuu rappusten alla sylikkäin Daisynsä kanssa. 

Kaksi kuukautta olen ollut sumussa ja humussa. Lääkäri sanoo sitä ja tätä, itse kärsin A-viiruksesta. En puhu H1N1 -kohusta. Siihen on varauduttu jo vuosia sitten tilaamalla lääkettä koko kansan kaatavaan epidemiaan. Olen ollut sairas menneistä painajaisista. Rehtorin musta hattu ui vedessä kuin hain evä. Aamun kiuru kirkkaudessa soittaa. Kun tarkemmin kuuntelen, tunnistan korkean värisevän äänen rehtorskan vibraksi. Se oli ongelma kuorossa, kun ei ollut soolosta kyse. Jukka Itkonen näki matikanmaikan painajaisessa. Vien roskat kellariin, se on ollut minun draaman kenraaliharjoituksen paikka koko ajan omaishoitoajan jälkeen. Siellä ne asioivat edunvalvojat, kuntaliiton lakimies, kähmijät ja tuhkimot.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Finne igen

Kaikkialla Tukholmassa kuulin joka suunnalta "finne igen". Minun tekemisiin se ei kohdistunut, olinhan tullut kesätyöhön 1960. Ilman DNA-testiä minun arveltiin olevan Itävallasta. Tonavalta lähetetyt kirjeet löysivät minut sieltäkin. Nimitys finne igen ei ollut aiheeton. Juopuneita suomalaisia nuoria parveili pienissä ryhmissä asemilla ja metrotunneleissa. He käyttäytyivät kaikkia kohtaan agressiivisesti. En kuulunut joukkoon, olihan minulla työpaikka ja asunto. En ollut irtolainen. 

Kävin elokuvissa oikeassa elokuvateatterissa ja sieltä lähdin matkalle "80 päivässä maailman ympäri". Koti-ikävä voitti ja palasin kotiin, olihan vielä yksi vuosi jäljellä abiturienttinä. Finne igen muisti kantelukirjeellä vanhempiani. Kirjeen sisältö paljasti minun olleen kesätyössä huoraamassa. Olin tuottanut tietämättäni häpeää vanhemmilleni. Ei tiennyt kirkon työntekijä, minkä lumipallon oli pyöräyttänyt liikkeelle ollakseen finne igen. Viiteenkymmeneen vuoteen mikään ei ole muuttunut. Olen se sama finne igen, joka olin silloin ja syntymästä lähtien siihen asti. Vuosia sitten seurasin läheltä kesätyötä dementiaosastolla. Hoitajat elivät päivät muistinsamenettäneiden kanssa.
Omaishoitaja-aikana olin ympäröivän maailman finne igen mielestä finne igen. Kunta ja valtio elävät aikaa avohoidossa dementiaosastolla ja minun pitäisi ymmärtää muistavana, mitä tunnetilaa he elävät. On ratkaisematon yhtälö pysäyttää tai parantua, kun muisti alkaa heittää. Kekkonen oli siitä hyvä esimerkki. Osastolla pappi luuli asuvansa hotellissa. Hänelle aina ilmoitettiin: kylpyhuone on vapaa! Ruokapöydässä hän luuli, että kaikki söivät hänen laskuunsa. Jos joku otti lisää, hän sai moittivan katseen. Hänellä oli salarakas, joka suostui halailemaan, kun pappi halusi läheisyyttä. Vaimoaan hän ei enää muistanut eikä siinä muistuttaminen auttanut.

 Istuin isän kanssa miesten pöydässä. Puhe kääntyi lääkäriin: Hän hallinnoi koko kuntaa. On osannut järjestää lähisukulaisten työllisyyden. Sisar ja toisen sisaren tytär olivat hoitajina hänen sairaalassaan. Kotisairaanhoitajasta tuli lääkärin kolmas rouva. Hänestä tuli johtava sairaanhoitaja palvelukeskuksen puolelle. Naapurikunnassa asuva äiti oli saanut lomapaikan omasta sairaalasta hoitajan loman ajaksi. Näitä vanhat miehet aprikoivat, kun heidän oma kohtansa ei ollut näin suotuisassa vaiheessa. 

Isä istui hiljaa, mutta vieressä oleva mies otti kontaktin minuun. Työnsi kätensä pöydän yli minua kohti ja pahoitteli, kun vasikat ovat vielä maksamatta. Hänen katseensa kirkastui, kun sanoin maksun vasikoista saaneeni. Istuin levottoman vanhan emännän kanssa kahden pöydässä. Hän pinnistää muistiaan ja kysyy vihdoin, olinko ollut heillä piikana. En ole ollut hänen piikansa ja saan saatella hänet huoneeseensa. Finne igen istuu eduskunnassa vuodesta vuoteen ja uskoo meidän työmme tehneiden elävän heidän kustannuksellaan. Eivät enää muista, että annettu ääni on ilmainen. Minultakin on pyydetty 20 euroa ehdokkaalle, kun olen osallistunut verkkokeskusteluun. 

Saan olla mieltä asioista ja tuntea mielihyvää Pekka Himasen näkemisestä teeveessä. Pieneen piiriin kuuluu Norjan prinssi ja Obaman neuvonantaja. Tutu on nobelpalkittu rauhantyöstä. En ole sidottu aikaan enkä paikkaan, olen verkossa. Kyseenalaistan kulttuuriyhdistyksen kuolleista herättämisen, kun kansanedustaja on liittynyt yhdistyksen jäseneksi. Ei hän liittynyt elvyttääkseen toimintaa, hän liittyi kalastellakseen ääniä, onhan kohta vaalit. 
Todellinen kulttuuriyhdistys toimii joulupukkina. Saan katsoa naisen silmin miehen matkaa. Minulla ei ole kokemusta kuin finne igen -miehistä ja -naisista. He viettävät kohta finne igen -juhlaa meidän kustannuksella.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Ihmiskunta tekee itsemurhaa

Sairas, sairaampi, kuollut taipuu kantasana nykyaikaan. Suomi-neito tekee itsemurhaa. Yritän pestä ikkunat. Se kuitenkin pitää lopettaa, kun en saa ikkunoita auki. Kutsun huoltomiehen hätiin. Ammattitaidolla hän meukaroi ne auki. Ruostuneet saranat rasvataan ja takalasiin sulaneet tiivisteet heitetään pois. Niitä ei pitäisi siellä ollakaan, mutta on vain jostakin käsittämättömästä syystä. Joku tiivisti ikkunat uutuuttaan, mikä ei päde tänä päivänä. Minulla on velvollisuuteni vuokralaisena yksiötä kohtaan. Se on kirjattu vuokrasopimuksen liitteissä ja olen niitä noudattanut. 

Rapautuminen hienossakin keskustayksiössä tapahtuu minun siihen vaikuttamatta. Pyysin ikkunanpesijän. Miksi ne pitää pestä joskus ja varsinkin näin pimeään aikaan. Pestään siksi, että pimeys pysyy ulkopuolella ja sininen hetki pääsee sisälle. Sytytän energiansäästölamppuja. Hitaasti kirkastuu eikä anna tarvittavaa valoa. On kuitenkin päreen veroinen, eikä tarvitse pitää silmällä, milloin lamppu pitää vaihtaa. Se sammuu kuin saunalyhty, joskus pimenee poksahtaen. Ei jää epäselvyyttä, mitä pitää tehdä. 

A-virukselle on tilattu lääkettä riittävä määrä. Ei tullut lintuinfluenssaa eikä H1N1 -epidemiaan sitä määrätä. Podetaan tuntematonta sairautta, joka tuli tilaamatta. Hajoan osiksi nivelistä. Se tekee kipeää eikä lääkäri osaa jäljittää, mikä minua näivertää. Hiirikäsi, hermopinne, urheiluvamma ei kuitenkaa sairausloman eikä kipulääkkeen tarve. Olenko sen saanut ruuan lisäaineista? Tiedän stressin vaikutuksesta terveyteen. 

 Emakkosikalan possut kokivat keväthuuman. Pääsivät ulos ja joku kellahti kuolleena maahan. Tilataan apurokotus lopuille, että pysyvät elossa. Toinen sikalaopetus. Emakko ei tarvitse elopainoa kestäviä jalkoja. Rautakaiteet molemmin puolin estävät imettävän emakon kellahtamasta liian kyljelleen tai peräti selälleen. Karju sentään tarvitsee jalat ulkoillakseen ja pysyäkseen kondiksessa suvunjatkamistehtävässä. 

Eläinten jalostuksessa ja tehohoidossa on menty liian pitkälle. Höyhenettömät kanat on ollut työn alla jalostuslaboratorioissa. Hullunlehmäntaudista se alkoi minun aikana. Siitäkin kehittyi ihmiseen tarttuva, kuolemaan johtava tauti. Sekin oli ihmisen aikaansaama muuttamalla märehtijän ruokavaliota. Ruokakauppa laajensi kadun alle hehtaareita. Mitä se lisäsi minun valinnan mahdollisuuksia? Metrikaupalla hyllyrivejä pussitettuja tuotteita. En vielä ole käynyt kenenkään kanssa kaupassa, että seuralaiseni olisi halunnut ostaa näistä hyllyistä. 

Ruokamatka Marokkoon viehättää. Olisi onnea istua nuotiolla höyryävä keittokuppi kädessä. Siellä vielä laitetaan ruokaa tutuista raaka-aineista kuin kotiruokaa meillä kotona maatalousyhteiskunnassa. Kaupunkilaisserkku muisti kesistä maalla juuri ruokaan liittyvät pienet ilot, piimänsintu ja ilmakuivatut muikut vasussa aitanräystään alla. 
Koskelan Jussi halvaantui, pyysi piimää. Se oli minunkin tervehtymisen merkki kuumeen jälkeen. Mieli teki kirnupiimää. Sen myynti on lopetettu. Tilalle on tullut keinotekoinen rasvaton piimä. Valinnan varaa on sairauksien lisääntyessä. Jokaisella on joku allergia, kun ruualla on ruvettu konstailemaan. 

Karjalaismummo vei ruokaa vainajalle hautausmaalle. Kulkurilla oli ruoka-aika. Mummo jutteli niitä näitä ja asetteli ruokaa kiven viereen. Kulkurin käsi hamusi sitä mukaa kiven taakse, kun sitä tuli esille. Mummo ilahtui: Aleksei, Aleksei, kova olit eläessä, mutta kovempi olet kuoltuasi. Kun ruoka oli hävinnyt kulkuri kahmaisi mummoa kiitokseksi. Siitä mummo ilahtuneena: Aleksei, Aleksei, kova olit eläessä, mutta kovempi olet kuoltuasi. Näinkö tässä lopulta käy?

Veteraanijärjestöt ovat varoissaan

Vieläkö osallistuisin veteraanien kustannuksella järjestettyyn keräykseen. Puhutaan toista, tarkoitetaan toista. Osaan jo sanoa: Ei kiitos! Harjoittelin tätä sotaan osallistuneen isän kanssa. Kerääjät ilmestyivät oville joka syksy. Järjestöt toimivat kukkaronvartijoina. Kuntoutusta tai edes veteraanijuhlaan kutsua ei tullut. Kutsuvieraina olivat kunnan nuoret virkamiehet, jotka edustivat enemmän itseään kuin nimettömiä veteraaneja. Kravatti vipattaen kiirehti sellainen seurakuntatalolle veteraanijuhlaan. Oli hänen vuoronsa edustaa. 

Isä työntää pyöräpotkuria edellään, katsoo kaihoisasti juhlapaikan liehuvaa lippua. Ei menty kuokkimaan, kun ei oltu tervetulleita. Kuljemme hautausmaalla kaikkien tuttujen hautojen kautta. Pysähdymme tapulin takana tietyn koivun juurella. Siihen oli haudattu punaisena vangittu isän veli. Se oli vuosituhannen alkupuolelta suvussa kulkenut perimätieto. Ei ollut nimellistä hautaa. 
Vaalimainoksiin on lisättävä maksajan nimi. Hautakivissä olen jo nähnyt kiven toimittaneen toimiston yritystiedot. On aikoihin eletty. Kaikki on puolueiden rahastusta varten. 

Tulomatkasta isä voi huonosti, nojaa pyöräpotkuriin. Lähden hakemaan apua. Ambulanssi noutaa hänet ja vie naapurikuntaan. Kulkupeli jää tapulin nurkalle yöksi. Huomenna sen noudan ja kuljen saman mielenmaiseman, jonka isä koki eilen. Seurakuntalo on autio. Lippu ei liehu tangossa. Järjestön puheenjohtaja kuultuaan isän sydänkohtauksesta kiirehtii kertomaan ilosanomaa: 
- Olen saanut aikaan, että kaikki sotaan osallistuneet saavat kuoltua havuseppeleen haudalle.
Kerron terveiset isälle. Hän sanoo liikuttuneena: Ehtiihän tuon sittenkin. Olin ymmärtänyt yskän: Pitäisikö minun se vielä pyytää? Tiesin silloin, etten tule sitä tekemään. Hautaamme isän lähipiirin läsnäollessa. Sovitaan sisarusten kanssa, että laskemme yhteisen havuseppeleen, jossa on kaikkien meidän lasten nimet. Lapsenlapset jättävät kukkatervehdyksensä. Seuraavan sukupolven vanhin kysyy istuessaan isoukin sylissä 90-vuotispäivillä. Onko ukki tuossa kuvassa kuollut? Näin voi muisto säilyä lapsen mieleessä. Ukki oli kiva. 

Järjestö kauppaa veteraanimerkkiä hautakiveen. Sillä ei ole mitään merkitystä isän hautakivessä. Pidin kuitenkin tärkeänä hankkia muistolaatan 1918 kuolleelle sedälleni. Hän oli 29- vuotias. Hänen nimellään on laatta kiinnitettynä isovanhempien hautakiveen. On meillä ollut varaa tuhlata nuoret elämät syntyperänsä mukaan. Sama toteutuu tänään veteraanien kohdalla. Heistä puhutaan kunniakansalaisina. Sitä he ovat meille jälkipolville, mutta järjestöille vain rahastuksen kohde. Koettakaahan muistella niitä aikoja, minkä kustannuksella kehutte rahojanne. 

Elämme markkinataloudessa julman jumalan hallinta-aikaa. Näin järjestöt toimii. On päidenvaihtoviikot ollut meneillään, mutta suunta ei muutu. Tulee vain toinen tilalle toteuttamaan samoja perittyjä aatteita. SAK vaihtaa välillä sukupuolta, jos sieltä löytyisi pelastus. Kyllä on hyvät saarnat, sanoo kuolemanmummot. On tutkittua tietoa, miksi naiset elävät miehiä kauemmin. Se pelastaa maailman.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Rahapula syö tiet

Syökö pula tiet vai tienpitäjät rahat. Sille tielle lähti Tuusniemen kunta 1986. Vihtaniemen yksityistie on perustettu tiettömän taipaleen taakse siellä kauan ympäri vuoden asuneiden toimesta. Kunta ei nähnyt tientarvetta omalle puolelleen niemen kärkeen, olihan se samaa mannerta kuin Vihtaniemi. Kunnalla oli suurempi huoli saarissa olevista puista. Ennen tietä oltiin saaressa. Aina lähdettiin vesiteitse kauppaan, kouluun, kirkkoon ja kirkonkylään. 

Oli rospuutto syksyin keväin, jolloin oltiin motissa niemellä tai mantereella viikkoja toisten nurkissa, kun kotiin ei päässyt. Kun jäät vahvistui vapaa oli umpihanki. Ei oltu tien vankeja. Mummola oli paikallaan Vihtaniemessä ja on edelleen Mummonmökkinä tyhjillään. Kunta katsoo kantiltaan, ettei torpasta pinviljelytilaksi muodostunut lapsuuskoti enää olisikaan tarpeellinen meidän suvulle. Uimarantaan suunnitellaan muuta käyttöä viihde- ja vapaa-aikaan. Sen toteuttaisi jakajan käsi, jolla on maaoikeuden tuki takana. Siitä huutaa suureen ääneen kunnan velho, joka haluaisi hulppean rannan itselleen. 
Ei Luoja kiellä suuria ajattelemasta. Omistajana voin kuitenkin vähän hidastaa ryöstöä haisevalla vastalauseella. Perkeleiksi minä heidät tunnistan. Kiusaajan ääniksi, jotka perkeleinä puissa soivat. Minulle kuuluu myös taistella viimeiseen siniseen. Niin savolaisen laulussa lauletaan. Kun Savon joukot tappeli, niin joka kynsi kylmeni. Minä tunnen olevani viimeinen saavutetun edun puolustaja. 
Kaivaudun poteroon, onhan elämä juoksuhaudoissa toistuva ajanvietetapa. Kun kunnan virkamies ei voinut ottaa ilman vastaansanomista itselleen, hän tekeytyy Räikkö Räähkäksi ja myy rantansa kunnan uusrikkaille mökkiläisille. Kaukaisimmat on haalittu rahoitusyhtiöiden kautta Moskovasta asti.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Lapsen oikeuksien päivä

Lapsilla on omat oikeudet.
Lapsen oikeudet ovat aikuisen velvollisuuksia.
Kaikilla maailman lapsilla on samat oikeudet hyvään elämään.

Tähtivettä koko nainen. Hän ei halunnut olla Tähtivettä. Olisiko hän mieluummin lapsivettä? Annoimme toisillemme intiaanien nimiä. Pikku poika oli kuunnellut sivusta aikuisten keskustelua äidin loppuraskaudesta. Häneltä kysyttiin kuulumisia. Äiti on sairaalassa ja lapsivettä on liian vähän. Kuuntelen tämän päivän elvytyskeskustelua. Suomi-neito on hätää kärsimässä. Elvytyskeinot ovat vähissä. Tämän päivän päättäjät ovat päässeet kuin koira veräjästä. Ovat saaneet syntyä rikkaisiin koteihin. Kun vatsa pyöristyy, lööpit kertovat luksusasunnon myynnistä ja uuden luksuskodin ostamisesta. Tämä on satumaista meidänkin kylmissä oloissa. 

Lapselle on oltava koti. Persiassa lapseton shaahitar sai väistyä ja uusi Diba tuotti jälkeläisiä hallitsijalle. Hänet on syrjäytetty ja ajatollahit ovat vallassa. Kokonaisia hallitsijaperheitä on maanpaossa, jos ovat ehtineet jättää maansa. Minä Letitän tuulen. Kuinka pitkiä palmikoita saan aikaan? Hiuksissaa on voima ja kantapäässä heikko kohta. Suomi-neito on jo 9-kymppinen, sota-aikaa elettiin 70 vuotta sitten. Suomi-neidon lapsenoikeuksien puolesta käytiin virkatalon edun kanssa valtataistelu. 
Kirkko ei ollut lapsen puolella, kunhan omat lapset saavat ensiksi. Sieltä on lähtöisin elvytykseen käytettävän rahan voima. Aikuiset vallassa käyttäytyvät kuin pahaiset kakarat. Isättömyys on suuri puute. Tämän ajan aikuiset ovat huomanneet, että maailma kotiolot voittaa. Kun perhe ja lapset ovat heitteillä, sitä on myös Suomi-neito. 

Englannissa oli kahdenkerroksen väki. Isäntäperhe ja palvelijat voivat kerroksissaan hyvin. Mantelipuumetsikön vihreä papukaijapari sai jälkeläisensä lentokykyiseksi. Siinä toteutui lapsen oikeudet ja vanhempien velvollisuudet. Kunnan ja valtion aikuisina esiintyvät toteuttavat anopin sanontaa: Sitten lapsille kun loppuu. Lapset ovat loppumassa, Suomessa vanhetaan nopeammin kuin muualla Euroopassa. Onko siihen syynä Lapin kesä? Kiehtovan maailman Alaskassa on alkuperäisasukkaita valaanpyynteineen. On vielä lunta, jäätä ja pakkasta.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Arvoitusten huone

Maailma jonka sääntöjä ei ymmärrä on uhkaava, mutta oppiminen on myös hauskaa. Katson aikani kuluksi teeveetä, kun odotan aikaa sähkö- ja neulahermoratatutkimukseen. Kerrankin osat olivat toisin päin. Sain käydä pitkäkseni työpöydälle. Ajatukset risteilevät sähkötuoliin joutuneen viimeisistä hetkistä kutsuvieraskatsojien kauhuun. Sähköisku on paimenpojasta kiinniotetun nykäys. 
Sitten tulevat neulat. Yksi tuntuu kirvelevältä kuin myrkkynuolen osuma. En lamaannu kuitenkaan liikkumattomaksi. Enemmän minua kirpaisi tutkimuksen hinta. Arvoitusten huoneen tunnelmaan palaan siirtyessäni oppilaasta opettajaksi ilman koulutusta seuraavana syksynä yo-kirjoitusten jälkeen. Sain seurata miesopettajaa, joka oli käyttänyt tunnit omalla tavallaan. Hän oli ollut arvoitusten huoneessa nukkuen tunnilla kuin tänä päivänä oppilas erityisluokassa. Kaikki ovat läsnä omalla tavallaan autismin määrätessä käytöksestä. Tuottiko opettajakoulutus opettajia aikanaan jolloin opettajat perinteisesti olivat naisia. Eivät he osanneet olla lapsien kanssa, kun omakin napanuora oli katkaisematta ja sikiökalvo muodosti kuninkaankypärän. 

Minulla on omat arvioni kansakoulunopettajista ja opetusminesteristä Torkkunen. Kuka nukahti uneen, jonka mukaan on kerrottu satuja ja nimetty nobelpalkintoja. Kummassakin on kysymys sadan vuoden yksinäisyydestä tai prinsessa Ruususelle langetetusta kostosta. Tapasin keikalla olevan laulusolistin, jolta tuttavani kyseli kuulumisia. Erkki-pojan silmät olivat sumentuneet kuin kuolleella lahnalla kalatiskissä. Hyvin hän muisti keikkaputken paikkakunnat kiertäen Suomen tanssilavoja. Muuta hänelle ei kuulunut. Samaa rumbaa lukaisin maailmaa kiertävästä kansakoulunopettajasta. Pekka Himanen sanoo: 
- On suuri harppaus hypätä kongressin luksuksesta slummeihin. Siellä se todellinen elämä ja ilo on. 
Kuka voi toivottaa toiselle: 
- Voidaan paremmin kuin muut! 
Voikaa hyvin, se ei ole minulta pois eikä näy tuovan siltä taholta lisäarvoa minun elämääni.

Hän antoi asiakkaat

Vielä virtaa englantilaisessa sarjassa tänä päivänä naapuruston välillä. Lahdessa oli ruhtinaalliset olot. Pääsin ainoana Suomessa näkeviä hierojia kouluttavaan yksityiseen oppiin. Olin kurssin vanhin silloin ja sen jälkeen joka oppimisympäristössä ikää katsottiin kielteisesti. 
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä? 
- Sitä juuri, en ole vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä varannut. 

Joku puhui kauttani suulla suuremmalla, eihän osallistumiselle ollut yli-ikärajaa. Kekkoselle ei osattu määrittää sairautta esteeksi hoitaa presidentin tehtäviä. Sai ihan vapaasti olla presidentti ulkomaanmatkoilla, joilta kantautui tietoja presidentin edesottamuksista. Sairaus oli edennyt jo pitkälle. 
Jos minun näkymistä yllättävissä tilanteissa on kerrottu, on kärpäsestä tullut härkänen ja höyhenestä viisi kanaa. Mikähän siinä niin kovasti epäilyttää? YEAT-opinnoissa tuli vastaan lakitermejä. Prokura, mikä se on yrityksessä? Minä niin kovasti puolustin oikeuttani olla edustamani organisaation prokuristi. Se kelpasi nuorille yritysjohtajille, joiden yrityksistä en ymmärtänyt tuon taivaallista. Tilasin joltakin kaksipiippuisen aseen, mutta sitä ei ollut varastossa. Joku varoitti minun prokurasta, että silloin viimeistään sinua viedään hoitoon, jos puhun siitä ääneen. 

Isäni pyysi minua avukseen hoitamaan yhteisiä asioita 1986, kun kunta alkoi maailman valloituksen uimarannassa, johon piti tulla Suomen Florida. Siitä luin Tuusniemen Joulu -lehdestä. Verkkokirjoittajan talossa voin olla epävirallisen organisaation prokuristi. Elinkaari on loppusuoralla, mutta ei vieläkään vanhainkodissa. Köröttelin kaksi tuntia bussilla pohjoiseen. Nuori nainen oli tullut vastaan pysäkiltä. Kurssin vetäjä ja minä yli-ikäinen(kö) samassa veneessä tulimme Campukselle. Keittiö avasi oviaan ja minut kutsuttiin syömään. Kohta tulisivat esikoululaiset ja alakoululaiset kouluruokailuun samaan avaraan ruokasaliin. Kannan tarjottimen valitsemaaani tyhjään pöytään. Kohta saan seuraa. Kerromme toisillemme, mistä tulemme. Minä Lahdesta, hän Kuopiosta samalle kurssille. Loppujen lopuksi olemme kumpikin lähtöisin Tuusniemeltä. Niin pieni on maailma. Tunsin hänen äitinsä ja yhteiset olivat tuttumme, ikäero oli myös aikaero välillämme. Parinvalinnassa hän olisi ollut sopiva, mutta meidän kokemuksemme ajasta joutuisivat törmäyskurssille, joten sovimme, ettemme ole parit. 
Iloinen puheensorina täyttää ruokasalin. Kohta näen verkosta tuttuja tutkijoita. Videon välityksellä olin heihin tutustunut ja kuullut heidän äänensä. Tämä on tulevaisuutta, ruokailla yhdessä esikoululaisista tulevaisuuden tutkijoihin, Ja minä mummona saan olla hyväksyttynä mukana. Se on minun pienoisyhteiskuntani, kun pienentyy mun ympärillä elonpiiri. En ollut orpo enkä yksinäinen, vaan kerrankin tunsin kuuluvani joukkoon. Odotan seuraavaa kertaa, jos selviän terveystarkastuksesta. Miksi en selviäisi, onhan selvitty pahemmistakin paikoista. Nyt on hyvää aikaa morsetella rekisteröidyn kulttuuriyhdistyksen tuottajan kanssa kulttuuripaketista, jonka toivon saavani lähipäivinä. Sillä suunnalla on verkkoperheeni. Isovanhemmat ovat saaneet muistokirjoituksensa verkkolehdessä. Eläkeikäiset blogistit tunnistan löytyneiksi sisariksi ja veljiksi. Nuoremmilla on nyt vetovastuu omasta osastaan. 

Opiskeleva blogisti kuljeskelee poliittista maustekatua. Sen tien olen kulkenut loppuun eikä minusta mitään tullut. On vain niin tyttömäinen olo, kun opin verkkokirjoitustaidon. Sen myötä on elämä helpottunut lähtemättä mihinkään. Itella jakaa roskapostia luukusta ja dna tarjoaa peniksepidennystä sähköpostiin. Kun näistä vielä pääsisin eroon, olisi maailmassa kaikki hyvin. Pitää kokeilla tuottajanroolia, mitä se nyt minulle tarkoittaneekin.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Aamun ajatus

"Muutos on ainoa asia, joka pakottaa uusien mahdollisuuksien äärelle myös heidät, jotka eivät muuten niistä välittäisi."
Tänä syksynä olen tehnyt muutoksia loppuelämää varten. Kesän jälkeen kaikki näytti hyvältä. Tänään totean liian hyvältä ollakseen totta. Luin lehdestä äskettäin läänien lakkauttamisesta. Sehän oli vanha tieto. Meillä on niin päällekkäin kaikki hallintorakenteet, ettei se selvinnyt minulle oppikouluvuosina 1950-luvulla. Kirkko ja maallinen valta pitivät ihmisiä tiukasti otteessaan. Maalaisjärjellä varustettuna olen osannut elää elämääni kuin parhaiten olen taitanut.Tehnyt tyhmyyksiä ja maksanut niistä oppirahat, jotka yläpuolelleni asettuneet ovat pilkallisesti minun maksettavaksi langettaneet. Neljännen ukkaasin noudattamisen päivä päättyi kahdallani 6.2.2000. Minulla ei ollut siihen mitään lisättävää eikä poisotettavaa. Olin tyytyväinen naispresidentinvalinnasta. Olihan tuo päivä elämäni viimeinen vaalivalvojaispäivä. Muuttopäivä pois ympäristöstä, jossa 10 vuoden työrupeaman laskemiseksi käytetään kertoimena 5.4. Siitä on vain vaiettu ja vaiennettu, ettei vapaaehtoiseen pakkotyöhön suostuneet omaishoitajat saisi arvostusta. Kunnat siitä ottavat kaiken kunnian eduskunnan jakaessa rahaa valvomatta, mihin rahat ovat hävinneet. Oli vielä terveyskeskuspalvelut, peruskoulusta lukioon halukkaiden jatkaa opintojaan omassa kunnassa. Kunnan vanhuspalvelut olivat muutosten kourissa. Toinen loppuminen vaikutti kauppojen häviämiseen. Tilalle tuli rojukaupat. Pankkikriisi vähensi pankkien lukumäärän yhteen. Sekin erosi keskuspankista ottaen tunnuksekseen koivunlehden. * Kokonaisen päivän elin -runo toteutui. En ollut kuollut syöpään enkä ollut lataamossa. Minulla oli selvät sävelet.
Ainoa toimenpide ennen lähtöä oli hankkia uusi henkilöllisyystodistus. Minut tunnettiin siellä, vaikka minusta oli tullut näkymätön. Poliisilaitoksella hoidin sen asian kuntoon. Joka puolella hymyhuulet toitottivat www-sivuista.
Yhteiskunta ei ollut pysynyt mukana kehityksessä. Siihen törmäsin työvoimatoimistossa, terveyskeskuksessa ja yhdistyksissä, joihin kutsuttiin osoitteen muuttuessa. Kirkko oli kuitenkin edistyksellisin vanhanaikainen vallankäyttäjä. Olin kirjoitustaidoton vanha akka. Minulla on kuitenkin Isä Juntusen antamalla mahdollisuudella suoritettu ammattitutkinto. Siitä pidän kiinni loppuun asti. Tieto, taito, tunne on päivitettävä. Lähden mukaan projektikoulutuksiin. Kun on vankilassa talousrikollisena, voit tulla tohtorina ulos. Vapaassa maassa omalla ajalla suoritetuista opinnoista tulee ehdoton tuomio. Leivättömän pöydän ääreessä on kaksi vaihtoehtoa rangaistuksissa, ehdollinen vankeusrangaistus ja ehdoton toteutettuna loppuikäinen keppikeittotuomio. Minulle tuomio tuli ehdottomana. Ikä 64 vuotta ja työhistoria yhtä ehdoton. Sitä ei ollut kertynyt lain mukaan.
Lääninhallitus kantoi viimeisen vastuun Tietoyhteiskuntataitojen korvatessa vanhat menetelmät

Etelä-Suomen lääninhallitus Länsstyrelsen i Södra Finlands Län ja Lahden kaupunki Työväenopisto antoi todistuksen.

On osallistunut 19.3. - 12.12.2005 Etelä-Suomen lääninhallituksen ja Lahden työväenopiston järjestämään Tietoyhteiskuntataidot kaikille -vertaisohjaajakoulutukseen.

Koulutus on sisältänyt seuraavat opintokokonaisuudet:

- tiedonhankinta- ja käyttötaidot
- vuorovaikutustaidot
- opetus- ja ohjaustoiminta
- tietotekniikkataitojen kehittäminen

Lahdessa 12.12.2005

Allekirjoitukset

Sivistystoimentarkastaja Etelä-Suomen lääninhallitus ja Rehtori Lahden työväenopisto

Sanataidekoulutuksesta jäi suorittamatta 3 opintoviikkoa, kun ei ollut verkkokirjoitustaitoa eikä omaa konetta. Kirjoitin käsin opintopäiväkirjaa, jota ei enää kukaan jaksanut lukea. Mutta kirjoittaa piti ja jättää määräaikaan mennessä. Teinkö tyhjää työtä käsikirjoituksella?
Verkkokirjoituskurssista tuli kirjeenvaihtoineen vertaisohjaajaprojektin potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi yliopistotasolla. Vielä nytkin naurattaa akateemisten herkkähipiäisyys, kun kirjoittamaan opetteleva käyttää avautuneita mahdollisuuksia kuin tyhjää vain. En kuulunut siihen joukkoon enkä vielä seuraavaankaan enkä sitä seuraavaan. Jouduinhan turvautumaan kirjurien ja tulkkien apuun. Nyt asiat on toisin. Verkossa on kutsuttu osallistumaan tulevaisuuden tutkimukseen. Juuret on syvällä ja siivet korkealla verkkoyhteisössä. Olen aivan hämmästynyt lämpimästä vastaanotosta, kun vaihdoin osallistumispaikkaa vähän kauemmaksi kotinurkista. Samaa voin sanoa seurakunnan vaihtamisesta, ollaan ystävällisiä, puhutellaan ystävällisesti ja halataan aidosti, jos siltä tuntuu. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, olipa se maa perittyä maata tai sitten asuinympäristöä työn perässä kulkiessa. Minun muuttoliike suuntautuu sinne, minne toivotetaan tervetulleeksi. Pidot ei parane, jos vieraat ei vähene. Suomi-neitokin punastuu 6.12. nähdessään kutsuvieraat. He eivät edusta muuta kuin itseään.
Hyvästi läänit! Kaiholla muistelen Savolaisen laulua, kun Savon joukko tappeli, ja joka kynsi kylmeni, silloin kurja Karjalamme Suomen surut soitteli. Hämeen hitauteen on pakko juuttua, kun ei ole toimeen tartuttu asioiden hoitamiseksi.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

009700

Koodi on hukkunut. On kiire kirjaamaan 00 -alkuiset ja 00 -loppuiset numerosarjat näkyviin, aukeaisiko tiedot sen takaa kuin taikasanalla. Olen oikeilla jäljillä. On aika repiä rakenteita ja aika rakentaa. Olen siirtynyt uuteen ulottuvuuteen verkossa. Paikkaa en vaihda vielä lentävällä lautasella, mutta tiedon siirrossa turvaudun sähköiseen mahdollisuuteen. Muuten telepatia pelaa samanaikaisena ajatteluna matkojen päässä. Joskus se tuntuu painostavalta kuin lähestyvä ukonilma. Kun viesti on perillä ja siihen on tullut vastaus samaa linjaa, aurinko paistaa jälleen. Tvitter ja facebook eivät ole minun alaani. 

On markkinat kuin tätini halvaantumispäivänä. Silloin hautaustoimiston Musta Ukkonen näki tulevasta palveluntilauksesta. Muuten on ollut hiljaista bisnesmielessä. Ihmiset ovat pysyneet elossa. Työttömyystilanne on huonontunut, tilaukset antavat odotuttaa itseään. Joku tekee halvemmalla, jossakin on rahanarvo edullisempi. Sieltä otetaan, mistä saa halvalla hyvää. Suomi-neito on hinnoiteltu ulos. Huijarit lähtivät harjoittamaan siirtomaapolitiikkaa riistämällä halpatyövoimaa saadakseen itselleen enemmän voittoa. Siitä kertoo julkiset verotiedot, joitakin on onnistanut rahalla mitattuna. 

Nyt on tullut pulma eteen, kun ei tiedä, kuinka pienillä rahoilla toimeentulevat ovat tyytyväisiä. Suuret setelit aiheuttavat päänvaivaa. Pitää istua rahakasansa päällä kuin Roope Ankka kullankiilto valona. Sodan aikana peitettiin ikkunat, ettei valotuijut paljastaisi viholliselle olinpaikkaa. Se on varhaislapsuusmuisto elinvuoden ensimmäisestä talvesta. Kaikki muistot ovat tallessa filminauhalla. Filmiesitykseen ei vain ole laitetta näyttää sitä ulkopuolisille. Hengityssessiossa siihen tutustuin. 
Olisi yksi terapiamuoto istua vierellä ja pitää luonnollisen hengityksen rytmi yllä. Tulee helposti hengityskatkoksia, kun alitajunta näyttää kohtauksia elämästä, joita ei tiedä olevankaan. Kulttuuri mielenterveyden tukena on jotakin tähän verrattavaa. Voin samaistua näkemääni, lukemaani, kuulemaani. Olenhan siellä ollut minäkin. Musiikki varsinkin puhuttelee ja auttaa siirtymään ajassa ja paikassa milloin minnekin. Kuka näistä ei mitään ymmärrä, on turha selitellä hänelle tunnetilojaan. 

Vanha saarnamies luetteli kaikki puheessaan käyttämänsä Raamatun luvut ja jakeet. Minusta se kuulosti kirjanpitotietojen ääneenlukemiselta. Kuolemanmummot kehuivat: Oli hyvä saarna. Minuun se ei kolahtanut, kaikki sisältö jäi numerotiedon alle. Käsikirjoituksiin on lisätty lainauksia kirjoista, jotka toinen tunnistaa lähdekoodiksi. Menee kerran läpi, mutta sitten tympii kirjaviisaus ja tietokilpailun kuuntelu. "Kyllä ne ovat viisaita", ladellessaan tyhjänpäiväisyyksiä. Politiikassa ollaan ajauduttu tähän tilanteeseen. Kokemuksen tuomaa viisautta ja sydämen sivistystä ei ole. Olisiko kouluolosuhteet toiset, jos presidentti olisikin tehnyt elämäntyönsä kansakoulunopettajana. Siitä on todistettua tietoa. 

Ranskalainen nunna, 75 v, joutui eläkkeelle opettajantoimesta. Hän rukoili lähettämistään maailman pahimpaan paikkaan. Löysi itsensä Kairon monimiljoonaiselta kaatopaikalta. Opetti siellä lapsia lukemaan ja pyysi aviomiehiltä lupauksen, ettei viikkoon hakkaa akkaa. Näin pienestä alkoi paremmat ajat. Lukemaan oppineet lapset pääsivät pois kaatopaikalta ja perheväkivalta väheni. Meilläkin olisi tätä työtä ja työhaluisia, mutta liiketaloudellisesti se ei kannata millään osa-alueella. Elämässä ei ole tunteille tilaa. Olemme kuin elävältä haudattuja zompeja. Sitä juhlistamaan on jo kutsukortit lähetetty ja puvut tilattu. Kuka kenenkin rinnalla saa irvistellä, se on voittajan palkinto.
Meille aika-, eläke-, hoivapommiksi määritellyille on langetettu tuomio. Ikä 64 vuotta on ehdoton. Työhistoria on yhtä ehdoton. Ei oteta huomioon aikaa, jota on eletty. Mitä on tehty itsensä ja perheensä elättämiseksi. Kaikki se on tullut turhaa tämän päivän piäsnuatsikoiden mielestä. Siitä neljännestä ukkaasista en pääse mihinkään eikä sitä voi kumota. Tulee katasroofit toisensa perään eikä niihin ole osattu varautua. Ei edes Hitler voinut nähdä elämisen mahdollisuutta rakentaessaan maanalaista verkostoa Kotkanpesän alle.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Kaukaiselle rakastetulle ja tulehtuneille ihmissuhteille

Herään kellokuusi radiopsykiatrin ääneen. Hän sanoo: Kukaan ei ole niin imbesilli, narsistisesti kutistunut kuin hänestä kirjoitetaan. Liekö radiopsykiatri avannut radionkin. En kuule aamu-uutisia, hyvä niin. Juhani puhuu aamuhartaudessa. On pieni poika. Kuulen hänen äänensä ulkoa, kun hän kulkee ympäriinsä. Liekö ollut kodinsiunaamisesta kyse. Minua odotetaan tuomaan maitoa aamukahviin. On kuljettava tiiviiksi tampatun lumikentän halki. Viimeisen esteen voitan koivukarahkan iskuilla. Lopulta kiinnipitäjä jää makamaan maahan niin kaukana, että en edes tunnista matkan päästä, mikä se vastarannankiiski oli. 
Nyt olen täysin hereillä. Istun sängynlaidalla ajatuksissani. Minä selviän tästä. Kaikki on niin hyvin kuin näissä olosuhteissa voi olla. Oli hyvin 20 vuotta sitten ja sitä ennen 20 vuotta sitten. Kuinka vanhempani olivat selvinneet siihen ikään tiettömän taipaleen takana lumen ja pimeyden keskellä. Mukavuuksiin ei ollut varaa, olihan pidettävä huoli ruuasta ja lämpimästä. Haaveena päästä kirkonkylään lähemmäksi palveluja. 

Kävin kerran pesemässä pyykkiä niinä vuosina. Oli turhan pitkä auttamismatka. Aamulla lähdin ja illalla olin perillä. Huomenna aloittaisin aikaisin saunalla pyykinpesemisen. Avannosta vettä pataan pesua varten ja huuhtelu avannolla. Talonväki oli koko päivän poissa ehkä käymässä lääkärissä. Ilta pimenee, ripustan vaatteita kuivumaan ullakolle. Ulkoa kuuluu kolinaa. Sieltä kampeaa metsäherra puunosto mielessään. Jää odottamaan talonväkeä pimeään tupaan. Pakkanen on kiristynyt, huomenna palaan kotiin. 
Kirkonkylään siirtyminen oli pieni helpotus sairaille vanhemmilleni. Oli sähkö, lämmitys, juokseva vesi, sauna, jääkaappi ja pesukone. Tuli vuodet, ettei äiti enää jaksanut laittaa ruokaa perheelleen. Kunnan palvelut ohjattiin sinne, missä niitä osattiin eniten vaatia. Vanhempieni luona ainoat kävijät olivat hautaustoimistosta. He väijyivät kuin korppikotkat tulevaa haaskaa. Tähän hätään tulin minä. Tutustuin kaksi kuukautta tilanteeseen, tili miinuksella 20 000 mk. Palaan työhön ajatellen. En koskaan ole siellä takaisin. 

Äiti on kuollut, isä istuu sohvalla. Ulkona on koiranilma. Rauhoittelen isää. Meillä on kaikki hyvin. Kukaan sukulainenkaan ei ole yksin hätää kärsimässä. Tähän tunnetilaan havahdun kuultuani radiopsykiatrini äänen. Minullakaan ei ole mitään hätää jättäää päivän askareita tekemättä. Keitän aamukahvit, petaan sängyn. Sen tekivät vanhempanikin viimeiseen kotonaoloaamuun asti. Meillä ei oltu vuodepotilaita, vaikka sairaita oltiinkin. Käytössäni olevat kodinkoneet ovat vanhoja. Tietokone on viimeisin vista, kaiken pahan alku ja juuri. Se on oltava, enhän muuten enää olisi olemassakaan. Turvatalo on netissä. Verkkokirjoittajan talon Munkkiklubilla vielä kirjoitan sähköisesti. Sitäkin pitää vähentää, vie liian paljon aikaa ja rahaa. Lääninhallitusta saan kiittää, että olen verkkokirjoitustaitoinen. Vuoden alusta lääninhallituksia ei enää ole, kun läänitkin poistuvat. Mitenkä meidän sitten käy? Muuta sieltä käsin saatua hyvää en osaa nimetä kuin diplomin seinälläni osallistumisesta "Vertaisohjaajakoulutukseen". 

Savolaisten ympäriltä rajat häviävät. Meitä on kaikkialla, kuuluuhan savolaiset vammaisjärjestönä potilasjärjestöjen liittoon. Meidän sulautumista ympäristöön tai eristämistä kaiken ulkopuolelle kuitenkin surraan. Kun Savon joukko tappeli ja joka kynsi kylmeni, silloin kurja Karjalamme Suomen surut soitteli. Länsirintamalla ei mitään uutta, kun on tehty päätös. Enää ei julkaista sikapandemiaaan kuolleita. Jospa tämä uutispimennys koskisi myös luonnonkatastroofeissa, autopommeissa ja rauhanturvaamisessa kuolleitten luettelemista aamukuudelta. Samaan uutispimennykseen jätän yrityskuolemat ja työttömiksi joutuvat ihmiset. Ainoa mikä antaa potkua päivään on tuttu aamuhartausääni ja verkkolehti. Minulla ei ole mitään hätää eikä läheisillä, joiden elämää voin tänään vähän helpottaa bisnesenkelinä tekemilläni ratkaisuilla. Siitä minä joudun vastaamaan kuin Quantanamon vankileirillä suunnittelijoilta kiduttamalla otetut tunnustukset syyskuun 11. päivän WTC-tornien sortumiseen. Värvätyt toteuttajat kuolivat itsemurhaiskussa. Minä olen tämän tilanteen suunnittelija, sillä olen elossa. Minulla on ollut kolmen presidentin siunaus tänä omaishoitoaikana maan hallitusten ja eduskuntien laillistamassa järjestyksessä. Elä tässä sitten herran kurissa/pelossa ja nuhteessa.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Naistutkimus

Seurasin mielenkiinnolla tämän vuosituhannen ylioppilaan hakiessa vihreätä oksaa akateemisena. Opiskelupaikka järjestyi ja siitä alkoi akateeminen ahertaminen. Työhön sijoittuminen askarrutti kuitenkin opintojen edetessä. Hän voisi jäädä yliopiston suojatyöhön naistutkijaksi. On ollut hiljaista välillämme opiskelukiireiden pitäessä vireyttä yllä. Itse olen antanut mennä kiireen ohi. Tänään kuulin radiosta naistutkimuksen vaihtaneen nimeä sukupuolentutkimukseksi. Siitä minulla on omat käsitykseni kulttuurisidonnaisuudesta lähtöisin. Urheilu vaatii tekemään testejä liian hyvien tulosten tarkistamiseksi, onko kyse nais- vai mieshormoonien myötävaikutuksesta. 

Marja-Liisa äitinä joutui testiin, jota ei anna ikinä anteeksi. Amerikassa kaikki on suurta, siitä kertoo Stepfen Fryn matka Kiehtovan maailman halki. Nevadassa on prostitutio laillistettua. Siitä on keskusteltu meilläkin. Toivon lainlaatijoiden tekevän opintomatkan huitsin nevadasta Amerikkaan, kuinka se laillisesti järjestetään. Stepfen tapasi ammatinharjoittajan ja ilmaisi aikeensa. Hän halusi vain keskustella tytön kanssa. 
Organisaation tavaratalon johtajatar iloisesti kikatellen kertoi toimintaperiaatteet. 
Rahasta ei keskustella makuuhuoneessa. Sovitaan etukäteen, mitä mies haluaa ja paljonko on valmis käyttämään rahaa. Kun finanssipuoli on selvitetty, on miehen esiteltävä tekovälineensä. Seuraa välttämätön KT terveydentilan toteamiseksi. 
Jos menettelytavat olisi meilläkin etukäteen sovittu, ei näitä asioita tarvitsisi puida käräjillä. 

Tämän tason seurustelusta sanotaan "rakkaus on leikkiä kahden" ja laihialaisittain ryhmässä halaillaan peilin edessä. Käyhän se aikuisviihteestä näppylänaamaisilla pojilla ja muistinsa menettäneillä ukoilla. Siinä välillä on vastuunsa tuntevat aikuiset, jotka ymmärtävät ihmissuhteen seuraukset. Jotkut ovat ainaisella soitimella sukupuolesta riippumatta. Se on puoluepoliittista sukupuolitutkimusta laidasta laitaan. (KT -lyhenne ei selviä googlehakuna. dnan sähköposti on jotakin sinnepäin ja miljonäärin raha on muuttunut yhtä haluttavaksi.) Sairasta, sanon minä. Laillistettuna se poistaisi rikollisuuden sukupuolten vuoroin vieraissa käymisestä.

torstai 12. marraskuuta 2009

Helfershelfer:it ja punkinpurema

Edunvalvojista käytän sanakirjan käännöstä: ivallisesti kätyri, apuri. Niitä apureita on riittänyt elämäni aikana joka lähtöön. Verkkokirjoitustaidon opittuani alkoi muistissa olevat vaietut asiat elää uudestaan. Olen unessa useasti, mutta vaiennut kaikista kätyreiden koplauksista. He ovat valinneet itselleen osan, jolla elättävät itsensä. Heitä kutsutaan koulutuspäiville luennoimaan lupauksista, mitä ovat tehneet tai aikovat tehdä arjessa ahertavien pieniksi parannuksiksi. Omaishoitoasiassa törmäsin siihen kuin seinään. Edunvalvonta ei ole ollut omaishoitajan edun mukaista. 

Kun 54 omaishoitajan miestyövuotta on takana, mitä samaan aikaan 10 vuoden jahkailut ovat tuottaneet tulosta. Kuntaliiton lakimies oli kutsuttu valistamaan meitä työssä uupuneita. Hän sanoi iloisesti olevansa itsekin sosiaalihuollon asiakas. Hän vei 2-vuotiaan tyttärensä kunnalliseen päivähoitoon. Herra ja rouva saivat tehdä tärkeää työtänsä, kun lapsesta huolehti korkeatasoinen päiväkoti. Minäkin kävin työssä. Sen aloittamiseen uudella paikkakunnalla suhtauduttiin kielteisesti. Kunnan elinkeinoasiamies kunnanjohtajana antoi työväoimapoliittisen päätöksen. 
- Ei ole elämisen mahdollisuutta. 
Minulla on ollut kuitenkin ammattitutkinto (kiitettävät arvosanat) vuodesta 1979. Se sisältää kaikki tarvittavat resurssit - tieto, taito, tunne - eikä resurssit ole käytössä vähentyneet. Apurit ovat mitätöineet minut yrittäjänä ja omaishoitajana elinikäisen oppimishalun tukahduttamiseksi. Mikä on 64 vuoden ikä? Se on ehdoton. Toinen ehdoton on työhistoria. Sitä ei kerry yrittäjälle, maatalousyrittäjälle, omaishoitajalle eikä perhehoitajalle. Tämä laki tuo kuitenkin laatijalleen kansanedustajana muhkean eläkkeen 40-vuotiaana. Samaa mieltä on lainvahvistaja. Se tuo rauhanpalkinnon poikkeavasti ilman perinteisiä rauhantekoja. Taustatukena on YK:n mandaatti ja Naton sotajoukot. 

Oman ammattini kätyrille ehdotan tutustumista Stepfen Fry:n matkassa Kiehtovaan maailmaan. Sieltä löytyi laillistettu bordelli ja liiketaloudellisesti johdettu organisaatio. Meidän kohtalomme on itäinen aalto työskennellä kadulla. Suunta on ollut tämä jo edellisen laman aikana. Nurkanvaltaajat pakottivat luopumaan minut maksetusta työhuoneesta välimiesoikeudella uhaten. Pankki antoi taustatukea. Kataista kyrsii. Se on hänen tunnetilansa saman puulaakin vanhan ja nuoren pojan tekojen tultua julki. Nyt hän puhuu tässä lamassa työurien pidentämisestä pienellä palkalla. Muuten jatkossa palkka ja eläke menee systeemin pyörittämiseen verona. Palvelut häviävät. Sikapandemia mittaa terveydenhuollon nykytilan. Sitä saa mitä tilaa.

Heräsin aamulla kellokuusi lapsuustorpasssa. Kuului ääni herran. Paroonin ääntä en kuullut, enkä kirkkoherran, joka ei voinut estää punaisten ampumista. Koskelan nuorten poikien puolestakaan hän ei voinut puhua. Heidät ammuttiin. Äidin pyynnöstä huolimatta he eivät tulleet haudatuksi siunattuun maahan. Vanha Koskela kiirehti kirkonkylään jalkaisin kuultuaan poikiensa saamasta kuolemantuomiosta. Isällä oli samat vaiheet käytävä läpi. 
Sosiaalilautakunnan todistus vapaaoppilaspaikasta opinhaluiselle tyttärelle vieraalla paikkakunnalla. Luottamusmies odotutti koko päivän. Hänellä oli päiväpoka opettajan luona. Kansakouluntarkastaja veti kuitenkin pitemmän korren ja Tauno pysyi poikamiehenä. Jos joku on tullut niissä aikeissa luokseni, on minulla ollut sanallinen KT. Olen välttynyt työtapaturmalta. Minut kierretään kaukaa. Punkinpuremalta en kuitenkaan välttynyt vuosia sitten. Kaikki oli hyvin kesän jälkeen. Punkinpurema on aktivoitunut, sitä se on oireilu. 

Terveydenhuolto on sikapandemian halvaannuttama. Ei löydy lääkäriä, joka varmistaisi verikokeella tulehdusarvot. Keskosena syntynyt koki saman kohtalon keskoskaapissa. Jäykkäkouristuspöpö halvaannutti hänet. Siinä lähti huhu liikkeelle. Kaikki selittivät omasta näkulmastaan katsoen tapahtuneen. Äiti oli hullu, siksi lapsi on vammainen. Tiesin asian todellisen syyn. 
Myöhästyin junasta, kun kertoja ei saanut minua puolelleen. Aloitti alusta monta kertaa pyörittäen paitaansa käsisään. Olisi pitänyt vain lähteä junalle ja jättää hänet pukeutumaan. Nyt osaan jo tulkita kutsun. Jos en ole tervetullut, jätän juhlat väliin. Jos olen edustamassa itseäni ja asiat etenevät enemmistön yksinkertaisuudella, poistun kesken kokouksen paikkaamaan russakanturkkia yksikseni. Apurit tarkenevat turkkeineen: Kun on paikka paikan päällä, niin on markka markan päällä. Nyt on vain apurien aikaansaamaa velkaa euroina. Mekö vietimme kulutusjuhlaa?

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Autiomaa on mielentila

Kun ikää tulee, vaivat nuortuu. Meillä on vielä elossaolevia sotaanosallistuneita veteraaneja ja invalidejä. Omaa arvoansa pönkittääkseen nuorempi, sotakoulutuksen saanut sukupolvi puhuu kunniakansalaisista. Olen tuntenut monia sodassa olleita maanhiljaisia miehiä. He eivät puhu kokemuksistaan. Heille ei pyydetä kuoltua havuseppelettä haudalle. Haudataan hiljaisuudessa lähimpien läsnäollessa. Ritari Iisalon viimeiset sanat olivat: 
- Sivistystä ei ole ilman isänmaata. 
Lisäykseni on, eikä ilman äidinkieltä. Kuntia vaivaa pakkomielle myydä rantansa venäläisille. Suomi-neito on antanut määräysvallan EU:lle työntekemisestä rahanvaltaan ja sotilaallisesti Nato olisi taustatuki aseelliselle osallistumiselle. Sään vaihtumisen tunnen luissa ja ytimissä. Tietotekniikka uusii tiedostoja. Meistä säilytettävät vanhat tiedot häviävät. Eläke-etuus pitää todistaa hapertuneilla työtodistuksilla. Onneksi olivat tallessa. 
Minulta kysyttiin isäni sotaanosallistumisesta terveyskeskuksessa tietokonerekisterien uudistuksen jälkeen. Priorisointi asiassa kuin asiassa on laillistettu heitteillejättö. Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen ohimarssi tapahtui Samariassa. Laupias samarialainen kuitenkin pysähtyi ryöstetyn ja hakatun kohdalle ja vei saamaan hoitoa. Maksoi vielä aiheutuneista kustannuksista. 

Vuosia sitten hämmästyin, kun käynti terveyskeskuksessa ei maksanut mitään. Se oli yhdenlainen kokeilu. Nyt lääkäri mainitsi yhteiskunnan osuudesta särkylääkkeisiin, joita sain kuukauden tarvetta vastaavan määrän. Niillä pitäisi pärjätä siihen asti kun pääsen hoitavan lääkärin luokse. Hän on ulkolainen, liekö ihan samarialainen. Terveydenhuollosta on tullut rahastusta. Lääkäreillä on koulutus hoitaa sairaita, mutta suvussa kulkeva sydämen sivistys puuttuu. Ensimmäisen polven lääkäri-, kansanedustaja- tai vaikkapa opettajastatus on kihonnut päähän itselle ja läheisille. Pitää päästä jonon ohi, kun tyttö tai poika on oikein lääkäri. Vielä parempi, jos voi vedota oikeusjutun nostamiseen saattajan toimesta. Minä en kerjää, minulle on annettava se, mikä minulle kuuluu. 

Omaishoitoasiasta päättävä kunnan työntekijä sanoi: Älä puhu omaishoitamisesta, kun sinulla ei ole enää hoidettavaa eikä tällä rahoitusalueella ole ollutkaan. Ei kaikkia omaishoitajia tarvitse tietää, kun ei ole rahaa antaa kaikille. Minulla ei ollut työhistoriaa enää 60-vuotiaana. Omaishoidossa puhuu raha, zu Hause Pflegen on käytännön työtä, josta sosiaalilautakunta peri isältä palkkaa minun tekemästä työstä. "Täällä Pohjantähden alla" tapahtuneet asiat ja arvot ovat siirtyneet tähän päivään. "Vain yhden huijarin tähden" on humoristinen maalaiskomedia, kun ei ole hengenlähdöstä kyse. Valta on vaihtunut tyhmyydeksi, joka tiivistyy kunnissa, jotka haukkovat henkeään olemassaolonsa puolesta. Yläkerran ukot ovat ampuneet aina kovilla. Nyt joukkoon ovat liittyneet naisetkin. Autiomaa mielentilana puhuttelee.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Nettitohtori

Ei sinulla voi olla univajauksesta johtuvaa aivotoiminnan muutosta. Siitä ovat osoituksena tutkimukset, että jo ½ tunnin unenvajaus vuorokaudessa saa muutoksia aivotoimintaan tutkituilla. Sotarintamalla hankitut vammat nälästä, kylmyydestä, pelosta ovat tutkimatta. Aivotutkimukseen suunnattujen rahojen väärinkäyttö saa aivotutkijankin pimenemään. Raha on kaiken pahan alku ja juuri. Onko nasuflunssa esiinhoukuteltu tietoisesti hyödyttämään lääketeollisuuden rahallista mahtia? Sairaat saavat odottaa lääkärille pääsyä. Luodaan ruuhkautunut puhelinneuvonta jonoineen. Samat kokeilut ovat käytössä muillakin huijareiden hallitsemilla aloilla pankki, vakuutus, rauhanturvaaminen, opetus mainitakseni. Elämästä selviäminen on kuitenkin joissakin muissa tekijöissä. 

Luen ajatuksella nettitohtorin vastauksen kysymykseeni, mistä vippaa. "Homma liikkunee jossakin intuitiivisen älykkyden, emansipatorisen herkkyyden, yltiöpäisen vastuunoton välimaastossa. Sellaisilla sensoreilla ei voi ihan terveenä elää." Näitä sensoreita ei lääkäri kiireessään ehdi tajuamaan. On vain oire oikeassa kädessä. Tehdään hermoratatutkimus sähköllä ja neuloilla oikeaan käteen. Tässä odotellessa sikaflunssan leviämistä olen voinut huonosti ja oirehtinut joka sensorilla. 
Omaishoitajana nostaessani hoidettavaa jo kuudetta kertaa yöllä ei uni enää tullut. Kolotti joka paikkaa. Isälle oli määrätty huumejohdannaisia lääkkeenä, jonka resepti jäi apteekkiin uusimista varten. Otin kuolevalle tarkoitetun pillerin. Voi sitä keveyden tunnetta, ei ollut tarvetta nukkua, patja lattialla ei tuntunut kovalta, kun leijailin vähän korkeamalla. Seuraava yö ei tuntunut enää pelottavalta, olihan vielä kuolevalle ja hänen hoitajalleen huumepilleri. Kerroin tästä lääkärille, kuinka lääke oli auttanut, hän kirjoitti minulle 200 pilleriä. 
Muutaman yön jälkeen keuhkoja alkoi kirvellä. Pitäisi ottaa kaksi pilleriä yötä varten leijaillakseen yläilmoissa painottomassa tilassa. Yltiöpäisen vastuunoton sensori varoitti. Sinusta tulee huumeriippuvainen. En lunastanut lääkkeitä, isälle oli omansa. Minua armahti isän syntymäpäivän jälkeinen aamu 10.11.1999. Olin uupunut unettomista öistä ja kotona järjestetystä 93. isänpäivästä. Aamuaskareiden jälkeen ajattelin vähän levätä teeveen ääressä istuen silmät kiinni. Isä otti vaakatason sohvalla. Siinä se kohtaus tuli, ahdistaa, ei saa henkeä. Soitan ambulanssin, tutut noutajat tulevat. En lähde mukaan, mutta lupaan tulla kohta perässä. Kamerassa on filmirulla ja ikuistan tuosta aamusta muistikuvat. Ensiapu annetaan omassa terveyskeskuksessa ja sitten on lähtö naapurikuntaan. Hänet oli elvytetty kitumalla kuolemaan. 

Loppuviikosta on takaisin omassa terveyskeskuksessa varustettuna pussilla letkuineen kykenemättä itse auttamaan itseään. Pussi poistetaan pyynnöstäni ja aloitetaan nesteenpoistolääkitys pistoksena lihakseen. Hoitaja järjästelee kotiutettavia tehdäkseen tilaa päivystystapauksille. 
- Vie kotiin, on tulossa päivystys. Sairaalassa pitää olla tilaa sairastuneille.  Sensorit pystyssä vastasin: 
- Nyt en vie. Aloitan muuton sieltä tänne ja täältä sinne. 
Hoitaja nakkaa niskojaan tuohtuneena. 
- Pitää kysyä lääkäriltä. 
Huomenna kysyn hoitajalta, mitä lääkäri sanoi. 
- Vie, sitten kun vie. 
Hoitajalle jäi tappiontunne. Se näkyi suhtautumisena minuun ja kovakouraisuutena piikkiä työtäessä luitten väliin isän kuihtuvassa ruumiissa. Mahtava peräsin lieputti käytävän seinästä toiseen, kun hoitaja tiesi minun olevan paikalla. Isän oli määrä kestää 6.2.2000 päämiehen vaihtumisesta päänaiseen. Seuraava aamu muutti kaikki elämässäni. Neljääs ukkaasi oli tehnyt tehtävänsä, alkoi piäsnuatsikoiden valtakausi. Oli itsestään selvyys huolehtia apua tarvitsevista vanhemmistaan. 

Kaikki itsestäänselvyydet ovat muuttuneet vallankäytöksi. Katsoin Saddamin ajan teeveestä. Häntä etsittiin ja piiloa varten ystävät varustivat maakuopan, joka kuitenkin paljastui. Tein oikaisuvaatimuksen minulle määrätystä kiinteistöverosta. Kävin läpi vuodesta 1993 minulle osoitetut kiinteistöveroliput. Väärät perusteet kulkevat mukana tähän päivään asti. Onko verottaja kone vai muistinsa menettänyt virkamies, joka ei ymmärrä tekemäänsä. 
Huvittavin verotuskohde on talous-/autotallirakennus. Wiljami kaivoi sen aitan takana olevassa kumpareessa tyhjään perunakuoppaan. Avasi maakuopan takaseinän tielle päin. Korotti laudoilla seiniä ja kattoi kierrätystervapahvilla. 7 talvisavua oli rakentanut tien omaa käyttöä varten 7 km pitkään niemeen. Pompannappi ei ehkä koskaan viettänyt yötänsä autokatoksessa, olihan aina totuttu lähtemään suorinta tietä kirkonkylään. Järvimatkaa oli sinnekin 7 km. Kaikkien lakisääteisten toimitusten jälkeen, minulla on LOMAKIINTEISTÖ. Siitä on tullut verotuskohde.
- ei koskaan minun eläessä ole minulla tarvetta lomakiinteistöön, kakkosasuntoon eikä  muuhun sijoituskohteeseen. 
Kyse on sukupolvenvaihdoksen estämisestä. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä valvoo kunnan uusrikkaiden mökkiläisten etua. Sille antaa siunauksen kaikki ministerit maaseudun autioittamisesta päättäessään. Itsensä elättämisen eteen tehdystä työstä on tullut rikollista, lukeepa lakia sitten alusta loppuun tai lopusta alkuun. Suomi-neito on mennyttä kalua.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Merellinen isänpäivä

Lauantaina 7.11.1998
Olkaa nyt hetki vielä lapsia,
minä olen niin hidas,
en ole ehtinyt olla kunnon isä. (Kai Nieminen)

Merisaukkoperhe on yhdessä uiskentelemassa. Emo jättää poikasen pinnalla kelluvan kasvuston varaan ja sukeltaa hakemaan ruokaa. Isäsaukko puuhailee omiaan vähän kauempana. Emon tehtävä on huolehtia jälkeläisestään niin kauan kuin lapsi on oppinut itsenäiseen elämään. 
Toinen merellinen isänpäivä on valailla. Massiiviset nisäkkäät lähestyvät toisiaan jatkaakseen sukua. Poikanen seuraa emoaan ollessaan pieni. Tärkein kohtaaminen meressä uiskenteleville on suvunjatkaminen. Siihen tarvitaan isää ja äitiä kehittyneimpien lajien kohdalla. Alkueläimet poksahtavat vain kahtia, kahtia, kahtia ja koko maailma on suvuttomasti lisääntymällä täytetty. 
Itse olen sotalapsi. Isä kutsuttiin puolustamaan maata kesällä 1941. Äidin oli selvittävä kolmen pienen lapsen kanssa kotona tehtävistä töistä. Isoisällä oli vierihoitajan paikka maatessaan sängyssä liikuntakyvyttömänä. Minä toukkana kapaloidussa kotelossa pysyin paikallani. Tästä huolenpidosta alkoi leimautumiseni sukuun. Sitä en voinut valita, sieltä sain juureni. Kunnanjohtaja tästä näki ulospääsyn, että ystävät voi valita. Syntymässä tapahtuu leimautuminen äitiin. Jokaisen ihmisen on aloitettava alusta ihmisenä siipien kasvattaminen. Kultalusikka suussa syntyneillä elämänkoulu on kovempi kuin meillä, jotka olemme aina joutuneet jakamaan sinun omastasi, sinun lahjastasi yhteiselämää opetellessa.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Tulevaisuus on vertas

"Kun minä palasin, tukkani ei vielä ollut harmaa.
Ja minä iloitsin.
Takana ovat vuorten vaivat,

edessä tasankojen vaivat."
Brechtiä lainaan jällen kerran ja viipyilen "Täällä Pohjantähden alla". 
Upstairs ja Downstairs, kahden kerroksen väen elämää kertaan menneessä maailmassa. Omaishoitajajuhlaan oli kutsuttu yläkerran puhuja. Myöhästyin tilaisuudesta, kun nastahammas irtosi launtai-iltana. Luvattiin kiinnittää päivystyksessä sunnuntaina. Viivyin siellä kauan kiitollisena, että se kiinnitetään. Ystäväni pani talteen irronneen hampaan kukkaroonsa. Kun sitä olisi tarvittu, hammasta ei löytynyt. Otin osaa hänen menetykseensä ja ostin hänelle hammaskarhun -keijun korvikkeeksi tippuvien yksittäisten hampaiden säilytyspaikaksi. Juhlapuheen kuitenkin kuulin. Oli tämän vuosituhannen alkupuolella. Oma aikani omaishoitajana oli takana. Kaikki kääntyi päälaelleen. Minulla oli takana tasankojen vaivat, olinhan osannut varautua vanhempieni vanhuuteen. Se ei ollut työtä ollutkaan päämiesten mielestä. Siitä pitäisi tehdä työtä, että tietäisi olleensa omaishoitaja silloin ja tänä päivänä. 

Vielä siitä hampaasta. Lääkärin ja avustajan työtä jatkamaan minulle osoitettiin linjaa kaupungin hammashuoltoon jälkihoitoa varten. Tein työtä käskettyä, tilasin ajan, jouduin jonoon. Odotin kaksi vuotta, sitten kysytään, haluanko käyttää ajan. Haluan ja menen. Kokemuksen perusteella en mene toista kertaa. Se siitä päivystyksestä ensiavussa ja jatkohoidosta sen jälkeen. 
Olisiko se tasankoa vai vuorten korkuisia esteitä ylitettäväksi. Juhlapuhuja aloitti jostakin kaukaa, kuinka huonosti on maailmalla vanhustenhoito. Meilläkin on vara sitä heikentää muun maailman tasolle. Kristitty lääkäri ei tiennyt perheen merkityksestä tulla hoidetuksi perhepiirissä muissa kulttuureissa. Meillä on kaikesta tullut konserneja valtion omistajaohjauksessa. On hyvä, kun EU antaa moitteita menettelytavoista, vaikka Suomi-neito on esimerkillinen vapaaehtoinen maksaja Eu:lle ja velivenäläiselle. Sieltä pitää tarkistaa, olemmeko vielä sotakorvausten maksajia. Jos olen ollut aivan huutavassa hukassa, olen saanut kuitenkin apua ja voin kävellä omin jaloin omia polkuja. Muistutus tulee kuitenkin kädestä, että kaikki ei etene haluamallani tavalla. Taas päivystykseen hakemaan apua. Pyynnöstä piikki olkapäähän ja se auttaa. Oire ei kuitenkaan häviä, joten taas olen jonossa terveyskeskuslääkärille. Hoidot ovat olleet katkolla, kun lääkäripalvelut on hajasijoitettu ympäri kaupunkia. Terveysasema on homeen saastuttama. Tänä aikana nähdäänkin, että terveystalolle olisi muutakin käyttöä. Palautetaanko terveyskeskuspalvelut yhteen paikkaan vai yksikertaisesti vain lakkautetaan kaiken kansan palvelut? Rikkaat osaavat hakea hoitonsa yksityiseltä puolelta. Takana on tasankojen vaivat, edessä yhä korkeampien vuorten vaivat. On saatu aikaan korruptioepäilyt ja vaalirahavilppi. Kun käden oireet eivät helpota, tutkin itse, mistä on kysymys. 
Olen sairastunut ja on mentävä lääkäriin. Minulle sanottiin vuosia sitten tuloksettoman oireenmukaisen hoidon jälkeen. Olisit tullut aikaisemmin. Nyt en tiedä lääkäriä, joka näin toteaisi. Ei ole tietoa, on vain loputonta jonotusta kuin juutalaisten matkalla keskirtysleirille. Haen runoista vastausta käden kipuun. Sieltä se löytyy.

Helinä Siikala: Pysähdytään, anna kätesi.

RIIDELLÄÄN VAAN

mutta ensi ota syliin, tahdon olla lähelläsi
että varmasti kuulen,
mitä sanot
ja mitä sanot ihollasi
ja mitä et ollenkaan sano.

Piirrän sinua molemmin käsin,
saan uudet sormenjäljet
ja viivat kämmeniin:
uurtuu sinun kuvasi, kohtaloni.

Se tekee kipeää, mutta kun syy on selvinnyt, vaiva helpottaa.

Tuomas Anhava: Kuudeskirja

Juttelen sinun kanssasi yössä,
kun lapset (kissat, koirat) ovat lakanneet kääntelehtimästä.
Yhtäkkiä kutsuu pöllö kirkkaasti
ja toinen pöllö vastaa.

Suomi-neito on noussut vuorelle korkeimmalle. Luonto on kuollut. Ei kuulu pöllön kutsua. Pöllöjä nousee seisomaan nappia painamalla. Löytyykö vastauksia vuorten vaivoihin. Raatamisen tuloksena on vain joukkohautoja ja uudenlaisia hautausmaita. Isoisän hautaa valaisee sähköpylväs. Hyvä kun edes kuoltua luvataan havuseppeleitä veteraanien haudalle. Minun tehtäväni on hankkia nimellinen muistolaatta isovanhempien hautakiveen nimettömänä joukkohautaan haudatulle, ettei totuus unohtuisi eikä järjenvalo sammuisi.

torstai 5. marraskuuta 2009

009600

Jo on aikoihin eletty. Kiirehdin kirjaamaan 009600 otsikoksi, kun luvattiin perjantaille minuakin sivuavia otsikoita. Kuulin kutenkin heti aamukuudelta ampumisvälikohtauksesta amerikkalaisessa tukikohdassa. Ampuja majuri, psykiatri, joka hoiti taistelustressistä kärsiviä. 1-osaisesta prosessista 2-osaiseen käytäntöön. Meillä ollaan jälkijunassa asiassa kuin asiassa. 

Kaasuputken rakentamisen luvanvaraisuus edistyy, 1-osaisessa hyväksytty Tanskan ja muiden 1-osaisten maiden rinnalla. Meillä on kuitenkin 2-osainen käsittelyprosessi. Mitä sitten kun putki on 50 vuotta painunut pohjamutiin, siitäkin on keskusteltu. Ovatko v. 2060 keskustelijat vielä 2-osaisten päätösten kannalla? Mitäpä se minulle kuuluu, niin maa makaa kuin petaa. Minun 1-osainen elämä oli neljännen ukkaasin vaiheessa täyttäessäni 50 vuotta. Julkilausuttu toive oli saada liputtaa puolitangossa juhlapäivänä. Olin tehnyt seuraavan siirron palatessani vanhempieni luokse omaishoitajaksi. 
Aloitin kunnallisella kotihoidontuella. Perustelin sen 1-osaiseksi tapahtumaksi. Sitten tulee 2-osaiset tulkinnat, tulee omaishoidontuki ja kaikki siihen liittyvät 1-aivoisten päätökset. Kun jokainen valtaakäyttävä on saanut omat dementoituneet vanhempansa hoitoon, voi loppuja n. 270 000 omaishoitajaa käsitellä mieleisellään tavalla. Lastata heidät yksipohjaisiin öljytankkereihin, joita kukaan ei halua satamiinsa tuomaan öljyvahinkoa. Seilasin 10 vuotta isän kanssa tuttuja katuja. Poistuin potemaan posttraumaattista stressireaktiota, jota sodasta palanneet sotilaat kärsivät. Puhuin ääneen 1-osaista elämääni esitellessä projektissa, kuinka maailma on muuttunut lehti-ilmoituksella.

" Uusi johtaja, uusi hieroja, aasialainen tyttö hieroo alasti." Siihen älähti palvelukeskuksessa työnsä aloittanut fysioterapeutti, ettei se pidä paikkaansa. Oma kokemukseni 1986 oli toinen. Vanhat miehet palasivat housujen riisumiseen aina johtajaa myöten. Kuka ei kehdannut selvinpäin, teki sen kännissä minun ollessa tauolla. En voinut hieroa ja hukkaan meni strippausesitys. Hurtti Ukko tallenne muistuttaa tuosta tapahtumasta. Jos ESS:n etusivun otsikko paljastaa hieronnan 2-osaisen prossessikehityksen, voin minäkin puhua kokemuksesta ääneen. "Thaihieroja myöntää seksipalvelut." 

Hämmästykseni oli suuri pitkän tauon jälkeen tervehtiä hierojien edunvalvojana kansanedustajaa. Olin jo yli 60 vuotta. "Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa 'kuka kysyy, kuka maksaa' -periaatteella. Oliko hän kadulla partioimassa hierojia ja värväämässä heitä EU:n alueelle naiskaupan kiintiöön Suomen osalta? Jos joku nainen eduskunnassa antaa aihetta elämäntavastaan, sitä ei pidä yleistää 2-osaisena prosessina äiteihin, jotka hoitavat tulevaisuuden toivoja. Tämä luulosairaus pitää hoitaa pois ennen kuin taistelustressi puhkeaa epätoivoisiin tekoihin. Ruotsalaisuuden päivänä Suomi-neito punastuu, kun maine on 2-osaisessa vaiheessa Syntisenlaulunmaana. Isänpäivä on minulle miehenmitta, josta kaikki pörröpäät saavat tukistuksia oikein lukkarin kädestä käryn käydessä.

Mozart und der Tod

Sain postia, jossa ilmoitettiin oikean käden teosta, mistä vasen ei tiennyt. En ole tuloksesta kiinnostunut, enkä olisi sitä halunnut tietääkään. Olen muuntanut projektia sanan varsinaisessa merkityksessä. Siltä osin en tarvitse pähkäillä, mitä teen isona. Toinen varma tieto on paikasta ja ystävistä, joita tapaan vuoden aikana. Otan kuitenkin varauksen, jos possuressu haluaa minua käpälöidä kuoliaaksi. Kun olen näin elämäni yksikertaistanut, pitää kulkea vielä takaperin ruokakauppaan. Se on välttämättömyys tehdä itse, kunnes saan etnisen kokin, joka kasvattaa syötävät lähipiirissä. 

Aamulla huuhtelin lehtisalaattia. Onneksi tein sen perusteellisesti. Siellä mötkötti kastemato. Ei päätynyt lautaselleni eikä voileivälle. Vien sen takaisin kauppaan, mistä sen olin ostanut, kylkiäisenäkö? Kalakauppias valisti, kun puhutaan suosituksesta syödä kalaa kaksi kertaa viikossa. Sehän tarkoittaa Itämeren haukea ja silakkaa myrkkyineen. Silakkapihvi on tehnyt tehtävänsä liian usein syötynä, olen myrkkylastissa. Myrkyt varastoituvat aivoihin ja luihin. 

Kärsin niveltulehduksesta, jolle ei vielä ole taudinmääritystä tehty tänä jonotusten luvattuna aikana. Alumiinia oli veressä vuosia sitten. Sen tiedän saaneeni purkitetusta kalasta. Itämeri ei ole minulle enää kuin kaasuputken upottamista varten. Samoin Juojärvi saastuneena sopii sellaisenaan jätevesiviemäriksi sätelyineen ja asbestineen. Kunnan uusrikkaat mökkiläiset lähtivät merta edemmäs kalaan. Mistä luulivat juomaveden kumpuavan? Pitää tislata monta kertaa juodusta vedestä. 
Tätä toimettomuutta lopetellessa katson Derrickiä. Kuinka kaikki konnat näyttävät niin tutuilta ja tunnistettavilta. Kaikilla on nimet, ovathan he lähettäneet minulle karhukirjeitä osallisuudesta miljonääri-isän perintöön. Seuraava sukupolvi kantaa sitä perimässään. Jos koirat pääsevät kirpuistaan kuoltuansa, se ei puhdista perillisiä isien pahoista teoista. Kun työt näkee, niin tekijät tuntee. Olen lähestymiskiellolla suojannut itseni. 

Muistan, kuinka kauppasaksat tulivat navettaan ja ottivat, mitä halusivat. Kun olen pyytänyt, mitä minulle kuuluu, sitä ei anneta vedoten: Kun se maksaa. Näin pidetään yksi pimennossa yksinkertaisten enemmistöpäätöksellä. Se on maan tapa ja savolaiset ovat sen testanneet ja levittäneet tutkitun tuloksen yli maanpiirin. Minä häpeän enkä suostu Meksikon pikajunan ryöstäjien ehdotuksiin. Seuraan digni.fi kolmikon mukana maailmalle. Olen jammaillut Tutun kanssa kadulla Mandelan vapautumisesta iloiten.