Päivän puheenaiheet itänaapurissa ovat polttavia. Jätetäänkö Karjalan kunnaitten lehtipuut lehtimään ja urpimaan Anna Mutasen kaihoisan laulun myötä? Vai elämmekö heimon keskuudessa rajan tällä puolella ja valutetaan koivujen elämänneste mahlana liikemiesten rahoiksi kunnan ja metsänomistajien kustannuksella. Tämä on myös kielikysymys. Kotirannan koivuja kuuntelen kuorolauluna "Björkarna där hemma". Se viihdyttää minua kuin virsi, jota lapsena laulettiin. Syntymäpäiväni isä vietti Karjalan kunnailla sotaretkellä. Palasi elävänä takaisin perheensä luo. Sotakokemuksista kysyjät vähitellen loppuivat. Palattiin aikaan itsenäisyytemme alussa. Oltiin punaisia vielä 1991 luvusta lähtien "Täällä Pohjantähden alla". Eriarvoisuudella on pitkä muisti. Olen elänyt monen heimon keskuudessa teeveen välityksellä. Puolialastomat alkuasukkaat olivat rikkaita nautojen pääluvun mukaan. Kuivana aikana heidän pelastuksena oli naudan kaulasuonesta otettu veri. Se juotiin lämpimänä. Naudan punasolujen muodostus korvasi nopeasti vajauksen. Koivu ei tuota punasoluja vaan värivirhe paljastaa varkaissakäynnin. Tai mistä minä tiedän, mitä siitä seuraa, luen vain tutkimustuloksia. Kun jäljet paljastuvat ovat huijarit vaihtaneet maisemaa. Viininviljely on toinen juttu. Hedelmät käytetään hyväksi. Voisiko koivun kolmikannasta löytyä jotakin pelastavaa, riittäähän yksi koivu koivikkojen lisäämiseen mikrobiologisesti. Pelastin veljeni istuttaman koivikon, johon kohdistuu nykyisen lain mukaan metsävähennys myyntitulosta. Antaa koivujen siellä kotona kasvaa, olihan aikansa ikkunallani Valamon viinipullo kullattuine kupolineen ja keltainen kirahvi. StoraEnso lähti kirahvien ravintoa käyttämään hyväksi. Koivikon aikanaan polttelee seuraavat sukupolvet värivirheettöminä saunaklapeina savuna ilmaan. Minusta on tullut hautausmaa-asiantuntija. Arlingtonissa vaikeat ristit lisääntyvät. Punaisten hautoja on siunattu kuuluvaksi kirkkomaahan. Ovat lakanneet kummittelemasta. Me elossaolevat olemme valkoisina itseään pitäville kummajaisia. Eroottinen hautausmaa kukkapenkkinä on todistus woodoo-menojen voimasta. Sitä saa mitä tilaa, jos huomaa ajatuksen voiman aikanaan. Muukalaisten hautausmaa lapsuuskodin uimarannassa on alkua Vihtaniemen muuttuumisesta aidatuksi avohautausmaaksi. Jos uusrikkaat eivät lähde kierrätykseen mökkejä myymällä, saavat he tonttiplänttinsä sisällä viimeisen leposijan muovipussissa. Näinkin voi tiedettä palvella. Sinne tutustutaan erikoisluvalla ja vaellukset alkavat kuin Auschwitz/Birkenau -keskitysleirille. Jälkipolville jää todistus ihmisen ahneudesta, josta vanha isäni sanoi: "Kyllä ne ovat viisaita:"
tiistai 27. lokakuuta 2009
Björkarna där hemma
Päivän puheenaiheet itänaapurissa ovat polttavia. Jätetäänkö Karjalan kunnaitten lehtipuut lehtimään ja urpimaan Anna Mutasen kaihoisan laulun myötä? Vai elämmekö heimon keskuudessa rajan tällä puolella ja valutetaan koivujen elämänneste mahlana liikemiesten rahoiksi kunnan ja metsänomistajien kustannuksella. Tämä on myös kielikysymys. Kotirannan koivuja kuuntelen kuorolauluna "Björkarna där hemma". Se viihdyttää minua kuin virsi, jota lapsena laulettiin. Syntymäpäiväni isä vietti Karjalan kunnailla sotaretkellä. Palasi elävänä takaisin perheensä luo. Sotakokemuksista kysyjät vähitellen loppuivat. Palattiin aikaan itsenäisyytemme alussa. Oltiin punaisia vielä 1991 luvusta lähtien "Täällä Pohjantähden alla". Eriarvoisuudella on pitkä muisti. Olen elänyt monen heimon keskuudessa teeveen välityksellä. Puolialastomat alkuasukkaat olivat rikkaita nautojen pääluvun mukaan. Kuivana aikana heidän pelastuksena oli naudan kaulasuonesta otettu veri. Se juotiin lämpimänä. Naudan punasolujen muodostus korvasi nopeasti vajauksen. Koivu ei tuota punasoluja vaan värivirhe paljastaa varkaissakäynnin. Tai mistä minä tiedän, mitä siitä seuraa, luen vain tutkimustuloksia. Kun jäljet paljastuvat ovat huijarit vaihtaneet maisemaa. Viininviljely on toinen juttu. Hedelmät käytetään hyväksi. Voisiko koivun kolmikannasta löytyä jotakin pelastavaa, riittäähän yksi koivu koivikkojen lisäämiseen mikrobiologisesti. Pelastin veljeni istuttaman koivikon, johon kohdistuu nykyisen lain mukaan metsävähennys myyntitulosta. Antaa koivujen siellä kotona kasvaa, olihan aikansa ikkunallani Valamon viinipullo kullattuine kupolineen ja keltainen kirahvi. StoraEnso lähti kirahvien ravintoa käyttämään hyväksi. Koivikon aikanaan polttelee seuraavat sukupolvet värivirheettöminä saunaklapeina savuna ilmaan. Minusta on tullut hautausmaa-asiantuntija. Arlingtonissa vaikeat ristit lisääntyvät. Punaisten hautoja on siunattu kuuluvaksi kirkkomaahan. Ovat lakanneet kummittelemasta. Me elossaolevat olemme valkoisina itseään pitäville kummajaisia. Eroottinen hautausmaa kukkapenkkinä on todistus woodoo-menojen voimasta. Sitä saa mitä tilaa, jos huomaa ajatuksen voiman aikanaan. Muukalaisten hautausmaa lapsuuskodin uimarannassa on alkua Vihtaniemen muuttuumisesta aidatuksi avohautausmaaksi. Jos uusrikkaat eivät lähde kierrätykseen mökkejä myymällä, saavat he tonttiplänttinsä sisällä viimeisen leposijan muovipussissa. Näinkin voi tiedettä palvella. Sinne tutustutaan erikoisluvalla ja vaellukset alkavat kuin Auschwitz/Birkenau -keskitysleirille. Jälkipolville jää todistus ihmisen ahneudesta, josta vanha isäni sanoi: "Kyllä ne ovat viisaita:"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti