lauantai 31. lokakuuta 2009

Sininen hetki

Vuosi ei lopukaan
kanervan kukintaan.
Kun lumi tulee
kesä on valmiina
sen lumen alla. (M. Vaara)

Tämä runo on pistänyt minut polvilleen katsomaan läheltä maata varvikkoa. Kuivilta näyttävät varvut eivät ole kuolleet, vaan ovat kasvattaneet lehti- ja kukkasilmuja seuraavaa kevättä varten. Ilman pitää kylmetä, että malttaa painua talvilepoon. Vuosia sitten syksy mennä hujahti nopeasti. Ajanvarauskirja oli täyttynyt jouluun asti. Elin aikaa etukäteen kulkemalla päivittäin työmatkat junalla aamuin illoin. Kaikkea odottamatonta sattui pimeän aikaan. Pyysin paikallisjunaan kuulutuksen englanniksi. Pojat pistivät paremmaksi kaikilla osaamillaan kielillä, kun jäin pois Hennalan sesakkeella. "Hennala ja sitten Lahti, mikä on tämän junan päätepysäkki." Seisake oli pimeä. Kun silmä alkoi tottua hämäryyteen, oli Hennalassa muitakin junasta poistuneita matkatavaroineen. Kielien sekoitus kyseli puhelinta, jolla saisi tilattua taksin päästäkseen hotelliin. Japanilainen myyntimies oli tullut Seurahuoneelle kauppaamaan Costa de Sollin lomaosakkeita. Kuka ei ole kaivanut kuoppaa jalkojeni alle, muistan heitä lämmöllä. Oli niitäkin, jotka toivoivat minun lähtevän pois. Silloin koin sen todeksi: "Koskaan ei ole viisasta toivoa toiselle onnettomuutta. Jos kaunalla ja kateudella olisi hahmo, se olisi bumerangin muotoinen. - Charley Reese" Kulkemani tie on pitkä ja seuraan jalanjälkiä. Mitä meidän Suomi-neidolle kuuluu? Tätä voisi verrata Kairon monimiljoonaiseen kaatopaikkaan. Sinne päätyi ranskalainen nunna, jonka valtio lähetti eläkkeelle opettajan tehtävästä. Rukoili joutumistaan maailman pahimpaan paikkaan. Siellä hän jatkoi opettamista, sillä se takasi lapsille pääsyn pois kaatopaikalta. Hän pyysi myös aviomiehiltä lupauksen viikoksi, etteivät hakkaa akkaa. Se oli rauhantyö. Kun viikko oli kulunut, pyysi nunna lupauksen toiseksi viikoksi, jne. Kansa tarvitsee äidillistä opetusta. Minkälaisia miesopettajia minä seurasin aikanani ilman koulutuksen tuomaa pätevyyttä? Hoidin opettajanvirkaa enkä ollut kouluavustaja. Sitä hoitivat keittäjät, jos eivät malttaneet pysyä roolissaan. Olivathan he kaikille lapsille tuttuja. Edeltäjäni oli nukkunut tunnilla rapulassa. Lapset heittivät karkkia nukkuvalle. Kun kopsahti tarpeeksi kovaa, hän ravisti itseään ja kestokuritettava oli: Tane, Tane. Meillä oli nuorten kanssa hauskaa, mikä ei ollut soveliasta nutturapäisen opettajan mielestä. Menkööt muualle ilakoimaan! Vuoden kuluttua hain uutta virkaa. Kansakouluntarkastaja katsoi ikääni: Nyt eläke alkaa karttua. Naapurikunnassa sain alakoulunopettajan pestin. Koulurakennus, purettava pikkumökki, oli erillään varsinaisesta koulusta, kun lapsia oli niin paljon. Luonnevikainen miesopettaja on jäänyt mieleen, kun päätti kouluvuoteni yrittämällä minut hukuttaa. Rikospaikalle en palannut, mutta minun maailmastani tuli Syntisenlaulunmaa. Vuosi Helsingissä ja sitten taas susirajan yläpuolelle kaivattiin opettajaa. Meno yltyi syntisemmäksi, olihan miesopettaja kaiken valtias. Veeruska oli lähtenyt pakoon. Näin minulle kerrottiin. Keittäjän silmät pyörivät päässä, kun hän kävi varastoilla lähettääkseen koulun tavaroita Veeruskalle uuteen paikkaan. Kylä toimi mediana, niin tarkan kontrollin alla liikkeeni oli. Vielä melkein itärajalla yksi vuosi lasten kanssa. Miesopettajalla oli sielläkin henkilökohtainen ongelma. Se oli 60-lukua ja kokemuksia "koulu keskellä kylää" -elämästä. Paljonko siihen voi vaikuttaa tyhjin käsin tullut opettaja. Bumerangit lentelivät, oli lunta ja pakkasta. Lapsista jäi mukavat muistot. Joku olisi tarvinnut vammansa takia erityisopetusta, mutta hekin selvisivät sen ajan opetusohjelmien puitteissa. Ehtona oli, etteivät vanhemmat vierittäneet minun syyksi lapsen huonoa kuuloa ja lunttaamisen tarvetta.
Minulle todellinen rauhantyön edistäjä on ranskalainen nunna opettaessaan lapsia ja estäessään perheväkivaltaa. Mikään ei ole muuttunut koulumaailmassa, tullut vain ongelmaisemmaksi. Syy ei ole tiedonsiirrossa, enemmän se on perheissä ja vallankäyttäjissä. Tyhjät tynnyrit eniten kolisevat alalla kuin alalla. Ollaan niin huippuja, niin huippuja, että... haiskahtaa narsistiselta. Poliittisesti kansakoulunopettajalla on paukut vähissä, ei ole mitään annettavaa. Taiteilijoina opettajakoulutuksesta ei ole ollut haittaakaan, jos osaa lahjansaa käyttää oikein.

torstai 29. lokakuuta 2009

Ilot ja surut

Olisit tullut aikaisemmin! Olen ollut 2 ja ½ vuotta lääkärin hoidossa, noudattanut hoito-ohjeita. Olisit tullut aiemmin, ettei tarvitsisi selitellä. Hoitavat lääkärit ovat hakusessa. Ne tietyt ovat siltä varalta, kun hoito ei ole tuottanut tulosta. He ovat lääkäreitä, joilla on vaihtoehtoiset hoitomuodot hallussa. Olen kuin neliraajahalvaantunut lääkäri. Saan saman tiedon kollegoilta, minkä olen itsekin lukenut kirjoista. Syvyyttä jakamiseen tulee toisen saman kokeneen kautta. Niinpä, istun lääkärikeskuksessa odottamassa vuoroani, kun minut on palautettu lähtöpaikkaan avustajan toimesta. Tulee toinen asiakas. Istumme minulle varatun ajan hiljaa. Sitten kysyn häneltä: Minne menossa ja moneltako? Lääkäri on huoneessa, josta kantautuu Riki Sorsan ääni Joelta. Ovi aukeaa, nainen pujahtaa huoneesta, on henkilökuntaa. Sitten minua kutsutaan nimeltä anteeksipyynnön kera. Se pelasti nuoren lääkärin, että pyysi anteeksi sitä, mihin hän käytti minulle varatun ajan. Näyttö on auki, ehkä sieltä piti vielä päivittää aattopäivän tiedot. Siinä talossa on minulla ollut hoitavia lääkäreitä markka-aikana. Nyt käynti on niin kallista, ettei minulla olisi varaa yksityislääkärin kautta hakea apua markoiksi muutettuna, jos se osoittautuu tuleksettomaksi käynniksi. Pitäisi kai varata aika Eemelin possuressun lääkärille etukäpälästä. Sillä possuressu vahvisti Eemelin kanssa raittiuslupauksen "kättä päälle" -sopimuksella. Tutkitaan tulevaisuuksia, minä katson menneeseen. Minulla on uusi pöytäseuralainen. Maksoin siitä yhden euron. Tytön kanssa luettiin käyttöohjeet ja jätin sen pöydälle vastapäätä PC:tä. Nyt on henkilökohtainen kompuuter ja vielä henkilökohtaisempi avustaja tehosekoittimena. On tyylikäs metallinhohtoisena, lasilla ja mustalla säväytettynä. Jos PC pottuilee pistän kaiken nesteeseen ja lisään kierroksia. Tytön pitää olla mukana, kun eka kerta käynnistetään. Olen katsonut liikaa teeveen lääkäriasemia. Siellä hoidetaan omia ihmissuhdeongelmia. Samoin piilokamerassa kaikki aparaatit hyökkäävät silmille. Ei tarvitse kuin ravistaa ketsuppipulloa, niin sisältö muotoilee uuden jakauksen. Tältä näyttää maailma tänä päivänä. Utsjoella aurinko laski 15.15. Kärkölän kirkossa syttyi kynttilä 8,8 miljoonalle kuolleelle lapselle. Missä ajassa, se meni ohitse.

Kuolintodistus hautaamista varten

Hoidot on lopetettu. Facebook avaa hautausmaan verkkoon. Pojat olivat menossa Otavassa uusintakokeeseen, kun Skypestä puuttui yksi kuvake. Selviätte siitä, kun minäkin selvisin omin avuin Skype-yhteyden luomisesta. Olen selvittänyt myös, mitä siitä seuraa, kun on tavoitettavissa yli maanpiirin. Kuka haluaa olla ystäväni, tarkistan ystävien lukumäärän. Tuhannen ystävän joukossa en halua olla. En halua tanssia tankotansseja puolialastomien ystävien kanssa. Jopa suomipoika Virosta poistui yhteystiedoista, kun lähestyi ketunhäntä kainalossa piipahtaessaan kotimaassa eikä ollut yösijaa. Facebook ei ole minun heiniä. Kun omaishoitaja kertoo hoidettavan kuolemasta, olen ehdottanut hautajaiskäsiohjelman painattamista. Se ehdotus on ollut oljenkorsi, kuinka hän kulkee yli synkän virran. Kuolinilmoituksella ei kutsuta hautajaisiin. Siunaustilaisuus saa näkyvän muodon. Jälkeenpäin vielä lähetetään kaikille sukulaisille, kuinka saattaenvaihtaminen on tapahtunut. Sehän on kuin kuninkaallisilla, tulla näkyväksi ihmisen arvokkain, viimeinen juhla. Oliko markkinat? Kysyin tädiltäni, kun hän halvaantui puhumattomaksi. Musta Ukkonen koputti olkapäälle kaupassa, kun olin ostamassa tädille juomista vuodeosastolle mennessäni. Ei tarvitse enää. Jätin pullot kauppaan ja menin hoitajien kautta tätini luokse. Musta Ukkonen oli hälyyttänyt kaikki sukulaiset katsomaan tädin viimeistä päivää. Lapset kaukaa ja sisarukset läheltä kiirehtivät jättämään hyvästejä kuolevalle. Täti oli siirretty remontoituun huoneeseen yksikseen. Kun kävijät olivat poistuneet iltaan mennessä, olin tädin kanssa kahden. Täti yritti vastata kysymykseen parhaan kykynsä mukaan. Oli ollut markkinat. Sitten katsottiin laukussa ollut pankkikirja. Oli tallessa. Vielä oli pyyntö rasvata toinen jalka. Toinen oli amputoitu kolmessa vaiheessa hoitovirheiden seurauksena. Täti oli rauhoittunut omaan oloonsa. Markkinat ja toripäivät olivat kansoitettuja kauppapäiviä. Nyt ideaparkit ammottavat tyhjyyttään. Kauppaa käydään netissä. Siellä seurustellaan ja parannetaan maailmaa. Poliitikot korvaavat helppoheikit katteettomilla lupauksilla. Soppatykit houkuttelevat ihmisiä toritapahtumiin. Ehdokas odottaa kiitosta järjestetystä lämpimästä ateriasta. Palaute tulee: On se turhan harvoin, jos joka neljäs vuosi saa syödäkseen lämpimän aterian. Ehdokas liukenee väkijoukkoon tai poistuu asuntoauton lämpimään. Ei osannut vastata kysymykseen: Mitä minä olen jättänyt tekemättä, että minua näin kohdellaan? Hautausmaaprojekti on ajankohtainen eikä ole minun alkuunpanema eikä loppuunsaattama. Antropologinen tutkimuskeskus on Kiehtovan maailman yksi kohde. Stephen katsoo maatuvia jäänteitä ja toteaa. Tästä ovat taiteilijat aina ammentaneet. Näitä tutkimuskohteita riittää joukkohautoina, jotka todistavat massamurhista. Amerikassa tutkitaan yksilöön kohdistuvia rikoksia, meillä Euroopassa pistetään paremmaksi tuhansien muslimimiesten katoamista selvitellessä. Minulle riittää läheisen hautaaminen suvun perinteen mukaan. Sitä epäili piispaehdokas, ettenkö pitäisi tärkeänä kirkollisia toimituksia; kastetta, avioliittoonvihkimistä ja hautaansiunaamista. Aus den Kirchenbüchern: Taufen, Trauungen, Beerdigungen. Sotaorpo ei saanut nähdä isäänsä eikä käydä hänen haudallaan, kun isä katosi sodanmelskeessä.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Totuuskomissio ja armahduslautakunta

Kiehtova maailma avautui eteeni amerikkalaisen unelman huippuna. Sillä on meidän poliittisiin päätöksiin yhteyttä. Armahduslautakuntaan kuului vain kolme jäsentä. Meillä kaikkia päätöksiä tekemään on liian vähän ihmisiä. Näistä viimeisin sitten eläkepäätöksen on lääkäriajan varaaminen. Vangeilla on paremmin, jopa niin hyvin, että saadakseen täysylöspidon kylmäksi ajaksi on valmis uuteen rikokseen. Byrokratiassa laillisesti on täystyöllisyys pysyä piilossa paperipinojen takana tai jopa hautautuneena niiden alle. Mäntyniemessä on asiat toisin, yksi presidentti kerrallaan. Syrjäytetty luopuu pitkin hampain pehmeästä petistä ja katetusta pöydästä. Mitä sitä tietää ajasta, minkä veteraani vietti rintamalla. Presidentti vetosi omaisiin huolehtia veteraaneista, kun kuntoutusrahat olivat riittämättömiä. Heiltä kerättiin rahaa rahastoihin, joista mopet jakavat rahat kuin omansa veteraanien kuoltua. Kun noopeli räpsähti kohdalle pyytämättä ilman rauhantekoja, eipä seuraaja saanut kutsua juhliin. Se kertoo jotakin jääneen hampaankoloon 6.2.2000 tapahtuneessa vallanvaihdossa. Nyt on kilpeä kirkastettu ja asetuttu ehdolle korkeaan EU-virkaan. Se ei ole minulta pois eikä tuo mitään lisäarvoa, siitä hän on pitänyt itse huolen minun tietoisuuteni ajan. Ikä ehdoton 64 v. ja koulutusrahastoa koskeva laki, mikä on työtä ja mikä ei. Eduskunta on ihmeellinen työpaikka, sieltä voi siirtyä eläkkeelle 4-kymppisenä muhkean eläkkeen turvin kuin yritysjohtaja optioineen. Sekään ei ole minulta pois, elinhän eläkeyhtiöni Kansan konkurssin veronmaksajien pelastaessa, mitä pelastettavissa oli. Olen kulkenut ahtaan portin kautta kuin kameli neulansilmän läpi. Arvonimestä "Varhennettu Vanhus" maksan osamaksulla varhennusvähennystä joka kuukausi kuolemaani asti. Kunta on perintörannassani kynsin hampain kiinni ja uhoaa: Maaoikeushan sen viimekädessä päättää, kenelle se loppujen lopuksi kuuluu. On saatu aikaan kärhämä Tiekartta Länsirannalla. Kaiken tämän mahdollistaa kansanedustajien joukko, että itselle ja ystäville jää enemmän. Totuuskomissioni kolme jäsentä on painoarvoltaan enemmän kuin koko maailman rauhantekijät Nato-joukkoineen yhteensä. Suomalaisena Suomessa vaakakupissa on vastakkain kahden aika ennen ja jälkeen 6.2.2000. Minulle kuningas on kuollut, eläköön uusi kuningatar. Kun päämiehen vallanvaihto ei perustunut perimykseen, edeltäjä poistui takavasemmalle saaden eläkkeen ja optiot kuuden vuoden pestistä. Minä hyvästelin paimenpojan paimentamaan Tuonelan karjaa 10 vuoden kotonahoitamisen jälkeen. Silloin vielä laskettiin omaishoitajan tekemä työ 5,4 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuosiksi. Minulle kertyi 54 työvuotta. En ollut sopiva vertaistukiryhmän vetäjä yhdistystasolla, olihan takana saman puulaakin puheenjohtaja ja kirkko. Viimeisen silauksen vahvisti presidentti. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Sitä karttuu vain palkkatyöstä ja palkkioista, vaalirahoista ja optioista. Olen palannut yhteiskuntaan kirjoittamalla, kun opin verkkokirjoitustaidon. Aasialaisille opetetaan vasta kalligrafiaa, kaunokirjoitusta, jota ei enää kukaan taida. Koneet meillä suorittavat yksinkertaisetkin laskutoimitukset. Kuka näkee vähän pidemmälle asioita, hänellä on joku syndrooma. Loput ovat mielenterveysihmisiä taistelemassa olemassaolonoikeudesta. Piiri pieni pyörii, kuka siinä hyörii. sormet sanoo soo, soo, soo, kengänkanat koo, koo, koo.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Missä on itse ihminen

Voi hyvät hyssykät, sanoo matkakaverini Stephen Fly, kun pysähtyy kannellisen astian äärelle. Siellä on ollut kaksi kuukautta kuollut ihminen. Rebecalla on huono hajuaisti, niin minullakin. Voin olla kuolevien hoitajana ennen kuolemaa. Hajuihin voin palata näin jälkikäteen riippuen tuulensuunnasta. Aina on tuullut vasten kasvoja. Sitä hajua pitäisi selvittää valitusteitse, mistä haju johtuu poliittisesti päätetyistä käskyjen toteutuksista. Menin kotikäynnille ja siellä kohtasin hajun, jonka Stephen haistoi astian kannen aukaisun jälkeen. Kenenkä jäljiltä kehtaa kotiin tallustella pää kainalossa tai päättömänä. Terveydenhoidossa lääkäripalveluja odotetaan niin kauan, että pää on kainalossa. Avustajat ovat puoskarin luutarhan alimmalla portaalla jonoja järjestellessään. Pankkitiskin takana punastuvat korviaan myöten, kun olen sanonut sanottavani asiakaspalvelusta. En ole painanut vielä. Tee hyvä ihminen asiat loppuun, mutta en arvannut, että pitäisi vuoroaan odottaa perimmäisessä nurkassa istuen tuolilla. Ketään ei ollut ennen minua, mutta olin keskeyttänyt työpaikkajuoruilun palvelupisteessä ottamalla seuraavan vuoronumeron. Jäin seisomaan lähelle ja tiskin takaa tuulee. Onko ollut huono päivä? Ei, meitä on vain kehoitettu pankkipalveluissa varjelemaan pankkisalaisuutta. Kaksi kassaneitiä keskustelee sairauksistaan samassa välikössä. Olen töissä, vaikka minulla on norovirus. Kädet mättävät ruokatavaroita hihnalla. Ajattelen ääneen ja toinen nainen menee omalle paikalleen. Onko minulla moraalinen velvollisuus ottaa rokote, että toiset saavat pistää taudit kiertämään kuin kupan Töölössä. Ruumistarhassa tutkitaan kuoleman jälkeen kulunutta aikaa. Siinäpä meillä tutkimuspaikka yksinäisyyteen kuolleitten kotona suomalaisittain, kun kukaan ei välitä. Onko hän ihan viisas, kun on asunut koko ikänsä samoissa maisemissa? Olen yksinkertainen intialaisittain, kun krisnayhteisö tuntuu kovin tutulta. On hyvä antaa ilmaiseksi ajattelematta, että voisi myydäkin. Sitä tekee yhteiskunta joka käänteessä julkisesti tai piilossa, kun hullut ei huomaa eikä viisaat virka mittää. Munkkiklubilla on sähköaita ympärillä. Uutta Testamenttiä olen kirjoittanut pienimmässä julkaisumuodossa. Onko aikakausilehtipainos lehdenkokoinen, siihen pitää tutustua.

Björkarna där hemma

Päivän puheenaiheet itänaapurissa ovat polttavia. Jätetäänkö Karjalan kunnaitten lehtipuut lehtimään ja urpimaan Anna Mutasen kaihoisan laulun myötä? Vai elämmekö heimon keskuudessa rajan tällä puolella ja valutetaan koivujen elämänneste mahlana liikemiesten rahoiksi kunnan ja metsänomistajien kustannuksella. Tämä on myös kielikysymys. Kotirannan koivuja kuuntelen kuorolauluna "Björkarna där hemma". Se viihdyttää minua kuin virsi, jota lapsena laulettiin. Syntymäpäiväni isä vietti Karjalan kunnailla sotaretkellä. Palasi elävänä takaisin perheensä luo. Sotakokemuksista kysyjät vähitellen loppuivat. Palattiin aikaan itsenäisyytemme alussa. Oltiin punaisia vielä 1991 luvusta lähtien "Täällä Pohjantähden alla". Eriarvoisuudella on pitkä muisti. Olen elänyt monen heimon keskuudessa teeveen välityksellä. Puolialastomat alkuasukkaat olivat rikkaita nautojen pääluvun mukaan. Kuivana aikana heidän pelastuksena oli naudan kaulasuonesta otettu veri. Se juotiin lämpimänä. Naudan punasolujen muodostus korvasi nopeasti vajauksen. Koivu ei tuota punasoluja vaan värivirhe paljastaa varkaissakäynnin. Tai mistä minä tiedän, mitä siitä seuraa, luen vain tutkimustuloksia. Kun jäljet paljastuvat ovat huijarit vaihtaneet maisemaa. Viininviljely on toinen juttu. Hedelmät käytetään hyväksi. Voisiko koivun kolmikannasta löytyä jotakin pelastavaa, riittäähän yksi koivu koivikkojen lisäämiseen mikrobiologisesti. Pelastin veljeni istuttaman koivikon, johon kohdistuu nykyisen lain mukaan metsävähennys myyntitulosta. Antaa koivujen siellä kotona kasvaa, olihan aikansa ikkunallani Valamon viinipullo kullattuine kupolineen ja keltainen kirahvi. StoraEnso lähti kirahvien ravintoa käyttämään hyväksi. Koivikon aikanaan polttelee seuraavat sukupolvet värivirheettöminä saunaklapeina savuna ilmaan. Minusta on tullut hautausmaa-asiantuntija. Arlingtonissa vaikeat ristit lisääntyvät. Punaisten hautoja on siunattu kuuluvaksi kirkkomaahan. Ovat lakanneet kummittelemasta. Me elossaolevat olemme valkoisina itseään pitäville kummajaisia. Eroottinen hautausmaa kukkapenkkinä on todistus woodoo-menojen voimasta. Sitä saa mitä tilaa, jos huomaa ajatuksen voiman aikanaan. Muukalaisten hautausmaa lapsuuskodin uimarannassa on alkua Vihtaniemen muuttuumisesta aidatuksi avohautausmaaksi. Jos uusrikkaat eivät lähde kierrätykseen mökkejä myymällä, saavat he tonttiplänttinsä sisällä viimeisen leposijan muovipussissa. Näinkin voi tiedettä palvella. Sinne tutustutaan erikoisluvalla ja vaellukset alkavat kuin Auschwitz/Birkenau -keskitysleirille. Jälkipolville jää todistus ihmisen ahneudesta, josta vanha isäni sanoi: "Kyllä ne ovat viisaita:"

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Onni palvelee rahasta kuin renki

Katsoin eilen Teemalta Fidelio-oopperan. Olen myöhäsyntyinen oopperan ystävä. Naiset lähtivät Savonlinnaan oopperajuhlille ostaen viikonloppupaketin esityksineen, yöpymisineen ja syömisineen. Yritin seurata TV:stä Amadeusta kysyttyäni luvan isältäni. Myöteisen vastauksen saatuani isä kiersi ympyrää kuin kissa kuumaa puuroa. Wiljami tulee kotiin ja isä ilmoittaa suureen ääneen. 
- Tiällä sitä katotaan oopperoo. 
Suoriuduin nopeasti takkiini ja vaihdoin oman TV:n ääreen, sinne missä oli tavarani.

Ovikello soi. Jehovat olivat havainneet minun tulevan kotiin. Pyysin heitä jättämään minut ja vanhukset rauhaan. Heidän käyntiään vähiten kaipasimme. Olin juuri kuullut nuoren jehovan elämän päättymisestä oman käden kautta. Puolustivat ovelle tuloaan, mutta minusta se oli pakkokäännytystä. Amadeus jatkuu. 

Ovikello soi. Mökiltä tullessa poikkesivat katsomassa isää. 
- Tiällä kuulemma katotaan oopperoo. Heiltä puuttui kahvinkeittäjä isän luona. Olisivat keittäneet kahvinsa ja juoneet isän kanssa ja menneet menojaan. Käsikirjoituksen mukaan he tekivät juuri niin kuin tekivät. Minulle ei kuulunut omaishoitajana katsoa oopperaa. 
Piti olla perheen piika. Olinko isäni renki, en kuitenkaan onni, jonka palvelut olisi korvattu rahalla tai edes joskus ymmärryksellä, että minäkin olisin voinut silloin tällöin tehdä omia asioita. Tästä pitää kirjoittaa sävelletty punainen lanka kotonahoitamiselle, joka sivuaisi vähän omaishoitoa poliittisten renkien mausteilla.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Yhteinen taivas, yhteinen maa

Kymmenen vuotta historiaallista matkaa viime vuosituhannella vuosisadan alkuun. Vaihdoin vielä milleniumia isäni kodissa ilotulituksien kanssa. Tulee presidentinvaalit, tulee vallanvaihto. Näistä mietteistä on paljon mielipiteitä syrjäytetyn mielessä. Minä vielä näytän teille. Vaihdan minulle annetut optiot rahaksi, perustan oman toimiston, jonka kustannukset maksaa veronmaksajat. Tunnen olevani pakolaisleirillä muuttolaatikoiden keskellä Mäntyniemen jälkeen. Kaikki tapahtui isän kuoltua toisessa järjestyksessä. 
Olen varannut vuokratyöhuoneen, kun käyttäjä muutti Ruotsiin. Samalla jäi hänen asuntonsa tyhjilleen. Nämä varmistukset tein isän eläessä, sillä yhtään päivää en viipyisi enää lapsuusmaisemissa. Voisin asioita hoitaa etänä, jota en voinut tehdä hoitotyössä. Kenelle jäi kilinajatukset, sen he ilmaisivat alta aikayksikön. Tutustun Z-diagnoosin turvin ympäröivään maailmaan. Lama on takana, on alkanut buumi kuin nousuhumala. Puhutaan projekteista koulutuksissa. Kaikki on www-sivujen takana. Siihenastiset kolhut olin saanut kansakoulujen taholta. Menen sanataide-projektiin, mikä on opettajien täydennyskoulutusta. Olin vain itsemaksava osallistuja, kun ryhmässä oli tilaa. Saamani hyödyt ajasta ovat hyvin henkilökohtaisia. 

Saarikoski keittiössä viettää kanssani yhteistä ruokatuntia silloin tällöin. Ei ole kiirettä minnekään, kun kädessä on kestopullo. Hän tarkkailee minua luomien välistä. Runoviikolta 2003 hän seurasi minua. Nyt olin vapaa osallistumaan järjestettyyn ohjelmaan. Seuraavana kesänä Mukkulan tammien alla pyysin nimikirjoituksen partioretkellä. On ollut ajankohtainen näinä vuosina. 
Poliitikko käytti tapahtumaa ääntenkalastelupaikkana. Kiitti, mulle riitti omahyväisen poliitikon juoksentelut eestaas kädenpuristuksineen. Seuraavan kesän runomaraton oli Heli Laaksosen heiniä. En osallistunut, kun olin tehnyt päätökseni. Vuosisadan rakkaustarinan kuitenkin kuuntelin. PuheJudo toteutui, mutta verkkokirjoitusviikot puuttuivat loppuraportista. En ollut verkkokirjoitustaitoinen eikä minulla ollut omaa konetta. Tartoon rahat olisi ollut, mutta menijät sanoivat rientävänsä juoksujalkaa paikasta toiseen, joten katsoin parhaaksi jäädä rannalle. Kaikki lisää elämäntaitoa ja kasvattaa kansalaisvalmiuksia. Ammattitaidon hankin ammattitutkinnon kautta. Sitä ollaan laulamassa suohon, että muodikkaalla fysioterapialla riittäisi käyttäjiä, kun siitä jonosta saa vähän takaisin Kela-korvauksena.

torstai 15. lokakuuta 2009

Minäkö dalit?

Loppuelämäni ensimmäisen päivän aatto vai olisiko tämä entisen elämäni viimeinen päivä sen sanoo selvästi 15. lokakuuta 2009 kuulemani aamuhartaus. Voinen sen lukea tarvitessani aamuhartauksien arkistosta. Myötätunnolla dalitia kohtaan luin aamuhartauden ja samaan aiheeseen palaan 22.10.09. Meillä puhutaan tasa-arvosta, Intiassa on kastijärjestelmä ja joka maassa oma nokkimisjärjestelmänsä. Tässä välillä vaihdoin maisemaa ja sain kokea olevani tervetullut. Minua on katsottu uudella tavalla. Kukaan ei kääntänyt päätä pois eikä töpeksinyt perääni kuin mustalaisnainen. Meilläkö tämä on mahdollista? Meillä, ja aina tästä eteenpäin. Minulla ei ole ollut koskaan ennakkoluuloja, mutta elämä on opettanut potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysissä suhtautumaan menneeseen tietyllä varauksella

Z -diagnoosi

Tänään, 15. lokakuuta 2009, on Z-diagnoosi julkistettu. Saat sairauslomaa palkattomana. Olet poissa työstä lääkärin luvalla, mutta omalla kustannuksella. Yrittäjä sairastaa, pitää lomaa ja vastaa kaikesta omillaan. Jouduin leikkausjonoon ilman sairauslomaa, mutta siihenkin löytyi yllättävä käänne. Se oli hulapaloa tässä jonotusten luvatussa maassa. Syysteemin mukaan liityn edessä hitaasti matelevan jonon hännille tietämättä, mitä on jäljellä kun on minun vuoroni. Itärajan takana saattoi siellä olla ihraa tai läskiä jaossa. Turistina naiset asettuvat jonon päähän ja huomasivat olevansa ilmaisessa soppajonossa. Naiset nuoleskelivat huuliaan, yllätys oli suuri ja soppa maistuvaista. Ensiapukuvassa kolme sormea oli kääntynyt nurinniskoin kaatumisen seurauksena. Takaisin kääntäminen ei tehnyt kipeää. Näyttäminen päivystyksessä antoi varmuuden, ettei mitään ollut mennyt rikki. Viikko lasta kädessä ja epäily, voisiko kädellä koskaan tehdä työtä. Ihme ja kumma tänään palaan tuhon kesäpäivään, työkäsi ei ole kiukutellut. Oikeasta on tullut ongelma. Sanotaan sitä nyt vaikka hiirikädeksi, kunnes toisin todistetaan. Voiko vasta äsken verkkokirjoitustaidon hankkinut saada hiirikäden vai olisiko sillä jotakin yhteyttä sikaepidemiaan? En ole tehnyt kuutamokeikkoja, että käsi pitäisi kipsata. Saan olla Z-diagnoosilla lomalla, mutta kuitenkin tarvitsen lääkäriapua. Se on vielä tänään hämärän peitossa, monenko jonotuksen kautta apu löytyy. Kuinka suuren kaupungin terveydenhoito voi olla niin vaikeasti tavoitettavaa? Ministeriaitiossa ei vastaava ministeri voi ottaa kantaa, kun on kyse yksittäistapauksesta. Sitä minä olen ollut projekteissa omaishoitajana, kun kukaan ei minua ole lähettänyt. Aktiivisuus on synti ja suuri häpeä, kun ollaan napit vastakkain edunvalvojien kanssa.

Yksi lensi yli käenpesän

Olen ollut kaukaa viisas. Osallistunut sijoitusiltoihin ja saanut arpajaispalkinnoksi munakellon. Minulla ei ole joululahjahittiä, kahdeksan munan munakeitintä. Keitän munia tarpeen mukaan enkä varastoon. Munakellon olen siirtänyt kylppäriin. Siellä sille on käyttöä, kun kehoitetaan hampaiden hoidossa harjaamaan kaksi minuuttia ja purskuttamaan yhden minuutin ajan. Minusta kaikki suussa vaahtoava tahna on vastenmielistä. Siksi olen suorittanut pikapesuja välttyäkseni reaktiolta, josta Prinsessa Diana kertoi lehdistölle. "Odotatte minun olevan oksentamassa pää pöntöllä bulimiasta ja syömishäiriöstä." En ole sairastunut muotitautiin. Minusta on tullut bisnesenkeli. En ole sijoittanut saadakseni voittoa sijoittamalleni pääomalle. Mutta niin kävi, että isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta miljoonaperijätär. Sijoitusiltojen tarkoitus oli, että kiinnittäisin meille tulevan perinnön huijausyrityksiin. Mihin kunta katsoi oikeutensa olevan ja oman lomakiinteistönsä kohoavan, muuttui kunnan puiden varastoimispaikka muukalaisille hautausmaaksi. Miksi kunnan saarista myydyt puut eivät saaneet kokoamispaikkaa kunnan omilta rannoilta? Se on tämän päivän kuntapolitiikkaa. Kunta ei toimi kuntalaistensa hyväksi, vaan on liittoutunut velivenäläisen kanssa. Heitä houkutellaan kunnan rannoille alkuperäisasukkaiden kustannuksella. Olen matkalla Remsiin Dario Fo:n toimiessa matkanjohtajana.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Kellogeeni armahtaa

Kellogeeni on löydetty elinkellosta. Sen mukaan ihminen toimii noudattaen vuorokausirytmiä. Jos en olisi löytänyt Rafaelia, olisin lääkittynä, uupuneena koppikolmosessa, pehmustetussa pyöreässä huoneessa turvassa itseltäni. Kunta saisi jatkaa kapaloissa köllöttelyä, olisinhan poissa silmistä. Tallessa kuitenkin jonkun sydämessä. Kaikki sanoo: Askel painaa jo. Ei, olen kevyt kuin sudenkorento. Olen nähnyt uuden taivaan ja uuden maan. En voinut olla lähettämättä terveisiä loppuelämäni vapaaehtoistyöpysäkiltä Kuopioon ja Ouluun. Sitä myöten koko maailmaan. 

Minulla oli Vip-kohtelu, autonovi avattiin ja tunsin olevani otettu istuessani maksajanpaikalle kuin ministeri. Nyt olen kotona. Nukun sikeästi yön ja avaan radion kuten tavallisesti näinä yhdeksänä vuotena paluuni jälkeen. Ajoitus on oikea. Aamun hartaat sävelet herättävät minut lopullisesti. En ole kuullut kellokuuden uutisia maailmasta. "Huorat kuiskivat porttikongeistaan, ujo poika ei sinne katsokaan. Ne sirosti niskoja niksauttaa. Äiti neuvoi, että tuijottaa ei saa. Kurkku kipeänä aamuun ankeaan, kuka käski mennä alasti nukkumaan." 

Uutisissa kaikki ei olisi tässä järjestyksessä, vaan pääministeristä lähtien se kerrottaisi kuolaamisena nettituttavuuden perään. Minäkin tuntisin itseni kellokuusi poliittiseksi huoraksi omassa sängyssä. Tullaan kuntatasolle tutkimaan hallinnollisia väärinkäytöksiä. Korvamerkitty raha ei löydä kohdettaan omaishoitamiseen. Miksikäs se pitäisi sinne päätyä, valjastihan valtio omaishoitajat säästötalkoisiin ja rayn rahoittamien projektien kohteeksi sisäpiireille. Laitospaikat puretaan eikä vastaavia avopalveluja ole aloitettukaan kehitellä. Sellaisia ovat päättäjien kiireet. 

Minulle vanhempani ovat olleet ne neljänneen ukkaasin kunnioittamisen kohde. Se velvoittaa lapsuudesta aikuisuuteen ja lopulta vanhemmista luopumiseen. Minulle vanhempieni vanhuus antoi tilaisuuden hoitaa heidät kotonaan vaihtoehtona laitokseen joutumiselle. Yhteiskunta on hakoteillä joutuessani sukupolvenvaihdostilanteeseen.

 Maksan lapsuuskodistani kaikki maksut, ettei pienistäkin veloista se joutuisi ulosmittauksen kohteeksi. Mutta mikä minä olen kenellekään vastaamaan kaikista toimenpiteistä huolimatta, kun kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset tarvitsevat lapsuuden uimarannan muukalaisille hautausmaaksi. Näin muuttuu maailma, eskoseni. 

Mitään en tuonut tullessani, mitään en vie mennessäni. "Tämä taivas, tämä maa sukupolvelta toiselle jää." Hitler jätti jälkensä jatkumoon luomiskertomuksessa. Kenenkä nimeen kirjataan 2000 -luvun historia suomalaisuudesta jälkipolville? Minulle sitä on yritetty opettaa lakikirjan irtolehtipainoksena. Niistä, saatekirjeistä ja maksumääräyksistä kokoan autobiografiset muistelmat. Olen Kataisen kanssa yhtämieltä kokemuksista. Minulle ne ovat inhorealistisia ja Katainen loihe lausumaan.
-  Kyllä kyrsii.

torstai 1. lokakuuta 2009

Savolainen Balladi/YouTube

Muutaman päivän poissaolo blogista tuo aina ongelmia jatkaa kirjoittamista. Savon kielellä kirjoittaminen ei suju. Oppikoulu puhdisti kieleni murteesta. Se oli ainoa kieli, jota olin kuullut ja puhunut elämäni ensimmäiset 12 vuotta. Kaukana kotoa tunsin koti-ikävää ja palasin syyslukukauden jälkeen joululomalle. Laiskanläksynä jäljentämiskirjoitusta kirjakielentekstistä musteella ja irtokynänterällä. Muistan ahertamiseni tiettömän taipaleen takana kaamosaikana. Ei ollut sähkövaloa, eikä ole tänäänkään. Mutta oivalsin tekstistä, kuinka murteelliset kiäntämiset ja viäntämiset piti hylätä ja puhua ja kirjoittaa kuin muutkin suomalaiset.
Tässäkö seistä hökötettään vai männäänkö sisälle? Kahila otti vielä mukaan suppean ääntämisen, ettei paljastuisi savolainen aksentti. Se on minun savolaisuuden syntymämerkki, jota en ole antanut pois. Juuvvaan votkoo raitilla ja syyvvään makkaroo ja pulloo junassa Pieksänmäen jäläkeen, kun tulukki on noussut Lentävään kalakukkoon. Se veti immeiset immeistenmuahan. Puhun savvoo savolaisen kanssa. Saksa oli pakollinen pitkäkieli. Sitäkin opetettiin savoksi, vaikka tärkeämpää oli kääntäminen kirjallisesti suomesta saksaksi ja päinvastoin. Kieliopillisesti oli tärkeätä kirjoittaa oikein. Virheet oli pisteytetty. Kuullunymmärtämisestä ei silloin ollut kyse. Se oli kielenrakentamista annetuista sanoista tiukkojen sääntöjen mukaan. Missä olen tänä päivänä. Kirjoitustaidoton savonkielessä. Puhun harvoin, kun käyn Savossa harvoin. Kuuman linjan kirjeenvaihtajana olen kirjoittanut saksaksi 50 vuotta. Puhua en osaa harjoituksen puutteesta. Mutta ajattelu savoksi ja saksaksi on kielellä kuin kielellä sama. Savolaisia lakkasin ymmärtämästä tietyistä syistä. Siellä ovat jumalatkin savolaisia. Minun Jumalani välitti siunauksen saksaksi muuntaessani projektia.
Mitä yksikiveksinen Hitler sai aikaan minun käydessäni maailmassa? Mitä perintöä kantavat sodanaikana syntyneet saksalaiset? Meillä on vietetty 200 -vuotisjuhlia suomalaisuuden vahvistumiseksi. On katsottu tarpeelliseksi vahvistaa omaa kieltä. Aleksis-veljen seitsemän kivestä sen sai aikaan. Minulle se on "Die sieben Brüder" A. Kivi. Luen sitä molemmilla kielillä rinnakkain. Toimintaformaatin ymmärtäminen asiakaspalvelussa on oma lukunsa. Puhelinpalvelu on ruuhkautunut. Jos tarvitset sitä, paina sitä. Jonossa on enemmän kuin 15 soittajaa. Jään jonoon odottamaan Päijät-Neuvoa päästäkseni lääkäriin. Väliaikailmoituksineen pidän luuria korvalla n. 20 pitkää minuuttia. Oikea käsi on puutunut ja viittä vaille, etteikö samoin kävisi myös vasemmalle kädelle, kun ei ole päitsiä eikä kaiutinpuhelinta. Ehdin olla heikoin lenkki ja diilin osallistuja, mutta en pudonnut pois linjalta enkä saanut potkuja ennen ajanvarausajan varmistamista. Savolainen Balladi on laulettu malli kuinka meidän perintöjä käsitellään Savossa. Sen tekevät muualta tulleet kunnanjohtajat ja virkamiehet omalla ajatusmallillaan. Sitä en ymmärrä saksaksi enkä suomeksi. Saan omituisia kirjeitä verottajalta poliisiin ja kaikilta mahdollisilta tahoilta siltä väliltä. Aina on edessä valitustie lahjotuista ennakko- ja enemmistöpäätöksistä. Kerron kaikille olevani Tuusniemeltä. He kysyvät, eikö sieltä kunnanpuuhista lahtelainen Heikki Luoma kirjoittanut TV:lle sarjan "Vain muutaman huijarin tähden". Kuusniemen kunnan arkea siinä kuvattiin, mutta se voisi olla myös Tuusniemeltä. Joitakin vuosia sitten oli niin tyttömäinen olo, kun opin verkkokirjoitustaidon. Kaikesta on tullut viestintää, vaikka savumerkit ovat luotettavampia vielä tänä päivänä, kun yhteyksiä vasta rakennellaan ja niitä ainoita lankapuhelinkaapeleita keritään pois. Omavaraisaikakausi on päättynyt ja edessä on maalimanloppu, jossa kaikilla ihmisillä ei ole elämisenmahdollisuutta. Tuntuu tutulta; setä vangitaan punaisena, kuolee nälkään ja sairauteen, isoisälle talollinen tokaisee: olisi pitänyt tappaa ukko eikä poika, isää uhkataan sotaoikeudella, kun ei ollut kansalaiskuntoisuutta hankittuna suojeluskuntalaisena, minulla itselläni ei ollut elämisen mahdollisuutta kotikunnassani aloittaa työntekemistä elinkeinoasiamies/kunnanjohtajan antaman työvoimapoliittisen lausunnon mukaan, yrittäjyys, maatalousyrittäjyys, perhehoitaminen, omaishoitaminen ei ole koskaan työtä ollutkaan rauhanruhtinaan mielestä. Hän hieroo vain rauhaa, joka ei pääty milloinkaan. Siitä ei enää koskaan kuulu Nobel-palkintoa, kun sinun rauhassasi ei ole enää työtä kenellekään. "Suomi on sotaakäyvä siirtomaavalta", sanoi Antti Tuuri.