torstai 17. syyskuuta 2009

Osterivinokas

"Der ingen skulle tru, at nokon kunne bu." Tiettömän taipaleen takana Norjassa vie voiton selviytymistarinassa presidentinfoorumista. 12,5% perimä norjalaista syntyperää toi rauhanpalkinnon. Se ei ole minulta pois eikä tuo mitään lisäarvoa. Tohtori Arajärven puheenvuoro ihmisarvon loukkauksesta ottamalla pois oikeus työhön, itsensä ja perheensä elättämiseen on minuun kohdistuva ihmisoikeuksien loukkaus.
Lainsäädännöllä saadaan arvokkuus irvokkuudeksi ja päinvastoin, kun puhutaan oikeasta työstä ja työstä, jonka ainoa motiivi on palkan suuruus.

Poika kysyi isältänsä jatkaessaan isänsä työtä, milloin on aika nostaa hintaa. Katso työn valmistuttua, onko kukkarossa mitään jäljellä. Jos kukkaro on tyhjä, pitää hintaa hiukan nostaa. Nostaako takaisin maksetut vaalirahat Nova Groupin taas toimivaksi yritykseksi, jää nähtäväksi.

- Ronkluuks mänj, sanoi Kaho-Otto naapurin perunakuopassa. Tuli yllätetyksi kesken säkin täyttämisen. Isäntä kehoitti tyhjentämään säkin ja varas saisi palata tyhjintoimin kunnanmökkiin. Nälkäänsä hän olisi ottanut. Mihinkä hätään Nova Group jakoi rahojaan poliitikoille kuin saadakseen etuutta lähitulevaisuudessa? Veronmaksajien maksettavaksiko? On meillä kukkaronvartijat. Omaishoidon bisnesenkelistä tulee miljonääri-isän perijä. Politiikan bisnesenkelit Oy tekevät konkurssin jakaessaan holtittomasti rahaa pienen piirin nauttiessa vieraanvaraisuudesta. Mitä minä olisin saanut aikaan niillä oppirahoilla, joita minulla on maksatettu omaishoitoaikana? Olisi sukupolvenvaihdoksen kautta talo maalla. Kunta on ajanut ohi ja houkutellut antamillaan etuuksilla uusrikkaita kunnanmökkiläisiä lisäämään rahallista arvoa sijoitetulle pääomalle.

Olen Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas, jonka etu on ristiriidassa kunnan edun kanssa. Setäni oli vaatturinopin käynyt, torpparin poika ja osallistui nuorten rientoihin työväentalolla. Hänet vangittiin punaisena samasta torpasta, jonka kohtaloa seuraan aikanani. Vapauduttuaan kuoli nälkään ja sairauteen 29-vuotiaana 1918. Tämä asenne ja henki oli vallitseva, kun palasin vanhempieni hoitajaksi 1991. "Sivistys on kykyä haastaa "jumalaistettua eksperttiyttä",
pajattaa pajasivu. Historian professori Juha Siltala määrittelee sivistyksen elämäntavaksi, johon kuuluu filosofista pohdintaa ja joutenoloa sekä käytännön tietoa. Sivistystä ei saavuteta tuottamalla, vaan ihmiseltä vie aikaa nivoa tiedoistaan oma maailmankuvansa. (Pajatus)

Ei kommentteja: