Luen lööpistä: "Sitä en anna ikinä anteeksi." Jos se sinua yhtään helpottaa, en ratkennut juomaan joutuessani pervon kohteeksi yksityisellä lääkäriasemalla. Oireiluista oli kysymys ja piti saada lääkettä näytteenoton jälkeen. Se oli alku erikoissairaanhoidolle minun kokemuksena. Näitä pervoja on kirkossa, kouluissa, urheilussa, vankileireillä ja kaikkialla ympärillämme.Helpottaisi meidän suhtautumista kanssamatkustajiin, jos olisi joku ulkoinen merkki rintapielessä. Voisi kulkea rinnalla tai vaihtaa kadun toiselle puolelle, jos ei häiritsemättä saa jatkaa matkaa. Onko meissä jokaisessa jonkunasteinen pervo. Millä tavalla lapset laitetaan alkuun, synnytetään ja kasvatetaan on käsittämättömän sepustuksen kohteena. Onko se aikuisviihdettä?
Lapsilla on kyselyikä, äp ja sormi osoittaa kohteesta toiseen. Äp on kysymyssana: mikä? Tämän päivän vastaajat puuttuvat, kun vastaajat ehättävät ennen kuin kukaan on ehtinyt kysyä. Thalassan suuressa ruokasalissa viereisessä pöydässä istuu tunisialainen perhe. Nuori äiti ja nuori isä pienen poikansa kanssa. Isä piilottaa tuttipullon pojalta. Poika tuijottaa nappisilmillään minua. Isken silmää, joka ei ole minun vahvin laji. Poika iskee silmää vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla. Hän teki tuttavuutta. Illalla poika jammailee tuttipullonsa kanssa parketilla. Rytmi on synnynnäinen lahja. Meillä sodanaikaan syntyneillä on tanssi ollut kiellettyä. On pitänyt olla naama peruslukemilla ja kädet näkyvissä pulpetilla.
Ihailen Tutua, tunteensa näyttävää Norjan tulevaa, nuorta kuningasta ja Pekka Himasta. Se jokin heissä kaikissa on. Jotakin tiedän synnyttämisestä minäkin, tapahtuipa se pienessä Enon asemamiehen mökissä tai Lahden taiteilukoulussa. Kätilöt eivät olleet norjalaisia, vaan kätilönvirkaa hoitavia koulutettettuja lapsenpäästäjiä. Oma syntymäni oli lempeämpi kotisaunassa kesken heinänseivästyksen. Isä puolusti maata vihollista vastaan ja sitten päättäjät halusivat vähän enemmän sen ajan mukaan ottamatta huomioon kaatuneiden lukumäärää.
Eikä se enemmän haluaminen ole mihinkään hävinnyt. Suomalaisten kohdalla se on kääntynyt vähenemiseksi. Suuret ikäluokat pitää saada pois päiviltä. 6.2.2000 oli 93-vuotiaan isän viimeinen elonpäivä. Naispresidentin valinta ei aiheuttanut meille mitään ylimääräistä. Kunhan saatiin presidentti. Kekkosen valtakautta jatkettiin pervojen lääkärien ja poliittisten neuvonantajien päätöksellä. Heidän oli vastuu maan päämiehestä eikä sairaan presidentin. Tämäkö on pohjanoteeraus, johon verrataan, kun tätä päivää yritetään selvittää. Seis, seis, nyt soitto. Kuunnellaan sisäistä ihmistä ja hommataan pervot hoitoon. Ei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Jos tämä suunta jatkuu, meitä pissitään silmään. Ja siihen minä en suostu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti