Eletään uudelleen aikaa, jolloin instituutioksi tullut presidentti ei enää kyennyt lukemaan puhettaan. Oli tullut aivorappeuma ja ikä painoi. Katson säälien samoja latuja hiihtelevää, joka juuri ja juuri pystyy pitämään sisälukuharjoituksena toisten kirjoittaman puheen. Sanottavalla on YK:n tuki ja mahtavat asevoimat takana. En uhraa ajatukselle edes kolmannen parven lipun hintaa. Minä teen sen laulaen ilmaiseksi aamulla radiosta kuulemani virren 431 sanoin yhdessä maailmankuulun Jorma Hynnisen kanssa.
1. Ken on mun lähimmäiseni ja ketä eläissäni, myös minun tulee rakastaa kuin omaa itseäni?
Vain isäni tai äitini tai veljeni, sisareni tai parhain ystäväni?
2. Oi Herra, kaikki päällä maan loit lähimmäiseksemme, myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme.
Kun sinulta saa hoivansa myös kaukainen maa, kansa sen, niin ketään torju emme.
3. Kun kuolit kaikkein puolesta, oi Jeesus, ristin päällä, suo meidän nähdä rakkaina myös vihamiehet täällä.
Ja alttiina suo palvella niin omia kuin vieraita mielellä lämpimällä.
4. On suurin voima rakkaus, se toimii, kestää voittaa, ja niin kuin päivän kirkkaus se sydämiimme koittaa.
Vaan tuomion se alla on, ken vastuutaan ei tunnekaan, vaan itseään hän hoitaa.
5. Suo kovuuteni anteeksi, oi rakas Jeesukseni, ja armollasi uudeksi luo kylmä sydämeni. Se lämmitä ja pehmitä niin avoin se taas kaikille on lähimmäisilleni.
Miksi käytän virsiä sisällöntuottamiseen? Sodan jälkeen kouluissa laulettiin virsi aamunavauksessa. Olin isän kaveri, jos kirkkoonlähdöstä oli kyse. Se tapahtui lapsuudessa, lomilla nuoruudessa ja omaishoitoaikana. Koulussa olen harjoitellut neljä vuotta va. opettajana eikä siinä ollut mitään kummallista lasten eikä opettajien taholta.
Aika on muuttunut, lapset puhuvat jeesustelusta. Mikä on mummon tehtävä siirtää perimää seuraavalle sukupolvelle. Puhutaanko enää kodin, uskonnon ja isänmaan merkityksestä? Kansakoulun opettajista on ponnistettu maailmalle, mutta politiikka tarvitsee lainoppineita.
Omaa perinnetekoa ajatellessa kirjaan, "jos minusta olisi tullut opettaja/en olisi tehnyt". Minusta tuli kuuman linjan kirjeenvaihtaja ja vapaaehtoistyöntekijä. Ei ole kyse aitiopaikasta eikä rahasta, on kyse henkisestä pääomasta ja arvoista. 11.9. on kadonneiden arvojen suruliputuspäivä. Kaikille ei riitä vielä näyttö, että kadonneista arvoista on kyse.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti