sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Jokainen on oman elämänsä sankari

Ei koulua vaan elämää varten on ollut motiivini elämänikäisessä oppimisessa. Syyskuun alkuun on entiset selvitetty ja jatketaan eteenpäin. Mitäpä pienen, punaisista juurista lähtöisin olevan tytön kouluttamisella on merkitystä. Sylvi supsutti äidilleni, että saisi saksalaisen miehen. On vietetty huippuyliopiston avajaisia pukukoodilla.

Koko koulutien ajan on ollut kokeita, testauksia, pärstäkertoimia, reidenpituuksia, sukkanauhaliivejä, joilla on selvitty jatkoon. Tie on käynyt kapeaksi. Tänään avataan kaikki väylät. Tarvitaan osallistujia projektirahoituksen varmistamiseksi. Tulee maisteri- ja tohtoritulva, tulee akateeminen työttömyys. Sitä tulvaa en ole suurentanut, kun minusta ei mitään tullut. 24hBerlin oli minulle terapeuttinen katsottava.

Kävin apteekissa eilen hakemassa psykosomaattisiin vaivoihin ja puutostilaan lääkettä; kalanmaksaöljyä, neurobionia ja rubiininpunaisia kapseleita kipuun. Oireiden perusteella farmaseutti sanoi napakasti: Mene lääkäriin! - Kuinka minä sinne menen, kun koko terveystalo on evakuoitu sinne tänne homekorjauksen ajaksi. En tiedä, minne pitäisi soittaa.

24hBerlin poistaa kaikki vaivat. Kurkistetaan tavallisen ihmisen elämään edeten lapsiperheen aamusta työhön ja saattohoitoon. Se on tuttua. Juhlimisesta läpi yön aamukymmeneen kankkusineen oli 6.2. 2000 ja valkeni minullekin jälkikäteen. Koko päivä on pyhitetty presidentin valitsemiselle. Illalla kymmeneen mennessä on tulos ratkennut. Puutuneena poistun 10-huoneesta kotiin nukkumaan. Isä on saanut happipullon helpottamaan kouristuksia. Saa soittaa, jos jotakin tapahtuuu. Aamulla klo 5. ystävällinen ääni ilmoittaa puhelimessa: Isä on kuollut. Presidentinvalintajuhlat eivät vielä olleet päättyneet, kun kiirehdin sairaalaan soittamaan paimenpojalle lähtölaulua.

Kun kaikesta on kulunut aikaa 9 vuotta, juhlat jatkuvat hyvinvointivaltion kaatopaikalla. Sukupolvenvaihdoksesssa harjoittelimme sodankäyntiä. Kunta asuttaa menneiden sukupolvien raivaamia maita uudisasukkailla. Kaikki on kaupan. Berliininmuuri jakoi metropolin kahtia. Muuri murtui, kun valtasuhteet murenivat. On ollut jälleenrakentamisen aika. 24hBerlin sykkii rauhallisena, kotoisena.

Viron ja Suomen välillä oli muuri. Vapaus koitti laulamalla. Suomessa korotetaan henkistä muuria laaatimalla lakeja. Näin on ja pysyy. Sen ymmärtämiseksi on minulla kultahääpäivään yltävä kirjeenvaihto saksaksi Audi-miehen kanssa. Sitä ystävyyssuhdetta muistetaan kiitoskirjeellä. Se suhde on tuottanut paljon iloa, juhlakutsuja ja verkottumista. Se on ollut etuoikeuteni saksankielen opiskelusta munkkilatinistina. Zu Hause Pflegen on taakse jäänyttä elämää. Edessä vapaaehtoistyö kriisiperheiden hyväksi ja Voimauttavan valokuvan perusteet -kurssi.
Tänään tyyntä lepoa varten, huomenna tuulta uutta matkaa varten. Elämälle kiitos, sain siltä paljon! (50h kestänyt synnytys ei tuottanut tulosta, Leo syntyy tänään 6.9.2009. Jääkö meidän kuningatar suutariksi, kun siitä ei ole mitään ilmoitettu poliittisissa katsauksissa?)

Ei kommentteja: