lauantai 12. syyskuuta 2009

Elokuinen elegia

Olkaa vapisematta kädet!
Tätä ainetta ei ole varaa
läikyttää pisaraakaan hukkaan.


Sillä elämääni, elämääni minä punnitsen.

Vasemmassa mennyttä raskasta.
Oikeassa tulevaa, tuskin
tuntuvaa, ei edes höyhenen
vertaa, vaan ehkä etäisen
linnun verkkaisen
siiveniskun hennosti
lehahtava pyörre.

Elämääni, nuorta onnellisesti
onnetonta elämääni minä
kostein kämmenpohjin
punnitsen.

Minussa on puutarha,
nopeasti kukkinut,
ja hiljainen nyt.
Minussa on koivu
joka tuhlasi surutta
lehtensä jo toukokuussa.
Surutta, vihellellen, hyräillen.

Tommy Tabermann

PS. Minä punnitsin silloin Mukkulan tammien alla elämääni. Vasemmassa mennyttä, raskasta. Oikeassa tulevaa. Sinä poistuit runoinesi verenmaku suussa. 24hBerlin oli kattava läpileikkaus ihmisen elämästä. Huumeriippuvainen palasi sotkuiseen nurkkaansa. Poltti viimeisen huumeannoksen. Fyysisen riippuvuuden syntymisen myötä häviää kaikki mielenkiinto muuhun elämään. Olen kokenut saman omaishoitoajan uuvuttamana. Olisi ollut aikaa palata päiväjärjestykseen huomaamaan omat perustarpeet; nukkuminen, syöminen, peseytyminen, itsestä huolehtiminen, ihmissuhteet. Vielä ei ole ollut aika sanoa nukkumaan käydessä, mutta jospa tänään 17.9.09 Eeva Kilven sanoin:
"Nukkumaan käydessä
ajattelen,
huomenna minä
lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhun ystävällisesti ja ihaillen.
Kehun, sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

Olen toki tehnyt kaikkea tarpeellista, mutta harvoin olen tuntenut mielihyvää tekemisestäni. Se johtuu poliittisesta ilmapiiristä. Poliitikot ovat kusseet meidän urakkamme lisätessään vauhtia. Kalikkana rattaassa en tiedä, kuinka kauan minä kestän, kuinka kauan sinä kestät. Toivoisin rakkaudenapostolin kestävän tapahtuipa mitä tahaansa. Toivon meissä olevassa koivussa vielä mahlan virtaavan ensi keväänä. Nyt on luonnollisen ruskan ja kellastumisen aika, mutta ei vielä aika antaa periksi vaikealle sairaudelle. Kesä on soitellut suvituulia lehdistössä, syksy toi sikapandemian. Vihellellään ja hyräillään vielä hetki nauttien lääketieteen saavutuksista sairauden voittamiseksi ja ennaltaehkäsemiseksi. R.I.P  - 1. heinäkuuta 2010 
 
Tommy Tabermann – Wikipedia

Minua on koskettanut lasten syövät. Heidän kohdallaan on saatu hyviä tuloksia. Kuinka kaukana ollaan hoitotuloksista siitä, että syöpää voidaan ennaltaehkäistä, kun rahanpuute vaivaa museosairaalaa ja tutkimusta. Amerikassa syöpä voi vakuutuksista huolimatta aiheuttaa konkurssin. Syöväksi voi sitä kutsua meilläkin koetun konkurssiaallon jälkeen. Syöpä on siitä merkillinen tauti, että solu menettää alkuperäisen tehtävänsä ja alkaa lisääntyä villisti. Yhteiskunta sairastaa markinataloudessa ja näyttäytyy kokonaisina ihmisryhminä, joissa on vielä jokaisella oma sairauskertomuksensa.

1 kommentti:

mammamia kirjoitti...

10.11.2018 tiedän itsekin enemmän syövästä selvinneenä. Lapsen syöpä antoi minulle omaishoitoryhmän. Iloitsen siitä, kun vanhusten omaishoitoa ei lasketa työksi ollenkaan. Sehän on vain joidenkin etuoikeus saada omaishoidontukea. Lasten sairaala on valmistunut, Kuortinkartano on syöpään sairastuneiden lasten ja omaisten leirikeskus. Sain kantaa korteni kekoon etsiessäni hierontapöydälle sijoituspaikkaa. Oma vapaaehtoistyöaika jäi lyhyeksi, kun oma sairastaminen lisääntyi. Se osoittaa kuitenkin, että kannattaa yrittää, olla mukana yhdistyksessä ja olla hengessä mukana toiminnassa, joka tuottaa tuloksia.