torstai 27. elokuuta 2009

Zip-tiedosto

Joitakin oivalluksia on jäänyt kellumaan mielen pinnalle. Uusimmat on pakattu pieneen tilaan arkistohyllyjen säästämiseksi. Konekielellä käytän nimenä Zip-tiedosto. Näen aina uudelleen espanjalaisen elokuvan, jossa enkeli sulkee vauvan suun ennen syntymää. Se on meissä olevan tiedon sinetti. Elämänmatkan varrella voin raottaa tätä tiedostoa. On tuokiokuvia, jotka olen jo joskus kokenut. On solumuisti, on ihomuisti. Se on liian yksinkertaista tämän päivän lukeneille ihmisille. 

Iita istui vielä lypsyjakkaralle, kun Ierikka oli kiirehtinyt kyliltä antamaan pilleriä kipuun ja särkyyn. Navetta täynnä lypsylehmiä. Tai oliko vain muutamia, joita lypsettiin viimeiseen hengenvetoon. Ierikka hoiteli yhteiskunnallisia tehtäviä, perusti koulua koko ikänsä. Työmiehet haali antamiaan palveluja vastaan. Olin minäkin tädin perheen mukana leikkaamassa ruista häränhyyristä kymmenkesäisenä. Tämän päivän lypsäjät ovat lukeneita maisterismiehiä ja -naisia. He laativat budjetteja, ottavat velkaa ja lisäävät maksuvelvoitteita meille vähääntyytyneille. Hymyilen WC:n peilille. Olette antaneet minulle kaiken, paitsi sen mihinkä uskoa. On moraalinen kriisi. Se tulee sinetöidyksi pääkassavahdin stillkuvassa sanojen vakuudeksi. 

Mitä se lounatuuli itkee. Se itkee viivasuoria suita. Suut ovat suoristuneet, aamorinkaari häviää. Se muistuttaa pakkoliikettä leukaperissä. Pienen tytön maitohammas hävisi nököhammasrivistä. Tyttö valokuvissa puristi huulet yhteen, ettei puuttuvan hampaan jättämä lovi paljastuisi. Onko budjetoiminen niin hampaatonta, että se pitää sinetöidä turpajumpalla. Maisterismiehet eivät ole koskaan saaneet kokeilla livenä, miltä lypsäminen tuntuu. Tissinkoittaminen aamu- ja iltalypsynä ei kuulu heidän Zip-tiedostoon. Se on automatisoitu robottien tehtäväksi. Hallituksen automaatioinsinööreille on töitä rahoittaa robottien töistä roboteille. 

Tulee muistutuslasku tilaamattomasta palvelusta töihin. Olen vielä kirjallisesti sen vahvistanut. Juoksen kotiin puhelimen ääreen, en tunne pistoa polvessa, joten hengästyn. Veivaan annetun numeron ja kysyn: 
- Onko siellä automaatti vai ihminen?
Ihminen vastaa ja lupaa perua aiheettoman laskun hyvityslaskulla. En ymmärrä, asia hoituu ja poistuu pois päiväjärjestyksestä

Ei kommentteja: