keskiviikko 12. elokuuta 2009

Tänä vuonna Afrikassa marakatit kerran....

Vai puhutaanko uudessa puhelimessa? Etsin puhelinyhtiön jäsenkirjaa. Kodinkansiosta löytyi kirjekuori, jossa olin jäsenkirjan saanut kirjattuna. Syntymähumalassa luulin sen jo löytäneeni ja saman tien hukanneeni. Ei ollut kuin kirjekuori. Muisti alkaa vähitellen palautua. Jäsenkirjan olen vienyt puhelinyhtiölle ja vastineeksi saanut kaksi osaketta sisältävän osakekirjan. Sen olemassaolosta puhelinyhtiö kyselee muuttuneita tietoja tai jos muutoksia ei ole tapahtunut, osingot maksetaan tililleni. Verottaja saa samat tiedot. 

PHP myi liiketoiminnan dnalle. Lehtitietojen perusteella me osakkeenomistajat saimme paljon rahaa. Puhelinyhtiö kuitenkin ryhtyi hyväntekijäksi ja lupasi ohjata meidän rahat yhtiökokouksen päätöksellä hyväntekeväisyyteen. Rahojen kohtalosta ei ole kuulunut mitään, ehkä seteleitä on käytetty wc-paperina. Kun viemärit ovat tukkeutuneet sopimattomista vessanpyttyyn heitetyistä papereista, tulee ilmi vaalirahakupru. 
Poliisimies-lehti oli liian paksua ja liukenematonta wc-paperia 1950-luvulla. Viemärit tukkeutuivat, oli lokakaivon tyhjentämisen aika. Rahoitusyhtiöt ja asianajotoimistot ovat olleet aktiivisia tehdessään osakkeista ostotarjouksia. Vielä en ole myynyt. Katson loppuun kuljetun tuhontien. 

Oli kevättalvi kun Yritysakatemia Rastor avasi minulle ovensa. Kutsui hakemaan yritysosaamista sukupolvenvaidostilanteeseen. Opiskelu tapahtui verkossa. Minulle tuli kiire hankkia oma tietokone. Liike välitti käytettyjä koneita, mutta ei ilmoittanut, että se tulee matkahuollon kautta. Siellä se makasi useita viikkoja, kunnes ryhdyin tiedustelemaan viivytyksen syytä. Kotiinkuljetus toi laatikot ja tuoja pyysi käteismaksun antamatta kuittia. 
Siinä oli ihmettelemistä. Uusi isäntä pöydällä, hiiri hidasliikkeinen ja näyttö söheröinen. PC oli herätetty henkiin ja rekisteröity minun käyttöön. Olin sen verran yksikseni avannut enkä nähnyt lukea tekstiä. Silloin minä itkin PC:n ääressä ensi kerran. Olenko menettänyt näköni ja kaikki vaivannäkö on turhaa. Hiiri ja näyttö vaihtoon, jospa se siitä selkenisi. Nyt tulee eteen nettiyhteyden puute. Kaikki on valmiina minun puolelta, mutta PäijätVisio on jälkijunassa. Digiboxi kylkiäisenä kysyin. Mikä boxi, kun en ole muusta kuullut kuin suksiboxista. Tämä boxi tarvitaan, kun siirrytään digitv-aikaan. Se on kokonaan toinen luku. Nettiyhteyttä ei ollut. 

Soittoon vastasi vieraalla aksentilla naisääni. Neuvoksi antoi kokeilla haarotinpalaa. Ja sitä haarotinpalan haromista se on ollut nämä neljä onnellista vuotta PC:n omistajana. Soitto PäijätVisioon osoitti syyttävän sormen taloyhtiöön. Isännöitsijän vastaus puutteeseen oli: Ei olla vielä budjetoitukaan kaapeliyhteyksien rakentamista. Tulee kotiin asentajia kysymyksineen: Etkö sinä ymmärrä? Ymmärrän enemmän kuin viestintäministeriössä ymmärrätte. Jos minulta peritään lakisääteisiä maksuja, on yhteyksien oltava käyttökunnossa. Ja piste. 

Nyt siirrän ymmärtämisen viestintäministeriöön ja -ministerille. Voin kysyä pokkana sen tahon ymmärrystä. Vastausvelvollisuus siirtyy ylhäältä alaspäin ja samalla ruhonjuuritasolla ei ymmärretä enempää kuin minäkään. Lankapuhelimen kuuluvuus meni saman tien. On ostettu uusia puhelinkoneita, mutta vika ei ole korjaantunut. 67 euron tarkastusmaksu kotonani siirsi vian kellarin ja kerroksen välille. En enää ole laitetarkastajia kotiini vailla. Vaihdan lankapuhelimen langattomaan. Saan uuden puhelinkoneen, määräaikaisen liittymän ja pienet perusmaksut. Meidän loppukuluttajien huoleksi on tullut olla hintatietoisia sähkön, puhelimen ja nimeämättömien palvelujen edullisuudesta ja siirtymisestä aina halvimpaa välittäjään. 

Oekee immeinen kävi läpi vaihtoehdot nopeasti, mistä kirkosta tai lahkosta pääsee helpoimmin taivaaseen. Valtakirkosta helluntalaisten kautta jehoviin. ABC kissa kävelee tikapuita pitkin taivaaseen. Kaikki tuntemani jehovakummit ovat kuolleet, vaikka lapsuudesta lähtien kiersivät saarnaamassa joulunviettoa pakanallisena menona. Puhelimen hankinta jäsenkirjalla ajanvarausta varten oli yksinkertaista. Viimeisen valintani toteutumista odotellessa sain 15 sivua, pienellä fontilla präntättyä tekstiä uudesta kotipuhelimesta. Onko minulla kysyttävää, kysyi puhelinmyyjä. On, mutta sinä et osaa vastata. Oleellisen olen ymmärtänyt, mutta lisäkysymyksiin sain vastauksena 15 sivua tekstiä, jonka lukemiseen tarvitsen suurennuslasia.

Ei kommentteja: