"Elämme jälkiteollisen yhteiskunnan palveluyhteiskunnan jälkeistä informaatioyhteiskunnan vaihetta." Voisiko sen sanoa toisinkin. Kevät 2000 uusi osoite kymmenen vuoden poissaolon jälkeen. En tuntenut ketään. Kaikki näyttivät tutuilta Tv-sarjan kauniilta ja rohkeilta. En tiennyt mistä he puhuivat. Liikennevaloissa joku uskalsi sanoa jotakin ja valon antaessa kulkuluvan pyysi anteeksi, että oli puhunut.
- Niin pitääkin tehdä, pyytää anteeksi, sanoin.
Olihan meille annettu enemmän velvollisuuksia kuin oikeuksia.
Työvoimatoimistossa sanoin palanneeni takaisin. Et voi olla paluumuuttaja. En tiedä, kuinka kaukaa ystäväkseni lupautunut emeritusprofessori oli tullut, kun palasi lapsuuskotiinsa "perinnemestareissa" paluumuuttajana. Samaistuin häneen, mutta vain mielikuvissa. Minun paluuni lapsuuskotiin on estetty ja tehty mahdottomaksi jatkaa keskeytyksessä ollutta työtäni. En ollut paluumuuttaja. On siinä ollut selvittämistä, kuka olen, mistä tulen ja mitä aion tehdä.
Ennen lähtöä uusin henkilötodistukseni, että voin jotakin todistaa olevani papereiden mukaan. www-sivujen takana oli kaikki. Kuka niistä puhui oli nuori, jolle tietokone ja netti oli opetettu jo koulussa. Tietoyhteiskunta kaikille oli jokaisen projektin takana. Kukaan ei ymmärtänyt, että verkkokirjoitustaito puuttui. Siitäkin varmasti on tilastoja laadittu.
Eduskunnan auditoriossa esitteli omaishoitaja ajankäyttökäppyränsä, mitä hän milloinkin teki päivänmittaan. Minä olisin varmasti ollut estynyt hoitamasta, jos koko ajan olisin ollut koneella. Sitten kun tunsin tarvetta, nyt pitää hankkia sähköposti, tuli avuksi työttömien nurkkaus. Oli työllistetty nuori, joka lupasi opettaa. Siellä oli villi meno, kun ravivetoa seurattiin. Lopulta kaupallinen luukkuosoite oli avattu minun nimellä. On ollut pitkään täynnä roskapostia 10.2 mt. Omalle koneelle tuli phnetin osoite. Sielläkin oli alkuun roskapostia, mutta onnistuvat jonkun suodattimen kautta puhdistamaan roskapostista.
Digi-Tv -valmiuden hankkiminen olikin minun ymmärryksestä kiinni. Joku sanoi, että lankapuhelinyhteys tullaan tarkistamaan samantien. Ei tullut puhelinmiestä, kuuluvuus hävisi ja hankin uuden puhelimen. Toisen kerran olisi tarkastettu 61 € hinnasta laitteet, mutta siitä kieltäydyin. Vika selvisi kellarin ja kerroksen välillä. dna osti phnetin liiketoiminnan. Ollaan alkutekijöissä. Modeemi uusiksi ja tv sekaisin. Se ei ole ollut katsottavassa kunnossa analogisen lähetyksen loputtua. Eihän tuosta ole väliäkään, kauniit ja rohkeat ovat jalkautuneet kaduille ja byrokraateiksi virastoihin. Joka paikassa heitä on liian vähän väestövastuuseen nähden. Milloinka tietoyhteiskunta on tullut informaatioyhteiskuntaan.
Minä ole siirtynyt tarinayhteiskuntaan, jätän sähköpostin miestenmitan ja naistenkin välineen kaupustelu, osto- ja myyntiliikkeeksi netissä. Englannin kuningatar kysyi uudelta pääministeriltä, joko hän tiesi, kuinka ydinsota aloitetaan. Der heisse Draht toimi aikansa varmasti ja luotettavasti. Jos jotakin oli kysyttävää, vastaus tuli paluupostissa ilman sarvia ja hampaita. Luottamus säilyi. Nyt en usko enää mihinkään. Saan alkaa alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti