torstai 4. kesäkuuta 2009

Good Bye, Putin

Konsulinkyydillä kotiin päässyt Anton oli keskustelun aiheena kyläreissun aikana. Diplomaatti joka suhtautuu tunteella sivuuttaen valtionedun, joutaa kirkon työntekijäksi. Jos isä Mitro pistää yhteiskunnallisen edun kirkon ja pappeuden rinnalle, hänet riisutaan papinkaavusta. Teetpä niin tai näin, aina se on väärin päin. 

Talvisodan hengessä tulta munille, kun vielä otetaan se mediaseksikäs näkökulma. Zu Hause Pflegen noudattaa neljättä ukkaasia yksilötasolla. Poliittisesti siitä saadaan sorvattua miljoonasäästöt yhteiskunnalle hoitajien tekemästä työstä. Se on sitä viranomaistoimintaa jokaisella ajallaan. Tiedän mitä on vanhojen, sairaiden vanhempien kotona hoitaminen. 
Nyt nuoret naiset haistavat vallan tekemän aukon, josta on mahdollista mennä sisälle tahtomalla rakastaa oman isänsä ikäistä toisen aviomiestä. Tyttärenä jatkoin vanhempieni hoitamista kunnioittamisperiaatteella. Olen edennyt omassa elämässä tähän ikään lapsesta nuoreksi, aikuisesta varhennetuksi vanhukseksi. Kela saa selvittää, mikä heidän ikämäärityksessä pitää sisällään varhennetun vanhuksen. 

Hörhön mielestä naiset ovat vitunmummoja törttöilemässä hehtaarihallinkokoisissa tavarataivaissa. Jokapäiväistä leipäänsä hakiessa kaupasta osoittavat syöneensä sitä mitä ovat kiinni saaneet. Mässäileville yltäkylläisyydessä eläville tiede lupaa aivosairauksia ja lyhyttä elämää. Eipä käy katteeks kenenkään sairauskertomukset, sillä vammoillamme me rakastamme, jos henkilökemiat kohtaavat. Hörökorvatohtori huutaa hömpästä lääkärille, joka hoitaa ihmisiä hyväksi katsomillaan vaihtoehtohoidoilla. Lääkehoitoja tarvitaan silloin kun ollaan kipeitä, mutta mielihyvähoitoja käytetään voidaksemme hyvin. Ei terveet tarvitse parantajaa eikä edes aivopesua käyttäessään tervettä järkeä. 

Onko Putin turhautunut kansalaisensa poikkinaimiseen suomipojan kanssa. Lapsi on syytön tähän ilveilyyn, mutta lapsesta tehdään naapuruussuhteita hiertävän nootin aihe. Minulle selvisi vasta 5-kymppisenä kiusatun rooli. "Sinä olit pentuna kova suuttumaan." Kuka lie ollut härnääjä kepillä ja henkisellä väkivallalla, kun ei huomannut, että minähän puolustauduin. Vaikenemalla selvisin tästä alistussuhteesta. 
"Täällä ne etsityt tytöt ovat", ilmoitti poliisi toiselle. Olin tapaamassa kesälomalla koulukaveria. Hän suti leipomon pöytiä puhtaaksi nurkasta ottamallaan lattiaharjalla. Ei kävisi päinsä tänä päivänä. 

Oli elokuu 1959. Kaksi tyttöä katosi pyöräretkellä. Heidät löydettiin surmattuna Tulilahdesta suohon haudattuna. Tumma ja vaalea. Siihen päättyivät etsittyihin tyttöihin sopivat tuntomerkit. Surma on ratkaisematon. En ollut sillä kertaa se vaalea, etsitty tyttö. Monta kertaa sen jälkeen olen seisonut tuossa tilanteessa altavastaajana, mitä olen tehnyt. Mistä velkajärjestelyillä aloitettu vanhempien hoito kasvoi miljoonaperinnöksi. Yhtä muistia valaisevan kysymyksen kuulin Hyvinvointipalvelut - laatu ja tasa-arvo -hankkeessa. "Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?"
- Sitä juuri, en ole vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä varannut. Se siitä tasa-arvosta, josta ei mainittu sanaakaan koko koulutuksen aikana. Kiusaajille on sama vaikka olisin ollut se vaalea tyttö Tulilahdessa suohon haudattuna. Onko odotettavissa kiinalaiseen helvettiin opintomatkan jälkeen paluu jo aikaisemman kokemuksen perusteella "kyllä Siperia opettaa" lupaukseen.

Ei kommentteja: