keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Vappuviuhka

Viuhka käy kun vierestä viedään. Hyvä niin että jollakin on onni aivan oma. En sitä kadehdi, minulla on ollut onni onnettomuudessa. Totean näin kaikista käänteistä, aamuisesta puhuttelijastakin. Hänen äänensä minä tunnen. Hän on minut nimeltä kutsunut ja lähettänyt. Poliittisen äänen erotan kaikissa tilanteissa kiusaajana, jonka pystyn vastustamaan. Minulla riittää työsarkaa järjestöjen ulkopuolella. 

Ranskalainen nunna joutui eläkkeelle 75 v opettajan tehtävästä. Hän ei lähtenyt maailmanympärimatkalle todistaakseen itselleen "paska työ, mutta tulihan tehdyksi". Hän rukoili lähettämistään maailman pahimpaan paikkaaan. Löysi itsensä Kairon monimiljoonaiselta kaatopaikalta. Opetti lapsia lukemaan ja pyysi aviomiehiltä lupauksia viikoksi kerrallaan, etteivät hakkaa akkaa. Pienin askelin hän eteni, mutta kauaskantoisin seurauksin. 

Meillä akanhakkaaja valitaan johtajaksi, jonka esimerkki antaa luvan kansalaisille seurata johtajaa. Sama toistuu ylimmältä taholta opettajien lomautuksissa ja työpaikkojen vähentymisessä. Minulle on ollut toinen tie. Siirryin epäviralliseen organisaatioon ratkomaan ennalta arvaamattomia ongelmia. Törmäyskurssilla on rauhanruhtinas yrittäjyyden kannustajana. Yrittäjyyden, joka ei kerrytä työhistoriaa lain mukaan. Palkkatyöstä on tullut bisnestä projektirahoja tuhlaamalla. Hierojien edunvalvojasta tuli lobbari kadulle. Hän ottaa kiinni tuntemiansa hierojia ja värvää heitä EU:n naistyöhön jonnekin kauas. Valtiovallan tervehdyksenä 10-vuotisjuhlassa hän kertaa oman Curriculum Vitae'n kultturellista ansiostaan. Taisi vain käydä niin, että Mukkulan kartanoon tuli uudet omistajat ja tammien alle runoilla houkutellut eivät enää osallistu naamioituneeseen ääntenkalastelutilaisuuteen. 

Vysotskin ystävän laulu elää vankilasta huolimatta. Osallistuin vapputorin tapahtumiin vuosia sitten. Työpaikkani oli naisvaltainen. Silloin vappu oli punainen marsseineen, mutta minulle valkolakinpäivä. Seuraavana työpäivänä vastaani tuli mykkä huuto. Minusta oli tullut maire-maisteri yhdessä hujauksessa. Kukaan ei puhunut ja kaikki virheet olivat minusta lähtöisin. 40-vuotias yritys teki konkurssin. Omistaja muutti Floridaan. Sen pituinen se. 
Sama toistui omaishoitajalle kotikunnassa. Olen vain entistä vahvempi, sillä tiedän tyylini kävellä, kiiruhtaa hitaasti. Yhteiskunta peittää silmät lapuilla ja sammuttaa lyhdyt toivoen, ettei hullut huomaa eikä viisaat virka mittää. Näin meno voi jatkua, kun päättäjäksi lahjotaan väärän kuninkaan päiväksi kerrallaan. Sikapandemia määrää tämän vapun ja vappulookin. Siniset suusuojaimet kaikille, - ja valkovuokot kukkii. Aina tulee uusia uhkia, vaikka entisiä pystymme hallitsemaan. 
Talouskriisi olkoon sikapandemiaa tämän vuosituhannen 9. vappuna. Vuoden 1918 vappu oli yhtä tuhoisa punaisena uhkana pidetylle pandemialle. Tasa-arvo toteutuu, mutta ei samanaikaisesti. Nyt on hyväosaisten vuoro rajoittaa ainaista reissussaoloa. Oliko WTC 9.11. tasauspäivä voimien välillä. Minut kutsuttiin amerikkalaiseksi äidiksi ei StoraEnsossa vaan Stora Södern:issa.

Ei kommentteja: