perjantai 3. huhtikuuta 2009

Omaishoidosta ooppera

Omaishoidon pelisäännöt ovat vaiheessa. Yhteiskunta on tuuliajolla veroparatiisejä etsiessään. Aina joku valkopää ehtii myydä meidät ulkolaisille perijöille. Pikku hiljaa elämän tarkoitus valkeaa. Tuomas kertoi viimeisistä kiusauksistaan. Minulle hän sanoi: "Perketi, saaketi jätetään toiseen kertaan." Hoosianna yhdellä kertaa rukous ja kiitos. Eletään aikaa, jolloin haudalla vartiovuoroon määrätyistä sotilaista toinen arveli. On pysyttävä hereillä. Jos hauta on tyhjä, silloin viimeinen villitys on pahempi kuin ensimmäinen. Sille viimeiselle villitykselle on ollut alkua isäni viimeinen elonpäivä, 6.2.2000. Silloin Suomi sai 1. naispresidentin. Seuraava päivä isoisän kuolinpäivä on myös isän kuolinpäivä 7.2.2000. Tänään kirjoitan paimenpojalle saatesanat:

Das Lied meines Herzens

Dunkler Hain in Tuonis Lande,
fein steht da ein Bett im Sande,
dorthin geleit ich mein Kindlein.

Holde Lust wirst du da haben,
gehst mit Tuonis Hirtenknaben
auf den demmrigen Feldern.

Holde Lust winkt da dem Kinde,
abends lullt im Arm gelinde
ein dich Tuonelas Tochter.

Tuonis Hain hat Ruh und Frieden,
fern vom Streit und Hass hienieden,
fern von der Welt, der falschen.

Netti oli yliaktiivinen, kun hain tätä A. Kiven runoa ja romania Die sieben Brüder. Hainpa missä muodossa tahaansa, aina jouduin homo-, porno- ja muille lapsilta kielletyille sivuille. Eikä meno ole mihinkään siistiytynyt hämäläisistä lilliuksiin. Sisso, en ota kaikkea minulle tarjottua niin todesta. Totuus on taruakin ihmeellisempää ollut aina.

Ei kommentteja: