Kiitokset Metsäneuvoja Jouko Tuomaiselle

On mukava kuulla miestä, joka uskoo siihen, mitä hän sanoo. Heitä vain on niin harvassa. Jouko Tuomainen, olet toinen tuntemistani miehistä, joista voin näin sanoa.
Tuusniemen Joulu 2008 on julkaistu ja loppiaisena luin Itämaan tietäjien vierailusta. Kiinteistöyhtymä Tirkkonen sai kirjeen Kallaveden metsänhoitoyhdistykseltä. Harvoin nämä kirjeet ovat olleet odotettuja. Pelkäsin pahinta jo ennen joulua tuntiessani ahdistusta ja yksinäisyyttä. Kirje herätti kuitenkin autobiografisia muistoja Tuusniemeltä, olihan allekirjoittajana metsäneuvoja, tuleva eläkeläinen Jouko Tuomainen.
Minä arvostan sinun työtäsi hoitaessasi meidänkin metsäasioita ensiksi isäni ja veljeni kanssa. V.1986 isäni otti minut mukaan yhteisten asioiden hoitoon antamalla minulle prokuran vastata vanhempien 8/8 lahjakirjalla lapsuuskodista. Otimme vastaan Kiinteistöyhtymä Tirkkosen nimellä metsäomaisuuden hoitamisen ja vastuun huolehtia velvollisuuksista, veroista ja maksuista.
Tämä ei minua mitenkään velvoittanut tulemaan vanhempieni hoitajaksi. Olin kesäharjoittelijana 1989 kaksi kuukautta, kun äitini oli halvaantunut ja loman loppuessa isällä todettiin syöpä. Vuosi kului sairaalakierteessä. Seuraavana syksynä äiti olisi ollut valmis menemään laitokseen, kun ei jaksanut enää laittaa ruokaa perheelleen. Isä soitti aikaisin aamulla. Kysyin: "Onko äiti kuollut?" Murheellinen isä kertoi äidin päätöksestä. Lohdutin häntä ja lupasin. "Minä tulen." Jouluksi 1990 olin toteuttanut lupaukseni. Omaisuuden hoitamisen lisäksi minusta oli tullut vanhempieni omaishoitaja.
Sinäkin arvostit minun työtäni laillistettuna hierojana. Pyysit käymään äitisi luona joulun edellä vuodeosastolla. Äitisi oli maannut sängyssä keväästä halvauskohtauksen jälkeen. Kohtasin siellä Ihmisen. Laitoksen kuntohoitaja nojasi seinään. Kysyin, mitä hän siinä seisoi? Hän sanoi katsovansa, mitä minä teen. Olen hieroja ja hieron. Nostin asiakkaani istumaan, hieroin kädet ja kuivahierontana, mitä niissä oloissa pystyin tekemään. Kyselin hänestä yhtä ja toista. Mitä hän tekisi, jos pääsisi kotiin? 
- Kirjoittaisin joulukortit. Kävin muutamia kertoja. Vaihdoimme kuulumisia kuin vanhat tutut. Nauroimme kerran katketaksemme, mutta en muista, mikä meitä niin hytkäytti.
Riitta työnsi potkurilla Akselin katsomaan vaimoaan. Akselin kuulo oli heikentynyt korkean iän vuoksi. Akseli tervehti muodollisesti puolisoaan kädestä monen silmäparin seuratessa vierestä. Sitten hän istui tuolille sängyn viereen. Huomasin ihmisen ikävän ja eron tuoman tuskan. Menin heidän luokseen. Otin Akselin molemmat kädet omiini ja liitin ne puolison käsiin sanoen: "Saa sitä pitää rakastaan kädestä, vaikka hän on sairaalan sängyssä." Akselin kasvoille levisi hymy ja autuas ilme. Sängyn ja tuolin korkeusero herpaannutti kädet erilleen, mutta Akseli hymyili.
Olin joululomalla ja lähetin kortin äidillesi. Lupasin vielä tulla hieromaan joulun jälkeen. Sillä aikaa äitisi kuoli.
Vuoden kuluttua Akseli oli ulkoilemassa potkurin kanssa. Osuuspankin risteyksessä hän jo kaukaa tervehti. Kertoi, kuka oli, kuinka vanha oli ja mitä oli tekemässä. Muistinhan minä hänet ja otin molemmin käsin hänen käsistään. Hän muisti minut, mutta samassa vastasi surullisena, kun hän ei kuule.
Vielä sain toivottaa Akselille hyvää joulua sairaalan aulassa. Hänet oli puettu joulunpunaiseen nuttuun ja hattuun. Halasin häntä ja kirkas kyynel vierähti Akselin poskelle.
Matkalla omaan vanhuuteen minusta tuli kuolevien hoitaja. Se on kutsumus ja ammattitauti. Seurausta ihmisten kohtaamisesta. Tietoisesti yritän pyyhkiä sitä leimaa pois itsestäni. Siihen on auttanut välimatka ja uuden verkkokirjoitustaidon oppiminen. Vihtaniemellä on autiota ja tyhjää mummolassa. Sonera purkaa lankapuhelinyhteyksiä pois. Kunta myi rantansa niin tarkkaan, että meidän lapsuuskodin uimarantaa ollaan muuttamassa viihde- ja vapaa-ajankeskukseksi kunnan pienellä ja Eu:n suurella rahalla. Kaikkia hankkeita viedään eteenpäin uusrikkaiden kunnanmökkiläisten lomakiinteistöjen rahallisen arvon lisäämiseksi. Lähinaapurien osoitteet ovat Moskovassa ja rahoitusyhtiöllä jossakin maailmalla.
Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Mitä minä muistan, siihen voi tutustua kotisivullani ***www.koti.phnet.fi/maire41/ ja blogissani Munkkiklubilla.
Minulle eläke tarkoittaa tilille tulevaa, pientä rahasummaa. Tulevat eläkeläiset lakaisevat kaupungin kaduille heitettyjä natsoja, kun mitään virallista organisaatiota ei enää kannata ylläpitää.
Jouko Tuomainen, nauti sinä terveistä eläkepäivistä ja eläkkeestä, joka arvostetusta palkkatyöstä on kertynyt. Rahalla en itse voinut tulevaisuuttani varmistaa. Se on ollut korkeimmassa kädessä, että minusta tuli radioateljeen bisnesenkeli; kun rakkaus kohtaa rahan.
Viimeksi puhuimme tuusniemeläisen pikkuserkkuni Antti Holopaisen etenemisestä politiikassa. Asumme täällä kaupungintalon puiston vastakkaisilla puolilla. Tuusniemellä on välillämme Juojärveä ja Pitkasaari.
Luin käydessäni isän kuoltua lähetettyjä adresseja. "Muistoa kunnioittaen", ja sen teen nytkin. Millä mitalla minulle mitataan, sillä mitalla minä mittaan. Jouko Tuomaiselle kiitoksia yhteistyöstä niin paljon, että riittää ja neljännen ukkaasin muistoista. Elämä on kotimatka.

Maire Tirkkonen YEAT
Lahti, 7. p:nä tammikuuta 2009

PS. En osaa enää kirjeitä kirjoitella. Minulla ei ole kirjesalaisuuksia.

***RIP YEAT ja Verkkokirjoittajan talo dnan kotisivutilapalvelimella. Uusi osoite nettihotellissa: http://kleinitar.info/MaireTirkkonen/ 

Lahti, 22.1.2014