Sodassa olleen isäni silmin huomasin katsovani maailmaa. Muistan aina äidin kautta vaikeiden asioiden suodattamisen isälle. Kun äiti oli kuollut ja minut myyty tiekunnan ukoille raiskattavaksi, pyysin isältäni anteeksi heidän tekojaan. Sillä he eivät tienneet, mitä he tekivät.
Nyt tulee Papualta Mudeya ja Polobi, joiden silmin voin katsoa omituisia länsimaisia. He asuvat vielä tänä päivänä metsässä. Meidän metsä tarvitaan tiealueiksi, kun kunta on naapurina. Vattuniemessä kävin läpi katastrofin aineksia. Yritin verkossa, näyttökansiossa ja YEA -Tutkinnolla näyttää omat elämänikäisen oppimisen esteet. Halua ei puuttunut, mutta tutkintostipendinhakuehtojen mukaan olin yli-ikäinen ja työhistoriaan kertynyttä työtä en ollut työnä tehnytkään. Voiko enää rankemmin halventaa itsensä, lapsensa ja vanhempansa hoitanutta naista. On pakko paljastaa naamiaishuvien huvittavin puoli. Olen kiitollinen Websterien yrityksestä pelastaa maailmaa pitämällä öljypaastoa. He soutivat moottoriveneellä mökille 7 km:n matkan.
Meille soutaminen joka lähtöön ei ollut paastoa, vaan pakonsanenelema tapa lähteä aina piharannasta veneellä asioille, kauppaan, kouluun, kirkonkylään eikä lähtö saanut olla vaikeaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti