torstai 30. huhtikuuta 2009

Sehr geehrte Frau ja maailman ihanin sisko

Erilaista vappua toivotan meille. Ilman sinistä suusuojaa ja valkoisia hansikkaita. Valkovuokot kukkii etelässä. Nyt on kasviston uusimisen vuoro. Pelastui kaatopaikkaroinasta ryöstettynä, raiskattuna. Repaleisia kansia ja välilehtiä piti kasassa musta keinonahkavyö. Palaan maalle katsomaan vieläkö sieltä löytyisi 120 lunnonvaraista kasvia vai onko sinne jäljelle jäänyt vain hevonhierakoita. Puutarhatonttu istuu kivellä Ainolassa. Mistä lie sinne kotiutunut. Mutta nyt taikametsään kivitaloille kokemaan Röllin keväthuumaa. Kautta likaisten varpaitteni. En kulje desifiointikaukalon kautta vaan ilosesti paljain jaloin niin kuin kerran tieni aloin.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Vappuviuhka

Viuhka käy kun vierestä viedään. Hyvä niin että jollakin on onni aivan oma. En sitä kadehdi, minulla on ollut onni onnettomuudessa. Totean näin kaikista käänteistä, aamuisesta puhuttelijastakin. Hänen äänensä minä tunnen. Hän on minut nimeltä kutsunut ja lähettänyt. Poliittisen äänen erotan kaikissa tilanteissa kiusaajana, jonka pystyn vastustamaan. Minulla riittää työsarkaa järjestöjen ulkopuolella. 

Ranskalainen nunna joutui eläkkeelle 75 v opettajan tehtävästä. Hän ei lähtenyt maailmanympärimatkalle todistaakseen itselleen "paska työ, mutta tulihan tehdyksi". Hän rukoili lähettämistään maailman pahimpaan paikkaaan. Löysi itsensä Kairon monimiljoonaiselta kaatopaikalta. Opetti lapsia lukemaan ja pyysi aviomiehiltä lupauksia viikoksi kerrallaan, etteivät hakkaa akkaa. Pienin askelin hän eteni, mutta kauaskantoisin seurauksin. 

Meillä akanhakkaaja valitaan johtajaksi, jonka esimerkki antaa luvan kansalaisille seurata johtajaa. Sama toistuu ylimmältä taholta opettajien lomautuksissa ja työpaikkojen vähentymisessä. Minulle on ollut toinen tie. Siirryin epäviralliseen organisaatioon ratkomaan ennalta arvaamattomia ongelmia. Törmäyskurssilla on rauhanruhtinas yrittäjyyden kannustajana. Yrittäjyyden, joka ei kerrytä työhistoriaa lain mukaan. Palkkatyöstä on tullut bisnestä projektirahoja tuhlaamalla. Hierojien edunvalvojasta tuli lobbari kadulle. Hän ottaa kiinni tuntemiansa hierojia ja värvää heitä EU:n naistyöhön jonnekin kauas. Valtiovallan tervehdyksenä 10-vuotisjuhlassa hän kertaa oman Curriculum Vitae'n kultturellista ansiostaan. Taisi vain käydä niin, että Mukkulan kartanoon tuli uudet omistajat ja tammien alle runoilla houkutellut eivät enää osallistu naamioituneeseen ääntenkalastelutilaisuuteen. 

Vysotskin ystävän laulu elää vankilasta huolimatta. Osallistuin vapputorin tapahtumiin vuosia sitten. Työpaikkani oli naisvaltainen. Silloin vappu oli punainen marsseineen, mutta minulle valkolakinpäivä. Seuraavana työpäivänä vastaani tuli mykkä huuto. Minusta oli tullut maire-maisteri yhdessä hujauksessa. Kukaan ei puhunut ja kaikki virheet olivat minusta lähtöisin. 40-vuotias yritys teki konkurssin. Omistaja muutti Floridaan. Sen pituinen se. 
Sama toistui omaishoitajalle kotikunnassa. Olen vain entistä vahvempi, sillä tiedän tyylini kävellä, kiiruhtaa hitaasti. Yhteiskunta peittää silmät lapuilla ja sammuttaa lyhdyt toivoen, ettei hullut huomaa eikä viisaat virka mittää. Näin meno voi jatkua, kun päättäjäksi lahjotaan väärän kuninkaan päiväksi kerrallaan. Sikapandemia määrää tämän vapun ja vappulookin. Siniset suusuojaimet kaikille, - ja valkovuokot kukkii. Aina tulee uusia uhkia, vaikka entisiä pystymme hallitsemaan. 
Talouskriisi olkoon sikapandemiaa tämän vuosituhannen 9. vappuna. Vuoden 1918 vappu oli yhtä tuhoisa punaisena uhkana pidetylle pandemialle. Tasa-arvo toteutuu, mutta ei samanaikaisesti. Nyt on hyväosaisten vuoro rajoittaa ainaista reissussaoloa. Oliko WTC 9.11. tasauspäivä voimien välillä. Minut kutsuttiin amerikkalaiseksi äidiksi ei StoraEnsossa vaan Stora Södern:issa.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Piru periköön saippuaoopperan

Sivusta seurattuna kohtaukset muistuttavat vuodesta vuoteen jatkuvaa saippuasarjaa kauniit ja rohkeat. Stephanie on pois pelattu kuvioista. Joku kuollut ja herännyt kuolleista. Totuus on tarua ihmeellisempää. Pitää ottaa lukua ja sydän syrjällään jännittää, viekö sikapandemia ajatukset pois talousahdingosta. Kauniit ja rohkeat selviävät tavallaan aina käsikirjoituksen mukaan. Kun Pyhä voittaa pirun, silloin ahneestakin tulee jakaja. Sitä päivää odotan ilman verenvuodatusta. 

En ollutkaan ihan läpihuutojuttu kunnalle ja tiekunnan hoitokunnalle. Siinä meni puurot ja vellit sekaisin. Kyselen nykyiseltä johdolta, onko muutosta odotettavissa ja mikä on kuntalaisen muutosturva. Rotat ovat jättäneet hukkuvan laivan. Edeltäjien jättämässä perinnössä on selvittämistä kuin Obamalla. On muutoksen aika pienimmässäkin läntisessä kolkassa. Itäinen ei kysele, miten heidän pitäisi edetä. Rajan tällä puolella mennään samoja latuja, mitä muualla on kuljettu maaseudun asukkaiden jäädessä ilman kyläkouluja ja terveyspalveluja. 

Elettiinhän ennenkin, kun kätilönä toimi naapuri tai synnytti luonnollisesti yksikseen. Siinä on hyvät neuvot tarpeen, kun kätilö on kaukana ja synnytyksen aika on koittanut. Salarakkaista ukkomiehistä tulee murhaajia. Vauva kuolee vessan roskikseen ja synnyttäjä matkalla sairaalaan, kun lapsen alkuusaattaja ei osaa hakea edes apua. 2000 vuotta sitten kannettiin vastuu loppuun asti. Vettä ja leipää ei riitä kaikille. Kuinka hyvinvointivaltio tämän ratkaisee siihen on formaatti noudatettavaksi. Heikoin jää ilman ruokaa ja vahvemmat työntävät pesästä pois. On pudotuskisan aika. Kuka jatkaa, kenenkä tanssit on tanssittu.

Salaperäinen miljonääri

Ei niin pientä pilaa, etteikö totta toinen puoli. Siinä oli paikkakuntalaisille päänvaivaa pähkäillä syitä ja seurauksia, miksi olin tullut vanhempieni luokse. Tosiasiat, neljäs ukkaasi isän ja äidin kunnioittamisesta oli tuntematon, äidin halvaantuminen, isän syöpä, kummankin korkea ikä eivät olleet mitään arvioitsijoiden mielestä. Johtajien omat vanhemmat, vammaiset lapset ja pitkäaikaissairas omainen olivat etuoikeutettuja. Minäpä en siitä välittänyt, vaan muistutin jollakin tavalla olleesta, olevasta ja tulevasta. 

Olin kiitollinen palautteesta, jolla minua halvennettiin. Sitä sanaa et sano, jonka kelkassa et käy. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää jalanjälkenä. Toisten silmin katsoin itseäni ja totesin. Minulla ei ole kuin tyhjä pää, tuulenhuuhtoma pee. Sen jälkeen voin katsoa kaikkia huuhaa-ihmisiä hymyillen. Osallisuuteni on palkittu diplomilla ja todistuksilla ja maksettavilla laskuilla. Se on ollut kallein todistus tehdystä työstä. Arvonimi Varhennettu Vanhus osamaksulla on kaiken huippu laintulkinnasta. On samaa luokkaa kuin mediamaksu toteutuessaan hymystä pyllyyn ja tulta munille -ohjelmatarjonnasta. SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisu on käynyt toteen. Mitä vielä on tulossa, sen Luoja yksin tietää, mutta ei kerro. Raottaa kuitenkin tulevaa selviämistarinassani.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Viestintävirastosta 15. yö painajaisineen

Uskalla uudistua on taas kevätpörriäisen kehoitus. Se vie minulta yöunet. En ole lukenut Torsti Lehtisen Kutsumushuoraa, mutta jostakin olen kuulut neidon ansaintamallin. Nousi ekakerran autoon, otti suihin ja ajatteli: Miksi en ollut tuota aikaisemmin huomannut. Se oli rakkautta jonkun mielestä, kun taas kirkonmies ei luopunut levyistään, joista näytteenä soi "puolen tunnin onni vain". Vielä ei ole grande finalen aika. 
Toistan palautteen Ylelle tai Lindënille tuntemuksesta, joka laskeutui säteilevänä pilvenä ylleni. Liekö eturauhasen sädehoidon sivuvaikutusta. Politiikan ja huoran symbioosi minussa. Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun olen vielä sängyssä ja pääministeri änkee kotiini. En ole sopinut aikaa hänen kanssaan viestimillä, sähköisillä enkä tekstarilla. Hän tulee uuden teknologian antamilla mahdollisuuksilla ja minä maksan siitä veronluonteisen vuosimaksun. Hän käy tällä maksulla vuodesta vuoteen eikä kysy koskaan käyttämästään ajasta hintaa. 

Poliittisen puheen kuuntelu on korvilleni pakkopullaa, kun tietää heidän puhuvan läpiä päähänsä. Kuinka usein hän tulee, se on suuri mysterio. Minua opastetaan sulkemaan toosa siinä olevasta nappulasta, mutta olen tottunut kuuntelemaan aamulla musiikkia ja hartaita säveliä. Olen vasta oppinut nukkumaan sängyssä, kun omaishoitajana en siellä ehtinyt paljon koipia oikaista. Sitä paitsi suostuessani menemään vanhempieni luokse jätin vesisängyn ja loiskuttelut liehuvalle liekinvarrelle. Levitin patjan olohuoneen lattialle yöksi ja kiersin päiväksi rullalle komeroon. Sosiaalitoimi peri minulle maksetun omaishoidontuen isältä palvelumaksuna takaisin minun tekemästä työstä. Asuttiin ahtaasti, ei ollut sänkyä eikä tilaa. Tämä tapahtui viime vuosisadalla 1991 lähtien. 

Tuli lama, oli huijareiden kulta-aikaa. Joitakin bisnesmiehiä pistettiin kiven sisään takuuna työrauha ja täysihoito väitellä tohtoriksi. Hattu on valmiina, kun vapaus kerran koittaa. Turvallisinta olisi vankilassa. Olisi ainakin suojassa kellaripedoilta, jotka keksivät uusia rasituksia törkynä, saastana ja muuna mielenmyrkyttävänä roinana. Tämä on kommunismia pahempaa uuskommunismia. Kolhoosiaikana ihmisillä oli ruokaa, mutta nyt ei kaikilla ole edes ruokaa ja valtiokin lainaa rahaa ei syödäkseen vaan uhratakseen julmalle jumalalle. 

Pitää huutaa rakkautensa perään hulluna. Kainaloosi käperryn, jos sallit yöksi jään ja kun aamu on, en tiedä missä herään. Baskervillen koirat ovat perässä viestintämaksujen ulosmittaajina. Bedestan lähteellä odottelin aikani, kuka auttaa kuohahtavaan lähteeseen. Siellä tapahtui ihme, sain näköni ja nimikkosunnuntain. Bedestan halvatun päivä. Vietän sitä kerran vuodessa suurena kirkollisena juhlapyhänä. Muuten purjehditaan lamasta lamaan järjenköyhyys purjeena. Toteutuu sanonta: Hulluilla on aina purjetuuli. Kohta unohtuu milloin kaikki alkoi ja kenenkä toimesta, kun dementia-aalto pyyhkäisee huippujen yli. Tulee putkinäkö ja aivorappeuma itse sitä huomaamatta. Filosofille on kaksi tietä tohtoriksi; tietää rajallisuutensa elämän edessä tai masentuu sairaloisesti ja joutuu kukkapenkkiin. Näin puhui Zarathustra.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Surut pois ja kukka rintaan

Näin aloitan 25-vuotistaiteilijajuhlakiertueen. Olen ilmoittautunut Terveystupaprojektin virkistymismatkalle Perheniemeen. Ennen lähtöä sähkövirta kulkee lävitseni saadessani puhelinsoiton ajanvarauksen ja myötäkuulemisen merkeissä. Torilla Mirja kiinnittää punaisen ruusun mustan jakkuni rintapieleen. Olen huomiotaherättävän onnellinen. Saan vastaantulijat hymyilemään jopa puhumaan ääneen kohdatessaan 63-vuotiaan hieroja-omaishoitajan perjantaipäivänä.

On kulunut 25 vuotta, kun hierojakoulutuksen (Kauko Juntusen yksityisessä hieromaopistossa) jälkeen aloitin yrittäjyyden. Olen kantapään kautta oppimalla selvinnyt kaikista koukeroista, joita olen kohdannut. Uskon tämän olleen minulle varattu tie tässä elämässä. Poliittisen edunvalvojan mielestä hierojat (nais-) joutavat tänä päivänä kadulle hankkimaan asiakkaansa "kuka kysyy, kuka maksaa"-periaatteella. Itse olen sosiaalinen halpa hieroja hinnaltani. Asiakkaita yli 17 000 ja houkutuksena eläkeläisille annettava alennus. En suostunut merkittävien etuilijoiden hierojaksi, vaan lähdin vanhempieni omaishoitajaksi. Sitä kesti 10 vuotta. Kukaan ei ymmärtänyt väsymystäni, unenvajauksen syitä ja seurauksia palattuani. Aloitin vielä 6-kymppisenä hierontatyön rahoittaakseni lakisääteisen YEL-vakuutusmaksun eläkeikään asti.

Juhlakiertueen on mahdollistanut projektikoulutukset yliopistotasolla. Minulle on ollut terapiaksi sanataide -täydennyskoulutus kaikkine osa-alueineen. Hyvinvointipalvelut - laatu ja tasa-arvo -projektissa olen ainoa julkisesti omaishoitajaksi tunnustautunut kentällä n. 300 000 omaishoitajan puolestapuhuja. Sanotaan, sana tuli lihaksi. Minä olen piikki siinä lihassa. Minussa sana on tullut teoksi, joka toteutuu "Omaishoitajan laatukäsikirjassa". Sen kelvollisuuden liikeideaksi tutkii Yrittäjän amattitutkinnon näyttö.
Kiitoslaulu teilläni kukoistaneista kukkasista ja haavoittaneista ohdakkeista on aika vaihtaa toiseen. Ohdake ilmaantui parvekelaatikkoon salaa. Vien sen mennessäni ja istutan isänmaahan muistuttamaan tästä ajasta.
Nyt laulan kattavampaa laulua Eino Leinon sanoin, johon sisältyy tilinpäätös (Hymyilevä Apollo).

Oi, kiitos sa Luojani armollinen
joka hetkestä jonka ma elin,
kun annoit sa ruumihin raittihin
ja syömen mi sykähteli,
kun annoit sa tervettä kättä kaks,
kaks silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen
joka tuutia tuulosen.

Sua kiitän mä Luojani armollinen,
kun annoit sa kodin hyvän,
soit äidin niin hellän ja herttaisen
ja taaton niin tarmoa syvän,
kun annoit sa myös pari ystävää
ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,
ja annoit sa armahan isänmaan,
jota kyntää ja rakastaa.

Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.

Eduskunnan uuden lisärakennuksen portilla kilpi on "Tässä talossa tehdään työtä". Se on tullut minulle nöyräksi pyynnöksi. Tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin, että kaikki työ on kaikkien arvostamaa, ettei meillä olisi tunnelmat arjessa kuin Quantanamon vankileirillä.

Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja sitä palkan et tähden tee:
Työ riemulla palkitsee.

Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.

Lopusta käsin katson elämääni Larin Kyöstin sanoin. Omaishoidon päätyttyä olin valmis itsemurhaiskuun.

Nousin ma pyhälle vuorelle, huusin:
puhu, sinä Jumala, huiluuni ääni!
Salama juoksi ja ukkonen jymisi,
pitkäisen leimaus huumasi pääni:
ja huiluni mustaksi muuttui.

Silloin ma itkuni ilmoille päästin
kelmeät kasvoni pimeään peitin
aattelin: nyt minä kuolla tahdon,
huonon huiluni maahan heitin;
ja silloin helisi huilu.

Helisi huilu ja illalla itki,
hellästi itki ja mieltäni moitti,
latvat ne lauloi ja puroset pulppui,
hauet ne polski, kun sirkat soitti;
ja ma huiluni huulille nostin.

Humisevan huiluni huulille nostin,
sormet ne soutaen säveltä toisti,
suru suli, vilisi virsien tulva
ihana aurinko sieluuni loisti:
soi, seli, soi, seli, sieluuni loisti
ja huiluni ilosta itki.

Ei elämästä selviä hengissä, omaishoitajuudesta kylläkin, jos ei säädetä lakia, että molempien on kuoltava yhtäaikaa. Kaikki on mahdollista, historia on sen opettanut.
Näin ainaisten vaalien alla äänien kalastelu vierailla vesillä laittomilla pyydyksillä pitää lailla kieltää, jos puoluepolikko ei sitä itse ymmärrä. 

Viime kesän lasten runomaratonin häirintä selän takana puhumalla viittaa meidän oloissa naapurimaissa teatteriin ja kouluun kohdistuneeseen sabotaasiin. Jäljet pelottavat, joten jätän hyvästit lahtelaiselle runomaratoniksi naamioituneelle vaalitilaisuudelle (kulttuuritapahtumalle). Ei sota yhtä naista jää kaipaamaan. Omaishoitajilla on joukkovoimaa. Olisi voitu testata äänestämällä oma meppi Brysseliin. Ehdokas menee vielä läpi kuin Tsurunen Japanin parlamenttiin.
Omaishoito on Suomen suurin roolipeli väärillä säännöillä pelattuna.
Olkoon tämä jälkikirjoitus "Yrittäjyyden uusille tuulille".
Ajattelee tänään 30-vuotistaiteilijajuhlaa viettävä
yksi
ei niin merkittävistä omaishoitajista.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Kriittiset pisteet 114 vuoden kaaoksessa

"Aa, aa Heikki, kissa se langalla leikki. Ai, ai veitikkaa, ei saa lankoja sotkea." Istun työn lomassa Sinuhen terassilla. Hätääntynyt mummo tyrkkää pienen pojan syliini ja menee menojaan. Poika katselee autoja, on merkkitietoinen. Saappi ysikuus/96. Aikaa tästä on vierähtänyt 30 vuotta. Olisinko hetken saanut olla beibisitterinä meidän 69-merkkiselle päättäjälle. Kovin ovat lapsia meidän asioista päättävät ministerit ja toisen kerran nuoria harmaahapset. 

Kaivan luurankoja kaapista. Omaishoitoaika päättyi 6.2.2000. En nyt palannut niihin sosiaalitoimen kirjeisiin, joilla minusta tehtiin maksaja sosiaalitoimelle. Jo kesällä oli edessä omaisuuden jako. Swot-analyysin vahvuuteteni - heikkouteni, mahdollisuudet - ovat järjestyksessä. Nyt on käytävä läpi uhat. Isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta maksajana miljonääri-isän perijä. Siinä on auttanut minua 1990-luvun lama. Huijarit realisoivat pankin avustuksella omistuksiani. Sain rahaa ja sijoitin sen omaishoitoon ja tulevaaan aikaan (YEL-vakuutus). Kirjanpitäjäni hoiti yritykseni tulot, menot ja taseet verottajalle. Virtuaaliseksi osoittautunut sukupolvenvaihdos maksatti oppirahat perintöön kuuluvista asioista. 

Kaksi päivää olen käynyt läpi arkistoja. Rankimmin minua muistuttaa mummolan kohtalo, kun kunta on naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana. Heidät tuotiin meidän rannoille lisäämään omaa pääomaansa meidän alkuperäisten kustannuksella. Onhan Vihtaniemellä asuttu yli sata vuotta. 
On aika huijareiden tämän aamun uutisten mukaan soluttautua yhteiskuntaan ja ottaa poliitikkojen salliessa omaan käyttöön meidän perintö härskisti. Minulla on teille omistajanyllätys. Niillä 30 hopearahalla olen varannut muukalaisille hautausmaan. 
Seuraavan valtiovierailun aikana naapurin miellyttävä päämies suorittaa kunniakäynnin Vihtaniemellä ensimmäisten venäläisten hautausmaalla. Näitä korkeantason vieraita ulosottomies ennusti huutaessaan. "Kun ylhäältä kysytään, niin ylhäältä vastataan", ja nousi seisomaan. Muistan punottavat kasvot ja vyöllä tuetun keskivartalon. Hän poistui lääkäriin kesken kokouksen. 

Paikallisiin pikkuvirkamiehiin olen asettanut itselleni lähestymiskiellon. En halua nähdä heitä ikinä. Halventaminen on tuottanut inhorealistisia tunteita. Siirryn toiseen vaiheeseen SAK:n vaalirahoitukseen. Runoroskiksen pankkitositteet sen paljastavat. Olisi pitänyt kirjoittaa Jutalle heti alkuun, kun puheenjohtajakisassa ehdolla ollut julkisesti lehdessä mainosti. "Minkälaisen kampanjan SAK rahoittaa minun valitsemiseksi." Lahdessa ainakin on mahdotonta lahjomattoman ehdokkaan mennä läpi vaaleissa, kun SAK on jo etukäteen edustajansa valinnut. 

Projektini potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi tuli toteennäytetyksi YEAT:n näyttökansiossa. Minusta tuli varhennettu vanhus osamaksulla eläkeuudistuksen myötä. On rauhanruhtinaan vahvistama laki, joka koskee elämänikäisen oppimisen porkkanoita. Näyttötutkintojärjestelmästä säädetään ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa 631/96. Koulutusrahaston esittelijän vastauksesta lainaan.
 

"Ammattitutkintostipendin myöntämisen edellytyksistä on säädetty Koulutusrahastoa koskevassa laissa 1306/2002. Koulutusrahastoa koskevan lain 5 § 2 momentin mukaan ammattitutkintostipendin myöntämisen edellytyksenä on, että henkilö ei ole täyttänyt 64 vuotta ja että hän on ollut työ- tai virkasuhteessa suomalaiseen työnantajaan viisi vuotta ennen tutkinnon suorittamista. Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana toimittua aikaa ei voida lisätä työhistoriaan. Em. ikää ja työhistoriaa koskevat edellytykset ovat ehdottomia, eikä Koulutusrahasto voi poiketa annetusta lainsäädännöstä millään perusteella."  

Stipendi ei ollut motivaationi, vaan hankkia yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen luopujana. Olihan aika 10 vuotta jatkajana mennyt ohitseni. Se lisäsi kuitenkin elämääni 54 vuodella. Kuolen 114 vuotiaana.


Tähän vedoten on huono vitsi Suomen Yrittäjiltä ottaa rauhanruhtinas keulakuvaksi kannustamaan yrittäjyyteen. Hän edustaa kyseenalaisia bisneksiä poliittisen suuntautumisen mukaan. Todellisiin pitkänlinjan yrittäjiin, itsensä ja perheensä elättäneisiin suuriin ikäluokkiin ja heidän perillisiinsä tämä ei vetoa. Papualaisetkin ymmärtävät työntekemisen ja bisneksien eron. 
Suurin huoli on palkanmaksajien loppuminen. Elämisen edellytykset on vain omistajilla, joille ei mikään riitä. Osallistumiseni verkkokirjoituskurssille ja Tarton opintokäynnille ei ollut rahasta kiinni. Minulla oli rahat varattu, mutta jälkimmäiselle olin liian hidas kulkemaan, kun lähtijät sanoivat juoksevansa paikasta toiseen. Minulla oli pisto polvessa. Verkkokirjoituskurssille olin jo ilmoittautunut, mutta kollektiivinen päätös kehotti perumaan osallistumiseni. Antoi osoitteita 
  • vanhustyön keskusliittoon ammatillisesti, 
  • muinaismummojen muistelupiiriin, jos kirjoittaa halusin. 
  • Kolmas oli ammattikorkean oppilastyönä järjestetty päivätoiminta lievästi dementoituneille omaishoitajille. 

Akateemisten joukkon en ollut sopiva edes verkossa. Harvakseltaan on löytynyt Ihmisiä, kun olen äänestänyt jaloillani ja siirtynyt puolueettomaan epäviralliseen organisaatioon. Minut on jopa kutsuttu asiantuntijaksi verkkoympäristössä tapahtuvaan tutkimustyöhön. Entiseen ei ole paluuta enkä tunne ikävää historian toistumiseen. Selvitän puhumattomat vaikeat asiat siirtämättä niitä seuraavalle sukupolvelle. Vaihtoehtoisuus menee perinteisen koululääketieteen, kirkon ja yhdistysten edelle. "Taide ja taudit" on minun lajini sanataiteessa lukijana, kuulijana ja kirjoittajana. Sillä vammoillamme me rakastamme, jos henkilökemiat kohtaavat.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Kaikuli, kaikuli

Puupäähattu on annettu sarjakuvapiirtäjälle. Sarjakuva on minimaalinen tapa sanoa lyhyesti suuria asioita. Minulle on selvinnyt ajan kanssa SAK:n ja Kehittyvien maakuntien Suomen rahoituksen osuus päivän politiikkaan. Vuosia on ollut käytäntö, josta ei puhuta. 
Nyt yksi puupää menettää kontrollin ja uhoaa kansaedustajavaalien rahoituksen saatuaan. Ilmoittautuu puolueen puheenjohtajakisaan. Rinta rottingilla kuuluttaa, minkälaisen vaalikiertueen SAK hänelle rahoittaa. 
SAK haluaakin Jutan puheenjohtajaksi, joten vanha mies sanoo, ettei hänestä naiseksi ole ja vetäytyy kisasta. Välikysymys jää tekemättä, kun kaikilla on jotakin salattavaa. Sormenjäljistä voi Vanha Kettu seurata käänteitä ja huijaukset paljastuvat.

Kaikuluotain

Somalian edustalla on käynnissä tämän päivän merirosvoseikkailu. Meillä on tyhjä aavelaiva puuhissaaan. Olisiko se kuuluisa vaitelias neljäs mies palannut apajilleen. Yritän uida syvällä, ettei minua huomattaisi. Varsinkin tänään, kun on julkistettu mediamaksu. Ei ole kyse palvelun saatavuudesta, vaan kaikki on verollepantava. Kaikuluotain on käytössä havainnoinnin helpottamiseksi, värähtääkö viisari. Tästä minulla on kokemusta tiettömän taipaleen taakse saatu kiinteä lankapuhelinliittymä. Lisätään maksua, että luopuisin maksamisesta ja kaapelit jäisivät käyttämättöminä purettavaksi pois. Sitä iloa en suo vapaaehtoisesti. Täytyy toteuttaa omalla luvalla. 

Mihin minun sähköpostiosoitetta tarvittiin, roskapostiin, jota luukku on täynnä 10 mt. Saisikohan Obama ohjeita aikaan, että meilläkin kuuluisi tietokoneyhteydet kaikille. Tänään äänen poisjääminen oli paikallaan. Sisko ja sen veli ja eduskunnan kyselytunti olivat yhtä ymmärrettäviä kumpikin. Neil Hardwick tarvitaan kertomaan, miltä vammaisuus kuulostaa ymmärrettävästi. Miksi kuuroa sanotaan. Sanokaa miksi tahansa, kun se ei kumminkaan kuule. Taas vastaan kysymykseen: Etkö sinä ymmärrä? En ymmärrä, mistä on kysymys, jos ruutu on pimeä ja ääntä ei kuulu. Hyihäkki, oikea musta leski tulee ja puree kuoliaaksi.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Tuijotuskisa

Osallistuin verkon välityksellä matkan päässä olevaan koulutustapahtumaan. Chatti oli käytössä ja voi kysyä kirjoittamalla. Tunsin olevani paikan päällä. Olin ilmoittautunut etukäteen olevani kuulolla. Kiitin vastauksista tyhmiin kysymyksiini tuntematta häpeää, että olin kysynyt. Tälle kokoonpanolle oli ehkä häpeäntunne vieras. Tiedän mihin kaikkeen olemassaolostansa muistutus voi johtaa. 

Olen vaiennut 50 vuotta elämästäni, että ylipäätänsä voin elää elämääni niin kuin se minulle elettäväksi on annettu. Rosenterapiassa kevyt kosketus solar pleksus chakran kohdalle sai aikaan leukaperiin pakkoliikkeitä ja silmiin norsunkyyneleitä. Syy reaktioon oli, ettei minua koskaan oltu kuunneltu. Koskaan en ollut saanut sanoa sanottavaani, etteikö joku tiennyt paremmin. Vaihtoehtohoitoja hömpäksi huutavia ei mikään pysäytä. Vaihtoehtohoidot ovat minun pelastukseni, mutta myös parantajalääkäri, jonka luokse minut kannettiin. Näin olin vannonut, että menen vaikka katon läpi, jos tarvitsen lääkäriä. 

Matka lähipäivään tuntui ylitsepääsemättömältä esteeltä. Ajattelin tarkemmin. Sehän on vain kaksi kadunväliä bussipysäkille. Loppumatka Helsingissä taksilla Lauttasaareen. Poppoo oli koossa, kännykät soivat ja tauolla läppärit aukesivat, kun piti hoitaa bisneksiä koulutuspäivän aikana. Kenelläkään ei ollut aikaa vaihtaa ajatuksia face to face. Lounastauolla istuin yksin omasta valinnastani. En olisi ehtinyt pureskella salaattiannostani, jos koko ajan olisi puhekalut olleet käytössä. Sain kuitenkin seuraa luennoitsijoista, joilla oli kiire hotkaista ruokansa ja mennä menojaan. Minusta vanhasta naisesta ei ollut vaaraa pidätellä heitä puhumalla. 

Suurin jysähdys oli tietokone, jonka kautta piti itsensä esitellä. Tunsin olevani invalidi, eihän minulla ollut verkkokirjoitustaitoa. En osannut edes käynnistää konetta. Minä 64 v. Kimi Räikkönen oli hyytynyt lähtöruutuun uudessa tallissa. Minullakin oli syy hyytyä yhteiskunnassa, joka oli ampaissut ohitse ja siirtynyt www-sivujen taakse jo 1990-luvulla. Sen varjolla pystyttiin painamaan alas verkkokirjoitustaidottomat ja ryöstämään heidät välimiesoikeudella uhaten. Minusta tuli ferrarinpunainen samaistumisen myötä hyytymiseen lähdöruudussa. Enhän ollut enää syyllinen ennen syntymääni syntyperän mukaan punaisena tapetun setäni kohtaloon. 

Olen vapaa. Obama ilmoittaa, ettei tule syyttäämään terrorin tähden kuulusteluissa kiduttajia. Minäkään en vaadi tilille tyhmyyttään huutavia kiduttajiani, vaan kerään tulisia hiiliä heidän päänsä päälle. "Minä olen vain satama pieni" sai aikaan pakkoliikeitä muutama vuosi sitten kuunnellessani syntymäpäiväonnittelulaulua. Pääsiäisenä silmät kyynelehtivät, mutta ei silmätulehduksesta vaan jostakin menneestä itkunaiheesta. Sitä se oli, psykosomaattisuutta. 
Tänään on äidin 95. syntymäpäivä. Minulle on annettu vuosia 114, jotka on merkitty Guinessin ennätystenkirjaan. Tähän asti ei edemmäs, on sinun ylpeitten aaltojesi raja. On vanhan kertausta Suomen Yrittäjiltä ottaa rauhanruhtinas esimerkiksi yrittäjyyteen kannustajana. Bisnesten aika on ohi. Ollut jo elämässäni sinä päivänä, kun minusta tuli osamaksulla "Varhennettu Vanhus".

torstai 16. huhtikuuta 2009

Ihmeitätekevä ikoni

Dr. Phil varoittaa SAK:ta. "Älä sijoita enempää tähän sheikkiin kuin SAK:lla on vara hävitä." Kuolemaa halveksien hän jätti pankkitosittensa vaalirahoituksesta runoroskikseen kaikkien tutkittavaksi. Palvelusetelilogolla ja sheikillä on yhteinen tuntomerkki. Edunvalvojalla ja palveluntuottajalla on huivi päässä. Roolijako ei selviä, missä mielessä hän on liikkeellä, naamiaisissako vai hankkimassa vanhojakin nais(si)a(naisennäköisiä) Eu:n naiskaupan työhön tuottamaan lisää liksaa rahanpesun kautta omaan pussiin. Politiikassa on kaikki mahdollista Dario Fo:n ohjauksessa.

Lomakiinteistö?

To Dr. Phil "En ole sijoittanut enempää kuin minulla on vara menettää."
Maaoikeushan sen viimekädessä päättää, sanoi kunnan edustaja myytyään kunnan rannat niin tarkkaan, ettei Vihtaniemessä enää ollut jäljellä kuin meidän lapsuuden uimaranta kunnan uusrikkaille mökkiläisille viihde- ja vapaa-ajankeskukseksi. Viimeinen hoitokunnan tieyksikkölaskelma on osoitus siitä, mitä minun perintöosani käsittää. Mummonmökistä lomakiinteistö, tunnen omistajan, joka ei omistaja ole koskaan ollutkaan. Hoidin valtakirjalla Kiinteistöyhtymän asioita. En ole Kiinteistöyhtymä omalla nimellä, mutta hoitokunta lähettää oikaisupyynnöstäni huolimatta pakolliset kirjeet nimelläni ym. Olisiko laskutuksen kohde Tyrkkönen vai Tarkkonen, mutta ei vahingossakaan rekisterissä kulkevalla nimellä. Olisi jo aika oikaista tiedot Kiinteistöyhtymän nimestä lähtien oikeaksi. Joku sen sallii asioita hoitaessaan ja se tyhmyys tuotta suurta mielihyvää. Sanonta: Hullun ilo on halpaa. Ja sen ilon suon ilomielin. 

Kävisikö tässä samoin kuin kaupunginviskaalille. Haki Vihtalahden isännän vuodeosastolta parempaan hoitoon. Sai allekirjoituksen testamenttiin omaisuuden siirrosta pienelle tyttärelleen. Kahden viikon kuluttua Puavo kuoli. Kaupunginviskaali joutui luopumaan vääryydellä hankitusta omaisuudesta. Haudankaivajasta kaikki alkoi ja kaikki haluavat hyötyä sukupolvenvaihdoksista.

Tuntematon

Dr. Phil: Älä sijoita enempää kuin sinulla on vara hävitä.

Vanhempani hankkivat lankapuhelinyhteyden tiettömän taipaleen taakse. Naapuritkin käyttivät sitä tilatessaan kaupalta ruokakuormaa kunnan mökkiin. Suuret perheet sijoitettiin saarissa oleviin mökkipahasiin, joihin perheet ruokittiin. Meiltä oli aina lähdettävä veneellä kouluun, kauppaan, kirkkoon ja asioille kirkonkylään, jonne matkaa 7 km. Talvella matkat olivat umpihankea ilman yksikkömaksuja joka askeleelta. 

Nyt eletään aikaa, jolloin Sonera on häviöllä sijoittamisessaan, vaikka maksan perusmaksua lankaliittymästä vanhempieni kuoltua. Odotan laajakaistayhteyksiä, onhan luvattu koko maassa tietoyhteiskuntataidot kaikille. Mitenkä taitoja käytät, jos yhteydet puuttuvat? Tämä täytettävä irtisanomiskortti tuli perusmaksukorotuksen ja uhkauksen kanssa. 

Jos nyt et luovu vapaaehtoisesti, maksat enemmän ja sitten puramme yhteydet pois. 

Tähän on tultu. Kaikki hyväksi havaitut hankkeet ovat käyneet pörssiyhtiöille liian kalliiksi sijoituksiksi, joten maksajista pitää päästä eroon. Minä en ole sijoittanut enempää kuin minulla on vara menettää. Minulla ei ole enää kuin yksi ilmainen ääni, jos sähköinen äänestys ei sitä nielaise. Julma jumala haluaa jo hengenkin kuin 1918 omistajat määräsivät, että pitäisi luopua köyhästä syntyperästään. Mitää ei ole opittu. Tai olen oppinut uudestaan elämään miljonääri-isän miljoonaperijänä. Odotan valokuitua lyhyt siipisten pitäessä tiukemmin kiinni osakesalkustaan.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Terveystietoa

"Ei oppi ojaan kaada." Viimeisiä peruskoulun kokeita esitteli tyttö ylpeänä mummolle. Terveystiedon koe oli laaja vastattavaksi lyhyessä ajassa. Poimin sieltä punakynälisäyksen seksuaalirikosten kohdalla. Hyvin tyttö tiesi nuoriin kohdistuvat rikokset, mutta + ikärasismi oli punakynä lisännyt. Sain terveystiedonopetusta hierojakurssilla. Kokeen selvitin pikaisesti ja jätin paperin pöydälle ilman valvojaa. Sitä oli käytetty yleisesti vastauksia omiin papereihin merkitessä. Sain tietää tästä jälkikäteen ja ilmoitin opettajalle. Hän noteerasi kirjeeni, mutta uusintakoetta ei tullut. 

Hierojakurssilla oli mieluisinta puhua naishierojan kuullen miesten kesken navanalusasioita. Minua ne eivät hetkauttaneet, tiesinhän tämän kokemuksesta. Pojat ovat aina poikia. Lähdettiin tilausbussilla koulutuspäiville Kuopioon. Liiton sihteerikkö oli varannut matkaevääksi pornofilmit. Tulomatkalla ne pyörivät julkisesti. Meidät naiset pakotettiin katsomaan filmit ja kuuntelemaan miesten hohotusta. Sairasta touhua koko koulutuspäivät lisineen. Vanha Kalle ja nuori uusi hieroja unisex-nahkapuvuissa poistuvat välillä näyttävästi jatkamaan sukua. Kalle 62-v tuli isäksi. Sama toistuu eduskunnassa, isät vaihtuvat, mahat pyöristyvät. Äitiys on media-asia, mitä lie lasten tulevaisuus. Lapset ovat syyttömiä tähän julkisuuteen. 

Olen ollut vakuutettu työtapaturman varalta. Potilasvakuutuksen hoitovirheen lisäksi pitäisi lisätä asiakkaisiin sotkeutumisvaaranvakuutus, jos hoitaja käyttäytyy sopimattomasti hoitosuhteessa. Kolmen koplalla hierojaliitossa oli oma toimintaperiaatteensa. Siihen kuului lääkärihieroja, edunvalvojaksi kutsuttu kansanedustaja ja hautausurakoitsijaksi siirtynyt mieshieroja. Markkinamiehet ovat käyttäneet ikärasismia aseena, kun en ole suostunut heidän maksumiehikseen easyfind-kalentereihin. Mainosaika kolme vuotta on yrittämisessä pitkä. Kaikki tiedot voivat muuttua hetkessä. Markkinamies tokaisee: 
- Minä jo katsoin, että olet niin vanha, joten tuskin enää teet töitä kolmea vuotta. 

Minulle on tullut ikävuosia 114 vuotta. Ne olen jo elänyt omaishoitajana. Nyt nuoremmat esittävät uusina löytöinä minulle elämän perusasioita. Rasistiset mielipiteet kohdistuvat syntyperään, sukupuoleen, koulutukseen, ammattiin, kirjoitustaitoon, akateemisuuteen, terveyteen ja ulkonäköön. Jokaiselle löytyy oma kalikka, millä heittää. Se kertoo heittäjän heikon itsetunnon. Kivitystä on riittänyt. Nyt on minun vuoroni käyttää kaikuluotainta Mielipuolen päiväkirjassa.

lauantai 11. huhtikuuta 2009

että silmilläsi katson maailmaa

Sodassa olleen isäni silmin huomasin katsovani maailmaa. Muistan aina äidin kautta vaikeiden asioiden suodattamisen isälle. Kun äiti oli kuollut ja minut myyty tiekunnan ukoille raiskattavaksi, pyysin isältäni anteeksi heidän tekojaan. Sillä he eivät tienneet, mitä he tekivät. 
Nyt tulee Papualta Mudeya ja Polobi, joiden silmin voin katsoa omituisia länsimaisia. He asuvat vielä tänä päivänä metsässä. Meidän metsä tarvitaan tiealueiksi, kun kunta on naapurina. Vattuniemessä kävin läpi katastrofin aineksia. Yritin verkossa, näyttökansiossa ja YEA -Tutkinnolla näyttää omat elämänikäisen oppimisen esteet. Halua ei puuttunut, mutta tutkintostipendinhakuehtojen mukaan olin yli-ikäinen ja työhistoriaan kertynyttä työtä en ollut työnä tehnytkään. Voiko enää rankemmin halventaa itsensä, lapsensa ja vanhempansa hoitanutta naista. On pakko paljastaa naamiaishuvien huvittavin puoli. Olen kiitollinen Websterien yrityksestä pelastaa maailmaa pitämällä öljypaastoa. He soutivat moottoriveneellä mökille 7 km:n matkan. 
Meille soutaminen joka lähtöön ei ollut paastoa, vaan pakonsanenelema tapa lähteä aina piharannasta veneellä asioille, kauppaan, kouluun, kirkonkylään eikä lähtö saanut olla vaikeaa.

torstai 9. huhtikuuta 2009

Oikeusministeriö: ei sähköä uusintavaaleihin

Nyt huomataan vasta öljypaaston tärkeys. Kun sitä ei ollut käytettävissä, ei tarvinnut siitä luopua määräajaksi eikä pitää paastoa. Se oli aikaa tiettömän taipaleen takana 1900-luvulta lähtien. Juojärvessä oli juomakelpoista vettä. Ei tarvinnut lähteä vedenhakureissulle, kun kaikissa muissa kilometritehtaan matkoissa oli kylliksi. 
Murrosikäisenä en tutustunut sähköisiin ruudunkokoisiin kuviin karvattomista alapäistä kohtisuoraan kuvattuna ja esiteltynä. Kaikkea kiellettyä katsottiin avaimenreijästä. Näärännäppy silmäkulmassa paljasti salakatselun. Elävä kokemus oli minulle livenä talonmiehen kanssa saunassa. Saunoja ei ollut joka talossa tai säästettiin puissa ja vedessä, että aina käytettiin tarjottu lämmitetty sauna hyväksi. Siitä kerrasta olisin kieltäytynyt, mutta en tiennyt, että talonmies tulisi naisten kanssa saunaan. Talonmies oli mustatukkainen ja karvainen. Karvoitus jatkui sääriin asti. Mutta siinä välillä oli jotakin sellaista, jota en vielä siihen pieneen ikään mennessä ollut nähnyt. Perhekalleudet ulottuivat polviin. Ne olivat varmasti se osa miehestä, jota heimopäällikkökin arasteli lääkärikäynnillä riisuessaan bokserit. 

Sähköinen viestintä on sairasta, jos tämän alueen kuvatarjonta lähetetään sähköpostissa, pyytämättä. Siitä ei mummotkaan tykkää. TV diginä on sähköinen sovellus, josta ei päästä kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Kolme vuotta sitä odotin kylkiäisvalmiuksilla, mutta siitä ei tullut sen selvempää. Kokeile haarotinpalaa tai sorhaa modemin reikää hammastikulla. Mitä tarkoitti juosta kiiraa kiirastorstaina. Se voisi tarkoittaa pahan taruolennon karkoittamista pihapiiristä. Loput poltetaan poroksi kiirastulessa. Tarvitaanko sähköä demonien karkoittamiseen. 

KHO on antanut tuomionsa, kuntavaalien sähköisesti kadonneet äänet ovat iäksi menneet. Pitää uusia vetämällä viiva tai muistaa piirustaa symboli 69 niin monta kertaa, että riittää seuraaviinkin vaaleihin. Ilman sitä symbolista ääntä meidät hukka perii. Sekin koodi selvisi kysymällä. Nuoret miehet ovat luontevia. Vanhat kertovat seksiseikkailuistaan jopa thaityttöjen kanssa. Monen mittaisten näkemieni mitta on, karvatupsuja, jos jotakin vilahtaa. Suomalaiset ovat sairaita nenänpäätä myöten. 
Pohjolan naapurit eivät halua muuttaa tänne. Pitää turvautua velivenäläisiin, jos heillä olisi suuremmat halut omistaa meidän maankamaraa. Minulla on ystäviä niin idässä kuin lännessä. Luen kirjoja vankileireistä ja seuraan prinsessasatuja naapurimaissa. Aatteet ja ideologiat jätän toisten päänvaivaksi. Loppujen lopuksi on kyse omistamisesta. Kenellä on hän haluaa lisää. Ei tarvitse olla kovin kummoinen virkamies, hän mittaa jo toisen omaa lahjomilleen kavereille. Yhdessä olette vahvoja piilouduttepa minkä taakse tahansa.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Ristinkantajat ja oppirahojenkerääjät

Aamun ajatus
Älä pidä unelmiasi pelkkänä toiveajatteluna. Kunnioita niitä viesteinä, jotka tulevat syvältä sisimmästäsi ja jotka ohjaavat mitä voit tehdä ja mihin suuntaan kulkea.
Sanaya Roman

 

Käskien et hallitse meitä, et vaatimuksella. Osat elämässä kuitenkin kääntyvät toisin päin. Toteutuu järjestötoiminnassa, jossa kertasin kaikki vaiheet projektirahoituksella ja politisoitumisella. Näin se ei tule koskaan toteutumaan kerätyillä rahoilla. Ne kuluvat koordinaattoreiden palkkaukseen ja raportointiin. Elämä on toista. Opetellaan lain turvin teettämään itse työn vapaaehtoisilla ja tuloksen maksattavat oppirahoina itselleen. 
Epävirallisessa organisaatiossa voin kohdata omaishoitajia omalla ajalla, omalla tavalla, vaikka en ole psykologi. Sairaan hyvät, sairaan hyville osoitti sormella ja sanoi: - Alahan kehitellä, mitenkä yhteisvastuurahat käytetään. 
Samoin kirkko lähetti hoitajan hoidettavan potilasjärjestöön. Menin ja löysin. Savolaiset on vammaisjärjestö ja sinne potilasjärjestöön kuuluukin. Mutta mitään apua sieltä ei tullut omaishoitajalle. Puhutaan vain hoidettavan oikeuksista hyvään, käypään hoitoon. Mutta mistä löytyy hoitajat. Vertaistukea omaishoitajat tarvitsevat. Kuitenkaan en anna sen kehittyä läheisriippuvuudeksi saman kokemuksen perusteella. 

Olemme tasa-arvoisia kerran omaishoitajina ja sen jälkeen aina omaishoitajina. Rahastajat pimenevät, ovatpa he sitten johtajia, lääkäreitä tai edunvalvojia, joiden palkan keräämisen hallitus on vahvistanut heidän omaksi edukseen sisäpiiripäätöksillä hyötyen siitä itsekin eläkevirkana

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Samaistuminen

Olen aina miettinyt, minkä perinnön sodan aikana syntyneet saksalaiset kantavat mukanaan. Minä kannan omaa perimääni punaisena. Sen tunsin kylmänkarsimisena sisikuntaa myöten. Minä olen saksalainen. Siksi en lähde teatteriin katsomaan Hitleristä humoristista esitystä. Saman tunteen koin 13.3.2009 kenraalin vetäistessä Otto Wille Kuusisen teot, joilta vältyimme täpärästi itsenäisyytemme alussa. 

Olen tehnyt sovinnon itseni kanssa, eihän niihin tapahtumiin ollut saksalaisilla eikä suomalaisilla ennen syntymäänsä mitään tekoa. Eikä meillä koko elämämme aikana ole ollut halua tuhota maailmaa. Olemme vain halunneet elää ihmisiksi. Keskinäisen kehumisen kerhon puheet ovat tarkoitettu vain sisäpiirissä puhuttaviksi. Minua ei kiinnosta tämän päivän sankaria leikkivien ajatukset. Otan nukkeni ja poistun hiekkalaatikkoleikeistä, joihin lainlaatija laatii pelisäännöt. 

Obama on raikas tuulahdus suurvallan johtajana. Minkä perinnön hänkin sai edellisten presidenttien jälkeen. Minä olen afrikkalainen, uin vain lämpimissä vesissä. Mudeya ja Polobi kävivät Eurooppaan tulleiden afrikkalaisten asuma-alueilla. Oli tehty paljon pahaa, kun heidän olonsa oli kurjaa. Samoin maaseudun tyhjentymisen jälkeen sinne jääneiden palvelut puuttuvat. Minä häpeän eriarvoisuutta, en häpeä köyhyyttä, mutta parempien ihmisten läpinäkyvää järjenköyhyyttä. Jos joku haluaa vielä minusta jotakin hyötyä, hän joutuu kukkapenkkiin.

Aikamme ikonit minimanista markantaloon

Tulet hämmästymään, ketkä minun tielleni risuja asetelleet ovat saaneet ihmeitä tekevät ikonit. Sitten ovat lähteneet näytille ympäri maailmaa. He saavat kuvansa postimerkkeihin, kultarahoihin ja mitaleihin. 

Taloyhtiössä tilintarkastajat erosivat, kun kysyin hallituksen puuhista. Kannuksensa itse ansaitsivat. Minä roolitin heitä päivittäin omissa touhuissaan. Puheenjohtaja sai oopperadiivan ruutumekon. Rimspsulla jatkettua sanottiin kivijalkamekoksi. Sitä käytti isännöitsijä toteuttaessaan hallituksen päätöksiä. 

Ruohonleikkuu rajattiin torstaista sunnuntaihin. Kun kirkonkellot kutsuivat sunnuntaiaamun jumalanpalvelukseen, isännöitsijä vetäisi ruohonleikkurin käyntiin. Koko tunnin hän lykki sitä takapihan tuijaa kohti poskilihakset nykien. Rytmi näytti makuukamaritouhulta, mutta se aiheutti melun, että isän kotona kirkon kuuntelu oli mahdotonta.

Pankki myi kirvesmiehen asunnon. Ennen sitä perhe lähti ja mies jäi asustelemaan tyhjään kotiin. Auto oli kuitenkin rapun edessä yötäpäivää. Siitä tiesin illan tulleen, kun auto käynnistyi ajastettuna aamuyölle asti isän ikkunan alla. Pakokaasu oli jättänyt mustan vanan lumeen. Sitä sanotaan tyhjäkäynniksi, oli kiellettyä jo silloin. 

Tästä jatkoi toinen naapuri aamuneljältä. Käynnisti auton, kiersi kierroksen ikkunan alta ja palasi rappunsa eteen pitkät valot suunnattuna kohti isän makuuhuoneen ikkunaa. Päivänvalossa mies pistäytyi autossaan pelkkä pyyhe ympärillä. Valahti sopivasti alas. Meillä oli ilmainen viuhahdusesitys. Mies olisi tarvinnut hoitoa, mutta kukaan ei ymmärtänyt. 
Kun kaikki oli mennyt, mies otti viinaa ja lääkettä. Joku ehti hätiin elvyttämään. Meille järjestettiin näytöksiä, joista olisin jo näyttelijät hommannut hoitoon, mutta kunnassa oli puoltajia ylintä johtoa myöten. Eihän sitä Idiootille eikä Mielipuolelle tarvinnut sijaisia. 

Minäkö kirjoitan Mielipuolen päiväkirjaa Munkkiklubilla elävästä elämästä? Minusta tehtiin diagnoosi lähtiessäni omaishoitajaksi; joutui lataamoon, lähti syöpään kuolemaan. Sama sävel jatkui tullessani takaisin. Nyt olivat vain kovemmat tuomiot. Sama kaiku kuitenkin marssijärjestyksessä. Minulla on ollut omituinen uupuminen unen puutteesta. Enkä ole onnistunut sitä vielä karistamaan nahoistani. Se ei lähde ravistamalla kuin vesi koiran turkista. Elävältä kynimis- ja säteilyvammat ovat syvemmällä ja kaiken kauheuden kokeminen uudestaan tuo samat tuntemukset pintaan. 

Olisi pitänyt ottaa Tukinaisen tarjoama apu vastaan. Silloin helpotti, kun Tukinainen vastasi kirjeeseeni Martta-kirjaa varten. Kylläpä tämä tästä, kun rikkoutuneen termostaatin vuoksi en kärventynyt kotikoloon viime yönä. Pakotti palaamaan päiväjärjestykseen. Sen ikonin lisään kuitenkin. Palvelusetelin huivipäinen tarra sai naamiaisissa oikean huivin edunvalvojan päähän. Se liehuu maailmalla kuin lihapulla lautasella tullakseen geishansa keihästämäksi. Mudeya ja Polobi ovat minun aikani heimopäälliköitä. Vierailunsa päätteeksi he antoivat raporttinsa. 
Valkoisella on omituisia tapoja. Papualla on kultaa ja kaasua. Valkoinen ottaa sen rakentaakseen kullasta taloja ja kehittää maatansa. Papualaiselle on elämän kunnioittaminen tärkeintä. Mooseksen laintaulut on sutattu ja muunnettu, joten: Perlkele, ova sekoittaneet kirljaimet, tule Liekko lukemaan.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Sir Soames ja Fleur Hattara

Tekijänoikeus kaipaa täysremonttia - Digitoday.fi - nykyiset tekijänoikeudet ovat jääneet ajastaan jälkeen. Ne ovat Till Kreutzerin mukaan anakronismi. Yleiseen etuun perustuvat käyttöoikeudet on taattu vain poikkeuksina. Tekijänoikeuksiin olen törmännyt mitä kummallisimmissa yhteyksissä. Tänä aamuna viimeksi leikatessani vergissmeinnichtkukkia piimäpurkin kyljestä. Musamaidosta otan lehmiä, en kiirakorpia, vaan kahdella jalalla käveleviä lehmänkuvia. 

Minulla on digitv:n pakkauslaatikko työn alla. Näytön toisella puolella on Käpytikkametsän joulu. Toinen näyttö kertoo lapsuuden kesistä kukkineen ja lehmineen. Onko jollakin tekijänoikeudet näihin pahvikeräykseen kuuluviin kuviin. 
Sain muistutuksen lehden päätoimittajalta. Paperikeräykseen joutuvista lehdistä olin ottanut talteen vain tekstit ja kuvat minua kiinnostavasta aiheesta. Olisi yksinkertaista säilyttää vain asiasivut ja poistaa lehtien vuosikerrat. Mutta mitään ei saa ottaa erilleen, sen kieltää kuvien ja tekstin haltijan tekijänoikeudet.

Kenellä on maailmaan tekijän-, perijän- ja omistusoikeudet? Olen maksanut kaikista oikeuksista oppirahat. Miljonääri-isän miljoonaperijänä minulla ei ole oikeutta toteuttaa käytännössä sukupolvenvaihdosta. Yleinen etu velivenäläisten ja uusrikkaiden kunnanmökkiläisten hyväksi vaatii maata tiealueiksi, viihde- ja vapaa-ajan veneluiskiksi, UPM:n metsäkoneiden varastointipaikaksi. Tietysti vielä Tiekartaksi Länsirannalla. Asian selvittäminen ei kuulu kenellekään, olenhan yksin puolustamassa perintöoikeuttani. Tuhlaajatyttö ei palannut takaisin isänsä luokse, vaikka vanhempani olivat antaneet lahjakirjalla lapsilleen lapsuuskodin käyttöä varten. Kuolemantapauksessa perijä on vanha, ahne leskimies. Hän on osallisena asunto-osakkeessa äidin kuolinpesänkuolinpesän 1/8 omistajana meidän elossaolevien sisarusten kanssa. Nämä asiat tulivat selvitettäväksi isän perunkirjoituksessa. Minulle ei tullut yllätyksenä, muille ehkä enemmän. Minulle on heitetty asioidenhoidosta kaksi kuolemantuottamusta ja pesänkavaltaminen. Onneksi ryöväreille oli Golgatalla kaksi ristiä, toinen oikealla ja toinen vasemmalla syyttömän ristin lisäksi. 

Itse olen saanut puoleni valita, vaikka muuten en ole voinut itseäni auttaa. Siitä pitää huolen yhteiskunnan yleinen etu hämäläisistä lilliuksiin ja kaikkiin siltä väliltä. Ei ole väliä, onko ylivelkaantunut vai bisnesenkeli, pelisäännöt ovat samat. Kun rahaa on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua. Tämän ohjeen antoi näyttelijätär Sofia Loren. Hänellä oli kaikki kohdallaan aikanaan. Silloin vielä näyttelijät viisaalla rahan käytöllä pystyivät itse elättämään itsensä. Tämän päivän pellet ovat myyneet sielunsa julmalle jumalalle pääpellestä sijaisnäyttelijään asti. Kun työn näkee, tekijän tuntee. Kaikki ovat kuitenkin oikeudenomistajia, kun ovat niin hitonviisaita.

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Älä pelleile vainajien silmien alla

Tämän varoituksen lausui Mudeya Polobille kuolleitten valtakunnassa. Luita ja pääkalloja oli selän takana. Oliko niitä 6 miljoonaa? Papualla asukkaita 6,3 miljoonaa. Olen nähnyt kaiken, minkä papualaiset näkivät neljä kuukautta kestävällä opintomatkalla Ranskaan. Minulle on annettu aikaa 60 vuotta + 54 omaishoitovuotta = 114 vuotta, minkä vietin opintomatkalla kiinalaiseen helvettiin. Loppu elämä on matkamuistoja tältä matkalta. Olen jo kertonut niistä lapsenlapsille kivitaloilla istuessamme. Tulevat päivät ovat vanhan kertausta. 

Tulevaisuustutkimukseen osallistuessani 99 vuotiaaksi toivotti opettajani hyvää terveyttä. Sitä toivotti kirjeystäväni tietäessään sairastuneensa vakavasti. Toivotukset ovat tuottaneet tuloksen. Olen jättänyt kivut ja lääkkeet taakseni. Se ei ole ollut lääkärien tarkoitus, vaan minusta ollaan tekemässä sekopäistä. Nukutko sinä?
- En, minä rentoudun ajurin asennossa ja odotan seuraavaa vossikkakyydin tarvitsijaa.  
Istuin sohvalla takkatulen lämmössä ja valossa. Punaviinilasin olin tyhjentänyt ja varmistin, että lasi pysyy sormien välissä vaikka suljen silmäni. En pelleillyt vainajien silmien alla. Sain kuulla, että rebirthingopettajani on kuollut.

"Puolilitraa kokista",

pyytää Dracula ja pamauttaa pullon tiskiin valkoisten poliitikkojen hotellissa. Palasin Papualta, joka on minun mielenmaisemaa ennen omaishoitoaikaa. Se päättyi presidentin valintaan. 6.2 2000 ilmoitin selvinneeni elossa poliitikkojen järjestämästä ansasta. Voin yhtyä Anneli Jäätteenmäen ilmoitukseen presidentinkansliasta tulleisiin tietoihin: Enkä ollut niitä pyytänyt. Kukaan ei uskonut ja ne lähetetyt tiedot johtivat eronpyyntöön. 

Tuli toinen presidentinvaali. Olin oppinut jo verkkokirjoitustaidon. Osallistuin netissä keskusteluun. Se vaihdevuosi-ikäinen naistukijoukko lähetti minulle rahapyynnön tulevaa toista kierrosta varten. Minulla on yksi ilmainen ääni. Rahapyyntö loukkasi minua, enhän ollut luvannut Saulillekaan sen enempää. Sauli kiitti yhteydenotosta sähköpostilla. Tulostin kirjeen ja pidän sitä aarteena presidenttiehdokkaalta. Vaalirahakattoa ei tullut. Palaan niihin runoroskikseen heitettyihin pankkitositteisiin, kuinka pitkälle miinukselle voi pankkitili mennä, kun valinnastaan on varma. SAK:n tuella lakimies varmisti paikkansa entiseen valiokuntaan puheenjohtajaksi. Jutta saa vilauttaa säärtä verkkosukissa monta kertaa pitääkseen paikkansa. Politiikan pelisäännöt eivät selkiä, jos vilppiä yritetään peittää toisella vilpillä. 

Inhorealismilta välttyäkseni en tilaa lehtiä enkä saata itseäni tilanteeseen, jossa luen perintätoimiston lähettämästä muistutuskirjeestä. Maksa, perkele, laskusi. Itella on mennyt mukaan jakaessaan mainospostia jokaisesta luukusta sisään. Kaikki on väljähtynyt seitsemänneksi kirnunhuuhdevedeksi. Muistamani oravahampaat ovatkin draculahampaat. Sopivat tähän aikaan, kun käpy on jäässä ja hammas poikki. Siinä on oravallekin tehtävää pysyä elossa ennen oravannahkaksi kuivumista. Se oli joskus hinnanmitta ja vaihdonväline. Nykyisellä rahalla on taivaallisempi voima kuin niillä temppeliin heitetyillä 30 hopearahalla. Niitä ei voinut lisätä rahastoon, vaan niillä ostettiin Veripelto muukalaisten hautausmaaksi. 

Siihen menee minun miljonääri-isältä peritty miljoonaomaisuus arvoltaan ne 30 hopearahaa tässä ajassa. Eu-rahat käyttävät huijarit korvauksiin olemattomista sijoista tai ½ vuotta virtuaalipankin olemassaolonaikana olemattomilla kiinteistökaupoilla siirsivät rahat sähköisesti omalle tililleen. Minun käteisenä keräämäni raha oli turvallisuusriski pankille tuoda rahat pankkiin. Tee niin, tee niin sadaksesi rahat tilille. Nyt potkin ryövärien luolasta jakkarat nurin. Eihän sitä minun tarvitsekaan tehdä, sillä pallit paukkuu ja kellit keikkuu virpomalla tuoreeks terveeks tulevaksi vuodeksi.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Kiitokset Metsäneuvoja Jouko Tuomaiselle

On mukava kuulla miestä, joka uskoo siihen, mitä hän sanoo. Heitä vain on niin harvassa. Jouko Tuomainen, olet toinen tuntemistani miehistä, joista voin näin sanoa.
Tuusniemen Joulu 2008 on julkaistu ja loppiaisena luin Itämaan tietäjien vierailusta. Kiinteistöyhtymä Tirkkonen sai kirjeen Kallaveden metsänhoitoyhdistykseltä. Harvoin nämä kirjeet ovat olleet odotettuja. Pelkäsin pahinta jo ennen joulua tuntiessani ahdistusta ja yksinäisyyttä. Kirje herätti kuitenkin autobiografisia muistoja Tuusniemeltä, olihan allekirjoittajana metsäneuvoja, tuleva eläkeläinen Jouko Tuomainen.
Minä arvostan sinun työtäsi hoitaessasi meidänkin metsäasioita ensiksi isäni ja veljeni kanssa. V.1986 isäni otti minut mukaan yhteisten asioiden hoitoon antamalla minulle prokuran vastata vanhempien 8/8 lahjakirjalla lapsuuskodista. Otimme vastaan Kiinteistöyhtymä Tirkkosen nimellä metsäomaisuuden hoitamisen ja vastuun huolehtia velvollisuuksista, veroista ja maksuista.
Tämä ei minua mitenkään velvoittanut tulemaan vanhempieni hoitajaksi. Olin kesäharjoittelijana 1989 kaksi kuukautta, kun äitini oli halvaantunut ja loman loppuessa isällä todettiin syöpä. Vuosi kului sairaalakierteessä. Seuraavana syksynä äiti olisi ollut valmis menemään laitokseen, kun ei jaksanut enää laittaa ruokaa perheelleen. Isä soitti aikaisin aamulla. Kysyin: "Onko äiti kuollut?" Murheellinen isä kertoi äidin päätöksestä. Lohdutin häntä ja lupasin. "Minä tulen." Jouluksi 1990 olin toteuttanut lupaukseni. Omaisuuden hoitamisen lisäksi minusta oli tullut vanhempieni omaishoitaja.
Sinäkin arvostit minun työtäni laillistettuna hierojana. Pyysit käymään äitisi luona joulun edellä vuodeosastolla. Äitisi oli maannut sängyssä keväästä halvauskohtauksen jälkeen. Kohtasin siellä Ihmisen. Laitoksen kuntohoitaja nojasi seinään. Kysyin, mitä hän siinä seisoi? Hän sanoi katsovansa, mitä minä teen. Olen hieroja ja hieron. Nostin asiakkaani istumaan, hieroin kädet ja kuivahierontana, mitä niissä oloissa pystyin tekemään. Kyselin hänestä yhtä ja toista. Mitä hän tekisi, jos pääsisi kotiin? 
- Kirjoittaisin joulukortit. Kävin muutamia kertoja. Vaihdoimme kuulumisia kuin vanhat tutut. Nauroimme kerran katketaksemme, mutta en muista, mikä meitä niin hytkäytti.
Riitta työnsi potkurilla Akselin katsomaan vaimoaan. Akselin kuulo oli heikentynyt korkean iän vuoksi. Akseli tervehti muodollisesti puolisoaan kädestä monen silmäparin seuratessa vierestä. Sitten hän istui tuolille sängyn viereen. Huomasin ihmisen ikävän ja eron tuoman tuskan. Menin heidän luokseen. Otin Akselin molemmat kädet omiini ja liitin ne puolison käsiin sanoen: "Saa sitä pitää rakastaan kädestä, vaikka hän on sairaalan sängyssä." Akselin kasvoille levisi hymy ja autuas ilme. Sängyn ja tuolin korkeusero herpaannutti kädet erilleen, mutta Akseli hymyili.
Olin joululomalla ja lähetin kortin äidillesi. Lupasin vielä tulla hieromaan joulun jälkeen. Sillä aikaa äitisi kuoli.
Vuoden kuluttua Akseli oli ulkoilemassa potkurin kanssa. Osuuspankin risteyksessä hän jo kaukaa tervehti. Kertoi, kuka oli, kuinka vanha oli ja mitä oli tekemässä. Muistinhan minä hänet ja otin molemmin käsin hänen käsistään. Hän muisti minut, mutta samassa vastasi surullisena, kun hän ei kuule.
Vielä sain toivottaa Akselille hyvää joulua sairaalan aulassa. Hänet oli puettu joulunpunaiseen nuttuun ja hattuun. Halasin häntä ja kirkas kyynel vierähti Akselin poskelle.
Matkalla omaan vanhuuteen minusta tuli kuolevien hoitaja. Se on kutsumus ja ammattitauti. Seurausta ihmisten kohtaamisesta. Tietoisesti yritän pyyhkiä sitä leimaa pois itsestäni. Siihen on auttanut välimatka ja uuden verkkokirjoitustaidon oppiminen. Vihtaniemellä on autiota ja tyhjää mummolassa. Sonera purkaa lankapuhelinyhteyksiä pois. Kunta myi rantansa niin tarkkaan, että meidän lapsuuskodin uimarantaa ollaan muuttamassa viihde- ja vapaa-ajankeskukseksi kunnan pienellä ja Eu:n suurella rahalla. Kaikkia hankkeita viedään eteenpäin uusrikkaiden kunnanmökkiläisten lomakiinteistöjen rahallisen arvon lisäämiseksi. Lähinaapurien osoitteet ovat Moskovassa ja rahoitusyhtiöllä jossakin maailmalla.
Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Mitä minä muistan, siihen voi tutustua kotisivullani ***www.koti.phnet.fi/maire41/ ja blogissani Munkkiklubilla.
Minulle eläke tarkoittaa tilille tulevaa, pientä rahasummaa. Tulevat eläkeläiset lakaisevat kaupungin kaduille heitettyjä natsoja, kun mitään virallista organisaatiota ei enää kannata ylläpitää.
Jouko Tuomainen, nauti sinä terveistä eläkepäivistä ja eläkkeestä, joka arvostetusta palkkatyöstä on kertynyt. Rahalla en itse voinut tulevaisuuttani varmistaa. Se on ollut korkeimmassa kädessä, että minusta tuli radioateljeen bisnesenkeli; kun rakkaus kohtaa rahan.
Viimeksi puhuimme tuusniemeläisen pikkuserkkuni Antti Holopaisen etenemisestä politiikassa. Asumme täällä kaupungintalon puiston vastakkaisilla puolilla. Tuusniemellä on välillämme Juojärveä ja Pitkasaari.
Luin käydessäni isän kuoltua lähetettyjä adresseja. "Muistoa kunnioittaen", ja sen teen nytkin. Millä mitalla minulle mitataan, sillä mitalla minä mittaan. Jouko Tuomaiselle kiitoksia yhteistyöstä niin paljon, että riittää ja neljännen ukkaasin muistoista. Elämä on kotimatka.

Maire Tirkkonen YEAT
Lahti, 7. p:nä tammikuuta 2009

PS. En osaa enää kirjeitä kirjoitella. Minulla ei ole kirjesalaisuuksia.


***RIP YEAT ja Verkkokirjoittajan talo dnan kotisivutilapalvelimella. Uusi osoite nettihotellissa: http://kleinitar.info/MaireTirkkonen/ 

Lahti, 22.1.2014

Omaishoidosta ooppera

Omaishoidon pelisäännöt ovat vaiheessa. Yhteiskunta on tuuliajolla veroparatiisejä etsiessään. Aina joku valkopää ehtii myydä meidät ulkolaisille perijöille. Pikku hiljaa elämän tarkoitus valkeaa. Tuomas kertoi viimeisistä kiusauksistaan. Minulle hän sanoi: "Perketi, saaketi jätetään toiseen kertaan." Hoosianna yhdellä kertaa rukous ja kiitos. Eletään aikaa, jolloin haudalla vartiovuoroon määrätyistä sotilaista toinen arveli. On pysyttävä hereillä. Jos hauta on tyhjä, silloin viimeinen villitys on pahempi kuin ensimmäinen. Sille viimeiselle villitykselle on ollut alkua isäni viimeinen elonpäivä, 6.2.2000. Silloin Suomi sai 1. naispresidentin. Seuraava päivä isoisän kuolinpäivä on myös isän kuolinpäivä 7.2.2000. Tänään kirjoitan paimenpojalle saatesanat:

Das Lied meines Herzens

Dunkler Hain in Tuonis Lande,
fein steht da ein Bett im Sande,
dorthin geleit ich mein Kindlein.

Holde Lust wirst du da haben,
gehst mit Tuonis Hirtenknaben
auf den demmrigen Feldern.

Holde Lust winkt da dem Kinde,
abends lullt im Arm gelinde
ein dich Tuonelas Tochter.

Tuonis Hain hat Ruh und Frieden,
fern vom Streit und Hass hienieden,
fern von der Welt, der falschen.

Netti oli yliaktiivinen, kun hain tätä A. Kiven runoa ja romania Die sieben Brüder. Hainpa missä muodossa tahaansa, aina jouduin homo-, porno- ja muille lapsilta kielletyille sivuille. Eikä meno ole mihinkään siistiytynyt hämäläisistä lilliuksiin. Sisso, en ota kaikkea minulle tarjottua niin todesta. Totuus on taruakin ihmeellisempää ollut aina.

Viimeiset lilliukset

YEAT:n näyttökansiossa on paljon puhuvat kuvat. Lilliuksen turpajumppa ei ollut niin pelin edessä harjoiteltua, kun hän pesi käsiään. Kukaan ei ottanut vastuuta optiopalkitsemisjärjestelyistä. Kukaan ei ole ottanut kunnassa vastuuta, mikä on marssijärjestys seuraavat 100 vuotta Vihtaniemellä. 
Varastotalo on vielä paikallaan uusiokäytössä, ehkä tyhjilleenjääneenä tai vallattuna. Mutta tuskin siitä tulee lomakiinteistöä kuin Vihtaniemellä lahot mummonmökit kunta vei rakennusvalvontarekisteriin lomakiinteistöinä. Motiivina on saada siellä ennen eläneiden jälkeläiset maksumiehiksi velivenäläisille tulla kunnan rantojen omistajiksi. 
- Kyllä ne ovat viisaita, kuuluu pilven reunalta. Isälleni ei tullut mieleenkään käyttää ketään hyväksi saadakseen itselleen rahallista etuutta. Kiinalaisessa helvetissä jatkaa jokainen elämäänsä tavallaan tietämättä kuolleensa. Sinne on kiintiö täysi Vihtaniemellä. 
7 talvisavua on sammunut ja tuonpuoleisen jatkajat ovat ne yli 100 kunnan uusrikasta mökkiläistä, jotka kunta on lahjonut puolelleen.

Ensimmäiset hämäläiset

Samoihin aikoihin tapahtui kotihoidontuesta siirtyminen omaishoidontukeen. Kunta haistoi säästökohteen pienentää tukea lakia vastaavaksi. Kysyin sosiaalijohtajan tekemästä päätöksestä. Käsittämättömän sepustuksen mukana oli valitusosoitus:
Tähän päätökseen tyytymätön asianomistaja on oikeutettu hakemaan muutosta Kuopion lääninoikeudelta kirjallisella valituksella kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan tiedoksiantopäivää lukuunottamatta. Valituskirjelmä voidaan sanottuna aikana antaa myös sosiaalilautakunnalle, jonka tulee viipymättä toimittaa se omine lausuntoineen edelleen.
Tiedoksiantotodistus
Tämä päätös on lähetetty 22/12 1993 asianomaiselle

Tiedoksiantaja Sihteerikkö

Tähän päätökseen sisältyi omaishoidontuesta isältä peritty palvelumaksu sosiaalilautakunnalle minun tekemästä työstä. Meidän käyttöön tulevia rahoja omaishoidontuki ei lisännyt latin latia vai minkä rahayksikön aikaa silloin elettiin.
Jos rahaa on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua. Hitaat hämäläiset ehtiäkseen mukaan käytiin jatkosota ja talvisodanhengessä huudetaan meitä hätiin, kun pankkimaailma sukeltaa jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä. Tai oikeastaan x 5,4 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta kerrytti minun 10 omaishoitovuodesta Guinnessin ennätysten kirjassa 54 vuotta. En ole jakamassa rahaa kenellekään. Mutta kenellä sitä on liian vähän pitää järjestellä lisää hämäläisistä ja lilliuksiin. Tasa-arvoa ihmisten kesken peräänkuulutan ja lähden Papualle. Siellä ovat lakanneet syömästä toisiaan.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Koira haudattuna

Sain kutsun Vihtaniemen yksitystien tiekunnan kokoukseen. Kunnalla on ollut kiire hankkia Pitkäänsaareen talviasukas. Meidän uimaranta on tienpää. Kunta myi rantansa niin tarkoin tonteiksi, että meidän vanha rakennuspaikka yli 100 vuotta suvun asuttama on jäämässä jalkoihin viihde - ja vapaa-ajan käyttöön. Kun pesän osakkaat saivat jokainen osuutensa isän miljoonaperinnöstä, olisin minäkin halunnut ottaa osuuteni käyttöön. Pyysin tietoimituksen tiepätkän poistamiseksi. Mutta toimitusinsinöörin toimesta toimitus päättyi joukkoraiskauskohtaukseen. Kuusi miestä minua vastaan. Kysyin kuinka tässä näin kävi. Julkea uskottu mies sanoi: 
- Rakenna korvaava tie ja rekisteröi se, niin tämä osuus raukeaa. Kysyin: "Mitä perkeleitä te luulette olevanne lisätessänne rasitteita minulle." 

Kaikki tiesivät, että olin ollut isän pyynnöstä asioiden- ja omaishoitajana yli kymmenen vuotta. Kokous päättyi siihen. Toinen uskottu mies tärisi kuin horkassa tarjotessaan kättä hyvästiksi. Sen jälkeen en ole halunnut osallistua heidän isääni ja minua halventaviin kokouksiinsa. Tämä on kovaa peliä markkinavoimien ehdoilla, kun ihmisoikeuksien julistus ja kymmenen käskyä eivät merkitse mitään. 

Aamuyön tunneilla pyysin puhuttelijaa lopettamaan. Haluan nukkua. Vastaus tuli saman tien. Nythän se vasta alkaa. Kaikki tämä on johtanut projektikoulutuksiin. Viimeisenä oppisopimuskoulutuksena yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdoksiin. YEAT:n näyttökansiossa se on tehty paperilla, mutta käytännössä sen toteuttaminen on vaikeaa. Verirahoilla kavaltamisesta ei voinut saada aikaan muuta kuin tienpäässä olevan puidenvarastoimispaikan muukalaisille hautausmaaksi. Joh. 12:1-8 voit lukea, mitä on kirjoitettu kukkaronvartijoista Betaniassa.
Matt. 27:3-10
"He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, / hinnan, jonka arvoiseksi he tämän miehen / israelilaisten puolesta olivat arvioineet. / Ja he ostivat niillä savenvalajan pellon, / niin kuin Herra oli minua käskenyt."

Tultuani takaisin paikkaan, mistä olin lähtenyt profeetaksi omalle maalle, osallistuin Pääsiäisen Kärsimysnäytelmään. Etsittiin syytä Jeesuksen vangitsemiselle ja ristiinnaulitsemiselle. Tunsin nahoissani olleeni samanlaisissa oikeudenjakotilaisuuksissa. Tämä kulttuuriperintö elää juhlapuheissa ja pyhäpäivinä. Joidenkin valittujen kohdalla myös arjessa hyvinvointivaltion kaatopaikoilla ja Fellmannin pelloilla.

Rikas nainen

Teema palaa Aapelin aikaan. Se elää minussa leimautumisena aikaan ja paikkaan isoisän vierihoidossa. Hän oli verenseisauttaja niin kuin minäkin. Isoisä ei osallistunut assistenttinä kuninkaalliseen kallonporaukseen hovissa. Hänen pojastaan tuli sijaiskärsijä, kun isoisä oli torppari ja poika punainen. 
Sinuhe Egyptiläisestä saamme lukea faaraolle tehdystä kallonporauksesta. Isäni, 12-vuotias pikkupoika todisti veljensä kohtalon. Lainsäädäntö köllötti lapsen kengissä. Ei tunnettu käskyjä eikä lapsia suojeltu K 12 -merkeillä. Tämä aika toistuu netissä kellaripetojen ajankuluna. 

Rikas nainen ottaa yhteyttä. Haluaa tulla käymään, kun kaikki aikalaiset ovat jo kuolleet eikä kukaan kumarra häntä perinnön toivossa. Hän osoittautui masokistiksi ja minä tein sen, mitä hän pyysi. Hänellä oli ollut mieshierojiakin. Sydänkohtauksen partaalla hän poistui ja piti pitkän tauon. Kadulla on liukasta. Hän purjehtii sisälle jääpiikit kengissä. Pitäisi olla mattoa hänen kulkureitillään käytävillä. Hän manaa. 
- Itsepähän maksat parketin hiomisen, kun vuokraisäntä näkee. Minunko on vastuu? Entinen painija pyytää minua kädenvääntöön tullessaan hierontaan. Väännetään sitten kättä, kun työ on tehty. Pistän turbovaihteen päälle. Sitä saa mitä tilaa, jos hieronnasta on kyse. Käytän kiinalaista hierontaotetta "polttava rauta" yli kipukynnyksen, jos asiakas haluaa minulta voimannäytteitä. Muuten kipu on makeaa, jota pitää saada lisää. On sanonnan paikka: Hieronnan pitää purra. Painijaa en koskaan enää nähnyt. Edunvalvojakin vaihtaa kadun toiselle puolelle minut nähdessään. Ei halua enää pelata nokkapokkaa minun kanssani. Puntit on tasan, mutta viisarit riipin raapin.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Salpietarikyyti kirkkoon

Paikka ja aika ovat oikeat. Olen valmis lähtemään. Tilaan pirssin rapun eteen. Hämmästyn kysymystä, missä kaupungissa rappu on. Kaupunki on pysynyt paikallaan, mutta palvelualuetta on laajennettu peräkylille toisiin lääneihin tai maakuntiin. 
Seison kadulla ja kohdalleni kaartaa suttuiseksi maalattu auto. Apulanta on saanut liikkuvan sponsorin. Olen menossa Launeen kirkkoon. 
- Mihinkä niistä? Kuinka sen selittäisin, enhän tiennyt muita kuin sen ainoan oikean. Sinne olikin rakennettu kirkkoja vieri viereen ja sivukadun varrelle. Pääsemme yhteisymmärrykseen evankelisesta kirkosta. Vielä tähän liittyy tarinaa, minut oli tästä kirkosta erotettu liittyäkseni saksalaiseen ev.-luth. seurakuntaan. Se on minun seurakuntani. Osoitteenmuutos ei heitä minua enää hernepussina tuikituntemattomaan rekisteriin. Seurakunnan anti on enemmän kuin nimi papinkirjoissa. 

Nyt on saksankielinen jumalanpalvelus. Musiikki ei ole kielestä kiinni, eikä sisältökään poikennut kirkkovuoden aiheesta. Uskonpuhdistaja Martti Luther on syntyperältään saksalainen. Nyt on vain käymässä niin, että kirkko tekee puhdistuksiaan kuin 1918 aikoihin. Mistä moinen, ei mahdu minun sahanpuruaivoihin. Musiikki "Mylly Schwarzwaldissa" vie minut kauas. Olisiko se salainen kohtaamispaikka Obaman vierailun aikana. Kaikkia näitä mietin ja törmään yhteen ihmiskunnan suurimpiin keksintöihin - kirjoitustaitoon. Sen opettamista kirjoitustaidottomille pidetään tärkeänä, mutta meille kalligrafiataitoisille sen esteeksi tuodaan välineellinen, maksullinen verkkokirjoitustaito. Viestintä lankapuhelimella on vielä mahdollista Vihtaniemellä mummolassa, mutta sitäkin ollaan purkamassa pois. Sukupolvi ei voi vaihtua, kunnan tuomiolla 'siellä ei ole elämisen mahdollisuutta'. 
Olemme joutuneet perinnön takia rahastuksen kohteeksi. Minun onneni on ollut kirjeenvaihto saksaksi yli 50 vuotta. Illalla sain luvan vielä jatkaa; edes yhden kerran oli toivottua kirjoittaa kirje saksaksi. 
*Punam - ilman lapsuutta* on meillä tämänikäisillä käänteinen ja voimme sen ilmaista, ettei meille suoda arvokasta vanhuutta, jos vanhuutta ollenkaan. Me olemme jo varhennettuja vanhuksia ennen eläkeikää. Nyt syntyy ukkoina jo sylilapset maailman nopeimpina kaahareina. Meillä sodanaikana syntyneillä oli lapsuus, sai käydä koulua ja oppia kirjoittamaan. Rehtorska pesi käsiään jatkuvasti saksankielen päähän takomisen tuloksista osoittaen viattomuutensa meidän kielitaitoon. Munkkilatinistina opin kirjoittamaan.
Birgitan rukous
Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan.
Uskallettua viipyä ja vaarallista on jatkaa matkaa.
Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
Tulen luoksesi niin kuin sairas tulee lääkärin luo.
Anna, Herra, minun sydämelleni rauha.
Amen.