maanantai 30. maaliskuuta 2009

Hiekka vain, pölynvalkoinen hiekka vain

Kotibileiden grammari valittaa - sä pois olet mennyt ja ymmärrän sen nyt. Muuta ei jäljellä rakkaudestain kuin hiekka vain. Kukaan ei ollut vielä tullut, ei voinut olla mennytkään. Olin hymypojan kanssa jäähyllä. Hän oli ollut varattu jo monta vuotta. Tuliko teinirakkaudesta koskaan totta, en tiedä. 

Elokuva "Kun tuuli hiekkaa kuljettaa" on kuvaus perheestä, joka lähtee etsimään vettä hiekkaerämaassa. Lähde oli kuivunut. Vihtaniemellä on vettä Juojärvellinen. Juojärven vedet ovat 11. suurimmat tuhansien järvien maassa. Yli sata vuotta sitten oli järvivesi juomakelpoista ja pitkälti vielä minun muistini mukaan. Saatiin tie Vihtaniemeen, järvi oli onnistuttu saastuttamaan. Haettiin juomavettä salmen takaa Luvelahdesta ja Rumpsajussin veljen maalla olevasta lähteestä. Lymyttiin viljapellon suojaan, ettei ankara isäntä huomaisi meitä. Hän vahti salorannalla mustikoitaan ja puolukoitaan. Havaitsi veneen rannalla, mutta ei marjamiehiä. 
- Kuka uskaltaa tulla rannalleni? Annanpa heille opetuksen. Hän työnsi veneen tuuliajolle.
Marjamiehet näkivät karanneen purren pienenä pisteenä kaukana ulapalla saarien välissä. Wiljamille veneen noutaminen uimalla hyisessä vedessä vastasi Kanaalin ylitystä. 

Seitsemän talvisavua on sammunut, tilalle on tullut yli sata lomakiinteistöä. Lapsuuskotini sai ansiottoman arvonnousun lomakiinteistörekisterissä. Maalle kepitettiin vesilinjapisteet. Kunnan uusrikkaat mökkiläiset eivät olleet lähteneet vedenhakumatkalle. Heidän motiivinsa oli lisätä hulppeisiin huviloihin sijoitetulle rahalle lisäarvoa aboriginaalien kustannuksella. Tiesin jo silloin, ettei maallemme tule keidasta eikä kameleille juottopaikkaa. 
Nälkävuosina oli torppa ja siitä muodostunut pienviljelystila ollut sieltä lähteneiden viimeinen toivo. Siellä sai syödäkseen. Järvessä oli kalaa, metsässä marjoja ja puista saatu pettuleipäkin on osoittautunut vitaaliaineita sisältäväksi, arvokkaaksi luonnontuotteeksi. Lisäksi muutama lehmä, lammas ja pikkupossu karsinassa takasi syötävää ja hiukan myytävää kahvirahoiksi. 
Kesäaikana ei ollut kävijöistä puutetta. Olivat täysihoidossa maksamatta ylöspidosta vieden vielä matkaeväät mukanaan. 

Nyt on lapsuuskoti tyhjillään, onhan se vain vanha rakennuspaikka. Vanhempien kuoltua maa on autio ja tyhjä. Huolehdin lakisääteisistä maksuista, ettei niiden laiminlyönti antaisi kunnalle oikeutta pakkolunastaa koko maata. Omistajan oikeudella maksan puhelin-, tieyksikkö- ja metsäveromaksut. Kunta on varannut tienpäästä tarkoituksettomaksi jääneen puiden varastoimispaikan muukalaisten hautausmaaksi. Olen miljonääri-isän miljoonaperijätär virtuaalisesti. Kunta (me olemme kunta), on omalta osaltaan julistanut tiekokouksessa: "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. Me voimme ottaa koko maan." Sotaherrojen sodanjulistus vanhalle isälle on voimassa 200 vuotta Porvoon valtiopäivien jälkeen. Se siitä itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta. 

Suomi sai autonomisen aseman v. 1809. Isoisä kunnanmökin asuttavakseen 1900. Setäni vangittiin punaisena, kuoli nälkään ja sairauteen 29-vuotiaana. Siitä seurasi jännitysvapina ja vaiettu häpeä Mummo-Marin heikoille hermoille. Minua on yritetty syyllistää sukupolvenvaihdoksen vuoksi. Sitä minä häpeän enemmän kuin torpparin sukulaisuutta, joka kuoli mestaamalla. Syntyperästään ei voi luopua. Adoptoidulle on häpeä salattu biologinen syntyperä, vaikka olisi saanut kodin aateliskartanossa. Syntyperästä on kysymys juurien etsimisessä. Kunnan jatkajat on haalittu lahjomalla Moskovasta. 
Kannoin aikani punaista itsemurhaiskupommilaukkua. Olin menettänyt kaiken toivon. Islanti on myytävänä. Ostan sen eurolla aavan meren tuolle puolelle jääväksi satumaaksi. Rotat jättävät hukkuvan laivan.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Papualta Pariisiin ja takaisin luontoon

Kiehtova maailma: Omituiset länsimaiset
http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/2052557.asx?bitcate=1
 

Kyllä heimopäälliköt Polobi ja Mudeya "Ne Salmiset"-kotibileet voittaa.
Papualaiset heimopäälliköt kertoivat kotikylässä ympärille kokoontuneille yhteisön jäsenille näkemistään ihmeistä Pariisissa. Hautausmaan ristirivistöjä kuvasivat ja ihmettelivät, kuinka paljon oli kaatuneita yhtenä päivänä. Heillä oli sodankäynnistä oma strategiansa. Kun yksi kuolee, sota loppuu siihen paikkaan. 

Viljelysmaasta löytyneestä rautaromusta he ihmettelivät, että siellä viljellään syötävää maustettuna luilla, verellä ja rautaromulla. Olihan sodankäynti kestänyt maassa 4 vuotta. Monta ihmetyksen aihetta vertasin lasten kysymyksiin, joiden kohteeksi jouduin Ukkia hoitaessa ja lomilla tyttöjä paimentaessa. Katson uudestaan kynän kanssa heimopäälliköiden vierailusta valkoisten leirissä. Lisään sitten havaintoja pitäen lapsia opettajina ja silmät täynnä luontoa.

Voittaja valloitettu maa tänäänkin

Eletyn elämän kokemuksella voin sanoa: "Kun akka on puhemiehenä, on piru perämiehenä." Tämä koskee parisuhteita. Pankki kysyy siviilisäätyä. Saulin mentyä salaa naimisiin hän ei ole enää sinkku. Näin poistui yksi tämän ajan tunnustetuista siviilisäädyistä. 
Mitä kirjoitan veljeni Kela-hakemukseen seuraavan kerran. Hän ei ole todistettavasti ollut tämän eikä tuon naisen kanssa missään tekemisissä. En voi olla hänen sisarensa asioidenhoidossa, vaan olen hänen kirjurinsa Kelan vaatimalla valtakirjalla. Viranomaiset ovat tulleet meidän lähimmiksi omaisiksemme. Mikä on tämän symbioosin siviilisääty? 

Yritän viestittää ulkoisilla merkeillä, etten ole karannut enkä ole siinä mielessä seuraa vailla. Katson luonnossa tapahtuvia soidinmenoja, kurkien tanssia, pitkäpyrstöjen 10 vuotta kestäviä tanssiharjoituksia mestariksi. Ihminen on vain töpöliputtaja näissä harjoituksissa. Olen joutunut ilkeiden ajatusten kohteeksi, mikä minä olen. Enää en tarvitse sitä todistella käyttäessäni suojapäähinettä vapaaehtoistyössä. 
Muistinsa menettänyt kysyi, olenko minä nunna. 
- Luojan kiitos, luulin joutuneeni luostariin. En ole ollut myöskään heillä piikana, vaikka dementoitunut emäntä niin arveli. 
Istun vuodeosaston aulassa pyöreän miestenpöydän ääressä isäni seurana. Kohta yksi miehistä työntää kättänsä minua kohti ja pahoittelee, kun vasikat on vielä maksamatta. Vastaan että kaikki on selvitetty. Nämä ovat tunnetiloja, joissa kohtaan muistinsa menettäneitä. Pankkini ilmoittaa "Arvoisa Kultaisen Iän Kerhon jäsen ". Siihen porukkaan en ole koskaan liittynyt. 
Moni omii minua ottamaan yhteyttä ilmoittamalla, että he ovat antaneet lahjan. Saadakseni sen minun on maksettava ja sitouduttava ottamaan vastaan kaikenlaista tarpeetonta tavaraa. Hulluuden huippu 250 elokuvaa kanavapaketin kylkiäisenä. Kun saisitte edes maksuttomatkin kanavat näkyviin digidigiin siirtymisen jälkeen. Me Venäjän Keisari ojennamme kätemme ja minä Suomi-neitona laitan käteni Keisarin käden päälle. Siinä ei ollut eroottista säväystä eikä kyse viisarinvärähdyksen testauksesta. 

On ollut pakkonaimista, mutta nyt siviilisäädyn virallistaminen on median painostusta. Media on käynyt läpi sukupuolenvaihdoksen. Puhemies, akka puhemies, kun on niin monta kertaa piru perämiehenä. Heimopäälliköiden matka ei yltänyt amazing race -kohteena Suomeen asti, mutta minä suuntaan Papualle, metsässä asuvaan yhteisöön. Aterioimme yhdessä heimon kanssa. Ketään ei ohjata kirkon leipäjonoon, vaan kaikille tilaa riittää, kaikille paikkansa on. 
Kela on hukannut toimintaperiaatteensa, jos selvällä suomenkielellä tehty hakemus joutuu valituskierrokselle ja sen jälkeen vielä toiselle valituskierrokselle. Pahaa pelkään, että etuus muuttuu takaisinperinnäksi. Papualla on hyvä elää, kun eivät enää himoitse lihavia turisteja keittopataansa. 

Vihtaniemellä kehitys on lakipisteesä. Juojärven ympäröimälle Vihtaniemelle, Vetotaival erottaa melkein saareksi, pitäisi rakentaa satoja kilometrejä pitkä vesijohtoverkko. Juojärvestä oli jo tullut jätevesiallas. Aboriginaalit haistavat hiekasta, missä vettä varastoiva vesisammakko asuu. He löytävät toukkia ja hunajamuurahaisia. Mehiläiseen kiinnitetty hämähäkinseitti paljastaa hunajavarastot. Maaorkideoilla on omat pölyttämiskeinonsa juonineen. Pöläyttämistä koko media. Varhennettuna vanhuksena en enää tule pöläytetyksi enkä paukahda paksuksi. Lisäännyn suvuttomasti, jos tunisialaisella on äiti häippässyt Amerikkaan tai jollakin lapsella ei ole mummoa. 
Voisi siitä piäsnuatikan pojan stipendiajasta kertoa meille yli-ikäisille oppijolle muutakin kuin ne loman jälkeen kolme sängyssä vietettyä päivää ranskalaisen rakastajattaren kanssa. Ylpeä isä kertoi siitä fitness- ja fattfriiajan alkajaisiksi. 

Nostan hattua niille tavallisille vanhemmille, jotka antoivat tyttärelleen mahdollisuuden opiskella ulkomailla kansainvälisessä lukiossa. Tähtäimessä on lakiopinnot Englannissa. Olen unessa useasti sinun kadullas koulutie. Vaikenin 50 vuotta enkä tämän päivän ulkomailla opiskelusta ole nähnyt edes unta. Media seuraa kuninkaallisia ja tasavaltalaisia suurennuslasin kanssa. Mikään ei jää pimentoon varsinkaan rakastajattarien osuudesta. Niin harmaata yksityisyyttä ei olekaan, etteikö media saisi siihen väriä, makua, hajua ja sitä seksiä, jota ei voi vangita komeroon poistuessaan kotoa. En tarvinnut siveysvyötä, kun nurkanvaltaajat tarvitsivat työhuoneeni ja paiskasivat minut kadulle hierojana harjoittamaan ammattia periaatteella "kuka kysyy, kuka maksaa". Rauhanruhtinaan jäljiltä on paljon selvittämätöntä työlainsäädäntöä. 2000-vuotinen aika elää kärsimysnäytelmänä.

Porvoon valtiopäivät

Meille erotettiin oma maa-alue. Kansan kieli oli suomi. Politiikan osuus maan asioiden hoidossa oli kuitenkin tärkeintä. Mannerheimristinritari Iisalo jätti viimeiset sanat. "Meillä ei ole sivistystä ilman isänmaata." "Eikä ilman äidinkieltä" on minun ajatukseni. Apinaenglanti ei paljasta äidinkieltä eikä isänmaata, sitä kieltä kuulee vain Apinoidenplaneetalla. 
WTC:n jälkeen amerikkalaiset häipyivät saudien rakentamilta lomarannoilta ja paikallinen poika tunnisti minut äidikseen Amerikasta. Hyvällä kielitaidolla suomalainenkin voi olla vaikka Namibiasta. Mitä hän vie meiltä mennessään ja tuo heiltä tullessaan palattuaan Oslon kautta kotimaahansa kuin muinoin Itämaan viisaat miehet. 
Minulle koulunkäynti on ollut olosuhteiden pakosta vaikeaa. Naapurin sorakieli-isäntä yritti selvitä haudalla tekstatun muistovärssyn lukemisesta. Yritti aikansa ja tokaisi: 
- Perlkele, ovat sekoittaneet kirljaimet. Tule Liekko lukemaan.
Kuinka selviää 1800-luvulla "Ne Kymenen Käskyt" Mikael Agricola: ABCKIRIA.
Ensimeinen kesky.

Ele cumardha weraita Jumaloita.
Toinen
Ele turhan mainitze sinun Jumalas Nime.
Colmas
Pyhite Lepopeive.
Nelies
Cunnioita sinun ises/ ia sinun eites/ ettes cauuaneläisit.
Wides
Ele tapa.
Cudes
Ele hooritee.
Seitzemes
Ele warghasta.
Cadhexes
Ele ole wäre todhistaija/ sinun lehemeises wastan.
Ydhexes
Elä pydhe sinun lehemeises honetta.
Kymenes
Sinun lehemeises Emende/ Paluelia/ Pica/ caria/ iucta/ ia mite sinun lehemeiselles onopi/ ele himoitze.
 

Isoisäni oli syntynyt 1800-luvulla ABCKIRIA aapisena. Hän vastasi talolliselle oman poikansa menetyksen tähden: 
- Eivätkö kaikki rikolliset tulleetkaan tapetuksi 1918 kapina-aikana. Siihen talollinen käänsi puheet: 
- Olisikin pitänyt tappaa ukko eikä poika. Isoisän vierihoidossa sodan aikana sain perimänsiirron kapaloituna, kun isä oli sodassa. Isäni muisteli, kuinka Ukko-Kusti opetti meitä lapsia lukemaan Agricolan kielellä. Siksi käskyjen sisältö on minulle tuttu omalla murteella savonkielellä. Olen saanut säteilyvamman lainlaatijien unohtaessa käskyt kauppojen aukiolosta ia monesta muusta antaessaan vääriä todistuksia himoitessaan milloin mitäkin. Itse siitä vastaavat aikanaan. 
Tärkeimmäksi on tullut laintulkinta itselle sallivaksi ja meitä rankaisevaksi. Meitä luku- ja kirjoitustaitoisia Liekkoja tarvitaan ei vain lukijoina vaan myös kirjoittajina. Siitä tuli projektini potentiaalisten mahdollisuuksien ja ongelmien analyysi. Kestää tarkastelun kesäajan päivänvalossa. Analyysi pätee verkossa eikä vaikene laajakaistayhteyksien ulkopuolelle rajattuna kuin keskitysleirillä vailla mitään oikeuksia. Löytyy linkista  >Kertomukset kirjaksi - verkkokirjoituskurssi. Viestintä<

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Eedenistä itäänkö

2141. aamupalaviesti:
"Minä päätin juuri nyt, että en halua kiistellä tästä asiasta. Jos sinä haluat niin tehdä, saat suoriutua siitä yksinäsi." -Jussi
Sukupolvenvaihdoksen nykytila. Tiekartta Länsirannalla ja Eedenistä itään Vihtaniemellä. Kävin sen selvittämässä Lauttasaaren Vattuniemessä hankkimalla yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen. Minusta on tullut luopuja, mutta ei luovuttaja. Omaishoitoajan olin jatkaja, mutta aika ei ollut minun puolellani. Siitä pitivät huolen seitsÄmÄt veljekset, jotka tunnistan Eino Leinon runosta.

Räikkö räähkä

Tuo turilas, Räikkö räähkä,
neuvoi tien viholliselle
kahden kallion lomasta,
syksy-yönä hiljaisena;
teki sen henkensä hädässä.

Polttivat kylän poroksi,
surmasivat suuren kansan.
Yks on pirtti polttamatta
se on pirtti Räikön räähkän.

Tuli toisen päivän ilta. -
Palasi paennehetkin
yksi sieltä, toinen täältä,
kurkistellen, kuuristellen,
puita pensaita pälyen
ruumiille veristetyille,
raunioille rakkahille.

Räikkö pirttinsä ovella
katselevi, kuuntelevi.
"Mitä etsit vanha vaimo?"

"Etsin kullaista kotia,
löysin suitsevat kypenet."

Räikkö pirttinsä ovella
kalpeana, kelmeänä.
"Mitä katsot kuoma kulta?"

"Katselen veristä veistä
liekö veikon, liekö langon?"

Räikön poika portahalla
itkeä vetistelevi.
"Mitä itket poika parka?"

"Itken orhia iloista,
löysin tiuvun tien ohesta."

Piili Räikkö pirttihinsä,
telkes ukset, sulki salvat,
istui pankkonsa perälle.
"Mitä tyttöni murehit?"

"Miestä kaunoista murehin,
syytä syntymättömäni."

Kuului jo salainen kuiske,
sisiliskona sihisi,
viikon vierren kyynä kulki,
kuun mennen karhuna mörisi.
"Yks on pirtti polttamatta,
miksi pirtti Räikön räähkän?"
Räikön vaimo valkeuinen
se sanan sanovi julki:
"Näytti tien viholliselle,
neuvoi Räikkö piilopirtit."

Räikkö röyhkeä ärähti:
"Sen varsin valehteletkin!
Vai onko näkijä ollut?"
Vaimo valkea todisti:
"On ollut näkijät vankat,
tähdet katsoi, kuuhut kuuli."

Ei evännyt enempi Räikkö,
hartiat alas jysähti,
tunsi ilmi tullehensa;
otti köyden orren päältä,
poikki permannon käveli,
astui raskaasti tuvasta
siltapalkin painuessa.
Kääntyi hän ovessa kerran:
"Vaimo, anna anteheksi,
kun sen tein, sinua muistin."

"Luoja armon antakohon."

Painoi kiini pirtin uksen. -
Seisahti etehisessä,
siitä siirsihe pihalle,
pihalta veräjän suulle,
veräjältä kaivotielle,
kaivotieltä korpitielle;
silmässänsä yö ikuinen,
mielessänsä murhe mykkä.

Kääntyi mies rajassa metsän. -
Näki hän kullaisen kotinsa
kuuli hän kesäiset äänet,
savun saunasta sinisen,
karjankellojen kilinän,
kaivonvintin vingahduksen,
tuvan uksen aukeavan,
emon aittahan menevän.

Sydän kiertyi synkän miehen,
elo kaunis kangastihe.
askar autuas inehmon
maan kovalla kannikalla;
seisoi hetken, katsoi kaksi,
metsäön korpehen katosi. Eino Leino

En tiennyt, mihinkä "Minä tulen" - lupaukseni isälle johtaa, kun oli kyse vanhempieni vanhuudesta ja heidän elämäntyönsä realisoimisesta. Lapsuuskodin sukupolvenvaidoksen esteeksi olivat tulleet "kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana". Heillä kaikilla on ollut oma lehmä ojassa. Minulle elämän jatkuminen mummolassa yli 100-vuotisen perinteen mukaan. 

Monessa mielessä on sukupolvenvaihdoksen aika Suomi-neidon levitellessä käsiään käsipuolena, susirumana. Toinen käsi oli jäänyt velivenäläisen päänaluseksi ja Suomi-neidon oli järsittävä kätensä poikki päästäkseen vapaaksi naapuristaan. Pienellä Suomi-neidolla oli vielä uumalla ja hameenhelmassa luovutettavaa nälkäiselle naapurille. Miksi minusta aina tuntuu Suomen sotahistoriaa muistellessa, että olen vähintäänkin maanpetturi Otto Wille Kuusisen tytär Hertta Kuusinen. 
Perimätieto etsii syyllisiä ennen syntymääni käytyyn kansalaissotaan. Minun on pakko kuunnella kutsuttuna vieraana. Rauhanpalkinto suomalaisesta rauhantyöstä ei tätä kahtiajakoa tule poistamaan, sillä näin on herra käskenyt puhua. Ei ole ennakkosensuuria, kun puhujalla on status ja kunniamerkit. Heidän ajatuksensa on toinen ajatellut ja pistänyt paperille luettavaksi. Tämä siitä oli seurauksena, kun lähetyskalenteri vaihtui eurolaskimeen. Milloin minun rauhani palaa?



Jossain


Jossain
kirkkauden maassa
kuljen.
Taakka harteita
ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin
avaan
suljen.
Hengittelen ilmaa
kevyttä
kuin tuuli.
Joka puu
on ystäväni
hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki
ihanassa maassa.
19.4.1914 - 4.6.1992
29.12.1992

Martta, Martta

Kevään vuosikokoukset on vietävä päätökseen, jos yhdistystoiminta vielä jatkaa. Mielessä risteilevät monet vuoden aikana koetut vaiheet. Martta minussa nostaa päätään. Kokouksen mielenkiinnon lisäämiseksi on pyydetty esittely. Samassa tilassa kokous jatkuisi. Sen jälkeen vielä yhdessä aterioimista pitkän pöydän ääressä keittiön ja tarjoilijoiden palvellessa.
 Ilmoittaisinko vain osallistuvani kokoukseen vedoten keksittyhin esteisiin. Heti saan psykosomaattisen palautteen. Patti huuleen ilmestyy kivuliaasti. Onko minulla huuliherpes vai kasvohalvaus. Ei, eikä itikanpisto kuin nuotiolla kesäillassa. Sama vaiva on muistutus jostakin kynnyksen ylityksestä. 

Varaan riittävästi aikaa kävelymatkaan. Vanhalta muistilta se oli tuskien tie mennä työhön tai projektikoulutustilaisuuksiin, joihin olin vain maksava osallistuja projektirahan varmistamiseksi. 

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Sitä en huomannut ilta-auringon puoleisista ikkunoista. Ulos katsoessa ikkunasta näen vain tiilenpäitä muistuttavan kaakeloidun ulkovuorauksen. On tullut niitä luettua ajankuluksi. Portin edessä on tulvalätäkkö, jonka yli hyppään onnistuneesti. Edessä olisi pitkä, kivulias matka. Vesijärvenkatua Vuorikadun ylitys. Katson oikealle, vetääkö kukaan keskisormimerkkiä. Liikenne on melko rauhallinen, siirryn kadun toiselle puolelle. Kuulostelen askellusta. En tunne pistoa polvessa. 

Kun kuljin työhön joka askeleella pidätin hengitystä kestääkö polvi painon siirron. Kestää, mutta työmatkakin kesti kauan. Piti varata paljon aikaa. Nyt olen Hämeenkadulla yhdessä hujauksessa. Ylitän kadun liikennevalojen vihreässä aallossa. Varmuuden vuoksi, olinhan selvinnyt säikähdyksellä, kun pysäköintitalosta venäläinen autokuski peruutti poimimaan kaverinsa suojatien kohdalla. En osannut varautua vauhdilla peruuttavaan autoon. Pelästyin, olin jäädä alle. Vähältä piti, varpaita hipoi. Kuulen sorry-sanan, mutta autossa kuskin kanssa puhe jatkui venäjäksi. 

Jos olisin jatkanut Vesijärvenkatua pidemmälle, siellä hierojien edunvalvoja olisi muistuttanut hierojan työskentelyn periaatteesta 2000-luvulla: Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa "kuka kysyy, kuka maksaa" -periaatteella. Tai kohtaamisen välttämiseksi helfershelfer olisi vaihtanut kadun toiselle puolelle punainen ravatti vipattaen. 

Oikaisen Tapiolan ja Siltapuiston välistä, ylitän Aleksanterinkadun. Odotan keskikorokkeella punaisten valojen ajan. Viereen pysähtyy nainen, tervehtii hymyillen. En tunne häntä, olisiko joku kauniiden ja rohkeiden tähti? Siltä minusta kaikki näyttivät, kun palasin 10 vuoden poissaolon jälkeen. Nyt en ole vahingossakaan poikennut kauniiden ja rohkeiden kanavalle. Jäänkö jotakin vaille. 

Taivastelen Trion ulkoseiniä remontin jälkeen. Rahatoimistoa Kauppakadun toisella puolella laajennetaan. On mittava rakennustyömaa meneillään. Ylitän Kauppakadun ja jatkan Vapaudenkatua Lidlin kortelin verran. Kauppahotellikin oli tullut lähemmäksi kuin muistin. Saimaankadun ylitys ja siinä Pääkirjasto on edessäni.
 Aikaa matkaan oli kulunut yksi punainen minuutti. Olin etuajassa, olinhan varannut tunnin muistaen matkan pituuden ja piston polvessa joka askeleella, josta kuulin ohiporhaltavan kysymyksen: "Mihinkäs sinä vaaput?" 
- Kotiinhan minä, mutta kettinkiin ja maastopukuun sonnustautunut diakonissa ei sitä kuullut. Hänellä oli kiire. Minä annoin kiireen mennä ohi. 

Kirjaston esittely netissä oli mielenkiintoinen, kokous yllättävän aktiivisen positiivinen. Yhdistyksessä tarvitaan puuhanaisia ja edes osallistuvia miehiä, mutta minä olen Martan osan tehnyt. Pyydän saada osallistua ilman kahvinkeittovelvollisuutta omakustannushinnalla. Nyt on Marian vuoro pitää paikkansa. Tämä työnjakokeskustelu käytiin Betanian kodissa vieraiden kuullen. Sitä käydään jokaisessa omaishoitokodissa, jossa hoitajalla on kaksoisroolitus olla Marttana ja Mariana. 

Olen ratkaissut työnjakokysymyksen projektia muuntamalla. Vapaaehtoistyössä teen mitä osaan, kun tuotteesta en ole luopunut. Kartanon keittiö tekee oman osuutensa, että saan istua katettuun pöytään. Se on minun onneni olla lähellä. On helppoa hengittää kaiken kivun ja tuskan jälkeen.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Pakka paperia kymmenen riisiä

Nälkäpäiväntasaus on tosiasia. Maria on kihlattu puusepälle. Sitten tulee taivaallinen ilmoitus äidiksi tulosta. Tämän seurauksena neidon saavutettua sukukypsyyden hänestä käytetään nimeä huora. Siinä meille vinksahtaneiden sukukypsien miesten antama kirkollinen nimitys. Miehet rahastavat huume-, ase- ja naiskaupalla. Jokainen haluaa olla saaliinjaossa pitkäkyntisenä. Laiskiaisen pitkät kynnet ovat tarkoitushakuiset. Se riippuu aina siitä mistä roikkuu. 

Puoluepolitiikasta on tullut vallan taistelutanner. Minkä vielä voisi muuttaa rahaksi halventamalla ruohonjuuritasolla meidän herramme muurahaisia? Omaishoitoajasta on taakkana konttikuorma paperia sen kymmenistä kriiseistä, joista selvisin ihan yksin. Kriisiryhmät eivät vielä silloin olleet tunnettuja. Huomenna minä aloitan. Kaivan esiin ruokapäiväkirjan pisteet, mitä tämä eksoottinen eläin syö ja kuinka paljon tarvitsee pysyäkseen terveenä. Hellyyttä rahalla ei saa. "Kuinka hellästi minua kosketit..." on ilmaista. "Kissa elää kiitoksella, koira päänsilityksellä" ei auennut torjutulle maisterismiehelle. Herpes huulessa ja clamydia keuhkoissa hän talonmiehen avustuksella selvisi sairaalaan ja sieltä äidin pikkupoika lähti ulkomaille. Siitäkin piti vielä antaa haastattelu TV:n toimittajalle. Sama rupi oli huulessa. Koirat pääsee kirpuistaan vasta kuoltuaan.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Sopivankokoinen konflikti

Eu:n taisteluyksikölle ei ole ollut työtilaisuuksia. Se potee samaa puutetta kuin koko Suomi. Ei ole palkanmaksajia. Pitää turvautua vanhoihin konsteihin, joiden sanotaan olevan parempia kuin pussillinen uusia. Kansan konkurssissa elin eläkevuosien aikaa. Kansan lähettämät kirjeet raottivat tulevaa. Vanhat naiset myytäisiin kilohintaan Viipurin torilla. 
Tullessani Lahteen työn perässä katuja lakasivat ikänaiset karjakontakeissa työvälineenä varsiluuta ja niiaava sinkkisanko. En tutustunut mekanismiin paremmin, että osaisin selittää, kuinka luukku aukesi ja sanko nielaisi tupakantumpit. Hongkong on puhdas kaupunki. Siellä kaikesta roskaamisesta sakotetaan. Meillä vielä turvaudutaan tässä sanontaan. Vanhat luudat lakaisevat paremmin kuin uudet. 

Syntisenlaulunmaan ihmiset valuivat kaupunkeihin. Palvelijoista oli puutetta. Kun itse pääsi rouvaksi ja lisääntyi, muistui mieleen omat varhaiskokemukset. Kova oli ollut korvesta kopattu kannikka. Minun lasten ei tarvitse läpikäydä samaa köyhyyttä ja kurjuutta. Alkoi paapomisen vuodet. Lasten puolesta tehtiin kaikki ja ylihuolehtimalla tukahdutettiin lapsen oma-aloitteellisuus. Lapsityrannit ovat saaneet vallan. 
Luonnossa tapahtuu sama käenpesässä. On pakko ollut selvitä ylivoimaiselta näyttävästä tehtävästä. Minulle omaishoito omana kokemuksena oli sopivankokoinen konflikti. Pesässä kahdeksan perillistä samoilla vanhemmilla. Mutta oliko minun osuus vain se 1/8 vanhemmistani antamansa lahjakirjan mukaan. Konfliktina se oli yhteiskunnalle, kunnalle ja sisaruksille mahdoton tehtävä. Minulle elämänkaarella juuri sopivankokoinen mies ja ääni periaatetta käyttäen. 
Yhteiskunta potee hätävarjelun liioittelua ja se maksaa valtionvelkana lasten tulevaisuuden. Onneksi selviytyjille löytyy sopivan kokoinen konflikti elettäväksi. Menestyjät menestyvät vaalivilpillä. Suuret sanat puuttuvat, on vain paljon pieniä askelia. Pienen aasin askelia.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Sadan vuoden unia

Kuningas on kuollut. Eläköön uusi kuningatar! Presidenttifoorumi on totta. Kolme kunnioitettua päämiestä istuu edessäni. Mies- naisnäkökulma on kielessämme ongelmallinen. Rouva Presidentistäkin käytetään nimeä valtion päämiehenä. Maskuliini, feminiini ja neutri ovat paljon puhuvia. Korvaisiko kolmas suku halventavan homonimittelyn, jos kielemme sisältäisi neutrisanan. 
Yhtä kaikki minun omalla äidinkielellä neljännessä ukkaasissa puhutaan piäsnuatikoista kunnioittamieni vanhempien jälkeen. Omaishoidossa kuitenkin asettuu yläpuolelle piäsnuatikat vaatiessaan itselleen kaikkea etuutta, mikä minun omaishoitajana piti toteuttaa vanhempieni jälkeen sukupolvenvaihdoksena. 

Näen unta takinkääntäjistä, sukupuolenvaihtajista jopa kansallisuus on tullut naapuriin velivenäläisenä, kun minulla ei ollut oikeutta tulla lapsuuskotiin. Yhteiskunta ulosmittasi varmuuden vuoksi uimarannasta puiden varastoimispaikaksi nimetyn määräalan. Aika on muuttunut siitä kun Vihtaniemeen saatiin tie. Puita ei enää koskaan varastoida rannalle, vaan kunta otti maaltamme mieleisensä laaninpaikan ja metsäkoneuria pitkin kepitti puolelleen tieuran. "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää, kenenkä hirsilinna kohoaa meidän hallussa olevan ja yli sata vuotta olleen torpan tilalle." On palattu itsenäisyyden alkuun muistaen naapuruuttamme Ruotsin ja Venäjän alamaisina. Kyllä Siperia opettaa. Suljetun yhteiskunnan kirjoittamattomaan pelisääntöön vedotaan. Edessäni on kovan päivän ilta 6.2.2000.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Kuu riippuu kynsistään

Kirjoittamiseni makaa vaaterissa kuin Metsolan isäntä. Hänen suurin voimanponnistuksensa oli hakea munkkeja markkinoilta. Kuvasi naisia salaa ihmisvilinässä. En tiedä, kuinka hän kohteensa valitsi. Tarkoituksena oli päästä kuitenkin vilinästä yksityisempään kontaktiin. Ja hänestä tuli minun työvoittoni. 
En lähtenyt mukaan hänen mielikuviinsa. Erosimme voittajina kumpikin. 

Kirjoittamiseni mataa maata pitkin lillukanvarsien seassa. Milloin yrittää nostaa päätänsä lukijaa kohti, tulee kartulla päähän ja varoitetaan. Pidä pienempää suuta! Olemme kumpikin syytettyjen penkillä, minä lehden päätoimittajana ja sinä kirjoittajana, jos julkaisen lähettämäsi kirjoituksen. Järjestön kotisivun keskustelupalstalle kirjoitin omaishoitajan posttraumaattisesta stressireaktiosta omakohtaisena kokemuksena samaistuen Irakin sotaan osallistuneiden amerikkalaisten nuorten miesten kokemuksiin. Jotakin tuntemuksia se herätti ylläpidossa, kun rekisteröitymiseni kirjoituksineen hävisi. Ehkä se lähti valovuosien päähän maatakiertävälle radalle. Vaihdamme ajatuksia telepaattisesti ja paikkaa avaruusaluksilla. Tavataan sitten siellä, jos vältyn poliisitutkinnalta puhuessani "zu Hause Pflegen" -kieltä. 

Tulossa on aika, jolloin seuraatarvitsevat tulevatkin minun luokseni oleilemaan pahimmaksi ajaksi. Niin asui vanha tätini monena talvena vanhempieni luona ja palasi Otukselle omaan kotimökkiinsä kesäajaksi. Kukaan ei halua muistaa näitä aikoja. Jos alku oli hankalaa, kaari jatkui nousevana. Lakipisteestä avautui joka puolelle huikea näköala, mutta alas on tultava. 
Tällä kertaa valitsen mäenlaskun majavan lituskahäntää hyväksikäyttäen. Alku- ja loppupisteet rajaavat janan riidenliekojen seassa. Omaishoitoaika putoaa loppupisteestä miinusmerkkiselle puolelle. Muodostaa peilikuvan kaarelle, jolla lakipiste peilautuu pohjanoteerauspisteelle. Tähän asti, ei syvemmälle, on sinun sukelluksesi syvyys. Tästä massojen paino helpottaa ja hukkuva löytää oljenkorren. Olen alkutekijöissä. Viimeiset vuodet ovat ala-arvoisia, vaikka niistä tuli minulle vastuunvuodet. Pääsin Guinnessin ennätystenkirjaan, jossa en ole ylistämällä alistettu, vaan hukuttamalla tukahdutettu. Ei savua ilman tulta, mutta kuinka suojautua polttavalta säteilyltä.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Nyt minä kirjoitan

Kotona jälleen. Kirjoittajakurssilla muistot talteen oli sisäänhengitystä suustasuuhun menetelmällä. Tarvitsisin adrenaliinipiikin hengityksen palauttamiseksi luonnolliseen rytmiin. Olo on kuin pamautetulla paperipussilla, kyljessä ammottava repeytymä. Kukaan ei ollut käynyt poissaollessani järjestelemässä paikkoja. Kenelläkään ei ole siihen lupaa. Itse vastaan keräämästäni ja säilyttämästäni aineistosta. Se on ollut esityötä kirjoittamista varten. Kirjoittaminen on aloitettava, edettävä puolikaari huipentumaan ja sitten puolikaari loppua kohti. Projektissani käytän muuntamista työvälineenä ja hyppään pois omalle raiteelle ennen loppua. 
Vaikeutena ovat tietokoneyhteydet harvaanasutulla maaseudulla. Yhteyksiä ollaan purkamassa maksuja korottamalla. Olen kuitenkin maksanut perusmaksut lankapuhelimesta sen päivän varalle, kun palaan mummonmökille. Siellä köllöttää sängyssä iso, paha susi. Käyn läpi perinteiset kysymykset: 
Miksi sinulla on noin suuret silmät? - että paremmin näkisin sinut. 
Miksi sinulla on noin suuret, karvaiset korvat? - että paremmin kuulisin sinut. 
Miksi sinulla on noin suuri suu? - että paremmin voisin syödä sinut? 
Miksi sinulla on noin suuret hampaat? - että paremmin voisin sinut pureskella. 
Mitä perkeleitä, saan sanotuksi ja poistun paikalta. 

Omaishoito on aikansa elänyt ja tilalle tulee kotihoito. Mummolan ovet avautuvat lastenlapsille, sisaruksille, sitten serkuille ja sieltä lähteneille kyläläisille. Muistatko vielä yhteiset juhannusjuhlat kokkotulien äärellä Eteissaaren päässä laakealla rantakalliolla? Juhannusjuhlia ei oltu ulkoistettu ry:lle rahasta. Nyt maksavat juhlijat kokoontuvat suljetuille tonteilleen tekemään taikojansa, kuinka saada maksumiehiä nostamaan heidän hirsilinnoihin sijoittamalleen rahalle lisäarvoa. Se on ollut takaisin luontoon ainoa motiivi. Fysiikanpäiviltä kuuluu kummia. Tietokone voi toimia valolla. Puusuksen tekijälle riittää töitä, vapaa on vain umpihanki.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Apinaenglantia

"Ebba bakar bullar små, lilla Barbro tittar på" vai "Kerenski se leipoi suuren taikinan, suolaksensa aikoi koko Suomen maan". Ei ollut yhtään tienviittaa kahdella kielellä kotiseudullani. Äitini haki naapurin pojan ruotsinkielen kirjan minulle oppikirjaksi, kun lähdin oppikouluun vieraalle paikkakunnalle. Sieltä luin Eban leipomisesta ruotsiksi. Ne olivat niitä munkkilatinistiopintoja. Kenelläkään ei ollut opettajanpätevyyttä. Oli armeijan raakkeja, vapisevia ukkoja ja vähän opiskelleita opettajia. Historia oli minun alani ja kemia. Mutta tyttö ei voinut saada kemiasta 10, sen sai yhtä hyvin menestynyt poika ja minä tietysti vain 9. Millään numeroilla ei ollut mitään merkitystä, pärstäkertoimilla ja varallisuudella siihen aikaan paikat jaettiin. 

Oireilen psykosomaattisesti, kun pistäydyin maisemissa, jossa välimatkat ovat kasvaneet, ihmiset hävinneet ja kansakoulut jääneet kylmilleen. Kuinka silloin 60-luvulla jouduinkaan erämaahan, kun nyt tuottaa päänvaivaa mennä Helsingin lähialueella oikoradan ulkopuolelle. Ebba on leiponut makeata leipää sotalapsille, jotka liikuttuvat kyyneliin käydessään Suomessa. Samoin hoitajien pätkätyökokeiluun kyllästyneet nuoret hoitajat ovat valinneet hoitotyön Ruotsissa. Yhteydet paremmat tulla päiväkahville lentäen kuin matkustaa puolipäivää Kuopion korkeudelle. Siellä kunta on ryhtynyt Kerenskin aikeita elvyttämään ja myy rantansa ja tuo velivenäläiset tiettömien taipaleiden taakse naapuriksi hankkimaan alkuperäisten kustannuksella lisää rahaa sijoittamalleen pääomalle.
Muutosvauhti on niin kovaa, että ehtii tapahtua monta lamaa, joista kunnat selviävät muuttamalla katukilpiä venäläisiksi. On aivan sama, onko ollut muiluttajan tai muilutetun jälkeläinen. Kaikki yhtä Räikkö Räähkien sukua, joka luulee elävänsä vielä tuhat vuotta valittuna kansana Länsirannalla.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Työhistoria

TUTU, TATU ja TAULA-MATTI ovat korvanneet minulle Tatun ja Patun suomikuvan. Tutu on piispa, nobelisti rauhantyöstä ja taatusti alkuperäisasukas. Siitä kertoo hänen rytmitajunsa. Hän yhtyy kadulla tanssivaan joukkoon. Tanssiesityksessä aboriginaali riisuu kengät ja paidan pois. Heidän keskuudessaan se ei herätä kummastusta. 
Tatu pohtii alkuperäänsä ja vertaa aboriginaaleja vähä-älyisiksi omaan oppineisuuteensa verrattuna. Taula-Matti tapasi veljekset tiellä. Hän pysähtyi hetkeksi kertomaan tarinoita. Päätti juttunsa sanontaan: "Ja sitten me ryypättiin." Seitsemän veljeksen Taula-Mattilla on aboriginaaleja kaksoisolentoja. Vihtaniemelläkin Venemestari, joka katseli mieronkiertoreisullaan talojen emäntiä. 
Luuviulut edustivat talon rappiota ja lamaa. Huulia maiskutellen hän ihasteli emäntien hyllyviä lanteita. Se oli merkkinä, että talossa tehtiin tuloksellista työtä ja ruokapöytään katettiin kulkurillekin lautanen. Venemestarille se oli kahden litran kulho. Hän kertoili, kuka lipittää keittoa monta lautasellista. Hänen vellipussinsa täytöksi riitti kaksi litraa yhdellä kertaa otettavaksi ja viimeistä pisaraa myöten ryystettäväksi. 

Venemestari oli iloluontoinen, ikävuosista huolimatta nuorekas mies, joka kehui reissuillaan saamaansa hyvää hoitoa. Ohtaanniemen hieroja sai julkiset kehut. Siellä on niin hyvä hieroja, että se hieroo munatkin myllinmällin. 
Punaisten lyhtyjen kadulla on invataksi pysäköitynä. Pyörätuolissa työnnetään miestä sisäpihalta auton luo. Mies pyörätuolissa istua retkottaa puolitajuttomana. Pitkä, nuori johtaja tulee perästä tervehtien minua ja antaa ensiapua miehelle pyörätuolissa: "Sitten vain tupakkaa suuhun." 
Tätä sivuavaa lainsäädäntöä käsiteltiin eduskunnassa. Vammaisillekin pitää taata seksipalvelut vaikka maksulliset. Se on jokaisen oikeus. Taula-Matti lankesi loveen netissä ja pääministeri sai morsiamen. Tosikkona ei pystynyt nielemään erehdystään ja vuosia kestävä käräjöinti alkoi. 

Katsoin juuri kuinka Dr. Phil julkisesti antaa apua karkailevalle pojalle 9 v ja tytölle 16 v, jota myydään netissä. Minulla on ollut Dr. Phil joka lähtöön aloittaessani omaishoitajana 50 v,  
palannut työhön 60 v, 
pelastanut perintöosat lapsuuskodista jokaiselle, 
oppinut verkkokirjoitustaidon, 
jäänyt eläkkeelle lain antaessa siihen mahdollisuuden, 
osallistunut projektikoulutuksiin, 
suorittanut YEAT:n, jossa ikä ja työhistoria ovat ehdottomat. 

Kaikesta olen selvinnyt omantunnon ohjauksessa. Katteettomia pelkoja ylimmältä taholta yritetään syöttää kuin pajunköyttä. Suomikuva on made in China. Olen ollut opintomatkalla kiinalaiseen helvettiin. Olen paluumatkalla vaivaisena, mutta kaiken kokeneena. Tuntemattoman Lammiot ja Koskelat tulevat huudetuksi hätiin kyselytunneilla. Itse istun parrunpäässä ja nauran draaman piirteitä sisältävälle suusta pursuavalle vappuviuhkatulvalle. Lakikirjan irtolehdet olen säästänyt. 

Omaishoitaminen piti aloittaa niin alusta, että otin yhteyttä liiton lakimieheen, kun rivitalo-asunto-osakeyhtiössä ei tiedetty, voiko omaishoitajatytär hoitaa vanhaa isää hänen omassa kodissaan. Minä en tarvinnut lakitekstiä, vaan taloyhtiön hallitus, joka ei osannut asumista tulkita uudessa tilanteessa. Tutun ei tarvitse suomikuvaa kiillotella. Tatun ja Taula-Matin puheet jättävät yllemme pitkän varjon, johon peittyy viimeinenkin suomalaisuus. Rahantekoon on lähdetty Kiinaan ja tavarataivaat ovat täyttyneet made in China. Näillä ei ole mitään tekoa suomalaisuuden kanssa. Kyllä maalla viisaita ollaan, kun merellä haveri tapahtuu.

Voi pyhä jysäys

Pyhän jysäyksen jälkeen palasin kotiin. Kaikki sujui etukäteisjärjestelyjen mukaan. Kotona oli yhteyksissä ongelmia. Ei signaalia digidigissä. Nettiyhteys oli poikki tietokoneella. Piti lähteä käyttämään pankin tietokonetta. Monen soiton jälkeen pääsen vikailmoitukseen. Dna on luonut yhteydet itsepalvaluperiaatteella. Kukaan ei tiedä solmimastani laajakaistasopimuksesta hevonhäntää. Olen oppinut seuraamaan ohjetta suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja hepreaksi painamalla sitä, jos tarvitsen sitä. Kun kieli on valittu, sitten alkaa kotomaan alueellinen kysely. 
Puhelinvastaajan tenttaaminen modemia koskevista tiedoista alkaa. Kysytään johdon pituutta, mikä valo palaa, mikä on mac-numero. Polvistun suurennuslasin kanssa katsomaan jokaisen tiedon erikseen. Sitten tulee haarotinpalan kokeilun sijaan modemin kaksineuvoisuus, jota en ollut huomannut. Peräpaneelissa on reikä, paina sitä hammastikulla sen jälkeen kun modemi on levännyt 15 min virtakatkoksessa. 
Teen työtä käskettyä. Sorhaan reikää kuin apina tikulla termiittikekoa. Kokeilen kirjoittamista vasemmalla kädellä, oikeassa on hammastikku takapaneelin reijässä. Valot palavat mutta yhteyttä ei synny. Soitan vikaan, jossa on vastaaja päällä. 
- Keskustan alueella korjataan vikaa, pahoittelemme häiriötä. 


Maanantai meni reijällä, tiistai odotellessa vian korjausta. Iltapäivällä viimein vastataan, että vika on korjattu. Ota modemi ja mene dna-liikkeeseen mittauttamaan, onko modemi kunnossa. Sen teen, liike on vaihtanut uusiin tiloihin lasiseinän taakse. Minkäänlaista sisäänkäynnin merkkiä ei ole näkyvissä. Siirryn lähemmäksi lasiseinää koputtaakseni, kuinka tullaan sisälle. Ja seinä aukeaa itsestään. En ole viimeaikoina kävellyt päin seiniä, mutta nykyaika pakottaa iskemään päätä seinään lexiä lähestyessä. Modemi testataan ja made in China on tiensä päässä. Minun poissaollessa vika yhteyksissä on liikaa made in Chinalle. Tämä on se brändi, jolla suomikuvaa kirkastetaan. Kaikki on made in China. Keskiviikkona luvataan yhdistää uusi laite käyttöön, mutta en jää odottamaan virka-aikaa, vaan soitan vikaan. 
Taas katson mac-numeron suurennuslasin kanssa. Joten pakolliset polvistumiset on suoritettu, mutta ei luostarisäännön mukaan, vaan julmalle jumalalle, että yhteys pelaisi. Avaan läppärin, online merkkivalo palaa. Katson sähköpostit, jonkun vieraankin vastaanottajan postit on siellä odottamassa. 
Oho, roskapostivarasto luukussa pursuaa yli. Kaikki valot eivät pala. Pitää vielä soittaa vikaan. Näin ei saa mummojakaan kohdella. Nyt on vuoroni kysyä: Etkö SINÄ mitään ymmärrä? Vastaan itse, että tietokone ja yhteydet ovat yhtä tyhmät kuin SUUNNITTELIJANSA. 
Käyttäjinä emme ole niin tyhmiä kuin koneiden kautta meitä yritetään leimata. Olemme luku- ja kirjoitustaitoisia. Vaaleissa on uurnissa jo riittävä määrä ääniä joidenkin valittujen jatkamisen varmistamiseksi. Se on tullut ilmi vaalitarkkailijoiden tutkiessa vaaliuurnat etukäteen. Se pitää varmistaa myös meillä, että tynnyrit on tyhjät eniten kolisevien tyhjien tynnyreiden äänistä. Riittää kun runoroskis paljastaa vaalirahavilpit. On paljastusten aika.