"Lauloi mulle äiti muinoin" tuo mieleen äidin opetukset. Työnsin pyörätuolia ajatuksissani, kun äiti palautti minut maanpinnalle. Komentosanat äiti esitti vaativasti: "Älä laula!" En ollut huomannut hymistelleeni sanattomia valaanlaulujani. Miksi en saa laulaa? "Luulevat, että minä laulan?" Itku ja nauru tulevat syvältä. Muisto sai minut nauramaan ääneen. Hengitysharjoitusten jälkeen laulu ja nauru saivat uuden syvyyden ja korkeuden. Muovaan kuninkaallisen hovini marssijärjestystä kirjallisesti. Tämän hetken valtiaat ovat Anna ja Hannu. Heidän haastattelunsa kuuntelen tarkkaan, mutta Perhona en halua udella heidän yksityisyyttään sen enempää. He ovat kirjoittavia ihmisiä. Olen ajatustenlukija mieluummin kuin juorujen levittäjä.
Prinsessat Heli, Anna ja Sofi ovat saaneet oman julkisuutensa. Heli murteellaan on tullut runomaratonille "viärä kielisenä". Heli nautti viikosta, minä poissaolevana. Saarikoski jäi tarkkailemaan minun yksityisyyttäni sen maratonviikon jälkeen, jossa olin mukana. Poliitikot vähät välittivät lapsille suunnatun ohjelman aikana olla puhumatta potaskaa. Esitys edessä, lapset istumassa nurmikolle levitetyillä matoilla, poliitikot seisoivat takana jorinoimassa kuin harakat sianteurastuspävän tappaisilla. Itse istuin penkillä kuin "Lehm koivun alla". Vielä pahempaa oli runomaratoonarin juoksentelu kättelykierroksella jokaisen runoesityksen jälkeen.
Hörköperseisille suunnattu runo toi näkyväksi poliitikon roolin runoviikolla. Hän oli ääniä kalastelemassa. Mukkulan tammien alla näytellään jo tänä kesänä rahalla aikaansaatuja yksityisnäytöksiä, joihin maksavat asiakkaat tulevat Moskovasta. Prinsessoja yhdistää vironkieli. Sofi jo toisen palkinnon verran puhdistaa ja paljastaa, mitä Virossa on takana. Se on meillä reikäkorttiohjelmana koneistossa käytössä.
Tätä historian hiljaista tietoa pyytää Katainen anteeksi, kun puolustaa omaa linjavetoaan kukkaronvartijana. Jonotkin ovat siirtyneet tavaksi rajan tälle puolelle. Anna toimittajana tarkkailee naapureitamme menemällä heidän keskuuteensa. Valitut edustajat, äitiensä pikkupojat ja tytöt kertovat meille näkemästään vääryydestä pakolaisleireillä ja muissa tutustumiskohteissa ottamatta kantaa, mitenkä meillä on samat asiat. "Älä laula! Luulevat, että minä laulan, vaikka minua työnnetään pyörätuolissa." Tehdään päiviä kuninkaalle/politikoille, hehän ylläpitävät tätä järjestystä. Lukiessani saan päättää, kun minä olen äiti. "Taide ja taudit" ovat minun lajini.
Natsilääkäri on kuollut joutumatta vastuuseen teoistaan. Tämän päivän terveydenhuollassa on samat periaatteet käytössä. Köyhät kyykkyyn, pois silmistä ja vanhat krematorioon, lopullisesti pois sydämistä. Sitten on bailujen aika. Mahdollisimman "lyhyestä virsi kaunis". Cantus arcticus ilmoittaa "elossa ollaan", vaikka Kekkonen on kuollut elämästä kyllänsä saaneena. Vaikka meillä valta ei periydy, on pitkä tie synkimmästä rotusorrosta ihonvärin mukaan päästä monien esteiden ja ansojen läpi. Obama on osoitus tulla Amerikan 44:ksi presidentiksi ihonväristä huolimatta. Meillä ollaan vasta alkutekijöissä presidenttien lukumäärässä, pitihän Kekkonen yllä rauhaa puoli vuosisataa itsenäisyysajasta.
Yhden kauden presidentti kunnostautuu palkittuna rauhantekijänä unohtaen kansan ja myymällä maan rahasta. Se on perin onnetonta hänen kestovastauksen sanoja lainatakseni. Vastusti optioita aikanaan, mutta voiteluksi saamansa optiot muutti heti rahaksi ja ryhtyi hankkimaan lisää rahaa. Rauhantekijällä rahasta ja bisnesenkelillä omaishoitoon sijoittajana on tietty ero. Se on neljännen ukkaasin noudattamista seuraava lupaus syntisenlaulunmaassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti