keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Roope Ankka on käynyt kylässä

Albatrossin valtasi koti-ikävä. Se pudotti korkeutta ja laskeutui tutulle rannalle. Roope Ankka oli sijoittanut osakesalkkuun. Siihen kertyi painoa, että lyhyet siivet tuskin ylettyivät salkun ympäri. Kiinnipitämistä oli jo joutunut harjoittelemmaan jonkun aikaisemman turbulenssin kourissa. Albatrossi ihmettelee, oliko nokikana pitänyt bailut ja jäljet paljastivat. Se on ohi nyt. Eihän siellä salkussa ollut jäljellä kuin paljon porua, vähän villoja. Työtä ei enää ole kuin jälkien siivoojille. Sanoisin tuohon: Äitisi ei siivoa täällä. Sitra vahvistaa, että tietotekniikasta on tullut museokamaa meillä. On minullakin 10.2 mt roskapostina viis tissi ja siittimet sikinsokin. Kuka sen salli, siitä luen jatkoa vanhempieni kuoltua neljännen ukkaasin jälkikirjoituksesta.

"Tämä käsky muistuttaa meitä siitäe, että on meillä muitae piäsnuatikoeta kuin vanahemmat. Yhteiskunnalla on omat vallanpitäjänsä ja niihen toemena on pittee tätä muata jonniillaesassa mirnaassa. Niin kaavuan kun ne oekpelillä hoetaa toemesa, niitä on vuan toteltava. Vuan jos näätästää siltä, että oekeus myteröetyy, sillon pittää panna kivet kuppiin ja nousta vastaan ja aenae iäneen ihmetellä viäryyksiä. Pahantekkoon ei tarvihe männä mukkaan. Ja sitä varten on Luoja antanna immeiselle jären, jotta sitä voes tarpeen tulle käättee näessäe asijoessa."

Työurallani jouduin markkinavoimien pyöritykseen. Ostin työhuoneen kauniista Käsityöläisten talosta siinä vaiheessa, kun alkuperäiset olivat jo luopumassa osakkeistaan. Tuli nurkanvaltaajat ja ahnehtivat kaikkia osakkeita itselleen. Kauppakamari pesi käsiään koko sopasta ja toivotti minimanit ja muutokset tervetulleeksi. Lähdin vanhempieni luokse kesäkuukausiksi. Palattuani tili oli miinuksella 20 000 mk. Nurkanvaltaajat joutuivat maksamaan yhteisistä tiloista meille omistajille. Sillä rahalla sain velkani maksetuksi. 

Toisen kerran sain rahaa luopumalla työhuoneesta välimiesoikeuden uhan alla. Kaikki nämä rahat sijoitin omaishoitoon. Asioitsin niillä kuin palvelija, jolle isäntä uskoi leivisköitä käyttöön lähtiessään ulkomaille. Se on siinä ja se antaa vielä uskoa, että minäkin voisin tehdä jotakin. En saadakseni itselleni lisää liksaa kuin Koroma, vaan muuntamalla projektia. Konttisuomalaisuus ja Tuntematon antaa minullekin ajatuksen avaruuden vapaana liidellä.

Ei kommentteja: