tiistai 17. helmikuuta 2009

Kokemus, ankara opettaja

Aamun ajatus: Maailmassa ei ole suuria ihmisiä, on vain suuria haasteita, joita tavalliset ihmiset ovat nousseet kohtaamaan. -William Fredrick Halsey Jr. 
Ulkoministerin julkiset tekstiviestit alkoivat vähitellen kyrsiä nuorempaa ministeriä. Hänet korvataan toisella ulkoministerillä. Hän asettaa työryhmän kirkastamaan suomikivaa, jonka ystävälliset äidinkasvot ovat murheen murtamat. Brändääjän haastattelusta en ymmärrä sanaakaan. Siihen lupautuneiden viesti ei tule perille ruohonjuuritasolle. Suomen kansallislintu, joutsen, ilmoittaa saapumisestaan trumpetin törähdystä muistuttavalla äänellään. Muut törähdykset meistä suomalaisista menevät draaman puolelle. 

Yhteisvastuukeräysjuliste "sairaan hyville" on sairastuttanut hoitajatkin, kun virkistystoimintaa varten hoidettava ja hoitaja niputettiin yhteen. Minua sykähdytti enemmän juliste, jossa kaksi iloista, mustaa poikaa pesi itseään ja toinen toisiaan valkoisella saippuavaahdolla. Se tuotti tuloksen, ihonväri ei vaalennut. Meillä on Obama, Amerikan 44. presidentti. Se on ollut suuri haaste, jonka äänestäjät ovat olleet valmiita kohtaamaan. 

Yhteisvastuukeräysrahojen luovutustilaisuudessa kirkon edustaja sihahti korvaani. 
- Omaishoitaja saa kaiken tukensa hoidettavan potilasjärjestöstä. Sisso. Menin yhdistyksen edustajana Inva-keskuksen kokoukseen. Sain paperit käteen, tutkailin maksunsa maksaneita järjestöjä. Eteen tuli "Lahden savolaiset". Sätky kävi sydämen läpi. Siitä on ristillä lävistettyjä sydänpinssejä vielä jäljellä, kun keräyksen kohteelta kerätään rahat kirkolle palautettavaksi keräyksen kohteelle. Siinä ei leskenrovot siunaantuneet. Itse aina muistan: sinun omastasi me annamme, sinun lahjaasi jaamme. Omaishoidossa on kyse minun omasta te otatte, mutta mitään ette palauta takaisin. Ei tule edes anteeksipyyntöä väärikäytöksistä. 

Se on niin, että savolaiset on vammaisjärjestö. Kirkon ja poliitikon näkemys meistä tavallisista ihmisistä, sodasta selvinneiden isien kasvattamien suurien ikäluokkien status on elätettävä, vammainen, mielenterveyspotilas. Ketä ne sanojat ja sanojensa kirkastajat ovat. Meillä ei ole mitään hätää. Olemme jalat maassa. Teillä on jalat pörssissä, joka on hätää kärsimässä ja kädet toisten taskuissa evakuoimassa sormin tottunein kuin pikku-Pete ja iso-Pat, gangstereita molemmat Meksikon pikajunassa. 

Katson tarkkaan, mikä ajatus keskitysleirillä piti elossa Norjasta juutalaisena luovutetut. Jollekin se oli lämmin aamiaisleipä ja marmelaadi. Puntisreissulta palanneet toivat keksejä ja marmelaadia. Seisoivat kovennetun rangaistuksena useista syistä kuin ristiinnaulitut Golgatalla. Suurin ryöväri keskellä, pienemmät oikealla ja vasemmalla tuntien joko katumusta tai paatuneena. Seurakuntaa vaihtaessani olin puoleni valinnut vaikka ristiinnaulittuna, oikealla puolella. Minulla ei ole ketään ihmistä, jolta tarvitsisin pyytää anteeksi enkä ole paatunut. Suurempi kuin sydämeni, kutsujan on laupeus. Poliitikon tunne-elämä on puoluepoliittinen. Minulle politiikka on valtion ja kunnan puuhastelua meitä koskevien oikeuksien ja velvollisuuksien täyttämisen ympärillä. 

On perustuslaki, josta en tiedä hittojakaan. Työnä ihminen, projektina elämä on ennen pörssiyhtiöitä noudattanut Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia. Se toteutui kylissä tiettömien taipaleiden takana asutulla maaseudulla. Nyt meidän rannoilla on uusrikkaina rahansa sijoittaneet kunnanmökkiläiset, venäläiset ja rahoitusyhtiöt. Tuuli soi muualla ja peruslaki toteutuu jossakin muualla. YEAT:n sukupolvenvaihdos on estetty. Inhimmilliset voimavarat lisääntyvät. Sillä haasteeen vastaanottaminen ei tapa vaan vahvistaa. "Kokemus on ankara opettaja, se pitää kokeet ennen ensimmäistä oppituntia." Vastustajissa löytyy tekemään tyhjäksi minun kokemukseni. Suutarit pysykööt lestissään.

Ei kommentteja: