tiistai 24. helmikuuta 2009

Hyvä Jumala, kiitos kodista

Palopäällikkö sai 24 vuoden aikana kaksi kiitoskirjettä. Hän liimasi tehtävää aloittaessaan yhden mapin selkämykseen tekstin "kehut ja kiitokset". Läksiäistilaisuudessa hän kertoi mapin saldon. Ensimmäinen kirje kehui palokunnan toimia sahan lautatarhapalon sammuttamisessa. Toinen kirje kiitti pelastuslaitosta rivitalopalon sammutustöistä. Miehet olivat pelastaneet professorin Aino Sibeliukselta saamat sikarit. Palolaitoksen muutoksia enempää pohtimatta lehtikirjoituksen opetus oli. "Pelastus- ja palolaitos ei ole kunnioittanut kuntarajoja aikaisemminkaan. Palopäällikön aikana kuntaraja-ajattelu hämärtyi - mentiin apuun, kun apua tarvittiin, olipa välissä kuntarajoja tai ei."
Talteenottamani lehtileike on vuodelta 2004. Olen aina kiittänyt palutteesta, olipa se myöteistä tai kielteistä. Jos joku on vetänyt herneen nenään kiitoksista ja uhkaa tehdä itsemurhan, en ole lähtenyt estämään aikeita, kun en ole kriisipuhelinpalvelija. Pitää ottaa vastuu taakkansa kantamisesta. Pienelle aasille on ollut tehtävää kylliksi. Isän kuoltua katsoin adresseja naapureilta, jotka aina olivat pistämässä kalikoita rattaisiin, ettei isäni olisi saanut olla kotona enkä minä hoitajana. Siinä kysytään luonteen lujuutta tai kirjurin apua, kun kirjoittaa "muistoa kunnioittaen". Ei ne muistot naapureista miksikään ole muuttuneet. Totuuskomissio ei ole kokoontunut. 

Olen kirjoittanut oman "sorry book" - muistoni paperille ja verkkokirjoitustaidon opittuani kaikkien luettavaksi nettiin. Sofi Oksanen palkittiin "Puhdistus" -kirjasta, johon voin samaistua etsiessäni sukulaisia. Meillä on omat WTC -törmäykset. Ne ovat kohdistuneet omaishoitoon, mummolan sukupolvenvaihdokseen, työhuoneeseen uimahallilla, palvelukeskuksessa ja vartavasten rakennetussa Käsityöläisten talossa. 
Verkkokirjoittajan talo on turvataloni. Sinne ei vielä hallin hammas ole ehtinyt. Eroottiselle hautausmaalle on ollut sosiaalinen tilaus. Lähetin metsäneuvojalle kiitokset paikallislehdessä julkaistavaksi. Ei kestä kantti julkisuutta. Metsäneuvoja hoiti metsäasioitamme jo isän aikana. Viimeisiä metsään kohdistuvia lakisääteisiä toimenpiteitä veljeni kanssa. Raha-asioista olen vastannut minä. Kunta on puuhaillut maallamme omiaan. Kunta on päässyt päämääräänsä tuomalla raharikkaat venäläiset rannoillemme. Siitäkin kiitän, mutta viimeinen valttikortti on minulla. Mitä on jäljellä WTC-tornien jälkeen? Vartioituja asuntoalueita ja slummien miljonäärejä.

Ei kommentteja: