torstai 26. helmikuuta 2009

Arkeologisia kaivauksia nykypäivän valossa

Vihtaniemi on vallattu. Maaoikeuden viimekäden päätös on toteutettu viimeistä piirtoa myöten ja kunnanukkojen kädenjälki näkyy toteutuneina tietoimituksina, metsänhoitona, uudisasukkaina ja viimeksi muukalaisten tulona valmiille hankkimaan lisää rahaa sijoittamalleen pääomalle. Roolini on muuttunut sukupolvenvaihtajana. Työkaluna on pullasuti, jolla rapsutan hellästi pölyä unohduksissa olleiden asioiden päältä. Totuus ei pala tulessa enkä vielä ole esittänyt kutsua liveroolipeliin osallistujille. 

Jouduin paniikkiin aamulla radiolähetyksen yhteyden katketessa tekniseen vikaan. Näitä vikoja on ollut nettiyhteyksissä, digidigissä, lankapuhelimissa ja radiolähetyksissä. Yhteys ylös toimii kuitenkin. Eilen pyysin siivoojan apua. Minä olen oman kotini siivooja. Kuitenkin järjestelin mattoa rullalle, että saisin keskelle lattiaa teeseremoniapöydän kuntoon. Joku halusi juoda teetä kanssani. Puhelin soi ja tuli peruutus tapaamiselle. Sehän sopii minulle, kun on tulossa ihan yövieras ennen juhlia Kartanossa. 

Omaishoidosta toipuminen ei tapahdu pelkästään, kun on oppinut nukkumaan sängyssä. Kaikki epäjärjestys on käytävä läpi paneutuen jokaiseen päätökseen, hajonneeseen pyrkimykseen hellävaroen, ettei mitään menisi enemmän rikki kuin on sirpaleita tullut perinnönjaon melskeessä. 
On kyse omasta särkymisestä ja eheytymisestä tässä rahamaailman ja markkinavoimien syöksykierteessä. Kadonneita kulttuureja löydetään uusina kohteina ja ihmetellään, mikä sai joen muuttamaan kulkusuuntaa. Sitä mukaa veden loputtua syntyi aavekaupunkeja. Silkkitien alussa löydetty savinen armeija on nyt rapsutuksen kohteena. Mikä lie Suomen kohtalo? Peitetäänkö meidät säteilevinä betonimassojen alle. Vai tuleeko vedenpaisumus, joka hukuttaa meidät ja poliitikotkin, jos eivät ole muuttaneet kuuhun. Vai löydetäänkö meistä kertovia jäänteitä pakastettuina jääkauden jälkeen.

Nyt käytän vain pullasutia, kun pöly on laskeutunut. Masentuneelle en luvannut tulla järjestelemään kotiasioita kuntoon. Minunkin pitää ihan itse järjestää suuret kivet elämässäni tukipilariksi. Järjestöt lähettävät avuksi vain uupuneita tukityöllistettyjä, joilta puuttuu motiivi tehdä työtä, josta toiset nostavat palkkaa. Kaikkia yrityksiä vaivaa mammuttitauti, joka johtaa muumioitumiseen. 
Metsätien mutkassa vilahti iso paha susi. Säikähtikö mutkaa vartioinutta Minna Canthia, kun se ei jäänyt siihen minua houkuttelemaan kiertoteille. Järjestellessäni öljypulloa ja talouspaperiarkkeja olin ajatuksissani alttarilla siunaamassa ehtoolisleipää ja viiniä. Edessäni oli kastekynttilä ja 150 -vuotiaan seurakuntani juhlakynttilä. Se oli pyhän kokemus arkisissa askareissa.

Ei kommentteja: