lauantai 31. tammikuuta 2009

Varattu särkyneelle

Sama taivas, sama maa sukupolvelta toiselle jää. "Taivas ehjäksi rakastaa" laulaa Heimo Enbuske aamulla kuuden jälkeen. Laulu johtaa uneen, jota näin silmät auki. 
Muuttokuormaa puretaan valoisaan huoneeseen. Ulkopuolelta tarkastelin rakennusta. Se muistutti kirkkoa. Seinässä postilaatikko, jonne minulle vieras nainen pudottaa kirjeen. Iso auto kaartaa pihaan. Avaan ovia, tänne pitäisi työpöytä tuoda. Huoneessa on kangaspuut. Nekin ovat minun. Maksoin niistä tädin kuolinpesän jaossa arvan nostaneelle. Ne kasattiin mummolassa käyttöön ja nyt iloitsin, että ne seisovat tukevasti unen avarassa huoneessa. 
Tiedän kuitenkin niiden olevan sikinsokin hiirien syötävänä. Vanhempieni työ ei saa jatkua seuraavalle sukupolvelle. Maaoikeus siitä päättää ja olen vienyt päätöksen niin korkealle kuin minulle on annettu valitusoikeutta. Oikeusasiamies ei nähnyt mitään vääryyttä tapahtuneen. Korkeinoikeus ei antanut valituslupaa. Sukupolvenvaihdos minun osalta on mennyt ohi. Venäläiset ovat tulleet edunsaajaksi, kun tulevat Moskovasta asti. Uusien asukkaiden houkutukseksi kuntaan annetaan heille etuutta alkuperäisasukkaiden kustannuksella. 

Ollaanko vuodessa 1809 vai 2009, sillä ei ole väliä. Valkoinen herrakansa ratsastaa kuin miehet siellä, missä lampaita ei voi enää paimentaa. Sammakotkin ovat hävinneet niistä lapsuusajoista lähtien, jolloin omakotitaloissa asuvat serkut tulivat katsomaan maalaisserkkuja nauttien täyshoidosta ja luonnosta. Obamalle on annettu anteeksi syntyperä ja ihonväri. 
Minä en tiedä, mitä minun pitäisi pyytää anteeksi ja keneltä. 
Minä en tiedä, miksi luopuisin minulle kuuluvasta perinnöstä, jonka jakaminen pelasti väliaikaisesti sisarustenkin osuudet. 
Taivas ehjäksi rakastaa aikanaan, ettei tarvitse odottaa viimeistä tuomiosunnuntaita. "Puhdistus":ta lukiessani jaan liveroolit tuntemilleni ihmisille. Kukaan kirjan henkilöistä ei jää vaille kaksosmiehitystä. Jokaiselle löytyy esikuva lähihistoriasta. Minulla on norsunmuisti. Yksin jäätyään norsu elelee yksikseen, vaikka salametsästys ja norsunluunmyynti on kielletty. Tutkimuksessa on todettu jonkun palanneen laumaan. Tutkimatta jäi, huonontuiko norsun muisti. Lapsi oppii varomaan polttaessaan sormensa. Turkinhihaan joutunut kissa pinkaisee pakoon paljon ennen kuin veitsenvilauttaja saapuu näköpiiriin. Muistamani metsätienmutkan pääkallot lisääntyvät. Viimeksi siihen ilmestyi läpinäkyvä naispatsas kuin Minna Canth puistossaan. Kaukametsä on taas jääkideveistoksena parvekelaseissa. On pakkasta kuin ennenvanhaan.

perjantai 30. tammikuuta 2009

Varattu turhautuneelle

MoveOn.org on nettiyhteisö presidentin valinnan takana. Sen sähköistä joukkovoimaa ei estänyt vastustajat eikä toisinajattelijat. Meillä sähköisessä äänestyskokeilussa 200 ääntä joutui hukkaan. Se on kärpäsenpäästö Itämeressä. Meille laajakaista oli kuin ylähuuli voileivällä. Minulla ei ollut verkkokirjoitustaitoa, kun ei ollut omaa konetta eikä nettiyhteyksiä. 

Yritin tehdä rahoituslaskelmia yhdistyksen koneella. Olin jo pitkällä, kun tuli tärkeämpi koneenkäyttäjä. Piti päästä järjestön sivuille ja minä keskeytin työni. Hän oli tärkeydessään kuin Haisint Bukei, Hyasintti Ämpäri. Minulla ei ole ämpäri päässä, mutta kirjeketju - vertaistukiryhmässä kirjeet suihkivat edestakaisin. Jonkun kirjenipun posti-Itella onnistui kadottamaan. Obama lupaa laajakaistayhteyksien lisäämistä Amerikassa. Sonera on maksattanut lankayhteyksistä perusmaksuja ja nyt lupaa purkaa viimeisetkin yhteydet kerimällä kaapelit kerälle kuin Runeberi keri runoja. Erotuksella, että runot ovat luettavissa, mutta Sonera ei enää kuulu.
Ja minäkö olen se tyhmä, pelisääntöjen ylläpitäjien mielestä. 
Minä häpeän teitä viisaat, kun ette viisaudessanne ymmärrä, että minäkin ymmärrän kirjoittamisesta kirjoitustaidon opittuani hanhensulalla ja musteella.  
Pohtiessani koulutuksen alkaessa liikeideaa, en tullut ajatelleeksi Omaishoitajat ja Läheiset - Liitolle lähettämääni turhautuneisuuden ilmausta, jonka liitän mukaan."Epävirallisen organisaation tehtävä on ratkoa ennalta-arvaamattomia ongelmia."

OSAKEANTI
18.12.2005

Omaishoitaja, kun saat hoidettavallesi hoitajan, itsellesi vapaa-aikaa ja matkasi maksetuksi, tullessasi hierontaan maksat siitä, minkä jaksat. Hieronta vastaa maksavalle asiakkaalle annettua hierontaa laadun ja ajan suhteen. Hieronta kestää yhdestä (1) - kahteen (2) tuntia.
Itse saat arvioida hinnan maksukykysi mukaan. Tullessasi hierontaan arvostat minun työtäni ja minä arvostan omaishoitajan työtä. (Arvojen vaihtotaloutta, jota ei rahalla mitata - sillä antaessaan saa -)

Tämä on mahdollista, kun olen virallisesti eläkkeellä 1.8.2006, jos siihen mennessä olisi eläkepäätökseni lopullisesti vahvistettu, kotisivut käytössä, näyttökokeen kansio täydennetty. Suhtaudun kaikkeen tähän tietyllä varauksella, kun ottaa huomioon lainsäädännön. Tähän asti ei työhistoriaan lasketa yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittua aikaa. Lainkuuliaisena ymmärrän vähemmälläkin: Tyhjän saa pyytämättä. En jaksa enää todistella tekemisiäni tai tekemättä jättämistä. Olen iloinen kuitenkin, että olen selvinnyt tähän asti voidakseni kriittisesti arvioida aikaani kokemukseni perusteella.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Varattu uupuneelle

Palaan vuoteen 1991 ja äidin kotona hoitamiseen kunnallisella kotihoidontuella. Siitä oli sovittu etukäteen varmistaakseni, että voin keskeyttää työni ja tulla kotiin vanhempieni auttajaksi. Korvaus oli riittävä, kun sain muutkin asiat järjestetyksi. Kylän valtasi pelko, vienkö kaikilta kotiavustajilta työt ottamalla sukulaisteni hoidon tehtäväkseni. Se pelko oli turhaa, enhän ollut edes kaikkien kanssa puheväleissä. 
Kun kutsu kävi tulla katsomaan, ei minulla ollut mitään syytä jatkaa nuoruudessa alkanutta mykkäkoulua. Kaikki olivat kiehuneet omassa liemessään. Oli muutoksen aika. Löysin Rafaelin enkelin. Kenelläkään ihmisellä ei voi olla niin hellää mieltä ja pehmeää ihoa kuin enkelillä. Hän totesi: 
- Nyt on aika, kun Arviitti on elossa, suku pysyy kasassa. Mutta kun Arviitti on kuollut, silloin räjähtää. 
Äitini kuoli. Minun suru oli toissijainen isän surun rinnalla. Hän sanoi: 
- Kun 57 vuotta on ollut aviossa, on menetys suuri. Vielä hän lisäsi, ettei minun suruni ollut mitään hänen surunsa rinnalla. 
Olin menettänyt äidin, joka on ollut äitini 50 vuotta. Mitä sitä nyt suremaan, olihan äiti jo niin sairas, ettei elämän jatkumiselle ollut edellytyksiä. Äidin kanssa kävin neuvoa-antavan keskustelun hakea isästä asumuseroa ja mahdollisuutta ottaa avioero. Sen jälkeen äiti ei enää patistellut minua lähtemään pois ja jättämään häntä laitokseen. Äidin sydän, silmät ja katse seurasivat vielä elävien ilmeissä. Siitä tiesin, ketkä olivat verisukulaisiani. 

Isän ote kiristyi minun vapauteni rajoittamisella. Kun on ottanut tehtävän, on oltava aina hoitajana paikalla. Joskus näytin lähtemällä katsomaan oopperaa omasta TV:stä, ettei se ihan niin ollut. Tuli omaishoidontuki. Minulle maksettiin ja isältä otettiin sosiaalilautakunnalle takaisin, että isä tiesi arvostaa työtäni, kun hän siitä maksaa miinusmerkkisenä omaishoidontukena. Tällä taistelulla on niminäytelmä "Taistelu Heikkilän talosta". Muistan sen päättyneen murhaan. Aseena käytettiin rautanaulaa, joka löytyi emännän nutturan alta. Kiinalainen akupuntioneula oli saanut suomalaisen vastineen. Suomalainen akupunktio on "naula päässä". Nyt siihen naulaan ripustaa työtön rukkasensa, kun firmat pistävät pensselit santaan ja koneet sutivat tyhjää. 

On vuosi 2000. Valta on vaihtunut. Isä on kuollut. Totesin isän kuolleeksi katsoessani viimeseksi jäänyttä kuvaa kuolinaamuna paimenpojan lähtiessä viimeistä kertaa karjateille toisten jäädessä nukkumaan. Kolme vuotta oli kulunut, kun katsoin tuota kuvaa. Kuoleman merkkejä en havainnut kuvaa ottaessani. Isän kuoleman tajuaminen vei aikaa kolme vuotta. Teenkö vasta nyt surutyötä, kun kertaan asioita uudelleen. 

Pääsiäiseksi muuttokuorma oli kannettu kerrostalon kellariin niissä samoissa muovipusseissa, joihin tavarani olin pakannut kodin tyhjentyessä Puotikadulla. Niitä muovipusseja siirsin Peltotielle ja sieltä Koivukujalle. Ensitöikseni järjestin joulupostimerkit kansioon. Kolme päivää ja yötä kävin joulut läpi korteista ja kirjeistä. Säteilevän merkin vuodelta 1978 löysin vanhempien lähettämästä rahakirjeestä. Sitä saa kysyä, mistä rahoista he jakoivat meille kaikille kahdeksalle maailmaan saattamalleen lapselle. 

Olisi taas postimerkkien järjestämisen aika. Nyt onkin vakavammasta asiasta kyse. Siitä kertoo Postimerkki-Info. 1809 itsenäisyyden ensiaskel ja Postimerkki hyville ihmisille.
Isä, presidentti ja rauhantekijä
"jos me saamme kaikki hyvät ihmiset kaikkialla maailmassa liikkeelle, niin kyllä me pystymme eristämään ne pienryhmät, jotka koettavat aiheuttaa ei-hyväksyttävää toimintaa - puhutaan sitten terrorismista tai mistä muusta tahansa. Minusta tämä on kaikkein suurin haaste meille, jotka haluamme kuulua hyvien ihmisten joukkoon."
- Martti Ahtisaari
 

En irrottanut tätä lausuntoa hyvistä ihmisistä käyttääkseni sitä muuhun tarkoitukseen kuin puolustaessani meitä, joiden koko elämä on ei-hyväksyttävää toimintaa. (Me olemme yli 64-vuotiaita ja koko ikämme olleet yrittäjiä, maatalousyrittäjiä, perhehoitajia ja omaishoitajia. Meille ei kerry työhistoriaa.) 
Quantanamon vankeja sijoitellaan maailmalle, kun heillä ei ole paluuta kotimaahansa. Toivotan heidät tervetulleeksi meille. Näissä suurryhmissä ei käydä ase-, huume- eikä naiskauppaa. Siksi suurryhmä ei ole syyllinen rahamaailman syöksykierteeseen. Ei oteta yhteen valtaapitävien kanssa muuten kuin Miina Äkkijyrkän kyyttöjen puolesta. Miina ehdotti virttä "Herraa hyvää kiittäkää" ja ääni kuului ylitse muiden. "Konikapina" on toinen oopperan keinoin saada äänensä kuuluviin. Jääköön huomiseen postimerkkien järjestäminen. 

Tutustun edellisiin rauhanpalkinnon saajiin Wikipediassa. 

  • Äiti Teresa ja Rakkauden lähetyssisaret. Nobelin rauhanpalkinto 1997. Teki itse työtä Kalkutan kaduilla kuolevien hoitajana. Vuonna 2007 julkaistiin yksityiskirjeitä, joissa Äiti Teresa kirjoitti ahdistuneena, ettei hän tuntenut Jumalan läsnäoloa. 
     
    (Kuka minua puhutteli profeettana omalla maalla ja käski lähtemään sieltä pois. Kuka jatkoi puhuttelua aamuyön tunteina eikä lakannut, vaikka käskin: 
    - Lopeta! Haluan nukkua. Puhuttelija vastasi: 
    - Nythän minä vasta aloitan. Siitä syntyi julkaisu lainatuin tekstein "SUURIA SANOJA pieniä askelia".)
    •  
    • Desmond Tutu, Nobelin rauhanpalkinto 1984, - Aparheidin vastustaja, ihmisoikeuksien puolustaja, rotuerottelun ehkäisijä Etelä-Afrikassa, totuuskomission puheenjohtaja. 
    •  
    • (Pyysin totuuskomissiota koolle saadakseni työrauhan omaishoitajana asunto-osakeyhtiössä, maksoin siitä rahaa, mutta rauhaa ei tullut silloin eikä vielä tänä päivänä. Jatkuu Tiekarttana Länsirannalla meidän lapsuuskodin jäädessä jalkoihin venäläisten ja uusrikkaiden kunnanmökkiläisten jyrätessä yli.)
    •  
    • Nelson Mandela, Nobelin rauhanpalkinto 1993, poliittisesta vangista poliittiseksi johtajaksi.
    •  
    • Tähän rauhantyöhön perustuu Amerikan 44. presidentin, Obaman, menneisyys. Miksi sinä voit aina päättää? Koska minä olen "amerikkalainen äiti saudien rakentamilla lomarannoilla". Ensi kerralla haluaisit olla äiti, mutta et voi, kun olet isä, presidentti ja rauhantekijä.
    •  
    • Näihin yhteiskunnan pelisääntöihin olen törmännyt muuntaessani projektia vapaaehtoistyöhön. 
    •  
    • Siitä on tullut virallisten projektien etuoikeus houkutella vapaaehtoisia työhön, josta saavat pienen korvauksen. Projektiin on uponnut rahaa kuin kankkulan kaivoon. Oi, Obama, ei pidä sinun sureman, vaikka oppositio ei tuekaan lakeja yhteiskuntarauhan palauttamiseksi. Meillä ei tiedetä, missä mennään. Nieleskelen liikutusta Kataisen kanssa ja huokaan: sitä minä olen paljon miettinyt.

    Sisää - ulos - sisään - ulos - passiivistako?

    Lääk.lis. Ritva Kiisken väitöskirja on tarkastettu Kuopion yliopistossa. Englanninkielisen väitöskirjan nimi on "Hengitystarve, kaasunvaihto ja hapentarjonta äkillisessä hengitysvajauksessa". Olen hurahtanut väitöskirjoihin, mutta useimmat eivät vaikuta minun elämääni millään tavalla. On se niin tiedettä vastaväittäjineen ja valvojineen. Väitöskirja hengitysvajauksen hoitamisesta kolahti kohdalleni. 

    Suunnittelin syntymäpäiviäni suvulle maalla. Joku heitti kohti ja sanoi liputtavansa puolitangossa sinä päivänä. Otin ja lähdin Frantsilaan hengitysharjoituskurssille kanadalaisen opettajan johdolla. Se kurssi muutti elämäni. Kuinka tärkeätä on täyttää keuhkot koko elämän ajan, kun syntyessä on ne ottanut ensi kerran käyttöön. Olin vielä seuraavana kesänä täydentämässä oppimaani. Kolmas kesäkurssi ei enää toteutunut, kun tuli lama eikä enää uskaltanut maksaa viimeisillä pennosillaan kurssimaksua. Opin oleellisen. 

    Hierojana voin puhua hengityksen tärkeydestä loukkaamatta fysioterapeuttien ja lääkärien reviiriä. Miksi sinä saat aina päättää? Kun olen äiti. Ensikerralla minä olen äiti. Näitä roolirajoja etsivät eri ammattikunnat tekemisensä turvaamiseksi. Tiedän toisinajattelijan trauman. Naapurille se oli vammaisen lapsen syntymä ja kuolema, josta sanoja ei selvinnyt. Samasta syystä huutaa lukenut tohtori vaihtoehtohoidot tuomitessaan. Lainlaatija myöntää Kela-korvauksen veronmaksajien varoista jollekin ammattiryhmälle asiakasjonojen varmistamiseksi hoitoihin, joista saa jotakin takaisin. 

    On ollut suurta viisautta, kun hierojat eivät kuulu Kela-korvauksen piiriin. Ei ole ollut tarvetta nostaa hintoja pilviin. Sosiaalisena hierojana olen pysynyt ja nyt hieronta on tuote, jolla voin tehdä vapaaehtoistyötä suoraan kohteeseen joutumatta projektikokelujen uhriksi. Samalla puhun hengityksen tärkeydestä ilman hengitystilavuuden mittauksia. Lätäkköönkin voi hukkua, jos vesi tukkii hengitystiet. 

    Jos hierontaa joku sanoo passiviseksi, ei tiedä kokemuksesta. Kokohieronta vastaa 7 km:n kävelyn energiakulutusta diabeetikoilla. Sen on minulle opettanut insuliinia käyttävä asiakas. Kun hieronta kuului verotuksessa sairauskuluihin vähennyksenä, kävi asiakas kymmenen kerran lääkärinlähetteestä neljästä (4) kuuteen (6) kertaa. Asiakas tuli kuntoon käymättä vuodessa kolme kertaa 15 käynninsarjaa (45x/vuosi). Poissa oltiin vain joulu- ja juhannusviikko. 
    Jos terva, viina ja sauna ei auttanut, tauti oli kuolemaksi. Hieroja ja kuppari kutsuttiin kotiin, jos lihakset tarvitsivat huoltoa raskaan ruumiillisen työn jälkeen. Näin kansa paransi, kun oltiin hiljaisen tiedon varassa. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää ja nyt on tullut tilalle raha ja nälkä. Esittelin itseni projektikoulutuksissa: 
    - omaishoitaja ja laillistettu hieroja. Kas kummaa, koko porukka oli fysioterapeutteja. Hieronta tuli ruodituksi ja tuomituksi perinpohjin. Eihän siitä tule kuin hyvä olo. Sinäpä sen sanoit. Eikö meillä saa olla hyvä olo hieronnalla tai ilman. Sitten tuli luennon välissä taukojumppaa. Sanoin olevani kännissä, enkä pysy pystyssä. Toiset noudattivat ohjaajaa ja katsoivat alentuvasti minua istuvaa. Taisi se kuitenkin kolahtaa. Sain jumppaohjekirjan aivan ilmaiseksi. 
    Omaishoidon päättymisestä oli vähän aikaa ja tunsin nahoissani, mitä on tehdä kymmenen vuotta keskeytymätöntä kolmivuorotyötä. Siitä kertyi 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta. Naisten työstä ei tule naistyövuosia kuin perinteisessä ilotytön työssä. Olemme päässeet Quinnessin ennätystenkirjaan. Hyvä me.

    Luuranko on anatomisista kuvista minulle mieluisin. Tunnen hyvin selkärangan (vartalonlihakset) ja raajojen luut. Kokovartalohieronta on pää, selkä, pakarat. Kokohierontaan kuuluu vartalon lisäksi raajat. Tämän opin 30 vuotta sitten Isä Juntusen hierontakurssilla puolen vuoden ajan neljä kertaa kokohieronta päivässä oikeille asiakkaille viitenä päivänä viikossa. Perjantaina yksi tunti anatomiaa ja terveystietoa hierojan tarpeisiin. Siellä näkeviä hierojia koulutettiin ainoana Suomessa. Vanhat hierojat olivat saaneet oppinsa lääkäreiltä. Siitä kertoili Sohvi aikanaan. Nahkiaisten syönti loppui, kun hukkunut oli nahkiaisten peitossa. Aika entinen ei koskaan palaa, kun hengittämisen ylläpitoon blondi tarvitsee korvakuulokkeet; sisään - ulos - sisään - ulos - paniikkihäiriön estämiseksi. Syntymähumalassa on ilo halpaa.

    YEAT

    "Ensikerran" - tilanteeet seuraavat minua kuin hai laivaa. Ensikerran, kun silmäs näin, niin luulin auringon lostavan. Ensikerran, kun äänes kuulin, luulin lintusen laulavan. 
    Nyt on tullut toiston maku. Toisto ei tehoa, vaan se kertoo tästä ajasta. Aukaisin oven projektikoulutuksiin ensi kerran. Sodan jälkeen oli koulunkäynti ihana oikeus. Projektikoulutukset ovat tätä päivää. Suurmiehet ja Minna Canth ovat tehneet uraauurtavaa työtä äidinkielen ja isänmaan eteen. Nyt olinkin vain maksava osallistuja, joista oli puute ja olinkin täyte, että projekti saisi rahoituksen. 

    Kirjoitustaitona oli verkkokirjoitustaito. Ei voinut ottaa enempää päähän, kun zu Hause Pflegen oli työtäni ja kaikki tieto www-sivujen takana. Ensikerran - kokemus muuttui ulosheitoksi kadulle. Yksi osanottaja istuu luokkahuoneessa laatu- ja tasa-arvon nimissä. Otan vapaata tuolia, kun edessä oleva tuhahtaa: 
    - Kaikki paikat on varattu. Peräännyn ovensuuhun odottamaan. Mahduin mukaan takarivin Taavina. Pyydettyyn palautteeseen järjestelyistä vastaan: 

    Olen päivässä 12-vuotiaana kaukana kotoa. Oppikoulun piha on täynnä lukuvuottansa aloittelevia ensikertalaisia ja jo täysi-ikäisiä abiturientteja. Kello soi, rivit järjestyvät. Otin paikkani suorasta rivistä, enhän tiennyt, että ekaluokkalaiset olivat vain lauma. Mennään luokkaan, josta minut palautetaan aloituspaikkaani. 
    Tämä palaute tehosi. James jakoi seuraavaksi kerraksi osallistujat pieniin ryhmiin pöytien ääreen. Minulle "varattu"- ilmoitus kertoi, että projekti oli räätälöity suurille organisaatioille koulutukseksi. Olin yksin edustamassa n. 300 000 omaishoitajaa kentällä. Minun omaishoitoaika oli ohi ilman koulutusta. 
    Nyt olin vapaa tekemään, mitä tahdon. Ja minähän tahdon kaikkea mitä sairaan kanan mieli tekee. YEAT on viimeinen tahto-asia. En ota enää lukuun virallisia organisaatioita. Muunnan projektia Rudolf Steinerin sosiaalisen peruslain mukaan vapaaehtoistyöhön. Työnä se ei työtä ollutkaan, mutta nyt siitä pitää hakea ennakkopäätös, miten siitä saatua rahallista hyötyä verotetaan. 

    Mielenkiintoista! "Aivoista kasvaa karvat pään ja sullakin on sadan metrin suolet." Velkaantuminen johtaa, että Suomi on kohta selvitystilassa. Ei riitä, että kunnat myyvät mökkipläntteinä rannat venäläisille. "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. Me voimme ottaa koko maan." Siellä oleva leskijohtaja perustaa Floridaa venäläisten asuinalueelle. Minä lähden Amerikkaan, onhan siellä Obama. 
    - Johtaja, pitäs päästä kuselle. Johtaja katselee laitoksessaan ympärilleen: 
    - Eikö ole ketään auttamaan? Olin tätini kanssa laitoksessa saattajana. Huomenna tulee työvoimatoimistosta työllistämispäätös laitosapulaiseksi viemään jalattomia kuselle. Mihinkä isän laitan päiväksi? Se ei ollut heidän asiansa, työllistäminen on tärkeämpää laitoksessa, jossa on todellinen tarve. Säästin nahkani sillä kertaa, olihan minulla kunnan kanssa tehty palvelusopimus, jota omaishoitosopimuksena käytiin päivittämässä viime tipassa. Olihan isäni lähellä laitospaikan tarvetta.

    perjantai 23. tammikuuta 2009

    Valittu vai peritty?

    Yksi syntyessään kultakehdon sai, toinen tänne syntyessään vain puutteen sai. Kuva-arkistossa sitä edustaa kuva naapurimaan kuningasperheestä kultakehdon äärellä. Toinen kuva on lappalaisista perinnepuvuissaan perinneammatissaan poroerottelussa. Olen saanut itselleni tämän päivän vastinparit. Obaman perhe valittuna Valkoiseen taloon ja minä sukupolvenvaihtajana vanhempien jälkeen Mummolassa. 

    Oli vuosi 1986, kun isäni pyysi minulta apua tulla hoitamaan asioita, kun vanhempani olivat jo vanhoja ja sairaita. En kysellyt kongressilta enkä presidentiltä lupaa, saisinko mennä lakimiehen luo järjestelemään asioita sen päivän varalle, kun vanhempani olivat kuolleet. Asia koski vanhempiani ja meitä kahdeksaa perillistä. Se oli alkua, olin silloin 45 v. 
    Vanhempieni ratkaisuihin olin aina ollut tyytyväinen ja jatkanut omaa elämää kaukana Mummolasta. Kukatahansa sisaruksista olisi saanut ottaa vetovastuun, mutta pesä joutuikin hyökkäyksen kohteeksi. 5-kymppisenä aloitin omaishoitajana neljännen ukkaasin kehoituksesta. Tulin profeetaksi omalle maalle. Ympäristö taantui vielä lapsellisemmaksi kuin olin kuvitellut, puberteetti-ikäisissä löytyi. Suku on pahin, mutta kunta ja valtio eivät jää jälkeen ahneudessa omaneduntavoittelussa. 

    Amerikassa on opittu edellisten presidenttien tunnustamista virheistä ja valittu uusi presidentti katkaisemaan sodan- ja rotusorronkierre. Suomalainen osaaminen rauhantyössä palkittiin. Tasa-arvoa se ei tule palauttaamaan. Siitä pitää huolen raha. Mitä pidemmälle luen "Puhdistusta" sen lähemmäksi tulevat kaikki tuntemukset, mitä olen saanut kokea. Vielä en ole tuntenut syyllisyttä ennen syntymääni tapahtuneisiin kauheuksiin. Enkä ole voinut vaikuttaa syntymäni jälkeenkään syihin, joiden seurauksia podemme pahana olona tänä päivänä. Amerikkalainen unelmahattu varmistaa, että "mitään ei ole suurempaa kuin työtä tehdä ja rakastaa".

    Kohtaaminen

    Ei sen tarvitse hiplaamiselta tuntua, jos tuntee tarvetta koskettaa. Lakimies paukuttaa lakikirjalla ja pappi raamatullaan päähän sanojensa tehosteeksi. Pieni tyttö puristi laskukirjaa rintaansa vasten ja sanoi: 
    - Minä niin rakastan laskutaitoa. Joku toinenkin sanoi samoilla sanoilla. Kuinka hellästi minua kosketit ja kaikki minussa järkkyi. 

    Oli HyvinvointiHyrrän aloitusseminaari. Yksi luennoitsijoista sanoi: 
    - Eletään avoimessa yhteiskunnassa suljetun yhteiskunnan säännöillä. Poliittisesti se on totta, mikään ei saa muuttua. Ohimennen hän hipaisi olkapäätäni. Tulin myöhään kotiin väsyneenä ja nälkäisenä. Nirhasin päätökseni vakuudeksi leipäveitsellä etusormen melkein poikki. Piti lähteä ensiapuun viimeisillä minuuteilla tikattavaksi. En lähtisi enää kertaamaan samoja asioita, jotka olin yrittäjänä jo taakseni jättämässä. Näin minua ohjataan ruotuun elämänikäisessä oppimisessa. Jos olet 64 v on ikä ehdoton. Olet vanha. Olen just niin vanha kuin haluan olla. On niin tyttömäinen olo, kun opin verkkokirjoitustaidon ja sain seurata MoveOn.org -nettikampanjaa Obaman hyväksi. 

    Sitä minäkin yritin ehdokkaani hyväksi, en kerätä vaalirahaa vaan ääniä ehdokkaani taakse. Diiva pudotti minut pilvistä yhdellä ilmaisella äänellä äänestäjäksi. Kohtasin joitakin äänestäjiä, jotka uskalsivat tarttua tilaisuuteen käyttämällä hierontasetelin. Tarja Tallquist keräsi nimiä adressillaan ja siellä on vaikuttamassa 1/200. Presidenttiä meidän on etsittävä, jos jollakin on vielä päätäntävaltaa seuraavalla kaudella. Tuleeko muutosta vai kertaammeko vanhaa muunnettua totuutta. 
    Olen monessa mielessä ollut Quantanamon vankilerillä viimeisen kahden kauden aikana. Sitä ennen kiipesin lumipenkalle ja pyyhin lumet ehdokkaan kasvoilta. Oli toteltava 50-vuotiaasta neljättä ukkaasia ja siinä sivussa piäsnuatikoita. Nyt neljäs ukkaasi antaa luvan pistää kivet kuppiin, kun eivät oik'pelillä käytä kättensä ja sydämensä voimaa maan ja kansansa hyväksi. 
    Kuka kirjoittaa lain, etteivät omaishoitaja ja hoidettava ole siiamilainen kaksospari. Hoidettava tarvitsee hoidon ja terveellä järjellä varustettu hoitaja sen hänelle antaa ympäri vuorokauden. Mietipä sitä, vaalirahoitusta maksaessasi tai meillä maksattaessasi!

    torstai 22. tammikuuta 2009

    Tahdon viettää juhlapäivää jälleen huomenna

    Minä soitan harmonikkaa, ihmiset on kummissaan. Tahdon viettää juhlapäivää jälleen huomenna. 
    Aamun ajatus tähän asti ja edelleen.

    Muutos ei tule jos odotamme jotain
    muuta ihmistä tai jotain muuta aikaa.
    Me olemme niitä, joita olemme odottaneet.
    Me olemme muutos, jota etsimme.
    - Barack Obama

    On syntymäpäiväni. Ravustus alkaa, siksi ei ole hyvä päivä juhlia joka kesä. Nyt tunnen kuitenkin oloni turvalliseksi. Päivä määrää elementiksi metallin ja tuhoavaksi elementiksi tulen. Tämä on selvinnyt 63 ikävuoteen mennessä. Nyt tiedän, mitä teen isona. Näin vanhaksi on pitänyt tulla. Olen iloinen elämästä ja olosta. Kiitän teistä kaikista, jotka voitte ottaa leirikutsun vastaan ja jakaa kokemuksen kuin mansikkakakun kanssani. (Säteitä-lehti 21.7.2004 Kympin Lapset-lehti tänään. Punainen lanka jatkuu KympinLasten hyväksi vapaaehtoistyönä.)

    5.4.2013 blogger antaa mahdollisuuden lisätä Kotisivun yhteistyökumppanin KympinLapset ja Isovanhemmat linkiksi. Ensi kesänä tahdon viettää juhlapäiviä Kartanossa omalla ajalla, omalla tavalla ja omalla kustannuksella. Uusi lääkäri kyseli elämänlaadusta, kun ajanvaraus oli ilmoittanut käynnin tarkoitukseksi verenpaineen kontrollikäynti. Lääkärikoulussa oli opetettu, että muita oireita ei voi olla. Se on masennusta, mene psykiatriselle hoitajalle keskustelemaan. Kerroin pyynnön ajanvaraukselle, mutta en varannut aikaa, kun en tiedä, mistä olisin puhunut vieraalle ihmiselle. Luukun takana nainen nauroi silmät sikkuralla samalla, kun antoi lääkärille puhelinajan soittaa, mitä verikokeista paljastuu.

    Poikkesin postissa ostamassa Wiljamille nimipäiväkortin. Pyysin vielä anteeksi pyydellen miespalvelijaa, ettei kertoisi hullun naisen käynnistä. Hänkin nauroi makeasti, sanoi tuoneen minun piristystä omaan päiväänsä. Nyt on etsittävä uusi lääkäri, joka ymmärtää jotakin borreliatulehduksesta. Vielä yhden kerran haluaisin kulkea omin jaloin Riverside Medical Clinic'alle.

    keskiviikko 21. tammikuuta 2009

    Viihde-, vapaa-aika ja jakajan käsi

    Kelpaa olla "Äitini Amerikasta" nuoren kavaljeerin käsipuolessa, saapuessamme Talassan tanssiaisiin. Mikään ei ollut kohdallaan ja kuitenkin satumaista totta, että piti illalla silmiä hieraista, missä minä olen. Katsoin Amerikan vallanvaihtotilaisuutta kuin satua. Löysin monta ajatusta puheesta, joita olen pohtinut omassa elämässäni jakajan käden kautta. Hurahdin jopa äänien keräämiseksi ehdokkaani taakse kirjoittamaan kännykkäkolehdin innoittamana. 
    Äänen antaminen sähköisesti tuottaisi jotakin vastineeksi äänestäjälle. Kehittyvien maakuntien Suomessa ollaan kuitenkin lobbaamassa omien intressien puolesta. Katsoin käsiä, ovat pienet miehen kädeksi. Kokemusta onkin isokenkäisten pikkusielujen liikavarpaiden tallomisesta. Luu on jäänyt jakajan käteen ja eiköhän ne 30 hopearahaa ala poltella taskussa. 
    Missä ollaan menossa, jos yli 100 vuotta suvun hallussa ollut lapsuuskoti otetaan keksityillä tekosyillä ja estetään sukupolvenvaihdos. Toinen arvotus bisnesenkelin sijoittamisesta rinnastetaan pörssikeinotteluun, että isästäni tuli kuolemansa jälkeen miljonääri ja minusta 10 omaishoitovuoden jälkeen miljoonaperijätär. Tämä on valkoista rotusortoa menneitä vihollisuuksia noudattaen. 
    Kun olin lapsi, niin puhuin kuin lapsi. Sekin ajatus löytyi Obaman puheesta. Meillä vastaavan kansanliikkeen sai aikaan Lordi sarvet päässä naamioasussaan. Isät kantoivat kersojaan reppuselässä, kun tavattiin torilla. Missä on meidän aikuiset ihmiset, kun vanhat poliitikot vaihtavat nuorempiin naisiin ja tekstiviesteihin. Vanhat naiset palautetaan georgialaisten naisten mukana naiskaupan työhön. Maailmankirjat ovat sekaisin maassa, jossa nainen sai ensimmäisenä äänioikeuden maailmassa.

    Oppi ottakaa nyt Obamasta

    Olitko? Jos et ollut, sinun olisi pitänyt olla. Avasin keskustelun netissä ja odotin sydän sykkyrällä, mitä kaiku vastaa. Olen tullut niin harvoin ymmärretyksi. 
    Vanha rouva halusi tulla tervehtimään äitiäni. Istui keinutuoliin ja avasi sanaisen arkkunsa. Äiti yritti ottaa "keskusteluun" osaa. Rouva sanoi: 
    - Minä en kuule, mitä tuo sanoo. Rouva oli kuin metso soitimella, ei nähnyt eikä kuullut lähellä olijoita. Kuuntelen Obamaa hievahtamatta. Ei sotkeudu papereihin, vaan puhuu omasta päästään. Ministerin avustaja kertoo kirjoittaneensa puheen ministerille. Siinä ei ole päätä eikä häntää. En tule hullua hurskaammaksi; en kuule, mitä ministeri sanoo. Ja tämä on totta kaikkien poliittisten puheiden kanssa. Suopon päällikön haastattelusta laskin itsestään selvyydet, jotka täydennän muistikuvan mukaan myöhemmin, kuinka ne täsmäävät vanhimman ammatinharjoittajana pidettyyn hierojaan ja omaishoitajaan.
    1. Se on selvää
    2. Se on selvää
    3. Se on selvää
    4. Se on selvää
    5. Se on selvää
    6. Se on selvää
    7. Se on selvää
    8. Se on selvää
    9. Se on selvää
    10. Se on selvää
    11. Se on selvää
    12. Se on selvää
    Obaman ajatusmaailman olen jakanut ulkosuomalaisten kanssa Siperian opetusta niellessäni omassa ympäristössä sudettisavolaisten ja -suomalaisten keskuudessa. Ovat olleet rastatukkia ja mustia, jos ihonväri Obamallekin on merkittävin ero 43 edelliseen presidenttiin verrattuna. Jos se on aina mainittava, on sanojan korvien väliin juuttunut levy toistamaan samaa alunperin halventavaa nimitystä, joka on korvattu värillä musta, punainen, sininen, valkoinen. Missä ajassa elämme? Onko meillä suojaväriä, kun Lontoon perhosetkin syntyvät tummempina kaupungin nokeentuessa ilmansaasteista. 
    Meillä oli hauska keskustelu rastatukan kanssa. Hän vakavoitui ja sanoi: 
    - Minä tulin surulliseksi viime kerran jälkeen. Räjähdin nauramaan ja kysyin: 
    - Miksi? Hän vastasi ilme peruslukemilla: 
    - Sine, vanha nainen, minua hierot. Minun pitäisi sinua hieroa. En kehoittanut häntä käärimään hihoja ylös ja ryhtymään työhön. Vastaus kertoi koko hänen tarinansa. 

    Hänet oli haettu Turkin vankilasta Suomeen kiintiöpakolaisena. Hän kertoi äitinsä tulosta tänne. Kysyin, salakuljetitko äitisi. Siitä hän ei halunnut puhua, mutta se oli maksanut paljon. Sairas äiti sai vääränlaista hoitoa pitkittyneellä matkalla. Siksi pojan piti olla aina tulkkina, ettei tulisi väärin kohdelluksi saadessaan hoitoa ammattitulkin välityksellä. 
    Kolme vartijaa otti rastatukan kiinni ja pahoinpiteli sairaalakuntoon. Silminnäkijöiden puutteen vuoksi pahoinpitelyä ei tutkittu. Sain eilen kehoituksen mennä terapiaan puhumaan mieltäni painavista asioista. Kiitos ei, jos minulla on kusta polvessa, niin minulla ei ole sitä päässä. Se ei selviä psykiatrisessa sairaanhoidossa kielipuolen kanssa keskustellessa. Halventavat päätökset pistän valituskierrokselle. Olen laskenut päivät pahojenpäivienpuuhun suurimmasta pienimpään ja sitten olen tuomiostani vapaa. Aamukampa ja 1095 päivää eläkeikään. Mitä siitä eläkeuudistuslaki määrää. Saan arvonimen "Varhennettu Vanhus" osamaksulla, joka otetaan kuolemaan asti eläkkeestä. Sen jälkeen ulosmitataan omistuksessa ollut omaisuus. Mitään ei keneltäkään pidä jäädä perinnöksi seuraavalle sukupolvelle. Näitä mietin Obaman puheen perusteella sovellettavaksi meidän lottovoittona saatuun pakkopullaan. Olen ollut muutos tai piikki lihassa jo ennen Obamalta odotettavaa muutosta. Juurien puhdistus jatkuu.

    tiistai 13. tammikuuta 2009

    Vihtaniemen Silkkitie, Venäjä kieltää maanmyymisen ulkomaalaisille 12012011

     

    Lomakiinteistöpläntti metsässä









    Palaan tähän paremmalla ajalla


    Rasitetie


    Visio sukupolvenvaihdoksesta


    Katujätkäpartiointia orpopoikien ohdakkeisella tiellä

    Aloitellessani omaa yritystoimintaa v 1979 toiset kävivät jo kauppaa yrityksillään ja asiakkaillaan. Minulle löytyi oma asiakaspiiri. Lehti-ilmoituksilla tein itseäni tunnetuksi. Sain palautetta useamman viikon peräkkäisistä ilmoituksista. Lääkärit epäilivät potilailleen, minkälaisesta hierojasta ja hieronnasta oli kyse. Mielellään asiakkaat näitä kertailivat, mitä mieltä oikeat lääkärit olivat vähä-älyisinä pitämistään hierojista. 
    Työnteko loppui, kun työhuone meni alta. Milloin kateudesta, milloin johtajan seksuaalisesta vinoutumasta, milloin välimiesoikeudella uhaten kiristämällä. Omasta työhuoneesta tuli lähtö kadulle. Tämä oli käänteentekevä työhuonehistoriaa ajatellen. 

    Nuori hieroja /sairaanhoitaja lähti Ruotsiin ja minä vuokrasin itselleni työhuoneen sen päivän varalle, kun isä olisi kuollut. Meni yli vuosi saattohoidossa, työvoimatoimisto ilmoitti hierojien työttömyydestä: 
    - Ei kannata jatkaa enää 6-kymppisenä työntekoa. Kielloista huolimatta sain kuitenkin mahdollisuuden selvällä pässinlihapäätöksellä. Kohta eläkeuudistus lupasi vähän eläkettä, joten olin luopumassa työhuoneesta. Katujätkäpartio etsi syrjäytyneille nuorille työpaikkoja työelämään tutustumista varten. Minäkin menin halpaan ottamalla koulutetun hierojan jakamaan työhuonetta. Se oli virhe. Jos ei pysty itseään pitämään kurissa, että olisi työpaikalla asiakkaalleen lupaamana aikana, ei yritys menesty. Suojatyöpaikassakin on kova kuri ja holhooja pitää siitä huolen, että vammainen menee suorittamaan yhdyskuntapalveluakin kovempaa pestiä. Näin ei tullut minulle jatkajaa.
     

    Sukupolvenvaihdos meni ketuille vai jälleen uusille katujätkille. Sen estivät kunnan suojatyöpaikkoja ikänsä hoitavat kuolleiden sielujen metsästäjät. Haudankaivaja oli antanut esimerkin lupaamalla vanhalle pariskunnalle hoidon viimeisinä aikoina, jos luopuvat keskellä kirkonkylää omistamistaan maista. Tarjous oli houkutteleva ja omaisuus siirtyi hauturille. Vanhukset hoidettiin laitoksessa omilla eläkkeillään saamatta mitään vastinetta omaisuudensiirrosta. 
    Vanhempani olisivat olleet seuraavat uhrit, mutta minä ehdin väliin. Kunta puree suitsijaan vielä tänä päivänä tuomalla naapuriin venäläiset ja rahoitusyhtiön. Siitä ei hyvä seuraa, kun ei seurannut hyvää haudankaivajallekaan. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankeaa elämän pelissä. Jaksan odottaa kädet kyynärpäitä myöten ristissä.

    PS. 13012011 Suomi antaa nootin Venäjälle, kun kieltää ulkolaisten maaostot ja omistukset raja-alueelta. Joutuuko Ahtisaaren häpeä häpeään Venäjän muuttumisesta Suomen Natoon liittymisasiassa. Pitäisi olla savolainen koira syöttämään apinoita ja marakatteja suurimpaan nälkään hallita puolta maailmaa.

    maanantai 12. tammikuuta 2009

    Kanavauudistuksesta ohjelman sisältöuudistuksiin

    Et ole jäänyt mieleen siitä, mitä sanot etkä siitä, mitä teet. Olet jäänyt mieleen siitä, mitä tunteita olet minussa herättänyt. 
    - Uskalla uudistua, kehotti Ylen ykkönen aikaisin aamulla niihin aikoihin, jolloin opettelin nukkumaan sängyssä. Ensimmäiseksi haastateltavaksi oli kutsuttu silloinen pääministeri minun aamuhartauden aikana. Nousin kirjoittamaan palautetta Ylelle. "Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri änkee kotiini ja olen vielä sängyssä. En ollut sopinut ajasta hänen kanssaan." 

    Digidigiä on veivattu eestaas, mitenkä ohjelmaa tarjotaan. Vanhoja sarjoja uusintoina, kuplakin, jota katsoin tultuani työstä myöhään illalla. Ei tarvinnut ottaa mitään vakavasti. Tuntematon sota piti katsoa inhoten, ettei sotaa enää koskaan olisi. Hymy pyllyyn ja Tulta munille ovat mauttomuuden huippu. Siinä ovat kasvot ja äänet kadonneet ulkoavaruuteen. Heitä en halua nähdä enkä kuulla koskaan. 

    Onko digi-tv-uudistuksella ja johtajan eturauhassyövällä jotakin vaikutusta toisiinsa. Pystyin työssäni puhumaan impotenssista, mutta jos minut kohdistettiin viisarin värähdyksen testivälineeksi, testaaja joutui eroottiseen hautausmaahan. Söin tänä iltana mateen mätiä kypsytettynä luonnollisessa kalvopussissa. Tuli mieleen sädetetty eturauhanen. Pitääkö minun kaikki kokea lautasellani ja vielä syödä kurmeena? Sairauksissa ja lääkkeissä on päädytty Kuopion torille hajasijoitettuna. Torikojun kyltti "Liäkelaitos" kertoo, missä ollaan. Naapuripömpelin kyltti kertoo toisen hajasijoitetun: "Ilimanpilluu". Sen ovat isotpojat saaneet aikaan ihan "iliman pilluu". Siitä on ollut suurin haloo, kun ihmiskunta tekee itsemurhaa. 

    Eikö se kuulu jo tietosuojan piiriin, mitä minä sairastan ja mitä lääkkeitä käytän. On eletty monenlaisia aikoja ihmisinä. Eikä vieläkään osata antaa oikealla tavalla seksuaalikasvatusta ja terveystietoa. Pojat aina tarjoutuivat kantamaan vanupusseja aikana, jolloin tarjottiin kättä päälle, kun OP ei riittänyt. Ollanko menossa naisten henkiseen silpomiseen. Tulisinko pitelemään miestä kädestä, kun perhekalleuksiin on kolahtanut ja itsetunto on alamaissa. Miehelle naisen rintasyöpä saattaa olla eron syy, joten syöpä on kirinyt elintason noustessa elintaso- ja ihmissuhdesairaudeksi. Tässä toteutuu miesten ja naisten tasa-arvo syöpään sairastumisena. Jäitä hattuun ja "Olipa kerran elämä" katsotaan uudelleen. Tai lauletaan "Ikävän nyt kerron teille, mirri sairastui. Paha oli ilma eilen, mirri vilustui." Kaamos päättyy Kaamasen tiellä, jossa löydän Junnun poikaporukassa matkalla pohjoiseen. Mentiin kauheassa kankkusessa hakemaan poronsarviuutetta, kun vaivasi niin eturauhasta. 

    Pukeudun koruja myöten, kun asetun katsomaan Junnun isojen poikien lauluja. Laulajatkin ovat frakissa. Se on kulttuuritarjontaa kuin Pavarotin muistoksi järjestetty konsertti. Amerikan suomalaiset pukeutuvat tv:n ääreen viettämään itsenäisyyspäivää. Samaa tarvetta en tunne kuunnellessani selostusta puvuista, saavutuksista ja sivilisäädyistä sinkkuina tai avecin kanssa itsenäisyyspäivän juhlassa teemana sovinto ja Itämeri. Sytytän kynttilän omille menetyksille ja niille, jotka uhrasivat itsensä itsenäisyyden puolesta. "Housut pois ja hoitoon" voi tulkita kahdella tavalla. Se on ollut työtäni, mutta kauheus on katsojan silmässä, jos työni on ymmärretty väärin. Nyt sekin asia on kukkapenkissä.

    Olepa, ukko, vaikka Kivennavalta...

    Kalastaja tuhisi rannallaan saaressa ja työnsi raivolla veneen vesille. Heitteli melat ja airot paikalleen ja suuntasi ääntä kohti. "Tuokee venettä" kutsuhuudon ilmoille päästänyt oli ehtinyt rantaan ja odotteli noutajaa. Kalastajan uho oli laantunut matkalla, tunsihan hän suutarin jo kaukaa. Suutari oli lähtenyt aikaisin kotoaan, oikassut Pitkän Jussin Ahojen kautta tuttuun rantaan. Ilmoitti aikeensa laskeutuessaan rinnettä alas päästä salmien yli Vihtaniemelle. Kaikki osui nappiin. 

    Suutari oli ollut luottovankina isossa talossa. Sinne hän oli päätynyt Tammisaaren vankileiriltä. Kertoi isälleni junamatkasta vanginpuvussa, kuinka hienot rouvat käänsivät inhoten päänsä pois. Kaikki tämä vapaudenriisto syntyperästä johtuvaan ajatusmaailmaan. Suutarilla oli kuitenkin enemmän kansalaisluottamusta kuntalaisten mielestä kuin Saunaniemen Ierikalla. Tähän kohtalonyhteyteen minutkin liitetään, olihan isoisä torppari ja kinkerillä pappi suoritti nimenhuutoa: "Mäkitupalainen August Tirkkonen?" Isoisä oli aina paikalla, vastasi omasta osuudestaan lukutaitoisena kansalaisena. 
    Kirkko keskelle kylää rakennettiin nälkäpalkalla, joten evästä oli viety kirkonrakentajalle torpasta, että kirkko valmistuisi kirkkokansan iloksi. Edellisen laman aikana valtakunnan sali kohosi kolmessa päivässä ja uskonkonsultit kalastellessaan seurakuntalaisia kirkkoonsa manasivat meidän kirkon "kadotuksen kirkoksi". Isäni jatkoi sotakirjeillä rintamalta oppimaansa luki-taitoa. Minulle se on koitunut luki-häiriöksi. Pitihän minun oppia välineellinen kirjoitustaito, jota ylläpitääkseni maksan nettiyhteydestä. Suutari luottovankina ja minä ITE sukupolvenvaihdostilanteessa olemme samassa veneessä historian toistaessa itseään. 

    On lait ja projektiraportit paperipinoina, joissa maalaisjärki on hukkunut kuin joulun lapsi hankeen tai rapulapsi tillillä maustettuun, kiehuvaan vesipataan. Jos köyhänä syntynyt on punainen, on sitä yhtä varmasti punainen ja kuollut elävältä keitetty rapu. Rikkaus auttaa valkoiseksi maineeseen kuin maailman nopein kansa Kimi Räikkösen. Hän hyytyi lähtöruutuun uudessa tallissa, samoin minä osaamattomana tietokoneen ääressä ja vaihdoin väriä ferrarinpunaiseksi. Uuden värin myötä opin verkkokirjoitustaidon. 

    Uraalinperhonen mustasi vähän valkoista kenraalia. Minua on pyöritetty punamultapytyssä, että hengenlähtö on ollut lähellä. Väri vain ei ole tarttunut. Metallille kuuluu kulta, hopea ja valkoinen. Punainen on metallia tuhoavan tulielementin väri. Sitäkin tarvitaan joskus hetkellisesti. Nyt on ollut tulen aika ja henkien taistelu. Sukupolvet ennen meitä tietävät Siperian opetuksen ja siellä kapojen naisen tarpeen. Eikä aika ole miksikään muuttunut. Naisena elän edunvalvojan lausuman uhan alla: 
    - Naishieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa periaatteella, kuka kysyy, kuka maksaa. Edunvalvoja puhuu talousvaliokunnan puheenjohtajana omasta kokemuksesta syvällä, veretseisauttavalla rintaäänellä. Ei ole kuullut ukkaasia: Elä tapa! Siellä Arkadianmäellä itseä nostetaan ja kansalaisia alistetaan, kidutetaan ja toivotaan: 
    - Kuolis' pois, jo herrat heidät hylkäs'. Odotan Sofi Oksasen palkittua kirjaa "Puhdistus" yhteisen menneisyyden kertaamiseksi "Karsintavaiheen" aikana.

    sunnuntai 11. tammikuuta 2009

    Juutalaisille "shalom", arabeille "säläm"

    "Ei ole rauhaa ilman Rauhan ruhtinasta." Joka päivä voisin kirjoittaa elämäntarinani uudesta näkökulmasta, mitenkä maailma makaa kunakin päivänä. Jos meidän rauhanruhtinas on torkahtanut nukkumisen armolahjan turvin, käyttävät tilaisuutta hyväkseen herkällä liipasimella sormea pitävät "kouhottajat". Siitä ja sen seurauksista kirjoittavat kirjailijat ennen ja jälkeen sotaa nobelilla tai ilman. 

    Thomas Mann näki maansa ajautuvan sotaan. Johan hänelle ehdotettiin palkintorahojen jättämistä Ruotsiin turvaan. Minua ilahdutti Lessingille lähetetyt terveiset poissaolevana palkinnonluovuttamistilaisuudesta. Samoin kameranlinssin välittämä ele, jossa nuoret kuninkaalliset istuivat käsikädessä. Vertasin meidän manttelinperijöiden tönöttämistä omaan esiintymisjännittämiseen, kun valvova silmä etsii jonosta ruoskittavia tai poistettavia matkalaukun kantajia. Nämä kaikki ovat menneen talven lumia. 

    On päästy kirkkovuodessa kastepäivään ja jouluherkkujen jälkeen reikäleipien härkäviikoille. Kaukametsä näyttäytyy parvekkeen lasituksessa pakkaspäivinä lumikideluomuksena. Seuraavana päivänä suojasää sulattaa taideteoksen. Pesäpuu itkee ja valuu noroina alas asti. Also sprach Zarathustra. Jos olen unohtanut, voin lukea sen aina uudestaan Wikipedian www-sivuilta. Sakarinmaja talvisena korttina muistuttaa, jotakin lopullista on tapahtumassa meidän äidin ja isän puolelta isovanhempien mummoloiden välillä. Pyyhkäistäänkö ne lopullisesti pois maailman kartalta. 

    Sukupolvenvaihdoksen kiertokulku on nopeutunut, jopa metsästäkin otetaan verohuojennuksella viimeinenkin hyöty irti, vaikka kaikki puut menivät miljonääri-isän perinnönjaossa. Juho Taavetin vankila-ajan nälkä ja sairaus vei ennenaikaiseen hautaan. Hänen mukana meni hankittu vaatturinoppi. Salomo kävi kyselemässä, jättikö Taavetti jälkeensä perintöä. Torpan omisti kunta ja vaati tekemään palkatonta työtä taksvärkkinä. Dürkopp-merkkinen ompelukone oli ollut isoisän ja Taavetin yhteisessä käytössä, eikä sitä voinut luovuttaa, olisihan isoisän ammatinharjoittaminen loppunut siihen. 
    Onko kunta naapurina perimmässä rannasta osaa torppariajan muistilla. Virkamies on unohtanut, että torpasta tuli pienviljelystila. Omistussuhteet voi tarkistaa yli 100 vuoden ajalta. Lainlaatijat eivät tunne vanhaa, ja lait ovat toisiaan pois kumoavia kuin vanhusten vaimentaminen laitoksessa. Illalla aikaisin unipilleriä ja aamulla ensimmäiseksi piristyspilleriä päivästä toiseen, kunnes kuolema armahtaa. 

    Sukulaisemäntä kohtauksen jälkeen menetti elämänhalunsa. Kertoi aamuyöstä herätessään vessahätään toivoneensa, että salama iskisi ja hän pääsisi pois. Tein lähempää tuttavuutta hänen kanssaan. Juttelin ja jumppasin siellä käydessäni. Kohta hän istui tuolilla odottamassa minun tuloani. Pääsi kävelevien puolelle palvelutalossa. Meni omin jaloin kesällä ulos istumaan penkillä. 
    - Oletko käynyt vuodeosastolla? 
    - En, siellä ei ole ketään sukulaisia potilaana. Kummitätinikin ehti kuolla pari tuntia ennen tuloani. Oli jo siirretty kylmähuoneeseen. Enpäs ehtinyt hyvästelemään. "No, mistään et jäänyt vaille" oli vastaus valmiina sanojanpaikalta. Eikö hän koskaan opi itseään varten, että jonakin päivänä hänkin kuolee.

    lauantai 10. tammikuuta 2009

    Lapsuuden jälkinäytös

    Jätin sähköpostiin viestin: "Menen kellarigalleriaan tutkimaan arkistoja löytääkseni liimalappuja, joiden varaan perustuu koko elämäni." Siksi tämä viesti, jos kohtaisin matkanpään siellä maanalaisessa paikassa. Se on tunnemuistiin perustuva pelkotila autioita ja yksinäisiä paikkoja kohtaan. 

    Lähdin näyttämään vuokraemäntäni pyynnöstä lukkosepälle varastokoppia, jonka rikkoutunut lukko piti vaihtaa. Siellä mies kävi minuun käsiksi. Sen jälkeen olen kiertänyt autotallit ja maanalaiset paikat tuntemattomien seurassa. Minulla on ollut aina muuta tekemistä, joten liimalaput ovat tarpeelliset säilyttää, kun tarvitsen faktatietoa kirjoittaakseni fiktiota Verkkokirjoittajan talossa. On niin työlästä tyhjentää omaa kuolinpesää eläessään. On niin paljon säästettyä paperiroinaa ja niiden välissä kullanarvoisia muistoja. 

    Löytöni avatusta laatikosta oli Eeva-lehti kesäkuu/1997 ja Tommy Tabermannin Me-lehden kolumni: Kaapista ulos! "Kaappihyvät ovat sellaisia, jotka eivät uskalla näyttää hyvyyttään avoimesti." Nyt uskallan ainakin kirjoittaa netissä, kuinka tässä ajassa olemme joutuneet viihde- ja vapaa-aikaan, jolloin meklarit häärivät perintömme kimpussa. Jakajan käsi jakaa: mulle, sulle, rahoitusyhtiölle, uusrikkaille ja venäläisille lomakiinteistöjen arvonlisäämiseksi. 

    Perinnemaisema on muuttunut tiemaana joutomaaksi, josta tiekunta kerää yksikkömaksuja keksimillään perusteilla. Sonera puolestaan maksattaa kiinteiden kaapelien purkamisuhan alla perusmaksuja siihen asti kunnes kaapelit on taas keritty kelalle. Tämä tilanne tunnetaan sotana nimeltä "Tiekartta Länsirannalla" Gazassa. 
    Minua lähempänä on kärhämä, jota ylläpitää lomakiinteistö nimeltä Länsiranta Vihtaniemellä. Sisarusten perinnönjakoa en riitauttanut, onhan Kiikkukallio paikallaan. "Juuret hiekassa" Unicefin kirjeensulkijamerkillä lähetin Eeva-lehden artikkelista otteen valaessani öljyä lainneille perinnönjakoon halkomistoimituksella isän kuoltua. 

    "Lapset toteuttavat vanhempiensa toiveet ja pelot. Heidän kohtalonsa on kätketty vanhempien elämään. Se mitä vanhemmat eivät omassa elämässään uskalla kohdata eikä selvittää, jää lasten perinnöksi. Joko he toistavat samaa elämänkuviota tai sitten selvittävät sen." 
    Isästäni tuli miljonääri kuoltuansa ja minusta miljoonaperijätär. Kunpa isäni olisi ollut rohkeampi puolustaessaan reviiriä, olisin päässyt vähemmällä. "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää" on lakiin perustuva sodanjulistus meidän sukupolvenvaihdoksessa. Se noudattaa Siperian antamaa opetusta ja omaksi eduksi tulkittua lakia karvahattutemppuna. 

    Kellariin meno kannatti jo aikaisemmin, olihan runoroskikseen heitetty pankintositteet vaalirahoituksesta. Siitä ei syntynyt välikysymystä, kun kaikki saivat ilmoittamatonta vaalirahaa Kehittyvien maakuntien Suomen liikemiehiltä. Heidän pörssiromahdusta voivotellaan ja veronmaksajat pelastaa heidät uudelleen ja uudelleen jatkamaan lamasta lamaa. Minua ei lama ole pudottanut eikä nostanut. On vain siunannut omaishoidon bisnesenkelinä ja pistänyt paljon vartijaksi. Vasta vihattuaan voi ymmärtää. Se on jokaisen etuoikeus vääryyttä kohtaan, mutta asioiden ristiriita ei anna oikeutta ryhtyä osoittamaan aseella vastapuolta. Siinä kuolee syyttömätkin, kun on niin ahdasta. Vihtaniemellä 7 sammunutta talvisavua on saanut naapurikseen ainakin 100 lomakiinteistöä rahan sijoituskohteeksi. Vihtaniemi ei enää tuota ruokaa vaan rahaa, joten naapureista on tullut rahasyöppöjä ja wiskisieppoja. Leipäjonot kaupungeissa kasvavat.

    keskiviikko 7. tammikuuta 2009

    Turhuuden turhuus

    Turhimmaksi olen nimennyt käynnin äitienpäivänä kissanäyttelyssä ja Tuusniemen joulumarkkinoiden painonnostonäytöksessä. Missukoita kammattiin ja föönattiin näyttelykuntoon. Ne näyttivät viihtyvän ihailun kohteina. Kotimiehenä ollessani annoin kissojen nukkua päivällä hotellissaan, etteivät vieraantuisi pihapiiristä pois talonväen ollessa lomalla. Edellisenä kesänä aitan alla ollut pentue oli lähtenyt evakkoon metsään, kun ruokakuppi vain täytettiin silittämättä kissoja. 
    Voi sitä parkua, kun kissat olivat poissa tyttöjen tullessa kotiin. Muutaman päivän kuluttua kissaemo pentuineen kotiutui. Juhannusseikkailusta syntyneet pennut saivat uudet kodit. Söpö joutui kotiin, jossa isäntä oli aina poissa. Söpö ikävystyi yksinoloon ja käytös muuttui häiriintyneeksi. Isäntä kyllästyi kissaan ja ilmoitti syntymäkotiin, että Söpön päivät ovat luetut. Söpö sai tulla takaisin. Hyvänä pitäminen sai Söpön taas luottamaan itseensä ja ihmisiin. Se olisi halunnut jäädä sisälle yöksi, kun olin niitä hoitamassa. Ulko-ovelta livahti takaisin yläkertaan ja katseli valppaana kaapin alta, kuinka välttäisi kiinniottamisen. Kolmannen kerran jälkeen kissa luovutti ja meni kiltisti ulos kissojen yöhön. 

    Perinteiset joulumyyjäiset saivat yllättävän lisänumeron leivonnaisten, käsitöiden ja joulukoristeiden lisäksi. Joulumusiikki lakkasi, kun areenalle astui vähäpukeisten gladiaattoreiden joukko. Kuuluttajan ääntä vahvistavat koneelliset desipelit. "Nousee, nousee" kannustushuuto sai painonnostajat uskomattomiin suorituksiin. Jouduin Vesa-Matin kanssa tanssiaisiin, kuinka ison daamin kanssa tanssi ja jutustelu sujui. Siinä keikahtivat kumpikin nurin, ja Vesa-Matti auttaessaan daamia ylös kannusti: - Nousee sieltä isompikin ihminen. Hameet hulmuten daami poistui paikalta ja Vesa-Matti jäi ihmettelemään perään: 
    - Ossoo iso immeinen männä kovvoo. Joululaulut vaihtuivat lavatanssimusiikkiin. Kierrän kaukaa meluisat joulumarkkinat, vaikka Jeesus syntyi työpäivänä härkien heinille ja aasien syöttökaukaloon. 

    Aamuhartaudessa kehitysvammaiset rippikoululaiset olivat seimen ääressä. Altti ja Pekka hoivasivat vastasyntynyttä. Piti vaihtaa pahnoja, kun se kusj. "Sylvian joululaulu" ja "Taas kaikki kauniit muistot" on pantu naftaliiniin odottamaan ensi joulua. Joko silloin sukupolvenvaihdos on toteutunut minun mummolassani, vai vieläkö olen pakomatkalla vieraalla maalla. Tirkkosen sukuviiri on nurkanvaltaajien ulottumattomissa odottamassa rauhaa ja "Tiekartta Länsirannalla" - operaation päättymistä. Pyhä perhe saa unessa kuulla kuninkaan kuolleen, että he voivat palata omaan maahansa. Vain vastasyntynyt tiesi, mitä oli tulossa pääsiäisenä. Olihan näiden juhlien välillä vuosia. Meidän kirkkovuosi on lyhyt, kun joulu on juuri takana ja pääsiäinen edessä kaikkine kärsimyksineen, joilla meitä yritetään opettaa elämään ihmisiksi. 

    Arabit ja juutalaiset ovat sotajalalla. Se ei kerro koko totuutta vastasyntyneestä ja ihmisestä. Pieni pyhäkoululainen tuli itkien kotiin kysyen: 
    - Miksi pitää kuolla, kun on juuri syntynyt? Siihen loppui lasten pyhäkoulunkäynti. Voiko usko olla tervettä vai onko se sairasta hurahtamista? Sitä kysyköön jokainen itseltään kehumatta oman jumalansa ja suuntansa paremmuutta. Martti Rautasen mukaan lähetyskentällä syntyneet lapset saivat Martti-nimen. Siitä kunnian sai kuitenkin 12,5% norjalaisosuudella geeneistä Martti rauhanpalkinnollaan. Aaltonen seilatessaan maailman meriä jätti jälkeensä kapallisen pieniä aaltosia. Meidän päämiestemme geenit ovat vähenemässä 1+1 =1, joten lapsetkin pitää tuoda Kiinasta. Olemme kuolemassa sukupuuttoon. Se on rikastumisen lopputulema. Internet auttaa tekemään itsemurhan, hankkimaan aseen ja viemään mukanaan mahdollisimman monta syytöntä.

    sunnuntai 4. tammikuuta 2009

    Paneelissa paljastettu

    Täydensin ammattitutkintoani osallistumalla liiton koulutuspäiville. Turkuun kokoontunut hierojajoukko sai kuulla, oliko hieronnasta mitään apua kehonrakennuksessa. Kimmo toimi managerina ja jakoi Kiken lehdessä julkaistuja kuvia. Paneelin kysymisrauha häiriintyi, kun kolina salin perällä alkoi. Hiljaisuutta - vaatimus kaikui kuuroille korville, olihan sokea mieshieroja lähtenyt liikkeelle tunnustellakseen käsin Kikeä. Kun asia valkesi, Kike tuli miestä vastaan. Esitteli hauista puristeltavaksi. Se oli aika hupaisa näky, kun hierojan käsi kävi takamuksen päällä. Mitä sitä nyt hauikseen tyytyisi, kun on koko kinkku tarjolla. 
    Hierontaa ei kehonrakentaja tarvitse. Mitenkä on hormoonien käyttö? Kimmo puhuu puolesta, josta Kike ei tiedä mitään. 
    - Jos se tuottaa kilpailussa 100 000 mk lisää rahaa, silloin sitä käytetään. Pilleriä parempi vaihtoehto on pistää piikki suoraan lihakseen.
    - Mitenkä on aineiden vaikutus lastensaantiin? 
    - Epäilettekö, ettemme puuhastelisi petihommissa? Kyllä niitä tulee, kun on sen aika. 

    Kimmolla oli suuri stressinsietokyky, kun ääneen ihmettelin taviksena lehdissä kerrotuista ylilyönneistä. Eipä käy katteeks, vaikka koskaan en ole käynyt kuntosalilla. Nälkämaissa on suuri syntyvyys, kun taas rikkaissa länsimaissa on lisääntyminen ongelmallista. Kun hyvää syö ja pehmeällä nukkuu, riittää kokiksen juominen hölkkäämisen lisäksi ehkäisyksi.

     Miehen tie kertoi Esa-Pekka Salosen ajatuksia. Kotimaassa hän pitää matalaa profilia syytösten takia, kun juhlaviikkojen menot ylittyivät. Kulttuuriin uhrattuna se on tuhlausta, dopingissa riittää penkomista. Roope Ankka rahamassi tiukasti lyhyen siiven alla kirkastaa suomikuvaa. Siihen hän kerää muita maailmanmaineensa itse luoneita taiteilijoita. 
    - Hyvä Esa-Pekka, et mennyt halpaan. Katson aina kapellimestarien, maalareiden ja yleensä taiteilijoiden elämäkertoja. Heissä kaikissa se jokin on. Kerroin tämän kiinnostuksen miehelle, joka antoi palautteen kepinheiluttajista. Itse tunki liian liki, josta häntä moitin. Hän testasi, värähtääkö viisari. 
    Rauhaa ei tuo konfliktiin puuttuminen, vaan oikeudenmukaisuus. Yhdyn Esa-Pekan ajatukseen aatteesta pitää huolta vähäosaisista. On säädetty laki henkisestä työsuojelusta, mutta lainlaatijoita se ei velvoita mihinkään. Saa porkata kuin sika naurishalmeessa. Siitä syntyy draamaa, sanoo radiopsykiatrini. Sanojen kaksois-, kolmoismerkitys tekee meidät hulluksi. 

    Olen parsinut villasukkia ja kokenut sen terapeuttiseksi. Kouluajan ahdistuksen elin vaikenemalla. Omaishoitajana poistuin laillisista kokouksista paikkaamaan russakanturkkia kirkonkammariin. Tunsin oloni uhatuksi enemmistön taholta, vaikka lakimies edusti isääni asunto-osakeyhtiössä. Silloinkin neuloin pieniä neuleita yöllä, kun isäni hoito oli työnä päivällä. 
    Valitusten kirjoittaminen oli uutta kirjoittamista, jota en hallinnut. Viranomaishoitajat antoivat mahdollisuuden valittaa tekemistään päätöksistä. Arkistot ovat auenneet ja pystyn niihin suhtautumaan objektiivisesti Munkkiklubilla verkkokirjoitustaidon opittuani. Pysyn erossa julkisesti masentuneista ihmisistä, onhan heidän ammattiauttajansa presidentintekijöitä tavalla, joka pistää hälyytyskellot soimaan. Kaulaliinan pituus on suorassa suhteessa hormoonien vähenemiseen, olen lukenut sen jostakin runosta. 
    Iloitsen myös odotettavissa olevasta runoilijan talon uudesta emännästä. Se jokin pahvi-Saulissa on. Ei tarvitse istua selkä suorana kuin kirkonpenkissä taiteilijan suunnittelemissa tuoleissa mäntyjen keskellä. Englantilainen kansansävelmä on tämän "uuden vuoden lahja" Riston Valinnasta.

    torstai 1. tammikuuta 2009

    Yksi eteen kaksi taakse

    Kymmenen vuotta eteenpäin kotonahoitamisessa vei minut 1900-luvun alkuun. Vaihdoin vuosituhatta ilotulitus- ja karnevaalitunnelmissa. Mistä lie noussut tunne, että kaikki on hyvin maailmassa ja omassa elonpiirissä. Yhdeksässä vuodessa olen joutunut kuitenkin vuoteen 1809. Katsauksesta särähti korvassa epäpätevät ja ylimieliset virkamiehet. Uuden vuoden puheessa elinikäinen oppiminen, lasten pahoinvointi ja perheväkivalta. Pitää ottaa kissa pöydälle ja kyniä, mistä kaikessa yksilötasolla on kyse. Itse ainakin olen tehnyt parhaani ja pysyn kokemusteni takana. 

    Vastakaikua olen saanut Viron Metsäveljiltä ja Ruotsista. Siellä Christina Doctare kertoo kokemuksesta naisiin kohdistuneesta väkivallasta sotatoimialueella Bosniassa. Voin nähdä omassa ympäristössä Irakin sodan alun ja hajanaiset siellä täällä leimahtaneet tulitukset, joiden en uskonut kantautuvan Tuuspeltoon asti. Sielläkin syttyi sota. Nurkkapielissä kuului kuiske, että minut hommattaisiin pakkopaitaan ja isä pakkohoitoon. 

    Tunnen samaa kohtalonyhteyttä luokkatoveriani kohtaan. Hän vietti elämänsä suljetussa laitoksessa. Kunta otti hänet sieltä pois asumaan vanhusten talossa, kun sukulaisilla ei ollut mahdollisuutta hänestä huolehtia. Itse olin ollut omasta valinnastani maailmalla ja tulin vanhempieni auttajaksi. Kunta otti pesästä hoidettavan perintöosuuden korvaukseksi 30-vuotisesta laitospaikasta. Samaa kunta yrittää minun kohdallani ottaa omalla oikeudella, viekkaudella ja vääryydellä meidän rantaa omaan käyttöön. 

    Tämä on mielenkiintoista tarkastella EU-rahojen suhteen. Mihinkä upposivat omaishoidontukeen tarkoitetut rahat. Kuinka kunta kierrätti maksamalla minulle omaishoidontukea ja perimällä sen isältä palvelumaksuna takaisin. Siksi että minun työtä arvostettiin ihan pilviin asti. Presidentin puheesta tämäkin lainaus "ylistämällä alistetut" omaishoitajat. 
    "Kissa elää kiitoksella, koira pään silityksellä" totean tänä iltana palattuani kotimiehen tehtävästä. Se riittää minulle kuin koiralle savustettu siankorva, että pääsin ulos katsomaan ilotulitusta. Kuin silloin ennen on kaikki yhtä hyvin taas. Kuinka jouduinkaan uuteen leiriin, joka minua viehättää nettiympäristönä. Jääkö siitä jäljelle nelikulmainen amerikkalainen unelmahattu kuin Rautavaaran isoisästä olkihattu vain. "Ol' kerran pieni hattukauppa sivukadulla. Niin pientä kauppaa nykyään et löydä todella. Ja siihen puotiin isoisä kerran piipahti" ja jäi koukkuun myyjättären silmiin sinisiin.

    Ideaparkissa poikennut kertoi, kuinka paljon siellä oli halpoja pipoja. Tieto ei saanut minua vakuuttuneeksi ja ilmoitin, etten lähtisi pipokauppaan. Olinhan epätavallinen yrittäjä suorittamaan yrittäjän ammattitutkintoa. En saisi porkkanaksi tarkoitettua stipendiä tutkinnon suorittamisesta. Siihen kouluttaja loihe lausumaan. Kyllä sinullekin joku pipo annetaan. Olin nähnyt lippiksien logot. "Terveisiä vitusta". Kiitos ei, sellaiseen hatuttamiseen en suostu, vaikka voin yhtyä Enbusken otsikoihin terveisistä juuri sieltä. Näin on näreet ammattitutkinnon suorittaneen laillistetun hierojan ja omaishoidosta kokemuksen hankkineen "Varhennetun Vanhuksen" elämäntyön realisoimisen kanssa.
    Also sprach Zarathustra, maaoikeudelta en sitä kysy. Tiekartta Länsirannalla ei ole loppuunkäsitelty, sitä todistaa maahyökkäys Gazaan. Rantala on ollut suvun hallussa yli sata vuotta. Kunta asuttaa sitä tämän päivän mukaan ottamalla kynnysrahoja venäläisiltä ja rahoitusyhtiöltä. Kun maaomaisuus on siirtynyt uusrikkaille, kuntaa ei enää ole. Tuusniemen oekeet immeiset ovat kuolleet sukupuuttoon tai heidät on karkotettu rajaamalla heidän rakennuspaikkansa asuinkelvottomaksi reservaatiksi. Hullut ei huomaa eikä viisaat virka mittää maailmanmenosta. Kivet huutavat tai mielikuvissa kukkivat munkkien vihkimässä Juojärven vedessä. Juo järvi! Sitä on yritetty juomalla tyhjentää. Ja perintöosuus on siirtynyt suokukolle Etelä-Suomeen.