torstai 6. marraskuuta 2008

Räven i brunnen

Vai oliko siellä Joosef. Ei, hänethän myytiin idän kauppiaille ja me putosimme politiikan unelmahöttöön, joka on ihka pohjatomassa kuilussa kuin Juojärven kotiranta. Sen totesi Venemestari sukeltamalla syvyyteen ja kertoi haavanlastunvalkoisena pelastumisestaan mällinjäljet laukapielissä valuen. Ostin kirnuvoita ja siinä oli sammakoiden selviämistarina. 

Kerma kirnuuntui voiksi ja sammakot loikkivat tihensä. Kertoivat iloisina selviämisestään, kun uskoivat piispan neuvoa. Minua valmensivat eläkkeelle pyytämättä valkopää ja psykologi. Valkopää jätti ministerinpestin ja jatkaa johtamista lääketeollisuuden palveluksessa. Siellä on välineet, joilla voidaan vanhukset päästää päiviltä vähin äänin liikaa hyppyyttämättä. Kukaan ei kuule Kivelän ennakkovaroituksia. 

Psykologi presidentintekijänä ajatteli vielä rahastaa viimeiset centit äänestäjiltä lähettämällä arvat maksettavaksi juhlia varten. Inhorealismi saa nousemaan niskavillat pystyyn, kun ensiksi laskutetaan ja sitten vasta rakennellaan digiyhteyksiä toimiviksi. Minunko ymmärryksellä saatiin kaapelit kuntoon. Vasta verkkokirjoitustaidon opittuani olen kirjoittanut näkyväksi synkät yksinpuhelut. 

Oli paha paikka kertoa äidille toisen va. kansankynttilävuoden päätyttyä, mistä mustelmat olivat tulleet ympäri kehoa. Minut otettiin kiinni ja raahattiin miesvoimin metsän läpi lammelle. En ollut kuitenkaan säkissä enkä sidottuna, kun minut sinne heitettiin. Omin avuin rämmin asunnolleni enkä ole sen jälkeen rikospaikalle palannut. Muistan kiinniottajat, johtaja opettaja koulutukseltaan ja suutari-Jussin poika juomakaverina. Siinä minun virkaurani toinen vuosi maaseudun kouluolojen muutoksen myllerryksessä. Seuraavana lukuvuonna 1963 ammuttiin presidentti Kennedy. 

Muistan ajan, paikan ja ihmiset, kun tieto kiiri maailmalle. Tekijästä ei ole varmuutta tänä päivänäkään. Oliko se al-qaidan tekosia vai itse Osaman bin Ladenko painoi liipasinta. Näen oikeita Obaman näköisiä ihmisiä ympärilläni tai tunnen tutun äänen näkemättä puhujaa. Näen myös Obaman valkoisia vastakohtia, mutta Amerikassa Obama lupasi olla niidenkin presidentti, jotka eivät häntä äänestäneet. Meillä juhlitaan vaalirahoittajia, kenellä on siihen aihetta. Kaikilla ei ole edes ääntä, kun ei voi todistaa henkilöllisyyttään. 
En voinut katsoa Jokela-haastattelua selaamatta Juurimatkalla saatuja kirjoja. Löysin kirjoista yhteneväisyyksiä oman ajatusmaailmani kanssa. Katsoin kauan ja hartaasti vihreää Hotelli Hiltonia keitaana jossakin hiekkaerämaan keskellä. Samoin katsoin hunnutetun naisen kysyviä silmiä: 
- että silmilläsi katson maailmaa. Ja paljon muita ihmeellisyyksiä, mitä voidaan saada rahalla aikaan ihmisten iloksi. Tuskani ei tavoita rohkeita vanhempia, mutta samaa tuskaa kärsii jokainen lapsensa puolesta. Suhteilla ja rahalla vietiin yksihuoltajaäitejä lomalle, että jaksaisivat lastensa kanssa. Mutta totuus on tarua ihmeellisempää, lapset jäävät ilman äidinrakkautta ja ajautuvat jengeihin, jossa heillä on kavereita yhteisten harrastusten parissa huumeineen ja muine virvokkeineen. Ulkomaille lähdetään bailaamaan, etäisyys lapsiin kasvaa.

PS. Bloggeri sensuroi lopputekstin, mutta palaan siihen myöhemmin, mitä projektirahoilla on saatu aikaan. Lapset opettelivat rahankäyttöä. Kaikki oli tuhlattu. Opetuksen jälkeen sain osani. Yllätyspallosta saatu luuranko oli minulle. Rahankäyttöopetus tapahtuu kotona, kilpailuttaminen koulussa. Missä opitaan tuntemaan tunteilla ja häviämään samoilla tunteilla. Vastako 16-vuotiaana kulkijana kaiken kokeneena, hyväksikäytettynä ilman yhtään ystävää.

Ei kommentteja: