sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Bailout - ohi on bailaaminen

Hoosianna on minun adventtiajan sana vuodesta toiseen. Vuodensanaksi on vihdoin putkahtanut maailman laajuisesti "bailout". Muistaakseen on tehtävä yhtä asiaa kerrallaan. Siksi adventtivesperiin osallistuminen lauantai-iltana oli oikea ajoitus. Minulla ei ollut muuta tekemistä ja voin ottaa kutsun vastaan iloisin mielin. Vielä tässä bailout- maailmassa kaikuu Hoosianna vieraalla kielellä. Siinä on alkuseurakunnan tuntua. 

Tänään varsinaisena adventtisunnuntaina olen takaisin tässä ajassa. "Avara luonto" etsii Saksan puuvanhuksia. Yksinäinen, tuuhea puu jää elämänpuuksi aukealle paikalle. Se on Mestarin opetus pitää silmät täynnä luontoa ja lapsia opettajana. Joulunlapsesta alkaa meidän ajanlaskumme, jossa elämme bailout-elämää. Porvoon tuomiokirkko vihittiin uudelleen. Katson sen uusintana tiistaina. Miksi en tänään. Minulla on muuta katsottaavaa, mitä bailout tarjoaa. Sen kertoo Leninin testamentti mielipiteen takia vangitun kokemana. Omani ei juuri poikkea omaishoitajakokemuksena, kun edellisen kerran maailma meni läpi bailoutista viime vuosituhannenvuosisadanvuosikymmenen (1990) päättyen ilotulitukseen uuden vuosituhannen (2000) kunniaksi. On sukupolvenvaihdoksen aika - pitäen lapsia opettajana ja silmät täynnä luontoa. 
Seis maailma! Tahdon ulos tästä rahalla sokaistusta maailmasta. Kaamos laskeutuu alemmaksi, kynttilät ja säästölamput valaisevat vähän pimeintä aikaa. Jääkö bailout-aika 2000-luvun viimeiseksi vai kuinka monennen kerran jälkeen meillä ei ole enää elämisen mahdollisuutta.

perjantai 28. marraskuuta 2008

Mumbai, Laune, Vihtaniemi

Sain kutsun tulla kotikäynnille. Hän perusteli pyyntöään, kun oli niin vanha. Menin uteliaana vanhan rouvan kaupunkikotiin. Hän tiesi minun tulevan Launeelta. 
- Siellä on paljon rakennettu uutta. En ollut huomannut mitään muuta kuin uuden kerrostalon, jossa olimme asuneet hetken aikaa. 
- Luen lehdestä suunnitelmia ja luulin Launeen olevan jo rakennettu täyteen. 
Suunnitelmat ovat kuntasuunnitelmia, jotka laaditaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Hän luki vain lehtiä ja Raamattua. 
Olen samassa tilanteessa, mutta nyt joka tuutista selvitetään, mitä tapahtuu Mumbaissa ja miksi. Se on valtioiden uudelleen syntymistä ja siihen liittyvää perintöriitaa. En tarvitse lähteä Mumbaihin seuraamaan tilanteen kehitystä. Minähän kävin sen jo läpi Vihtaniemellä. 

Tilanne alkoi 6.2.2000. Silloin oli vanhan kuninkaan viimeinen elonpäivä. Saimme uuden kuningattaren. Oli sukupolven ja sukupuolen vaihdon aika päämiehistä päänaisiin. Sukupolvenvaihdoksen olisin luullut toteutuvan voimassa olevan lainsäädännön mukaan. En enää unta näe. On valtiomuodonmuutoksen aika. Tilanne on menossa Mumbaissa terrori-iskuna. Tunsin olevani pyytämässäni tietoimituksessa joukkoraiskauksen kohteena. Kuinka puolustauduin joukkovoimaa vastaan. Kysyin suulla suuremmalla: "Mitä perkeleitä te luulette olevanne lisäämään minulle sanktioita ja uusia maksuja?" Siihen kokous päättyi. Toinen uskottumies rupesi tärisemään tarjotessaan kättä hyvästiksi. Aina uudelleen olen tilanteessa, jossa kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana manaavat minua omistajana vastaamaan, kuinka he voisivat ottaa minulta lapsuuskotini pois ilmaiseksi. 

Venäläiset ovat jo asettuneet rannoille rakentamalla hulppeita huviloita. Kohta ollaaan Vihtaniemelläkin kuin Mumbaissa. Ministerit saavat siilinpiikkejä tekemistään ratkaisuista. Minulla on omasta takaa päässä tukka kuin siilinpiikkimahanahkavälikarva. Se sojottaa joka suuntaan kuin antennit siepaten kaikki signaalit maailman tapahtumista. Se enteilee langattomia yhteyksiä, kun lankaverkko puretaan. Mitä minua toisaalta liikuttaa, mitä maailmalla tapahtuu. Onhan meillä vanhukset ja lapset heitteillä omasta takkaa. Ei tarvitse lähteä Kalkutan kadulle kuolevien hoitajaksi. Olen tehnyt työt ja oppinut kuuntelemaan, kuinka meillä pelataan ihmisten kustannuksella.

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Hattivatteja vai faghageja

Levengood seilaa vielä paatillaan merta edestakaisin kuin Liikanen sotkeutuessaan anopin viereen evakkoreessä. Rosan ja Hugon tarinan nähtyäni tuli mieleen ajatus, kuinka Ruotsissa voi ihmisen elämä edetä nuoruudesta aikuisuuten ja lopuksi vanhuuteen ilman poliittista heitteillejättöä ja syrjintää. Siellä ei ole ollut sotaa. Kun olet vanha, tulet suomalaisittain väärinymmärretyksi. Yhteiskoulut seurasivat tyttö- ja poikakouluja. Se oli koululaitoksen sukupuolitietoisuutta jo aikojen alussa. En yhtään ihmettele, jos seksuaalisuuden suhteen ollaan sairaita. On minun ajatusmaailman mukaan poikkeavasti käyttäytyviä, joka johtaa sairauteen asti. 

Tervettä valistusta sain jo kansakoulussa. Naapurin pojan kanssa hiihdettiin yhdessä koulumatkoja. Hän piti minut ajantasalla, kun näki isosiskojen kasvavan naisiksi. Siksi en ole pyörtynyt, kun johtajat ja vanhat sairaat tohtorit ovat tehneet minulle ehdotuksia, joihin en tällä järjellä voinut suostua. Tutustu omaan sairauskertomukseesi ja Aatun samoihin ominaisuuksiin, joilla hänestä tuli Führer. Eduskunnassakin on näin suuntautuneita. Siellä se on hyve, kun työllistetään suomalaisia ammattityötä tekeviä ulkomaille ja sieltä tuodaan thaihierojat korvaamaan tämä tyhjiö. Jos Obaman ihonväri nostattaa rotuvihaa Amerikassa, on meillä vastaava ilmiö nainen. Onko syy Obamassa ja naisessa vai syyllistävissä valkoisissa ja miehissä. 

Kun isällä on ärrävika ja äidillä ässävika, niin minusta tuli kaikesta huolimatta suht.koht. normaali, jolla on molemmat viat ja katsojan silmässä/kuulijan korvassa olevat kaikki mahdolliset, projisoidut viat. Ruotsalaislähteen mukaan Muumipeikko on homo, Niiskuneiti faghat, joka viihtyy homoseksuaalisten miesten kanssa. Olin jo viittä vaille yli-ikäinen, kun meni työpaikka alta tehtaan konkurssissa. Johtaja oli muuttanut Amerikkaan ja vei rahat mennessään. Siitä alkoi Lahden ompelijoiden työpanoksen ulkoistaminen. En tuosta juuri hätkähtänyt. Vuokrasin aarin maata Launeen pellolta ja pistin siemeniä kasvamaan. 

Kerrankin sain olla vapaa hetken ja odottaa, mikä ovi avautuisi sulkeutuneen jälkeen. Se oli isä Juntusen hieromalaitos. Hän koulutti Suomessa ainoana näkeviä hierojia. Kurssin jälkeen olin Lääkintöhallituksen luetteloon rekisteröity laillistettu hieroja. Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Himmlerin hieroja ja henkilääkäri oli samoilla linjoilla. Hän pystyi pelastamaan tuhansia juutalaisia kaasukammiosta. Samaan pystyn minäkin. Voin lähteä omaishoitajaksi vieden ammattityön (tiedon, taidon ja tunteen) mukanani. 

Pystyin puhumaan omasta puolesta, että olin tullut omaishoitajaksi enkä työllistettäväksi vammasten pesulakokeiluun, laitosapulaiseksi palvelukeskukseen enkä Rautavaaran poliisien hierojaksi. Vielä pitää mainita työvoimatoimiston johtajan tietokoneelta tarkastama työllisyystilanne. 
Hyrynsalmella on fysioterapeutin paikka vapaana. Voi sitä järjenköyhyyttä. Nuori fysioterapeutti sai vastaavan paikan kaukaa kotoa. Hän meni mieluummin lähikaupan kassaksi kuin tuhlasi aikaansa pitkiin työmatkoihin. Se aika säästyi pienelle lapselle ja raha korvasi fysioterapeutin työnarvostuksen. 
Opettajat hoitivat eläkevirkaansa ja heidän vanhempansa hoito tapahtui laitoksessa. Eihän häämöttävästä saavutetusta edusta kannattanut luopua kesken virkauran. 

Minä en pystynyt millään rahalla varmistamaan eläkeaikaa ja nyt vielä vähemmän tiedän, mitä tuleman pitää. Kunta on aloittanut entisillä elomailla venäläisten uudisasuttamisen. Se ei varmasti tapahdu ilman omaan taskuun valuvia kynnysrahoja. Minulle kunnanjohtaja/elinkeinoasiamies antoi työvoimapoliittisen lausunnon. Minulla ei ollut elämisen mahdollisuutta tulla takaisin syntymäkuntaani ja jäädä sukupolvenvaihdoksen kautta asumaan lapsuuskotiin. Tämä on kynnyskysymys. 

Kunnalla on kunnallispoliittinen strategia ottaa kaikki hyöty henkilökohtaisesti itselle. Ei ole tilaa entisten asukkaiden jatkaa, vaikka siellä on suku asunut vuodesta 1900 lähtien. On tapettu punaiset, on sodittu kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta, käyty koulua vieraalla paikkakunnalla, hoidettu vanhemmat hautaan, jaettu osat jokaiselle perilliselle. Kun omaa omistusoikeutta käyttäisin, siihen huudetaan apuun maaoikeutta ja minusta tehdään maksumies. Mikään ei minua säästä häpeältä tänä mielettömyyden ja ahneuden aikana. Bumerangit ovat lennelleet takaisin osuen otsaan niin kovaa, että henki on mennyt. On päässyt kuolleitten sielujen joukkoon ja autuaammille metsästysmaille eräoppaana.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Tutkimustuloksia

Omaishoitajat kuolevat useammin kuin muut ja syöpäriski on palannut normaalille tasolle kloorifenolilla terästetyn veden juomisen lopettamisen jälkeen. Omaishoitajan on otettava itse vastuu elämisestään. Kun kymmenen vuotta oli kulunut omaishoitajana palasin vielä käenpesään. En lentänyt yli enkä kaivautunut ali, kaikki oli järjestyksessä minun päässä. 
Työvoimatoimistossa, omaishoitajaliitossa, kirkossa ja projekteissa olin kummajainen. Otin yhteyttä erilaisten linkkien kautta omaishoitajiin. Heidät tavoitin suljetuilta osastoilta toipumassa päättyneen omaishoitotyön jälkeen. Siihen meidän uskotaan jokaisen sortuvan. Päättäjän paikalta omien exhaustio-sairauslomien jälkeen meille sanottiin: 
- Älä tee niinkuin minä ministerinä teen, tee niinkuin minä opetan. Tällä neuvolla pidetään paikka ja odotetaan eläkeviran vapautumista. Kekkoselta pyydettiin allekirjoitus eronpyyntöön presidentin tehtävästä. Hän eli tunnetilaa kirjoittaessaan huoltajan allekirjoitusta poikiensa koulutodistuksiin. Yksi allekirjoitus riitti eronpyyntöön. Sairas presidentti pyöritteli kynää ja sanoi: 
- Tanelille kanssa. Näin tämän tilanteen joskus isän hermoillessa, kun 6-kymppinen poika viipyi markkinareisullaan pimeään asti. Voivotukseen vastasin: 
- Näen veljeni 5-vuotiaana kysymässä isältä lupaa lähtemiselleen. Isä vastasi: 
- Saan minä lastani kaivata. Hänellä oli toiveena, että saisi haudata poikansa. Sen jälkeen hän voisi kuolla rauhassa. Minut valtaa outo levottomuus lähitulevaisuudesta. Kuinka meidän käy? Saman tien muistan isän levottomuuden myrskysäällä. Lohdutin, että kaikki on hyvin. Kukaan sukulainenkaan ei ollut eristyksessä ilman apua. 

Oli lauantai-ilta, alkoi adventtiaika. Ovikello soi vaativasti. Siellä oli kyläkalenterin myyjä, opettaja, joka hoiti tehtäväänsä markkinataloudelle. Kysyin, mitä maksaa ja kaivoin rahat hänelle käteen. Hän katsoi minua yhtä hämmästyneenä kuin minä katsoin häntä. Lauantai-iltana tiellä ken vaeltaa, ei ainakaan ratsastanut aasilla, vaan omahyväisyydellä omasta tehokkuudestaan. Tätini kertoi olleensa saunassa, kun kauppias soitti ovikelloa. Täti ei pannut pahakseen, olihan hän kävijöiden tittelinkipeä, apteekkarin pojan Iiva-mummona. Minulle hän sanoi: 
- Nyt tiedän millainen hoitaja olit isällesi. Selvisi myös millainen täti oli ollut hoidettavana. Itse autoin häntä raha-anomuksien täyttämisessä, kun tiesin taustat, mitä hänelle kuuluu. Muuhun auttamiseen en suostunut, kun lääkäri otti hänet lepopaikalle sairaalaan ja aloitti mieliala lääkityksen. Hoitajat kaikessa viisaudessaan puhuivat minua vastaan, että minä olin häntä hulluksi leimaamassa eikä tädin pidä syödä mielialalääkettä. He eivät tienneet taustatekijöitä, pelkotiloja tulla poikansa tappamaksi ja omilla uhkailuilla päättää päivänsä. 
Hän oli turvaton täti, joka naapurikuntaan päivystykseen lähtiessään juhlapyhiksi otti suuren täytekakun hoitohenkilökunnalle viemisiksi. Se oli ainutkertaista hoitajillekin sinä juhlapyhänä. Totuus on tarua ihmeellisempää omaishoitajan perspektiivistä katsottuna.

Asuminen omassa asunnossa ja työn jatkaminen omassa työhuoneessa

MOT paljasti kuinka huijarit kaappaavat asumisoikeusasunnoissa asukkaiden rahat. Kun olet vanha/kuollut, asuinsijasi ei sinua enää tunne. Uusia rahastuskohteita asumisen kustannuksella paljastuu tämän tästä. Lumimyrskyn jäljiltä pääsen lumitöihin parvekkeella. Vuokra on noussut taloyhtiön tehdessä näennäisiä parannuksia, joiden tarkoituksesta ei kukaan vastaa. Maksut maksetaan itse tai siirretään suoraan vuokralaiselle. 

Lasitetun parvekkeen saumat ovat rakoja, joista kinokset kertyvät parvekkeelle. Tuiskun jälkeen pääsen lumitöihin kuudennessa kerroksessa. Olen ollut varovainen korjauksia pyytäessäni, että välttyisin maksamasta korkoa korolle hinnan siirtyessä suoraan joka kuukausi maksettavana korotuksena. Vuokralaisen hädänalaista tilaa käytetään hyväksi. Minulla ei ole halua poistua päiväksi kadulle ja palata illalla asuntolaan muiden yömajaa käyttävien kanssa. Eskimot rakentavat iglunsa voidakseen elää ja hankkia elantonsa. Samoin tundran kotakylänsä rakentajat. Meillä rakennetaan kunnallistekniikkaa raharikkaiden tulla vartioiduille asuntoalueille. Tässä ei ole mitään järkeä elää sovussa itsensä ja luonnon kanssa.

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Murrettu munalukko

Kesätyttö ja talvityttö saavat molemmat syntymäpäiväsetelin lisäksi stipenditikkarin. Tänä vuonna vielä keräilyrahan muistuttamaan ihmisoikeuksien 60-vuotista taivalta. Sen arvo on 2 €. Toisella puolella sydämenmuotoinen aukko muurissa. Keinoemolevylleni on tallentunut muistoja murretuista munalukoista. Siksi en tallenna mitään lukkojen taakse. Minun talossani ei ole ovia eikä ikkunoita, että voin seilata sisään ja ulos hätäilemättä, onko avaimet mukana ja tallessa. Sain lukolla varustetun päiväkirjan. Siniset kannet on liskokuvioista muovia. Lukko ei estänyt nuuskijaa lukemasta päiväkirjaa. Mikä hirveä meteli siitä syntyi, kun lukija ei malttanut pitää omana tietonaan lukemaansa. Koko tyttötalon rauha järkkyi. Nyt päiväkirjassa on vain kannet jäljellä. Lehdet on revitty ja lukko heitetty romukoppaan.

Jos itselleni kirjoitettu päiväkirja tuli ajatustemme yhteentörmäykseksi, en enää kirjoita valtion salaisuuksia arkistoihin lukkojen taakse. "Ich komme" korttia seurasi Berliinin muuri. Onneksi jäimme muurin tälle puolelle ja kuuma linja toimi käsinkirjoitettujen kirjeiden välityksellä 2000 km välimatkasta huolimatta. En ole onnistunut sulkemaan itseäni muurin sisäpuolelle. Vihamielisyys ympäröi minua kuin Viertolan sonnilauma Hiidenkivelle paenneita veljeksiä. Jälkeenpäin huomaan, kuinka sukua kohdannut vihamielisyys on tämän päivän sairautta. 

Yksittäistapauksesta se alkoi. Vuoteen 1979 mennessä tiesin vain yhden rintasyöpään sairastuneen. Nyt heitä on enemmän kuin sairastumattomia. Samassa suhteessa on mielenterveytensä menettäneet. Minä mukaan lukien en ole terve, kun miehen vieraissa käymisen kostoksi en pistänyt vahinkoa kiertämään. Sen oli valmis toteuttamaan hierojien edunvalvoja lähettämällä 6-kymppisen Eu:n naiskaupan työhön. Naapurin kaupallinen lähetystö tienasi naisillaan diplomaattisen koskemattomuuden suojassa. Yrittänyttä ei laiteta, pitää kiipiä lähemmäksi valtiollista johtoa ystävyysseuran kautta, kun emme ymmärrä emmekä osaa lukea ajanmerkkejä. 

Maalle ilmestyi kesäisin lähetystyöntekijä. Neuloi vaaleanpunaisesta vauvalangasta lukunuttua lähetyksen hyväksi. Tai lomalaiset auttoivat heinätöissä. Kaksi vahvaa miestä pyöritti suuria palloja niitetystä apilaluo'osta ja kahden miehen junttasivat pallon seipäälle kuivumaan. Maalla tehty työ on ammattityötä heinäntekoa myöten. Siltä kesältä jäivät Mansikit vaille tuoksuvaa apilaa, kun kaikki homehtui seipäille kuivumisvaiheessa. 

Työnarvostuksessa on saavutettu hulluudenhuippu. Tuetaan yrityksiä valtion varoin ja yksityiselle terveydenhoidolle järjestetään asiakasjonoja, joissa asiakas maksaa kallin hinnan Kela-korvauksen ansiosta, kun saa vähän takaisin maksetusta hinnasta. Asiakkaita kiihottaa juosta korvausten ja kuponkitarjousten perässä. Jos minun on lähdettävä jonnekin, on siihen kutsumus kuin intialaisella pyhällä Äidillä. Hän tulee tänne halattavaksi kuin uskonsuunnan ukot antavat syntejä anteeksi, kun naiset niitä pyytävät itkien ja kaulaan tarttuen. Kuinkahan monta kiksiä ja viisarinvärähdystä seismografit rekisteröivät näistä anteeksiannoista. 

Viime joulu oli viimeinen joulu häkissä. Sen lupasin Sylvian joululaulun sirkuttajalle. Sininen lintu odottaa tiistain kranssintekoiltaa. Siinä on sen paikka. Minulla on muutto- ja pako-auto valmiina. Mutta mielipiteen takia syrjäytetyn on turvallisempaa olla vankileirillä tai hyvinvointivaltion kaatopaikalla massassa kuin lähteä valituskierrosten kautta hakemaan elämisen- ja tekemisenoikeutta. Tuomiot ovat päättyneet jo aikoja sitten, mutta seurauksia kärsin loppuikäni. Pahempaa on tulossa niille, jotka kapoina päättävät asioista. Vankilassa on hyvää aikaa jatkaa opiskelua tohtorin väitöskirjaan asti. Opettajan vankilatuomion aiheuttanut teko estää kuitenkin palaamasta työhön lasten pariin, kun on merkintä teosta, josta humala estää muistamasta mitään. Mahtavaa-huuto oikeuttaa valtion virkaan kapean leivän perään. Islannissa osoitetaan mieltä ilmitullutta petosta vastaan.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Välitetty "kapitalismin passiivi"

Hommata hoitoon. Kuka sinua yrittää hommata hoitoon, josta Hannu Taanila käytti minulle vierasta termiä "kapitalismin passiivi". Vastaukseni on ollut: Jos minulla on polvessa kusta, niin sitä ei ole päässä. Lääkärin lähete Bakerin kystan tyhjentämiseksi laittaa polveen tekonivel ei saanut minua vakuuttuneeksi. Lääkäri lähetti psykiatriseen sairaanhoitoon. Polven kysta on ihme kyllä pienentynyt ilman kukonhelttauutetta ja markkinoilta pois vedettyjä särkylääkkeitä. Siltä osin olen ihmeparantunut enkä mene enää lääkärin luokse, joka löysi kystan ja ilmoitti ihmeestä. Hänellä itsellään oli samanlainen. Sain katsoa sitä ultrassa ja totesin: Siitä puuttuvat sydänäänet. Mutta lääkärillä oli sydän paikallaan. 

Tänään ei ole vielä päivä, että laskeutuisin alas tuonelaan tai edes maanpinnalle. Kuudennesta kerroksesta ei voi potkaista ovea auki ulos. Pistää mattoja rullalle ja aloittaa suursiivous kuin ennen maalla. Nyt asun umpiossa vai akvaariossa kuin kala nimeltä "Wanda". Kerran tuli imurimiehet ja puhdistivat ilmastointikanavat. Kotiin tullessa huomasin ilman raikastuneen. Miehet olivat tarvinneet ottaa lehden suojaamaan paikkoja putoavalta noelta. Minulle ei tule sanomalehteä. Se oli Iltasanoma, jonka kansikuvassa kenraali ja kamarineito olivat lähdössä Linnan juhliin. Onneksi lehti oli jätetty paikalleen, sillä olinhan kerännyt lehtileikkeitä meidän Aatun ajatuksista, joista sain hiukan myötätuntoa isäni sotakokemukselle. Kansaa ei saa jakaa kahtia. 

Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi. Nyt ei meitä tarvita edes ammuttaviksi, onhan kohteena koulutoverit ja opettajat, nuoret ihmiset kuin sodassa nuoret miehet ja sivulliset. Missä, missä kukat on? Kummisedät tulivat sankareina arkussa saman kuorma-auton lavalla, jossa isäni tuli rintamalta viedäkseen tyttärensä kastettavaksi. Suomi on hurahtanut, ei ministeri eikä hallitusherrat. Tästä luetaan vasta vuosikymmenien kuluttua. 

Elän tässä ajassa. "Hej mamma, jag är i Stockholms city. Var hos tandläckaren. Det var bra o han var snäll. Dricker kaffe." Tekstari muistuttaa hurahtaneista, jotka veivät minun työhuoneen välimiesoikeudella uhaten. Nuori sairaanhoitaja/hieroja jäi ilman työhuonetta. Asiat kuitenkin järjestyivät parhain päin. Kaikki käänteet ovat tuottaneet minulle paljon iloa Ruotsista, Norjasta, Riadista ja Brasiliasta. Näin ei olisi tapahtunut, jos hän olisi jäänyt Suomeen pätkätöihin. Se ei ollut rahanpuutteen seurausta vaan järjenköyhyyttä edellisen pankkikriisin aikana. Nyt pitää pelastaa maailmanpankkeja Islannissa ja Amerikassa. Minulle on annettu yksi, että minun maailmani on pelastettu.

torstai 20. marraskuuta 2008

Kunnialaukaukset vai kunnianloukkaukset

Laukaukset palauttavat minut aikaan, jolloin isälleni oli kaikki kunnian puute samaa kuin veljellensä 1918. Tai oman tekemäni työn arvostus. Sosiaalijohtaja piti sitä työn arvostuksen huippuna. Minä sain omaishoidontukea. Sen piti mahdollistaa isäni kotona hoitaminen. Mutta rahaa käytettäväksi se ei lisännyt penniäkään. Isältäni perittiin omaishoidontuki takaisin saamatta mitään palveluja kunnalta. Kuoltua lupasi veteraanijärjestö havuseppelleen haudalle. Isän mielestä "ehtiihän tuon sittenkin". Minun olisi pitänyt se pyytää ja järjestää peijaiset seppeleen tuojille. En pyytänyt. 

Isä täytti 90 vuotta. Taloyhtiön lippu ei ollut käytettävissä juhlapäivän kunniaksi. Toisten suruliputus ilmoitti naapureille: 
- Nyt se kuoli. Isän viimeinen elinpäivä 6.2.2000 oli liputuspäivä. Eläköön uusi kuningatar. Seuraavana aamuna isä jätti viestin. "Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille." Taloyhtiössä ei lippu liehunut puolitangossa. Taloyhtiö eli tavallaan ja isäni jätti sen ajallaan. Kaikki järjestelyt viettiin loppuun suvun tavan mukaan. Hautajaispäivänä ei siniristilippu juhlistanut veteraani-isän viimeistä juhlapäivää, vaan kaikki mitä kuulin, oli kunnianloukkausta. He eivät muuta osanneet. Nyt isän jättämä lapsuuskoti muuttuu muukalaisten hautausmaaksi. Vai miksi niitä naapuriin tulleita venäläisiä voi kutsua. Ystävät, tulkaa, kaikki on valmiina. Omaa Veripeltoa myöten.

Se on laskettava vuodesta 1900 lähtien isoisän, isänveljen ja isän ansioksi, että he jaksoivat kärsiä ja taistella viimeiseen asti kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Katson ihmisiä ja kuulen Iltahuudon. Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Kenraali ja ritari saivat arvoisensa hautajaiset. Isälleni elämä ja kuolema oli todellisempaa loukkausta kuin Salaman Jumalan pilkka. Minusta pitää ottaa dna-näyte, että olen se kommunisti, joksi minua maanomistajat ovat aina mananneet. 

Oliko heinäkuu punainen v.1941 syntyperäni mukaan. Isä sodassa, äiti kotona, isoisä vierihoitajana minulle meistä kolmesta lapsesta. Palautan muistot muistoa kunnioittaneille samalla mitalla takaisin. Varhaisin muisto niiltä vuosilta oli pelko, kun ikkunat peitettiin iltaisin, etteivät päreet tai öljytuikut ilmaisisi olinpaikkaamme hankien keskellä. Mummon kuoleman voin palauttaa mieleen, kun olin viimeinen lapsenlapsi hänen sylissään. Joulumuistona jehova-kummi aina kävi saarnaamassa pakanallisten juhlien vietosta. Helluntalainen täti kävi itkettämässä äitiä, kun hän ei ollut julkijumalainen. Siksi oli sota, kun äiti ei uskonut. Lähellä oli aika, jolloin eläimet ja ihmiset asuivat saman katon alla. Sitä äitini muisteli virren sanoin. - Joka aamu on armo uus. Pois pässi karsinan laidalta. Miksi huolta siis kannat. Samaan aikaan palataan globaalisti, kaikkialla on samanlaista ja kaikki ovat samanlaisia.

JK. "Kun rahat loppuivat, ukki jouti kuolla." Ilmoitus minulle isän kuoltua, kun eläketili oli huvennut tyhjiin. Isäni vei hoidonhinnan hautaan, joten minä olen nyt se rahastuksen kohde. Onhan jäljellä vielä muukalaisille hautausmaata. Kyllä kannatti, suomalainen voittaa aina antaessaankin.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Shemeikan murhe 1924

Opettaja

Sana olen. Opetan ma,
mitä luovat Luojat,
Armottaret antanevat
tuulen, tyynen tuojat.
Tuli olen. Tuijotan.
Ma palan, hehkun, palvon.
Siksi monta vaivan yötä
istun, itken, valvon.

Henki olen. Heräjän
kuin sydän taikka syvyys,
jolle ole outoja
ei hymy eikä hyvyys.
Peto olen. Peljätän,
kun näytän näköpääni.
Monen tuskan poltinpora
järkähytti jääni.

Pisar olen. Pienenen
tai suurenen kuin tahdon.
Kide olen. Kimmelten
vaikka halki vahdon.
Säde olen. Elämäni
entää niinkuin lyhyys,
vaan on pitkä päivieni
pyrkimys ja pyhyys. (Eino Leino)


Elämänkaaressa olin lakipisteessä ja palasin kotiseudulleni vanhempieni hoitajaksi. Kahdeksasta sisaruksesta vanhin oli ollut koko ikänsä yhteistaloudessa äidin ja isän kanssa. Oli tehnyt parhaansa, mutta vanhempien sairastuminen oli liian suuri velvollisuus hoitaa heitä oman työn oheessa. Omakin terveys alkoi reistailla. Käydessäni kotona iloitsin aina lähtiessäni, että he jaksoivat huolehtia omista asioistaan. Voin palata hyvillä mielin työhöni. 

Sinä päivänä muuttui kaikki. Työhuoneen kylpyammeen yläpuolella keikkui suuri musta hämähäkki. Suihkutin sen viemäriin muistamatta teon seurausta. Illalla kuulin, äiti oli saanut sairauskohtauksen ja viety sairaalaan. Mitä tekisin. Oli sovittu Lempolammen lomasta. Mitä pitäisi unohtaa ja millä mielin lähtisin lomalle. Äiti toipui kotiutettavaksi ja sen jälkeen olen jättänyt hämähäkit rauhaan. 

Kolme vuotta myöhemmin oli tosi kyseessä. Aikainen puhelinsoitto sai minut kysymään; 
- Onko äiti kuollut? 
- Ei, hän haluaa järjestää lapsuuskodin siirtymisen lapsilleen. Sekin toteutui tavalla, jossa sukuun tulleet tunsivat itsensä syrjäytetyksi. Hyytävä vihamielisyys kohdistui minuun, vaikka vanhempani olivat lahjanantajia ja minä 1/8 lahjakirjansaaja. Mutta minä sain eniten kaikkien mielestä ja vanhin oli saanut kaiken, kun pyysin vanhemmilta veljelleni asumisoikeustestamentin, että hän saisi asua kotonaan vanhempien kuoltua. 

Kaikki lainsuomat mahdollisuudet käännettiin päälaelleen, kun vanhempien jälkeen tulisi sukupolvenvaihdos. Vaihe vaiheelta asiat toteutuivat kivuliaasti. Samaa koen Suomi-neidon kohtalossa, kuinka asioita viedään eteenpäin unohtaen meidät kansalaiset, kun kaiken edelle menee oma etu. 
Neljä vuotta oli kulunut hämähäkin viemäriin joutumisesta, kun puhelin soi aikaisin aamulla. 
- Onko äiti kuollut? 
- Ei, hän haluaa mennä laitokseen lopullisesti, kun ei pysty laittamaan ruokaa perheelleen. 
- Minä tulen. 
Hautausurakoitsijat olivat ainoat kävijät vanhempieni luona, kun palasin kotiin. Olin saanut uudet vastustajat taloyhtiössä. "Älä tule meitä opettamaan" sain kuulla, kun osallistuin taloyhtiön yhtiökokouksiin. Kiersihän kylällä huhu, että olin ollut nuoruudessa va. kansankynttilänä. Asumisesta oli minulla kuitenkin kokemusta, jäihän tyttäreni pitämään kotia yllä yksin, kun pakkasin välttämättömimmän kahteen kassiin jättäessäni kodin ja lapset. "Huh hei, sen tuuli vei" oli vastaus toiveeseen "näkis' vaan". Toive toteutui tavalla, johon ei ollut valmista käsikirjoitusta muualla kuin kirjoittamattomana elämäntarinana. Se on taaksejäänyttä monine läpikäytyine vaiheineen.

Mitä on edessä, sen Luoja yksin tietää, mutta ei kerro kuinka hänen antamansa lupaukset toteutuvat. Jaakko Löytty siirtyi rakkauslauluihin. Epävirallisen organisaation omaishoitajat ovat siitä minulle ainoa todistus, onhan minua puhuteltu puolivuosisataa "Liebe Maire". Tämä aika tekee työni pöperömaijan työksi ja kutsuu sitä minun omaksi hömpäksi. 
Kansakoulunopettajankoulutus on minulle suurin kysymysmerkki heidän tehtävästään. Ollako opettaja vai palvelija? Kun työn näkee, niin tekijän tuntee, onpa kuinka akateeminen johtaja tahaansa. "Älä tee niinkuin minä teen, tee niinkuin minä opetan." Politiikassa tämä sanonta on sääntö, ei poikkeus. Lainlaatijat laativat lakeja meille noudatettavaksi, mutta samaan pitää pystyä jokaisen omalla esimerkillään. Omat asiat pitää olla kunnossa, että paljonvartijoiksi valitut voivat hoitaa tehtäväänsä. 

Vaalirahasotkusta voisi tutkimisen aloittaa kaivelemalla runoroskiksia. Mitä haikuja pitää pimittää ja saada kuntoutustuki selvitäkseen riskirahasta puoluetuella. Pitää olla lakimies, että voi yrittää jotenkin olla oikeudenmukainen. Suuri esikuva on minulle Obama, jonka mustiin juuriin palaan omissa punaisissa juurissa. Mustajuuri ja punajuuri ovat tämän päivän raaka-ainetta trendiruokaan.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Aamun ajatus portaista

Rikas mies jos oisin, minulla olisi portaita jotka eivät vie minnekään. Polven vamma esti minua kiipeämästä yläkertaan vuoroaskelilla kuin västäräkki. Sitä tutkittiin koe-eläinten kautta. Aiheutettiin Beaglelle lonkkavika ja juoksutettiin juoksumatolla. Eläinaktivistit varastivat koe-eläimet. Minulle lisättiin vain lääkettä sietääkseni kipua. Minusta tuli mummon isomummo, kun kuljin rappuset askel-viereen systeemillä. On siinä selittelemistä, mihin vaapun. Ei kysytä, miksi vaapun sinne, mihin olen menossa.
Onnistujan tikkaat
----------- 100% - Tein.
---------- 90% - Teen.
--------- 80% - Pystyn.
-------- 70% - Luulen että pystyn.
------- 60% - Voisin. ABC kissa kävelee tikapuita pitkin taivaaseen.

------ 50% - Luulen että voin.
----- 40% - Mikä se oikeasti on?
---- 30% - Kunpa voisin.
--- 20% - En tiedä miten.
-- 10% - En osa.
- 0% - En tee.

Sitä hyvää, mitä minä haluan, teen. Sitä pahaa, mitä minä en halua, en tee. Onnistujan portaat on onnistuneen omaishoitajan ajankäyttökäppyrä. Laskeudun portaita ylösalaisin pää alaspäin kuin laiskiainen alimmalle askelmalle. Kaksi kuukautta harjoittelin kesällä, kun työpaikalla oli nurkanvaltaus ja kaikki piti rakentaa uusiksi. Tulin takaisin, mitään ei ollut tapahtunut. Koskaan en menisi vanhempieni hoitajaksi. Nämä kaksi asiaa olivat menneet umpisolmuun. Jatkaa yrittäjänä työtä, jonka osasin. Nurkanvaltaajat joutuivat turvautumaan uhkailuun välimiesoikeudella. Jos nyt et myy, välimiesoikeus määrää hinnan ja otamme sinulta ilmaiseksi. 

Työhuoneesta sain hinnan, mutta omaishoitajana minusta tuli radioateljeen bisnesenkeli. Sijoitin kaikki rahat välillisesti tai suoraan vanhempieni hoitamiseen. Se sijoitus kannatti, tulihan isästäni kuoltuansa miljonääri ja minusta miljoonien perijätär. 
Koulutusrahastolaki tekee kaiken turhaksi. On ehdoton ikä ja työhistoria, mille portaalle on jäätävä ilman porkkanastipendiä. Kelpasi minun nimikirjoitus vähän nuoremman stipendihakemukseen varmennukseksi suoritetusta yrittäjän ammattitutkinnosta. Meitä yli-ikäisiä opiskelijoita jatkoajalla on niin paljon, että pitää vetää ikä - ja hajurako erottamaan jyvät akanoista. Samaa priorisointia on sotimisen jälkeen Amerikan lipun alla mustien ja valkoisten kohtelussa sodan päätyttyä. On eri koulut, aidatut asuntoalueet ja monta erottavaa tekijää. 
Meillä on kaksi totuutta väreissä, valkoinen ja punainen. Silloin ei ollut vielä Kimi Räikkönen hyytynyt lähtöruutuun. Minulla on vain yksi totuus, ferrarinpunainen verkkokirjoitustaitonen. Se on kaikki, mitä tarvitsen tehdäkseni sitä hyvää, mitä olen halunnut tehdä ja olen tehnyt. Siihen ei ole kenelläkään nokankoputtamista.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Lue minut

Itse luen itseäni ilman oikeusavustajaa amerikkalaisessa oikeudenkäynnissä. Käytän oikeutta olla vaiti, ettei kaikkea sanomaani lisätä kivirekeen vedettäväksi kuin hölmöläinen halkoja hölmöläisen hevosen rekeen. Ally McBealin kanssa tuulettelemme välillä mustan musiikin tahdissa lähiöbaarissa. 
Oikeat lakimiehet saavat pitkän nenän kuin Pinoccio tai vielä pahempi inhoirvistys naamalla paljastaa tärkeyden, kun suurella rahalla on saanut pienet syödä pois. Itselläni pudotukset eivät ole olleet korkealta, vain luudan päältä lattialle. 

Kysymyksessä ei ollut öljypaasto. Kirkolle soudettiin veneellä ja talvella hiihdettiin suksella, käveltiin tai ajettiin joulukirkkoon hevosella. Vasta tien muuttaminen alkuperäisasukkaiden kuoltua lomamökkiaikaan velvoitti hankkimaan uusia rahastuskohteita. Nyt on päästy määränpäähän, mutta jos hankkeilla ei ole siunausta, on se raukeava. Vai kuinka 7 km jää-talvitietä tehdään järven yli kirkolle, jos talvihalla ratiritirallatellen ei tulekaan. Velhot saavat manata maaoikeutta hätiin, kun kyselin jo aikanaan, kuinka suunniteltu talvitie toteutuu. 
Maistraatti ja verottaja ovat pyynnöstä oikaisseet asiat tämän päivän tilanteen mukaan. Sekin on tapahtunut pitkin hampain, ääni väristen tai pala kurkussa. Olen liimalappuvaiheessa projektissani ja siihen ei kuulu osallistuminen toisten hankkeiden tukemiseen minun kustannuksellani.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Tirkkovitsin täydellinen päivä

Juudaksen evankeliumin kertaus avaa asioita uudelleen. Koskaan en olisi voinut tehdä toisin. Siitä kertoo miljonäärien urakka Ugandassa antaessaan rahaa avustusjärjestön projekteihin korjata ugandalaisten oloja ottamalla heidät mukaan yrityksiin. Nauran kampurajalkavitseille ja Hitlerille aikalaisten yrittäessä selvitä Shh, Shh tuhosta. Kuka sytytti valtiopäivätalon tuleen, vastaus tuli hyssyttelemällä. Talousvaliokunnan puh.johtaja lupaa vetää eläkerahastot kotimaan sijoituksiin. Eläkkeensaajille sanotaan: Sinne meni eikä riittänytkään. Mitenkäs nyt suu pannaan irtopäässä, jää nähtäväksi. Me kaikki uskoimme rahalla varmistavamme tulevan ajan toimeentulon. Vielä joku uskaltaa näytellä pirua ja peijoonia poliittisina käänteinä. 

Amazing Race vai kruunuprinssin elämäntarina saa kallistumaan Philin isännöimälle matkalle. Kuninkaallisena satamajätkäseikkailusta selvinneenä tiedän, että biologin neuvosta kannattaa ottaa vaarin. Sitten vielä mielenterveys/-sairauspäivän viettoa. Itsemurhaan ei ole meillä kavaltajina aihetta. Toisin ajateltuna liian monella ei ole mitään menetettävää, jos äänet voimistuvat 70 neitsyestä tuonpuoleisessa, kun itseisarvo viedään aina uudelleen kiusaamalla koulussa, työpaikoilla, kirkoissa ja kaikissa virallisissa organisaatioissa. Toisaalta ajattelen, että pelkää elämää enemmän kuin kuolemaa ja päätyy epätoivoiseen tekoon. 

Kissa korvassaan sormus muistuttaa minua epidemiasta, kun neljä asiakasta peräkkäin kertoi nuoren päättäneen päivänsä oman käden kautta. Se on samaa luokkaa, kun peräkkäiset asiakkaat olivat sairastuneet syöpään. Kotitontun päässä oleva sormus hehkuu pyhimyskehänä. Elämän- ja kuolemanvietti jatkavat painiansa kuin Laaksosen Helin mummo. Toistaiseksi on tasapeli kamppailulajeissa.

Renkaan vaihto

Minä istun maantien vieressä.

Kuljettaja vaihtaa rengasta.

En ole kernaasti siellä mistä tulen.

En ole kernaasti siellä minne menen.

Miksi minä katselen renkaan vaihtoa kärsimättömänä?

(Bertolt Brecht: Runoja 1914 -1956)

lauantai 15. marraskuuta 2008

Ubiikkiyhteiskunta - 10 teesiä

10. teesi Tulevaisuus yllättää aina - tämä tulevaisuus erityisen aina.
Annettuja linkkejä etsiessäni e-maileista huomaan, kuinka sähköposti pääsi yllättämään. Luukku huitelee roskapostinsa kanssa vuodessa 3908. En enää koskaan poista roskaposteja, mahtuuhan noita lähettäjiä ja lähetettyjä kuolleiden taivaaseen tai välivarastoon, missä se nyt sitten lieneekin. Kaikki, joissa henki on, eivät pysy piilossa, vaan kailotus kuuluu joka puolella ilmaisten omituisten höpöttäjien olinpaikan. Kahden koneen ja kolmen sähköpostin loukussa on ihmettelemistä. Kun en vanhoja muistele, ei ole ongelmia. Minulla on paperiversiot kaikesta tarpeellisesta. Niistä muodostuu elämäni käsikirjoituksen sisältö. YAT (yrittäjän ammattitutkinto) ja YEAT (yrittäjän erikoisammattitutkinto) eroavat vain hiukan oppisopimukseltaan.

1. Oppisopimus kiikarissa / YA
1. Oppisopimus on mahdollisuus / YEAT
2. Hyvä tietää: perusasioita, sitoutuminen. oppisopimuksen muutokset ja lomakkeet
3. Oppisopimuksen alkaminen
4. Työssä oppiminen
5. Tietopuolinen oppiminen
6. Oppisopimuksen päättyminen

Molemmissa tutkinnoissa oli vaatimuksena käyttää tietokonetta lopputöiden laatimisessa. YA-tutkinnossa minulla ei ollut näitä taitoja. Käytin kirjurin apua. Lopputyö oli ainoa hylätty mennessäni eteenpäin. En kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi ottaa vastuuta kirjurin tekemästä työstä uusimalla tehtävää. Olin kuitenkin saanut kipinän lähteä opiskelemaan verkkoympäristössä YEA-tutkintoa. Sain oikean verkkokirjoitusharjoittelupaikan ja oman tietokoneen. Jos koulutus olisi Lahdessa, olisi se tapahtunut ammattikorkeakoulussa.

Yrittäjän Erikoisammattitutkinto
Johdantokansio
1 - Johdantopäivän ohjelma
- Osallistujaluettelo
- Kouluttajat ja yhteyshenkilöt Rastorissa
- Koulutusohjelman rakenne ja sisältö
- Combon pikaohje
2 - Yrittäjän erikoisammattitutkinnon perusteet
3 - Henkilökohtainen opiskeluohjelma HOPS
4 - Yrittäjän erikoisammattitutkinnon näytöt
- ohjeita näyttöjen antamiseen
- Yrittäjän erikoisammattitutkinnon näyttöjen arviointilomakkeet 1-3
5 - Opi oppimaan
6 - Lehtiö

Tässä vaiheessa juuri herään kuin vanha salakuljettaja Laitinen. Aika seuraa Leninin testamentin ohjesääntöä. Kyttä kyttää kyttää ja kytälläkin on kyttä.
1. teesi Jokuveli tulee (siis: -sisko) - valvoo - tietää, ei unohda.

Stailaamalla tähän päästään uudestaan ja uudestaan. Lopputulosta ei ole näköpiirissä. Nämä ajatukset olen lainannut eikä minulla ole niihin edes immateriaalisia tekijänoikeuksia. Lisään lähteet kun olen oikeassa osoitteessa. Minulla ei ole lupa edes ajatella, etteikö joku jo ole ajatukseni tuotteistanut ja haluaa saada niistä hyödyn. Lupaan olla ajattelematta toisten aivoilla. Aneita ostettiin kilauttamalla raha kirstuun ja siitä sielu vilahti taivaaseen. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Nyt on lupa vilauttaa vain aliippia.

torstai 13. marraskuuta 2008

45 min Suonenjoella

Potki onni koululaista
huopatossulla hipaise
jotta voisi aina tietää
mitä ope mielessänsä
aattelevi aivoissansa
koululaisen pään menoksi.


Äidinkielen tunnilla harjoiteltiin riimityksiä. Oma tekeleeni tuli julkaistuksi pienessä läpyskässä. Siihen julkaisutoiminta loppui. Jouduinhan erityistarkkailuun kuin Anjuska luostariin, missä 7 perkelettä kirkon kasvatuksella ja ruumiillisella kurituksella häädettiin pois. Äidinkielen-, psykologian- ja uskonnonopettajat pelastivat minut helvetiltä. Nuorten pahoinvointia 45 min ohjelmassa vilahti Suonenjoen esimerkki. Välituntivalvojilla on kapoliivi päällä. 1950-luvulla oli rehtorinhattu merkkinä lähestyvästä vaarasta. 

Sairastin aasialaista kaksi viikkoa kuumeessa. Kun vihdoin siitä selvisin, vein kirjettä postiin ilmoittakseni kotiin sairastamisesta. Postilaatikko oli asemalla. Silläkin reissulla rehtori otti minut puhutteluun kouluajan ulkopuolella ja moitti poissaolosta. Jumppamaikka oli toinen, jonka läksytyksen kohteena olin usein. Kuinka hän keksikin vaatepinostani aina vaatekappaleen, jota hän pyöritteli varoittavana esimerkkinä etusormessa kuin taitavin pitsaleipuri pitsapohjaa valmistaessaan. Sormessa pyörivät minun kaupasta ostetut sukkanauhaliivit. 

Hän pisti elämänsä peliin esimerkillään pitkästä elämästä. Mutta kuolinilmoituksesta laskin hänen ikänsä. Se jäi 10 vuotta lyhyemmäksi kuin äitini ikä ruokaohjeista huolimatta. Kylmä peruna ja sillipala oli hänen herkkuaan. Meille silli oli vierasta, saatiinhan tuoretta kalaa järvestä. Luin kaupan ikkunassa ilmoitusta Jääsi-lakkaa enkä oivaltanut, mitä herkkua sillä mainostettiin. Se on selvinnyt myöhemmin, kyseessä oli jääsilakka siis pakastekalan esiaste. Monta muuta huvittavaa tapaa käyttää valtaa on palautunut mieleen. Kilteimmistä kilteimpänä selvisin, mutta raiskauskriisikeskus antoi minulle mahdollisuuksia 6-kymppisenä käsitellä nuoruuden traumoja syntisenlaulunmaassa. 

Ei ollut koulukuraattoreita, psykologeja eikä terveydenhoitajia. Opettajilla oli kaikkiin aiheuttamiinsa ongelmiin vastaus valmiina. Se oli kuri ja kurinpalautus. Kuka oli varustettu Tuntemattoman Kuovin ominaisuuksilla. Sota oli takana lähempänä silloin kuin tänä päivänä sodanuhka edessä. Mene ja tiedä, missä milloinkin leimahtaa ja mistä syystä. Herran pelolla ja rouvankin oli taivaallinen voima. Mutta saako byrokratia minua tänään pokkuroimaan ja hattu kädessä lähestymään virastoissa pöydän takana istuvia. 

En kerjää, kaikille on annettava, mitä meille lain mukaan kuuluu. Romanian kerjäläiset istuvat kadulla ja sanomattakin on selvää, mitä he ovat tekemässä. Meidän kerjäläiset kerjäävät puhelinsoitoilla tai laskunnäköisillä karhukirjeillä viestein "Maksa, perkele, laskusi". Kerjäläisellä ja kerjäläisellä on tietty ero. Toinen on sitä todella, toinen maksetulla elämysmatkalla, johon on varaa vain Kehittyvien maakuntien Suomen lahjottujen poliitikkojen kerjäämisstrategialla. Se on maan tapa ja hyväksytty laki. Kenellä on sille annetaan ja kenellä ei ole, siltä otetaan.

Gott spricht: Jesaja 66,33

Ich will euch trösten, wie einen seine Mutter tröstet..
Mitt diesem tröstlichen Losungswort für den Monat Dezember, möchte ich Sie und Euch ganz herzlich zu unserem diesjährigen Adventsgottesdienst einladen.

 Katson tarpeelliseksi kirjoittaa näkyväksi nimellä tulleen kutsun jumalanpalvelukseen. Siitä on sovittu jo edellisellä kerralla. Postiluukusta työnnettävien roskapostien ja ilmaisjakelulehtien jakelussa on katkoksia. Ensiksi palaa päätoimittajan pinna, sitten kirkonjakelusta vastaava huolestuu. Syy on tähän asukkaissa itsessään. Sen kertoi minulle ulkolaistaustainen lehdenjakaja. Hän pahoitteli, kun ei ehtinyt pujahtaa samalla ovenaukaisulla sisään, kun minä tulin ulos. Kun hän soittaa summeria, hän saa haukkumisryöpyn vastaajalta, joka ei aukaise ovea. Peräännyin, aukaisin oven ja sanoin: 
- Aukaisen oven joka kerta, kun tiedän sinun olevan tulossa suorittamaan sitä vihonviimeistä työtehtävää, joka ulkolaiselle suodaan meidän hyvinvointivaltiossa. 

Olin kokenut saman tilanteen ollessani omaishoitajana. Minulle lähetettiin viestejä, että pysyisin poissa saman lain alla (vanhukset, vammaiset ja pitkäaikaissairaat) kotona hoidettavien hoitajien kokouksista. Samoin projekti- ja ammattikoulutuksisssa etsittiin malkoja minun silmistä huomaamatta halkoja omista silmistä. Osat ovat kääntyneet näytelmässä toisinpäin. Tulihan Obamasta Amerikan presidentti ilman karjalanpiirakoiden rypyttämistä ja perinneruokien Eu-ruokalistalle hyväksymistä. 

Jos piispakokelas on pahoitellut seurakunnan vaihtoani, olen antanut vastineen loukkaukseen, jota hän ei ymmärtänyt tehneesä lähettäessään pahoittelunsa. Maistraatti oli jo minut erottanut kirkosta, että voin liittyä toiseen ev.luterilaiseen seurakuntaan. Laupiaana samarialaisena olen maksanut lähimmäisteni huolenpidosta ja varmuuden vuoksi toiseen kertaan muka keisarille kuuluvia rahoja välttyäkseni perintörannan ulosmittaukselta. Siihen kaikki ovat kyntensä iskeneet ja ahneudenhalunsa kohdistaneet. 

Rasismi on tullut näkyväksi eikä se lainvoimalla häviä. Se vaatii asennemuutosta ihmisten mielissä. Katson Leninin testamenttiä. Siellä mielipiteen takia vangitut käskettiin pyörimään lumessa rinnettä alas. Loppumatka tiestä oli umpihankea. Heidän tehtävänsä oli aukaista tie tamppaamalla. Meille oli vapaa umpihanki kirkonkylään, nyt kunta ja tiekunta ovat tuomassa uusrikkaat meidän naapureiksi. Maksan tieyksikkömaksua heidän tulla maastureillaan käymättä itse "Luvatussa maassa", johon minulla on lainhuudatus. "Maaoikeushan se viimekädessä päättää" kuka tietä tamppaa ja kenelle. 

Rautalangasta väännettynä. Kenenkä rahoilla ja kenenkä rahojen lisäämiseksi ja lomaosakkeiden hinnan maksimoimiseksi. Siihen en tule mukaan muilta osin kuin mitkä parannukset vanhempani saivat aikaan omaa elämäänsä helpottamaan. Seuraava uhka on lankapuhelinyhteyden katkaiseminen maksetuista maksuista huolimatta. Kaikki on tullut rahastajille liian kalliiksi, että sitä kannattaa ylläpitää. Pankkeja, rahanpesiä, tämä koskee kaikkein useimmin. Se ei johdu rahanpuutteesta vaan järjenköyhyydestä. Minulla on, mistähän saisi sullekin. "Heil, se sika on kuollut", tuli palkituksi kestityksellä. Tai nehän ovat hulluja. Minä olen vartija.

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Maamo Runontekijä laulaa rakkaudesta

Kun Maamo Runontekijä oli tullut vanhaksi,
jättivät hänen nuoruutensa laulut hänet
kuin linnut lahon puun.
Vaieten hän eli kansansa keskuudessa kuolemaa odottaen,
ja hänen päivänsä olivat tyynet kuin Pienimmän Joen juoksu.

Kun hän oli täyttänyt yhdeksänkymmentä vuotta,
tuli nuorin pojantytär hänen luokseen
kasvoillaan kaikki riemu ja kaikki tuska,
koska hän rakasti ensimmäistä kertaa.

Salaten kasvojensa paisteen hän upotti jalkansa
Pienimmän Joen veteen
ja puhui vanhukselle näin:
Paljon sinä Maamoni lauloit kukista ja metsien eläimistä,
maan murheesta ja suurista virroista: mistä ne tulevat
ja minne ne menevät.
Lauloit myös kansamme kärsimyksistä ja taisteluista
yövaiheen aikana ja aamukauden alkaessa,
paljon hyvästä ja pahasta, mikä ihmisten kesken tapahtuu,
ja miten kaikki on ymmärrettävä.
Mutta vähän Maamoni lauloit rakkaudesta.
Tokko koskaan todella rakastitkaan?

Pienimmän Joen vesi hyväili Nuoren jalkoja
ja Vanha vastasi hänelle näin.
Kun näin pääskysen lentävän ja koivunlehtien varisevan,
puiden varjot pitenivät ja tuuli tuli kaukaa,
syntyivät lauluni kauneudesta.

Ihmisten teot olivat kuin samea virta.
Mutta murhaajan vihaan on alkulähde
ja kaiken-kipuun sana, joka sen kirvoittaa.
Minä näin vuorten siirtyvän ihmisten uskosta
ja kuinka väkevät virrat muuttivat suuntaa.
Tämä on lauluni tiedosta.

Mutta mikä minä olin laulamaan ihmisen rakkaudesta.
Omani oli minun yksin, enkä sitäkään ymmärtänyt.
Tajuamatonta en tietänyt,
ehdoton ei vastannut kysymyksiini,
enkä yksinäisyyttäni jakanut kenenkään kanssa.

Mene. Nuorin Pojantytär. Rakasta. (Elvi Sinervo)

tiistai 11. marraskuuta 2008

Manne, Ken pis vai Veljmies kusj


Tapahtui niinä päivinä, kun maailmankirjat menivät sekaisin. Vuodatuksesta se alkoi. Päiväykset hujahtivat vuoteen 3008. AlmaMedia osti Vuodatuksen, erotti LapinKansan päätoimittajan ennen työsuhteen alkua. Sitten halutaan katsoa, mistä kana pissii. WC-brändiksi haetaan nunnukahattua. Sähköpostiosoitteen sain käyttöön viiveellä. Luukku luotiin työttömien tietokonenurkassa. Tunnelma kuin meklarien pörssissä. VV-vedonlyönti huipussa. Adrenaliini kohoaa, päässä alkaa keittää. Tarvitaan taukoa. 

Sillä välillä sain e-mailin, josta tuli logo, siunattu logo. Sain vielä kirjeen naisen käsialalla. Mitä Tuntemattomassa sanotaan kiireestä ja kiireellä tehdystä työstä. Samaa voin sanoa kohdallani sähköpostiosoitteesta a' la' AlmaMedia. Luukku saa rauhassa täyttyä armon vuonna 3609. Silloinkin kaupataan samaa kuin tänä päivänä, lupaa luukku roskapostilaatikkona. Kunnon miesten kunniaksi anoppia ei 'naarata' kiinalaisessa helvetissä. Pelastuuko edes yksi omaishoitaja?

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Omaishoidon oppirahat oppisopimuksella

Vaalipropagandaa torin varrella ennen kiinteitä hirsipömpeleitä. "Kun me pidämme huolen lapsista ja vanhuksista, meillä ei ole mitään hätää." Otin ruusukarkkipaperisen namun ja kysyin: "Mitä minä olen jättänyt tekemättä?" Poliitikon pieniä varpaita alkoi palella ja hän pujahti asuntoauton lämpimään. Minulla on tarina. 

Ensiksi tuli avainkaulalapset, kun äidit tarvittiin työhön ja lastenhoitoa ei ollut järjestetty. Siitä seurasi ruuhkavuodet. Omat vanhemmat vanhenivat ja sairastuivat. Jäivät heitteille, kun kunta purki laitospaikat ja lakkautti kodinhoitajien virat. 
Hoidin lapset yksihuoltajana saamatta muuta apua kuin talonmiehen ilmoituksen palattuani kotiin klo 16.00 jälkeen. Hän seisoi ulko-oven vieressä ja antoi raportin, mitä pahaa tytöt olivat tehneet päivän aikana. Minun vastaraporttini oli: 
- Pitää viedä pennut putkaan päiväksi, että herra talonmies saa rauhassa juopotella isännän kanssa meillä kotona. 
Loppuvaihe vanhempien hoitajana ei poikennut lastenhoitoajasta muuten kuin olemalla aina läsnä. Sitä ei voinut tehdä etätyönä työn oheessa. Vanhemmistani ei tullut minulle lapsia, vaan he pysyivät samoina vanhempina, joilta olin saanut huolenpidon ja kaiken tarvitsemani elämää varten. He ansaitsevat kaiken kunnioituksen vanhempinani. 
Kaikki päättyy aikanaan ja sitten seurasi itselleni oppisopimuskoulutukset omaishoidosta ja sukupolvenvaihdoksesta. En ole oppinut muuta uutta kuin uuden kirjoitustaidon - verkkokirjoitustaidon. Näyttökansio ja SWOT- analyysin neljä kuvaa on nopeasti silmäilty läpi. Vahvuuteni - Heikkouteni, Mahdollisuudet - Uhat. 
Kahdeksan vuoden aikana projektikoulutuskansiot täyttävät kaiken hyllytilan ja kellarigallerian. Kenellekään en tarvitse niitä säästää. Onhan se lailla vahvistettu. 

Koulunkäynti (Opiskelu) itse projekteja varten on turhaa. Elämää vartenkin hiljaisen tiedon siirtäminen on turhaa, kun ehdoton ikä on 64 v ja laki työhistoriasta tekee riskillä tehdyn työn turhaksi. Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana tehty työ ei kerrytä työhistoriaa. Vain presidentti rauhantyöstä tulee palkituksi ja liikemiehet ostavat arvonimiä Kehittyvien maakuntien Suomessa. Minun esikuvapresidentillä on Juuret, vaikka ne johtavat Afrikan orjuuteen. Meillä on muiluttajien ja muilutettujen jälkeläisillä samat periaatteet. Koirat pääsevät kirpuistaan vasta kuoltuaan.

torstai 6. marraskuuta 2008

Räven i brunnen

Vai oliko siellä Joosef. Ei, hänethän myytiin idän kauppiaille ja me putosimme politiikan unelmahöttöön, joka on ihka pohjatomassa kuilussa kuin Juojärven kotiranta. Sen totesi Venemestari sukeltamalla syvyyteen ja kertoi haavanlastunvalkoisena pelastumisestaan mällinjäljet laukapielissä valuen. Ostin kirnuvoita ja siinä oli sammakoiden selviämistarina. 

Kerma kirnuuntui voiksi ja sammakot loikkivat tihensä. Kertoivat iloisina selviämisestään, kun uskoivat piispan neuvoa. Minua valmensivat eläkkeelle pyytämättä valkopää ja psykologi. Valkopää jätti ministerinpestin ja jatkaa johtamista lääketeollisuuden palveluksessa. Siellä on välineet, joilla voidaan vanhukset päästää päiviltä vähin äänin liikaa hyppyyttämättä. Kukaan ei kuule Kivelän ennakkovaroituksia. 

Psykologi presidentintekijänä ajatteli vielä rahastaa viimeiset centit äänestäjiltä lähettämällä arvat maksettavaksi juhlia varten. Inhorealismi saa nousemaan niskavillat pystyyn, kun ensiksi laskutetaan ja sitten vasta rakennellaan digiyhteyksiä toimiviksi. Minunko ymmärryksellä saatiin kaapelit kuntoon. Vasta verkkokirjoitustaidon opittuani olen kirjoittanut näkyväksi synkät yksinpuhelut. 

Oli paha paikka kertoa äidille toisen va. kansankynttilävuoden päätyttyä, mistä mustelmat olivat tulleet ympäri kehoa. Minut otettiin kiinni ja raahattiin miesvoimin metsän läpi lammelle. En ollut kuitenkaan säkissä enkä sidottuna, kun minut sinne heitettiin. Omin avuin rämmin asunnolleni enkä ole sen jälkeen rikospaikalle palannut. Muistan kiinniottajat, johtaja opettaja koulutukseltaan ja suutari-Jussin poika juomakaverina. Siinä minun virkaurani toinen vuosi maaseudun kouluolojen muutoksen myllerryksessä. Seuraavana lukuvuonna 1963 ammuttiin presidentti Kennedy. 

Muistan ajan, paikan ja ihmiset, kun tieto kiiri maailmalle. Tekijästä ei ole varmuutta tänä päivänäkään. Oliko se al-qaidan tekosia vai itse Osaman bin Ladenko painoi liipasinta. Näen oikeita Obaman näköisiä ihmisiä ympärilläni tai tunnen tutun äänen näkemättä puhujaa. Näen myös Obaman valkoisia vastakohtia, mutta Amerikassa Obama lupasi olla niidenkin presidentti, jotka eivät häntä äänestäneet. Meillä juhlitaan vaalirahoittajia, kenellä on siihen aihetta. Kaikilla ei ole edes ääntä, kun ei voi todistaa henkilöllisyyttään. 
En voinut katsoa Jokela-haastattelua selaamatta Juurimatkalla saatuja kirjoja. Löysin kirjoista yhteneväisyyksiä oman ajatusmaailmani kanssa. Katsoin kauan ja hartaasti vihreää Hotelli Hiltonia keitaana jossakin hiekkaerämaan keskellä. Samoin katsoin hunnutetun naisen kysyviä silmiä: 
- että silmilläsi katson maailmaa. Ja paljon muita ihmeellisyyksiä, mitä voidaan saada rahalla aikaan ihmisten iloksi. Tuskani ei tavoita rohkeita vanhempia, mutta samaa tuskaa kärsii jokainen lapsensa puolesta. Suhteilla ja rahalla vietiin yksihuoltajaäitejä lomalle, että jaksaisivat lastensa kanssa. Mutta totuus on tarua ihmeellisempää, lapset jäävät ilman äidinrakkautta ja ajautuvat jengeihin, jossa heillä on kavereita yhteisten harrastusten parissa huumeineen ja muine virvokkeineen. Ulkomaille lähdetään bailaamaan, etäisyys lapsiin kasvaa.

PS. Bloggeri sensuroi lopputekstin, mutta palaan siihen myöhemmin, mitä projektirahoilla on saatu aikaan. Lapset opettelivat rahankäyttöä. Kaikki oli tuhlattu. Opetuksen jälkeen sain osani. Yllätyspallosta saatu luuranko oli minulle. Rahankäyttöopetus tapahtuu kotona, kilpailuttaminen koulussa. Missä opitaan tuntemaan tunteilla ja häviämään samoilla tunteilla. Vastako 16-vuotiaana kulkijana kaiken kokeneena, hyväksikäytettynä ilman yhtään ystävää.

Vähemmistöstä enemmistöksi

Näin meillä: Jos luokses' en voi tulla voittajana, voin tappioni tuoda kuitenkin. Kuinka monta presidentin aikaa olen elänyt tietoisena yhteiskunnan poliittisista ongelmista. Vuoteen 1991 on minua ohjannut neljäs ukkaasi. Vanhempieni kunnioittamisen eteen olen tehnyt kaikkeni. Olen kuitenkin joutunut kysymään lakimieheltä, kuinka pitkälle suunsoitto voi jatkua. Vastauksena sain: 
- Halventaminen on kiellettyä. Kirjoittamalla Räikkö Räähkille olen pitänyt puoleni, mutta poliitikoille näkemiseni face to face on ollut kuin punainen vaate härälle. On sanottu päin naamaa ja puhuttu selän takana. Pikkusielut asettuvat pilkkaajien taakse ja tuovat terveisiä, mitä minusta puhutaan. 

Eilen luulin Obaman vastaavan puhelimeen, kun soitin Kelaan. Siellä ystävällinen miesääni vastasi. Onhan sulla mittava omaisuus, josta vielä riittää ottamista yhteiskunnalle. Se koskee mummonmökin arvostusta. Siitä tuli lomakiinteistö, kun hoidin asioita. Verottaja ja maistraatti kuitenkin ovat tulleet tulokseen tutkittuaan tosiasioita. Mummonmökki on vanha rakennuspaikka, sitä ei ole muuksi muutettu. Se on ollut ja on edelleen tyhjillään. Unohtanut kuitenkaan en ole, tuleehan sieltä minulle puhelinlasku, metsävero ja tieyksikkömaksu. 

Toinen tulkinnan kohde on vanhempieni ostama osake kirkonkylässä. Äiti kuoli, hänen osuus on kuolinpesä, jossa me 7 elossaolevaa olemme osakkaina. Yksi osuus on kuolleen sisaren kuolinpesä ja kuuluu leskelle. Varmistaakseni osakkeen säilymisen kotinamme, pyysin vanhemmilta asumisoikeustestamentin vanhimmalle veljelle, joka omaishoitajana huolehti vanhemmistamme niin kauan kuin jaksoi. 
Aika muuttui, kunta lakkautti palveluja ja siihen puutteeseen minä lupasin isälle: "Minä tulen!" Riitatilanne sisarusten ja seitsämien veljesten kanssa sai mittaamattomat mittasuhteet. Tehtiin hoitotestamentti, tilasin kuolintodistuksen, mutta hoitorauhaa se ei tuonut. Ostin isän osakeomistuksen. Maksoin rahalla kauppahinnan. Isä jakoi rahat lapsilleen. Minusta tuli osakkeenomistaja. Veli saa asua kotonaan. Verottaja käsittelee kuolinpesäosuutta perheen käytössä olevana asuntona ja ilmoittaa sen huojennettuna varallisuutena. Minun osuus minulle lasketaan omaisuudeksi täydestä arvosta. Kaikki peritty omaisuus on sidottua omaisuutta. En voi sitä realisoida enkä käyttää velan vakuutena. 

Sukupolvenvaihdos on estetty, että olisin voinut jäädä 10 vuoden jälkeen elämään maalle vanhempieni kuoltua. Kuntaliiton edustaja sanoi: 
- Se on juriidinen juttu. Toinen sanoi, älä jää sinne, kun on niin paljon riitaa. Kunta tuo venäläiset Vihtaniemelle. On käynnissä kristalliyöt. Kaikki tämä tapahtuu niiiiin ylhäältä järjestettyjen pelisääntöjen mukaan. Laillisuus on kaukana. Ääneen ihmettelen: Mitä perkeleitä täällä on päätöksiä tekemässä. Tämä on oikeuteni, kun vanhemmat ovat kuolleet ja neljäs ukkaasi kehottaa tottelemaan piäsnuatikoita niin kauan kun he oikpelillä asioita hoitavat. Suorastaan kieltää, ettei pahantekoon tarvitse mennä mukaan, vaan käskee pistämään kivet kuppiin ja vaatii ääneen ihmettelemään vääryyksiä.

"Kyllä ne ovat viisaita", ihmetteli isäni ääneen, kun paljastui jonkun äkkirikastuminen toisten kustannuksella. Näistä juurista ponnistan, mutta totean: "Tyhmiä ne ovat." Kenraalin, ritarin ja syntyperänsä mukaan punaisen sotamiehen yhteinen kokemus oli hävitty sota. Siitä isäni kirjoitti pettymysten jälkeen Suur-Suomen valtaamisyrityksenä henkiä säästämättä. Tänään olen onnellinen rodusta ja juurista. Amerikalla on Obamansa ja itse olen ferrarinpunainen, verkkokirjoitustaitonen tietämättä tai tietäen kansalaisuuden. Kuulun suomensukuiseen kielivähemmistöön, joiden asuinalueet käyvät ahtaammiksi, kun johdon identiteetti puuttuu. Eivät tiedä, mikä on heidän isänmaansa ja äidinkielensä. Eivät ole mistään kotoisin.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Äitini Amerikasta

Tänään kelpaa olla tunisialaisen nuoren miehen "äiti Amerikasta". Tunisian rannat ja lomahotellit olivat tyhjentyneet amerikkalaisista turisteista. Heti WTC-tornien sortumisen jälkeen länsimaiset turistit saivat kuulla olevansa amerikkalaisia. Sota terrorismia vastaan oli alkanut. Nyt uskalletaan puhua avoimesti epäonnensodasta ja kuolemansuudelmasta. Minulla ei ollut silloin eikä tänään mitään tekoa asian kanssa. Lomakohteet kaipasivat turistejaan joka puolelta ja siksi olen ylpeä ansiottomasta arvonnoususta. "Äitini ja sisareni Amerikasta." Onpa rohkea nainen. Olen Suomesta. 

Tänään on minulle häpeä olla suomalainen äiti Suomesta. Toistamiseen on rahakriisi, joka vetää meidät taantumasta lamaan. Liian moni ihminen jää ilman työtä ja toimeentuloa. Pidentyvät leipäjonot mittaavat meidän hyvinvointia Kehittyvien maakuntien Suomessa. Venäläiset uusrikkaat ostavat rantojamme. Minun miljoonaperinnöstä tulee muukalaisten hautausmaa, jos politiikan suunta ei muutu. Verirahoilla ei ole lupa muuta tehdä. Muutos on mahdollinen. Olen se muutos, jonka haluan nähdä.

Kevätsinfonia

Varauduin 1½ tunnin mittaiseen sinfoniakonserttiin ennen kukonlaulua. Sitä kesti vain ½ tuntia. Taru sormuksesta alkoi elää. Suuren perheen rippikouluikäinen tyttö ahdistui perheen uskonnollisesta ilmapiiristä. Koki masennuksen ja palasi töihin sormus sormessa. Pitää käyttää yllätysmunasta saatua sormusta, kun muuhun ei ole varaa. 

Minun nuoruudessa tytöt sekosivat aikuisuuden kynnyksellä seksualisuuden herätessä. Maalla se tapahtui omalla tavallaan. Tuli halu uida alasti naapurin vastarannalla. Seireenien kylpyreissut päätyivät suljetulle osastolle. Seksuaalisuuden löytyminen itsestä on järisyttävä voima. Siihen liittyvä oli pimeätä puuhaa. Nuori äiti vie lasta lääkäriin epäillen korvatulehdusta, kun lapsi hankaa korviaan. "Tulehdusta ei ole, lapsi löysi vain korvansa", oli lääkärin diagnoosi. Siinä lääkäri oli oikeassa, mutta pienen mahan täyttävää syöpäkasvainta ei lääkäri ehtinyt tutkimaan, kun neuvola-aika meni puhelimessa lääkärin hoitaessa omia poika-asioita. 

Katson viidettä kihlasormusta netissä. Minulla on samanlainen. Pidän sitä kissankorvassa ja toista tontun päässä. Sain sormuksia kylkiäisenä, kun tilasin norjalaisia kalaöljykapseleita sydämelle, silmille ja toisia kapseleita iholle ja limakalvoille. Se aika on edessä ramadania viettävilläkin, kun tulee tiettyyn ikään, silloin ei pelaa mikään, kuulen Junnun laulavan. 
Kuinka isoäitimme selvisivät vaihdevuosivaivoista ilman hormoonilaastareita ja muita estrogeenilisäyksiä. Kaikki aikanaan naisenkaaressa, miehenmutkat ovat vielä tutkimatta, puhutaanhan niistä viihdevuosina. Raskaiden töiden vaatimat raskaat huvit hoidetaan politiikan viihde- ja vapaa-aikakeskuksissa. Varsinkin sukupolvenvaihdoksen kautta muukalaisten hautausmaaksi muuttuneella Mansikkapaikalla. On ilo mulla ja suru sulla, on sulla hautajaiset, mulla häät vai millä sanoilla sitä häätanhua yli hautojen tanhutaan. Hautausmaa on ainoa paikka suvun kokoontumiselle, kun kutsu kuuluu kuoleman hoitaessa keräilyerätehtäväänsä.

tiistai 4. marraskuuta 2008

Mummonmökin pelastaja

Olen noudattanut julkisen miljonäärin Jorma Ollilan utopistista neuvoa pelastaa lapsuudenkoti, mummonmökki. Hän tosin kunnosti ostamansa rappiokartanon yhdeksi lomakiinteistöistään. Minulle miljoonaperinnöksi paisui mäkituvasta itsenäiseksi pienviljelystilaksi lunastettu torppa puhdasvetisen Juojärven rannalla. Nyt sekin on saastunut juomakelvottomaksi. 

Surullisena katson maailman menoa Moskovan lähellä. Kolhoosien jälkeen vuokralla asuvien koteja puretaan rikkaiden asuntoalueiden tieltä. Minuun on sovellettu Eu-rahan käyttöä meidän rantamme muuttamisesta kunnan uusrikkaiden mökkiläisten käyttöön. Siitä lakkaan puhumasta vasta sitten kun olen vaihtanut olomuotoa. Kukkaronvartijoista ei ole ollut opastajiksi, kuinka minusta tulisi kukkaron herra. Omaisuudeksi laskee vielä Kela harjoittelijavoimin, vaikka laki on muuttunut myös minua koskevaksi. 
Kun kysyn, lähetetään kysymys valituskierrokselle, josta saan ristiriitaisen vastauksen. Kun vielä kysyn, lähetetään se uudelle valituskierrokselle. Kelassa on kehittämistä, mutta jos sitä vaivaa palveluissa laadunpuute, ei se tule hullua hurskaammaksi. 

Miljonäärillä ja miljonäärillä on tietty ero. Minulla se alkoi omaishoitajana. Isäni vei hoidonhinnan hautaan. Velkaneuvojat ja elämäntapavalmentajat keksivät uusia sanktioita. Jos niitä en olisi rahalla maksanut, olisi määräala ulosmitattu meidän rannasta. Kunta on myynyt naapurista tontteja venäläisille. Toivotan heidät tervetulleeksi kiitokseksi, että venäläinen jätti ampumatta isäni tiedusteluretkellä. Ovatko heidän jälkeläisensä tulleet vastavierailulle rakentamaan rauhaa. Rahalla rauhanrakentaminen toi lisää rahaa Nobel-palkintona Suomelle. 
Näin pyörii maailma, Eskoseni (ja kaikki muut yle.fi/verot-sivuilla näkyvät miljonäärit, Sven Dufvaa siellä ei näy.) On vain arvonimi "Varhennettu Vanhus", oranssi tähti otsassa ja tatuointitunniste käsivarressa. Siitäkin maksan osamaksulla varhennusvähennystä eläkkeestä elämäni loppuun asti.

Palkintoviranomainen 4.11.3609

Jo on aikoihin eletty. Luukku lisäsi ominaisuuksia ja heti saan sähköpostia tulevaisuudesta päivättynä 2.11.3609. Kuinkahan monennen kerran silloin vuosisadan rakkaustarina kertoo uuden kihlatun löytymisestä. Tänään se on neljäs kihlasormus. Sitä ei voinut PuheJudo muuksi muuttaa. Sopii mainokseen, jossa 4 x kihlattu morsian vessapaperihuntu päässä esittelee löytöään, sen pehmeyttä ja pyyhittäviä ominaisuuksia. Tämä tapahtuu vuonna 3609, kuolemattomuus rakkaustarinoissa on ratkaistu siihen mennessä. 

Suuret ikäluokat vaihtavat viihteelle, eivät halua jatkaa työntekoa kuolemaansa asti. Ja miksi puurtaisimme, että jotkut saavat laatia meille lakeja, joita itse ei tarvitse noudattaa. Äiti varoitteli lapsia Pärnun hiekkarannalla paljastamasta, mistä on kotoisin. Jättäkää varikset rauhaan, että paikalliset eivät luule teitä maalaisiksi. 
- Äiti, mehän asumme maalla. Siellä ei vain ole näin suurta uimarantaa. Lahden laskettelumahdollisuuksista ei voi nauttia talvella, joten maine on mennyt talviurheilukaupunkina. Täytyy tuottaa pettymys hiihtolomaa suunnitteleville. 

Kela on muuttunut palkintoviranomaiseksi vuoteen 3609 mennessä kaivellessaan mummojen sukanvarsia, että voisi palauttaa Amerikkaan, mitä meiltä on jäänyt jäljelle. Palkintoviranomainen lähettää klikkaustietoja, johon voi maksaa viimeiset roponsa. Näin maailma toimii globaalisti. Amerikkalainen ei sanonut olevansa ylpeä veronmaksaja, kun irakilaisia pommitetaan. Totuus on tarua ihmeellisempää vuonna 2008, kun siitä luetaan 1601:n vuoden kuluttua.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Ehkä sinunkin kannattaisi pelata elämäsi

Sinun käsiisikö antaisin henkeni. En, se on ainoa mitä minulla on vielä jäljellä. Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Jos omaishoitajan sitoutuminen tehtäväänsä ei ole vertailukelpoinen ministerin valan velvoitukseen, silloin on maailmankirjat sekaisin. Elämistä on tullut pelinappuloita Fellmannin pelloilla. Kuinka kauan voi selvitä nukkumatta sängyssä? 

Uupumuksella ja sairaudeksi diagnosoidulla masennuksella on tietty ero, ministerintauti. Omaishoitajan pitää opetella nukkumaan sängyssä omaishoitopestin päätyttyä. Ministeri tarvitsee hoitoa, että jaksaa nousta ylös aamulla. Todella masentunut kantaa sairaudestaan jälkeä. Se on rinnastettavissa hermoromahdukseen, mikä on johtanut laitoshoitoon hermoparantolassa. 

Kuntiin on valittu valtuustonsa ja eduskuntaan kansanedustajat. Motiivit halukkuuteen loistavat kauas. Se on sairaan kanan merkki ja kuntoutustuen tarve. Tästä meillä on kokemus Suomen Kekkosesta. Lääkärit eivät voineet julkaista päämiehen ikää ja sairautta koskevaa presidentin virkaa haittaavaa tekijää. Poliitikot käyttävät kollektiivista oikeutta pelata elämillä pitämällä yllä presidentin kuolemattomuutta. Sinne ovat menneet perässä yksi toisensa jälkeen.

Kerätään suvun nimekkäät sisaren perilliset, jos ei löydy linssiluteita omasta jälkipolvesta. Kenraali, ritari ja ferrarinpunainen sotamies, jolla sodassa ei ollut kansalaiskuntoisuutta syntyperänsä mukaan. Minulla on vielä tehtävä muistella näitä kolmea suurta omaishoitajan näkökulmasta. Pyhäinpäivän jumalanpalveluksen jälkeen ruutuun lävähtää www.yle.fi/verot. Tasapuolista muistaa kuolleita ja katsoa mitä kukkaronvartijat ovat saaneet kerätyksi itselleen. Kuolinpaidassa ei ole taskuja.