Kaukaa tuodut ruusut muistuttavat jokaisena juhlapäivänä antajastaan ja päivänsankarista. "Itseys on ihanin mahti, minkä sait syntymässä: älä anna pois ikinä!" Suomi-neidon itseys on markkinamiesten kauppatavaraa. Eikä vähiten tänä päivänä, kun rahamaailma on syöksykierteessä. Rahaa löytyy pankkien pelastamiseksi, mutta kuinka käy ihmisten. Seurakunnan pappilassa oli puutteensa käyttää pappilaa virka-asuntona. Kukaan ei pakota papin perhettä asumaan pappilassa. Papin perhe saa oman kodin.
Kauniilla paikalla oleva pappila tulee myyntiin. Tiedustelen kunnasta pappilan uutta käyttöä. Puhelimeen sattuu juuri oikea kauttakulkeva virakamies. Saan yllättävän vastauksen. "Minähän asun siellä." Hän sanoi pappilan myyntihinnan olevan yli miljoona mummonmarkkaa. Hän itse oli tehnyt puolta pienemmän hintatarjouksen. Hehkutin innostustani ostaa kauniilta paikalta myyntiin tulleen pappilan. Pappilassa oli tulenkestävä arkistointihuone. "Ja hurskaimmat nukkuvat siellä", olisi huone uusiokäytössä.
Sama tilanne toistuu Käsityöläistalon pankin muuton jälkeen tyhjäksi jääneelle pankkiholville. On hyvä, kun meillä ei ole kassakaappia, huokasi pieni tyttö nähtyään sarjakuvan karhukoplan murtopuuhissa. Julman jumalan nimiin meitä pelotellaan. Kuinka meidän tulisi elää, mitä meidän pitäisi tehdä ja mihin pitäisi sijoittaa viiden euron eläkkeenkorotus. Olisin yllytyshullu ja luopuisin itseydestäni, jos voiton/tappion maksimoimiseksi tekisin ohjeen mukaan.
Pieni äitini asettui ladulle naapurin aikamiehenkokoisten koulupoikien tielle. "Antaa tulla nyt lunta tupaan, jos on halu tehdä kiusaa. Mutta jättäkää tytöt rauhaan." Hämmästyneenä seurasin pojan avaimella menevän sisälle naapuriin, olinhan juuri tavannut ekaluokkalaiset tytöt juoksemassa tiellä pakoon. Kysyin, miksi he juoksivat. Takaa-ajajana oli naapurinpoika pajuvitsa/aurausmerkki kädessä. Sillä hän löi tyttöjä, jos tavoittaisi. Veljekset tappelivat tosissaan. Jos siihen puuttui alakynteen jääneen puolesta, sai poikien äidiltä huutoryöpyn. "Minun puolesta tappakoot vaikka toisensa, en enää mene väliin."
Aika on muuttunut. Vanhemmat puolustavat lapsiaan, ettei naapurin akat enää tarvitse nähdä mitään. Kyllä alle 15-kesäiset tietävät, mitä akoille vastaavat. Siinä oli myös poliisin poika kellokkaana. Jos sinulla on jotakin valittamista, ota isään yhteyttä. Minulla ei ollut perheasioihin mitään tarvetta puuttua, mutta taloyhtiön tilintarkastajana kysyin poliisin vastuuta. Hänen tarpeensa saada rakennusapua taloyhtiön kirvesmieheltä oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Muut luvatut työt saivat odottaa. Tämä on sitä hyvävelijärjestelmää omaksi eduksi.
Sukupolvenvaihdosta läpikäydessäni olen saanut ohjekirjeitä siirtyä pois vastuusta. Sitä en ole tehnyt, vaan olen ottanut fyysistä etäisyyttä luopumatta itseydestäni tehdä omalta kohdaltani parhaani. Käynti Huovilan puistossa vahvistaa suvuntarinaa. Yksi syntyessään kultakehdon sai. Toinen tänne syntyessään vain puutteen sai. Mutta taas tulee maailman rauhan ylläpito todistetuksi. Meidän köyhyys ei ole rahanpuutetta vaan järjenköyhyyttä. Meidän rikkautemme ei ole painavissa osakesalkuisssa, vaan se on riemujen rikkaus ja surujen summa. Rakkaus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti