sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Ansansa itsekenelläkin

Monen miehen loukku ja yllätys, yllätys, naisetkin ovat menneet mukaan vallan väärinkäyttäjinä. Naisen aseet ovat rämpsyjä. Kuinka nainen sen virittää, en anna oppitunteja. Nainen on muuttunut helposta nakista hiirenpyydykseksi Syntisenlaulunmaassa. Miesten loukut, naisten rämpsyt voivat loukata kumpikin yhtä paljon. 
Nyt on se viimeinen villitys, josta hautavahdit varoittivat kalliohaudalla. Paavali vapautui kahleista vartioiden nukkuessa. Samoin hauta oli tyhjä kolmantena päivänä. Mitä enemmän lisäämme oviin turvalukkoja ja varmuusketjuja, sitä enemmän pelkäämme tulevamme ryöstetyksi. Kukaan ei ole tullut katsomaan, onko tv kannettu kellariin, kun sanoin tv-luvan irti. 

Saa minulla olla tv-aparaatti nurkassa, kun digi-tv-yhteys pätkii. Samoin saa lankapuhelinkone olla museokäytössä muistuttamassa ajasta, kun tiettömän taipaleen taakse saatiin puhelin ja nyt ollaan kaapeleita kerimässä kerälle. Olen saanut kaksi kertaa läppärin suojapussin lahjaksi hyvästä valinnasta. Kysyin, mitä minä olin valinnut, mistä minua onniteltiin. Se oli vahinko. Pussia ei tarvitse palauttaa. Mutta sama vahinko uudelleen, uusi pussi, uudet onnittelut olemattomasta valinnasta. Vaikka se laukaisee liipasimen ostaa jokin uusi turhake, en kampea ansaan. Viritellään loukut, rämpsyt ja nakit torjumaan myyrätuhoja myyräntyötä tehdessämme.

Ei kommentteja: