perjantai 31. lokakuuta 2008

Töpöliputtajat

Silmät täynnä luontoa pidän lapsia opettajina Mestarin antaman ohjeen mukaan. Luonto tarjoaa esimerkin lajikohtaisesta sisäsyntyisestä ominaisuudesta pysyä elossaolon keveässä levossa. Viimeinen esitys on Pitkäpyrstötanssijan soidinmenot. Tanssii tahtien kanssa kalpenee linnnuille tarpeellisen tehtävän rinnalla lajin säilymiseksi. 

Kankitanssi johtaa politiikkaan, jopa puolueen puheenjohtajan kompetenssiksi näyttö on riittävä. Politiikan pölkky- tai härkäparitanssilla on tarkoituksensa. Eduskuntatalossa suomalaisittain siitä voisi käyttää nimeä pökkäyskisa tai sapelinkalistajien tanssi. Metropoleissa sitä tanssitaan seitsemän hunnun tanssina. Palkkiona on pää hopea lautasella. Jos vapaaehtoinen yhdistymisvapaus saa osallistujan hämilleen kuultuaan kysymyksen: 
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä? 
- Sitä juuri, en ole vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä varannut. 

Seuraan Leninin testamentin etenemistä. Jos suuntautumiseni on vaivaan vienyt neljännen ukkaasin noudattajana sanoudun irti kaikista yhteiskunnallisista yhdistyksistä. Sen tein jo opetellessani verkkokirjoitustaitoja projektikoulutuksissa. Mikään ei ole muuttunut tietotekniikan kehittyessä. Seksiä, viagraa ja rahaa kaupataan laillisin keinoin. Valtiopäivillä niin on päätetty, että huijarit saavat rahastaa. Siitäkin sanoudun irti puhelinmyyjien ilmoittaessa kohdalleni osuneesta onnenpotkusta lahjan muodossa. Ymmärrän asioita kysymättäkin, etkö sinä ymmärrä. Voiko kenenkään ihmisyyttä pitää ymmärrysasiana enempää kuin Kelan käsitellessä etuushakemuksia, kun on joutunut tilanteeseen, josta ei näy ulospääsyä. Onko kukaan enää oman elämänsä sankari?

torstai 30. lokakuuta 2008

Luck Inger Tirkkovits

Luck täytti keväällä 50 vuotta. Inger kesällä 67 vuotta. Tirkkovitsin sukuseuraa voi edetä Niinimäellä vuoteen 1541 suoraan alenevassa polvessa. Vuosi sitten Juurimatkallani sain kaksi painavaa kirjaa. 
- Sivistystä ei ole ilman isänmaata, sanoo Iisalo viimeisiksi sanoikseen ennen sydänpysähdystä. 
Johon jatkan eikä ilman äidinkieltä. Kansakoulussa kuulin Joosefin kohtalosta, kun veljet olivat sisar/velikateellisia. Pudottivat Joosefin kaivoon, mutta näkivät kauppakaravaanin lähestyvän, nostivat kiireesti ylös ja myivät veljensä kauppiaille. Tällä matkalla olen vielä Potifaarin jalkavaimona politiikan haaremissa. Vaatimattomana viimeisellä laidalla en voi muuta kuin ihmetellä, kuinka olen tänne joutunut. Minulla ei ole naisasiavaltuutetun oikeutta viedä asiaani ratkaistavaksi, kun lapsi- ja naisasiavaltuutetuilla ei ole mitään valtaa puolustaa lapsia eikä naisia. 

Kohderyhmä on suurin tulonlähde kauppatavarana huumekaupan ja sotateollisuuden rinnalla. Nimellä kutsuttuna vastaan: "Minä tulen." Massahysteria ei enää tartu minuun. Laaduntekijänä en istu kuuntelemassa laatupuheita maksavana kutsuvieraana. Postiluukku kolahtaa. Pyhäinpäivä tai pyhäpäivä - kauppa on auki aina. Minun kiireenkesytysohje on "Pie' pyhhee". Sain eilen postiin serkusköörille kirjeen Meidän Maken muistoksi hänen 1. pyhäinpäivänä.
Taivaankansi katto on,
sen seinä ilmanpeili,
myrsky siinä messuaa
ja saarnaa satakieli. Elon Tiukuja: Eino Leino

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Tirkkovitsin järkiminä

Toinen ilta vaalituloksen jälkeen oli kirjoitettu tähtiin jo alkusyksystä. Ketään ei ollut naulattu ristinpuulle, sillä sen teon kanssa ei ole toistamisella mitään merkitystä. Kuolemantuomioista ei kuitenkaan kaikkialla maailmassa ole luovuttu. Neljä naista istuu pöydän ääressä keskustellen asiasta, joka nousee keskustelunaiheeksi. Kutsumaton kulkija tulee kadulta sisälle ja alkaa vaatia meitä etsimään, mitä hän tuli hakemaan vanhalta muistilta. Emme tehneet elettäkään ryhtyäksemme penkomaan paikkoja. Siitäkös kulkija intoutuu puhumaan politiikkaa ja politiikan tekijöiden myötävaikutusta, että hänestä tuli Suomen kansalainen. Seuraava presidenttikin tuli nimetyksi. 

Tulin kotiin ja kuulin uutisista uusien valtuustojen uudelleen kouluttamisesta käyttäytymään korrektisti, kun perussuomalaiset rynnivät valtuustoihin. Tämä peruskoulutus olisi ollut tarpeellinen aloittaa elämäni uudessa vaiheessa edellisen laman alkaessa. Olin 50 v tullessani tilanteeseen, jossa vanhempani tarvitsivat ikänsä ja sairautensa puolesta joka päivä apua selvitäkseen arjessa kotona. Ulkomaalaiset eivät olleet uhka palatessani "profeetaksi omalle maalle". Joka päivä kohtasin minulle uutta yhteiskunnan, kunnan ja suvun kielteistä arvostelua. 

Voimani ei kulunut vanhempien kanssa eläessä, vaan yhteentörmäyksessä kunnan vaatiessa minua tanssimaan heidän pillinsä mukaan. Ministerit eivät puhuneet kunta- eikä perhetasolla, vaan katsoivat kauas globaalisti selkä kotimaan ihmisiin käännettynä. Sitä saa mitä tilaa. Pitää palata uudelleen kouluttamaan valtuustoja. Mitä se minulle kuuluu, mitä sijoittajat puuhailevat ja rahastajat myydessään velallisia ulkolaisen perinnän kohteeksi. 

Ammattini perusteella minua on lähetetty korkeimmalta taholta katuhuoraksi. Itse tiedän tekemiseni ja jätän katugallupit omaan arvoonsa. Pitkäaikaissairaat, vammaiset ja vanhukset ovat suurin ihmiskaupan kohderyhmä, joka on vapaata riistaa ökymaassa uppiksien näkökulmasta katsottuna. Ollaan alkuseurakuntatilanteessa. Kokoonnumme katutasoa korkeammalla lukittujen ovien takana kaukana unelmahötöstä. 
Putosivatko sammakot kermasaaviin. 
- Myö hukutaan. 
- Ei hukuta, kun hypitään. Kermanvispaajat tietävät, että vatkaamisen jälkeen on meillä kermavaahtoa, unelmahöttöä. Se sai toimia pappilanhätävarana piparinmuruilla höystettynä. Kirnuamispäivänä äiti antoi kiltisti odottaville lapsille maistiaisena kermavaahtoa puolukkasurvoksella maustettuna. Loppukermasta tuli kullankeltaista kotivoita lisäaineena vain suola. Politiikka ei maistu unelmahötöltä vaan pakkopullalta, josta Aino sanoi kieltäytyessään toisesta pullapalasta. "Oli tuossa yhdessäkin vätkyttelemistä."

maanantai 27. lokakuuta 2008

Lyhyestä virsi kaunis

Äänestyspäivä ja vaalituloksen odotus oli puuduttavaa 6.2.2000 kymppihuoneessa. Niissä vaalivalvojaisissa en ollut yksin. 93-vuotias isäni eli viimeistä päivää. Aamulla oli kouristuksia hapenpuutteesta. Nesteenpoistopiikki oli työnnetty luiden väliin estämään kohtausta, jonka hän sai kotona vietetyn viimeisen syntymäpäivän jälkeen seuraavana aamuna. Hoidot oli lopetettu jo paljon aikaisemmin, joten minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jäädä odottamaan kuolintodistusta. 

Iltavuoro vaihtuu. Hoitaja tuo happipullon helpottamaan hengitystä. Se tehoaa, kouristukset loppuvat. Sama hoitaja oli aikaisemmin opettanut minua: "Vanhan ihmisen aineenvaihdunta on hidastunut. Ei tarvitse enää ruokaa, juomaa eikä happea." Siihen oli tyytyminen, mutta mistä tämä hoitokäytännön muuttuminen. Siksikö kun valittiin uutta presidenttiä. 

Kiitän liputuspäivän kunniaksi tuodusta happipullosta. Tämä kuvaa meidän asioiden hoitoa vaalipäivänä ja vaalipäivien välillä. Presidentti on valittu toistamiseen, kansanedustajia kolmesti. Vuorollaan edustajat Brysseliin. Mitä olen oppinut tästä. Kaikki hössötys on poissa. Minulla on yksi ilmainen ääni ja äänettömästi kirjoitan sen viralliselle äänestyslipulle ennakkoon, kun on sen aika. Osaanko ensi kerralla enää äänestää, kun sähköisesti sitä toteutetaan. Myrsky riepotti julisteita ja katkoi sähköjä eikä kukaan käskenyt myrskyä asettumaan. 

Minun viimeinen vaaliopetuspäivä päättyi täydelliseen puutumiseen. Tuoli oli liian pehmeä, pitkän elämän viimeinen päivä illassa. Siitä alkoi yhteiskunnallinen opintomatka tähän päivään. Kyselen ehdokkailta, mitä minä olen jättänyt tekemättä, josta vielä voitte vaatia tilille byrokratian korkeimmalta paikalta alimmalle askelmalle, kun mikään ei riitä. Projektina elämä ja työnä ihminen. "Projektityö" Kepner Tregoe antaa projektin kriittiselle polulle mahdollisuuden toteutua tavalla tai toisella. 
Olen kirjannut sen projektityön potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysissä ja todennut, että laki ennen minua syntynyt myös jälkeheni jää. Vaikka laki uudistetaan, sisältö ei miksikään muutu. Onhan Vanha Aatami aikanaan vallankahvassa ja jyllää markkinavoimien julmalle jumalalle lisää rahaa, jota ammennetaan pohjattomasta papinsäkistä kuolemaa halveksien.

torstai 23. lokakuuta 2008

Kirkkorukous: ja niiden puolesta, joiden osana on ostaa ja myydä

005000 - nollanollaviisinollanollanolla
Vaalirahoitukseksi tehty työ annetusta äänestä minun asioiden puolestapuhujalle ei ollut vaalirahakelpoinen arvoltaan. Tarjoukseni oli niin ällistyttävä, että hieroisinko kaikki äänensäantaneet meidän ehdokkaalle. Se toi esille kuitenkin vaalirahasotkun, jonka aiheuttivat Kehittyvien maakuntien Suomen liikemiehet vastikkeellisilla lahjoituksillaan. Yksi poliitikkopölvästi kehuu rikkoneensa lakia jättämällä ilmoituksen tekemättä. Minun antama hierontaseteli ymmärrettiin väärin. Ajanvaranneet tulivat hierontaan kukkakimppujen kanssa. Diiva palautti minut maahisten tasolle sanomalla: 
- Kunhan ensiksi minut hierot terveeksi, puhu sitten äänestäjien hieronnasta. Siinä kehoituksessa oli sama sävy kun 20 vuotta sitten uudessa palvelukeskuksessa. 

Kansanedustajan äiti piti etuoikeutenaan ohittaa ajanvarausjono ja tulla hierotuksi poikansa aseman perusteella ensimmäiseksi. Kun en lähtenyt tähän mukaan, tuli minusta sosiaalinen hieroja. Hierojien edunvalvojaksi värvätty kansanedustaja oli minua lähettämässä katuhuoraksi, kun palasin takaisin omaishoitoajan jälkeen. Vaikka vaellus on ollut vaivaista 8 vuotta, on se vielä vaivaisemmaksi tullut. Etsitään vaadittu lukumäärää ihmisiä, että kaupunki kannattaisi pelastaa. 

Verkkokirjoittajan talossa 5000 vierasta ei vielä takaa maailmanpelastumista. Viimeinen nolla vaihtuu ykköseksi ja kasvaa viideksituhanneksi ja toisen kerran viideksituhanneksi. Silloin viitosen edessä oleva nolla korvautuu merkityksellisellä ykkösellä. Sekään ei riitä omaishoitajien eikä hierojien pelastamiseksi, kun mikään ei riitä. Tyhjän saa pyytämättä, kun jokaisella on oma lehmä ojassa oman nahkansa pelastamiseksi.

Opposition poterot

Loppulaskenta 4999. kävijä hyppää opposition poteroon. Elämä heittää huipulta pohjalle. Myö hukutaan! Ei hukuta, kun hypitään. Tässä ajassa ei ole mitään uutta. Mennään aaltoliikkeessä huipulta pohjalle. Eikä meillä ole mitään mahdollisuutta hillitä myrskyä. Ajankohtaisesta puheesta poimin sanavalintoja, kun itse on huipulla n. 5 000 000:n suomalaisen elämää myymässä eniten vai vähiten tarjoavalle. Aika näyttää, mitä tästä seuraa. Outo hysteria on vallannut politiikan. Suomi on muuttunut kummajaisten saareksi. Onkohan joulupukki ulkoistettu. Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on pukki poissa, tontuilla pyyhitään pöytiä.

Osakkeiden osto- ja myyntiliike

Myyntiliikkeen ovi käy tiuhaa tahtia. Munkkiklubilla on käynyt 4998 vierasta. Laskurin ilmoittaessa kävijöitä vuosilukuina olen elänyt vuodet omakohtaisena kokemuksena. Automaattinen päiväys hujautti kirjoitukseni kolmen vuosituhannen päähän. Ilmoitin vastaanottajalle, että olemme valovuosien päässä. Siirrämme ajatuksia telepaattisesti ja paikasta toiseen lennämme avaruusaluksilla. Penkkaripäivän rekipeliin oli kiinnitetty juliste; Jos olisi elektroniavot, olisi menestystä. Yksi meistä eteni Kelan paikallisjohtajaksi. Kuoli syöpään 5-kymppisenä. Minun elämääni vertasi joku vähättelijä johtajaan sanoen. Sinusta kun ei mitään tullut. Olen kiitollinen kohtaamisesta vaikka kokapapin kanssa, kun hänestäkään ei tullut sotilasta. Löysi kuitenkin tehtävän Boliviasta. Palvelu ei ole titteleistä kiinni, mutta voidakseen olla asiantuntija täytyy olla teoreettista tietoa. Onnea tulevalle teologian tohtorille.

First Price Valtakunta tulkoon

Kehittyvien maakuntien Suomen osakepääoma on maksettu, mutta pilkottu puolueille vaalirahaksi tasapuolisesti. Kukaan ei voinut vaatia välikysymystä, kun kenelläkään ei ollut puhtaat jauhot pussissa. Tiedän yhden ilmaisen ääneni saaneen ehdokkaan, joka suuntasi syntymäpäivälahjarahat hyväntekeväisyyteen. Toisin kuin kaiken hyödyn irtiottanut poliitikko vietti torihäät ja maksatti kutsuvierailla nautitun kertakäyttöpahvimukillisen hääkahvia. 

Tyhjät tynnyrit eniten kolisevat. Yritän löytää jotakin sisältöä kansien väliin päätyneistä kirjoituksista, kun on koulutuksella hankittu kirjoitustaito. Aina palaan "Kuolleisiin sieluihin", joka selvittää tämän päivän poliittiset periaatteet. Näistä valheenverkoista selvitäkseni pitää aloittaa paasto. Lisäravinteet eivät lisää jaksamista. Yhteiskunta työntää sivuun pauhulla suuren osan ihmisistä. Pois tieltä risut ja männynkävyt. Onneni on ollut syntyä suomalaiseksi eikä kastittomaksi intialaiseksi. 

Kauan sitten Intia oli saari. Sitten tapahtui yhteentörmäys mantereen kanssa. Syntyi maailman korkeimmat vuoret, joiden välisissä laaksoissa on erikoislaatuinen luontonsa. Yhteiskunta on merkannut minut kastinmerkillä. Oranssi tähti otsassa ja tatuointitunniste käsivarressa oli merkkinä juutalaisten täystuhossa. Olen säästänyt merkkaajilta vaivan keksiä meidän täystuholle uudet pedonmerkit. Se on lakisääteinen "Varhennetun Vanhuksen" merkki. 
On sukupolvenvaihdoksen aika. Isästäni tuli miljonääri kuoltuansa Intiaanipäällikö Seattlen ihmetellessä, kuinka se on mahdollista. Minä en ihmettele, kuinka minusta tuli miljoonaperijätär. Noudatin neljättä ukkaasia ja siihen sisältyy siunaus Räikkö Räähkä naapureista huolimatta. Kulttuurista minä ponnistan eteenpäin. Sieltä sain juureni ja ilmaa siiven alle. Yläkerran ukot ovat ampuneet kovilla, mutta siipihalvaukseen asti osumat eivät ole johtaneet. 

Valmistaudun paastoon oikeaoppisesti. Suljen korvani uutisilta, joista viimeisin tieto kertoo Ruotsissa asumismuotona vartioitujen asuntoalueiden lisääntymisestä. Ihmiset haluavat sulkea itsensä muurin sisäpuolelle. Asumisrauhan takasi lapsuudessani koti tiettömän taipaleen takana. Nyt siellä metsästetään sutta, ammutaan naaraita ja ammutaan pennutkin. Voiko siellä elämä jatkua? Kuntavaalit; kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana. Tulkoon First Price Valtakunta ja Rudolf Steinerin sosiaalinen peruslaki.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee

Suomalaisen työn liiton pronssisen avainlippun sai Mr Lordi presidentiltä, kun tavattiin torilla. Olihan toritapahtuman juhlanaihe euroviisuvoitto. Kaksi vuotta maineen kukkuloilla tuotti tappiota ja rajun masennuksen. "Etusormi ja lilliputti pystyyn, keskisormi ja nimetön alas" - sormiharjoitus ei tuottanut miljonääriksi asti. Toisin kävi omaishoitotilanteessa. Isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta miljoonaperijätär. Poliittinen huomionosoitus presidentin valitsijalta invalidien käsityötä pesusettinä; kaksi puukampaa, froteinen pesulappu, selänpesuharja ja puukehykseen upotettu peili. Kristitty lähetti lähetystyöhön yhteisvastuukeräysrahojen luovutustilaisuudessa; omaishoitaja saa kaiken tukensa hoidettavan potilasjärjestöltä. Meistä kaikista tehtiin masentuneita, mielenterveysongelmaisia. Minullekin löytyy omani ilcolaisena vai ilkoalastomana omaishoitajana. Sehän on arvostus- ja arvotuskysymys. 

Laki määrittää toisin oikean työn kriteerit. Maatalousyrittäjänä, yrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana tehty työ ei työtä eikä yötä ole ollutkaan. Meidän poikamme maailmalla vaikka kokapappina kertoo tosi tarinaa lähetystyöstä Boliviassa. Katulasten ja huumenuorten kanssa tehty työ tuottaa tuloksia, kun se tapahtuu omasta kulttuurista lähtöisin, tanssista, soitosta ja laulusta. Suomikuvan kirkastajien joukkoon sarvet päässä olisi kysyntää, mutta tuli se masennus. Omaishoitajat hiljaisella puurtamisella pääsevät Guinessin ennätystenkirjaan, mutta eivät tule huomatuksi. Hullut eivät heitä huomaa eivätkä viisaat virka mittää, ettei heidän rahastuksenlähteensä ehtyisi. 

Kyllä viihdyttäminen on kovaa bisnestä, kun pitää säilyttää kasvonsa naamion takana. Kasvojen menettämisen pelko on pelkokertoimista pelottavin, kun pelättää jo itseäänkin. Joutuuko ideaparkkiin variksepelättimeksi. Kannustavaa kateuttako, pois se minusta. Saahan jokainen yrittää armolahjoillaan tai ilman. Kaikki eivät paini samassa sarjassa. Miljonääriksi tuloani en voinut millään estää.

Olen valmis

Näin on, katsonpa valmiustilaa mistä suunnasta
tahaansa. Minulla on ollut alusta lähtien suunta selvä. Eteenpäin keisarikunnassa. MOT paljastaa keneltä otetaan keisarille, mikä keisarin on. Me, Jumalan hullut, olemme rahastuksen kohteena. Sillä vammoillamme me rakastamme. 
Suomi on vaihtanut valtiomuotoa presidentin tasavallasta markkinamiesten, perintätoimistojen ja ulosottomiesten keisarikunnaksi. 
- Kiinan keisari ratsastaa, pystyyn ratsunsa kapsahtaa. Maahan keisari kupsahtaa, mistä Kiina nyt uuden saa. 

Meiltähän niitä löytyy joka lähtöön. Kun omaishoitajana jatkoin omaishoidontuella rahakasta puuhaa, alkoi opintomatka kiinalaiseen helvettiin. Matkaliput, olkaa hyvät! Bussiin nousee lipputarkastaja. Hulluhan tuo on, totesin ensimmäiseen lipputarkastukseen joutuessani. Olen aina lunastanut lippuni, mutta jäniksenä matkustavat ovat luoneet uuden ammattikunnan tarkastamaan lippuja ja lappuja joka asiassa. 

Pyydän verotoimistosta Kela-asiointia varten veroilmoitustietoja. Siellä virkailija valistaa, että se on turhaa. Kelassa ei osata niitä lukea. Samalla hän ajatteli ääneen tulossa olevaa verouudistusta yhdellä kysymyksellä: 
- Mistä saa loput noutaa? Virkakoneisto on tähän tehtävään ohjelmoitu ottamaan sieltäkin, missä ei mitään otettavaa ole. 
Jos tilaan kyydin 112:sta liikuntakyvyttömänä lääkärin luokse varattuna aikana, olen valmis lähtöön. Kolme ihmistä heittoistuimen kanssa on ovellani. Tiedän mihin olen menossa. 
- Ei sinua mihinkään lähdetä viemään, me tuomme sairaalan luoksesi. Peräännytään sohvalle istumaan. Mies pyörittelee polvesta ja jatkaa ohjeitaan. 
- Olisit soittanut illalla, olisimme vieneet sinut kirurgille. Naiset pyörittelevät äänettöminä silmiään. Olen tilannut päivystysajan terveyskeskukseen, eikö minua sinne viedä. Istun heittoistuimeen ja matkalla ei ole mitään puhuttavaa. Työnnetään perillä käytäviä pitkin ja pudotetaan penkille istumaan. Minun puolesta asioidaan luukulla ja mies kumihanska kädessä sanoo "hyvästi". 
Odotan vuoroani, lääkäri kutsuu nimeltä. Pyydän pyörätuolin, kun polvi on lukossa. Lääkäri tietää tehtävänsä ja istun jo tuolilla toimenpiteen jälkeen. Hymyillen hän sanoo; - Et sinä tuota pyörätuolia enää tarvitse. Lääkäri itse työsi sen pyörätuolivarastoon. 

Tästä on hyvä jatkaa. Huhu lähtee liikkeelle, minut on nähty pyörätuolissa istumassa. Jotakin on tapahtunut. Sitä pitää levittää ja lisätä omilla arvailuilla. Höyhenestä saatiin viisi kanaa tai kärpäsestä härkänen. Miksi tie valitsi minut. Miksi minusta ei tullut kirkkolauluja laulavaa nunna. Vaikka ei ne nunnan tarinatkaan aina ole pelkkää laulamista, siitä kertoo kuivunut kukka piispan Raamatun välissä. Piispa eroaa virastaan ja vähin äänin tutustuu elämään kirkon ulkopuolella. Pappien naisetko valitsevat kansanedustajan pieneksi aasiksi tai puhumattomaksi muuliksi odottamaan noutajaa, joka ilmoittaa: "Herra tarvitsee sitä." Mene ja tiedä.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Musta mehiläinen

Mehiläisen kasvattaja toteaa mustassa mehiläisessä olevan kaiken tiedon, mitä se tarvitsee koko elämänsä ajan. Jopa tehtäväjako on itsestään selvyys alusta lähtien. Kuningatar munii uuden yhdyskunnan ja mehiläiset säilyvät hengissä. Ihmisessäkin on kaikki tieto ennen syntymää, mutta espanjalainen elokuva todisti, että enkeli sulkee suun ja niin olemme vanhempien armoilla, mitä meistä tulee. 

Jos lapsi on saanut hyvää hoitoa, tulee hänestä hyvä äiti ja isä. Sitä ei tarvitse kyseenalaistaa, ovatpa olosuhteet mitkä tahaansa. Rahalla korvattu rakkaus ja yhteinen aika on tämän päivän puutostila. Nyt siitä rahastakin tuli puute, kun pankit tärisevät jonkun kummallisen järistyksen kourissa. Oman aikani pimentyminen alkoi kun aivo- ja parkinsontutkimusrahat valuivat tutkijoiden oman perheen lastenpäivähoitomaksuihin. Sitten tuli Kela-korvauksella oman työkunnonhoitaminen lääkärinlähetteellä lääkärien omistamiin hoitolaitoksiin. Kaikilla oli niskavika, tensio neck, vai niskalaukaus. Otettiin käyttöön hoidoissa sähköshokki. 

Jos salama iskee, sen muistaa koko ikänsä. Tulee urheiluhieronta erikoisalaksi, että "kävin oikein lääkärillä ja sain lähetteen oikein urheiluhierojalle". Tervemenoa, minä hieron vain ihmisiä, että jaksaisivat käydä työssä. Samoilla lihaksilla tehdään työtä kuin urheillaan, mutta urheilijoista tehtiin välikappaleita rahastukselle, jota pidettiin yllä poliittisesti meidän rahoilla. Keksittiin leikkilihakset. 
- Havuja, perkele, on taikasana päättämään urheilijoille myönnetyistä valtionavuista. 

Jos hemohess on maineensa veroinen lisäämään jaksamista, niin tarjoan Kyrölle yhteistyötä tankkaamaan työtätekeviä työkuntoisiksi. Työkunto ei voi olla laitonta ja siksi olen valmis suutelemaan maata kiitokseksi joka päivä. Rahalla on taivaallinen voima politiikan loveen langenneilla. Sitä sanotaan puolue(kuntoutus)tueksi, jolla maksetaan roskikseen joutuneet tilinylityksistä kertovat pikavipit ja mittavat lainat. Silloin pitää takoa, kun rauta on kuuma. 
Onko rauhanpalkinnon myötämisessä koira haudattuna, kun Äiti Teresan ja Presidentti Ahtisaaren toimintaperiaatteet maailman rauhan hyväksi ovat yhtä kaukana toisistaan kuin itä on lännestä. Ainakin rahamaailma on sekaisin ja meidän päättäjien pitää tehdä päätöksiä Amerikan pelastamisesta. Sotakorvauksien maksu suuntautuu ylivarojen eläneelle kasvottomalle elämäntyylille. Raha rauhoittaa, mutta kuinka käy meidän sijoitettujen eläkerahojen. Sielläkö muhii eläkepommi kuin sodan lopettanut edeltäjänsä atomipommi? Siihen en voinut vaikuttaa, kävinhän jo kerran läpi Kansan konkurssin. Siinä pyöristyi maksamani lakisääteinen eläkevakuutusmaksu ylöspäin ja pöyristytti hetken, menikö lakisääteisen eläkevakuutusmaksun tuotto kankkulan kaivoon. Loppu hyvin, kiitos veronmaksajien yhteisvastuusta. Saan tämän kuprun seurauksena pienempää eläkettä kuin alussa luvattiin. 

Osamaksulla arvonimi "Varhennettu Vanhus" kantaa minut valokeilassa loppuelämän enkä maksa sitä pikavipillä, vaan eläkkeestä tehty varhennusvähennys on eräänlaista ulosottoa. Sitä voi kutsua omaishoitajan velkasaneeraukseksi, johon olen ilman omaa syytäni joutunut. "Hänen kauttaan, Hänen kanssaan ja Hänessä" lohduttaa, enhän antanut pirulle pikkusormea. Se on yhteiskunta, joka vie koko käden ja hylkää hyvinvointivaltion kaatopaikalle kidutettuuaan aikansa. 

Itku ja hammastenkiristys ei ole meidän osa, kun meidän rauhamme ei ole tästä maailmasta. Äiti Teresan esimerkkiä noudattaen sanoudun irti kaikesta budjetoinnista. Sillä rahalla en voi varmistaa tulevaa aikaa. Sinä hullu, ahneus ei ole iskenyt minuun, kun ostovoima pienentyy pienentymistään kurjistamisleikkausten seurauksena. Hullut miehet Huittisista syövät enemmän kuin tienaavat. Onko kuntaliitos tehnyt meistä pakolla huittislaisia vai huitsinnevadalaisia. Kohta se selviää siellä, missä pippuri kasvaa.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Pyhän ja pahan kosketus

Ennen aikojaan kuolleeksi julistaminen tuo pitkän iän. Niin pitkän, että eläjä ihmettelee, onko hänet unohdettu maan päälle. Naapurissa kuoltiin. Kolme perheenjäsentä menivät pois lyhyen ajan sisällä. Isäni sairastuminen syöpään kuulutettiin Tuuspelossa pelkona: 
- Kyllä minä pelekäsin, että nyt se kuoloo. Minä en pelännyt hetkeäkään, ei tullut mieleen odottaa kuolemaa. Lippu puolitangossa laukaisi aina pelon, joko se nyt kuoli. 

Tulen kaupalta Anaskin suoraa pitkin. Näen jo kaukaa, kun vastaantulija riisuu käsinettä kädestään. Kohtaamme, hän ojentaa kätensä tervehdykseen ja sanoo: 
- Otan osaa. Minä hämmästyneenä kadulla käsipäivää tervehdyksen epätavallisuutta ehdin ihmetellä ja myötätunnosta vielä enemmän äimänkäkenä vastaan: 
- Kiitos! Mutta mistä? Hän vastaa: 
- Isäsi on kuollut. 
- Hän jäi eloon, kun läksin kauppaan, tyrmäsin tyrmäävän tiedon. Tulin kotiin, isä istui tavallisella paikallaan. Ei veisannut virsiä paatoksella, vaan luki sanomalehteä. Kerroin isälle hänen kuolemastaan kylällä kiertävän huhun. Naapurista se lähti liikkeelle ja olihan näitä tienliehtareita ja sanansaattajia. Isä ei ilahtunut, kun hänen kuolemaansa koko kylä odotti. Lohdutin, se tietää pitkää ikää.

Minunkin kohtaloon on haluttu vaikuttaa. Onko se kilpailuttamista asiakkaista vai peräti asiakkaiden kaappaus. Siinä kilpailijat ovat vetäneet vesiperän. Hierojanammatti ja omaishoitajakutsumus. Ne olen saanut pitää, kun henkinen pääoma ei ole siirrettävissä toiselle. Se olisi vain uffoukkojen sieppaus ja palautus plantti korvan taakse ihon alle piilotettuna. Rahat minulta on ryöstetty ns. lakien perusteella. En ole voinut puolustautua edes valituskierroksilla. Pitää hyytyä kuin Kimi Räikkönen lähtöruutuun ja jatkaa verkkokirjoitustaitoisena yhteyksien pätkimisestä ja roskapostista huolimatta. 
Olen kuollut maailmasta, kuollut itsestänikin, että kaiken elämäni itse eläisin. Puhukoon jokainen omaan pussiinsa, mitä henki puhuttavaksi antaa. Nyt minä odotan.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Asunnottomien yö eroottisella hautausmaalla

Elämänikäisen koulutuksen kautta sinne päädyin. En elinikäisen, jos sanavalinnoista ollaan tarkkoja. Minulla ei ollut syntyessäni mukana varaosapussia, ohjekirjaa eikä talonmiestä. Sitä toivoin omaishoitajana, olihan minulla vanhojen vanhempien hoitovastuu ilman koulutusta. Opetin isän halaamalla halaamaan ja äidin kanssa nauroimme niin, ettei tiennyt olimmeko istuutumassa vai nousemassa ylös sängyn reunalta. Yleinen palaute oli: 
- Pitää olla niinkuin pidetään. Ei tullut toiveita, oli vain odottamista hetkestä toiseen mitä ehdin ja mitä teen. Luotin osaamiseeni, olinhan jättänyt lapseni selviämään omillaan nuorina aikuisina. Minua ei enää rassannut vieraiden ihmisten sanomiset, mitä tytöt olivat tehneet enkä ollut panemassa heitä putkaan, että ympärillä juopporinki voi juoda rauhassa. 

Elinikäinen on minulle elimen ikäinen ja matkansa päässä joutuu elimineen eroottiselle hautausmaalle tohtorin väitöskirjoineen tai ilman. Onneksi on netti, jossa saan lukea minulle signeerattua väitöskirjaa, jonka luovutus ajasta, paikasta ja ehdoista ei päästy yksimielisyyteen. Onko väitöskirjalla sukupuolisymboli? Ainakin sen aihe oli kovin maskuliininen. Väittelijä, masentunut omaishoitaja, joka opiskeli oman elämän korvikkeeksi yötyönä tohtoriksi ja monen tutkinnon lisenssiaatiksi. 

Tekstiäni kommentoimaan on tullut uusi anonyymi. Samalla hän arvostelee tekstin raskautta ilman kappalejakoja. Olen vasta oppinut verkkokirjoitustaidon. Enemmän minua on rassannut kaapelikatkokset ja vanha kone kuin tekstin keveys ja helppolukuisuus. Roskapostin ja ponnahdusikkunoiden sanoma on selvä. Yhdellä ruudunkokoisella lävähdyksellä pääsee suoraan asiaan. Varsinkin kun kuvaa ei saa pienennetyksi eikä poistetuksi muuten kuin sammuttamalla koneen virheellisesti. 

Kirjoittamaan asiaa harjoittelin verkkoympäristössä etäopiskeluna. Lopputulos "Sukupolvenvaihdos" on lyhyesti kerrottu neljällä kuvalla: Vahvuuteni - Heikkouteni, Mahdollisuudet - Uhat. Se korvaa ainakin 42 kysymysvastausta alaviitteineen. Mitä siitä kirjoitan, kirjoitan itselleni henkeä pidätellen. Erotan lauseet pisteellä ja jatkan isolla kirjaimella, ettei tekstini niin yhtäpötköä ole. Sain ohjeen opetella puhumaan vierasta kieltä peilin edessä. Kirjan lukemisen aloitan nousemalla seisomaan ja lukemalla ääneen kuin iltasatua. Siitä se teksti aukeaa tai lapset nukuttaa. 

Mitä kirjoittamiseen tulee, on se ollut opettajasta kiinni. Isänikin hermostui, kun laiskanläksynä piti kirjoittaa 100 kertaa öljylampun valossa"Hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala x100". 
Koneet on ohjelmoitu tekstinkäsittelyyn. Poliitikot kirjoituttavat puheensa avustajillaan. Heille on annettu sanaluettelo, josta valitaan tietyt sanat ja sekoitetaan. Se on poliittinen puhe, jossa ei ole mitään ymmärrettävää enempää kuin leipäpapin saarnassa. Ei päätä eikä häntää. Vasta 7-kymppisenä vaihdan työpaikkaa, kun tuotteesta en ole luopunut. Samoin teen kirjoitusympäristön kanssa. Minut on jo kutsuttu opettelemaan kirjoittamista ja juhlimista uudessa ympäristössä. Toivon, ettei siitä tule pökkäyskisaa. 

Minähän kirjoitan itselleni selvitäkseni uupumuksesta. Käytän sananvapautta, ihmettelen ääneen piäsnuatikoihen asioiden hoitoa. Kaikki tämä minun verkkokirjoitusympäristössä Munkkiklubilla kaukana kavalasta maailmasta. Olen oppija en oppivelvollinen enää. 
Elämänikäinen oppiminen oli Jokelassa ja Kauhajoella tosiasia. Olen päässyt kirjoittamalla terapiavaiheeseen ja välttänyt masennuslääkkeet ja psykiatrisen pakkohoidon. Olen löytänyt sanataiteen osa-alueen "Taide ja taudit" erikoistumatta elinsiirtoihin ja elinsiirtotestamentteihin. Jos minut kerätään tieltä onnettomuuden uhrina mustaan muovipussiin, minua ei saa kursia kokon edes hopealangalla. Olen saanut selkään siivet ja pyllyyn pitkän pyrstön. Digi-digi-blondi jakaa rahaa hymystä pyllyyn, kun huulet, tissit ja pakarat ovat alkaneet elää omaa irrallista elämää. Saksiniekasta löytyy panssarin alta makoisa ravunpyrstö, kun vedenelävä on joutunut elävältä tillillä maustettuun kiehuvaan veteen. Se on herrojen herkku ja nautittava rituaali käsienhuuhtelumaljoineen, joka on tyhjentynyt pikkutunneilla boolina. Se on mennyt päähän kuin häkä. 

Koditon ei aina ole asunnoton, vaan kulkurieläämää ihannoiva ylistää. Kyllä tämä kotiolot voittaa. Kotiin tullaan vain toipumaan, tankkaamaan ja hakemaan rahaa, että taas jaksaa jatkaa. Miten käy muistinsa menettäneiden muuttolintujen, jos ei enää muista, missä pesäpuu itkee. Käkihän asuu kellossa ja kukkuu. Avioliitonhaaskalla on jaettu kilonpaloiksi säästämättä pätkääkään kotiin lähetettäväksi. Kiitos kuluneesta.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Vanhan kertausta

Suomikuvaa kirkastetaan oikein kirkastajaksi ryhtyneiden loistaessa rahanvaloa. Eipä tuo ole pitkälle kantanut eteenpäin eikä häikäissyt pimeimpään vuodenaikaan. Vaalipuheet tuovat mieleen "Katujätkä"-projektin. Liian moni on syrjäytynyt työelämästä. Ehdokkaat laulavat kilpaa toisiaan suohon itseään korostaakseen ja toisia halventaakseen. Ennakkoäänestyspäivänä kohtasin omaishoitajien virallisen edustajan. Minusta on liikkeellä kummallisia huhuja. 
- Olet kuulemma sairastellut vakavasti. Kun keskeytin työni, 
- jouduin kuulemma lataamoon tai 
- vetäydyin syöpään kuolemaan kertomatta lapsilleni syytä lähtiessäni vanhempieni kotona hoitajaksi. 

Erotessani yhdistyksestä syy siihen ei ollut sairastuminen. Pieni piru iski mieleeni ja annoin vastauksen. "Olen ollut niin sairas, että psykiatriseen hoitoon on ollut lähete, kun en suostunut tekonivelleikkaukseen." Tai myöhästyin georgialaisten naisten palautuslennolta, kun jäin odottamaan eläkepäätöstä.
Hän kiirehti johtokunnankokoukseen. Paluumatkalla tapasin omaishoitajan. Vaihdettiin kuulumiset ja jatkettiin matkaa. Hoidettava voi hyvin, sehän on omaishoidon tarkoitus. Lainlaatija on onnistunut siirtämään kunnan tehtäviin kuuluvan terveyden ja sairauden hoidon omaishoitajien vastuulle. Kunnat ovat käyttäneet tähän tarkoitukseen varatut rahat muihin näkymättömiin kohteisiin. Omaishoitajilla voi rahastaa ja tuottaa säästöä yhteiskunnalle. 

En puhu hoidettavien puolesta, hehän saavat parasta mahdollista hoitoa kotona. Mutta kuinka omaishoitajien jaksamisen kanssa on? Siitä tiedän jotakin minäkin omakohtaisena kokemuksena. Omaishoitovuosia 54 miestyövuotta on kuin Mandelan 27 vankilavuotta rotusorron vuoksi. Rauhanpalkinnoilla on arvostelun kestävät myöntämisperustelut. Saihan Äiti Teresakin tunnustuksen työlleen Kalkutan köyhien hyväksi. Katolinen kirkko julisti hänet autuaaksi. Minulle tämä on tuttua "autuaita ovat rauhantekijät" ja elämään sovellettuna se on mielenrauha, sovussa itsensä kanssa. 

Tätä tarkoitti viimeinen rauhantekijä puhuessaan nukkumisen armolahjoista. Kun uupumus unenpuutteesta on tosiasia, on omaishoitajakin hoidontarpeessa. Sama koskee sukupolvenvaihdosta. Kunnilla ei ole tarkoitusta alkuperäiskuntalaisten jatkavan synnyinseudullaan. Kunnan varastotalon ovat miehittäneet velhot, jotka houkuttelevat kuntaan myöntämällä lahjuksia kunnan uusrikkaille mökkiläisille. Naapurissa on etuoikeutettuja äkkirikastuneita. Heille isänmaan myyminen on kova sana. 

Veripula vaivaa sairaaloita, joten köyhimmät ovat valmiita luopumaan toisesta munuaisesta saadakseen työpaikan. Meidän köyhyytemme ei ole rahanpuutetta vaan järjenköyhyyttä. Siitä köyhyydestä saamme kuulla vaalisaarnoissa vaaleista vaaleihin; 
- mitä te teitte aikananne meille, sen me teemme aikanamme teille. Eikä siitä umpikujasta näy ulospääsyä. Vaalirahoitus sokaisi viime vaaleissa. Se selvisi minulle torilla puoluepoikien tarjotessa kahvia ja kehuessa entisten tultua valituksi ammattiliiton rahoilla. Kell' onni on, se onnen kätkeköön. Mutta se koituikin epäonneksi, kun kehui julkisesti rikkoneensa lakia ilmoittamatta saatuja lahjuksia. 

Puhelinsoitto palauttaa minut kuntoutustukeen jälleen kerran. Nyt "jatkaja" kysyy, myisinkö työpöytäni hänelle, kun on jälleen aloittamassa hierontayrittäjänä. En myy, tarvitsen sitä vielä itse. Muistan 5-kymppisen naisen, joka sai vamman vatsasairauden seurauksena. Hän oli käynyt suojatyössä koko aikuisikänsä. Hänen oli pakko osallistua vammaisena suojatyöhön. Matonkutominen urakkavauhdilla oli hänen tehtävänsä. Siitä maksettu raha ei riittänyt päivän aikana ruokarahaksi. Veivataan rahaa tilille työstä ja peritään ruokaraha eri laskulla. Jospa kukaan ei ymmärtäisi verrata loppusummia keskenään. Ei edes ruokapalkalla käydä suojatyössä. Sieltä saatuja rasitusvammoja tai muuta sairautta kieltäytyy lääkäri hoitamasta. Vanha äiti kertoo tyttärensä puolesta lääkärin vastauksen. 
- Tällaisia tapauksia ei enää hoideta. Tämän kaiken olen kuullut tällä vuosituhannella. 

Huokasin helpotuksesta vuosituhannen vaihtuessa, että kaikki on hyvin. Tästä on hyvä jatkaa. Mutta ongelmat tulivat eteen hyvin pian, kun isä kuoli. Vielä kuntoutustukiasiaa. Kela oli antanut päätöksen, että kuntoutustuki lakkaa. Antaisinko minä raportin, miksi meidän yhteistyö päättyi. Annan, mutta suoraan Kelalle. 
- Se on lääkärin tehtävä ohjata työhönkykenemätön oikeaan lokeroon, millä rahalla nuori elämänsä rahoittaa. Minä annoin mahdollisuuden, joka oli liian hyvä toteutuakseen. Hieroin alennetulla hinnalla harjoittelijalle varatut työt, sillä juridisesti ei työsuhde koskaan alkanutkaan. 

Minulta on vaadittu raportteja saadakseni maksusitoumuksilla tehdystä työstä palkkani. Olen ensiksi kieltäytynyt, mutta kun minulle on selvinnyt ajatus, on raporttini sisältö: 
- Minä häpeän meidän terveiden puolesta, mitä vammaiset ja sairaat saavat käydä läpi ns. täysjärkisten pompotellessa luukulta toiselle. Kuntoutustukeen luottava on löytänyt oman paikkansa. Mitä hyvää hänelle olisin toivonut, sitä hän ei pystynyt ottamaan vastaan. Katujätkäpartio on nyt ääniä kalastelemassa hyväuskoisten yrittäjien soveltaessa rauhanlakia: Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana tehty työ ei työtä ollutkaan. Työtä on vain palkkatyö arvona siitä maksetut optiot. Leiviskästäni tilin teen kuinka käytin mä kanteleen. Lähdenkö soitellen sotaan meidän sorrettujen ja väärin ymmärrettyjen riveissä. Raporttini sisältö päättäjille ei ole muuttunut. Minä häpeän meidän puolesta.

torstai 16. lokakuuta 2008

Katujätkät

Kunkku ja pari jätkää, oli Kari Suomalaisen piirros korkeimmasta valtiovierailusta. Katainen: Meillä on yhteiset pelisäännöt. Jos joku vetää välistä, hän kusee omaan kaminaan. Tämä on poliittista peflettiä. Istutaan toisen housuilla tuleen. 
Olin viimeisiä aikoja työssäni yrittäjänä. Sain koulutetun hierojan asiakkaaksi. Lähes 10 vuotta oli kulunut kuntoutustuella hankitusta ammattitutkinnosta. Yrittäjyys eikä palkkatyö ollut vielä alkanut. Päällisin puolin ei näkynyt mitään poikkeavaa, ammattitutkinto ja missin mitat. Hän puhui yrittäjäksi ryhtymisestä, jos saisi minun luonani harjoittelupaikan tutustua yrittäjyyteen ja pitkään hierojan työuraan.

Puolen vuoden kuluttua hän oli jälleen ovellani. Nyt hän kuului nuorten työllistämisprojektiin "Katujätkät". Projektivastaavan myötävaikutuksella sovittiin työhuoneeni käytöstä. Hän oppilastyössä 'valvonnassani' aamupäivät ja minä jatkaisin iltaan omien asiakkaitteni kanssa. Hyväksyntä oli molemminpuolinen ja siitä tehtiin kirjallinen sopimus. Omaishoitajista tulisi hänen asiakkaitaan harjoittelijan nimellisellä hinnalla. Saihan hän Kelalta kuntoutustuen elääkseen. 

Harjoittelijaa ei näkynyt eikä kuulunut sopimuspaperin allekirjoituksen jälkeen. Vihdoin soitin, kun asiakkaat odottivat. Hän vastasi reippaasti: 
- Olen täällä Lapissa kaverini kanssa lomalla. Kun kuntoutustukiehdot olivat kunnossa, voi aloittaa vaikka lomailemalla. 
Vihdoin hän saapui, olin poissa koko päivän ja hänelle oli tulossa kolme asiakasta. Lippuset pöydällä kertoivat hänen käynnistään. Seuraava asiakas tulisi maanantaina. Menin työhuoneelle katsomaan, olisiko hänellä jotakin kysyttävää. Hyvissä ajoin olin työpaikalla asiakkaan kanssa, mutta harjoittelijaa ei kuulunut. Aloitin työn ja hieroin hänet, kun harjoittelija ei tullut koko päivänä. Ei seuraavana eikä seuraavana päivänä hän näyttäytynyt eikä ilmoittautunut. Hieroin oppilastyöt, olihan  antanut heille ajat. 

Torstaina työn jälkeen soitin. Sain vastauksen: 
- Kun en selvinnyt työpaikalle maanantaina, en kehdannut ilmoittaakaan. Lupasi tulla ja tulikin joka kerta myöhästyneenä. Motiivi oli lopahtanut, kun ei saanut hieronnasta palkkaa. Hän sanoi sen myöhemmin koulutuskonsultin kuulleen, kun kysyin hänen tarkoitustaan aloittaa hierojayrittäjänä. 
- Ei kiinnosta pätkääkään, ei riitä resurssit.

Viikkoja kului, hän kulki kautta, mutta ei ollut halukas enää hieromaan. Sitten hän järjesti kohtauksen asiakkaan aikana. Soitin projektivastaavalle, että minua on vedätetty. Hän empimisen jälkeen kehoitti pyytämään avaimet takaisin ja toivottamaan hyvää jatkoa. Sen tein, mutta sille on jatkoa.

 Vaalit ovat viskanneet minut tähän tilanteeseen. Kun edustajan kuntoutustuki varmistuu, yhteisymmärrys loppuu asioiden hoidossa. Hehän tekevät hyviä ajanvieteratkaisuja puolueen nimissä. Ovat turvassa velkaantuessaan. Kyllä ylimäääräisellä puoluetuella velat maksetaan. Ja taas jaksaa jatkaa seuraaviin vaaleihin.

Verotarkastus

Maailman menosta vuoden 1941 heinäkuusta eteenpäin ei ole valokuvia muutamiin vuosiin. Isä oli rintamalla. Kirjoitti ahkerasti kotiin kantaen huolta kotona selviämisestä. Äiti kotona huolehtimassa heinänteosta, ulkotöistä ja meistä kolmesta pienestä lapsesta. Vanha isoisä lonkka murtuneena, liikuntakyvyttömänä sängyssä. Loppuun asti mielessä syntyperän mukaan punaisena vangittu ja nälkään tapettu poika, joka oli kuollessaan 29 v. 

Itsenäisyyden alku ja nyt Suur-Suomen valloittaminen oli nuorten miesten velvollisuutena. Isoisä oli lapsenvahtina. Hän huolehti tehtävästään tunnollisesti viimeiseen asti kuin sukupuuttoon tuomittu iso panda elämänpiirin pienentyessä. Isoisä tuhrasi piippunsa kanssa, joten äiti jätti vastasyntyneen kapaloituna vierihoitoon kasvot kauaksi isoisän piipusta. Mutta palattuaan sisälle oli vauva aina isoisän silmäin alla katsekontaktissa. Tähän tunnetilaan palaan aina, kun eteen tulee veteraaneihin liittyvää. 

Vuosi sitten pyysin verokortin 100 euron "muuta ansiotuloa" varten. Veteraanijärjestö jakoi rahojaan sotaleskien kuntoutukseen. Ennakkoperintärekisterissä kaikkia yritystuloja verotettiin samalla asteikolla. Kuitti kuittien joukossa ei herättänyt sympatioita eikä antipatioita. Halusin muistaa asiakastani syntymäpäivänä antamalla hänelle oman lahjani hierontana. Mutta lisäksi hän esitti veteraanijärjestön 100 euron maksusitoumuksen. Toteutin sen kolmen lahjakorttihieronnan jälkeen neljällä käyntikerralla. Ilmaisista hieronnoista en ole pitänyt kirjaa, mutta nyt odotin jännittyneenä, mitä 100 euroa vaikuttaisi verotukseen eläketulon lisäksi. 

Ja sehän vaikutti. Siitä tuli 204 euroa enemmän verotettavaa ansiotuloa kunnallisverotuksessa. Veroehdotuksessa ollut veronpalautus vaihtui takaisinperinnäksi. Isäni ei saanut veteraanikuntoutusta, sillä rahat jaettiin veteraanijärjestön sisällä. Omaishoitajia ei kuitenkaan ilmaantunut valkoisille veteraaneille eikä heistä tullut kuntoutuksella veteraaniveljiä, vaan kerskailevia edunsaajia. Odotin muuta, mutta totesin vaikka heidät voissa paistaisi, ei paremmalta isääni kadehtivat puheet maistuisi. 

Isäni osallistui veteraanikeräyksiin. Presidentti Ahtisaari puhui aikanaan rahojen niukkuudesta ja vetosi veteraanien omaisiin veteraaneistaan huolenpitäjinä. Olen tullut tienpäähän. En enää osallistu veteraanien hierontaan maksusitoumuksella. Lääkärinlähete hierontaan ei ole tehnyt hieronnasta sen kummempaa kuin ilman lähetettä. Veteraanit tietävät, että kuntoutus on ollut rahastusta veteraanien kustannuksella. Kuinka on käynyt suurten kuntoutuslaitosten. 

Kun rahat ovat loppuneet, on maksavien asiakkaiden määrä vähentynyt. Virossa on kylpylöitä, joissa saa edullisia hoitoja samalla kun pistäytyy viinanhakumatkalla. Yksi tie, kaksi tai kolme (ihanat tytöt) asiaa, jos ei ole vielä koukussa. Silloin on tullut petetyksi ja saanut huijarien myrkkyviinaa. Valtion järjestämää korviketta seurauksineen näin rauhanaikana. Kokenut kaikki tietää ja vaivainen kaikki kokee. Ei enää järjestettyä vaalikeräystä totesin ennakkoäänestyspaikassa, vaan vaalirahat suoraan vammaisjärjestöille auttamaan heitä kaikkia yhdellä kertaa.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Torta på torta

Liika on liikaa joka asiassa. Onpa hyväksi havaittu brändi ryöstönkohteena unikoissa tai kakuissa. Isot syövät pienet ja hitaat syövät nopeat, kun on päästy taantumasta lamaan. On kyse työstä ja tuotteesta. Tässäpä meillä pulma, jonka selvitän kermakakulla päin naamaa. Illalla vierailin Durakovossa dokumenttiprojektin mukana. Aamulla katsoin kuinka Ellun-kakun leipominen loppui, kun kauppa vaihtoi leipuria. 

Nyt esitän piäsnuatikoille en itselleni piällysmiehenä, mikä mahdollisuus on sukupolvenvaihdokselle, omaishoitajalle ja ammattitutkinnon suorittaneelle laillistetulle hierojalle pysyä elämässä mukana kierroksien lisääntyessä tässä hullunmyllyssä. Intiaaninimekseni otin "Yksi, joka pamauttaa päähän". Sukupolvenvaihdos mielessä läksin omaishoitajaksi. Jonkun oli otettava vastuu vanhempien työn jatkamisesta ja heidän auttamisestaan, kun kunnalliset palvelut oli ajettu alas. Aloitin kunnallisella kotihoidontuella. Sitä kesti aikansa, mutta omaishoidontuki olikin jo lakisääteisesti pienempi ja sosiaalilautakunta peri sen takaisin isältäni miinusmerkkisenä omaishoidontukena. 

Onko kukaan toinen maksanut kunnalle saadessaan hoitaa vanhempiaan omaishoitajana? Puiston penkiltä annettiin vahingon kiertää. Olihan ministerinpesti mennyt sivu suun, kun perheyritys joutui selvitystilaan. Selvisin Ahtisaaren fitness- ja fettfriajasta lainpuitteissa 6-kymppisenä, verkkokirjoitustaidottomana. Sukupolvenvaihdos toteutui samalla periaatteella, jolla valkoinen mies osteli intiaaneilta heidän asuinalueitaan. Siinä punnittiin luonnonarvot, ilmansuunnat ja auringonlaskut. Minun rannasta tuli UPM:n metsäkoneiden varastointipaikka. Isästäni kuoltuansa miljonääri. Silloin en vielä tiennyt, että venäläiset äkkirikastuneet olisivat kunnalle mieluisia uudisasukkaita. Nyt tiedän. 

Olen ollut 8 vuotta maanpaossa. Lait ovat kaksinaismoralistisia. Laillistetusta hierojasta Eu:n naiskauppaan hieromaanko rauhaa, että Kela-korvauksella työkunnonhoitaminen olisi kannattavampaa. Ei toteutunut talousvaliokunnan puh.johtajan ehdotus, vaan pankkikriisi toteutti kotimaisen version. Pankki antoi vuokralaiselleen oikeuden uhata välimiesoikeudella. "Jos nyt et myy omistamaasi työhuonetta, se otetaan sinulta ilmaiseksi." Nuori hieroja/sairaanhoitaja menetti työhuoneensa. Otti ja lähti Ruotsiin. Sieltä sai työtä ja työstä palkkaa. En odota hänen paluutaan takaisin. 

Kirjoitustaito kuuluu kaikille. Siksi hakeuduin projektikoulutuksiin. Pari ammattitutkintoakin tuli suoritettua, joista YEAT etäopiskeluna verkossa kaapelikatkoksista ja digi-digi-ongelmista huolimatta. Olin ehdottomasti yli-ikäinen ja yrittäjä/omaishoitaja-ammattilainen saamaan porkkanastipendiä, jonka nuoremmat kuittasivat opiskelustaan. Olen ylpeä selviytymistarinastani, näyttötutkintokansiosta ja monesta hyvästä tilaisuudesta, joita minulle on tarjoutunut ja joihin minua on kutsuttu juhlimaan 150-, 30- ja 10-vuotisjuhlia. Tämä Oleg viihtyy Duragovossaan, jossa oleminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja kunnioittamiseen. Pyyhin lunta ehdokkaiden parrasta vaalien aikaan. Nyt joku nuolee kasvoilta kermakakun jämät, kun kakuttamisjuhlatahti vain kiihtyy.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Sydämeni laulu

(romaanista "7 veljestä" )

Tuonen lehto, öinen lehto

siell' on hieno hietakehto
sinnepä lapseni saatan.

Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell' on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella
helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss' kellahdella
kuullella kehrääjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.

Mummolaan


maanantai 13. lokakuuta 2008

Muistatko metsätien

Käpykankaat ja muurahaisenpolut olivat parasta
vyöhyketerapiaa silloin ennen. Juostiin kesäisin paljasjaloin. Keväällä oli kiire kokeilemaan, joko kengät ja sukat voisi heittää pois. Seurauksitta siitä ei selvinnyt. Punottava, halkeillut, kirvelevä ja ahavan puhuma iho paljasti lankeamisen variksen houkutuksiin. 
- Tule tänne nurkan taa, saat multa variksensaappaat. Rasvaa nahkaan ja kengät jalkaan vielä kesäkuun kymmenenteen päivään asti. Sen jälkeen ei ollut enää kylmää odotettavissa. 

Vappu oli tyttöjen kesäkretongin esittelytilaisuus. Mekko on uusi ja maakin on märkä, oli tytön puolustus estellessään liian innokasta vappuheilaa. Nyt keväät ovat kylmiä, joten villahousut joutaa pois vasta juhannukseksi. Marraskuussa käydään suppilovahverometsässä. Mistä metsätie muistuttaa? Talvella oli etsittävä lisätyötä perheen elättämiseksi. Oli suuri onni hätäaputyönä päästä tekemään tietä hevosen kanssa. Ei riittänyt rekipeli, vaan tarvittiin kumipyöräkärryt. Karjapolut kiertelivät metsissä, mutta tieuran leveneminen kaksiraiteiseksi kertoi, millä ajopelillä tietä käytettiin. Havunneulaset antoivat kuluneelle raiteelle katteensa. Ikihongat päätyivät tiensä päässä vesireiteille.

Maanviljelyksessä kehitys kulki risukarhista suuriin koneisiin ja hevosvoimien siirtyminen konepellin alle vaativat leveät, suorat tiet. Ne tarvitaan syöksykierteeseen, jota on edeltänyt pienten maatilkkujen joutuminen tiemaaksi jokaisen kulkea omaa tietänsä mökilleen. Sitten tulee tiekunta isännäksi, laskee yksiköt matkan pituuden ja käyttötarkoituksen mukaan. Jos joku osakas ei miellytä, hänelle jatketaan maantietä järvellä puoliväliin kirkonkylään asti ja muutetaan mummonmökki lomakiinteistöksi. Rekisteröidään rakennusvalvontarekisteriin ymmärtämättä, että en ymmärrä tai ymmärtäen, että sillä voi rahastaa.

Minua on pyydetty mukaan rahoittamaan uusrikkaiden lomakiinteistöjen arvonnousua, kun ei voi akkojen vedenhakumatkaa pidentää. Vesi pitää johtaa satoja peninkulmia vesijohtoverkostoa pitkin otettavaksi seinästä. Tätä raha teettää. Mitä varten hankitaan luksusmökki kakkosasunnoksi. Saahan siitä sisustusohjelmia televisioon ja lehtiin kuvia, joista minun pitäisi olla kiinnostunut tilaamalla lehti tietääkseni, missä julkkikset piipahtavat kiireiden keskellä. Ei kiinnosta Mika ja uusi rakas eikä hylätty vanha rakas ja lapset, kuinka he rahansa jakavat. 

Aika näyttää, mitä lapset kertovat aikuisena lapsuudestaan, kun rahasta ei ollut puutetta ja isän rakkaudenkohde vaihtuu ja vaihtuu ja vaihtuu. Mikä on ydinperhe. Ovatko kotileikit, isä, äiti ja lapset yhtä vanhanaikainen käsite kuin risukarhi Jukolassa. Pojat tarkastelevat unohdettua risukarhia pellon reunassa. Vanha isäntä huutelee: 
- Pois pojat koneen kimpusta. Elettiinpä ennenkin. Nyt filmi kelaa suurta massatuhoa kuin naisterroristien ryhtyessä teatterinvaltaukseen. Minulla ei ole enää mitään menetettävää eikä monella nuorella miehellä varmistaakseen rauhan jatkumisen harjoittelemalla puolustautumista miestenkoulussa. 

Pisa on mennyt päähän. Ahtisaari puhuu armolahjoista, minä elän aikaa, jolloin Thomas Mann sai nobelinsa. Jätti kotimaan sekasortoon Hitlerin valloittaessa maailmaa niin idässä kuin lännessä. On muitakin samankaltaisuuksia kahden nobelistin elämien välillä. Mannilla ei ollut osuutta kotimaansa yhteiskunnallisiin tapahtumiin kuin kirjailijana. Ennen palkintoa presidentti vaikutti lain hyväksyjänä allekirjoituksellaan minun elämäni eriarvoistamiseen tasavallassa. Niin makaa kuin petaa armolahjoilla tai ilman.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Projektin muuntaminen

"Voisit aloittaa vaikka heti."
Katsoin Huovilan puistossa kivijalaksi jääneen kivilinnan päänäkymää kuin tulevaa uutta vaihetta elämässäni. Leveä hiekkatie johtaa alas lammelle, jossa pulppuaa suihkulähde. Jotakin hyvin kauan sitten näkemääni palautuu mieleen. Visioni tulevasta heräsi eloon. Siirtymävaihetta kestää 10.10.10 asti, siitä olen saanut jo kirjallisen lupauksen. Lippu salossa liehuu Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi. Veljeksistä on tullut elämässäni lukematon määrä vaikuttajia, jotka ovat yrittäneet kammeta kehityksen suuntaa tuhontielle. 

Kirjoitettuna työnimenä he ovat "Seitsämät veljekset". "Die sieben Brüder" on minun käymä kehityskeskustelu itseni kanssa omasta elämästä. Suurperheestä ydinperheen kautta sinkuksi on väistämätön tosiasia monen kohdalla. Vaihtoehdoksi tarjoutuu Camphill ja Rudolf Steiner: Sosiaalinen peruslaki. "Yhdessä työskentelevän ihmisyhteisön hyvinvointi on sitä suurempi, mitä vähemmän henkilö vaatii itselleen suorituksensa tuloksesta ja mitä enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyksi, ei hänen omista suorituksistaan, vaan toisten suorituksista." Tässä valossa kaikki poliittiset itsestään selvyydet kääntyvät ylösalaisin, zoomaus päälaelleen. 

Omaishoitajista tehdään poliittisia orjia ja omistajista tulee rahakasan päällä istuvia Roope Ankkoja. Radiossa tähystävät peräsuoleen ja pimenevä digi-tv-blondi käkättää hymyä pyllyyn. Siinä meille suomalaisen kirjallisuuden päivän noteerauksen huippu. Lääkäri vastaa palstallaan kysymykseen pers'silmän väriä ihmettelevälle, ettemme ole niin sinisilmäisiä. Kotisivujen oppimispäiväkirjan sisällysluettelo on tehnyt tehtävänsä. "Koulutus - verkkokirjoitustaito - on avain, jolla hallitsen muutosta, toteutan omia tavoitteitani ja huolehdin kansalaisvalmiuksista." Minulla on ääni ja annan sen ilmaiseksi syksyn 2008 kunnallisvaaleissa. Isäni palasi Suur-Suomen sotaretkeltä ja antoi äänensä presidentinvaaleissa 6.2.2000. Seuraavana aamuna hän antoi henkensä ja kuoli.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Retki meren rantaan

Kenraali ja isäni elivät samat vuodet. Isäni kanssa viimeisiä vuosia viettäessäni käytin henkistä pääomaa; "sillä köyhän ainut huvitus, on vilkas mielikuvitus." Nyt tiedän, se on myötäsyntyinen solumuisti historiasta ennen syntymää ja omasta ajasta elettynä elämänä kuin nahkiaisten tapposuolauksessa. Nahkiaiset ovat ympyräsuisia raadonsyöjiä. Iilimadot ovat samaa sukua. Niitä käytettiin ennen kuppareita verenimijöinä. Poliittinen kenttä on sotatilassa. Nahkiaiset suolataan elävältä hämmentämällä niistä veret ja elo pois. Iilimadot puhuvat ymmyrkäisillä suillaan veretseisauttavia uhkauksia rahan mahdista ja markkinavoimien tuomasta turvallisuudesta. 

Kenraali mielipiteillään on ollut kansan kahtia jakamista vastaan. Suuri suomalainen-kilpailussa pääsi pitkälle. Mutta Rölli voitti kansan äänestyksellä koko potin. Siirtomaavallan aikana valloittajat käyttäytyivät maailmalla eri tavalla kuin kotona."Mun isän oli sotamies ja nuori, kauniskin." Kuva kertoo sen muuttumattomana lapsuuskodin seinällä. Siellä on tallella vanhimman sisaren todistus rippikoulun käymisestä. Uskoon hurahtanut sukulaistäti ei voi sitä tehdä turhaksi. On käynyt läpi samat asiat vanhoilla päivillään, mutta mitään hän ei ole oppinut läheisriippuvuudesta, taivasosuudesta ja muista jokaisen omista asioista. Kenraalin tytär muistelee isäänsä ja minä omia vanhempiani ferrarinpunaisena omaishoitajana yhtä lämmöllä ja glamourilla kumpikin.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Villasika

"Senkin porsas" on usein käytetty vertaus pienen ihmisen työn ei-toivotun tuloksen tekijästä. "Kuule, porsas on sian lapsi." Näin on palattu alkutekijöihin. Järven rannalla kasvaneena sai oppia uimaan syvissä vesissä, soutamaan verkkoja veteen ja perkaamaan saaliin tuoreeltaan. Se herätti huomiota kotitaloustunnilla. Perkasin hauen kuin vanha tekijä. Tytöt kirkuivat kalan nähdessään, etteivät he siihen koske. Nyt ostan vanhoja kaloja myyntitiskistä. Lohet haluaisin suomustaa ja syödä nahkoineen. Suomut ovat kuivettuneet kiinni ja vievät mukanaan nahankin kypsytettynä. Samoin haluaisin tuntea ihmiset tunteineen enkä puiston patsaina, mutta heitä luen vain kehonkielellä. Sanat ja kehonkieli eivät kerro samasta asiasta. Syntyy väärinkäsityksiä. 

Vakka kantensa valitsee peilaamalla itseään näkemäänsä. Kolmen vuoden kuluttua näkökyky on palannut ja alkaa vastakohtien yhteen hiileen puhaltaminen. Vauhtisokeus estää matkanteon samaan suuntaan. Ei auta PuheJudo eikä vuosisadan rakkaustarina saa onnellista loppua. Kuinka maailman nopein kansa valitsee kumppaninsa. On varikolla notkuvia naisia, mutta turhaan, jos ei osaa hoitaa omia asioitaan. Huovilan puiston kivilinnan rakentaminen jäi kivijalkaan, johon on suunnitteilla ruusutarha. Kuulin tarinan, joka rakkaustarinoista on paras. Minun työni ei ole tietää eikä oppia tuntemaan kaikenlaisia petaustapoja; sillä niin makaa kuin petaa. Villasika ja villakuore pitäkööt villansa. Villoista villoin on Villa Mairea.


Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman.

Eu:n suurella ja kunnan pienellä rahalla suvun ranta muuttuu varastopaikaksi ja varastotalon ohjesääntö 1 toteutuu: venäläiset uussuomalaisiksi Vihtaniemeen. Siinä on sukupolvenvaihdos ja hiljaisen tiedon siirtäminen tuleville sukupolville. Tuusniemen Vihtaniemestä olen minä tullut, Duusniemeen olen minä tuleva. Siellä on isovanhempieni ja vanhempieni hautapaikat sekä punaisena vangitun setäni joukkohauta. Tuhkauurna ei tarvitse paljon tilaa loppusijoituksessa. Vihtaniemeen perustan muukalaisille hautausmaan, sillä uussuomalaisia tuskin kukaan kaipaa heidän kuoltuaan. Kiintiöpakolaisilla ei ole paluuta kotiin eikä heidän kotimaahansa jääneillä sukulaisilla ole sieltä pois pääsyä. On oltava terroristiksi epäiltynä pelon alla. 

Jos kuka kerran keksitään, sitä aina epäillään ja kohtalona on tulla kidutetuksi pahamaineisilla vankileireillä. Meidän poliittisen kentän on sekoittanut raha ja viimeiseksi uusrikkaat venäläiset. Se ei pelaa, joka pelkää. Väliinputoajat ovat pelkääjänpaikalla. Pelaajat palkitaan rahalla. Vanhempieni kuoltua 4. ukkaasi velvoittaa tottelemaan piäsnuatikoita. Mutta he eivät hoida asioitamme oik'pelillä. Minulle jää ainoaksi mahdollisuudeksi pistää kivet kuppiin ja ääneen ihmetellä vääryyksiä. Pahantekoon en tule mukaan. Siksi toimintaympäristön etsiminen on vakiintunut epäviralliseksi organisaatioksi. 
Takana on lukemattomat harharetket §§§§§§§-viidakossa. Viidakkokirjoja yritetään kääntää selkokielisille ihmisille sopiviksi vuosia kestävien valitusportaiden kautta. Vanhat tädit eivät ole munineet ja siksi valituksista ei tule uusia tulkintoja, onhan Kelan päätökset nahkamunapäätöksiä. Kaikkia Kelan oven aukaisseita epäillään etuuksien väärinkäyttäjiksi.

Uusi viini uudessa leilissä

Kuka palauttaa maiseman perinnemaisemaksi? Kuka herättää henkiin kuivuneet käärmekuuset ja pulppuavat lähteet? Ajatukseni on ollut seurata vanhempieni jalanjälkiä. Mutta edellisen laman seurauksena kaikilla muilla osakkailla oli kiire myydä metsät ja jakaa riitelemällä mökkitontit. Jakajat ja julkeat uskotut miehet löytyvät rahalla. Voin verrata omia mahdollisuuksia Collinin toteutuneisiin suunnitelmiin. 

Lapset avasivat silmäni kivitaloista istuessamme raunioilla. Kivilinnan kivijalka muistuttaa kartanonherran aikeista. Kuinka paljon tehdä halusin, kuinka vähän sainkaan aikaan. Olisi nukketeatterin aika. Kunta pelasti Eu-rahalla Huovilan matkailukohteeksi. Minun rantani kunta halusi muuttaa Eu-rahalla UPM:n metsäkoneiden varastopaikaksi. Myy tai ulosmittaamalla ottaa rannat venälästen käyttöön. Kunta maksaa kunnan velat pois, virkamiehet ottavat oman osuutensa välj'vouhkana. Vieläkö olen torppari tämän päivän Suomessa?

Eilen tuulahdus Euroopasta

Eu-rahalla pelastettu rakkaustarina Huovilan puistossa.

Vedenjakajalla 3.10.1900 -2008

Sitoudu onnistumaan (aamun ajatukseksi)
- Ennen sitoutumistaan ihminen aina epäröi, vielä on tilaisuus vetäytyä takaisin. Kaikkia aloitteita ja luovuutta koskee yksi perimmäinen totuus, jonka huomiotta jättäminen tekee tyhjäksi lukemattomat ideat ja suuret suunnitelmat: 
- sillä hetkellä, kun ihminen lopullisesti sitoutuu johonkin, silloin kaitselmus puuttuu peliin. Tapahtuu kaikenlaisia avuksi tulevia asioita, joita ei koskaan olisi muuten tapahtunut. Sitoutumispäätöksestä seuraa kokonainen tapahtumien virta, joka tuo ennalta arvaamattomia tapahtumia, tapaamisia ja aineellista apua, jota ihminen ei olisi voinut uneksiakaan saavansa. -W.H. 
 Murray
Tove Jansson

Voi pientä juhlijaa
aamu alkaa sarastaa.
Kello viisi on.
Vaellat yössä yksinään,
väsymys käy jo käpälään.
Et löydä tietä kotohon.
Vaellat yössä yksinään,
väsymys käy jo käpälään.
Et löydä tietä kotohon.

Tämä kortti on palaute tapahtumista ja tapaamisista, joista en osannut edes uneksiakaan. Juhlakutsun lauloi todeksi jo etukäteen medborgare, joka osasi onnitella onnenkantamoisesta. Lupasi nostaa lippua salkoon juhlan kunniaksi. Vietiin kotoa ja tuotiin kotiin. Itse juhla kantaa ainakin toiset 150 vuotta sukupolvesta toiseen. Olihan se kirkon juhla.

Tänään euroopanomistaja

"Voita itsellesi eräämaa" ---- Savolaisen laulu A.Oksanen

Mun muistuu mieleheni nyt
suloinen Savonmaa,
sen kansa kaikki kärsinyt
ja onnehensa tyytynyt,
tää armas, kallis maa.

Jos kielin voisi kertoa
näkönsä vanhat puut,
ja meidän vaarat virkkoa,
ja meidän laaksot lausua,
sanella salmen suut;

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Ansansa itsekenelläkin

Monen miehen loukku ja yllätys, yllätys, naisetkin ovat menneet mukaan vallan väärinkäyttäjinä. Naisen aseet ovat rämpsyjä. Kuinka nainen sen virittää, en anna oppitunteja. Nainen on muuttunut helposta nakista hiirenpyydykseksi Syntisenlaulunmaassa. Miesten loukut, naisten rämpsyt voivat loukata kumpikin yhtä paljon. 
Nyt on se viimeinen villitys, josta hautavahdit varoittivat kalliohaudalla. Paavali vapautui kahleista vartioiden nukkuessa. Samoin hauta oli tyhjä kolmantena päivänä. Mitä enemmän lisäämme oviin turvalukkoja ja varmuusketjuja, sitä enemmän pelkäämme tulevamme ryöstetyksi. Kukaan ei ole tullut katsomaan, onko tv kannettu kellariin, kun sanoin tv-luvan irti. 

Saa minulla olla tv-aparaatti nurkassa, kun digi-tv-yhteys pätkii. Samoin saa lankapuhelinkone olla museokäytössä muistuttamassa ajasta, kun tiettömän taipaleen taakse saatiin puhelin ja nyt ollaan kaapeleita kerimässä kerälle. Olen saanut kaksi kertaa läppärin suojapussin lahjaksi hyvästä valinnasta. Kysyin, mitä minä olin valinnut, mistä minua onniteltiin. Se oli vahinko. Pussia ei tarvitse palauttaa. Mutta sama vahinko uudelleen, uusi pussi, uudet onnittelut olemattomasta valinnasta. Vaikka se laukaisee liipasimen ostaa jokin uusi turhake, en kampea ansaan. Viritellään loukut, rämpsyt ja nakit torjumaan myyrätuhoja myyräntyötä tehdessämme.

Inger, ruusuja kartanosta kuninkaan

Kaukaa tuodut ruusut muistuttavat jokaisena juhlapäivänä antajastaan ja päivänsankarista. "Itseys on ihanin mahti, minkä sait syntymässä: älä anna pois ikinä!" Suomi-neidon itseys on markkinamiesten kauppatavaraa. Eikä vähiten tänä päivänä, kun rahamaailma on syöksykierteessä. Rahaa löytyy pankkien pelastamiseksi, mutta kuinka käy ihmisten. Seurakunnan pappilassa oli puutteensa käyttää pappilaa virka-asuntona. Kukaan ei pakota papin perhettä asumaan pappilassa. Papin perhe saa oman kodin. 

Kauniilla paikalla oleva pappila tulee myyntiin. Tiedustelen kunnasta pappilan uutta käyttöä. Puhelimeen sattuu juuri oikea kauttakulkeva virakamies. Saan yllättävän vastauksen. "Minähän asun siellä." Hän sanoi pappilan myyntihinnan olevan yli miljoona mummonmarkkaa. Hän itse oli tehnyt puolta pienemmän hintatarjouksen. Hehkutin innostustani ostaa kauniilta paikalta myyntiin tulleen pappilan. Pappilassa oli tulenkestävä arkistointihuone. "Ja hurskaimmat nukkuvat siellä", olisi huone uusiokäytössä. 

Sama tilanne toistuu Käsityöläistalon pankin muuton jälkeen tyhjäksi jääneelle pankkiholville. On hyvä, kun meillä ei ole kassakaappia, huokasi pieni tyttö nähtyään sarjakuvan karhukoplan murtopuuhissa. Julman jumalan nimiin meitä pelotellaan. Kuinka meidän tulisi elää, mitä meidän pitäisi tehdä ja mihin pitäisi sijoittaa viiden euron eläkkeenkorotus. Olisin yllytyshullu ja luopuisin itseydestäni, jos voiton/tappion maksimoimiseksi tekisin ohjeen mukaan.

Pieni äitini asettui ladulle naapurin aikamiehenkokoisten koulupoikien tielle. "Antaa tulla nyt lunta tupaan, jos on halu tehdä kiusaa. Mutta jättäkää tytöt rauhaan." Hämmästyneenä seurasin pojan avaimella menevän sisälle naapuriin, olinhan juuri tavannut ekaluokkalaiset tytöt juoksemassa tiellä pakoon. Kysyin, miksi he juoksivat. Takaa-ajajana oli naapurinpoika pajuvitsa/aurausmerkki kädessä. Sillä hän löi tyttöjä, jos tavoittaisi. Veljekset tappelivat tosissaan. Jos siihen puuttui alakynteen jääneen puolesta, sai poikien äidiltä huutoryöpyn. "Minun puolesta tappakoot vaikka toisensa, en enää mene väliin." 

Aika on muuttunut. Vanhemmat puolustavat lapsiaan, ettei naapurin akat enää tarvitse nähdä mitään. Kyllä alle 15-kesäiset tietävät, mitä akoille vastaavat. Siinä oli myös poliisin poika kellokkaana. Jos sinulla on jotakin valittamista, ota isään yhteyttä. Minulla ei ollut perheasioihin mitään tarvetta puuttua, mutta taloyhtiön tilintarkastajana kysyin poliisin vastuuta. Hänen tarpeensa saada rakennusapua taloyhtiön kirvesmieheltä oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Muut luvatut työt saivat odottaa. Tämä on sitä hyvävelijärjestelmää omaksi eduksi. 

Sukupolvenvaihdosta läpikäydessäni olen saanut ohjekirjeitä siirtyä pois vastuusta. Sitä en ole tehnyt, vaan olen ottanut fyysistä etäisyyttä luopumatta itseydestäni tehdä omalta kohdaltani parhaani. Käynti Huovilan puistossa vahvistaa suvuntarinaa. Yksi syntyessään kultakehdon sai. Toinen tänne syntyessään vain puutteen sai. Mutta taas tulee maailman rauhan ylläpito todistetuksi. Meidän köyhyys ei ole rahanpuutetta vaan järjenköyhyyttä. Meidän rikkautemme ei ole painavissa osakesalkuisssa, vaan se on riemujen rikkaus ja surujen summa. Rakkaus.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Yksi syntyi kultalusikka suussa, toinen lensi yli käenpesän.

Värit ovat palanneet maailmaani. Sen huomasin aamulla odottaessani kellonsoittoa. Mikä sai ottamaan esille punaiset joulupallot ennen pikkujouluaikaa. On tulen aika metallille hyvässä mielessä. Siellä punainen, kulta ja hopea ovat kerrankin hyvässä hengessä täydentäen toisiaan. Sateenkaariöljyjen värin, tuoksun ja öljynhengen vaikutuksen halusi Ulla-Maija esitellä tietokoneella tehtynä paperiversiona. Minä tunnen sen nahoissani jollakin tasolla aromahoidossa erikoisesti. En voi muuten sitä ilotulitusta kertoa kuin hurahtaneen pommimiehen tai -naisen kuviteltu palkinto kuoleman jälkeen. Palaan takaisin sanoen: 
- Ihmiskunta tekee itsemurhaa ympärillä julman jumalan tähden. En ole enää verkonsilmässä kalana. Verkko hehkuu ruskan sävyissä. Tästä ei ole lupa puhua ääneen, muuten ymmärtämättömät vievät pakkohoitoon.

Naisterroristeilla teatterinvaltaukseen ryhtyessään ei ollut enää mitään menetettävää. Minulla on vielä otettavaa, mutta mitä minulla on annettavaa, sitä ei voi ottaa minulta pois. Olen valinnut punaisen pommilaukun, jossa on symbolinen kynä. Verkkokirjoitustaidon käyttäminen on vaikeampaa kuin pyssyn hankkiminen. Korkeimmalta taholta meidät yritetään torjua kollektiivisesti. Sukulaissieluiset tunnistavat toisensa, puhuvat samaa iloista kieltä Leevengoodin kanssa. 

Mitä se lounatuuli itkee? Se itkee viivasuoria suita. Botuliinilla turvotetut huulet jäävät törölleen signaalikatkoksen yllättäessä. Tai käsi vispaa sanojen tehosteeksi, kun vastataan tyhmiin kysymyksiin. Se on päivänselvää, katteetonta sanahelinää. Löytyy vain miljoonaluokan rahasummia, joita syydetään kuin tuhkaa tuuleen. Sinne meni eikä riittänytkään. Tänään näin ja huomenna toisin. Ei ole mitään uutta länsirintamalla, missä se länsi alkaa.

torstai 2. lokakuuta 2008

Takaisin kaappiin ja kaapinovi kiinni

Sinäpä sen sanoit. Kohdalleni on osunut kaappikatastrofi kerta toisensa jälkeen. Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaan. Turkan oivallus vanhoista naisista voimavarana on testattu. Se pelottaa suomalaista missukkaa, jolla on vain hauskanhuntu hartioilla. Ikä ei ole vääryydellä saatu, Kelan tehtävänä on vintata kintaalla päin vähän ennen 65. ikävuotta. Sanavarastosta otetaan sanat "varhennettu" ja "vanhus". Sovitetaan ne yhteen ja saadaan arvonimi "Varhennettu Vanhus", ja maksatetaan siitä vielä kuin kulutusluottoa loppuelämä. Tämä on se sanapari, joka tekee meidät terveeksi. 

Radiopsykiatri selvitti, mikä meidät tekee hulluksi. Se on sanojen kaksois-, kolmoismerkitys. Vain lainlaatija on meidän kielenhuoltaja keksiessään uusia, kuvaavia nimityksiä omaan käyttöönsä. Nainen takaisin kaappiin varmuuden vuoksi turvasäilöön. Sissien sieppaama tyttö kertoo tarinaansa. Sissit tulivat ja tappoivat vanhemmat lasten nähden. Ottivat tytön ja veljen leiriinsä. Tyttöä kopeloitiin ja kysyttiin ikää. Hän oli 13-v. Miehet jättivät hänet kasvamaan muutamaksi vuodeksi. Sitten hänet annetaan toisille miehille. Tyttö pääsee leiriltä pois, veli jää sinne. Itkien kertoo kokemuksistaan ja haluaisi päästä kouluun. 

Poikkeavatko valkoisen ja mustan tytön kohtalot toisistaan. Elinikäisen oppimisen mahdollistaa laki, mutta kun elämäneväät ja henkinen pääoma eivät noudata markkinatalouden lakia ilmoittamalla loppumisestaan, on säädettävä laki: Se on finiitto nyt. Päämies vahvistaa allekirjoituksellaan lain ymmärtämättä sisältöä. En yhtään ihmettele jos Suomi ukkoutuu. Pelataan pois medborgaret, että itse voi jäädä odottamaan palkintoja maailmanrauhan hyväksi tehdystä työstä. 

Eipä käy katteeksi, mutta vähän jurppii 54:n omaishoitovuoden kertyneestä eläkkeestä tehty varhennusvähennys. Se oli naurunpaikka, kun virkailija sanoo, ettei se vähennys niiiin suuri ole. Vastasin, kun nauru antoi myöten. Ei vähennys voi niiin pienestä eläkkeestä suuri ollakaan. Nyt blondi sanoo ruudussa: Hymy pyllyyn. Älyä on, mutta se tulee jälkijunassa nuorten taholta. Vanhuus ja viisaus asuu yli 65-vuotiaissa naisissa/ihmisissä, jotka ovat voineet elää ennalta arvaamattomien ongelmien kanssa. 

Mitkä ovat seuraukset omaishoidon "Tähtihetkistä"? Ei ainakaan ole tavattu torilla vanhempien kantaessa reppuselässä kersojaan nähdäkseen sarvipäisen, naamioituneen Lordin, joka palkitaan suomalaisella työnmerkillä. Hallelujaa, Hanna ja lapset. Naapurimaan johtajien hautaamisessa työnmerkit seuraavat tuonpuoleiseen. Tunnustuksen antaminen jäljenjättämisestä on kuoltua turhaa, kuin valkoisten veteraanien lupaama havuseppele haudalle punaisen veteraanin kuoltua. Isäni sanoi:
- Ehtiihän tuon sittenkin. Ja minun vastakysymykseni: Pitäisikö minun se vielä pyytää? Nähkää punaista, minulla on vihreä aalto menossa ferrarinpunaista mattoa pitkin.

Ääni, rahat tai henki

Ei järjen vastakohta ole tunne vaan tyhmyys. Ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Tuli se presidentti valituksi 6.2.2000 isäni viimeisenä elonpäivänä. Seuraavana aamuna kello löi jo viisi. Lapsille ei tullut herätys lähteä joulukirkkoon, vaan isä jätti viimeisen viestin luoden silmäyksen elettyyn elämään ja hyräili. "Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille." Minulle tämän tiedon välitti yöhoitaja Paula lempeällä äänellä. 

Toivo pyysi omat vaatteet viimeiselle matkalle. Silloin sataa lunta. Maat oli sulat, mutta siunaushetkellä taivaalta leijailivat lumihiutaleet. Saman ajan eläneenä tuiskussa ja tuulessa vein matkavarusteet isälleni kymppihuoneeseen. Soitin viimeisen kerran paimenpojalle, "jos sijailtain en nousekaan, taivaaseen tullos noutamaan." Vuodeosasto pidätteli hengitystä kuoleman noutaessa luovuttaneen matkamiehen. Kuningas on kuollut, eläköön uusi kuningatar! Tiesin vaalin lopputuloksen, mutta muuta ennakkovaalitaistelua ja voitonjuhlapauhua en muista. Olimme vain antaneet yhden ilmaisen äänen, kumpikin omamme, sen enempää ottamatta kantaa asioiden puolesta tai vastaan. 

Nyt äänestä on tullut kuin sijoittamista. Vaaditaanko leskenrovot yhteen vai useampaan munakoriin. Kun munat meni rikki, niin Kalle-Kustaa itki. Itkekää itkut maailmaan, sillä mitään ei ole suurempaa kuin työtä tehdä ja rakastaa. Tämän kirjoitin palautteena surullisille lapsille, kun hän puhui pankinjohtajaisänsä luovuttamisesta hoitokotiin. Minulle tuli ilmoitus, ettei enää tarvitse odottaa vastauksia lähettämiini kirjeisiin. Viimeaikaiset tapahtumat ovat nostattaneet läpipääsemättömän puhetulvan. Huudetaan niin kovaa ja korkealta, että en kuule pauhun yli, mistä ne puhuvat. Liian paljon rahaa etsii kohdetta. Seuraako siitä hyvää vai pahaa. Kokemuksesta tiedän; pahaa, siinä menee ihmishenkiä.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Lopputarkastus

Laadunvalvontaa on tämäkin: Kunpahan on hänessä, sanoi vasikalle juomaa vienyt kesäapulainen. Kaatoi sangollisen juomaa vasikan päälle. Ei tiennyt, kuinka vasikan saisi juomaan. Syster Dagny, help! Syötettävä huusi henkensä hädässä. Suu aukesi ja lusikallinen puuroa hujahti suuhun. Jokainen työ vaatii tekijänsä, mutta millainen on lopputulos. Kun työn näkee, niin tekijän tuntee. 

Siitä kertoo pankkimaailman nykytila. 1960 - luvulla pankinjohtajan kotiapulainen osallistui vappumarssiin. Sen seurauksena hän sai lopputilin. Pankinjohtaja sai muotokuvan ja arvonimen jäädessään eläkkeelle. Minulle hän on aina muistutus vallan väärinkäytöstä. Hän pisti paksuksi oman tyttärensä ikäisen pankin kesäapulaisen. Vaimo ja lapset muuttivat pois kotoa. Pankinjohtaja nostetaan jalustalle; arvonimi ja muotokuva pankin seinälle. 

Katson kuvaa kuin alastonta taiteilijaa lillumassa kalkkivedessä näyttelytilan aulassa. Aateluus velvoittaa olemaan tehtäviensä tasalla myös ihmisenä. Mitä ajattelee hammaslääkäri tervehtiessään ivallisesti nuorta potilastaan. Paikkaa hampaan huolimattomasti jättäen paikan niin korkeaksi, että sillä on vain vastinpari purupintana. Kuluu vuosia 25. Leukanivelet ovat kuluneet ja suu vääntyy vinoon. Kukaan ei sillä välillä huomannut vikaa, työsi vain tupakkaiset sormet suuhun ja poisti tai paikkasi hampaan. Tiedän jo 17- vuotiaalla tekohampaat hammashoidon seurauksena. 

Onni on löytää oikea lääkäri, joka vielä haluaa korjata toisen tekemiä virheitä. Suussasi on liian korkea paikka. Ja siitä hän aloitti. Vastinpari katkesi ja siihen sain nastahampaan. Päivystyksessä se kiinnitettiin viimeksi huolimattomasti. 
- Mene kaupungin hammashoitoon loppusilausta varten. Odotin 2 vuotta toimenpiteeseen, joka olisi pitänyt tehdä loppuun päivystyksessä. Kävin vuoron saatuani, mutta siihen paikkaan en enää mene. 

Tilaan aikaa hammashoitajalle. Miksi en aikaisemmin, olen ajatellut. Jos kuolisin, ettei tarvitsisi enää ikinä mennä. No, aika löytyy, "ettei sen takia kannata odottaa kuolemaa." Potilasvakuutus on tullut korvaamaan hoitovirheitä, ettei tekijää syyllistetä. Kuollut potilas on halvin hoitovirhe, eihän potilas enää tuota mitään lisäarvoa. Rahamaailman hoitovirhe tulee kalliksi, kun velkarahalla hankitaan lisätuloja. Mikä on veronmaksajan osuus rahamaailman ylikuumenemiseen. Teet niin tai näin niin julma jumala vaatii lisää ja valittaa aina. 

Lääkärin tarve on vähentynyt, kun olen ihmeparantunut pitäessäni pääni. Kaaoksesta haluan päästä eroon opittuani verkkokirjoitustaidon. Olen selvittänyt ajatuksiani kirjoittamalla itselleni tulkkien ja kirjurien vääristelemättä ennakkosensuurilla, voisiko sen sanoa toisinkin. Valitusportaat läpikäytyään ajatukseni ei ole miksikään muuttunut vuosia kestäneen valitusajan kuluessa. En ole enää yksittäistapaus, vaan käsin on ruvettu puhumaan, kun ei ole ymmärretty kieltä. Siitä muistuttaa WTC-kaksoistornien sortuminen ja suruliputuspäivä 11.9. omille menetyksille. 

Stailaus on pysähdyksissä, kun lahjaksi saadut tuolit ja vitriinit ovat joutuneet lopputarkastamatta tehtaanpakettiin. Minäkö olen se lopputarkastaja. Klaus tunsi olevansa kuudetta kertaa tangomarkkinoiden juontajana kuin italialainen juusto saksalaisen juustolan raaka-aineena. Tai mikä on kiinalaisen vastuu ravintoa tuottaessaan. Yhteisiä ovat uskovaisten tavarat, mutta globaalisti kukaan ei vastaa laadusta, kunhan tuotetaan maailma täyteen roinaa. Loppuu se elintila ja ihmisetkin, kun ainoa poliittinen puhe on ostovoiman lisäämisessä.