keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Toteutunut henkarimatka

Nettiyhteys on OK ja hyvillä mielin pakkaan mukaan otettavat tavarat. Siltä osin saan vähän tilaa komeroihin, kun puutteen paikatakseni olen ottanut talteen kaatopaikalle matkaavia henkareita. Vaatekauppa siirsi tuotteet omiin varastoihinsa eikä henkaria enää tarvita. Tikusta asiaksi asti pääsimme tutustumaan Kartanon miljööseen. Taisi Kartanon kummituksellekin paikka ja tarve löytyä. Kaikki tämä käynnistyi, kun tunnistin, mitä fengshui vaatii.

Inventoin punaiset joulupallot ja jätin ne parvekkeelle palvomaan tulta. Silloin on taottava, kun rauta on kuuma. Mikä oli tehtäväni, kun muuttokuorma pääsiäisen edellä 2000 oli purettu kellarikomeroon ja ovea painamalla saatu lukituksi kuin raudoitettu kapsäkki pitämään salaisuuden sisällään suurissa seikkailuissa. Jos olisin ollut sairaloisesti masentunut omaishoitotyön loputtua, olisin itkien istunut sängyllä tietämättä, missä olen ja kuka olen. Kolme päivää ja kolme yötä järjestin joulupostimerkkejä keräilykansioon. Monet muistot heräsivät kirjeistä ja korteista, kun joulupostimerkki toisensa jälkeen löysi paikkansa.

Vuosia kahdeksan olen väännellyt käsiä sängyssä, milloin kiertäen peukaloita sisäkautta, että sormet muodostavat tynkäsiivet. Niitä räpyttelemällä olen lennellyt paikasta toiseen. Kuvan yhteenliitetyt kädet ovat eriparia, mutta kovin tutut. Tähän iltaan liittyy samaistuminen Günter Grassin kirjoittamiseen seisten kirjoituspulpetin ääressä. Haeskelin sellaista tai saarnastuolia Keltaisen pörssin sivuilta hullunmyllyvuosinani. Toinen valaistuminen oli selkeytenä Solzenitsyn ajatuksista. Venäjä on kaunis kieli puhuttuna, sitä ne harakat yrittivät opettaa ääntämään Pehkosen pajussa. Vankila on keskustelupaikka, kun muu yhteiskunta on kuollut keskustelun lakattua ja turvallinen selvitäkseen hengissä.

Ei kommentteja: