tiistai 9. syyskuuta 2008

Sorrybook

Minä olen vai minulla on? Arvotus on omistamisen puolella. Katson säälien vanhaa miestä, joka koko ikänsä haali lisää omaisuutta. Hän kysyi pankkitilit, autot, talot suoraan ja totesi: Eihän sinulla ole mitään, - johon tunne antoi sanat, - muuta kuin tyhjä pää ja tuulen huuhtoma pee. Sen jälkeen oli minun helpompi hengittää. Ja kuinka ollakaan isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta miljonääri-isän miljoonaperijätär. Leiviskästäni tilin teen, kuinka käytin mä kanteleen.

On se aivan eri tilanne jakaa Vesakkola kahdelle perilliselle kuin Rantalan jakaminen kahdeksalle perilliselle. Kuinka siinä sitten loppujen lopuksi kävi? Avioeron jälkeen perilliselle Vesakkolasta jäi vain isän perintö. Äiti ei ollut mukana kuin lainanmaksajana. Tila kokonaan oli isän nimissä.
Rantala oli molempien vanhempien nimissä. Äiti antoi omastaan 1/16 jokaiselle lapselleen. Samoin isän antama osuus oli jokaista kohti 1/16. Yhdessä näistä tuli 1/8 osuus jokaiselle lapselleen.

Pelastin kesämökkinsä rakentaneille omat rantatontit ostamalla riitelevän sisaren osuuden. Minusta tuli näin miljonääri-isän perinnöstä maksamisen kautta miljoonaperijätär. Näin rahamaailman lait toteutetaan amerikkalaisittain.

Ei kommentteja: