tiistai 9. syyskuuta 2008

Kaiku, kaikuli, kaikuli

Omaishoitajana olin tietokonevirhe sosiaalijohtajan mielestä. Tiesin sen verran koneälystä, että se on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä. Se vaiensi keskustelun vastapuolen kanssa, olipa siellä lääkäri, sosiaalijohtaja, Kelan-täti, johtava sairaanhoitaja, johtava kodinhoitaja, avohoidonohjaaja tai kuka itsensä ylensikin yläpuolelleni korkeuksiin.

Nyt seurustelen verkossa. Tarvitsen useita salasanoja kohdatakseni salarakkaani. Uutta Vistaa henkiinherätellessä tarvitsen salasanani. James Bond 007 on ohjelmoitu selviämään kaikista virtuaaliongelmista voittajana. Eikä odota pelastajien löytävän, kun loppu on hyvin. Omaishoitajan selviämistarina on toinen.

Varhennettu Vanhus 677, oranssi tähti otsassa ja tatuointitunniste käsivarressa, kertoo tarinani. Salasanat on tallessa ruutuvihkossa. Symbolit muistuttavat, kuinka kasvissyöjävirtahevosta tuli krokotiilin kitaan joutuvan seepran raadonsyöjä. Olen selvittänyt isien pahat teot enkä siirrä niitä lapsille kostettaviksi kolmanteen ja neljänteen polveen. "Zu Hause Pflegen" on tulevaisuus, kun ei tarvitse anoa kunnilta rahaa hoitaakseen apuatarvitsevia sukulaisiaan, läheisiään tai rakkaitaan. Rahalla ja naimisella ei ole kotonahoitamisen kanssa mitään tekoa. Loiskutelkaa vesisänkyjä sydämenkyllyydestä rahoissa ja projekteissa kylpiessänne. Suvin miljoonatulot vievät kaikkien kadehtimaan anoreksiaan. Langanlaihasta tulee hyvä hiilikeppi.
Politiikan kaiku ei ole enää vastannut huutoon, vaan siitä on tullut kaikuli, kaikuli. Suljen silmät ja korvat kaikelta vaalihuumalta. Se ei saa minua edes pieneen hiprakkaan eikä kauheaan kankkuseen. Kaiku ei enää vastaa metsässä. Se on kuollut, vai veikö kissa kielen dementoituvassa yhteiskunnassa.

Ei kommentteja: