torstai 25. syyskuuta 2008

Jälleen kerran: Höh, mikä ihmeen yhteismetsä

Perinnemaisemanhoitajat kävivät Vihtaniemessä yhteisellä laitumella. Nauttivat Juojärven puhtaasta vedestä juomapaikoilla ja virkistysalueilla. Naapurin lehmät uivat saaresta saareen etsien vehreimmät laitumet. Nyt voin kuulla Juhlikin kellon kilinän niemen päässä. Se on jäänyt soimaan korvissani tuulikanteleena, jonka vain alkuperäisasukas voi kuulla. Se sisälläni soi.

Vuosi sitten tein juurimatkan Helsinkiin. Juuri-ravintolassa söimme suomalaista perinneruokaa. Vaihdoimme tuliaiset. Sain erikulttuurista kertovat kirjat. Luen niitä saksaksi, tuntuu tutulta. Kuinka olisi toiveeni saudien öljyrahoilla rakentamista lomapaikoista mahdollista. Yhteismetsälle olisi muuta käyttöä kuin kunnan esiinvetämä todistus, että meidän rannat ovat vain metsämaata, varasto- ja kaatopaikkoja. Heidän rannat ovat venäläisten uusrikkaiden lomaosakkeita varten.

Rauhan ylläpitämiseen täytyy varautua sotaharjoituksilla. Kun yksityinen ottaa oikeuden vihaan, hankkii pyssyn, kuivaharjoittelee ampumista netissä ja toteuttaa aikeensa livenä, on yhteiskunnalla sormi suussa. Kuinka tässä näin pääsi käymään? Viattomat siviiliuhrit joutuivat sijaiskärsijöiksi. Tämän toistuu sissisodassa "6billionothers" todistaessa samaa, onhan kyse maapallon asukkaista. En ole nähnyt ulkoavaruuden muukalaisia keskuudessamme.

Isäni ei luottanut lupaukseeni tulla aamulla takaisin. Illan vaihtuessa yöksi hänen puhumisentarve vain lisääntyi ja sillä hän viivytti lähtöäni nukkumaan. Lohdutin häntä: "Jos ei uffoukko minua sieppaa, minä tulen aamulla." Isäni oli petetty liian monta kertaa ja hän tunsi jääneensä yksin veteraaninakin syntyperänsä mukaan valkoisten veteraanien pitäessä yllä paremmuuttaan. Vanhempani olivat ostaneet osakkeen kirkonkylästä ja vanha koti jäi tyhjilleen. Kunta ryhtyi asuttamaan Vihtaniemen rantoja 1986 kuin Amerikan valkoinen mies tarjoten reservaatteja intiaaneille vastapalveluksena luopumistaan asumisalueista.

Tämä aika on menossa pienessä, pohjoisessa lintukodossa. Rahamaailma vaatii luonnonvarat kultaisina vasikkoina ja ihmiset elävinä uhreina julmalle jumalalle. Isältäni otettiin lupaamatta mitään korvaukseksi. Venäläisille tehdään tietä suoraksi ja lisätään heille oikeutta käyttää juosten kustuja teitä meille rasitetienä.

Mitä se vanha Arviitti enää maillansa ja rannoillansa tekee? Hän elätti ison perheensä eläen sovussa luonnon ja naapureiden kanssa. Nyt on suunsoittajat tulleet poskisolisteina halventamaan meidän elämäntyötä ja nostamaan omaa virka-asemaansa. Uudelleen kysyn: Mitä perkeleitä te luulette olevanne? Kiusaaja ahdisti ihmisen poikaa erämaassa. Lupasi viisi virkaa ja kymmenen nälkää, jos lankeaisi kiusaukseen. Ihmisen poika käski kiusaajaa: Mene pois, saatana. Jumalan suunnitelma oli kuitenkin antaa hänet vihamiesten käsiin ristiinnaulittavaksi. Se riittää minulle.

Tämän jälkeen kukaan ei sovita mitään pahoista teoistaan, vaikka hänet hirtetään tai kidutetaan kuoliaaksi. Tämä aika on todistus vallan väärinkäytöstä syyttömien ja sijaiskärsijöiden kiusaajina. Siinä on uusi vielä pahempi sukupolvi kasvamassa perintönä tai viekkaudella saadun virka-aseman väärinkäyttäjänä. Vankila olisi turvallisin paikka ulkopuoliselta uhalta. Sielläkin vallitsee hierarkia saadakseen suojelua ja ruokaa. "Pako" pyörii opetusfilminä kuin "Kauniit ja rohkeat" vuodesta vuoteen. "Kyllä ne ovat viisaita." En voi olla samaa mieltä tällä ferrarinpunaisella elämänkokemuksella.

Ei kommentteja: