keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Elämänpuu ja Tuonenvirran laituri

Aukealla paikalla yksinäinen puu herättää aina ajatukseni. On tilaa ympärillä kasvaa tasapuoliseksi suureksi puuksi. Tunturissa tuulet tuivertavat ja muovaavat puuta käkkärämännyksi tai vaivaiskoivuksi.

Minun rannalla on tilaa elämänpuulle. Siellä on rantautumispaikka ja laiturin tarve. Tultiinhan aina takaisin vettä pitkin. Pahimpien myrskyjen myllertäessä uskoin laiturin häviävän jäljettömiin Tuonenvirran lauttana. Mutta se kesti tuiverrukset eikä kukaan ottanut kainaloonsa lautakseen rajaa ylittäessään. Isän rahoilla se rakennettiin kaikkien hyväksi. Siitäkin saatiin riita aikaan. Raha kulki postin välityksellä saatesanoin minulle omaishoitajana, mihin isä halusi laiturin hintaisen säästönsä käyttää. Käytiinhän vielä kesäisin joskus saunassa Vihtaniemellä. Isä olisi halunnut käydä useammin, kun oli laituri ja sukuviiri.

Kun laituri piti nostaa syksyllä ylös, oli isä lähdössä sitä nostamaan. Mutta jos käyttäjät eivät huolehdi yhdessä laiturista, menköön vaikka Lautturille kuljettaa lähtijöitä Tuonenvirran yli. Isä kirjoitti minulle Suur-Suomen sotaretkeen osallistumisesta. Piti ylittää rajajoki ja sitten valloitettavaa riittäisi. Onko laituri tullut rajajoen tuolta puolen ja tuonut Vihtaniemen valtaajat tullessaan. Kunta ainakin on toivottanut tulijat tervetulleeksi, jos nyt ei kuitenkaan tekemällä tietä suoraksi, mutta laaksot, notkot ovat nousset ja vuoret vaipuneet tasaisiks', sileiksi.

Kuntaliiton mielestä entisiä kuntalaisia ei voida asettaa eriarvoiseen asemaan uusrikkaiden kunnanmökkiläisten kanssa EU-rahallakaan. Tähän on tultu kuitenkin markkinavoimien julman jumalan hallitusaikana Räikkö Räähkien toteuttaessa uusjakoa hyötyen siinä itsekin välj'vouhkana. "Kun ylhäältä kysytään, niin ylhäältä vastataan", julisti punottava ulosottomies viimeisiksi sanoikseen poistuessaan lääkäriin kesken kokouksen. Tämä kertoo kriittisen polun vaiheet kuntatasolta valtakunnan ylimmälle huipulle ja valituksen kautta takaisin. "Kyllä ne ovat viisaita", sanoi isäni eläessään ja sanat elävät tänä päivänä. 11.9. on saanut kalenterissani suruliputuspäivän omille menetyksille ja kadonneille arvoille.

Ei kommentteja: