torstai 14. elokuuta 2008

Ohi kiitävä onnenhetki





Niin pieniksi kasvoimme.
Äskettäin
olit vaahteran lehdellä
vierelläin.

Niin väljästi mahduimme
sekunnin rakoon
kuin aika ois antanut
onnemme jakoon.

Ei silmäni kanna
ilon laidasta laitaan.

Kuin pieniksi joskus
tulla taitaan.
Aaro Hellaakoski: Jääpeili

Aaro Hellaakoski: Huomenna seestyvää
Maalari
Kokonaisen päivän elin
maisemaa,
janoavin silmin koskettelin
puuta, kukkulaa,
illansuussa vasta kuvan tehden:
koivunlehden.


Vielä ei ollut koivunlehtikirjekuorta, oli vain virallisen ruskea, käytetty kirjekuori, johon Maalari raapusti runonsa. Pankin logo vaihtui oranssista op:stä vihreäksi koivunlehdeksi. Ollaan asiakashakuisia, ystävällisiä. Mutta toimintastrategia sama kuin sijoittajilla oranssin värin aikana. Se ahmi omat asiakkaansa ts. otti yksityiseltä ja antoi toiselle. Pankeilla ei ole eroja. On sellaiset pelisäännöt. 

Maalari havaitsi pankkia vaihtaessaan, että uusi pankki rokotti rankemmin kuin edellinen. Koivunlehti uutena viehätti, hoiti puolesta asiakkuuden loppumisen. Sijoitusneuvoja soitti: 
- Oliko pankin toiminnassa jotakin, mikä aiheutti pankinvaihdon. Maalari kertoo syistä, mutta kysyy: 
- Mitä vanhemmillesi kuuluu? 

Maalari sai kuulla surullisen tarinan. Sitä piti vielä tarkentaa, ettei omaishoitajan kuolema tapahtunut kotona, eikä puhekykynsä menettänyt hoidettava joutunut odottamaan apua monta päivää. Siihen unohtui pankkisuhteet, onhan pankki myyty ulkomaille ja tulosta tehnyt sijoitusneuvoja jäi tekemään tulosta uudelle virtuaalipankille. Pitää olla pankkitili, käyttäjätunnus, salasana ja turvaluku. Siinä on turvallisuusriskiä kerrakseen. Onko pankilla sielu, joka on särkynyt. Kirkkorukoukselle on uusiokäyttöä; ja niiden puolesta, joiden osana on ostaa ja myydä rahaa.

Ei kommentteja: