sunnuntai 31. elokuuta 2008

elämä.fi

Tähän asti elämä on ollut sitä, mitä minulle on tapahtunut silloin kun tein muita suunnitelmia. Vuodesta 2000 olen elänyt suunnitelmieni mukaan. Minun elämääni on moni halunnut tehdä omia suunnitelmia. Nyt on heille suunnitelmiensa toteutumisen aika, johon minulla ei ole pienintäkään osuutta. Tämä on pelottavaa, kun olen vielä elossa. Kuinka moni on halunnut jättää minut rannalle ja ilman minua porskuttaa eteenpäin. Tässä seison enkä muuta voi. 

- Älkää mitään kauhistelko, oli hyvänyöntoivotus, kun laskeuduimme hiljaisuuden retriittiin. Palohälyytys aamuyöllä. Katsoin ulos ikkunasta, oli liian suuri pudotus alas. Vaatteet nopeasti päälle ja ovi auki. Käytävään olivat kaikki huoneiden ovet auki. Ei savua, ei tulta. Vetäydyimme huoneisiin jatkamaan keskeytyneitä unia. Retriitin vastaava puhui aamulla hälyytyksestä. 

Rippikoululeiriläiset olivat kokeilleet viereisessä rakennuksessa, kuinka nopeasti palokunta tulee paikalle. Meille varhennetuille ikäihmisille varataan flunssarokotteita, joita kaikki eivät halua. Otan riskin kuolla, kun päiväni ovat luetut. Samoin kieltäydyin tekonivelistä päivystysajoneuvolla vietynä, kun oli avattu uusi poliklinikka käyttää vanhanmalliset tekonivelet vanhoihin naisiin. Kuulostaa lääketieteen harjoittelupaikoilta elävillä ihmisillä, kun eivät ymmärrä kuolla silloin kun heistä tulee eläkepommi. Ajastetaan asioiden loppullinen päättäminen valitusprosesseihin vuosiksi eteenpäin. Tai avataan uusi reitti psykiatriseen hoitoon. Jos minulla on polvessa kusta, sitä ei ole päässä. Vesipäät ovat jossakin muualla suunnitellessaan minun elämääni laatimalla pakkolakeja.

perjantai 29. elokuuta 2008

Elämäni törmäyskurssin jälkeen

"Kyllä ne ovat viisaita", sanoi vanha isäni päivittäin täytettyänsä 90 vuotta. "Tyhmiä ne ovat", oli minun vastaukseni yhtä monta kertaa päivittäin. Arvioinnin kohteena oli läpinäkyvä oman edun tavoittelu. Siitä seurasi syvällisempi keskustelu maailmanmenosta päivä kerrallaan taaksepäin aina vuoteen 1900. Silloin olivat August ja Maria saaneet kunnanmökin, mäkituvan, asuttavakseen kauniin Vihtaniemen rannalta. Yhteiskuntaluokat olivat omistajat ja maattomat. 

Hovimäellä elettiin samaa aikaa. Isoveli-yhteiskunnassa on ollut Tsernobyl, jonka pamahtamisen seurauksia katsoin kädet selän takana. Raparperi työnsi kevään ensimmäisiä varsiaan. Minun koneellisesti ilmastoitu, ikkunaton 10 neliön työhuonekoppi alkoi ahdistaa. Jospa minut säteilytetään säilyväksi ikiajoiksi. Uhka tuli kuitenkin johtajan istuessa oveni takana kuuntelemassa, mitä miesasiakkaan kanssa puhuin. Peeveli nosti hameenhelmojaan ja poistui tuhisten työpaikalta. Jupina sai siunaavat sanat: "Tämän tunnet vielä nahoissasi." Lehdestä sain lukea minulle tarkoitetun lämmöllä-kirjoituksen. "Kissa elää kiitoksella, koira päänsilityksellä." Se on ollut hänen viisauttansa. 

Sain linkin, mitä aikaa nyt elämme. Viisaista kirjoituksista päätellen hyppäsin tietoyhteiskuntaan vaatimuksineen. En ole muuta voinut tehdä asian eteen kuin opetella verkkokirjoitustaidon pysyäkseni mukana. Kaatopaikkakotia stailatessa on väistämätön edessä. Tarinat heräsivät eloon. Kirjoittaisin mielelläni aikaisin aamulla unisymbolien viestejä. Laiskuus on hyvä syy jäädä kuuntelemaan aamunavaus, sitä ennen auringonnousu- ja laskuajat. 11.9. törmäys WTC-torneihin kuvana löytyy stailatessa erikoisesta paikasta. Paha maksoi palkkansa globaalin terrorin mahdilla. 

Peevelistä on tullut ubiikki (yhteiskunta): aina auki, virtualisuus arjessa (siinä olen Maalari tai Mestari, Maalarimestari tai Mestarimaalari), taloudessa, politiikassa, Jokuveli-yhteiskunta tai Peeveli-yhteiskunta. Ymmärrys hoi, äly älä jätä! Ei huolta, 1. tuttavuus oli älyjääkaappi. Rouva löysi lapun pöydältä. "Jääkaapissa on lihaa." Rouva avaa jääkaapin oven. Siellä kököttää koko Uuno Turhapuro. "Uuno", sanoo rouva kysyvästi. "Etkö ole ihastunut, kun löydät miehesi jääkaapista. Mieluummin ottaisit tapettua lihaa", vaikertaa Turhapuro älyjääkaappia ja sen älykästä vastaanottoa testatessaan. 

Siitä se on siirtynyt kaikkeen mahdolliseen, jopa älyllä yritetään saada lapsia alkuun. Pakastetusta solusta aikaansaatu ihminen muistaa jääkautensa. Ihminen on ubiikki, koko ajan kaikkialla. Kaukopartionuoret kälättävät paikka- ja aikatiedot, vaikka oltaisiin vain kadun eripuolilla. Kipu iski ranteeseen eilen. Kiirehdin koneelle pistämään ruksit valintoihini tulevaisuusnäkymistä. Se yllättää aina - very aina. Side kädessä ruksasin, sitten kuuma-kylmähoitoa. 

Muistuu mieleen lasta. Vasemman käden kolme sormea taipui taaksepäin, kun kompastuin rähmälleni. Kipushokki esti kivuntunteen, käänsin sormet paikalleen. Pidin viikon lastaa yöllä, isä oli vuodeosastolla. Hieronko koskaan enää? Olen unohtanut koko tapauksen. Palaa mieleen tietyissä tilanteissa keskeneräisten töiden muistuttaessa. Kipu oli illalla mieletön. Saunassa suolaa, kuumaa ja kylmää. Lasta käteen ja käsi sukkaan, ei sentään isän tohveliin kuin sairastunut Mirri. Aamulla käsi oli melkein terve. Psykosomaattinen kipu symboloi kipeitä tunteita, minulla surua kadonneista tyhmistä arvoista. Olen aina elänyt niiden mukaan enkä voi vaihtaa niitä tämän maailman viisaisiin älyarvoihin. Olenhan ihmiseksi syntynyt.



keskiviikko 27. elokuuta 2008

Itsenäisyysjulistus: Valtio olen minä

Kerran ei ollut valtakuntaa jolla ei ollut kuningasta ja tällä ei ollut päätä.
Tämä painoi raskaasti hänen tuntoaan.
Ja hän etsi miehen jolla ei ollut selkärankaa ja sijoitti päänsä tämän hartioiden väliin.
Kuningas ei kuollut. Eläköön kuningas.
Ja hän eli onnellisena elämänsä loppuun asti, ja valtakunta oli tuhatvuotinen eikä ollut kertaakaan. Tuomas Anhava

Tämän valtakunnan itsensä kruunannut kuningas on ottanut nimekseen Duus Niemi. Aateluus velvoittaa, mutta savolaista nimeen liitettyä nen-päätettä saa hakea. Vitsitkin on vähissä, kaikki vitsit odottavat Haagin tuomioistuimen päätöstä. Piällysmiehet ovat ahtaalla ahneudessaan. Alamaisia ovat "oekeet immeiset", joita siellä elävät eivät enää muista. 

On alkanut sama aika, jonka päättyminen Virossa ravisteli kansallisella herätyksellä. Historia kertoo maasta enemmän kuin ihmiset. Historiassa tämä toistaa itseään, että kaikilla valtakunnan asukkailla ei ole elämisenoikeutta. Milloin milläkin syyllä vaaditaan päätä vadille. Kun galliankukko haluaa täyttää sairaan kanan mieliteon viimeiseen asti, on Johannes Kastajan pää hopealautasella. Kukaan ei muista näitä kertomuksia. Omaishoidossa tauti tanssii talvitiellä. Periaate on eri kuin tanssii tahtien kanssa. Tahtien kanssa tanssissa on aina joku vaarassa pudota, kun taas valtakunnan ehdoilla palvelua parannetaan ruuvia kiristämällä. Lauri Viita sen runoksi virkkoi.


Tauti tanssi talvitiellä,
kysyi, toinko terveisiä.
Mistäpä minä, mutisin.
Muistitko kotona käydä?
Muistin kyllä, enpä käynyt.
Siellä kuoltiin. Kuka kuoli?
Kukin kuoli vuorollansa,
sinä vain olet elossa.


Taidat tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
Kun tapan talon emännän,
samalla isännän isken,
kohta kaikkia komennan.
Sinä palvelet paremmin,
kun et kuole, vaan vikiset.


Lopputuloksena laitokset täyttyvät huostaanotetuista ja järkyttyneistä lapsista, nuorista, työikäisistä, varhennetuista vanhuksista ja niistä vanhoista ihmisistä, jotka jaksoivat sinnitellä puolustaessaan isänmaata Duus Niemen noustessa puolustamaan omaa oikeuttaan toisten omistamilla rannoilla. Onhan meitä "6 billion others" kertomaan näitä tarinoita, joiden joukosta monet voin omia itselleni. "6billionothers"-käsitys perheestä on minun käsitykseni minun lapsuuden perheestä ja äitinä omasta perheestä. Sitä ei Kela suuressa viisaudessaan ymmärrä minun perheeksi vielä kolmannessa valitusportaassakaan. Meillä on p-poliisivaltio.

Nurmilintuja

Vaalihuumassa kävin katsomassa Toivon tarinan. Aavisteliko hän ennen syntymää ympärillä tapahtuvaa kahakointia, jossa hänen isänsäkin tapettiin. "Nurmilinnut" kertoo sen ajan seurauksista tähän päivään. Väsy, väsy, västäräkki vuoroaskelilla juostessasi kallionkolokotiin. Poikaharakat tekivät harjoittelupesää tontilla kasvavan kuusen latvaan. Harakat olivat vasta oppipoikia, mutta kun Talonherra Harakka kehui pesäänsä, Lauri Pohjanpää kirjoitti siitä runon 

Harakanpesä

Piti harakka puhetta vierailleen:
"Tilapäinen ihan on pesä,
- älä putoa, varis! - kiireiseen . . .
mut annas, kun on kesä,

niin, vannon, kartano korskehin,
hyvät herrat tässä löytään,
ei metsässä monta, sen näättekin!
Hoi muori, pötyä pöytään!"

Mut ennenkuin harakka huomaskaan,
jo putos syksyn lehti,
ja kesken hurskaita aikeitaan
se itse kuolla ehti.

Älä hymyile! Tarina totta on!
Moni aikoi ja aikoi kartanon -
sai valmiiksi harakanpesän!


Paratiisini on luonnossa, sen auringon lämmittämillä kallioilla. Swot-analyysin "vahvuuteni" olen kuvannut kahden naisen veneretkellä. Valamon munkit vihkivät Juojärven veden. Auli ja minä laskemme vain saaret. Kaikki on tallella, pyhyys huomaamatta, kainous koskematta, minkä nyt julma jumala ei ole vaatinut ihmisuhrikseen.

Vastarannan kiiskin maisema v:sta 1900

Vanhassa vara parempi. Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin? Isä istui hämärässä tuvassa perälasin vieressä. Viimeiset valonsäteet valaisivat hänen virsikirjaansa. Hän käytti kirjan sanoja muistinsa tukena, vaikka osasi koko virsikirjan kannesta kanteen ulkoa. Tuli virsikirjauudistus. Mikään ei ollut enää kohdallaan, virren numerot, sanat eikä sävelet. Hänen vanhasta virsikirjasta puuttuivat lisäykset. Tämän puutteen korjasin lähettämällä hänelle rahaa uusimman virsikirjapainoksen ostamista varten. Oli vielä kirjakauppa, jossa olimme käyneet loma-aikana tutustumassa uusittuun laitokseen. 

Uskonkonsultit kävivät käännyttämässä isääni Amerikasta lähtöisin opein. Jättivät raamattujansa luettavaksi. Meillä oli uskonpuhdistus käynnissä. Käänsin koko huushollin ympäri, kun isä kaipasi konsulttien kirjoja. Syntymäpäiväksi annoin hänelle niin suuren Raamatun, että se ei voinut olla näkymättömänä uudessa piilossa vanhan piilon vieressä. Tekstaustaitoinen kirjuri merkitsi perhetapahtumat henkilötietoineen alkulehdille. Sukupuuna olen yrittänyt päivittää näitä suvun tapahtumia. 

Perälasista ja kotirannasta avautuu maisema kuin taulu. Siitä on suurennetut kuvat kotona ja yksi kuolleen sisaren kuolinpesän seinällä. Pahoin pelkään, että se on joutunut kierrätykseen kuten sisarenikin kuolemansa jälkeen. Siihen katkesi hänen kohdallaan suvun perinne tulla haudatuksi kirkon sakramentin mukaan elossaolevien sukulaisten jättäessä jäähyväiset. Tässä olisi tapahtunut pyhäinhäväistys, hautaansiunaamisen pilkka, mutta eihän se olisi ensimmäinen kerta ajanlaskumme alusta eikä myöskään viimeinen. 

Olin kuin Koskelan poikien äiti papin edessä "Täällä Pohjantähden alla"- elokuvassa kysymässä, voiko leski tehdä ilmoittamallaan tavalla, vaikka isä oli elossa. Pappi vakuutti lesken olevan shokissa kuoleman tähden. Siitä shokista toipumista olen seurannut jo vuodesta 1997. Shokki on muuttunut voitonjuhlaksi lain suomalla oikeudella. Show must go. 

Vastarannan maiseman väri vaihtuu vuodenaikojen mukaan. Minulla on muistikuva koko vuoden kierrosta 12-vuotiaaksi asti, vaikka olin 10 vuotta isän luona, virtuaalitodellisuutta 54 miestyövuotta ajassa ja paikassa. Se oli kuitenkin vain taulun ruskakuva, johon äidin kuoleman jälkeen ilmestyi tunnelinaukko, jossa kaksi hahmoa seurailee, odottelee, mitä kotirannalla tapahtuu. Ja siellähän tapahtuu. 

On "Tiekartta Länsirannalla". Tiettömän taipaleen taakse siellä elävät rakensivat "metsäautotien" seitsemää ympärivuotista taloutta varten. Tuli viihde- ja vapaa-aika, tuli jakajankäsi, lomakiinteistöt, Verkkokirjoittajan talo ja Munkkiklubi. Lopullinen hengellinen kotini puhuttelee minua lämpimästi "Liebe Maire" psalmin sanoin: Herra, on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

tiistai 26. elokuuta 2008

Väinämöisen laulu ilosta ja surusta


Ei iloja monta ihmislapselle suotu:
Yks kevään riemu
ja toinen kesän
ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.
Kyntää, kylvää,
korjata kokoon,
levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.


Ei suruja monta ihmislapselle suotu.
Yks sydämen suru,
elon huoli toinen
ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru.
Ystävä pettää,
elämä jättää,
taika on ainoa sankarin työ ja tarmo.

Jeesusliskolle on mahdollista kulkea veden päällä. Vesirobottia en ole nähnyt ylittämässä salmia. Tyynessä kesäaamussa rikkoo hiljaisuuden kaukana rannasta aloitettu kutsuhuuto: 
- Tuokee venettä, tuokee venettä, tuokeeee. Saaren asukas herää huutoon. 
- Oletpa ukko vaikka Kivennavalta, tulen sinut hakemaan, hän jupisi venettä vesille työntäessään. 

Meillä Vihtaniemessä tiedettiin, kuka sieltä oli tulossa. Suutari oli lähtenyt sukulaisvierailulle. Kävellyt pitkät matkat oikopolkuja kantamatta huolta, kuka noutaisi järven yli. Olihan hänellä ääni ja jokaisella rannalla oli veneitä. Suutari tulee tupaan, kokeilee uunissa kypsyvän kalakukon kylkeä, onko se pehmeä vai pommin kestävä. Äidin kukot olivat aina pehmeitä, meheviä ja tuoreista raaka-aineista valmistettuja. Ei ollut eläinrääkkäystä työntää kahden kilon kukko kilon paperipussiin. Kukot syötiin ateriaksi höyryävän kuumana. Kokonaiset lähtivät kävijöiden mukana kotiin viemisiksi. Se oli vierasvara, kun tulija ei kysynyt tuvan oven aukaistuaan: 
- Suapkoon syyvvä evväitään? 

Toinen kulkija poikkesi talvella mennessään erakoksi saareensa. Viimeisellä kerralla poliisi kulki saaresta poiketen mahdollisiin taloihin, missä kulkija oli poikennut. Hän oli kuollut häkään ja omaiset jäljittivät, mitä repussa oli ollut ja mihinkä se hävisi. Aarolla oli kissannahkarukkaset. Hännästä hän vetäisi ne käteen. Kantovesi oli korvossa. Lapset katsoivat tarkasti, mitä kauhanreunaa Aaro käytti juodessaan vettä. Kauhassa säilyi juomajälki kauan, vaikka kauha pestiin. Lapset käyttivät kauhan toista reunaa. Se näytti takaperoiselta. Aaron käynti muistettiin pitkään.

perjantai 22. elokuuta 2008

Aamun ajatus

Isäni antoi minulle suurimman lahjan, jonka kukaan voi toiselle ihmiselle antaa, hän uskoi minuun. -Jim Valvano- 
Savonkielellä sama. 
Onnistuja kulukoo pikkusen pitempee reettiä - siellä ee oo tungosta. Savon Sanomat. 

Sain prokuran, nimenkirjoittamisoikeuden harjoitellessani asioiden hoitoa. Isän toive oli, että tulisin hoitamaan äitiä kotona, ettei joutuisi laitokseen. Itselleen hän toivoi asioidenhoitoapua, kun ei enää jaksanut kaikkiin rettelöasioihin puuttua eikä osannut pitkän elämänsä aikana syyttömästi syytettynä puolustautua. Syytökset riehaantuivat uudestaan elämään. Isä vain totesi: Kyllä ne ovat viisaita. Hänelle ei ollut tullut mieleenkään epärehellisesti hankkia itselleen etuutta. 

Lue tarkkaan neljäs ukkaasi vanhempien kunnioittamisesta. Ja vielä tarkempaan ukkaasin selitysosan kohta piäsnuatikoihen tottelemisesta. Siinä punnitaan minun yhteiskunnallisuus jokapäiväisessä elämässä. Yhteiskuntaa pidetään yllä laatimalla lakeja, jotka ovat kuolleita syntyessään. Viimeksi vaalirahahoitussotku, jota epäiltiin jo 2000 lehtikirjoituksessa. 

Olen asunut 8 vuotta kaatopaikalla ja hautausmaalla. Työympäristön Feng shui ei täällä toimi. On ollut pysähtyneisyyden tila. Nyt jaksan käydä läpi arkistoja ja heittää pois kaiken turhan roinan. Heti Feng shuin positiivinen vaikutus tuntuu sisälläni ja valoisuutena ympärilläni. Uusi läppärikin on odottamassa asennusta. Mitä muuta hyvää onkaan odotettavissa, kun vain päivitän tietoni ajantasalle. Vuosituhannen juhlailotulitus saa toistua. 

Ollaan muuntautumiskykyisiä, lait ovat ikuisia tai niitä kumotaan laatimalla uusi ahdistavampi laki. Aateloitiinhan minut arvonimellä "Varhennettu Vanhus" osamaksulla 54 miestyövuotta kestäneestä omaishoitotyöstä. Kaikki 300 000 omaishoitajaa eivät ylitä tätä rimaa, puhuu poliitikko vain 30 000 puolesta suulla suuremmalla laatimaansa lakiin vedoten.

torstai 21. elokuuta 2008

Ennustajaeukon ennustuksia

Nyt on maailmankirjat järjestyksessä. Sen huomaan arkistoja tyhjentäessäni ja tämän syksyn yliopiston koulutustarjontaa verratessa. Vaihdoin vuosituhatta ilotulitusta seuraten idästä länteen. Oli hyvä mieli maailman tilanteessa. Tästä on hyvä jatkaa. Takana lama, sen suurempia jälkiä jättämättä, isä saattohoidossa elvytettynä kitumalla kuolemaan. Mutta kaikki muuttui 6.2.2000. Tapahtui vallanvaihto. Kuningas kuoli seuraavana aamuna. Eläköön uusi kuningatar. 

Minulle tarjoutui tilaisuus projekti- ja ammattitutkintokoulutuksiin. Jatkoin kuitenkin samaa ammattityötä, jota olen tehnyt vuodesta 1979 lähtien. Omaishoitokokemusta vuodesta 1991 lähtien. Työpaikkojen tiheään vaihtamisen tarve on politiikan huipuilla. Siitä kerron "Kääk! Paavo?" Wald Disneyn sanoin. Uuden vuosituhannen heinäkuut ovat olleet punaisia, pakållisia, jumalaisia ja viimeksi isänmaallisia. Mutta minusta on tehty isänmaaton ja äidinkieletön. Simultaanitulkin välityksellä kuulin yritysesittelyn saksalaisesta tarkkuudesta kaasuputkihankkeessa. Nyt tarvitaan poliittinen lobbari sen paikalleen upottamisessa. 

Kuka nyt haluaisi lähirannalle poliittiseen kärhämään johtavan kiistakapulan. Kukaan ei halunnut yksipohjaisten öljytankkerien seilaavan Suomenlahdella. Ajattelin jo aikanaan, että hoidettavat lastataan yksipohjaiseen tankkeriin ja lähetetään seilaamaan maailman meriä. Kukaan ei halua ongelmajätettä omaan maahansa. Kuka on vastuussa Kääk-asioista. Minä vastaan omistani vaikka ristiinnaulittuna - oikealla puolella, siihen ei ole Kääk- asiantuntijoilla mitään lisättävää sieltä vasemmaltakaan. Siellä istuvat pilkkajat ja pahantekijät.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Kotimaan Kosovo

Sain tänään Maanmittauslaitokselta kutsukirjeen lohkomistilaisuuteen. Vielä uusrikkaammille lohkotaan rantatontteja ja niille tienkäyttöoikeutta meille rasitetienä. Kunta ei aikanaan tuntenut tarvetta viedä omistamalleen maa-alueelle tietä, vaan ohjasi sen meidän uimarantaan. Oliko se kaukonäköisyyttä jo silloin? Historia toistaa itseään. 

Vuoden 1918 kapinan alettua haettiin kotoa setäni pyssyjen kanssa vankilaan. Kuoli nälkään ja sairauteen vapauttamisensa jälkeen. Tiedän tämän tarinan. Hän on muistolaattansa ansainnut 90 vuotta kuolemansa jälkeen. Isä sai sukuviirin ja Suomen lipun eläessään 90-vuotispäivänään. Minun mummolasta tuli lastenlasten mummola vanhempien eläessä. Mutta aika muuttuu Kosovossakin, ettei sukupolvi voi vaihtua seuraavalle, vaan kaikesta on luovuttava kunnan uusrikkaiden mökkiläisten hyväksi. Nyt vielä rikkaammat naapurit ostavat Suomea aari aarilta ja asettuvat asumaan. Yhteiskunta jakaa oikeutta heille ottaen alkuperäisiltä ja antaen turvallisuuspolitiikkaa heilauttaneille naapureille. Tulkaa kaikki on valmista.

Ajankohta on vaatinut ensimmäisen siviiliuhrinsa. Kauan sitten näkemäni uni toteutuu. Valittaminen on ollut turhaa. Olen vaatinut ottamaan minusta DNA-näytteen, jolla tutkitaan kommunismigeeni, kun kurkku suorana huudetaan kommunisteista. Yhteiskuntaa vaivaa tämä -ismi, omistaa kaikki, ottaa kaikki ja tasaa keskenään rahat ja rannat. Sitä sanotaan Hyvinvointi-Suomeksi. YK-poliisit antaisivat perheneuvontaa Kiinan mallin mukaan. Lapsiluku yksi poika. Kosovossa sodan jälkeen siitä puhutaan. Toinen on uskonkonsulttien lähettäminen. Näistä molemmista on kotimaista kokemusta. 

Ei riitä, että on seurakunnan jäsen, vaan lisäksi kirkko ottaisi kaiken, mikä on rahaksi muutettavaa. Tämä on henkientaistelu. Juudas viskasi 30 hopea rahaa temppelin lattialle ja hirttäytyi. Näillä rahoilla ostettiin Veripelto muukalaisten hautausmaaksi. Siihen tarkoitukseenko minulle on annettu "Luvattu maa". "Suuria sanoja, pieniä askelia"- julkaisu käy toteen. Sitä ei maanmittaustoimitus julista. Se on omistajien vapaaehtoinen valinta. Larppaajana polttelen seteleihin käärittyjä rikkaita käräjäkivien ympäröimällä nuotiolla. He saavat viimeisen leposijansa Veripellossa. 

Antoihan venäläinen *sotaherra Duus nimensä kauniissa niemessä asustellessaan omalla oikeudella tsaarinaikana. Siperiaan karkotuksen syy oli suomalaisuus. Meille naapureiden asettuminen tiettömien taipaleiden takana säilyneille rannoille takaa heille myös hautapaikan kuin kotimaan mullassa. Karjalan maita kaivetaan sodassa kadonneiden löytymiseksi. Vaihdetaanko luurankoja maiden välillä kuin sotavankeja, jotka ovat vaihdonvälineinä käydyn sodan jälkeen. Jokainen kuuluu kuoltuansa omaan maahansa, että omaiset saavat haudata rakkaansa. 

Eletään kummallisia aikoja historian valossa. Toteutuu verouudistus. Verokarhu kysyy: - Mitä jäi jäljelle ja mistä sen saa noutaa. Ei ole enää voimassa kirjoittamaton laki, antaa keisarille, mikä keisarin on ja Jumalalle, mikä Jumalan on. Markkinavoimien julma jumala ottaa omansa ja antaa kavereilleen meidän osan. Näin maapallo pyörii, Eskoseni.

*Tuusniemen tarjoamista elämyksistä Lautalan ladon seinään kiinnitetyssä julisteesta selviää, että *sotaherra* onkin sotilaskarkuri. Olihan hän kuitenkin merkittävä karkuri kun Duus sai vierailustaan muistoksi koko Tuusniemen. Tirkkovitsinä sen tiedän tapahtuneen ennen isovanhempen asettumista Vihtaniemelle. ps 12.5.2014.

tiistai 19. elokuuta 2008

Suru, ankara ilo

Osallistuin sururyhmään isän kanssa äidin kuoleman jälkeen. Luin monta kirjaa kuoleman vierailusta. Olisi pitänyt lukea jo yhdessä äidin eläessä. Sillä tavalla valmistautua tulevaan. Äiti siunasi lapsensa ja isän luetellen heidät nimeltä monta kertaa potilashuoneessa. Siitä alkoi hänen viimeinen päivänsä. Minua ei oltu siunattu omaishoitajan tehtävään. Olin kiitollinen äidin siunauksesta. 

Kuolema on tabu, siitä ei kärsi puhua. Viedään sairaalaan kuolemaan, pois silmistä. Poisko sydämestä, onko se niin helppoa. Joillekin on, kun haluaa hautaustoimiston hoitavan asian alusta loppuun. Isälläni oli etiketti hallussa kaikissa tilanteissa. Suvun jäsenet hyvästeltiin arkkua suljettaessa. Itseään varten pitäisi jokaisen kokea omasta tahdosta tämä tilanne. Virtuaalitodellisuutta tuijotamme kuivin silmin digi-digissä. Siellä mässäillään tilanteen tunnelmilla, mutta se ei ole sama kuin nähdessään läheisensä arkussa. Unohtuiko ilopilleri, kun tietämättä toisen tuskaa, heittää herjaa keveästi. Jokainen vuorollaan vakavoituu, vaikka jättää tämän elämän katumatta, että on elänyt.

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Aku Ankka

Aku Ankan ottaminen esikuvaksi työpaikan tiheään vaihtuessa on minulle koulutustarjontaa esittelevässä oppaassa vihje: 
- Nyt riittää! Mistä se kertoo ikäluokkien pienentyessä ja haluttujen töiden vähentyessä. Kuinka paljon on akateemisia työttömiä. Suoritetaan tutkinto tutkinnon perään. Onneksi minulle opiskelusta tuli projektin potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi. Esittelijä vastaa: on ehdoton ikä ja kriteerit täyttävä työhistoria. Jouko Turkalla on oikea asenne vanhaan naiseen, kuinka heidän huomioimisensa kantaa pitkälle. Nuoret miehet ovat korrekteja, nuoret naiset eivät. Keski-ikäinen mies alkaa huolestua omasta vanhenemisestaan ja katsoo naista kuin kertakäyttöistä tuotetta. Vanhat tukkijätkät muistelevat naisissa käymistä, mutta eivät muista. Miksi? 

Onko tämä huippuyliopiston esiastetta? Lahjakkaat löytävät perille ja pääsevät esille, vaikka olisivat nelivuotiaan ÄO-tasolla, mutta heillä on musiikintaju. Dopinkia avuksi alentamaan sydämensykettä ja poistamaan nestettä. Näitä syötetään kaikille ihmisille lääkärinmääräyksestä, jos kukaan ei kyseenalaista, mihinkä vaivaan lääke on määrätty. Olin hetken diilerinä, mutta kieltäydyin jatkamasta, kun valhe paljastui. Mihinkä hävisivät ternimaitokapselit ja monet muut potenssiakohottavat aineet. Etanat ja ilveilijät valtaavat maan. Kot, kot, pot, pot, kääk. Sarjakuva antaa ajattelun aihetta.

perjantai 15. elokuuta 2008

Tee elämästä nautinto

Ota sanakirja ja korjaa. Kuinka samalla suomenkielellä ei pöydän eripuolilla olevat voi ymmärtää toisiaan? Pitää lähettää tulkinta valituskierrokselle. Palaan arkeen välityskierrokselle, välittäjän rooliin. Jotakin on suomalaisuuden perusteissa pahasti pielessä. Eikä syy ole enää 1918 kapinassa. Olimmehan lapsia vielä toisen välienselvittelyn aikana. Kuinka meille on siirretty syyllisyys asioihin, joihin meillä ei ole osuutta sen enempää kuin aikojen alussa tapahtuneeseen alkuräjähdykseen ja jokaisen omaan alkuräjähdykseen. Sen väri on oranssi, elämän väri. 

Runossa voin olla vaikka satama pieni, joka laivoja rakastaa. Mitä mereltä tulee on vain lokit, tuulen löyhkät ja laineet sieluttomat. Maailman ympäri ehdin kuitenkin 80 päivässä. Sitä piti ihastella elokuvissa Tukholmassa.
Lapsuuden ajan elokuviin mentiin moottoriveneen kokassa öljykankaan alla, ettei kastuttaisi litimäriksi. Keltainen pikku tipi oli piirroselokuvan päätähti. Ei ole jäänyt nautintona mieleen. 
Luokkaretki Valamoon kuorma-auton lavalla lankkupenkki istuimena sai minut voimaan pahoin. Siellä yökätessä navetan seinustalla näin 300-kiloisia sikoja. Paino oli poikaa 1940-luvun lopulla, olihan ruoka kortilla ja omavaraisuus silmälläpidon alla. 

Mihin hävisivät vuodat orrelta? Tehtiin kengiksi ja siitä maksettiin sakkoja. Silloin olisi jo pitänyt luopua itselle välttämättömästä toisten hyväksi. Eivätkä he olleet niitä vähäosaisimpia, vaan ottivat päältä parasta itselleen ja ystävilleen. Hovimäki on omakohtaisesti koettu vielä holhouksen alaisena 23-vuotiaaksi. Sen jälkeen on jokainen sanonut sanansa, kuka minä olen. Kuka loppujen lopuksi voi antaa tyhjentävän vastauksen?

En enää pyydä referenssejä mitään tehtävää varten. Minulla on loppuelämäksi kompetenssini. Kiitokset tulevat vieraalla kielellä. Suomipoika ei osaa muuta kysyä kuin: Mikä sinä luulet olevasi? Vastaan samalla kysymyksellä: Mikä sinä luulet olevasi? How do you do? How do you do? Sanan mukaisesti Sabbatsbergin hississä käänsin mielessäni "Hur står det till?" Kahdeksan vuoden kouluruotsin opiskelun jälkeen. 

Kertoisinko kaiken köyhyyden, mistä tämä kumpuaa? Isäni kannusti opintielle jokaista meistä kuin ranskalainen nunna jouduttuaan eläkkeelle 75-vuotiaana. Löysi itsensä Kairon kaatopaikalta opettamassa lapsia lukemaan. Kosovasta nähtyä; 22- vuotias äiti synnyttänyt jo 7 lasta. Pitäisi antaa perheneuvontaa suomalaisen naispoliisin mielestä. Eivät pysty huolehtimaan lapsistaan. Olisiko pitänyt antaa vanhemmilleni perheneuvontaa sodan jälkeen, kun ennen isän sodasta paluuta oli meitä jo kolme ja sen jälkeen vielä syntyi 5. Yhteensä 8, joista 2 poikaa ja 6 tyttöä. Kaikki yhtä rakkaita vanhemmilleni. Suuret ikäluokat tarvittiin nostamaan sodassa hävinnyt Suomi jaloilleen. 

Omaishoidon jälkeen tuli "puolueeton" jakajankäsi jakamaan 1/8 osaa lahjakirjasta kaikille tasapuolisesti. Olen maanpaossa, mutta tässä seison enkä muuta voi miljonääri-isän miljoonaperijättärenä. Sitä Kela yrittää todistaa kriittisen polun päässä. Vain minä tiedän bisnesenkelinä sijoitukseni arvon. Siitä tehdään p-poliisiasia perheneuvonnalla. Se on kupla tämän päivän Kehittyvien maakuntien Suomessa, kun poliitikon ja virkamiehen voi lahjoa ja ostaa.

torstai 14. elokuuta 2008

Ohi kiitävä onnenhetki





Niin pieniksi kasvoimme.
Äskettäin
olit vaahteran lehdellä
vierelläin.

Niin väljästi mahduimme
sekunnin rakoon
kuin aika ois antanut
onnemme jakoon.

Ei silmäni kanna
ilon laidasta laitaan.

Kuin pieniksi joskus
tulla taitaan.
Aaro Hellaakoski: Jääpeili

Aaro Hellaakoski: Huomenna seestyvää
Maalari
Kokonaisen päivän elin
maisemaa,
janoavin silmin koskettelin
puuta, kukkulaa,
illansuussa vasta kuvan tehden:
koivunlehden.


Vielä ei ollut koivunlehtikirjekuorta, oli vain virallisen ruskea, käytetty kirjekuori, johon Maalari raapusti runonsa. Pankin logo vaihtui oranssista op:stä vihreäksi koivunlehdeksi. Ollaan asiakashakuisia, ystävällisiä. Mutta toimintastrategia sama kuin sijoittajilla oranssin värin aikana. Se ahmi omat asiakkaansa ts. otti yksityiseltä ja antoi toiselle. Pankeilla ei ole eroja. On sellaiset pelisäännöt. 

Maalari havaitsi pankkia vaihtaessaan, että uusi pankki rokotti rankemmin kuin edellinen. Koivunlehti uutena viehätti, hoiti puolesta asiakkuuden loppumisen. Sijoitusneuvoja soitti: 
- Oliko pankin toiminnassa jotakin, mikä aiheutti pankinvaihdon. Maalari kertoo syistä, mutta kysyy: 
- Mitä vanhemmillesi kuuluu? 

Maalari sai kuulla surullisen tarinan. Sitä piti vielä tarkentaa, ettei omaishoitajan kuolema tapahtunut kotona, eikä puhekykynsä menettänyt hoidettava joutunut odottamaan apua monta päivää. Siihen unohtui pankkisuhteet, onhan pankki myyty ulkomaille ja tulosta tehnyt sijoitusneuvoja jäi tekemään tulosta uudelle virtuaalipankille. Pitää olla pankkitili, käyttäjätunnus, salasana ja turvaluku. Siinä on turvallisuusriskiä kerrakseen. Onko pankilla sielu, joka on särkynyt. Kirkkorukoukselle on uusiokäyttöä; ja niiden puolesta, joiden osana on ostaa ja myydä rahaa.

tiistai 12. elokuuta 2008

Koulukirjahankinnat

Niin mä kerran opintieni aloin. Alakoulusta en muista aapistani, vai oliko edes sellaista antaa sodan jälkeen ekaluokkalaiselle. Luokakuvasta tarkennan ääneen lausutun palautteen. "Sinä olit pentuna kova suuttumaan." Olin vain saparopäinen nurkkaan ahdistettu tyttö. Hajurako erotti minut sanojasta. Opintieni jatkui vieraalla paikkakunnalla. Isän antamat rahat koulukodin isännän taskussa käyttöä varten. Kirjojen hankinnasta ei keskusteltu. Tein kuin toisetkin. Ostin kirjakaupasta kirjatilille. Laskunmaksu tuli isännän tietoon. Voin vieläkin muistaa koreografian kuin moukarinheittäjällä. Pyörähdys ympäri ja kukkaro mäjähtää eteeni: "Vie, perkele, koko kukkaro!" 

Saman koki surunlapsi vielä sukulaisemman koulukortteerissa. Isän antamat rahat valuivat kamreerin omiin menoihin. Tipulan tyttö joutui keilahallille nostamaan keiloja pystyyn tienatakseen koulurahoja. Tuliko minusta kirjavaras, joka poimi talteen hautausurakoitsijan oppipojan taskusta lumihankeen pudonneen, mustakantisen "Hautausurakoitsijan käsikirjan". 

Kunnilla on niukat rahat ostaa koulukirjoja. Lehtikeräyksessä pilkisti kirkon yhteisvastuulogolla varustettu, ihan uusi, violetti kansio. Sisältö kertoi Diakin korkeakouluopiskelijalle annetusta diakoniatyön kehittymisestä. Aineistoa ei oltu avattu. Kaikki siististi aloituspaketissa. Otin sen talteen samoin kuin Tuhkimon lasikengän. Hyveiden ja paheiden summa on vakio vielä PC- aikana. Kun ei ollut omaa konetta, tein aikuisopiskelutyön yhdistyksen koneella. Työ keskeytyi, kun tuli tärkeämpi koneenkäyttäjä. Hän halusi mennä järjestösivulle. Luovutin paikkani, olihan tehtäväni koneella minun omaa hömppää poliittista tehtävää tavoittelevan yhdistyksen puh. johtajan mielestä. 

Lopputulema opiskelun näyttöä antaessani. Taloudelliset laskelmat paperiversiona olivat hävinneet. Kouluttaja laati puolestani tietotekniikkataitoisena liiketoimintasuunnitelman. Koulutusstipendin saajana olin yli-ikäinen ja työhistoriaa ei voinut olla yrittäjällä, maatalousyrittäjällä, omaishoitajalla eikä perhehoitajalla. Kirjurit ovat merkinneet muistiin saavutukset elinikäisenä oppijana. Ei sellaista tässä maassa tarvita. 

Tulkit ovat antaneet minusta verkkokirjoitustaidottomana omat mitätöivät lausuntonsa. Mutta kirjavaras oppii lukemaan oppikirjana "Hautausurakoitsijan käsikirja". Kellariin piilotettu juutalainen käytti "Taisteluni" sivuja antaakseen kirjavarkaalle lahjaksi omatekemänsä kirjan "Sanansirottaja". Tätä aikaa me elämme medikalisoituneessa maailmassa maistaen omaa lääkettä myrkkymaljasta valmiina lääkecocktailina.

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Suvun kiitos ja kirous samasta suusta

Lähtö on ollut aina vaikeaa. Istun linja-autossa yöpaita laukussa ja mietin. Onko tämä oikea aika ja paikka lähteä. Sen tarkistan päästyäni perille. Haikeana katselin Express- bussin perään ja toivoin jonakin päivänä istuvani kyydissä. Mulla kauas menolippu on. Vielä ei ole ollut mahdollista varata matkaa kauas pois vain yhteen suuntaan. Minua pitää paikallaan velvollisuudentunto hoitaa asiat niin, ettei perään tarvitse kysellä. 
Missä olet? 
Milloin tulet pois? 
Mitä sinä siellä teet? 

Käytä tätä IBANkoodia, jos maksat ulkomailta vielä viimeisiä Kelan etuuksia takaisin. En piileskele vastuitani, mutta katson tarkkaan, onko menosuuntaan vain yhdet jäljet. Nyt valitukseni voivottelee kasvavan paperipinon alla. Hylkypäätös tulee aikanaan. Sen odottaminen pitää minut tiukasti kolmen summerin takana. Vaikean lähdön jälkeen kotiinpaluu on tuntunut kyljessä ammottavana repeämänä. Paperipussi puhalletaan ilmaa täyteen. Suljetaan kiertämällä. Pamautetaan pussi rikki säikäyttäen lähellä olijat ja oksalla istuvat linnut lentoon. Pussi heitetään maahan tuulen riepoteltavaksi. Kuve auki sitä ei voi käyttää uudelleen. 

Kulutuksen ylläpitämä kertakäyttöisyys sovelletaan myös ihmisiin. Otetaan kaikki hyöty konstilla millä hyväänsä. Kun Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä. Projektikoulutuksien kautta kierrätetään rahaa päällikön palkkaukseen, raporttien tuottamiseen ja kaikkeen muuhun rahanreikään, mitä ikinä keksitään. Alkuinnostuksen jälkeen osanottajat vähenevät. Perään on soitettu, tulisinko alennetulla osallistumismaksulla kurssille. Muuten kurssi ei toteudu. 

Kiitos veitsenlipsahduksesta, veritulpasta ja kaikista muista muistutuksista, etten enää tarvitse aloittaa alusta hjälmemoukkana kertaamista. Sen kuulin "näistä levyistä en luovu", Nadjan huone-keskutelussa, kirkon jumalanpalveluksessa ja "Opin, siis ajattelen". Palaan 6.8.1945 Hiroshiman ääniin. Kaikki ympärilläni tässä ajassa tunnetasolla.

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Sign in, sign out

Kaukaa sinua hain, nyt on pyyntöni vain. Pidä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään. Luen Kirjavarasta kuin oman elämän tarinaa, ahneesti. Etsin vielä elossaolevia ja jo kuoleman korjanneita. Mitä heille tapahtui, kun he tekivät muita suunnitelmia kaduntallaajina. Hämmästyn kommenttia "sinähän kirjoitat". Sen kuulin yöllisessä puhelinsoitossa. "Osaat todellakin kirjoittaa. Kirjoitat hyvin." Kirjan sivu on merkitty pienellä viillolla. Sattumako saneli meille risteysasemalla kohtaamisen. Sama viesti merkityllä sivulla. Käytämmekö ovea vai ikkunaa mennessämme sisälle. Hän käytti puhelinta, ettei jäisi jälkiä puhutuista sanoista. Numeronäytöstä sen voin tarkistaa, kunnes 181. poistamaton viesti sen tuhosi. 

Näin minulle on annettu lupa kirjoittaa netissä, kun paikan päälle tulleena herätän huomiota kuin juutalaisten ohimarssissa tunkeutuessani heidän jonoonsa: Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä? Se on satuttanut kuin ruoskansivallus. Sitä suuremmalla syyllä tänään punamultapytystä noustuani ferrarinpunaisena sinivalkoista tasa-arvoa taivastelen. Piina on päättynyt, kieli muuttunut kääntämättä englanniksi kulkea sisään ja ulos ikkunattomassa ja ovettomassa Verkkokirjoittajan talossa. Se vaatii vielä viisi punaista minuuttia kuin aamukamman 1095 yötä ja "punaiset vuodet" punakantisessa vihkossa elettynä kuin ennen ajanlaskua ilmoitetaan vuodet suuremmasta pienempään (> 0 <). 

Pahojenpäivienpuu kantaa oksillaan tuomionpäivien ja vuosien lukumäärän. Montako päivää kuljen jalkaisin töihin. Mielessä päivä, jolloin jalankulkija heittäytyi autoni eteen ja minusta tehtin liikenteelle vaarallinen kaahari. Olen polttomerkitty rikosrekisteriin. Ehdonalaisuus päiviä 0. Mutta en tiedä, kuinka monta päivää kestää seuraukset siihen 0-pisteeseen, kun hyvienpäivienpuu saa ensimmäiset lehtensä. Millään ei ole enää mitään väliä. Tyhjennä tyhjäksi ja ammenna täydeksi, mutta älä tee ontoksi, kolisevaksi tynnyriksi. Se kalina muistuttaa kalkarokäärmeen hännän helinää ja varoittaa lähestyvästä vaarasta.

tiistai 5. elokuuta 2008

Lückenbüsser yrittäjyyden uusille tuulille

Sinisellä Vesijärvellä seilattiin uuden kaupunginjohtajan ja mukanaan tuomansa varajohtajan puhaltaessa henkeä kutsutuille yrittäjille ja antaessa nostetta ainakin mainingeille, mitä tuleman pitää. Henkilökohtainen palkkaus ei sitouttanut kaupunginjohtajaa tehtäväänsä. Hän sai paremman tarjouksen jostakin muualta. Nyt Lakesin johtaja jättää tehtävänsä samasta syystä. Hukkuvalle ojennettu oljenkorsi oli starttiraha jatkaa keskeytyneenä ollutta työtä. Nuorten virkailijoiden mielestä starttiraha ei ollut sosiaalietuus työttömien hierojien kaupungissa. Minulla oli toinenkin tehtävä. Vein loppuun sukupolvenvaihdoksen harjoiteltuani asioidenhoitoa 10 vuotta omaishoitajana. Oppivuosia siitä kertyi 54 miestyövuotta. 

Kun siirryin eläkkeelle, jäin tyhjän päälle. Työhuone oli irtisanottu, pitihän minun saada eläke ensimmäisestä päivästä lähtien. Mutta heitä oli liian vähän käsittelemään eläkepäätöksiä. Tilanne sama hiilikaivoksissa naapurissa. Ryhtyivät vaatimaan palkkojaan kieltäytymällä työstä. Minun piti maksaa vielä kiinteitä kustannuksia yrittäjyysvuosilta vuosi työn lopettamisen jälkeen. Jos kaupungissa jotakin ymmärrettäisi yrittämisestä, ei kenelläkään olisi oikeutta viedä maksettua työhuonetta välimiesoikeudella uhaten. Tai myydä itsenäisen yrittäjän työpanosta 10% halvemmalla edes eläkeläisille. Sosiaalisena hierojana siihen suostuin ja se osoittautuikin kilpailueduksi. Hierojien edunvalvojan tarjouksesta lähteä katuhuoraksi kieltäydyin. 

Myöhästyin georgialaisten naisten palautuslennolta, kun jäin odottelemaan lopullista eläkepäätöstä. Sitä odotan vielä tänä päivänä. Meillä kuitenkin oli hauskaa viimeisenä jouluna joulupukin vastaanotolla naisyrittäjien ja kiinteistönomistajien kanssa. Työtaito on tallella ja vielä löytyy maksavia asiakkaita kartuttamaan hyväntekeväisyyspottia. Tämä on osakeanti ilman sisäpiiritietoa. Selvitän, kuinka verottaja suhtautuu palkattomaan työhön. Sitä ei voi sanoa talkoo- eikä vapaaehtoistyöksi. Se on minun oma juttuni. Yhteiskunnalla ei ole varaa sitä työksi kutsua kuten ei kaikki muukaan laissa määritelty työ kerrytä työhistoriaa. Tämä on tulevaisuuttamme työpaikkojen loppuessa, rantojen pakkolunastuksessa, kun oikea käsi ei tiedä, mitä vasen puuhailee antaessaan toisten taskuista.