Olemme matkalla hautausmaalle. Portilla on punaisen ristin keräysliiviin ja keräyslippaalla varustautunut portinvahti. Jäi almut antamatta, olimmehan menossa hautausmaalle. Kaikenlaista paljastuu kerättyjen rahakasojen alta. Alkaa eduskunnan kyselytunti, "maata vaivaa legitimiteettikriisi". Meitä hyväuskoisia on höynäytetty mutta ei höyhennetty. En suostu enää kerjäämään kenellekään rahaa. Siirryn salaiseksi miljonääriksi. Otan selvää, kenellä on edellytyksiä lahjaksi saatu raha käyttää toisten hyväksi. Politiikkaan satsaaminen kuulostaa omaneduntavoittelulta. En ole kerjäämässä ääniä enkä vaalirahaa. Jätän sen diivan päänvaivaksi. Ristini on valkoinen. Yhdessä ystävien kanssa kokoonnumme nauttimaan kohtuullisesti maksamalla oman osuuden kustannuksista. Älynystyröiden hieromisen jälkeen esitellään punaisen hiirimaton suurempi käyttötarkoitus. Se on helikopterin laskeutumisalusta.
Luen 6.9.2002 nähtyä unta. Olemme kokoontuneet lähtöselvitykseen. Istumme pöytien ääressä, Juhani tulee syliin. On niin pieni poika vielä. Joukko hajaantuu. Keskustelen Juhanin kanssa alkumatkasta. Olemme tutuissa maisemissa. Valitsemme erireitin vastuksineen. Minulla on seteleitä mukana. Lasken ne välillä, mutta ei ole oikein paikkaa, mihin ne laittaisin. Reitti on vaivalloista kulkea, syksymaisemaa. Sitten tulee kirkkaanpunaisin kaitein rajattu tunneli suuren valkeuden keskelle. Kuljetan edelläni jotakin taakkaa esteenä etenemiselle. Lumi on kevyttä kidelunta. Olen korkeassa rakennuksessa. Sieltä pitäisi hypätä alas. Alhaalla on naisia ja huonekaluja. Päätän hypätä. Pysähdyn ja viivyttelen ilmassa. Olen oppinut lentämään. Alhaalla järjestetään hyppykohtaa. Merkitään sanomalehdellä. Tehdään tilaa. Alastulo on varma ja osuu kohdalleen merkittyyn paikkaan. Sanomalehti on ollut minun täsmäase tulla julki. Nyt vielä enemmän, kun se on merkitty maastoon valkoisella ristillä punaiselle matolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti