perjantai 30. toukokuuta 2008

Leelian lepotuoli

Leelian lepotuolin päiväkirja on saanut kuulla kaikki tarinat, jotka alitajunta läpäisee muistivarastosta muistamisen tasolle.
Odottelen vuoden yrittäjän vastaanottotilassa lääkärin saapumista. Se on kylän ihmisten kokoontumispaikka saadakseen valohoitoa kuka mihinkin vaivaansa. Vuoden yrittäjältä pyytäessäni omakustanteista käsintehtyä hoitoa hän sanoi: Ole selkäsairas ja pyydä lääkärinlähete. Saat Kela-korvauksen. Motiivini oli toinen, en ollut oireenmukaista hoitoa vailla. Olin vailla kokemusta kokonaisvaltaisesta käsintehdystä hoidosta Rebirthing-ohjaajakoulutuksessa. Sitä en saanut ilman lääkärinlähetettä enkä lähetettä pyytänyt. 

Yrittäjät ovat työssään. Pieni Maija hyppii hullun lailla tramboliinillä. Oli taitava, turhaan pelkäsin hänen epäonnistumistaan. 'Mitä kovemmalla vaahilla tiput, sitä korkeemmalle pomppoot.' Isäpuoli läksyttää kaikkien kuullen murrosikäistä Heikkiä. Se oli oikea perheterapian malli. Naapurin täti istuu kirkasvalohoitolampun alla pitäen saattajiensa kanssa koko kylän tapahtumat kaikkien tiedossa. Kuka on kuollut, kuka on eronnut, kuka on käynyt vieraissa, kuka on juonut, kenellä on muuten vain asiat huonosti.

Vihdoin silmälääkäri tulee tuoden autossaan vastaanottonsa palkitun vuoden yrittäjän tiloihin. Oli ilo katsoa kilpatanssiharrastuksesta tuntemani lääkärin ryhdikästä, rytmikästä käyntiä. Kerroin lääkärille kierosilmäisenä rääpäleenä toisen silmän hoitamatta jäämisestä sodanaikana. Hän lohdutti, silloin oli muuta tekemistä. 

Sama väenpaljous oli kampaajalla, jonne olin varannut ajan. Vuoroni venyy ja venyy, kun joku oli tullut kouluautossa viettämään päiväänsä kampaajalle varauksella, että ehtii takaisin kotiin kouluautossa. Se tapahtui minun kustannuksella, minulla ei ollut matka kyydistä kiinni. Minulla oli vain muuta tekemistä kotona eikä istua kyläläisten kanssa kuunnellen heidän juorujaan. Olin omalla varatulla ajalla, kuitenkin ihan pihalla. 

Pikku lintu riemuissaan, laulevi oksallaan. Ei hän jouda suremaan eikä kaipaamaan. Päivä on pelastettu, kun kuulen laulun hartaana sävelenä kahvia keittäessäni. Minulla on asiakas klo 10.00. Juodaan isän kanssa aamukahvit. Huomaan lääkken olevan lopussa, joten pitää viedä resepti apteekkiin. Siellä sanotaan. Pitää mennä lääkärin luokse. Lääkäri haluaa kerran vuodessa arvioida lääkkeentarpeen. 
Juoksen terveyskeskukseen, reseptiin lääkärin allekirjoitus näkemättä lääkäriä ja takaisin apteekkiin. Minulla on kiire, jätän reseptin ja tulen noutamaan lääkkeen iltapäivällä. Apteekari komentaa. Istu odottamaan ja anna kiireen mennä ohi. Tein hämmentyneenä työtä käskettyä. 
Sitten pieni ääni kuiskuttaa: Mitä apteekari tietää minun kiireestä kauan jatkuneessa omaishoitotilanteessa. Ja tänään työssä käyvänä omaishoitajana. Saan lääkkeen, menen vastaanotolleni. Elsa oli odotellut lähes tunnin, kampeaa ylös rappuselta istumasta ja tuhisee. Tiesin, ettei liian aikaisin kannata tulla, mutta en tiennyt, että tämä on niin minuutilleen. Olin kuitenkin tasan klo 10.00 työpaikalla, kuten oli sovittu. Sanokoon kuka mitä tahaansa minun kiirettä arvioidessaan. 
Apteekkari lähti pois ja lääkäri muutti toiseen kuntaan. Lehdessä apteekkari ilmoitti, kuinka paljon hänellä on kaupungissa työntekijöitä. Lääkäri tuli hovinsa kanssa naapurikuntaan laskettelemaan. Joutukaa sielut, on aikamme kallis. Vuodet jo virtana vierivi pois. 
Isäni halusi osallistua uudelleen syntyneen lääkärin kotona uskovaisten seuroihin. Minullakaan ei ollut mitään sitä vastaan. Mutta se oli viimeinen kerta, kun naapurikunnan kirkon vahtimestari pääsi hehkuttelemmaan. "Iloitse sinä häähuone" ja hurmoksessa putosin pois kärryltä. Oltiinko Kapernaumin häissä vai Lautalassa, Sennii Leskisen entisessä kodissa, jossa lääkäri kolmannen rouvan kanssa jatkoi lääkärin sukua. Koko kylä hurahti, kuka mistäkin syystä. Isä osallistui, mihin vielä oli vapaa pääsy. Minä sain tarpeekseni. En ollut tottunut kylän perinnehömppään, uskonnolliseen käännytykseen enkä mihinkään, mistä minulla ei ollut tietoa. 

Virastotalosta varastotaloksi ja järven takaa tulleista tuli Vihtaniemen venepakolaisia. Kunnanjohtajat vaihtuivat, kun olivat aikansa odotelleet eläkeviran aukeamista suuremmissa kunnissa. Kaukana on nöyryys kuntalaisten luottamuksen kohteilla. 
Enemmän nöyristelyä dementoituneiden edessä, kun olisi vielä mahdollisuus lisätä omaa pääomaansa yksityisen hallussa olevalla rantatontilla tai kaupunginviskaalin itselleen ottamalla testamentillä kahta viikkoa ennen Rumpsa-Jussin veljen kuolemaa. Uusiksi meni Isojaon jälkeen uusjako. Verirahoilla ostetaan Veripelto muukalaisten hautausmaaksi. Kaadan juuri keittämäni kahvin viemäriin ja aloitan alusta. Se siitä ja sen kestävyydestä.

Kesän valoa, auringon iloa

"Zu Hause Pflegen" - aika on närståendevårdaren menestystarina. Siitä kertomaan tarvitaan vastinsanat saksaksi - zu Hause Pflegen / omaishoito - Hilfe für die Helfer / apua auttajalle. Ruotsiksi närståendevårdare / omaishoitaja. Siinä on koko villakoiran ydin ilman poliitikon selittelyä. Mitä omaishoidolla ja -hoitajalla lakitermein tarkoitetaan. Sanakirja antaa vielä tulkille ivallisen tehtävänimikkeen - Helfershelfer / apuri, kätyri.

Omaishoito mitataan rahassa ja omaishoitajan tekemä työ mitataan säästönä yhteiskunnalle. Heidän tekemänsä työ pääsee yhtä mitättömien joukkoon koulutusrahastoa koskevassa laissa. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Minulle se tuotti arvonimen "Varhennettu Vanhus", jota maksan varhennusvähennyksenä eläkkeestä kuin osamaksua ostetusta arvonimestä kuolemaani asti. Muu perintö on jo ulosmittauksen uhalla maksettu moninkertaisesti. Eipä sitä rahamaailman tavarataivaissa (ideaparkeissa) tyhjäntoimittajille voi muuta kertyä. Meitä varten niitä rakennetaan, kun olemme tyhjäntoimittajia. Parvekeremontti palauttaa minut hyvinvointivaltion kaatopaikalla vietettyyn aikaan loppuun asti uupuneena. 

Olen kestänyt 8 vuotta kuin zompi. Kukaan ei tunnista väsymystä. Kysytään vain kaapeleita ja digi-digiä rakennellessa: 
- Etkö sinä ymmärrä? Mitä minun pitäisi ymmärtää. Olen osallistunut projekti- ja ammattitutkintokoulutuksiin kansalaisvalmiuksen ylläpitämiseksi niin paljon puhutussa elämänikäisessä oppimisaallossa. Minusta on tuullut vain koe-eläin ja psykiatriseen hoitoon lähetettävä. 
Eläinaktivistit varastivat koe-eläimiksi tuodut Beagle-koirat. Minä olen ihmeparantunut. Olin selvää pässinlihaa, kun aloitin keskeytyksessä olleen työni hierojana. Sitä minä osaan ja jaksan. Muuttuu vain hyväntekeväisyydeksi kohderyhmänä KympinLapset. Sen täytyy onnistua. 

Olin vailla lakimiehen palveluja. Löysin nimen kirkon lehdestä. Ja eräänä päivänä luin, että hän oli kuollut. En ehtinyt ottaa yhteyttä. Hänen nimensä tuli vastaan Kuortinkartanossa. Hänelle on nimetty oma tila - Reijon sali - syöpälasten hyväksi tekemästään työstä. Maalla on kesän valoa, auringon iloa. Minulle vain kotiin kannettu mainos sitä lupaa, kun miehittäjät pitävät koko kesän parveketta työmaanaan. He ovat saaneet kilpailutetun urakan ja vievät sen loppuun yrittäjän ammattitaidolla varastaen minun parvekekesän. Kestän tämän tiedossa olevaan puutarhajuhlaan ja rippijuhlaan kutsuttuna. Kotiin en ole voinut ketään kutsua, kun en ole jaksanut muuttotavaroita selvittää. 
Joku mättää ruohonjuuritasolla, mutta ei ole tasaista Arkadianmäelläkään. Siellä mylläkkä on itse aiheutettu ja sieltä meidät pahoinvoiviksi maksajiksi määrätään.

torstai 29. toukokuuta 2008

Nytpä tahdon olla mä pienen mökin laittaja

Tuijotan virtuaalitodellisuutta. Salmen suut laulaa omalla tunneäidinkielellä. Nimeää saaret: Eteis-, Pitkä- Kalamo- ja Kokko-. Virta on Kirves- ja mäki Rämän-. Ketvele vastarannalla oli lapsuuden viimeinen tarkastuspiste saaresta salmen yli. Ajoitus oli oikea. Ilahduin aina nähdessäni äidin menossa navettaan antamaan lehmille heiniä. Ei ollut susi syönyt minun äitiäni sillä aikaa, kun olin koulussa. 

Parvekeremontti kestää, en osaa oikein tehdä mitään. Kun lähden liikkeelle, alan toistaa itseäni. Minä en jaksa, minä en jaksa. Se on liikaalastatun kieltäytyminen ottamasta vastaan tarjottuja lisätehtäviä. Se on jäänne menneestä unenpuutteesta, vai eikö unitutkimustulokset koske omaishoitajaa: 
Jo puolen (½) tunnin univaje/vrk pitkittyessään aiheuttaa muutoksia aivotoiminnassa. 
Niitä häiriöitä on lupa hankkia ja potea vain kansanedustajan vaalirahaa kerätessä. Sitä media kauhistelee ja ylläpitää, kuinka raskas työ vaatii raskaat huvit. Punahilkan korille on käyttöä. En mene enää metsän läpi viemään ruokaa mummolle. 

Tänään kyselin Karjalaan kotinsa 2 kertaa jättäneen elämäntarinaa. 10 vanhana oli lähdettävä perheen kanssa ja toisen kerran ilman isää tyttö ajoi polkupyörällä Lauritsalaan, että sai pyörän mukaansa. Korissa on hapankaalipurkit pöydällä bioroskia varten. On pakko tyhjentää joka toinen päivä. Keltaisen kirahvin ja StoraEnson Kollin pistän junaan. Ovat tehneet tehtävänsä, mitä se StoraEnso tahtoo. 
Se tahtoo saada haltuunsa metsäomaisuuden hoitosopimuksen. Mutta siinä MHY, MTK ja MOL vetivät vesiperän. Poikkeuslaki saadaan aikaan sillä hetkellä kun koirasta tulee kolli. Siperiaan vievään junaan lastatut koiratkin ovat kolleja. Mitä lie ihmiset kun viedään työpaikat alta tai pakkotyöhön Pirunsaarelle?Jäljellä on nälkään ja koleeraan kuolleille muistomerkkejä. Sankareita ovat vain sinivalkoiset suomalaiset, joiden omaatuntoa eivät ostetut päätökset kolkuta. Ei ole eriarvoisuutta, rasismissa on kylliksi.

Lahjaksi olette saaneet punaisen viivan

Punaisen viivan agiteeraus aikanaan oli historiallinen tapahtuma. Karhu raateli ainoan ämyrin ja Topi yrittäessään hillitä karhun veritekoja sai tuntea nahoissaan karhun raivon. Pitää kerrata kirjasta luettua torakoiden kokousta. On päässyt unohtumaan, kun on ollut muuta ajateltavaa. 6.2.2000 Rouva presidentinvalintapäivä oli päivä päivien joukossa. Oli isäni viimeinen elonpäivä. Hänet oli elvytetty kitumalla kuolemaan 93. syntymäpäivänsä jälkeen seuraavana aamuna. Kuolintodistuksen hautaamista varten olin tilannut lääkäriltä sinä päivänä, kun hoidot lopetettiin. Alkoi saattohoitoaika vuodeosastolla. 11. joulu Tuusniemellä oli omaishoitoaikani viimeinen joulu, vuosituhat vaihtui. Kaikki odottivat hengitystä pidättäen, milloin 100-vuotias lapsuuskoti Tirkkosen suvun hallussa olisi vapaata riistaa. Kuka rakentaisi mökkinsä, kuka ajaisi hienoilla maastureilla Vihtanimeen aikanaan siellä asuneiden rakentamaa tietä pitkin? 

Ensiksi tuli kaho, sitten tuli Lordi ja tänään hevimiehet juhlivat Belgradin euroviisuissa saavutuksillaan."Missä miehet ratsastaa" naispresidentin aikana. Toinen kausi presidentille ei ollut itsestään selvyys. Nyt minäkin pystyin seuraamaan vaalikeskustelua ja osallistumaan netin kautta. Siellä ratsasti naistukijoukko. Keräsi rahaa lähettämällä arvat maksettavaksi. 
Kaikkeen rahastukseen on tullut lupaus ilmaisesta lahjasta, mutta se vaatii pienen tai suuren omavastuun saadakseni minulle syötiksi asetetun jo annetun lahjan. Hullu ei huomaa eikä viisas virka mittää, onhan henkilöön sijoitettu vaaliraha vallankahvassa se kampi, jota maksaja veivaa. Kumpi käyttää kampea? Antamalla yhden ilmaisen ääneni, se poikii minulle arvat maksettavaksi juhlimista varten (20€ x 600.000 nimettyä maksajaa rekisteristä otettuna). Kiittämättömyys on maailman palkka. 

Kurdimies, kiintiöpakolainen sanoi "salakuljetetun" äitinsä ihailevan suomalaisia kristittyinä. Heidän oma jumalansa vaatii kostoa. Itse sanoi olevansa vapaa suuntautuneisuudesta ei kenenkään puolesta, eikä ketään vastaan. Mutta minulle hän sanoi surullisen vakavana: 
- Sine vanha nainen minua hierot, minun pitäisi sinua hieroa. 
Siinä on kulttuurista lähtöisin oleva vanhan kunnioitus ja arvostus. Kuinka minä voin kunnioittaa vallanpitäjiä, jos minusta tehdään varhennettu vanhus. Kelan täti kehoittaa tulemaan saattajan kanssa selvittämään minulle kuuluvia eläke-etuuksia. Se on itsetunnonpuutetta, että minut asetetaan kynnysmatoksi, että virka-asemansa perusteella voisi kulkea ylitseni ja pyyhkiä jalkansa. 

Punaisten ruumiiden ja salaa kaadettujen eläinten raadon päälle jalka ja sankarit jäävät elämään kuvissa. Viimeksi kohun aiheutti kuvat Quantanamon vankileiriltä. Se on tätä päivää, halutaanpa tai ei. Inhorealismi on tullut päällimäiseksi kyrsiväksi tunteeksi. Kuolema karsii kulkiessaan, saa ihon kananlihalle. Mutta kyrsiminen on poliittisorgastinen tunne. Viagralla tai ilman. Kukapa siitä kehtaisi kertoa, kun lasten syntymisestäkin on kerrottu näihin päiviin asti haikaravierailuista tai savusaunan sillan alta otetuista. Lapset esittävät kysymyksiä kyselyiässä, mutta onko aikuisella rohkeutta kertoa rakkaudesta, josta lapsi sai alkunsa. 
Raiskauskokemus on häpeä. 
Raiskaajalle rikos, jota poliisi yrittää vierittää raiskatun omaksi syyksi. 
Raiskaajalle rikos, jota ei tule tunnustamaan omasta vapaasta tahdostaan. 

Tarvitaanko meillä presidenttiä ja valtaoikeuksia, se on tämän päivän puheenaihe. Tukiryhmät ovat viisaita rahastaessaan, mutta siihen on loppunut hiirenvirsi, katkennut kanantarina. Suomeenkin vaalitarkkailijat hyvissä ajoin ennen vaaleja ja koko vaalikaudeksi seuraaviin vaaleihin muokkaamaan mielipiteitä otolliseksi vallankäytölle oman intressin mukaan. 
Äiti Theresan vaalirahoitus: 1x ilmainen hieronta äänestäjälle äänestä, minun asioiden puolesta eduskuntaan pyrkivälle annettu. Sain tutustua todellisiin ongelmiin, omaishoitajiin, koulukiusattuihin, sairaisiin. Ja SAK:n rahalla tuettu vei paikan kuin Moppe. Uskonkonsultit ja mielenterveysongelmaiset eivät osaa ottaa lahjaa vastaan. He käännyttävät minua kaltaisekseen. Kyse on mielipiteistä eikä kaikkien parhaaksi asioidenhoidosta. Ei ole radiopsykiatrini ylitse käynyttä, kun hän kysyy: 
- Mikä meidät tekee hulluksi? ja vastaa: 
- Sanojen kaksois- , kolmoismerkitys. Ministeri puhuu konekieltä toistamiseen: Se on sanomattakin selvää, ettei ole selvää. Ota selvä ja tee rätinki.

tiistai 27. toukokuuta 2008

RemonttiGraffitti

Elävänä hautaamista, punaisena hautaamista, sankarina hautaamista, muukalaisena hautaamista ja hautojen avaamista kuvaa remonttigraffitti Munkkiklubilla. Kuka olisi uskonut hautaamisen luvallisuudesta käytävän keskustelun olevan totta tänä päivänä. Kirkon siiven alla hautaustoimistot kilpailivat keskenään, kuka saa haudata. Kilpalaulanta loppui lehdessä julkaistuun anteeksipyyntöön perättömistä puheista taistelun voittaneen eduksi. Hän sai jäädä jatkamaan, mutta ei ilman uutta kilpailijaa. Kysyin hautausurakoitsijan aliurakoitsijalta: 
- Saavatko vanhempani ja tätini levätä rauhassa kotikuntansa kirkkomaassa vai pitääkö minun kaivaa heidät ylös ja haudata muuanne? 
Siihen loppuivat keskustelut, jos vaikka ryhtyisin sanoista tekoihin. Mutta istuttamani kukat oli nostettu ylös kiven päälle ja omat ruukut asetettu tilalle. Kun kukat kuivuivat ei ruukkuja kuitenkaan viety pois, vaan koko kesän muistuttivat ne tuojan mustasta, sairaasta mielestä. Sitä sanotaan kateudeksi enkä tiedä taudinmääritysdiagnoosin nimeä enkä numeroa. Mutta väri on vihreä ja kiukku asuu maksassa. 
- Voi harmi, on Osmon lausahdus kuvaamaan raivoa. 

Taloyhtiössä on ilmoitettu parvekeremontista. Annetaan aikaa 2 päivää. Parveke pitää olla tyhjä. Olen aloittanut hyvissä ajoin, mutta tulee mutkia matkaan. Mitä pitää heittää pois, mikä on säilytettävää. Kampean eroottista hautausmaata kynnyksen yli. Kuinka se onnistuu yksin. Onneksi Kiviset ja Soraset olivat keksineet pyöreät pyörät korvaamaan nelikulmaiset kivenmöhkäleet vetämänsä kivireen alle. Hautausmaa pyörien päällä. Pyörinä on pahvirullat, joiden päällä multalaatikko on irti lattiasta, ettei alusta homehdu. Pyramiidit ja kalliohaudat ovat olleet ilmastoituja, että muumioituneet ruumiit ovat säilyneet tähän päivään asti. 

Kaikkea rakentamista vaivaa home, kun ei ole tietoa eikä taitoa ottaa selvää, kuinka ilmastointi pitäisi järjestää luonnollisesti. Luonnon, talon ja ihmisten hengittämisen merkitys on unohtunut. Koneellistetaan kaikki ja korville kuulokkeet toistamaan: 
- sisään - ulos - sisään. Vitsit on vähissä tämän ongelman edessä tai ovat muuttuneet blondivitsiksi. 
On tullut aika, jolloin kirjoitettiin Veripellon ostamisesta muukalaisten hautausmaaksi ja tohtorinväitöskirjan hautaamisesta eroottiseen hautausmaahan Pariisissa olevan mallin mukaan. "Sitä sanaa et sano, jonka kelkassa et käy", osoittaa ja säilyy eroottisessa hautausmaassa. Parvekkeesta tule remontin jälkeen puutarha, muistolehto, jonne kriitikko jätti jälkeensä Eino Leinon "Sata ja yksi laulua".

Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
niin suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.


Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

9.11.1996 palokunta oli paikalla. Oli lupa sytyttää kynttilä. Isälleni 90. kynttilä kakkuun, sukuviiri, sukupuu ja muisteluruno (V. A. Koskenniemi) "Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut". Nämä kolme säkeistöä ovat muistona vanhempieni pitkästä varjosta. Ennen omaishoitoa, zu Hause Pflegen - aikana ja saattohoitona.

"Ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks
ja sen ilma niin kumman painavaks
ja ma syömessä toivon jo salaa:
tulis syksy ja metsät ne vihreät veis,
tulis talvi ja lumin ne peitteleis -----
kai silloin mun rauhani palaa."

Katselen levollisena ympärilleni, "missä miehet ratsastaa". Taistelulaulu kertoo seurauksista ja jäljet johtavat maakunnista Pääkallonpaikalle. Millaisen jäljen minä jätän ja millaiseen poliittisesti hallitsemattomaan maailmaan. Jäljet pelottavat, jos joku näkee jälkiä. Lapsuudessa luettujen satujen lisäksi on mieleen jäänyt kaksi kirjaa "Kuutamouimari" ja "Inkan testamentti". 
Enteilivätkö ne tätä aikaa jo1940-luvun lopulla, kun opin lukemaan ja nyt joukkoon kuulumista ja ymmärrystä arvioidaan tietoyhteiskuntataidoilla ja uudella länsimaista kulttuuria mittaavalla verkkokirjoitustaidolla?

lauantai 24. toukokuuta 2008

Älä tule meitä opettamaan

Tämän varoituksen kuulin vanhempieni omaishoitajana NL:n aikana. Olin kuitenkin tervetullut Pärnun museokouluun, kun NL:n miehitys oli ohi. Ollaan vähemmistöjä siellä ja täällä, kun vallankäyttäjät ovat ottaneet ohjat omiin käsiin. Käytiin Irakin sota ja Jugoslaviasta kuului kummia ensimmäisistä yhteenotoista. Nyt olemme viisaampia, kun historia toistaa itseään. 

Kirjoittamiseen on käytetty hanhensulkaa. Luukku on täynnä roskapostia. Kehoittaa ostamaan lisätilaa 10,2 Mt:n varaston lisäksi. 2 x 1 500 000 putellin varasto riittää. Joku ehti päivätä lähetyksensä aikaa sitten 31.5.2008. Se on vihonviimeinen punaisena hehkuvassa luukussa. Käsinkirjoitetut kirjeet ovat harvinaista herkkua. Kohtelias puhuttelu kaunokielellä vielä harvinaisempaa. Miksi seppä käyttää pihtejä, siksi minä käytän patalappuja kirjanmerkkinä lukiessani keskitysleirikokemuksia ja pankkikriisissä ulkolaisten perinnänkohteeksi myytyjen selviämistarinoita. 

Olipa kerran elämä minullakin. Pienen kunnan pieni kyläkoulu oli vailla opettajaa. Edeltäjälläni oli henkilökohtainen ongelma. Nukkui tunnilla juovuksissa. Pojat heittivät karkkia opettajanpöydälle. Tane, Tane oli aina sijaiskärsijä, jos opettaja ei ollut ihan sammunut, vaan lapset häiritsivät hänen torkkujaan. Sain va. yläkoulun opettajanviran. Lapset osasivat lukea ja laskea. Tuli vastaan ongelmia. 
Poika, joka änkytti, suuttuessaan puhui selkeästi. Oliko se sisuhormoonin, adrenaliinilisäyksen ansiota. 
Tyttö, joka kirjoitti kertotaulun viivottimeen kokeita varten, tuli vuosia myöhemmin vastaan sattumalta. Oli menossa kuulontutkimukseen. Kun rankaisin silloin lunttaamisesta, syy olikin minun ilkeydessä eikä tytön huonossa kuulossa, kun ei pysynyt mukana. 
Opintokerhon pitäminen herätti uskovaisessa rouva opettajassa närää. Hän oli lähettämässä meitä pois: "Menkööt muuanne ilakoimaan!" 

Silloin aistin sen ajan kahtiajaon - herrat/narrit - omistajat/työläiset - ja heidän lapsensa. Lapset pitivät opettajastaan ja opettaja lapsistaan. Siltä vuodelta ei eläkettä vielä karttunut, luin eläkepäätöksestä. En ollut vielä eläkeiässä. Ja kuukausi iän saavutettua oli liian lyhyt jakso eläkkeenkarttumiseksi. 
Toinen vuosi Öllin isän sukulaiskunnassa oli kolmen opettajan koulussa Suomen suurimmassa saaressa. Johtajaope miesräähkä, oli ollut lukioaikaan maanvaivaksi asti ikkunan takan apinoimassa, asuinhan tyttötalossa leskirouvan luona. Kouluna purettava mökki. Kokoonnuimme opintokerhoiltoina, puhuimme "Täällä Pohjantähden alla" kirjasta ja nuorista. 
Vuosi päättyi kannaltani surkeasti. Suutari-Jussin poika ja johtajaopettaja riistivät humalassa vapauteni ja heittivät lampeen. Onneksi ei säkissä kuin tapettavia kissoja, joten uitettuna ja itkien muistelen sen lukuvuoden saldoa. 
Vuosi Helsingissä tilkkutieteen ylioppilaana käsityökoulussa on oma lukunsa. Jatkoa ei tullut onneksi, minulle elämä antoi muuta. 
Kouluvuosi susirajan yläpuolella keskellä "ei mitään". Keittäjä haikaili edeltäjää, johtajaopen salarakasta, joka ei kestänyt ja jaksanut, vaan jätti virkansa uudelle uhrille. Jäniksen takajalkaa jyrsien laulutaitoinen johtaja tarjoutui oopperalaulajaksi, mutta selvinpäin ei päässyt perille. Hän kokeili minun suhteen onneansa. Istui lattialla ja soperteli: 
- Rikotko rillit, jos käyn kimppuusi? Tein työtä käskettyä ja häädin hänet pois. Vielä vuosi itärajalla, syyslukukausi päättyi joululapseen, vaikka ryhdyimme leipomaan joulupipareita. Sielläkin keittäjä hallitsi, olihan hän kylästä ja opettajilla oli ongelmansa. 

Näistä vuosista huhuja leviteltiin ja varoiteltiin: Älä tule meitä opettamaan. Minusta oli tullut pelättävä esimerkki syntisenlaulunmaassa lapsia opettaessani ilman opettajakoulutusta. Käsityökoulu antoi lyhyen sijaisuuden käsityönopettajana kansanopistossa, sisäoppilaitoksen tyttöjen valvojana. Haettiin neitiä, mutta rouvasuus ei ollut este, kun suostui asumaan opistolla. Hauskaa oli opettaminen, mutta työpaikan ihmissuhteet olivat kireät. Pääsin niistä lopullisesti eroon, kun ryhdyin yrittäjäksi. 

Asiakas on tiennyt tullessaan, mihinkä hän on tilannut ajan ja minä olen tiennyt ammattitutkinnon suorittaneena, mitä minä teen. Olin merkitty lääkintöhallituksen rekisteriin laillistettuna hierojana muiden laillistettujen ammattien joukossa, lääkärit ja fysioterapeutit mukaan lukien. Edunvalvojana lääkäri, hautausurakoitsija ja kansanedustaja ovat tehneet parhaansa hääriessään hierojien leirissä. Hierojista huoria, huorista salarakkaita. Edustavat kovinta ammattitaitoa päivän politiikan suunnannäyttäjinä, missä on renginkaapinpaikka. Minusta tuli kasvissyöjä Munkkiklubille, kun luostarit eivät ole vanhainkoteja. Sinne pitää mennä kilvoittelemaan lihanhimoja vastaan, ennenkuin himot heräävät. Väärä seksuaalikasvatus sai jotkut naapurin nuoret tytöt sekoamaan. Viettivät saman ajan laitoksissa, minkä itse yritin pitää puoleni tyttönä, naisena ja äitinä miesten käpälöimässä maailmassa. Mistä löytyisi tervettä luontoa, joka tikanpojat puuhun vetää. Prinsessasaduilla on onnelliset alkunsa ja loppunsa.

Kohtaaminen

Maailman kylässä tulet puolitiehen vastaan. Minä tulen oman puolimatkani. Tulet kaukaa ja minun kulkema matka on yhtä pitkä. Erämaassa kohtaamme ilman turvamiehiä, kun kohtaamme ystävinä. Samaa en voi sanoa "profeettana omalla maalla". Siellä on tiessä kaksi puolta ja ihmisillä asennevamma.

Annoit pikkusormesi

ja se vei koko käden. Siellä myyrän tekemää työtä jaetaan. Kuka ei osaa pitää rahoistaan huolta, siltä saa ottaa omin luvin. Nyt vielä on pallot kasassa utuisessa maisemassa. 

- Ole hyvä, sinulla on pallot hallussa ja olet tehnyt ensimmäisen siirron hankkimalla jakajankäden ja julkeat uskotut miehet kuin SF:n aikoihin. Ja mitähän sinunkin avioliittosi jatkuminen kuuluu meidän perinnönjakotilaisuuteen. 

Kun myyrä maksaa monta kertaa, niin hetken voi olla omillaan, omalla rannalla, omalla luvalla. Tämä on tullut säännöksi, kun seuraa yksityiseltä ottamista ja antamista toiselle yksityselle. Kaksintaistelu pyssyjen kanssa sovittuja sääntöjä noudattaen Mukkulan tammien alla olisi reilumpi mittelö kuin poliittinen pelleily ja pimittäminen markkinavoimien ehdoilla.

Missä miehet ratsastaa

Musamaidon Mansikki on jo aikansa kuluksi hypännyt soittokoneiden päälle odottamaan jatkoa suomalaisella työnmerkillä palkitulle viisulle "Hallelujaa, Hanna ja lapset". Ilta on aamua viisaampi, joten tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Tiettömän taipaleen takana saimme olla rauhassa lähes 70 vuotta. Kesäisin tukkilaiset poikkesivat työn perässä kulkiessaan ja pyysivät saada oikaista selkäänsä lattialla reppu tyynynä. Ei ollut makuupusseja eikä väliä nukkuiko saunassa vai tuvan lattialla. Ei se ollut formulavauhtia, kun tukkinippulauttaa vedettiin kipinän perässä kanaville. 

Talvella mustalaiset tulla pyrähtivät useilla hevosilla pihaan. Tarvittiin saksia hiustenlyhennystä varten. Karvakasat jäivät jäljelle navetan nurkalle. Joskus aidat kaatuivat ja laiduntavat lehmät ja hevoset viettivät yhteistä aikaa villiten. 
Sitten ryhdyttiin puuhaamaan Vihtaniemeen tietä. Sen jälkeen on riittänyt moottoripyörillä ratsastajia. Siinä samalla on namusia naisiakin katsasteltu. Kaupaksi kävi lesket ja toisten morsiamet. Olen turhautunut kaikesta tästä, kun asioidenhoito meni suunsoiton tasolle: "maaoikeushan sen viime kädessä päättää". Minulle jäi jälkipyykki ja mitä ylempää kysyin menettelytavoista, sitä sekavampia vastauksia sain. Siinä hekottaessa taisi turpa revetä ristiin kuin jäniksellä nauraessa. 

Hetken lainasin Heli Laaksosen runoa "Lehm ja koiv" (Pulu uis 2000)
Mää tahro olla lehm koiv al.
Mää en tahro olla luov.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvitä äit-tytär suhret.
Mää en tahro vierä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en muista yhtäkän pin-koori.
Antakka mun olla lehm koiv al.
Viekkä mun väsyne nahk kamarim permanol, kakluni ette.

"Missä miehet ratsastaa, siellä lampaita ei voi paimentaa" on muuttunut taistelulauluksi. Kouraisee syvältä, kun näkee pyssymiehet lapsuuden pienillä pihamailla. On vain ollut piilotettava väsymyksensä ja hoidettava asiansa niin hyvin kuin on osannut.
Isäni muisti sotaretket, kun lähdettiin Suur-Suomea valloittamaan. Nyt on rahat pankissa ryöstönkohteena ja maat valloitetaan kuin omistusoikeutta ei kukaan kysyisi. "Mitä perkeleitä luulette olevanne kauttakulkiessanne, kun haette vain sijoittamallenne rahalle lisäarvoa." Venäjä on ollut voitokas kilpailuissaan, Suomessa on tylsää Ideaparkeista huolimatta. 

Saattelin vieraan junaan. Istuin autiolla asemalla ja ajattelin. Voihan sitä käydä ottamassa aurinkoa asfalttiasemalla. Aikamoinen biitsi ja helle. Linda-silmillä lehmä katseli levollisesti ja asettui makuulle. Levättyään aikansa kyykkyviulun soitto jatkuu. Lehmistä tulee lemmikkejä tai peräti pyhiä kuin Intiassa. Ihmisillä ei ole väliä, mitä heistä tulee.

perjantai 23. toukokuuta 2008

Holistin Spitzname tai Familiename

Alkoholistin vaimo kertoi muuttaneensa Helsingistä pois, kun ei enää jaksanut katsoa miehen juomista. Kysyin kuinka vuosia kestänyt juominen rahoitetaan. 
Juomaköörissä jokaisella vuorollaan on rahapäivä, peritään kuolleita vanhempia tai kannetaan kanikonttoriin kaikki, mitä vielä kotoa voi viedä pois. On suuri joukko vanhempia, joista jompikumpi rahoittaa lapsensa juomista. Se on lapseksijääneen perheeltä pois.

6.2.2000 oli isän viimeinen elonpäivä. Valittiin Halosta presidentiksi. Isäkin vielä äänesti ja jätti minulle yhteiskunnallisen tehtävän. Olin puutunut pehmeässä tuolissa istumisesta ja kymmenen kieppeillä ilmoitin lähteväni kotiin. Aamulla puhelin soi ja tiesin isän kuolleen. Presidentti tuli valituksi ilman suurempaa tohinaa ja äänestämisestä ei tarvinnut maksaa. 
Toista oli kuuden vuoden kuluttua. Otin yhteyttä netin kautta vaalikeskusteluun. Minut huomattiin, tuli paluupostissa arvat lunastettavaksi. Meni yli hilseen, oli se niin törkeätä kerjäämistä. En yhtään ihmettele, kun vaihdevuosi-ikäiset naiset kutoivat kilometrikaupalla kaulaliinaa. Oli psykologia ja muita aivopesijöitä, jotka kerjäläisiksi heittäytyneinä lähestyivät äänestäjiä. 

Pahvi-Sauli houkutti lähestymään lupauksella "saa halata". Minun vaalirahoitus olisi ollut toteutuessaan n. 80 000 euroa lahjoitettuna työnä äänestäjille. Krooninen rahapula on tullut jäädäkseen Arkadian mäelle. Voisiko sitä muussa valossa nähdäkään. Räikkö Räähkällä on sukulaissieluja, joita en voi erottaa toisistaan. Kenellä tämä ominaisuus on Spitzname tai Familiename, mutta rahariippuvutta ei poista korkea asema eikä opilliset saavutukset. Arpa on heitetty. Lankesiko maanmiehille ihana maa vai EU:lle ulosliputettava hukkuva laiva. Kaikki vaiheet olen suorittanut, mutta mikään ei riitä. Hei hulinaa, ei ulinaa tai keppi heilahtaa.

Elämä yllättää

Tulemme rantaan. Vaihdamme kipparia. Paatti on jäänyt kunnostamatta. On vesilastissa. Vesi pitäisi äyskäröidä pois. Kippari asettelee tappia tuhtojen alle ja siellä se pysyy. Jos menemme oikein lujaa, niin vesi poistuu tapinreijästä. 
Odottelemme muita tulijoita. Notkea tekstiiliurheilija mustavihreässä trikoossa nousee linja-autoon. Hän valitsee toisen kulkureitin maitse. Emme pääse lähtemään vesille. Huomasin rahojen kadonneen matkalla. 

Olemme Amazon-joella. Rannat läpipääsemätöntä sademetsää. Olen saanut uuden perheen, 1 veli ja sen 10 siskoa. Näin ratkesi tämäkin ongelma, kun alkuperheeni sisarukset etääntyivät perunkirjoituksen jälkeen. Joenpenkalla on kirkkaanpunainen kupu. Nostan sitä ja sen alta löytyy yksi kasvi. Siinä ei ollut mitään erikoista. Muoto erottui selvästi. Vihreät lehdet punertavat lehtiruodot. Se pääsi päivänvaloon. Suostuvatko he olemaan sisaruksiani? En saa unenjuonesta kiinni. Se jää minua vaivaamaan.

Ruusu, lilja ja kirsikkapuu

Puheopetusta kukkakielellä. Nämä ruusut ovat kaukaa kartanosta kuninkaan tai mustaruusu vanhan linnan puistossa. Kirsikkapuut kukkivat japanilaisen kivipuutarhan liepeillä. Japanissa kalastaja kalastaa noudattaen 1000-vuotista perinnettä ja valmistaa kultashusia. Liljan vein eilen agabena-tilien hoitamisesta. Voiko kirjanpitäjä olla yrittäjälle kuin oljenkorsi hukkuvalle. Hän ainakin on ollut ainoa apu saadakseni rahat riittämään lakisääteisiin maksuihin. 

Eläkevakuutus koki kovia Kansan konkurssissa. Työhuone vielä kovempia välimiesoikeuden uhan alla. Se siitä pankkimaailman ja bisnesmiehien kanssa marjamatkoista. Veikko otti kotipossun kesäksi. Ruopotteli kaksi viikkoa ja samalla puheli possulle. Possu vastasi:
- Nöf. Itse yritin puhua tilanteestani saatanan väijyessä julmana juuri liian liki, mutta se olikin kasvoton julma jumala, joka ei suostunut näyttäytymään naamarin takaa enempää kuin Lordi. Leivättömän pöydän ääressä olen heistä nähnyt kuvia. 

Metsäveroillassa kerroin metsänhoitajalle sukupolvenvaihdoksesta, hän kuunteli ja sanoi: 
- Höh, mutta saithan sinä olla vanhempiesi omaishoitajana. Vuorosanat ovat vähissä. Höh ja nöf, jos on puhekumppania altavastaajalle. Lakitermiä en tiedä tässä näytelmässä. Syyllinen - syytön, kuka katsoo ja mitä katsoo, mutta minä ainakin maksan maksamasta päästyänikin. 
30 vuotta yrittäjänä ja muuta lisäksi ei ole kartuttanut työhistoriaa. Huipulla ei ole odotettavissa biologisia jatkajia, on vain reilun kaupan pornoa tarjolla. Nyt on aika hävittää kaikki turha painolasti sosiaalihuollon asiakkaana iloisen lakimiehen antamilla ohjeilla. 

Tulin eduskunnasta suutuneena kuulemastani ja ahdistuneena nähdessäni hiidenkirnun kuin Loviisan ydinvoimalan säteilyvaaran sinne tutustuessani. Nyt sydämen kyllyydestä suuret suut puhuvat puoluepolitiikkaa. Kyselen vain: 
- Nöf, nöf pienet possut, mistä matka mihin? 
- Röh, röh vietiin tossut juuri suutarihin korkojen korottamista varten. Siis velkaa sijoittamiseen ja velkasaneerausta maksajille, kuka possujen velat joutuu maksamaan. Kirjanpitäjäni on pitänyt raha-asiat kohdallaan verottajaa varten, eikä kenelläkään ole nokankoputtamista. Samaa toivoisin Kelan, tyovoimatoimiston ja terveyskeskuksen palveluista. Ilman meitä, ei tarvita teitäkään. Ana-lyytille nimipäiväonnea. Anna kyyti, pyysi lyyti ja lyytikko lykkii kuin henkensä edestä.

torstai 22. toukokuuta 2008

Meni punaiselle ristille, mutta menköön

Olemme matkalla hautausmaalle. Portilla on punaisen ristin keräysliiviin ja keräyslippaalla varustautunut portinvahti. Jäi almut antamatta, olimmehan menossa hautausmaalle. Kaikenlaista paljastuu kerättyjen rahakasojen alta. Alkaa eduskunnan kyselytunti, "maata vaivaa legitimiteettikriisi". Meitä hyväuskoisia on höynäytetty mutta ei höyhennetty. En suostu enää kerjäämään kenellekään rahaa. Siirryn salaiseksi miljonääriksi. Otan selvää, kenellä on edellytyksiä lahjaksi saatu raha käyttää toisten hyväksi. Politiikkaan satsaaminen kuulostaa omaneduntavoittelulta. En ole kerjäämässä ääniä enkä vaalirahaa. Jätän sen diivan päänvaivaksi. Ristini on valkoinen. 

Yhdessä ystävien kanssa kokoonnumme nauttimaan kohtuullisesti maksamalla oman osuuden kustannuksista. Älynystyröiden hieromisen jälkeen esitellään punaisen hiirimaton suurempi käyttötarkoitus. Se on helikopterin laskeutumisalusta. 
Luen 6.9.2002 nähtyä unta. Olemme kokoontuneet lähtöselvitykseen. Istumme pöytien ääressä, Juhani tulee syliin. On niin pieni poika vielä. Joukko hajaantuu. Keskustelen Juhanin kanssa alkumatkasta. Olemme tutuissa maisemissa. Valitsemme erireitin vastuksineen. Minulla on seteleitä mukana. Lasken ne välillä, mutta ei ole oikein paikkaa, mihin ne laittaisin. Reitti on vaivalloista kulkea, syksymaisemaa. Sitten tulee kirkkaanpunaisin kaitein rajattu tunneli suuren valkeuden keskelle. Kuljetan edelläni jotakin taakkaa esteenä etenemiselle. Lumi on kevyttä kidelunta. Olen korkeassa rakennuksessa. Sieltä pitäisi hypätä alas. Alhaalla on naisia ja huonekaluja. Päätän hypätä. Pysähdyn ja viivyttelen ilmassa. Olen oppinut lentämään. Alhaalla järjestetään hyppykohtaa. Merkitään sanomalehdellä. Tehdään tilaa. Alastulo on varma ja osuu kohdalleen merkittyyn paikkaan. Sanomalehti on ollut minun täsmäase tulla julki. Nyt vielä enemmän, kun se on merkitty maastoon valkoisella ristillä punaiselle matolle.

Rippikoulun käynyt, rokotettu, kirjoitustaitoinen

Katselin ympärilleni Punaisten lyhtyjen kaupungiksi muuttunutta asuinympäristöä. Tunnistan ohikiitävät ihmiset TV-sarjasta "Kauniit ja rohkeat". Vähitellen joku muisti minut kymmenen vuoden takaa. Oletko se sinä? Vai onko neiti Kaura mennyt naimisiin? Olen aina ollut minä, vaikka minulla on sivupersoonia. Sama nimi saa erehtymään henkilöstä. Mutta soittamalla selviää, kummasta on kysymys. On niin tyttömäinen olo, kun olen oppinut uuden kirjoitustaidon verkossa. Netti on roskapostivarasto. Samoin kävi kunnan liian suurelle ja mahtavalle virastotalolle, joka muuttui Velhojen varastotaloksi. Vielä heitä näkee nimeltä asioidenhoitajina ja (oman)edunvalvojina. 

Selkeytän ajatuksiani kirjoittamalla itselleni. Minulla on omat ajatukset ja polut kulkea. En enää tarvitse tulkkeja enkä kirjureita avukseni merkitsemään muistiin, kuka minä olin ja miksi minä tulin. Varhennettu Vanhus näyttää aina tyttöseltä Eeva Kilven silmillä katsottuna. Viisaus on jo solussa ennen ultrassa näkyvää ihmeteltävää. 
Ennen syntymää enkeli sulkee suun. Se on vain syömistä ja parkumista varten. On niin paljon häkkyrä-äitejä, jotka eivät itse saaneet rakkautta eivätkä huolenpitoa. Vain kylmässä sylissä äidinmaidonvastiketta. Lapsista ei tule rakastavia äitejä. Heistä tulee tomakotsi-virtuaalileluja adoptoivia poliitikkoja. Itse en halua tulla isommaksi kuin olen. Olen kirkunut niin että kristallilasit helisevät palasiksi. Meidän miehen rooli on muuttunut eläimelliseksi haaremia hallitsevaksi tehtäväksi. Prinsessasatu alkaa, kun läpäisee lehdistön ilkeän testin. Rakkaus voittaa aina.

tiistai 20. toukokuuta 2008

Leivästä enkelten

Sinulle, "Primus inter pares" (ensimmäinen vertaistesi joukossa) juhlapäivän onnittelusanat lainasin Saima Harmajalta: "Olet lentänyt siivin voitollisin läpi ilmojen häikäiseväin. Tuhat aurinkokuntaa kiersit, joka ainoan taivaan näit." Olit otettu maailmanvalloituksestasi. Mutta näin lävitsesi väsymyksen samasta vuosia kestäneestä omaishoitamisesta, josta jotakin tiedän minäkin. Juhlakansan joukossa tunsin olevani tasavertainen kanssasi tuhannen aurinkokunnan kiertäjänä. 
Masentuneena et nähnyt minua tasa-arvoisena, vaan jäit primukseksi vertaistesi joukossa. "Nyt rajalla viimeisen taivaan ja rajalla kuoleman maan", sinä sen ylittäneenä ja minä vielä alittaneena, "vapisen enää hiljaa ja rukoilen, rukoilen vaan". 

Omaishoitamisesta et koskaan puhunut, olisihan se ollut sinulle kasvojen menetys. Minulle terve särkyminen on ollut voimavara. Omaishoitamisesta ei selviä kapulakielellä, pitää puhua kaunokielellä. Sillä antaessaan saa, kun osaa ottaa vastaan. "Oi, Jumala, siipeni murtuneet ota käsiisi ihmeellisiin! Olen lentänyt liian kauas, olen lentänyt eksyksiin." Sinulta puuttui taustatuki, kun sanoit olevasi ateisti. Minulle ei kukaan tarvitse selitellä uskoaan. Se on jokaisen oma asia. Masentuminen jättää ihmiseen jäljen, mikä yritetään nähdä ylhäältä jokaisen omaishoitajan sairautena. Meidät on merkitty tatuointitunnisteella kuin poispoltettavat tehtävänsä mukaan keskitysleirillä.

Elämä jatkuu Länsirannalla

Rannalta

On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin. -
Miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.



Joku yksinäinen eksynyt,
joka vilua vaikeroi,
jok' on kaislikossa kierrellyt
eikä emoa löytää voi.

Sun harmajata aaltoas
olen katsonut kyynelein:
ens surunsa itkenyt rannallas
mun on omaa nuoruutein.

On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin.
Olen villisorsaa kuunnellut
ma siellä monin öin.
V. A. Koskenniemi "Sanataide 26.1.2003"

Elämäni käsikirjoitus on ollut liimalappuvaiheessa tähän asti. Keltaisessa tarralapussa on kirkkoherran muistiinpanot: 
Hautaus La 19.2. klo 15.00 
Kellot 8.2. klo10.00 
Kirkossa ilm.20/2. Lisään vuosiluvun 2000 milleniumin mukaan.

Liebe Maire!
Ich glaube, es gibt nicht viele Menschen zu denen mein Vater die lezten Jahre Kontakt hatte. Es ist auch nicht meine Art, seine Post zu lesen oder mich in seine privaten Dinge einzumischen. Trotzdem habe ich mich entschlossen, gerade Sie zu informieren, da ich schon als Kind von der Beziehung/Freundschaft mitbekommen habe und mich freue, dass sie auch jetzt noch anhält. (Ich habe den Brief vom 8.5.2003 gefunden und gelesen). 

Verkkokirjoitustaidon myötä tuon näkyväksi sen taustatuen, jonka avulla selvisin ennen ja jälkeen vuodesta 1991 tähän päivään draamassa "Tiekartta Länsirannalla" sukupolvenvaihdoksena Tuusniemellä. Se elää henkilöhistoriassani sukuseuran jäsenenä. Olen kulkenut viiteyhdistyksien kautta, joissa vallitsee §§§§§§§ - viidakon ry-laki rahastuksessa. Jäljelle on jäänyt se, mikä on elinkelpoista toisella mittarilla mitattuna. Tämä toukokuu on agabena - tilinpäätöksen aika. 

Närståendevårdare ja hänen kanssaan osallistun Israel-kongressiin. Suomen Isovanhemmat ja Siniset hetket, minulle erikoisesti KympinLapset. Minulla on kaksi kymppityttöä ja kesäleiri Kuortinkartanossa. Nimellä kutsuttuna osallistun Srk:n 150-vuotisjuhlaan puutarhassa (Getsemane). Pikku-berliinittären pusero on valmis. Babyborn on ihan elävä tyttönen. Näihin ajatuksiin herätti minut eläkeikä ja eläke-etuuden laskeminen. 
Minun tuurilla olenkin velkaantunut yhteiskunnalle. Tuottaa suurta byrokraatista päänvaivaa Kelan kahdelle vakuutussihteerille, valituksen esittelijälle ja kolmelle ratkaisuunosallistujalle ja arkistonhoitajalle loppusijoittajana mappiööhön. Päätöksen sain eilen ja koski etuuden laskemista, kun täytin 65 vuotta alkaen 1.8.2006. Pojat ovat pistäneet parastaan (omiaan) ja käyttäneet vanhoja tietoja tämän päivän etuuden maksamiseksi. Odotin päätöstä vakuutussihteerin eteenpäin lähettämään valitukseen, vaikka asia olisi pitänyt käsitellä uudestaan muuttuneiden olosuhteiden perusteella. Minua koskevat muutokset tapahtuivat 1.1.2006 ja 1.1.2007 ja koko pakka meni uusiksi. 

Laki laahaa jäljessä ja minun oletetaan nukkuvan Ruususen unta tai peräti suoraveloituksella jätetään kotiinsa kuollut lepäämään rauhassa. Kela tuijottaa reikää eikä rinkeliä päivän positiivisesti aloittaneen mielestä. Minulla on valoa tunnelin päässä. Kelalla vain musta-aukko, joka on jo nielaissut Kelan asiakkaat. Näkyy säästönä valtion budjetissa. Paikkaa ja jatkaa velkavetoista puoluepolitiikkaa kuin hölmöläinen täkkiä. 
Hölmöläinen puhuu hevoselleen halkokuormaa lastatessa rekeen: 
- Kun sinä jaksat tuon, niin sinä jaksat tuonkin. Kuorma tulee niin suureksi, ettei reki liikahda. Hölmöläinen purkaa kuormaa: 
- Kun et jaksa tuota, niin et jaksa tuotakaan. Reki tyhjenee ja hölmöläinen kantaa hevosenkin kotiin. Vaikka olemme liikaalastattuja, emme ole hölmöläisen hevosia. Meidän odotetaan kantavan hölmöläisetkin velkoineen uutta velkaa ottamaan Arkadian mäelle. Minulle riittää viralliset organisaatiot. Olen loikannut Verkkokirjoittajan taloon. Istun mielelläni Munkkiklubilla, mutta en kerro olevani kymppityttöjen mummo. 

Valituskierre eläkeasiassa jatkuu, mitä oli ennen ja jälkeen, kun eläke-etuus on ollut käytettävissä. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta en vietä eläkepäivääkään. Eläke on raha, joka tulee tilille. Se ei tee päivistäni eläkepäiviä, vaan Varhennetun Vanhuksen päiviä. En ole vielä vanhainkodissa lakanoiden välissä paikkaa varannut. Lääkäri kehotti hankkimaan kepin polven pistoa helpottamaan. Kieltäydyin silloin, kun piti lähteä työhön. Matkalla ajattelin, se olisi kuitenkin tarpeellinen laitoksessa. Koputtaisin lattiaan: 
- Minäkin olen täällä. Tai tarttuisin kepin hopeoidulla, nimikirjaimillani varustetulla koukulla ohikulkevaa hoitajaa kintusta kiinni. 
Mitäpä näistä, sainhan 60-vuotispäivälahjan omaishoitajayhdistyksen poliittiselta puheenjohtajalta. Invalidien käsityönä tekemä pesusetti. Kaksi puukampaa ja peili, pesulappu ja pesusieni. Ovat vitriinissä muiden lahjojen joukossa. Muistuttaa selkokielellä: Puupäätä raapiessa saattaa tikkuja mennä kynnen alle. Terapeutiksi synnytään, sitä taitoa ei hankita projektikoulutuksissa eikä huippuyliopistossa. Sitä taitoa yritetään aivopestä meistä pois säätämällä lait laatijansa näköisiksi pelisäännöiksi. Nimikirjoitus sen vahvistaa ja sitä on noudatettava. 
Neljäs ukkaasi kehottaa kunnioittamaan isää ja äitiä. Mutta sen jälkeen antaa luvan pistää kivet kuppiin ja ihmetellä ääneen, jos piäsnuatikat eivät hoida meidän asioita oik'pelillä. Pahantekoon rahanpimityksessä en vielä ole sortunut. Jätän varmuuden vuoksi tallelokeron avaimen tietylle ihmiselle, jos minut muilutetaan Eu:n vaatiman kiintiön naiskaupan uhriksi. Siitä jo runomaratoonari vihjaisi ohimennen edunvalvojana. 
Tallelokerossa on roskikseen heitetyt pankintositteet vaalien aikaan tilinylityksistä, pikavipeistä ja uuden pankin myöntämästä lainasta. Kuinka se sattuikaan juuri vaalien aikaan rahantarve yllättämään. Talousvaliokunnan puheenjohtajana velan lyhennykset hoituvat, ettei laina-aika veny 60 vuoteen. Puolueen puheenjohtajan vaalikiertue pyytää SAK:lta rahoitusta.



maanantai 19. toukokuuta 2008

Minä ja Stradivarius

Äänitin kasetille linnunlaulun toivekonsertteja. Kuuntelin korva tarkkana näytteet liverryksistä ja merkitsin esittäjät muistiin. Miksi teet tyhjää työtä? Jonakin päivänä saattaa laulut olla laulettu. Häkki on sulkenut sirkuttajan, vaikka jouluna ajattelin Sylviaa kuunnellessa, että minulla on viimeinen joulu häkissä. Rytikerttusen laulu on jankuttavaa. Onko aika lakata jankuttamasta. Ei, sillä äänellään se variskin laulaa. Jätänkö Stradivariuksen sängylle ja loikkaan autiolle saarelle. En vielä jätä, kun muistoja en voi hyvästellä Neuvostoliiton omistaman Stradivariuksen kanssa palautettavaksi oikealle omistajalleen.

Liebe Maire!
Anscheinend habe ich die e-mail-Adresse nicht richtig verstanden. Deshalb schicke ich Ihnen die geschriebenen Zeilen per Post. Liebe Grysse! Allekirjoitus naisen käsialalla. (Ich habe den Brief vom 8.5.2003 gefunden und gelesen.)

Postiluukusta kolahtaa kirje. Se on sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta Kelan päätökseen. Kuinka Kela antaessaan ympäripyöreitä vastauksia saa minut valittamaan päätöksestä. Niin kuin en ymmärtäisi omia asioitani. Hyvin suurta ymmärrystä minulta vaatii tämän päivän selvityksen tekeminen poliitikon vaalirahoituksesta. Sen tarkistan talousvaliokunnan puheenjohtajan runoroskikseen heitetyistä tilinylityksistä, kymmenen veksililuontoisen pikavipin uusimisesta ja uudesta pankista otetusta mittavasta lainasta vaalien aikaan. 

Kun hätä on suuri, on apu lähellä varsinkin Arkadian mäellä. Siellä puolueiden velkaantuminen ei ole akuutti vaan on muuttunut krooniseksi tosiasiaksi. Ei hätää, maksetaan velat ylimäiräisellä puoluetuella. Toisin on ilmaiseksi äänensä antaneen kohtalo. Voisiko sitä sanoa karmanlaiksi? Minua on keittänyt siitä lähtien, kun valitus on otettu vastaan 8.11.2006. Nyt pitää painaa pää kylmään veteen ja kuunnella, kuinka punapää sihisten sammuu ja suuttumus muuttuu mustaksi. Jäljellä on vielä linnunlaulut kasetilla ja Stradivarius. Kela antoi arvonimen Varhennettu Vanhus, josta maksan varhennusvähennystä osamaksulla loppuikäni. On siinä naurussa pitelemistä, kun kuulostelen harakannaurukonsertin takaa, kenelle kellot soivat.

lauantai 17. toukokuuta 2008

Se-ko-si-ko ko-ko su-ku

Silmänsä vuokko jo aukaisee, talvi on mennyt se kuiskailee. Äitienpäivälaulu sai minut juoksemaan pitkin lähimaastoa. Pälviä oli siellä täällä. Missä vuokot kukkivat. Pettyneenä palasin muutama aikainen orvokki kädessä. Vuosia myöhemmin näin metsän reunan muuttuneen valkeaksi kukkamereksi. Valkovuokkoja. Tämän kevään valkovuokkometsä jäi näkemättä. Siellä oli kuumetauti. 

Sairastaminen on toista nyt kuin 40-luvulta 60-luvulle asti. Siskonpedillä punotimme tuhkarokossa ja lintuinfluensassa yhtä aikaa tai vuorotellen. Kashmir-kuvio peitossa alkoi elää ja inhottaa. Isän käsi otsalla tuntui parantavalta kosketukselta ja Ukko-Kustin peukalonpainallus vertavuotavaan reikään otsalla oli veretseisauttava ele. Olin heittänyt kuperkeikan sängyn päällä. Verivana johti Isoisän sängyn viereen. Jälki loisti kuin luodinreikä arpeutumiseen asti. Kuume oli ohi, kun keskukset herättivät mieliteon. Ensimmäiseksi halusin lasillisen piimää. Nyt en voi sairastua, kun kirnupiimän valmistus on lopetettu. 

Ruoka on köyhää ravintoarvoltaan. Tarjolla on vain krapularyyppy tärinään. Koko Suomi on horkassa. Sitä pitää yllä kansan kahtiajakautuminen. Valkoiset juhlivat voittoaan Suomalaisuuden päivänä. Valkoinen Suomi jatkaa, punainen Suomi myydään ihmisineen sinne, missä punamultapytyssä hämmentely värjäsi meidät punaisiksi. J.V. Snellman kääntää kylkeään nähdäkseen, mille suomalaisuudelle liputetaan. 

En ole yhtä onnekas kuin v.1983 Viktoria Mullova loikatessaan Suomen kautta Ruotsiin. Jätti Neuvostoliiton valtion omistaman Stradivariuksen kuusamolaisen hotellin sängylle ja tilasi taksin. Hänen opettajansa oli kuollut Neuvostoliitossa. Monen muunkin nousevan taiteilijan tielle tulivat byrokraattiset esteet sekä matkustamis- ja konsertointirajoitukset. Vuosi 2000 yhdistää tiemme. 
Viktoria Mullova on tuntenut intohimoa tyylinmukaista esitystapaa kohtaan ja soittaa jopa Mendelssonia suonikielillä ja viritystasolla. Mullova käyttää myös barokki- tai wieniläisklassista jousta. Kutsumukseni lähteä hoitamaan vanhempiani "profeetaksi omalle maalle" on kuin taiteilijaelämää suljetussa yhteiskunnassa. Isän viimeinen elonpäivä 6.2.2000 antoi uuden kuningattaren niin avoimeksi muuttuneeseen Suomeen. 

Mutta minunkin oli loikattava synnyinseudultani. Mukana seurasi vanhempien antama lahjakirjaosuus lapsuuskotiin. Se on yhtä arvokas kuin Neuvostoliiton valtion omistama Stradivarius jätettäväksi hotellin sängylle. Mutta minä luulin lahjakirjaaosuuden olevan perintöosani. Isä osallistui sotaan kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Sotakirjeet muistuttivat tuosta ajasta. Itse huolehdin vanhemmistani ja perinnöstäni kuin leiviskästä ja se karttui miljoonaomaisuudeksi asti. 

Tässä noudatetaan suljetun yhteiskunnan sääntöjä avoimessa yhteiskunnassa. Minusta tuli riistonkohde, johon politiikka iskee petohaukan vietillä toteuttaessaan markkinavoimien julmaa jumalaa ts. lähinnä itseään vallankäyttäjänä. Naapuriin ovat tulleet venäläiset ja Juojärveä valmistellaan Laatokan kalastajien tulla harjoittamaan ammattiaan. Missä on hotelli, sänky ja Stradivarius? Haluan päästä eroon kaikesta tästä, niin tavarasta kuin ihmisistäkin. 

Jo Karjalan kunnailla Kullerot kukkii luomuna. Isäkin olisi ollut tänään Kaatuneiden muistopäivänä siunattava sankari, jos olisi levännyt Karjalan mullassa ja luut kuljetettu haudattavaksi Tuusniemelle. Siellä sukulaisten hautaaminen oli kyseenalaista: Saavatko he levätä rauhassa vai kaivanko ylös ja vien muuanne. Sitten siirtomääräys koski kuolleen tätini veneenrohjoa, joka minun olisi pitänyt vetää rannalta tädin pihamaalle. Musta ukkonen lukkarinleskenä puri suitsiaan, ja "mursi mustoa haventa" kuin Lemminkäinen. Minulla oli muuta ajateltavaa.

perjantai 16. toukokuuta 2008

Tuhkimo

Roskienlajittelu kysyy viitseliäisyyttä, että kaikki poisheitettävä löytää oman laatikkonsa. Siinä on käsityötä kerrakseen. Jos et tiedä, mihinkä käyttökelpoinen tavara kuuluu, heitä kaatopaikkajätteeseen. Minulle oli järkytys löytää Tuhkimon lasikenkä kaikkien käyttössä olleitten tavaroiden joukosta kaikkine osoitetietoineen vieraan talon roskiksesta. 

Tositarina: Tuhkimo kertoi, miten siihen oli päädytty. Tuhkimo joutui hoitoon päihteiden käytön takia. Joku putsasi pöydän eikä jäänyt odottamaan Tuhkimon paluuta. Muistiinpanot peruskoulun kuudennelta vuosiluokalta historiasta, ylioppilaskirjoitukset, työtodistukset pätkätöistä ja esite yliopistotarjonnasta. Meikit, korut, kolikot kertoivat mitä Tuhkimo puuhaili lyhyen ajanjakson aikana. 
Sinä kulkija 16-vuotias, mikä särki sun sydämesi. Ilman katkaisuhoitoa et siitä selviä. 

Omaa elämänkaartani ovat samalla tavalla yrittäneet isot pahat sudet kammeta vieraalle raiteelle, mutta olen pystynyt säilyttämään oikean kurssin. Tiedän mustamaalatut puheet, mutta puhujat itse peittävät omaa osuuttaan. Getsemane tyhjenee kesäksi parvekkeella. Muutan autiolle saarelle pullopostilaatikko mukana. Tavarasi pidän niin kauan tallella, kun tiedän sinun olevan kuivilla. Kysyin, voisitko kertoa, mikä sinut saa käyttämään päihteitä. Huudat silmät pyöreinä: 
- En ikinä. Mutta minähän tiedän kaiken. En ole kuullut totisempaa rukousta, kun heikkona hetkenäsi sen rukoilit herättyäsi kuolleista. Toivon parantumista ja aika sen näyttää. Anna anteeksi itsellesi, minulle et ole mitään velkaa. Olen yhden Tuhkimon tuhkan ottanut vastaan postista enkä halua, että sinä olisit toinen luonnon kiertoon palautettava.

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Iloa äitienpäivään

Äitienpäivän edellä entinen kulttuuriministeri sai mummoluukin lyhentämällä hiuksensa ja kovalla silmämeikillä kymmenen vuotta vanhemman naisen ilmeen. Kortin taivaalla liitelijällä on mummotukka ja tukisukka. Saukonpoika opetti shindoa rentoutusmenetelmäksi. Protestoin hankalaa asentoa lattialla tämänikäinen hoitamassa pariaan istuen jalkojen päällä. Veri hyytyi tulpaksi asti ja marevanlääke aloitettiin. Ollako vai eikö olla. Sitä puntaroidessa on hyvä suhtautua itseensä kevyesti. Samalla saa etäisyyttä ja ilmaa siiven alle. Siipeensä saanut ei paljon murehdi aikanaan, mutta eletty elämä vilahtaa mielessä ja tunnetilat vaihtelevat laidasta laitaan. 

Äidin eläessä olin kuin länteen loikannut viulisti Viktoria Mullova. Kertoi kuulumisia kotiin NL:n ajan Venäjälle, mutta ei voinut kertoa, kuinka paljon tavaroita voi vapaasti ostaa. Minulle oli kynnyskysymys: 
- Kuinka Rouva Äitinne voi enkä voinut välittää lähetettyjä terveisiä kunnioitusta herättävillä sanoilla. Ne olivat ennen kuulumattomia. Nyt itse mielelläni muistelen Rouva Äitinä terveisten lähettäjää, olihan hänellä kulttuuritausta ruotsinkieliseltä alueelta. Hän lähti maalle veljensä kanssa päät puliksi ajeltuina, mutta Rouva Äidillä oli valkea röyhelökaulus aina kesävaatteissakin. Kasvojenkohotusta joka päivä oli hiusten nostaminen nutturalle. Minun oman ponnarin katkaisu vei ikävuosista 10 pois. Se on juhlalook tulevaa Getsemanen puutarhajuhlaa varten.

maanantai 12. toukokuuta 2008

Pääaineet 3/7

Tänä päivänä olen nauranut katketakseni Tv:n ääressä signaalikatkosten välillä. Juuri sopivasti on tullut ajankohtaan osuvia ilmeitä ja eleitä Juustolaaksossa ja Allyn lakimiestoimistossa. Onhan puitu vaalirahoitusta eduskunnan kyselytunnilla. Niitä kyselyjä en kehtaa kuunnella. Ne sotivat minun ajatusmaailmaa vastaan. "Se on sanomattakin selvää", sanoo ministeri lakipykäliin vedoten, mutta vastoin minun parempaa tietoani. 

Diplomille "Världens bästa mamma" löytyy arkistostani dokumentti. "Kysymykseenne hylkäämisen syystä olen merkintäni mukaan vastannut, mutta teen sen nyt uudestaan. Lausunnon mukaan olette äänekäs, puhelias ja puuskittainen ja sellaisena sopimaton sairaanhoito-työhön. Kovin suurta harkintakykyä ei osoita sekään, että pyydätte em. vastausta postikortilla. Valitan, että olette vähän myöhään herännyt ajattelemaan ammattikoulutuksen hankkimista, mutta ehkä tulette onnellisemmaksi jollakin muulla, kuin saraanhoidon alalla. Kunnioittaen Rehtori" 

Siinä on suomalaisen rehtorin kunnioituksen osoitus, kun saa selän takana kirjoittaa testintuloksen ja peilata itseään oman turhautuneisuutensa markkinolla. Nyt on pudotuspelin heikoin lenkki julkisesti tuomaroinnin kohteena. En muista itkeneeni tätä pudotusta. Kysyin tyttäreltä vuosia myöhemmin, hakisinko sairaanhoitajakouluun vanhoilla päivilläni. Hän piti sitä turhana koulutuksena, kun ala ei tarjonnut hänellekään kuin pätkätöitä. 

Sveamamma arvostaa Suomessa hankittua sairaanhoitajakoulutusta ja hän on saanut tehdä koulutustaan vastaavaa työtä ja ottaa siipiensä suojaan koulun työharjoittelujaksolle 15-v tytön Suomesta. Olen ollut onnellisin saadessani hoitaa työssä uupuneita ihmisiä 30 vuotta sosiaalisena hierojana. Tunnen suurta kiitollisuutta zu Hausen Pflegen - ajasta ja siitä prosyyristä, mikä kertoo kaiken: zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer. Närståendevårdare sai työlleen kielen saksaksi. Laki ja lainlaatijat puhuvat vain rahasta kuin vaalirahoituksesta ja säästöistä, kun puhuvat omaishoitamisesta. Heillä on oma lehmä ojassa.

Pääaineet 4/7

Nämä neljä pääainetta olivat jo hyvässä harjoituksessa, kun hain ammattiinvalmistumiskoulutukseen. Olin 29-vuotias osallistuessani testitilaisuuteen, tulisiko minusta sairaanhoitaja. Ei tullut vanhapiikarehtorin mielestä. Hän olisi voinut sen ilmoittaa menemättä henkilökohtaisuuksiin. 

Saman sävyn kohtasi tyttäreni samalta rehtorilta. Jukolan Johannalla oli sana hallussa ja hän antoi palutteen. Itse en ollut uskaltanut aikanaan, olihan minua talutettu korvasta kansliaan. Kaikki opiskelijat olivat Johannan puolella äänekkäästi rehtoria vastaan. Ei tullut opettajaa, kun vanhatpiiat olivat asettaneet vaatimukset. Naisten metsäpäivässä palasin aikaan, jolloin itse olin yrittänyt selvitä käsityökoulun lukuvuodesta. Sienivärjäystä opetti samaisen laitoksen tohtoriksi väitellyt opettaja. Hän tiesi nuo vaatimukset. Käsityönopettajan pitää pysyä naimattomana. Työsarkaa on minulle riittänyt äitinä, minulla on äidinsydän. Tienviitat ovat osoittaneet oikeaan suuntaan.

Äidinsydän

"Sinussa on puutarha, nopeasti kukkinut", sanoi Tommy minulle ja katsoi ohitseni. Tyhjennän parveketta remonttimiesten tulla loppukesällä. Se on miehitetty Getsemane, arameaksi gat semane 'oliivikuurna'. Äidinsydän saa diplomin toisella kotimaisella, kun suomeksi ei ole diplomiksi asti sanoja eikä sanojalla äidinsydäntä. 

Kirjurien ja tulkkien antamat konekieliset diplomit eivät mene läpi näyttötutkintomestarin tarkastelussa. Ainoa "hylätty" arvosana uusittavaksi. Mutta kuinka voin uusia tai korjata toisten puolestani kirjoittamaa yritysstrategiaa. Palautan tehtävän: 
- En ota vastuuta kouluttajani toimiessa kirjurina ja tulkkina, miten hän minun kompetenssini tulkitsee. 
Kuinka elämä olisi jatkunut 60-luvulta, jos hoitotyö olisi vain luostrilaitoksen nunnien tehtävä tai opettajat eläisivät köyhyydessä, nöyryydessä ja naimattomuudessa parhaat vuotensa. Ja 75 - vuotiaana valtio passittaisi eläkkeelle. 

Minä pyytäisin Jumalaa lähettämään minut maailman pahimpaan paikkaan ja löytäisin itseni Kairon kaatopaikalta, miljoonien eläessä kaatopaikan antimilla. Opettajana opettaisin lapsia lukemaan. Se on ainoa tie päästä kaatopaikalta pois. Pitäisi pyytää aviomiehiltä lupaus, että viikkoon eivät hakkaa akkaa. Että vaimo ja lasten äiti ei tulisi kuritetuksi pyhässä tehtävässään. Mitä sitten, kun viikko on kulunut. Pyydän uuden lupauksen. Pienin askelin päästäisiin pois perheväkivallasta meidän hyvinvointivaltion kaatopaikoilla vartioitujen, rikkaiden asuntoalueiden ulkopuolella, jossa taivas on vain kattona pankkikriisin kolkutellessa pankinpääjohtajan ovella.

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Työhuone

Verstas oli auki ja suutari työssään suuressa basaarissa. Muistot heräävät menetetystä työhuoneesta kaukana kotoa. Arkkitehdin suunnittelema kaunis käsityöläistentalo on kokenut alennustilan. Ostin kaupungilta osakkeet ja kauppakamarin toimitusjohtaja opetti: Otit riskin ostamalla työhuoneeseen oikeuttavat osakkeet. Maksoin kulutusluotolla korkotason hipoessa 20 %. Sitten nurkanvaltaajille annetaan laillinen oikeus pankin myötävaikutuksella ottaa omaan käyttöön toisen työhuone. 

Kaikki ei tapahtunut laillisessa järjestyksessä. Seiniä kaadettiin ympäriltä, mutta viimeiseen asti oli työhuone käytössä. Oli minimania, sinistä lintua aikansa. Kaupunki ostaa tyhjilleen jäänyttä hylättyä taloa takaisin. Lailliset perusteet ovat kyseenalaisia, kuka työtä saa tehdä ja missä saa tehdä. Hierojat kadulle ja fysioterapia Kela-korvauksella rahastamaan liukuhihnatyöstä sarjana x15, x15, x15/vuosi. Poissa ollaan vain joulu ja juhannusviikko. Kuka kertoo minulle, mitä tällä haetaan takaa. 

Pitää kaivaa eduskunnan lisärakennuksen peruskivestä sinne muurattu runosäe "Tässä talossa tehdään työtä" ja lukea se, mitään muuttamatta ja tulkitsematta niin kuin sen Eino Leino on aikanaan kirjoittanut. Missä on (työn)tekijänoikeudet, kun omistusoikeudet voi ottaa jokainen omiin käsiinsä.

Äidilleni, Amerikasta!

Kuinka vapauttavaa oli kuulla pojan esittely vieraalla maaperällä ensi kerran tavatessamme. " Äitini ja sisareni Amerikasta." Se vapautti minut syntymähäpeästä, jota kirkko toisti sanankuulijoille. "Synnissä siinnyt, syntisestä sukukunnasta." Olen lisääntynyt suvuttomasti. Oikaisin hänen paidankauluksen kulmaa ja siinä se leimautuminen tapahtui. Minusta on tullut Mamujen äiti. 

Olin tehnyt tuttavuutta laman aikana isäni ovelle ilmestyneiden ulkomaalaisten kanssa. Mitä kauempaa hän kertoi olevansa, sitä ilosemmin hän esitteli itsensä. Nämä olivat niitä harvoja kohtaamisia ulkorapulla 10 vuotta kestäneen omaishoidon aikana. Lähinaapurit eivät halunneet tuntea minua. He tervehtivät muodon vuoksi tekopirteästi: 
- Mitä Tirkkosen papalle kuuluu?
Huomaamatta kuka työnsi pyörätuolia. Osat olivat näytelmässä silloin toisin päin. Nyt apuvälineitä käyttävät sanovat, että heiltä ei kysytä heitä koskevista asioista, vaan katsotaan ohi ja puhutellaan saattajana olevaa. Aina esteellisyydestä nousee kysymys:  
- Könkkölänkö he ovat unohtaneet eduskunnassa portaiden juurelle odottamaan salin tyhjenemistä. Siellä vammaisten asiat on jätetty lepäämään yön yli. Mitään muutosta esteiden poistamiseksi ei lainsäädännöllä ole saatu aikaan. Yritin tallentaa ensihymyjä netistä äitienpäiväksi. Ei onnistunut nököhampaiden tallentaminen, vaikka luukku niin lupasi lähettämällä e-korttin. Mutta onhan minulla ensihymyt tallennettu valokuvina livenä ajallaan, vaikka se on vaatinut kaksoistornien luhistumisen ja 10,2 Mt roskapostia suodattimen päivityksistä huolimatta. 

Kaukomummo sai tekstiviestin Berliinistä kaksoiskansalaisuuden isovanhemmilta. Päivässä on todellistä valtakunnan äitienpäiväjuhlantuntua. Juhla televisioitiin aikanaan kaikkien osallistua. Juhlarunon äidillä oli silloin "käsissä kaksi kassia ja suksensauvat suussa". Sekin osuu kohdalleen lähtiessäni toteuttamaan lupausta: Minä tulen. Nyt on eroottinen lataus päällimäisenä. Silloin puhuttiin hermoromahduksesta ja naisen hysteriasta. Vietettiin loppu elämä laitoksessa, kun ei kestänyt paineita. Se olisikin ratkaisu pitää poissa silmistä, että maalaisjärki voittaisi lastenkasvatuksessa. 

Kesken lukuharjoitusten ekaluokkalaisella oli asiaa opettajalle. Laiduntava hevonen toi mieleen pienelle pojalle muistikuvan. "Kun meillä oli hevonen, niin sillä oli näääiin pitkä kanki." Tämä kanki on tanssinut taivasten esikartanoissa äänestäjien pitäessä hänet kilpailussa mukana. Sen pituudesta ja paksuudesta on kyse tämän päivän politiikassa. 10,2 Mt-luukku sen minulle tekee harvinaisen selväksi. Kohderyhmänä olen vain väärä. Tähänkö hullunmyllyyn minut piti saada mukaan?

Karhumamma 2008

Äidit sukupolvien ketjussa huolehtivat omista ikääntyneistä vanhemmistaan, omasta työstään, lapsistaan ja lapsenlapsistaan. YEAT:n näyttökansiossa on kaikki tämä kuvattu SWOT-analyysin neljällä kuvalla. Vahvuuteni on "Isoisä ja pikkunalle". Omat karhulapset pitää viedä kauas pois, välttyäkseen väärältä kasvatukselta. Parhaita kasvattajia omasta mielestään ovat ne, joilla ei ole omia eikä adoptoituja lapsia. Heillä ei ole äidinsydäntä. 

Itse jouduin ansaan kuin espanjalainen, voimaeläimeni karhun, villinä elävä karhumamma. Kolmijalkaisena johdatti pentunsa kauas ansasta, johon hän oli vahingossa polkaisssut. Raudat olivat lauenneet ja toinen takajalka oli ruhjoutunut. Karhumamman piti jyrsiä jalkansa poikki vapautuakseen ansasta. Loukkaukset, joita olen lisääntymiseni takia saanut, on kuin näkymätön amputaatio. Ei vain miesten taholta heitettynä, vaan naiset ovat vieläkin pahempia. 

Mitään en tiedä viisaampaa, suurempaa ja kauniimpaa, kuin kahdesta solusta alkunsa saanut uusi elämä. Se on taiteilijan luomisentyötä. Kulkea kukkaniittyjä 10-taskuisessa taiteilijantakissa surematta sitä, olenko tarpeeksi rikas ja kuuluisa antaakseni lapselleni valmiin elämän. Omat kielteiset ajatukset ovat paras ehkäisykeino, jonka muistoksi vietetään tyhjän sylin päivää. Lapset on laina. Kuinka pitkä on laina-aika, sitä säätelee markkinavoimien julma jumala sadun ilkeänä anoppina tai äitipuolena. Tämä on kehityskaaren loppu ja puhejudon alku. STT kertoo sen kaikelle äitienpäivää viettävälle ala- tai yläkuloiselle kansalle. "Levollisia ovat hetket, jotka vietämme kuin maljakkoon kukkia asetellen. Pidämme lapsia opettajina ja silmät täynnä luontoa" Mestaria vapaasti lainaten.

lauantai 10. toukokuuta 2008

Viimeinen äitienpäivä

"Älä vääntele niitä käsiä, ettei veri rupea juoksemaan", oli pienen tytön varoitus, kun hänet noudettiin päiväkodista äidin sijaiskotiin. "Mikä se niin vähävoimaiseksi teki, että piti käydä sairaalassa?" Lapsi esitti oikeita kysymyksiä poliklinikakäynniltä palaavalle potilaalle. Hän sanoi katsovansa salaa lääkärikirjaa. 

Olin ollut mukana toimenpidehuoneessa. Apuhoitaja kylvetti äitini jalat ja jutteli niitä näitä. Odotamme kauan lääkärin tuloa. Sitten hän tuli. Kurkotti kädet selän takana katsomaan jalkoja, sairaanhoitaja kirjoitti paperille ne muutamat sanat, jotka siinä lääkäriltä kuuli. Taas puutuin asiaan. 
- Eikö lääkäri voisi katsoa omassa terveyskeskuksessa, kun äitini on huonossa kunnossa. Tuskin pysyy istumassa, kun päätä pyörryttää. 
Hän saa yliherkkyysreaktion puudutusaineesta, että haavaa voi hoitaa. Matkaa kaupunkiin on 60 km. Pitää tulla uudestaan näyttämään, miten parantuminen on edistynyt. Voi, sitä rahantuhlausta. Taksilla oli kulta-aika. Joka mummo erikseen käytiin hakemassa ja tuotiin yksikseen takaisin. Äiti viipyi vuodeosastolla yli äitienpäivän. 

Kolmoshuoneesta oli muut potilaat kotilomalla. Tulen illalla katsomaan, huone on tyhjä. Mihinkä äitini on joutunut? Hänet on siirretty neloseen ylipaikalle. Jokaisella potilaalla on yhdestä kolmeen vierasta. Äitini ei tiedä, missä hän on. Yksi potilaista pesee nenäliinoja huoneen pesualtaassa. On pyykkipäivä. Menen kotiin ja soitaan sairaalaan kysyäkseni järjestelyistä. Saan kipakan vastauksen. Seuran vuoksi hänet sinne siirrettiin, ettei ole yksin. Asumme kotona jo niin ahtaasti, etteikö äiti saisi olla rauhassa vaikka yksin kolmoshuoneessa äitienpäivänä. 

Siirto tapahtui, istuin monta tuntia hänen luonaan. Hän nukkui levollisesti. Tuli vielä kotiin muutamaksi viikoksi ja vein hänet sairaalaan kuolemaan, kun oli niin kovat kivut. Ne loppuivat keskiyön jälkeen 4.6.1992 kaikkien laatikoiden keskellä toimenpidehuoneessa. Sairaalassa oli sähkökatkos, vettä ei tullut. Sinne hänet jätimme odottamaan aamua ja hampaat kalisten tulimme Peltotielle, missä oli tavaroiden ja sängynpaikka. Kylmä karsi selkää kuoleman vieraillessa. 

Kyrsiminen kertoo jostakin tekstiviestihömpästä politiikassa eroottiselle tanssijalle. Onko kyse samasta asiasta vai viimemainitusta vahvemmasta kyrsimisestä, kun kyrsitty liikuttui kyyneliin, sitä miettiessään. Ja aiheuttaja jäi sairauslomalle. Isän suru oli mielestään suurempi, kun 57 vuotta kestänyt yhteiselo loppui. Minulla ei ollut syytä surra tyttärenä, sainhan pitää äidin 50 vuotta, vaikka saman Rouva Äidin kuolema oli tosiasia.

perjantai 9. toukokuuta 2008

Kungsböle

Ainoatakaan ruotsinkielistä tienviittaa ei ollut osoittamassa suuntaa. Oli vai venäläinen sotaherra Duus. Sukulaisnaiset osasivat hiukan venäjää, kun olivat herrojen palvelijoita kuin Uraalinperhoset. Se on sopeutumista ympäristöön. Lontoon mustuessa noesta vaaleat perhoset muuttuvat tummemmiksi suojaväriltään. Minun tienviitta osoittaa matkaa "It's a long way to Tipperary" ja perillä on Tippavaara. Poliisit tutkiessaan korpikuusenkyynelten tiputusta kuulustelivat isääni. Hänellä ei ollut osuuttaa naapurien touhuihin. Poliisit epäilivät: Taidat olla mukana pontikankeitossa. 

Kun poliisi pyydettiin paikalle tutkimaan murtovarkaan jälkiä, taas epäilyt kohdistuvat niihin, joille vahinkoa oli aiheutunut. Itse olette tuhonneet tavaranne. Tämä sama menettelytapa on käytössä tänä päivänä. Asiat saadaan kääntymään niin, että syyttömästä tulee syyllinen. Mikä oli pienen piirin hyvinvoinnin lähde. Kielletyt siiat löysivät kaupan kautta tiensä herrojen pöytään. Niin on aina ollut. 
- Sinun takiasi tuli tämä rahan meno, valitti venemestari. Oli taas mieronkierrossa. Isä oli pyydetty apuun naapuriin, kun Tålikka oli saanut kohtauksen. Oli jääkeli. Hevonen valjaisiin ja Tålikka rekeen. Minne päin lähtisi viemään? Kotimökillä oli vain vanha Reetta. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin Pahkasalonsaaressa oleva kunnalliskoti. Inkeri otti vastaan. Tarvittiin monta miestä nostamaan kangistunutta kuljetettavaa. Otettiin tarkkailuun ja Inkeri kysyi, tulisiko isäni aamulla hakemaan pois. Ei lupautunut. Venemestari oli pesty puhtaaksi, vaihdettu vettä aina uudelleen, että pohjaväri tuli näkyviin. Yöpyminen, pesut ja ehkä kahviaamiainen sisältyi hintaan 800 mummonmarkkaa. 

Muisti ensiavunantajaa valittamalla, kuinka kalliiksi se oli tullut. Siinä kiitos laupiaalle samarialaiselle, joka ei ottanut mitään yöllisestä sairaankuljetuksesta. Nyt Medihelit ovat ympärivuorokautisessa valmiudessa noutamaan tappelijat ja humalaiset hoitoon, kun on saanut kuhmun päähän. Minun kuninkaankylästä sai yksi äiti ansiomerkin äitienpäivänä. Halusin onnitella häntä vuosia myöhemmin tästä tunnustuksesta. Hän kertoi paljosta työstä, kuinka yöllä piti leipoa ja pestä pyykkiä kuunvalolla. Kun hänen paikalleen tuli suurella rahalla sukulaismies ja osti tontin meidän maan sisältä, hän aloitti rahastuksen. Tuumasin, kaho, mikä kaho. 

Pojasta ei polvet parantuneet. Kylä eli elämäänsä ennen tien tuloa. Sitten tie toi uusrikkat kunnanmökkiläiset, joille ei mikään riitä. Se siitä lamasta, pankkikriisistä ja omaishoitamisesta kylässä, jolle venäläinen sotaherra Duus antoi nimensä.

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Kööri

Sukupolvien vaihtuminen näkyy aaltomaisena liikkeenä. Mummola on niin kauan mummola, kun mummo on elossa. Siellä tehdään salaa kiellettyjä asioita piilossa mummon ja ukin katseilta. Ujostellaan omaa isää ja äitiä, kun elämän ja ohjeet elää jokainen on kyllä saanut, mutta ei ole painanut mieleen. Kaikkea kielettyä pitää kokeilla ja jää koukkuun kasvamatta ajatuksiltaan aikuisiksi. 

Kahdeksan sisaruksen kehityskaari ei päättynyt korkealle henkisen kaaren tasolle. Kehityskaari seuraa fyysisen kaaren muotoa ensiksi nousevana ja sitten alaspäin kasvavana kuin lehmänhäntä. Tulee keskinäinen kilpailu sukuun naitujen lipoessa kieltään myötäjäisten (kesämökkitonttien) toivossa. 

Näin jälkeenpäin arvelen, kuinka monen kesämökkitontin väärtti minä olin. 
Serkkutytön muistutus, kuinka oli sokerivedellä minua pitänyt hengissä vuorokausien ajan, kun vanhemmat veivät isosiskoa epidemiasairaalaan. 
8 vuotta vieraissa nurkissa ylioppilaslakin tähden, 
virkatodistuksessa 22 vuotta rasti ruudussa; elää avioliitossa. Eihän sitä voi yksin elää edes avioliitossa. 
10 vuotta (54 miestyövuotta) omaishoitajalippiksen tähden. 
15 vuotta StoraEnson mustaan kotsaan ja 
YEAT 2 vuotta oppisopimusaikaa nelikulmainen, amerikkalainen unelmahattu. 

Lainlaatijan lopputulema arvonimenä neljän hatun Varhennettu Vanhus. Hatut eivät taanneet minulle puolustamatta osaani vanhemmilta saatuun lahjakirjaan 1/8 lapsuuskodista. Jokainen sai oman osansa ja minulle jäi loput perintömiljoonista. Nyt on pöly laskeutunut. Tilalle on tullut hoitava hiljaisuus sisarusten taholta. On aika oikaista yhteiskunnan tekemät vääryydet. Meidän sisarusten lapset ovat syyttömiä vanhempiensa järjestämään perinnönjakoon pidemmän kaavan mukaan. 

Toivon 3. polven serkusköörin muistavan mummolassa vietetyt kesät ja lomat sukuviirin viestittäessä, että perinne elää Kiikkukalliolla. Se on vaatinut lunnaansa. 90 vuotta sitten kuoli isän veli 29-vuotiaana 12.7.1918 nälkään ja sairauteen palattuaan vankileiriltä. Heinäkuun päivät 9. ja 11. hääpäivänä ja syntymäpäivinä raastoi isäni tuntemuksia ajalta, jolloin hän 12-vuotiaana koki sodan ja kapinan kauhut. Hääkuvissa ei isää näy, on vain anopin(hampaat) onni poikansa puolesta.

Kauko Luck

Miksi arabeilla on kamelit ja suomalaisilla savolaiset? Arabit saivat valita ensiksi. Nämä kaksi omiin olosuhteisiinsa sopeutunutta kohtasivat meren rannalla kaukana tsunamin huuhtomasta Khao Lakista. Erämaanlaiva polvistui eteeni ja kehoitti: "Stig ombord! Älä ruikuta rannalla!" Jokin varoitti matkavakuutuksen sanelemista ehdoista, milloin ei vahinkoa korvata. 

"Jos kameli karkaa aavikolle ja hiekkamyrsky hautaa alleen 65 vuotiaan naisen." Pelko pois, olinhan tehnyt kuolemanvaravakuutuksen, etteivät tyttäret joutuisi maksamaan sinkkiarkun kuljettamisesta kotimaahan. Tällä rannalla saudien öljymiljoonilla oli rakennettu omaan käyttöön hienoja hotelleja. Niistä saavat turistitkin nauttia. Kaksoistornit olivat sortuneet, amerikkalaiset olivat hävinneet rannoilta. Nuori arabimies tunsi olonsa orvoksi. Hän ojensi kohteliaasti kätensä ja ohjasi minut baariin. Kuulutti suureen ääneen englanniksi: "Äitini ja sisareni Amerikasta." Meille tehtiin tilaa pöydässä. Eurooppalaiset turistit supisivat päät kallellaan toistensa korviin. "Amerikasta, onpa rohkea nainen!" 
- Suomesta, sain sanotuksi ja tilanne rauhoittui. 

Sitten muuttui suunta arvailuksi kotimaani sijainnista. Tultiin yhteisymmärrykseen, että Suomessa asuu 5-miljoonainen kielivähemmistöksi jäävä kansa Venäjän rajojen sisäpuolella. Jaamme marilaisten ja muiden suomensukuisten kansojen kohtalon. Emme osaa olla suomalaisia itsenäisessä isänmaassa, vaan meidät tunnetaan poliittisesti rähmälläänoleviksi milloin itään, milloin länteen. Ollaan kuin harakka tervatulla sillalla. Kun nokka irtoaa, niin pyrstö tarttuu ja pyrstö irtoaa, niin nokka tarttuu. 

Markkinavoimien maailmanvalloitus jatkuu. Ryöstetään viimeisetkin ihmiset kehitysmaissa halpana työvoimana. Muutetaan tuotanto kannattavaksi huumekaupaksi ja myydään naiset seksiorjiksi. Kuinka Sinuhen äitikin hypisteli kuparilevyjä ja toivoi olevansa rikas. Tutustumme nähtävyyksiin. Olemme linnoituksen ulkopuolella, emme pääse sisälle. Jo kaukaa näimme, juoksujalkaa lähestyi mies. Hän esittelee ylpeänä. "Minun museoni on tänään suljettu, mutta voitte tulla huomenna." Niin hän odotti jo meitä ja saimme hänestä oppaan linnoitukseen, joka kertoi puolustautumisesta vihollisia vastaan. 

Raja 1918 ylitettiin oikein äännetyllä tunnussanalla. Jos minun tunnussanassani on vieras korostus, tunnustan sillä värini ja kielellisen alkuperäni vääryyttä ja viekkautta vastaan. Nyt ei ole minulla muuta puolustettavaa kuin yhden ilmaisen äänen henki. Tässä seison enkä muuta voi. Selasin keltaisen pörssin sivuja, olisiko myytävänä saarnastuolia tai Martti Lutherin kirjoituspulpettia. Mustepullolla osun minäkin pikkupiruihin, jotka uhkaavat reviiriäni. Nyt kun lamasta ja pankkikriisistä uskaltaa puhua ääneen ja olla tekemistensä takana.

Häätanhu

Lauttana lanttu ja purjeena salaatinlehti oli kuin oravalla punainen häntä purjeena ja se irvisti vasten kuuta. Kasvissyöjän tilaama salaattiateria oli samaa hintaluokka kuin lihansyöjän lankkupihvi a' 70 mummonmarkkaa. Pidin sitä kalliina valitsemalleni Ritz - hotellin vaihtoehdolle. Kohta sen jälkeen luin lehdestä, että venäläiset haisee. Eivät sen tähden olleet tervetulleita Ritz - hotelliin. Voi, niitä aikoja. 

Onko tänään paremmin kun isänmaata myydään kalliilla neliöittäin raharikkaille venäläisille. Älkää mitään kauhistelko! Olen entisessä elämässäni elänyt uudelleen löydetyn Kehitysyhteistyön mallin mukaan. Oltiin omavaraisia, kalastettiin, viljeltiin maata ja pidettiin muutamaa lehmää. Ahkeralla työllä hankittiin elanto suurelle perheelle. Mustikat ja puolukat myytiin torilla maattomille kaupunkilaisille. "Zu Hause Pflegen" idea on siltä ajalta peräisin. Tunnen kuuluvani kuitenkin sota-aikana niin yleiseen vastarintaliikkeeseen, maanalaiseen armeijaan. Meissä on selviämisen strategia selkäytimessä. Sitä ei kaiva sieltä ministerin kestorepliikki. "Se on selvää" jokaisesta suusta kuultuna. Pitää arvioida uudelleen suurella rahalla ajan kanssa. Saadaan aikaan roskapostilaatikko ja digi-tv. 

Omaishoitajilla ei ole täydennyskoulutuksentarvetta, kuinka kohdata apua tarvitseva lähimmäinen. Sitä ei kerro terapeutit eikä psykiatrit, jotka hoitavat omia ongelmiaan terveellä maalaisjärjellä varustettujen kustannuksella. Kuinka raha ratkaisee omaishoidon tulevaisuuden. Suostummeko enää uudestaan säästökohteiksi, joilta lama ja pankkikriisi antoi mahdollisuuden ulosmitata kaikki omistuksessa olevan lapsenlapsiin asti. Me maksamme velkaa markkinavoimille på-liitikkojen hääriessä välj'vouhkana kansan antamilla valtuuksilla. 

Poliitikko (- sana tauvutettuna sijamuodoissa adessiivi (millä) on på-liitikko, på-liitikolla), selviää aina päällä ja pinnalla. Autuaita ovat puupäät, sillä ne eivät huku. Toinen kasvisateria korvasi lihansyöjän porsaankyljyksen. Sain eteeni pienen alkusalaatikupin kuin lihansyöjätkin. Muuta ei tullut, ei ollut ruokalistalla. Kupin kokoa katsellessa se kysyy ivallisesti: Syökö miniä vai annetaanko kissalle? Ei edes ruokapalkkaa saa omaishoitaja korvausta 5,4 työaikalakia noudattavan hoitajan tekemästä työstä.