keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Kovan päivän illan jälkeen tuli toinen päivä

On aika löysätä ravattia, kun siitä ei tullut hirttosilmukkaa löyhässä hirressä monta viikkoa roikotetulle. Vihdoin riiputettu liha mureutui ja oli pakko myöntää sairausloman tarve. Minun uupumuksen aiheutti 10 vuoden pesti "zu Hause Pflegen". Tähän työhön olisi tarvittu 5,4 työaikalakia noudattavaa hoitajaa. Selvisin siitä hengissä, kun toiset loiskuttivat vesisänkyjä ja kirjoittivat kokemuksistaan pyylevinä ja persevinä talloen toistensa varpaita. Virallinen taho määritteli vertaistuen hakemisen "omaksi hömpäksi". 

Olenkin saanut kenkää virallisista organisaatioista, mutta vastineeksi olen löytänyt epävirallisen organisaation seuraamalla suuria jalanjälkiä. Nauttinut Nobel- ja Prometheus-palkinnosta ja viimeksi Mahdollisuuksien Torin järjestämisestä. Globaalista tulee paikallista, kun Reilu-kaupunki - hankkeet saavat seuraajia. Viisaat vanhat ovat asialla, mutta samalla löytyi uusi yhdistys nuorten vanhempien kokoontuessa kirjaesittelyyn: Minä, adoptoitu: Reetta Kurjonen. Itse kerron käänteisen tarinan. Uupuminen nousee pintaan niissä kohdissa, mistä uupuminen johtui. Nukkumisen ja ruokarytmin olen löytänyt, mutta asioiden arkistointi ei ota onnistuakseen kaatopaikkakokemuksen jälkeen. Siivoaminen on pakkotyötä. Isä istuu aina tiellä, vaikka siirsin hänet toiseen huoneeseen, saadakseni pölyt pois nurkista. Hetken kuluttua hän istuu juuri siinä, mistä pitää imuroida. Nostaa toista kankkua, että siitä välistä voit yrittää tehdä puhdasta. Näin hänen sipaisevan peilioven uurretta, onko pölyt pyyhitty. Kalmanhaju tarttui minuun, kun isälläni oli avannepussi. Pesemisestä ja saunasta olen jo nauttinut, kokeillut kylmä- ja lämminvesi - rebirthing'iä. Eilen oli maansuru ja yöllä tunsin kriisin johdosta rintakipua. Oliko se muistutus ylhäältä, nyt on aika ryhtyä työhön ja kirjoittaa vertaistueksi samassa veneessä olijoille. Tiskatessa nykyisin ajattelen, kuinka astianpesukoneesta ja kaikkista elämääni helpottavista masinoista olen luopunut. 

Signaalikatkoksista, joita tulee tuutin täydeltä, en maksa. On yksi rahastajataho, joka on kanssani samaa mieltä. Tyhjän saa pyytämättä ja maksamatta, kun ei ole joutunut koukkuun "kumpi käyttää kampea". Janne Ahonen liikuttui kertoessaan uransa lopettamisesta, kun pieni ihminen syntyy perheeseen. Jyrki-Boy liikuttui, kun 6-kymppinen luottoministeri vaihtoi uransa viihteelle. Samasta oli kyse, kun piäsnuatikoihen piämies joutui sanoutumaan irti vanhan isänsä mielipiteistä. Lankeaa kuitenkin samaan poliittiseen viihdevirheeseen. Kertaan Savolaisten katkismuksen 4. ukkaasin selityksineen ja palaan päiväjärjestykseen ihan ITE- arvioinnin perusteella, kun tähän asti minua on taputeltu päähän: 
- Tillin tallin taivasalla, tillin tallin pomp pomp. "Mitä kovemmalla vaahilla tiput, sitä korkeemmalle pomppoot." Olen nähnyt keisarin uudet vaatteet, kun röntgenkatseet riisuvat kehoittaen. Housut pois ja hoitoon. Itse en sure, mitä päälleni pukisin, kun kirpputorivaatteitani ei kukaan varastanut eikä valtio joutunut korvaamaan, kuin koko omaisuutensa tsunamissa menettänyt lakimies vaati korvattavaksi.

Ei kommentteja: