torstai 10. huhtikuuta 2008

Kissa elää Lahdessa vieläkin kiitoksella, koira pään silityksellä

Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Enää ei tarvitse olla törmäyskurssilla työhuoneesta, missä laillistettu hieroja jatkaa ammatinharjoittamista. Palvelukeskuksen johtaja oli joutunut sulkemaan gradunsa pöytälaatikkoon, kun esimies ei ollut vaivautunut sitä lukemaan. Tämä otti tietenkin älälle maisterismiestä, joten hän antoi vahingon kiertää pönkittämällä omaa palliansa. Mutta sepä onkin herkullinen tilanne kokeiltavaksi. Ei ollut vielä tekstiviestejä. Enhän olisi ehtinyt keskittyä työhöni, jos olisin aina vastannut puhelimeen. Siksi johtajan piti tulla katutasoon, tyhjään aulaan, kun ulko-ovet oli jo lukossa. Minulla oli miesasiakas. Johtaja teki olonsa mukavaksi, siirsi pöytää ja tuolia lähemmäksi oveani, että kuulisi paremmin oven läpi huoneessa käytävän keskustelun. 

Hämmastykseni oli suuri, kun avasin oven. Johtaja halusi tulla nähdyksi, että oli kuullut keskustelumme. Sen luin hänen vahingoniloisesta ilmeestään, että ähäkutti. Se oli alku painostukselle saada minut pois talosta. Ähäkutti oli myös minun puolelta, en halunnut tehdä itsenäistä työtä talossa, jossa jokaista naista vahdittiin, mitä se hameensa alla kuljettaa. Palvelukeskus potee rahapulaa. Oli aika siirtyä toiseen taloon. 

Kaupunki on lähtötilaanteessa ostatellessaan Käsityöläisten taloa. Minun työhuoneen tarina ko. talossa tuli loppuun käsitellyksi välimiesoikeudella uhaten: 
- Jos nyt et myy, välimiesoikeus päättää hinnan, paljonko sinulle siitä maksetaan tai otetaan maksamatta. Näin 10 vuotta sitten ja näin tänä päivänä. Pelisäännöt ovat samat, mutta minä en suorittanutkaan YEAT:a hyväksytyillä arvosanoilla pistääkseni näyttökansion pöytälaatikkoon. Sain kehoituksen esittää asiani poliittisille päätöksentekijöille, mutta ketäpä se kiinnostaisi. Saanhan kuitenkin kirjoittaa Munkkiklubilla, että ronkluuks' mänj kuin perunakuopassa perunoiden omin luvin ottaminen ja paikoilleen jättäminen omistajan kehoituksesta.

Ei kommentteja: