sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Ich habe

Leikkasin viimeisen puna-apilan suosikkijuomani kirnupiimätölkin kyljestä. Etsin tuotetta lähikaupan hyllystä. Menekin vähäisyyden takia tuotetta ei enää sieltä löytynyt. Hämeenmaa menee maan alle. Pitää saada lisää tilaa. Niin, mitä varten? Tuoteen valmistus on lopetettu. Suurennetaanko kärryjä, että kulkusuunta on labyrintissa osoitettu nuolella. 
On kuljettava koko hehtaarihalli läpi saadakseen kärryynsä, mitä yksineläjä tarvitsee. Tuotteen alkuperästä on jäljellä vain nimi ja mainosmarjan kuva, joka herättää ruokahalun ja mielikuvat, kuinka makealta kotiruoka maistui, kun oltiin omavaraisia. Mehukeiton väri on punajuuresta. Syön punajuuren mullassa kasvavana mukulana enkä pensaassa tai varvussa kasvavan marjan väriaineena. 

Mahdollisuuksien Torin teema Reilu kauppa toteutui vain kauppatoreilla, jonne maalaiset tulivat myymään tuotteitaan, joita he itse söivät. Ylimääräinen myytiin maattomille kaupunkilaisille. Siinä oli ideaa Reilulle kaupalle. Yritin eilen tavoittaa makasiinissa näkemääni viimeistä Buddenbrookin Hannoa ajalta 8.11.1871 isoäidin kuoleman jälkeen. En saanut häntä tulemaan pöytämme luo. Hän oli vahtimassa isänsä ovea, kun siellä tehtiin testamenttiä. Ja, Papa! Odotan viimeistä osaa kuinka sarja Buddenbrookit päättyy isän kuoleman jälkeen. 

Kuinka meille halutaan käyvän sukupolvenvaihdoksessa. Kokemuksesta tiedän, millä äidinkielen sanavalinnoilla työni mitätöitiin."Haista kukka, jonka lehmä söi!" Siitä on tullut suurin vesistöjemme saastuttaja ja syyllisille kallein investointi sen ehkäisemiseksi. Veneformulat eivät tarvitse puhdasta vettä. Sen järjestämistä kaupunki tukee 50.000 eurolla. Ollaan kohta varikolla kaikki toteuttamassa Reilun kaupan pornoa a' la Roosa. Sillä on markkinavoimien poliittinen siunaus.

Ei kommentteja: