keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Hatuttaa

Raha kasvaa puussa. Sen on valkoinen mies huomannut. Itse elämäntapaintiaanina ihmettelen omistajan oikeutta myydä tai olla myymättä puupääomaansa. On monenlaisia kannustimia tarjolla, kuinka puut saadaan metsästä kasvamaan korkoa pankkitilille. Yhtymän yhteisten asioiden hoitajana olin puun ja kuoren välissä. "Eihän sieltä ole kuin maksuja", oli keskustelun avaus ulkopuolisen näkökulmasta. Rouvalla ei saanut olla kuluja osakkuudesta lapsuuskotiin. Aputilintarkastajat vahtivat rahaliikennettä. Vaativat puut myyntiin pinta-alaverotuksen aikana. Stora Enso maksoi parhaimman hinnan. Rahat siirtyivät yhtymän tilille, jota pankki oli sulkemassa aputilintarkastajien vaatimuksesta. 

Kun isä kuoli, oli aika jakaa pesä. Arvotettiin mökkitonteille auringonlaskut, -nousut ja ilmansuunnat. Mikään ei riittänyt, vaan piti lohkaista osa metsästä. Heistä tuli pienmetsänomistajia. Jäljelle jäi kantatilasta vain tämän päivän storaensolaisen mielestä kesämökkipläntti. Isästäni tuli kuoltuaan miljonääri. Minusta euroopanomistaja tunnetasolla. Kunta myi sähkölinjan puut UPM:lle. Rahoista ei paljon kostuttu, olihan MHY ollut kaupan toteuttaja. 

Itse sain pyytämässäni tietoimituksessa kuulla. Meidän lapsuuden uimaranta tarvitaan UPM:n metsäkoneiden säilytyspaikaksi ja mökkinaapurin pelastusharjoituksia varten. Kunnan taholta oli rantaamme suunniteltu kunnan pienillä ja EU:n suurilla rahoilla toteutettava vesillelaskupaikka auton perässä trailerilla vedettyjä huviveneitä varten. "Yksi, joka pamauttaa päähän" sai sanotuksi: 
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne näitä suunnitellessanne? Uskottu mies alkoi täristä, ja "Yksi, joka pamauttaa päähän" on suurentanut puista penaalia, jonka näki toimitusinssin edessä. 

Intiaani on pelottava suuttuessaan. Intiaanipäällikö Seattlen maailman kaunein puhe on YEAT:n Näyttökansiossa sanojen vakuudeksi tämän päivän metsäplänttien sukupolvenvaihdoksen toteuttamisessa. Tapahtuu fuusioitumista suuremmiksi kokonaisuuksiksi aluellisesti. Uusi kumppani puukaupoissa esittäytyi Mikkelissä. Hatutti oranssilla hatulla ja tarjosi lounaan. Kiitän kutsusta ja kestityksestä, mutta mitään uutta ei kokous minulle tuonut. Tiedän vain mikä on minun uusi organisaationi, jonne itse olen heitetty kuin hernepussi. 

Ymmärrän rouvaa, joka puhui metsien luontoarvojen puolesta. Kuinka saadaan takaisin Kuolleenkourat koivikkoon. Kuivuneet lähteet pulppuamaan ja kadonneet käärmekuuset palaamaan. On vain muisto Mansikkapaikasta. Ymmärrän metsänomistajaa, jonka omistusoikeutta on loukattu, kun ulkopuolelta vaaditaan näitä arvoja toteutettavaksi. Isä veti sinne, ja emo veti tänne, kireällä joka ainoa jänne. 

Intiaanit pysyvät omalla alueellaan, jos heitä ei pakoteta siirtymään reservaatteihin. Meillä on maaseutu autioitettu uusrikkaiden tulla hankkimaan lisää rahaa sijoittamalleen pääomalle. Siitä kertoo Rantala, torpparimuseona maatuva lapsuudenkoti Juojärven rannalla. Maistraatti ja verottaja oikaisi lomakiinteistön vanhaksi rakennuspaikaksi, jota ei muuksi ollut muutettu yli sadan vuoden suvun omistuksessa oloaikana. En siirrä metsäomaisuuden hoitoa vieraisiin käsiin. Se vaatii lakimuutoksen, jota pelko perseessä odottelen. 

Koiviston lastenkotia paranneellaan Nastolasta käsin tehtävällä työllä. Itse vietän lomani Kuortinkartanossa syöpälasten ja isovanhempien leirillä. Työ on mielekästä, kun irrottaa otteen Luvatusta maasta ja luopuu elämän jatkamisesta sukupolvesta toiseen Eu-Suomessa. Onko elämää ennen kuolemaa? Tämä vahvistaa tiedon, onko elämää kuoleman jälkeen. On, kuin kiinalaisessa helvetissä. Kukaan ei huomaa siellä, että onkin siirtynyt Tuonelan virran yli. Meno jatkuu markkinavoimien määrätessä tahdin.

Äitini hirvittävä päänsärky loppui hetkessä. Hän luuli olevansa kuollut. Tuotiin omaan sairaalaan halvaantuneena. Lapsenlapset tulivat katsomaan mummoa. Hän ihmetteli ääneen, kuinka lapset olivat hänen ympärillään. Tarjotaanko taivaassa jauhelihasoppaa, koparakeittoa vai lihavelliä, sen äitini kertoi vielä meille monta kertaa ja kuoli myöhemmin. Kirjoitin hänelle: Itkisinkö ihanassa maassa.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Ich liebe

"Vergissmeinnicht" viestin sisältävä lemmikki korvaa piimäpurkin kyljessä puna-apilan kukan, jonka lehmä viime kesänä söi. Juoma on paksua kuin kiisseli. Pillillä imettynä saa aikaan hymykuopat. Kaurapuuron voi unohtaa, kun Markus-sedän antamaa ohjetta ei enää muista kukaan. Kokiksen killittäminen roskaruoan alashuuhtomiseksi pyöristää posket ja mahan palloksi. Pallopäistä ja pallomahoista on tullut sopiva lällättelyn kohde. 

Omasta lapsuudesta muistan. Syötiin ruoka-aikoina ja kuljettiin jalkaisin ilman askel- ja sykemittaria sukulaisvierailuille. Nyt kuulokkeet korvilla ja kärsä naamalla pitävät yllä hengitystä terveillä ihmisillä. En ihmettele enää Elovena- ja Maitotyttöjen katoamista. Heistä on tullut blondeja. Plantteja ihon alle antamaan muotoja, joista mies ei saa katsettaan irti. Äidinrinnat olivat vauvan ensimmäinen luomuruokapakkaus. Etuna oli, etteivät kissat päässeet sotkemaan vauvan ensieväitä. Leuhkat eväät ovatkin muuttuneet kollien himoitsemisen kohteeksi. 

Maidonjakelulakon aikana sain ämpärillisen maitoa suoraan tuottajalta. Kaikki kauniit makumuistot tulvahtivat mieleen. Oikea brändi vastalypsetylle maidolle on niittywiski. Siihen tulee himo. Ostin kissalle äidinmaidonvastiketta, jota se ei suostunut maistamaan. Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu. Entiselleen ei mikään jää. 
Eilen selvisi Mikkelissä, kuinka entisen organisaation tilinpäätös käsitellään, kun tapahtuu fuusioituminen isompaan organisaatioon. Antaa mahdollisuuden rahanpesuun, jos kukaan ei kyseenalaista tilivelvollisten vastuuta. 

Sukupolvenvaihdoksessa sisarukset pitävät huolen, ettei kukaan saa enempää kuin jakajana luuta kädessään heiluttava tunnevammainen. "Mikä perinnönjako siellä on?" kuuluu isän ääni Vihtaniemen rannassa. Pitelen moottoriveneen kokasta kiinni ja estän vesille aikovan juopuneen lähdön hukuttautumaan. Käsin siellä puhuttiin (huudettiin), kun ymmärretty ei toisiamme. Sitä isä luuli perinnönjaoksi. Se on liveroolipeliä vahvemman oikeudella Suomi-neidon hameenhelmoissa.

Ich habe

Leikkasin viimeisen puna-apilan suosikkijuomani kirnupiimätölkin kyljestä. Etsin tuotetta lähikaupan hyllystä. Menekin vähäisyyden takia tuotetta ei enää sieltä löytynyt. Hämeenmaa menee maan alle. Pitää saada lisää tilaa. Niin, mitä varten? Tuoteen valmistus on lopetettu. Suurennetaanko kärryjä, että kulkusuunta on labyrintissa osoitettu nuolella. 
On kuljettava koko hehtaarihalli läpi saadakseen kärryynsä, mitä yksineläjä tarvitsee. Tuotteen alkuperästä on jäljellä vain nimi ja mainosmarjan kuva, joka herättää ruokahalun ja mielikuvat, kuinka makealta kotiruoka maistui, kun oltiin omavaraisia. Mehukeiton väri on punajuuresta. Syön punajuuren mullassa kasvavana mukulana enkä pensaassa tai varvussa kasvavan marjan väriaineena. 

Mahdollisuuksien Torin teema Reilu kauppa toteutui vain kauppatoreilla, jonne maalaiset tulivat myymään tuotteitaan, joita he itse söivät. Ylimääräinen myytiin maattomille kaupunkilaisille. Siinä oli ideaa Reilulle kaupalle. Yritin eilen tavoittaa makasiinissa näkemääni viimeistä Buddenbrookin Hannoa ajalta 8.11.1871 isoäidin kuoleman jälkeen. En saanut häntä tulemaan pöytämme luo. Hän oli vahtimassa isänsä ovea, kun siellä tehtiin testamenttiä. Ja, Papa! Odotan viimeistä osaa kuinka sarja Buddenbrookit päättyy isän kuoleman jälkeen. 

Kuinka meille halutaan käyvän sukupolvenvaihdoksessa. Kokemuksesta tiedän, millä äidinkielen sanavalinnoilla työni mitätöitiin."Haista kukka, jonka lehmä söi!" Siitä on tullut suurin vesistöjemme saastuttaja ja syyllisille kallein investointi sen ehkäisemiseksi. Veneformulat eivät tarvitse puhdasta vettä. Sen järjestämistä kaupunki tukee 50.000 eurolla. Ollaan kohta varikolla kaikki toteuttamassa Reilun kaupan pornoa a' la Roosa. Sillä on markkinavoimien poliittinen siunaus.

perjantai 25. huhtikuuta 2008

Lapsi pesuveden mukana

Tulin julkisilla kulkuneuvoilla kaksi kassia vaatteita mukana. Myöhemmin koti Lahdessa tyhjeni. Osuuteni tavaroista tuotiin muovipusseissa Tuusniemelle. 10 vuotta muuttoa ja kuljetusta samoissa muovipusseissa. Iloisen lakimiehen ilmoitus: 
- Minäkin olen sosiaalihuollon asiakas. 2-vuotias tyttäreni käy kunnallisessa päivähoidossa. 
Yritin löytää yhteisiä piirteitä subjektiivisesta oikeudesta päivähoidon ja omaishoidon välillä sosiaalihuollon asiakkaana. Palasin kotiin vihaisena. Kaikki omaishoitoa koskevat paperit olisivat joutuneet roviolle, ettei kukaan saisi tietää. 

Onneksi olin väsynyt pitkästä päivästä, raskaasta luennosta ja omaishoitajan tietokoneella tekemästä ajankäyttökäppyrästä. Sitten oli vielä kellariin menopelko, jos joku vaanii siellä. Nyt 8 vuoden jälkeen samat päätökset ja valitusosoitukset ovat jätesäkeissä. Paperintuhooja saa joskus tehdä tarpeettomista papereista vappuviuhkoja. 

Katson englantilaisia salaisia miljonäärejä, kuinka he lähtevät tuntemattomina vapaaehtoistyöhön tutustuakseen kohteisiin, joille antaisi rahaa toiminnan jatkumiseksi. Sillä on siunaus. Suomessa ollaan epäluuloisia, jos omaishoitaja lähtee hoitamaan apua tarvitsevaa läheistään. Kuiske kuuluu: 
- Millähän rahalla hän luulee siitä selviävänsä? Sitä saa kysellä sosiaalialan johtajat ylimmältä poliittiselta tasolta alimpaan virkamieheen asti. On sellaiset pelisäännöt. Ja kuitenkin meillä on n. 300 000 salaista miljonääriä, joiden tekemään työhön pitäisi palkata 5,4 työaikalakia noudattavaa tekijää. 

Nämä ovat resurssikysymyksiä, joiden arvon ehkä joku tutkii, kun ei ole enää hoidettavia eikä tarvita hoitajia. On vain roska(pankkeja, posteja) ja järjenköyhyyttä. Minun jäännökseni on isältä peritty miljoonaomaisuus, roskis ja kaksi muovisäkkiä valitusosoituksia. Olen ollut turhuuden markkinoilla ja tänään löytänyt itseni Mahdollisuuksien Torilta Lahden Satamassa. Hoilatkaa, kohta poissa on veljet ja Kekkosen kanssa Kotkan Ruusua muistellen: 
- Tänä yönä, onni suosii rohkeaa.... harharetkillä §§§§§§§-viidakossakin.

Pihakatselmus

Ilmoitus tuli tavallisena kirjeenä. Se ei ollut mahdollista 1990-luvulla, kun kysyin osakkeenomistajan oikeuksia tulla hoidetuksi omassa kodissaan "omituisen akan kanssa omituisessa talossa" omaishoitajan hoitaessa taloutta. Nyt lentelen kuin Uraalinperhonen pihapiirissä. Pyykkinaru on viritetty pellolle, nyppylät ovat tasoittuneet, kun poistuin Suruvaippana Verkkokirjoittajan taloon Munkkiklubille. Vanhempani hautasivat Mannerheimin Apajalahdessa radion ääressä 1952. Palasivat kotiin kaukohautajaisista samalla hartaudella kuin vielä muistan isäni osoittaneen koko pitkän elämänsä aikana. Hänellä oli etiketti tallella kirkollisissa ja maallisissa toimituksissa. 

Sotakokemuksistaan hän kertoi minulle, kun niistä kysyin. Tuntemattomasta sotilaasta voin vahvistaa sen ajan hierarkian. Isälläni ei ollut sotaherrojen mielestä kansalaiskuntoisuutta, kun ei kuulunut suojeluskuntaan, vaan syntyperänsä mukaan torpparinpoika oli punainen. Hänet lähetettiin tiedusteluretkelle, jolla katsoi silmätysten pyssynpiippua. Pudottautui ladulle ja palasi joukkojen luo. Kieltäytyi sen jälkeen tehtävästä. Uhkaus joutua sotaoikeuteen kuin Ukko-Kustikin talollisen suusta kuultuna: 
- Olisi pitänyt tappaa ukko eikä 29-vuotiasta poikaa. Nyt olen itse Uraalinperhosen paikalla, en Mannerheimin ostettuna palvelijana. Olen bisnesenkelinä sijoittanut rahani ja osaamiseni vanhempieni hoitamiseen. Tohtoriksi väitelleen upseerin ja herrasmiehen tarve Uraalinperhosen kuvitelluille palveluille ei löytynyt antajaa kuin ilotaloista. Hautasin palvelun kysyjän eroottiseen hautausmaahan. Oliko se woo-doo-meno, kun risti-ilmoitus kertoi tohtorin kuolleen. 

Nyt pihakatselmukseen kutsuttuna lentelen Suruvaippana pihapiirissä. Tunnistan pöksyjen perusteella omistajat. Isän pitkät kalsarit ja pitkähihaiset paidat pesin kirkonkammarissa ja kuivatin kylpyhuoneessa. Taloyhtiön enemmistöpäätös kielsi tuomasta isän pestyjä vaatteita kuivaushuoneeseen. Se oli varattu narupöksyille ja tangoille, pienenpienille nimettömille vaatekappaleille. Muoti muuttui, olivathan aviomiehet joutuneet kierrätykseen ja käkkäräpäät tanssivalloitukset kyykkivät rapun edessä haastaen minut nokkapokkaan. "Ja millähän oikeudella", kysyin ylemmältä taholta. Vastaus oli aina sama. Joku sallii sen. 

Se oli vallan delegointia jo silloin, kun en tuntenut delegointi-sanaa. Omaishoidossa ei hoitotyön jakaminen tullut kysymykseen. Rahanjaossa käytiin kärkkymässä ja maksatettiin minulla loppuun asti. Nyt nähdään pihan kunnostus tarpeelliseksi ja minusta tehdään maksumies osakkeenomistajana. Larppaus nimeltä: Siellä sain siipeeni. Minun ajastani Uraalinperhosena tehty animaatio puhuttaa ja palkitaan. Olisiko kauheuskin katsojan silmässä?

Bisnesenkelien ja henkien taistelu

Bisnesenkeleitä on kaksi lajia. Toiset sijoittavat kepulikonsteilla saamansa rahat yrityksiin, joissa uskovat rahojen tuottavan lisää raahaa sijoitetulle pääomalle. Toiset käyttävät osaamisensa omaishoitoon, joka toteutuu juuri niillä pienillä rahoilla, eläkkeillä ja elämän aikana säästetyillä pennosilla, jotka käytetään elämiseen. Minulle on tulossa 9 megatonnin kokoinen potti Amerikasta. En vielä ole suostunut antamaan pankkitunnuksia verkossa, joten maksajan on täytynyt lähestyä suomeksi, mitä hän on vailla. "MT elävä Lahti:ssa". MT on minulle Mahdollisuuksien Tori-tapahtuma 27.4.2008 Lahden satamassa. Reilu kauppa on yksi teema, jonka piiriin Meriläinen haluaa myös Reilun kaupan pornoa. Netti on mahdollisuus velloa kaikkia asioita laidasta laitaan. Meriläinen on sieltä toiselta laidalta mielipiteineen. Lapset ja vanhat ovat julmia toisilleen. Mutta kun ei kuulu kumpaankaan ryhmään, pitäisi kontrollin suodattaa, mitä suustansa päästää. Mutta sitä kontrollia ei ole politiikan ja vallan sokaisemilla ihmisillä. 

Kerroin maahanmuutajalle blondivitsistä ja selvensin esimerkillä: Blondilla, tarkoitan valkoisella, pitää olla kuulokkeet korvilla hengityksen ylläpitämiseksi - sisään - ulos - sisään - ulos. Muuten hengitys katkeaa. Muuttolinnut palaavat Pohjolaan pesimään. Käki ei tee pesää, kun se asuu kellossa. Turkin vankilasta kiintiöpakolaisena Suomeen tuotu kurdimies tuli hetken kuluttua surulliseksi. Räjähdin nauramaan ja kysyin syytä. Hän vastasi totisella naamalla: 
-Sine vanha nainen minua hierot. Minun pitäisi sinua hieroa. 

Kyse ei ollut palvelujen vaihtokaupasta, vaan hän tarkoitti kulttuurinsa lähtökohdista, kuinka heillä annetaan arvostus äidille. Saman arvonannon he suovat myös uudessa kotimaassaan kauan eläineille ihmisille. Meriläinenkin voisi olla esimerkki omalle lapselleen eikä päästää suustansa sammakoita reilun kaupan pornona. Jossakin pettää kontrolli eikä itse sitä huomaa. Vanhemmuus on hukassa, mistä kertoo lasten pahoinvointi. On tulossa äitienpäivä. Voisiko äiti antaa lahjan lapsilleen olemalla hyvä esimerkki. 

Minun bisnesenkeli on mallia radioateljee, kun rakkaus kohtaa rahan. Mittayksikkönä wor ja mir: "Millä sinä mittaat, sillä sinulle mitataan." Mutta jos ei ole kuin lusikalla saanut ei häneltä voi kapustalla vaatia. Ei edes politiikassa. Meitä vaivaava köyhyys ei ole rahanpuutetta vaan järjenköyhyyttä.

Tarinani Auschwizin jälkeen

Hän tuli kuin raikas tuulahdus sovittuna aikana kolmen summerinsoiton jälkeen tietylle ovelle. Osasin odottaa tulijaa. Tässä välillä oli moni asia valjennut hänen elämästään, jota me ketjukirjeenkirjoittajat olimme saduttaneet totena tai taruna: 

Olipa kerran pikkuinen tyttö. Hänen nuoren elämänsä trauma on kaikkien luettavana. Minulle hän jättää kysyviä katseita, joihin ei ole valmiita vastauksia. Puolessa vuodessa hän kirjoitti näkyväksi tähänastisen elämänsä "Minä, adoptoitu" vertaistueksi kaikille niille, joita adoptio puhuttaa. Omat oivallukseni löytää samassa veneessä kanssani soutajat ja huopaajat on vaiennettu. 

Koulutetaan kokemuksesta kertojia. Enemmän meidän jo elämän tässä vaiheessa olevien halutaan vaikenevan kahdella kielellä ylhäisessä yksinäisyydessä. Ikäänkuin meistä olisi tullut samankaltaisia tyhmiä järjenköyhiä. Jos emme suostu sairaiksi, meidät halutaan hoitaa lääkkeiden väärinkäyttäjiksi. Lääkäreillä ja hoitajilla on houkutus joutua itse koukkuun ja omaan ongelmaansa vedoten lääkäristä tulee diileri. 
- Kun minäkin käytän suurta lääkeannosta, niin sinunkin pitää ottaa isompi annos.

Kohdallani on tapahtunut ihme. Kun jätin särkylääkkeet pois, yölliset kivut loppuivat. Omakohtaista selviämistä voisi jakaa vertaistueksi, kun virallinen organisaatio jatkaa järjestelmällistä suurten ikäluokkien tuhomista. Se on ollut läsnä koko elämäni ajan. Todellinen apu tuli palautteena raiskauskriisikeskuksesta. En käyttänyt hyväkseni tarjottua apua, mutta tieto siitä avasi silmäni puolustautumaan. Jos olisin vaiti, kivet huutaisivat. Aina selviää joku kertomaan kokemuksistaan, ettei niitä kauheuksia enää koskaan tapahtuisi. 

Olin äitini kanssa neuvoton. Hän melkein pakotti minut lähtemään pois, että hän pääsisi laitokseen. Kirjoitin englantilaiselle parantajapapille. En pyytänyt lisää vuosia vanhempieni elämään, vaan vuosiin mielekästä sisältöä. Sain vastauksen. Orava ilmestyi äitini makuuhuoneen ikkunasta näkyvään koivuun. Se oli kuin enkeli seurana. Minulla ei ollut enää poistumispakkoa. Yhteiskunnan taholta sopimukseni oli määräaikainen. Ei haluttu minun viipyvän "zu Hause Pflegen"-pestin luonnolliseen päättymiseen asti. 

Seitsämät veljekset jakoivat jo osia ennen vanhempieni kuolemaa. Se maksoi minulle mummonmarkoissa paljon rahaa, jolla olisin voinut tehdä oikeita asioita. Rahat menivät lakimiesten taskuun, jos olin tietämättäni heihin turvautunut. Asiat oli sovittu etukäteen enemmistöpäätöksillä. Siksi selvisin elossa, että kirjoitan turvatalossa omakohtaisen kokemukseni vainottuna olemisesta: 
Opintomatka kiinalaiseen helvettiin. 

Se on tätä päivää. Olen sieltä tulossa. Ihmettelen vastaantulijoiden määrää. Välillä pitää heittäytyä kasvissyöjä virtahevosta krokotiilin kitaan joutuvan hukkuneen seepran raadonsyöjäksi. Toisinaan olen trumpettikurkien pelastajien matkassa tähyilemässä palaavatko muuttomatkalle autetut upeat linnut synnyinseudulleen. Luonto on paratiisi. Olen osa sitä enkä ole syönyt hyvän ja pahan tiedon puusta. Loppuunpalaneet ovat ahmineet politiikassa nuppinsa turvoksiin eivätkä selviä siitä ilman sairauslomaa exhaustio-diagnoosilla. 

Suurelle joukolle syrjäytyminen on poliittista tahtoa, josta kannan arvonimeä Varhennettu Vanhus, oranssi tähti otsassa ja 210741-tatuointitunniste käsivarressa. Maailmanloppu on tullut, kun viimeinen orava on kuollut ja äitini ilmestyy neuvoineen mummonoravana. Katson viimeisen sinisen, jonka Marj Vuoreinen halusi nähdä pahan paikan tullen.

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Syntymäpäivä äidin 1914

Mitä haluat minun sinulle tekevän? Hän vei kädet silmilleen ja katsoi minua sormien lomasta. Hänellä ei ollut sanoja. Minusta tilanne oli pelottava. Pieni ääni sisälläni kuiskutti. Jos pelkään ihmisiä, en voi tehdä tätä työtä. Siitä alkoi pitkä käyntien sarja. Joka viikko kahden ja puolen vuoden ajan hän tuli. Ja sitten sanat ja aloitekyky olivat tulleet takaisin Metsolan isännälle. Minulle se on työvoitto. Onko 'healing' käsissä, geeneissä vai sanoissa. Parantuminen on jokaisessa itsessään, kun löytää tien luoksensa kohtauksen jälkeen. Olemme vain hoidossa ajallamme. Jononohittajat ovat tarkoitukseen budjetoitujen rahojen suurkuluttajia ja budjetoimattomien rahojen säästäjiä ja uudelleen sijoittajia. Lääkäri näkee kaukaa koko sosiaalisen taustan ja huokaa: 
- Eikö särkyisi minussa. Niin molemmat tulevat autetuksi. 

Istun äidin kanssa pihakeinussa. Pehkosen koko pihan varjostavassa piilipuussa harakat harjoittelevat venäläisiä äänteitä. 'Rah-rah-rah-(maninov). Enkö minä sitä voisi oppia. Ne ovat variksia. Kyllä minä Herra Harakan ja Variksen, Vainajien sanansaattajan, erotan toisistaan. Äiti pyytää pitämään matonpätkää. Hän halusi keriä kuteen talteen uusiokäyttöä varten. En nähnyt tarpeelliseksi kerimistä. Kuka siitä mitään kutoisi. Ja äiti itki hillittömästi, kuinka pienistä asioista hänen oli pitänyt kartuttaa toimeentulo suurelle perheelle. Nyt olen itse samassa tilanteessa. Uskoteltuja etuuksia leikataan. Kaikkea toisille rahanarvoista otetaan meiltä pois. Jonoja ohjaillaan toisaalle. Ei enää kirkkoon sanaa kuulemaan, vaan katsomaan vuoden 2008 Tuomas-messun ristinkantajaa. Jos missä näet järjestäytyneen jonon pyrkimässä kirkonovea kohti, on se leipäjono. 

Muuten jonotetaan kotona kaikkia ajanvaraus- ja asiakaspalveluja puhelin korvalla. Painellaan näppäimiä ohjeen mukaan ja odotetaan vastausta pimputusta kuunnellen ja tiedotteita 'tämä kyllä kestää, voit tutustua asiaan www-sivuilla' odotellessasi. Tähän on tultu. Meillä ei ole aikaa tehdä sitä, mikä on työmme. Me viestitämme olemisestamme ja tulemisestamme jossakin vapaamatkustajina maapallon kiertäessä radallaan auringon ympäri ja kerran vuorokaudessa akselinsa ympäri. Tämä meno ei minun päätä huimaa. Olen matkalla 'maailman ympäri 80 päivässä'. 

Kuinka ihmistä muuttaa, kun on kyse hengissä selviämisestä eritysjoukoissa. Pitää istua vuorotellen haltuunsa saaneen perunasäkin päällä, ettei kukaan nälkäinen sitä varasta. Näin kertoo Shlomo Venezia tarinassaan Auschwizin Sonderkommandona. Samaistun tarinaan omakohtaisena kokemuksena "zu Hause Pflegen"- ajasta. Kuinka tärkeätä oli pitää vanhempieni ja sisarusteni puolta. Siihen on auttanut 50 vuotta kirjeillä ylläpidetty 'kuuma linja' kylmän sodan aikana. Healing kiitos tuli postissa, kun en osannut tavata saksaksi sähköpostiosoitettani. Paikallinen kiitos Kaisalta punaisena ruusuna isän kuoleman jälkeen palautti mieleen toisen sisaren tervemenoatoivotuksen. 
Järven takaa tullet nuoret kohtasivat kirkonkylän jengin. Heille annettiin osoite: 
- Menkää sinne Moskovaanne (työväentalo). Heillä oli Suojaharju (suojeluskuntalaisten talo). Elämä jatkuu siellä jossakin pihakatselmuksena, johon kokemusten perusteella ei ole minulla mitään sanomista. Eläkää pellossa kuin veräjät auki, niinhän siellä elettiin sananmukaisesti - Tuuspellossa. Olen siirtynyt tietoyhteiskunnasta tarinayhteiskuntaan.

Bedestan halvattu

Värimaailmassa on joidenkin värien näkeminen harvinaista. Bedestan lähteellä se oli merkki uudesta tehtävästä vastata esitettyyn tilannearvioon myöntävästi: Minä tulen. Sininen väri ympäröi joka puolelta ja ylhäältä ropisi kultarahoja. Oli kömmittävä ylös rahakasasta, muuten olisi happi loppunut. 

Toinen sinisen kukkiminen tapahtui Sibeliuksen 6. sinfonian soidessa. Koko mäntymetsä oli puhjennut kukkaan. Isän kasvukaveri oli juuri haudattu. Olin vienyt vanhempani hänen kukkamereen peittyvälle haudalleen. Kuulin heidän keskustelua näkemästään. Arvelivat omaa muistamista samassa tilanteessa. Lupasin heille jotakin hautaamiseen liittyvää. Mutta en suostunut kuoleman jälkeen isän sotaan osallistumisen merkiksi veteraanien rahastukseen. En hanki isäni hautakiveen veteraanimerkkiä. Sillä ei ole mitään arvoa, kun eläessä ei muistettu muuten kuin isännättömän talon renkipoikana ja syntyperänsä mukaan punaisena. 

Mieleen palaa koulussa kuulemani määritelmä politiikasta. Olen sen kokenut kantapään kautta valtion ja kunnan harjoittamana sosiaalipolitiikkana. Siitä sain sosiaalijohtajan vastauksen omaishoidon keskustelutilaisuudessa. Se ei ole politiikkaa, ei edes kunnallispolitiikkaa. Toivoisin edes plastikkakirurgin iloisempaa ilmettä, kun puolustelee 300 miljoonan säästöä valtiolle omaishoitajien työn korvaamatta jättämisestä. Simultaanitulkin välityksellä voin kuulla tyytyväisyyden ja ilon kannattavasta kultaisesta kädenpuristuksesta, johon Nokia suostui lopettaessaan tehtaan Bochumissa. Meillä kultaiset kädenpuristukset kohdistuvat yksilötasolle. Eihän valtio voi omistajana sellaista vaatia, kun markkinavoimat hyötyvät. Meitä odottaa kielisukulaisten kohtalo kirurgin veitsen vilahdellessa kauneusleikkausjonoissa.

torstai 17. huhtikuuta 2008

Sukupolvien pöytä

Nachtisch
Sukupolvien pöytä on ollut katettuna elämäni ajan jo lähes 67 vuotta. En tarkastele aikaa pilkkuja viilaten. Sitä ovat tehneet toiset puolestani. On halottu hiuksia ja mitä lie pisteille tehty. Katson elämäni suuria linjoja. Olen ollut aikaani edellä, mitä globaaliin maailmaan tulee. Tämän päivän poliittinen näkökulma meidän saavutetusta hyvinvoinnista pitää purkaa. On katsottava kehitysmaiden köyhyyttä poliitikon silmin ja hävettävä omaa tyytymättömyyttään, onpa sitten työtön, sairas, 'elintasoa' etsivä maahanmuuttaja tai Suomeen tuotu prostituoitu. Puhumattakaan jaksamisen äärirajoilla pienillä rahoilla budjettiaan pyörittävistä omaishoitajista, eläkeläisistä ja muista selviäjistä, joiden kukkaronvartijana toimivat varkaat. 

Oma oivallukseni on tullut jälkijunassa "zu Hause Pflegen"-pestin päätyttyä. Siihen auttoi löydetty Juudaksen evankeliumi etukäteen sopimisesta suostua kavaltajaksi. Omaishoitajana toimin omalla kustannuksella käyttäen vanhempieni eläkkeet heidän elämiseen. Olisinpa ymmärtänyt luovuttaa vapaaehtoisesti yhteiskunnalle ja kaikille halukkaille, mitä vanhempani jättivät perinnöksi. Mutta minulle ei suotu 30 hopearahaa kavaltamisesta, joten pidin kiinni 1/8 lahjakirjaosuudesta lapsuuskotiin. Siitä siunautui kaikkien vaiheiden jälkeen isän kuoltua miljonääri-isän perintö. Nyt olen valmis vaikka pussaamaan inhoten hierojien edunvalvojaa paljastaakseni, kuinka kavaltajan tavalla hän toimii edunvalvojana joka asiassa. Nostaa esille kysymyksiä epäkohdista ja viheltää pelin poikki ilmoittamalla: Show must go, on sellaiset pelisäännöt. 

Saksalaisessa juhlapuheessa tunsin lukkarinrakkautta, kun puhuja kertoi kannattavasta kultaisesta kädenpuristuksesta, jolla Nokia voi siirtää tehtaansa Bochumista Romaniaan. Samoin katsoin esitystä, kuinka kaasuputki vedetään Itämereen, kunhan paikasta sovitaan. Asioilla on puolensa ja puolensa muualla maailmassa. Meillä ei ole kuin tsaarinaikainen yksi vaihtoehto, josta on jäänyt elämään sanonta: Kyllä Siperia opettaa. Meillä se oli v.1918 ja Fellmanninpellot. Minut vapauttaa tästä syyttömyys: Ennen syntymääni olleisiin tapahtumiin ei ole minulla osaa eikä arpaa. Eikä syntymäni jälkeenkään vuodesta 1941. Olen vapaa ferrarinpunainen. Sekin riittää ärsykkeeksi kuin punainen vaate härälle joka taholle, mikä minun olemassaolossa ketäkin ärsyttää. Saa vapaasti nähdä punaista. Minulla on vihreäaalto menossa.

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Sataa kuin jäppisen naimavuonna

Nämä vuodet toistuvat elämässäni silloin, kun jotakin mieleen painuvaa on tapahtumassa. Kunnanlääkärin ensimmäinen rouva oli ottanut ja lähtenyt, kun sai tietää lääkärin uuden naistulokkaan olevan raskaana. Vei lapset mukanaan. Lääkäri oli lähtenyt lomamatkalle tarjoilijan kanssa etelään. Lääkäri ennaltaehkäisi, ettei perästä kuuluisi. Mutta nainen halusi kuuluvan lyömällä laimin lääkärinmääräyksen tai sitten vain halusi lapselleen lääkäri-isän. Näin tapahtui, hellanvahti luovutti roolinsa vanhanaikaisella tai hyvin modernilla tavalla paikkansa hankkineelle uudelle naiselle. Kantoiko hän koskaan itse rouvana lääkärin nimeä, en tiedä. Jokin mätti suhteessa. Vuosien kuluttua nainen jätti lääkärin. Lautala oli ilman aitan polulla astelevaa ehtoista emäntää. Lääkäri varttui miehenikään. Paloi ratista. Kävi sovittamassa juopumuksensa ja oli vapaa mies jatkamaan puolijumalana lääkärintointansa. 

Ulvoi ääneen naisentarvettaan, jota hänellä vielä kestäisi todennäköisesti 25 vuotta. Tähän puutteeseen löytyi työhön tullut puolta nuorempi uskovainen neiti sairaanhoitaja. Lääkäri kävi rippikoulun. Kulki Raamattu kainalossa vastaanotolla. Muutos miehessä oli kaikin tavoin silmiinpistävä. Mutta kirkkohäissä oli morsian jo raskaana. Silloin satoi kuin vanhan kansan mukaan jäppisen naimavuonna. Kirkkoon kuulumatonta Erkkiä vietiin hautaan. Isäni muiden saattajien joukossa odotteli kirkoneteisessä sateen lakkaamista. Oli kevätsunnuntai. Lunta ja rakeita tuli taivaan täydeltä. Wiljamin auto suistui sohjossa ojaan. Lääkäriä vihittiin samana sunnuntaina. Oli helluntai, kevään suuri juhla.

14.4.2008 lähtö Helsingin Kaupungintalolle Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin 30-vuotisjuhlaan. Sataa vettä, muuttuu räntäsateeksi. Kuinka kampaus kestää rankkasateen. Kokoontaitettu sateensuoja oli kangistunut. Turvaudun huppuun ja eikun menoksi Z-junalla Helsinkiin. Sade lakkasi perillä. Kadun varsilla hehkuivat keltanarsissit. Sitten olikin yhtä juhlaa. 

Juhlapuheista sain nauttia simultaanitulkin välityksellä. Yhteistyötä maittemme välillä on ollut kauan. Minun seurakuntanikin juhlii 150-vuotista taivaltaan tänä vuonna. On perinteitä, joita noudattaa. Kokemukseni mukaan Suomi on ainaisen nuorennusleikkauksen varassa. Meille varhennetuille vanhuksille on varattu yhteen suuntaa johtava sivuraide kuin junille Treblinkan krematorioon. Voisi sitä nuoruuden ihannointia vähän hillitä ja mennä ikäjärjestyksessä, ettei tarvitsisi sanoa ennen aikojaan "aika aikaa kutakin" kuin pässinpäätä leikattessa. Minulla on monta syytä juhlaan tänä vuonna. Tulomatkalla paistoi aurinko.

lauantai 12. huhtikuuta 2008

WYSIWYG - ohjelma

Sydänvaloa: Aamu
On vuosi keväässään,
saa aamun heräämään.
Nyt kuuluu kukon laulu.
Kukkula kasteinen,
soi säe leivosen.
on maisema kuin taulu.
Etana sarvellaan
saa poudan nousemaan.
Jumala taivaassa
ja kaikki kunnossa! 
Robert Browning
 

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Ka-to-si-ko nä-kö-ky-ky

Uuden näytön asetuksien myötä on tullut musta yö Munkkiklubille. Kokeilen miltä kuulostaa tavukieli. Na-ti-su-ta he-te-ka-ta. Japanilaiselta kuin konekielinen astrologia horoskooppimerkin käännöksessä. Syöpä, maa Franska, lammas (vuohi) ja puhveli ovat minulle uusia sanoja kiinalaisessa horoskoopissa. Apu-lehden horoskooppi on saanut uudet tähtimerkit; Jaana Pelkonen maineessa ja Jyrki Katainen vaikeissa ratkaisuissa. Luukun roskapostille ei löydy tolkun tolkkua, joten näyttö keksi ratkaisun. Pistetään peittäviä lappuja luukulle. Helppoheikki sanoi torilla: 
- Ei saa näyttää, mutta näytän kuitenkin. Veti vaaleanpunaisia naisten alushousuja ja levitteli niiden tilavuutta, kuinka monta niihin yhtäaikaa mahtuu. Isälleni ostin torilta ulkoilupukua. Kauppias pisti puseron päällensä ja vetäisi minut puseron sisälle ja veti vetoketjun kiinni. On sopivankokoinen pyörätuolissa istuvalle 9-kymppiselle miehelle, jota vielä työnnetään puoskarin luutarhaan. Kaikella kunnioituksella hautausmaita kohtaan, ovathan ne ainoita hoidettuja puutarhoja tyhjentyvissä kylissä. 

Kotikunnasta on jäljellä vain Tuusniemen hautausmaa, liitetäänhän kunnat pakolla tai vapaaehtoisesti vahvemman nimen alle. Silloinhan olemmekin Kuopion nukkumalähiössä uinailevia kaupunkilaisia. Jos Tuusniemi pysyy itsenäisenä kuntana, se on valtio valtiossa. Vatikaani saa valtiokaverin. Isoisän haudalle saatiin sähkövalo. Vihtaniemellä ollaan vielä yöttömän yön ja kuun valon varassa. Tarvitaanko siellä sähkölinjaa, kun kehitellään maalämpöä, tuulivoimalaa ja aurinkopaneelia. On mistä valita, jos pääsee vapaasti valitsemaan. Nyt on minulta otettu pois ja minä maksan kustannukset kotipesän tyhjentäjille ja ryöstäjille. On sellaiset pelisäännöt perkeleillä. Katson omaa kuvaa. Rustot, kynnet ja hiukset kasvavat vielä kuoltua. Mutta nenä päässä on kasvanut koko elämän ajan tuulenhalkaisijana. On ollut kovat myrskyt, siitä se kertoo.

Silmänsäästäjä

Viimeinen laulu ja viimeinen huuto sai tänä aamuna merkityksensä. Näytönsäästäjästä tuli valitsematta opastajani, mitä teen uuden näytön kautta ja mitä minun ei tarvitse katsoa. Musta väri peittää kaikki maikkarin kuvat. Saman söherryksen löysin apu-lehden kuvista. Onko tämä muistutus meille tirkistelijöiksi moitituille. Vanha merkki avaimenreijästä tirkkijöille oli näärännäppy silmäluomessa. 

Sexpower kuvina ei minua kiinnosta. Ehkä enemmän tuo mielikuvia, mitä pimeässä puuhataan. Kiiltomato kohdatessaan kotilon tunkee kärsänsä pehmeään jalkaan, ruiskuttaa myrkyllistä entsyymiä, joka alkaa jalkaa sulattaa. Kiiltomato imee sulavan osan ravinnokseen. Jäljelle jää kotilon koti, kalkkikuori. Meressä hylätyt kuoret saavat uudet käyttäjänsä. Kun mustaväri peittää kuvat, lähtee ajatus laukkaamaan kaiken kaupallisuudesta ihmisten maailmassa. Mummoja myytävänä tai viedään kunnalliskotiin, että joulukuusi mahtuu sisälle. 

Äitini halvaantui hiihtokisoja katsoessaan. Yhtä voimallisesti ravisteli minua inhoreaktio Lahden dopingkäryn käydessä. En uskonut sitä todeksi, mutta onhan se vienyt kuilunpartaalle siihen osallistuneet. Ainoa luonnonlahjakkuus on Nykäskylän Matti. Elämäntapa sen osoittaa, hulluuden ja viisauden (lahjakkuuden) raja on veteen piirretty viiva. "Kortti tuo, kortti vie" lausahdus paljastaa epäluotettavuuden, jota sillä oli tarkoitus peittää. Matti on pysynyt Mattina. Ei ole yllätyksiä odotettavissa. Samaa kaukonäkemistä odotan poliittisissa päätöksissä, että taloyhtiön ilmoitustaululta ei tarvitsisi lukea
*JK- lisäystä tupaantuliaisilmoituksesta. 
"Meillä on juhlat. Päätämme klo 23.00, jolloin järjestyssäännöissä ilmoitettu hiljaisuus alkaa."
*Ja Purasen akka valittaa aina*. 
Teetpä niin tai näin, on aina sanomista. Mikä meitä sudettisuomalaisia vaivaa??? Onko meistä tullut kemiallista valoa pimeässä heijastavia kiiltomatoja, ei vain koiraita vaan naaraidenkin pitää saalistaa syödäkseen. Jatkaa kiiltomatojen sukua. Lajinsäilyminen on kovaa taistelua. Syödä ennen kuin tulee syödyksi, varsinkin puoluepolitiikassa.

torstai 10. huhtikuuta 2008

Kissa elää Lahdessa vieläkin kiitoksella, koira pään silityksellä

Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Enää ei tarvitse olla törmäyskurssilla työhuoneesta, missä laillistettu hieroja jatkaa ammatinharjoittamista. Palvelukeskuksen johtaja oli joutunut sulkemaan gradunsa pöytälaatikkoon, kun esimies ei ollut vaivautunut sitä lukemaan. Tämä otti tietenkin älälle maisterismiestä, joten hän antoi vahingon kiertää pönkittämällä omaa palliansa. Mutta sepä onkin herkullinen tilanne kokeiltavaksi. Ei ollut vielä tekstiviestejä. Enhän olisi ehtinyt keskittyä työhöni, jos olisin aina vastannut puhelimeen. Siksi johtajan piti tulla katutasoon, tyhjään aulaan, kun ulko-ovet oli jo lukossa. Minulla oli miesasiakas. Johtaja teki olonsa mukavaksi, siirsi pöytää ja tuolia lähemmäksi oveani, että kuulisi paremmin oven läpi huoneessa käytävän keskustelun. 

Hämmastykseni oli suuri, kun avasin oven. Johtaja halusi tulla nähdyksi, että oli kuullut keskustelumme. Sen luin hänen vahingoniloisesta ilmeestään, että ähäkutti. Se oli alku painostukselle saada minut pois talosta. Ähäkutti oli myös minun puolelta, en halunnut tehdä itsenäistä työtä talossa, jossa jokaista naista vahdittiin, mitä se hameensa alla kuljettaa. Palvelukeskus potee rahapulaa. Oli aika siirtyä toiseen taloon. 

Kaupunki on lähtötilaanteessa ostatellessaan Käsityöläisten taloa. Minun työhuoneen tarina ko. talossa tuli loppuun käsitellyksi välimiesoikeudella uhaten: 
- Jos nyt et myy, välimiesoikeus päättää hinnan, paljonko sinulle siitä maksetaan tai otetaan maksamatta. Näin 10 vuotta sitten ja näin tänä päivänä. Pelisäännöt ovat samat, mutta minä en suorittanutkaan YEAT:a hyväksytyillä arvosanoilla pistääkseni näyttökansion pöytälaatikkoon. Sain kehoituksen esittää asiani poliittisille päätöksentekijöille, mutta ketäpä se kiinnostaisi. Saanhan kuitenkin kirjoittaa Munkkiklubilla, että ronkluuks' mänj kuin perunakuopassa perunoiden omin luvin ottaminen ja paikoilleen jättäminen omistajan kehoituksesta.

Mitä kuuluu, kuka käski

Sanotaan, että kaikki kuuluu, mitä kovaa puhutaan. Mutta kysynkin nyt: 
- Mitä näkyy? Olin silmälääkärissä ja voin jatkaa netissä kirjoittamista. Näin olin tekemässä, kun tietokoneen näyttö simahti. Kuului vain naksutusta, valo yritteli vilkkua, mutta sammui sitten kokonaan. Olin kynsille lyöty tietotekniikan edessä. Nyt on uusvanha näyttö, mutta minulle helpompaa olisi opetella pistekirjoitusta ja lukea sormilla ja perustella havainnot kaikkien muiden aistien kuin näkökyvyn varaan. Näytöllä on näytön ominaisuudet, mitkä sinne on ohjelmoitu. Uudelleen suurentaminen ei pysy paikallaan, vaan katson postimerkinkokoisia ruutuja. Taustalla häikäisevä värinä ja vipatus. Kyllä maailma minua opettaa näissä risa-asioissa. 

Myyjä tarjosi asiakkaalle sekundalaatua ilmoittaen laatuvirheet. Asiakas vastaa: 
- Kyllä se minulle välttää. Minulle ei vältä, vaadin käyttökelpoista ja parasta. Liikkeiden häviämisen myötä on tullut vain rihkama- ja romukauppoja. Ostin uuden housupuvun lähtiessäni ulkomaanmatkalle. Jo alkumatkasta kuului ritinää, kun vuori ratkesi saumoista. Katson TV-mainosta, jossa vanhaksi leimattu nainen työntää rollaattoria ja pysähtyy. 
- Luullaan, että vanha ei tarvitse mitään. Oikaisee itsensä täyteen pituuteen. 
- Mutta vanha tarvitsee vaikka mitä. Sanon vanhaksi kauan elänyttä ihmistä, jota pitää syöttää. Itse olen arvonimellä varhennettu vanhus viimeiseen hengenvetoon asti. Sitten olen kuollut. Osamaksu tulee kuitatuksi, jos elämästäni ei veloiteta jälkeenjääneitä. Vai pitäisikö se ilmoittaa kulutusluotoksi, kuin sukupolvenvaihdoksessa maksu sisaruksille miljonääri-isän perinnön pelastamisesta jokaiselle osansa.

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Rauhoitu, rauhoitu, rakas Lotta! Eihän se ollut edes totta.

Seuraava käynti 09.07.05 määrää erikoistuva silmälääkäri. Olen kolme vuotta myöhässä. Yhtä sekavassa maailmassa kuin kolme vuotta sitten. Suunta oli selvä, mutta maapallo pyöri niin kovaa vauhtia, etten pysynyt mukana. Katson hetken kuluttua, joko meno hiljenee Kepan myötä. Olenko alkutekijöissä kuin sokea ja halvaantunut Bedestan lähteellä. Ainakin hänelle nimettyä sunnuntaita, Bedestan halvatun päivää, vietetään ortodoksisessa kirkossa. Olen ottanut sen itselleni nimikkosunnuntaiksi. 

Kolme vuotta sitten sain tietää olevani eläkkeellä, mutta ilman eläkepäätöstä. Tulevaisuus oli tuntematon, paljonko saan ja milloin saan. Aloitin Rastorissa YEAT opiskelun verkkoympäristössä. Ei ollut tietokonetta. Kotkan kuopus poikkesi luonani paluumatkalla Norjan pohjoisimmasta kolkasta kotiinsa Ruotsissa. Hänen kanssaan kävimme varaamassa käytetyn koneen liikkeestä. Alkoi odotus, milloin saan koneen. Olin ajatellut hankkiväni läppärin, mutta olemattomilla tuloilla en uskaltanut toteuttaa haavettani. Palasin kaikkiin puhelinsoittoihin, matkahuoltoonkin. Mutta mikään ei tuottanut tulosta PC -lähetyksestä. Sitten soitin liikkeeseen, kuinka kauan vielä pitää odottaa. Se olikin ollut matkahuollossa siitä asti, kun minulle soitettiin enkä ollut vastaamassa. 

Roudari tuo kaksi suurta laatikkoa. Pyytää käteismaksua ilman kuittia. Sitäkin piti välitysliikkeestä metsästää, kun arvelivat, mitä minä sillä teen. Laitteet asennettiin kaapelitalouteen, jossa vielä ei oltu varauduttu digi-TV:n tuloon. Kun sitten illalla yksin tutustuin koneeseen. Hiiri oli hidas, näppäimet jumittuivat ja kaiken pahinta. Näyttö vääristi ja sumensi kirjaimet, että luulin menettäneeni näköni. 
"Sen pituinen se", totesin. 
Olin tullut sokeaksi ja itkin katkerasti menetystäni. Soitan liikkeeseen puutteista. Tuo näyttö tarkastettavaksi. Piti hankkia autokyyti ja kantaja. Protestoin kaikkea vekslausta, mitä piti PC:n hankinnan tähden kestää. Kaikki on sieltä haarotinpalasta kiinni. Tänään oli varattu aika silmälääkäriin. Nyt oli pankkikorttiasia solmussa. Menenkö S-kauppaan ja nostan käteistä. Vai käytänkö pankkikorttia ensimmäisen kerran. Mitenkä se tapahtuu, soitan asiakaspalveluun. 

Jos asia koskee sitä, paina 1, jos ja jos ja jos, odotan rimpsun loppuun ja painan pyydettyä näppäintä. Asiakaspalvelussa on ruuhkaa, ajankuluksi rallatusta, sitten tulee tieto myös www. mahdollisuudesta. Itella työntää postiluukusta pakettia ja soittaa ovikelloa, kun paketti oli tulossa perätilassa poikittain. Avaan oven, saan paketin, jonka päällykset oli pahasti revenneet. Sieltä tuli kokkiveitset. Ajattelin, teenkö harakirin vai odotanko asiakaspalvelua puhelimitse. Vai säästänkö veitset etnisen kokin käyttöön. Koiraa keittoon ei niillä veitsillä kyllä pilkota. Ajattelin vaihtoehtoja, istuin koneelle ja kirjoitin rauhoittuakseni. Saman teki Riitta-kummini Ilona Rauhalan keskusteluohjelmassa selvittäessään paluumuuttajan kulttuurishokkia. Olin saanut valomerkin ja siksi olin silmälääkärissä. Pelkäsin pahinta, että pitää tehdä ohjelmanmuutos. Mutta ei syytä huoleen, voin jatkaa valitsemallani tiellä. Lakkaan pelkäämästä etukäteen, niin kaikki hoituu minun omalla kohdallani ennalta suunnitellun ohjelman mukaan.

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Tanssii tähtien kanssa, Irma La Douce ja Nestor Patou

Vuosi sitten olisi sama tanssiformaatti saattanut päättyä synnytykseen viime hetkellä, jos tanssit olisi tanssittu viimeiseen valssiin. Nyt elin todeksi kaiken sen huuman, johon törmäsin kesätyössä 1964 Töölönrannan kahvilassa. Tarvitsin rahaa maksaakseni takaisin lainaamiani opiskelurahoja vuoden kestävästä käsityökoulusta. Opiskelijanaiset puhuivat elokuvasta Irma La Douce ja naureskelivat, kun en tiennyt mitään itsensä elättämis- elinkeinoista. Kuinka rahakasta olisi ollut heittäytyä yötyöhön Helsingissä. Mutta ujo maalaistyttö pelkäsi. Vaihtoi yöllä kaistaa, että kohdalle pysähtyvien autojen oli ajettava eteenpäin. Korjasin otetta sateenvarjosta tukevammaksi, jos tarvitsin lyödä ahdistelijaa. Kesätyöstä kokemukset olivat hauskoja. 

Olenkin tehnyt sesonkityötä 30 vuotta, kesällä kesätyötä ja talvella työtä. Tähän päivään asti nousee pala kurkkuun joka kerta, kun vien roskia kellarin kautta autokatoksen perällä oleviin roskiksiin. Olin näyttämässä lukkosepälle paikkaa kellarissa ja hän kävi käsiksi arvaamatta. En ryhtynyt tekemään diiliä, että pääsisimme sopuratkaisuun vaan tappelin vastaan kaikin voimin. Olen ammattini valinnut tai minut valitsi ammatti, joka kutsumushuoran ja hierojien edunvalvojan mielestä on sama asia. Myöhästyin georgialaisten naisten palautuslennolta, olinhan juuri jättänyt eläkehakemuksen. Nyt eläkelaitos onkin opettajan roolissa. Päätös pitää oikaista, Kela perii takaisin vuosikymmeniä sitten maksamiaan etuuksia. En suostu enää rastittamaan ruutuja, vaan kirjoitan suorasanaista palautetta "työni arvostuksesta", seurakunnan jäsenyydestä ja kaikesta, millä minua on loukattu. 

Suositan opetusfilmeiksi korkeimmalle poliittiselle taholle "Housut pois" ja "Irma La Douce" elokuvia, ettei sovitusta ristinkantamisesta tarvitsisi kieltäytyä mielipiteen pelossa. Ei ole tanssittu ennenkään formaattien mukaan, vaan rytmi on meillä selkäytimessä kuin musiikki ja hiljaisuus. 
Viereisessä pöydässä on tunisialainen perhe aloittamassa ruokailua. Isä istuu selin minuun, vastapäätä äiti ja pieni poika. Isä ottaa tuttipullon pojalta ja siirtää lattialle pojan ulottumattomiin. Poika tuijottaa nappisilmillään minua herkeämättä, hymyilen ja isken silmää. Siitäkös poika innostuu, hän vinkaa minulle takaisin vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla silmällä. Alkuillasta hän jammailee discossa lattialla tuttipullonsa kanssa. Sillä luonto se on, mikä tikanpojan puuhun vetää. En tarvitse siihen kalliita formaatteja ja hengettömästi huokailevia juontajia ja hengästyneitä tanssipareja odottamassa, kuka putoaa kisasta. 

Heikoin lenkki joka kilpailussa tulee testatuksi ja armotta pudotetaan pelistä pois kuin yhteiskunnasta ja jatkaa syrjäytettynä elämäänsä. Sain osallistua "Hyvinvointipalvelut - laatu ja tasa-arvo" - projektissa ITE- arviointi seminaariin Kuntatalolla. Siellä tuotiin esille, kuinka ITE-arvioinnista tulisi myös yhdistyksille sopiva työkalu. En muista omaa osuuttani, mutta koko monisatapäinen osallistujajoukko osoitti suosiota eikä kuulunut sooloääntä: 
- Mikä sinä luulet olevasi? Sen olin kuullut yöllä unenpöpperössä, kun vastasin puhelimeen: 
- Ethän sinä voi yöllä tulla. Saman tien ajattelin: 
- Ettet voi tulla enää koskaan asiakkaanakaan. Tekstiviesti kesken hieronnan saa kiireisen miehen sanomaan: 
- Nyt pitää mennä. 
- Tervemenoa!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Olen kotona

Rakkaussurussa lähdetään merille./ Minä en lähtenyt./ Ei löytynyt niin suurta merta./ Ei niin mustaa laivaa./ Eila Kaustia: Kullanruskea 

Ohjelmointikirjassa olen kokeillut eri näkökulmia Leevin ja Lassin kanssa kotileikeissä. Nyt olen kotona maailmalla. Koti ei ole siellä, missä asun. Vaan se on siellä, minne minut toivotetaan tervetulleeksi. Juojärven kalastajana kunnostautunut Otto seurasi silmä tarkkana tyyntä järven pintaa. Korjasi lippalakkia nostamalla hiukan ja samalla veti syvemmälle silmille: 
-Tuolla se muje pistää. Avasi hotapulverilipun ja pisti kuiviltaan suuhun. Sitten lähdettiin liikkeelle. Kateus vie kalat vedestä. Sen oli Otto omakohtaisesti kokenut. Postinkantaja näki reittinsä varressa päivittäin merkille pantavia asioita. 

Oli syksy, vedet vielä sulat. Ensilumi oli kalastajan veneenkokassa koskemattomana huntuna. Ihmetteli kotona, kun moneen päivään ei veneellä mikään ollut liikahtanut. Isäni sodan lääkintämiehenä lähti tarkastamaan tilannetta. Evästä mukana, jos ei itse ollut kyennyt hankkimaan. Löysi kalastajan savuisesta mökistään. Tarjosi tuomisensa. 
- Ruokoo on, mutta kun ei ou syöjee, tuli kieltävä vastaus. Pöydällä oli kuivumisesta halkeillut leipäkannikka. Voiastian pintaa ei oltu ihan äsken raapaistu, olihan se kellastunut ja suolakin karennut pintaan. Astiassa tönkkösuolattuja särkiä ja kaminaan tulta kohenteli kalastaja nokisempi kuin nuohooja. Mies oli selvästi turvonnut ja se sai isäni kysymään: 
- Lähtisikö Otto lääkäriin. Ambulanssi tuli, otti kalastajan kyytiin ja sille tielleen hän jäi. 

Musta kortti, valkeat lumihiutaleet ja pieni punainen mökki sai toimia ilosanoman välittäjänä kotiin: Minun uusi työhuone on aivan keskellä kaupunkia. Sen tarina kertoo yhden Juojärven kalastajan viimeisistä vuosista ja sukupolvenvaihdoksesta. Tätä voi peilata Suomi-neidon valtiolliseen sukupolvenvaihdokseen, kun Suomi-neidolla ei ole bioloogisia jälkeläisiä. Meitä suomalaisiksi syntyneitä ei miksikään noteerata. Mauri Kunnas antaa heille kuvallisen muodon: Seitsemän koiraveljestä. Minulle he ovat "Seitsämät veljekset", jotka eivät tiedä syntyperäänsä, kuinka heistä tuli epämääräinen luku Tuusniemen oeekeita immeisiä. He kuitenkin käyttivät asemaansa hyväkseen vetoamalla yhteiskunnan etuun, joka menee yksityisen edun ylitse. Tavallaan vahvemman ja röyhkeämmän valta ns. välimiesoikeus. Kysyinkin suulla suuremmalla: 
- Mitä perkeleitä te olette toimimaan tavalla, jolla veitte läpi laillisia toimituksia ennalta sopimiinne päätöksiin? Ei inhorealismi mihinkään ole hävinnyt. Se on tunne tunteiden joukossa.

Niin meni merehen päivä

Arkut ovat lipuneet haudan uumeniin. Tunnetiloja ei ole syytä muistella tässä yhteydessä. Aina voin ne palauttaa mieleen, jos on siihen aihetta. Äidilleni kirjoitin vieraskirjaan "itkisinkö, ihanassa maassa". Isän kuolemaa ei suruliputettu taloyhtiössä. Hautaustoimistossa hämmästeltiin: 
- Tänne ei ole mitään ilmoitettu. Jospa hän ei olekaan kuollut. 
Veteraanien lupaamaa havuseppelettä en pyytänyt kuoltua haudalle. Isä sanoi lupauksen kuultuaan, ehtiihän tuon sittenkin. Ehtona oli, että minun pitäisi lähteä paremmilta veteraaneilta sitä kerjäämään. Tasa-arvon nimissä en kerjännyt. Minulle ja vanhemmilleni piti antaa se, mikä kuuluu hakemuksen perusteella, kerjäämättä. 

Kaukohautajaisiin olen osallistunut olemalla hengessä mukana. Pääsiäisajan istun tyhjässä haudassa ja uteliaille saan ilmoittaa: 
- Ei hän ole täällä. Jäljellä on lainvoimaisia papereita kuolinpesän selvittämistä varten. "Ei enää kalasteta" toteamuksen jälkeen lupasin isälleni. Meistä on tullut ilmisten kalastajia. En sillon vielä tiennyt kasvisyöjä-virtahevoista, joista tuli vuolaan virran ylityksessä kuolleitten seeprojen raadonsyöjiä. Nappasi saaliin krokotiilin auenneesta kidasta. Olen ollut syöppö selvitellessäni itselleni tekstiviestikohua. Mistä siinä on kyse. Ilveilijä vannotti minua, ettei hänen taholtaan jää kirjeitä, ei mustetta, ei lahjuksia (helmiä) eikä mitään todistusaineistoa, jolla hänet voisi leimata etanaksi. Tähän vedoten pyysin polttamaan lähettämäni kirjeen. Hän sanoi säästävänsä sen tutkimusta varten. Perästä kuulluu, jos kuulluu. Jatkan woodoo-menoja.

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Vehkeet valtiolle

Herää, jo kuuluu ääni Herran! Skype - kuvista löydän viekoittelevan viestin omaan live -roolipeliin. Päivän politiikkaa seuraan sivusta kuin larppausta. Aamuhartaus kertoo minulle oman roolin tämän päivän pelissä. Minulla on monta kestoroolia: 
  • syntinen nainen (palautetut georgialaiset, Tukiainen, Ruusunen), 
  • kerjäläinen (romanialaiset), 
  • pakkolunastettu, joka välimiesoikeudella uhaten toteutui (Kemijärven pakkolunastus). 
Näissä rooleissa joudun näyttelemään vastoin tahtoani väärillä säännöillä. Mutta eipä näy toteutuvan piäsnuatikoihen tahto ilman pettymyksiä. Itserakkaus rehottaa, vaikka rakkauden käsky kuuluu 'rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään'. "Leikitään vähän. Tässäkö? Sano minulle, ketä sinä rakastat. Enkä sano. Rakkauden tunnustamisesta on kyse. Pietari, raavas mies ja kalastaja sai kuulla kysymyksen ennen tehtävän vastaanottamista. Mutta vastapuolen kysyessä opetuslapsena olemista Pietari kielsi tunteneensakaan sitä miestä ja samassa lauloi kukko. Pietari itki katkerasti.
 
Viime päivien kyyneleet eivät johtuneet sipulinkuorimisesta. Ahosen aidot ja Kataisen kavalat syyt erotan toisistaan sielun silmillä. Tämän herkkyyden herättivät postissa saamani todistukset aikaa sitten suoritetusta YEA-Tutkinnosta. Inhorealismi ei ole mihinkään kadonnut, kun katson ehdokasrivejä. Bergmanin aika palaa eikä perätön kritiikki voi vähempää kiinnostaa. Rakkaus on väkevämpi kuolemaa. Miksi kasvissyöjä virtahevosta tuli krokotiilin kitaan joutuvan seepransyöjä? Oliko se toisen kasvissyöjän pelastaminen vielä kuoltuaan joutumasta lihansyöjän kitaan. 
Tämä on se viimeinen villitys, joka on pahempi kuin ensimmäinen haudan vahtivuoroja järjestellessä. Toivottiin parasta, että ristiinnaulittu, kuollut ja haudattu pysyisi haudassa. Pelättiin pahinta, että kolmantena päivänä nousisi kuolleista. Hauta oli tyhjä.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Kovan päivän illan jälkeen tuli toinen päivä

On aika löysätä ravattia, kun siitä ei tullut hirttosilmukkaa löyhässä hirressä monta viikkoa roikotetulle. Vihdoin riiputettu liha mureutui ja oli pakko myöntää sairausloman tarve. Minun uupumuksen aiheutti 10 vuoden pesti "zu Hause Pflegen". Tähän työhön olisi tarvittu 5,4 työaikalakia noudattavaa hoitajaa. Selvisin siitä hengissä, kun toiset loiskuttivat vesisänkyjä ja kirjoittivat kokemuksistaan pyylevinä ja persevinä talloen toistensa varpaita. Virallinen taho määritteli vertaistuen hakemisen "omaksi hömpäksi". 

Olenkin saanut kenkää virallisista organisaatioista, mutta vastineeksi olen löytänyt epävirallisen organisaation seuraamalla suuria jalanjälkiä. Nauttinut Nobel- ja Prometheus-palkinnosta ja viimeksi Mahdollisuuksien Torin järjestämisestä. Globaalista tulee paikallista, kun Reilu-kaupunki - hankkeet saavat seuraajia. Viisaat vanhat ovat asialla, mutta samalla löytyi uusi yhdistys nuorten vanhempien kokoontuessa kirjaesittelyyn: Minä, adoptoitu: Reetta Kurjonen. Itse kerron käänteisen tarinan. Uupuminen nousee pintaan niissä kohdissa, mistä uupuminen johtui. Nukkumisen ja ruokarytmin olen löytänyt, mutta asioiden arkistointi ei ota onnistuakseen kaatopaikkakokemuksen jälkeen. Siivoaminen on pakkotyötä. Isä istuu aina tiellä, vaikka siirsin hänet toiseen huoneeseen, saadakseni pölyt pois nurkista. Hetken kuluttua hän istuu juuri siinä, mistä pitää imuroida. Nostaa toista kankkua, että siitä välistä voit yrittää tehdä puhdasta. Näin hänen sipaisevan peilioven uurretta, onko pölyt pyyhitty. Kalmanhaju tarttui minuun, kun isälläni oli avannepussi. Pesemisestä ja saunasta olen jo nauttinut, kokeillut kylmä- ja lämminvesi - rebirthing'iä. Eilen oli maansuru ja yöllä tunsin kriisin johdosta rintakipua. Oliko se muistutus ylhäältä, nyt on aika ryhtyä työhön ja kirjoittaa vertaistueksi samassa veneessä olijoille. Tiskatessa nykyisin ajattelen, kuinka astianpesukoneesta ja kaikkista elämääni helpottavista masinoista olen luopunut. 

Signaalikatkoksista, joita tulee tuutin täydeltä, en maksa. On yksi rahastajataho, joka on kanssani samaa mieltä. Tyhjän saa pyytämättä ja maksamatta, kun ei ole joutunut koukkuun "kumpi käyttää kampea". Janne Ahonen liikuttui kertoessaan uransa lopettamisesta, kun pieni ihminen syntyy perheeseen. Jyrki-Boy liikuttui, kun 6-kymppinen luottoministeri vaihtoi uransa viihteelle. Samasta oli kyse, kun piäsnuatikoihen piämies joutui sanoutumaan irti vanhan isänsä mielipiteistä. Lankeaa kuitenkin samaan poliittiseen viihdevirheeseen. Kertaan Savolaisten katkismuksen 4. ukkaasin selityksineen ja palaan päiväjärjestykseen ihan ITE- arvioinnin perusteella, kun tähän asti minua on taputeltu päähän: 
- Tillin tallin taivasalla, tillin tallin pomp pomp. "Mitä kovemmalla vaahilla tiput, sitä korkeemmalle pomppoot." Olen nähnyt keisarin uudet vaatteet, kun röntgenkatseet riisuvat kehoittaen. Housut pois ja hoitoon. Itse en sure, mitä päälleni pukisin, kun kirpputorivaatteitani ei kukaan varastanut eikä valtio joutunut korvaamaan, kuin koko omaisuutensa tsunamissa menettänyt lakimies vaati korvattavaksi.

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Retki meren rantaan

Syntisenlaulunmaassa on tullut perheriita. Osat ovat näytelmässä toisin päin tänään riippuen siitä, mistä zoomaa. Katsooko livenä vai pysähtyneenä digikuvana. Ainakin töröhuulia on riittänyt. Jorma antoi hyvät pisteet pääkallosta erottuvalle omaa tanssia esittävälle huulikoreografialle. Nyt ei turpajumppa pystynyt peittämään liikutusta. 

Iita on pakottanut Oton pakenemaan katolle tikapuita pitkin. Otto yrittää pysyä lumisella katolla, jonne Iita hosuu käteen sattuneella karahkalla. Otto hädissään varoittaa: 
- Elä tule tänne, tiällä on niin suatanan liukasta.
Katson hiekkarantaa tänä päivänä. Vastaanottaja on kahlannut veteen ja käännyttää venepakolaiset takaisin. Näin kävi minulle omaishoitajana tullen mennen ja mennen tullen. Sitä ennen alle 2-kymppisenä palattuani Ruotsista kesätyöstä. Johtajaopettaja sanoi meidän opintokerhon kokoontumisista koululla: 
- Menkööt muuanne ilakoimaan. Toinen vuosi päättyi pelastautumiseen lammesta. Olin viimeisenä iltana viemässä koululle pyydettyjä papereita. Suutari-Jussin poika ja johtajaopettaja olivat humalassa. Kävivät minuun käsiksi, toinen kainaloiden alta toinen jaloista raahasivat minut lammelle ja heilauttivat vauhdilla veteen. Vettä valuvana raahauduin asunnolleni. Seuraavana päivänä olin kotona. Äitini näki mustelmat, kysyi syytä. Oli paha paikka kertoa, kuinka ne olivat syntyneet. Opettajat ovat tehneet elämäntyönsä lasten kasvattajina. Viettävät ansaittuja eläkepäiviä. Minulta on luottamus mennyt viranhoitajiin, jos he eivät millään pysty osoittamaan olevansa luottamuksen arvoisia. 

Sitten tulee todeksi eletty sananlasku. "Kun on akka puhemiehenä, on piru perämiehenä." Alastomuus on tabu, jos yksin ollessakin käy suihkussa shortsit jalassa. "Housut pois" - elokuva sopii työttömälle esimerkiksi tienaamisesta. Miesstripparilla ja poliittisella paljastelijalla on se pieni ero - älykkyys vs. isoego, minkä nainen voi nähdä. Poliittiselle huoralle se on ansaintamalli. Siihen ei pidä äiti-ihmisiä eikä isiä miehenmallina sekoittaa.

Vyc'erpanost'

Ei niin pientä pilaa, etteikö totta toinen puoli. Ennen kuolemaa varmaan onnen kohdata saat. Panin tämän merkille, kun vanha leskirouva hankki kaukaa nuoren rakastajan. Mies oli otettu naisen mielenkiinnosta. Mutta leskinaisia oli enemmänkin. Nyt mies ei osannut päättää kenen kanssa olisi. Lapset tulivat apuun ja hankkivat vanhalle äidilleen uuden asunnon kaukaa. Kohta nainen kuoli. 

Samoin kävi kikkelikortin lähettäjälle. Hautasin liian innokkaan tunkeilijan eroottiseen hautausmaahan ja kohta mies oli suorasääristen pataljoonassa. En halunnut hänen kuolemaa, mutta huomasin hänen masennuksensa omaishoitajana. Ei osannut itse auttaa itseään, kuinka hän enää voisi hoitaa vaimoaan. Skype Brrr... on viisaan äitini mielikuva asiasta. Ukki ihmetteli vanhojen miesten keskustelua kolmen pojan isästä. Kuinka hän on voinut saada lapsia, kun ei ole ollut naimisissa. Keskeytin moralisoimisen kysymällä: 
- Onko Ukki unohtanut, kuinka lapsia laitetaan alkuun? Tekotavan tiesi jo pieni tyttö vilkaistessaan elokuvaa. Naimisesksi meni ja jatkoi nukkeleikkejään. Samoin hän missikisojen tekohymyjä peilasi huulet törröllään. Nyt samaa katson digistä, kun signaalikatkos yllättää. Kuva pysähtyy, huulet jää törölleen ja kohta pimenee. Tämä on se hulluudenhuippu, jota osasin odottaa. 

- Ethän sinä voi tuoda tällaista lääkärintodistusta, jossa on "Exhaustio" työstä poissaolon syynä. Senhän tuo vain juopot ja itse sairautensa aiheuttaneet. 
Kyse oli perhetilanteesta, jossa puolitoistavuotias oli Osasto 10 (kympillä) isän kanssa. Kotona 2-viikkoinen vauva ja äiti. Nyt eduskuntaan on valittu ääniharavat, jotka elävät kaksoiselämää. Meille tavallisille on annettu elettäväksi yksi elämä, kun selviäisi siitä piäsnuatikoihen laatimien lakien puitteissa. 

Ei onnistu, kokemusta on. Sain arvonimen Varhennettu Vanhus osamaksulla, joka tulee kuolemalla kuitatuksi. Toteutuu piilokuolemantuomio; tulla myydyksi velallisena ulkomaalaisten perinnän kohteeksi ja nyt lääketeollisuuden johtajana siistiä jälkensä. Aprilliä, syö silliä, juo kuravettä päälle! Tässä meidän suomalainen sisu ja uskottavuus testataan. Pistetään hameen alle ja humpsutetaan kuin poikaa, joka kieltäytyi kasvamasta isoksi. (Peltirumpu on Gynter Grassin kuvaus natsiajasta ja ihmisistä)