tiistai 18. maaliskuuta 2008

Omaishoitajan omakuva pääsiäisenä 2008

Kultalautasia oli vain tusinan verran. Niinpä kutsuttaja vieraita voi olla vain 12 tietäjänaista. Miksi näistä naisista ei löytynyt omaishoitajaa. Siksi että kunta ei ollut budjetoinut määrärahoja omaishoitoon. Laitospaikat oli purettu, vastaavia avopalveluja ei oltu kehitetty. Nyt oli aika iskeä omaksi edukseen. Lupaus työpaikan järjestymisestä lähihoitajalle, jos rantatontti olisi järjestynyt lupaajalle. 

Olin se 13. tietäjänainen, jonka saksalaiset lapset tietävät kuuluneen heidän ystäväpiiriinsä tänään jo 50 vuotta. Kuolemaa halveksien otin vastaan prokuran vanhemmiltani. Tulin heidän avukseen pyhässä ja arjessa hoitamaan kotiin. Kirjoitettiin sopimuksia, valtakirjoja ja asiapapereita hoidon onnistumiseksi. Omakuva nuorallatanssijasta on totta. Minut jyrättiin yli joka näkemässä kaikkien taholta. Otin riskin ja ilmoitan. Perästä kuuluu, kiekuu kukko. 

Roolijako on toinen, ketä kyrsii ja mistä syystä, sen saa selville tekemällä oman naparetken. Pyysin silloin totuuskomisiota koolle, nyt järjestetään sovinnonpäivä Tampereella muistaen vuoden 1918 tapahtumat. Odotellaan 90 vuoden kuluttua samaa sovinnonpäivää, kuinka punapääoma teki konkurssin ja valkopää myi velalliset ulkolaisten perinnän/ulosoton kohteeksi. Totesin ääneen: 
- On siinä lapsille laulut. Perhepäivähoitaja korotti äänensä minut nähdessään laulaen "mitkäs sillä on jalassa, vanhat tuohivirsut vain, silmät sillä on siniset, vaikka kieronlaiset". En ehtinyt arjessa näitä puutteita miettimään. Nyt on teillä omat murheenne. Minä selvisin sieltä, mutta lentelen luudalla pihapiirissä, kun on koko maata kattavia digikatkoksia. Niidenkin syyt yritettiin vierittää minun niskaan sanomalla: Etkö sinä ymmärrä? Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä? 

Vitunmummot törttöilevät ostoskärryineen joka paikassa. Olen Bisnesenkeli, minulla ei ole enää mitään menetettävää. "Sinulla ei ole täällä elinmahdollisuutta", saan lukea elinkeinoasiamies/kunnanjohtajan antamasta työvoimapoliittisesta lausunnosta vuodelta 1992. Verkkokirjoittajan talossa tunnen eläväni kirjoittaessani Munkkiklubilla. Surffailen blogeissa ja sensuroin arveluttavia sivuja ylläpidon tietoon.

Ei kommentteja: