maanantai 31. maaliskuuta 2008

Minä olen

Olen ottanut käyttöön kaikki mahdollisuudet, jotka PC tuo kotiini. Enää en tarvitse lähteä pankkiin maksamaan vuokraa todistaakseni itselleni, että olen elossa. Se on niin uskomaton tunne kuin kuolleista herääminen. Siitä olen kuullut aamuhartauksissa, onhan juuri kolmas päivä ollut ajankohtainen. Hukkuvalle löytyi netistä oljenkorsi, joka sanoi: 
- Minä olen tämän projektin manageri. Antoi näin luvan kirjoittaa omaishoidosta kokemuksena, kun siitä on poliittisesti tehty elämysmatkailua, jolla yhteiskunta rahastaa ja ihailee saavutettuja säästöjä. 

Minulla on Skype, jolla pidän yhteyttä läheisiini. Olen saanut yhteyspyyntöjä kuvien kera. Kun sitten vastaan soittoon, ei yhteistä kieltä löydykään. Mutta aasilla ratsastava italialainen sai jäädä listalle. Suomipoika puhuu ja puhuu avioerostaan, kuinka naiset ovat vieneet kodin, lapset ja rahat. Alkaa kuulostaa kovin tutulta vaikerrukselta. Miksi hän otti minuun yhteyttä. On tulossa eikä ole korteeria. Minä olen julkisesti tavoitettavissa, mutta sellaista majoituspalvelua ei minulla ole. 

On pitkä tauko, sitten pitää kysyä, jäikö jotakin epäselväksi välillemme. Siellä onkin poliisi, joka puhuu hänen puolestaan. Lupaa tulla itse, kun hänelle sopii. Onko poliisinkin mielenkiinto muuttunut yksityisestä yleiseen. Minä laillistettuna hierojana olen maineeni arkkitehti, eikä minua saa tekemään vastoin parempaa tietoani kuin säteilyttäminen tai kiinniotettuna huumaaminen. Tämä on viihdettä, nauttia väkivallasta. Skype-kuvat kertovat, minkä lajin bisnesmiehistä on kyse. Ase-, huume- ja naiskauppa on rahakasta puuhaa. Näitä suojellaan mafialla ja pieni ihminen on vain kärpäsen päästö isossa meressä.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Etsii, etsii eikä soisi löytävänsä

Tekijänoikeudet kutomaansa verkkoon on hämähäkillä. Ei odota luvankysymistä, jos sitä katselen ja vedän johtopäätöksiä verkon käyttötarkoituksesta ja vertaan omaan toiminta-ajatukseen. Kalastajat pyydystävät verkolla ja saartavat muikkuparvet nuotalla. Välineet pitää olla kunnossa. On tarve pyytää verkonkorjaaja. Hän etsii, etsii eikä soisi löytävänsä reikiä. 

Höömannin Pekka hoiteli tätä virkaa. Oli taitava työssään, jos hillitsi himonsa kiljuun. Minulla ei ole havaintoa juomasta, mutta kotitekoiselta se kuulosti. Saaren taiteilija otti vieraan vastaan ja esitti pojalleen pyynnön: "Tuo, Sipi, viulu ja kiljua!" Kohta kauhallinen juomaa oli tuotu ja viulunsoitto viihdytti vierasta. Maaliskuu on ollut pysähtyneisyyden aikaa. Olen paikannut verkkoja. Tuloksena on viestintämaksunpalautus, kun digi-yhteys ei ole korjaantunut mollaamalla katsojat. 

Tämän saman pätkimisen asioidenhoidossa toivon korjaantuvan eläkehakemuksissa, työvoimatoimistossa ja Kelan päätöksissä. Minulle sanottiin, että eläkeuudistuksen jälkeen virkailijoita oli liian vähän tekemään eläkepäätöksiä. Eikö samalla ajalla voisi tehdä lopullisia oikeita päätöksiä, kun lähettelee kirjeitä käyttämällä valmiita pohjia, joissa luetellaan seuraukset väärinkäytöksistä. 

Pidänkin käytössä olevaa verkostoa yhtä julmana kuin hämähäkin verkko on verkkoon joutuneelle. Tulee syödyksi alta aikayksikön. Sekö on hyvinvointivaltiossa toiminta-ajatus voida hyvin toisten kustannuksella. Hyihäkki on tämän ilmiön nimi. Se saa kulkemaan väristykset selässä, kun ei uskalla lätkäistä kuoliaaksi. Onhan hämähäkkien maailma myrkyllinen. Hämähäkki kutoo verkon saalistaakseen syötävää, ihminen rakentelee ansoja rahastaakseen, nauttii kiduttamisesta äärirajoille asti. Luen Sholomon Venezia: Sonderkommando Tarinani Auschwitzista omakohtaisena kokemuksena, mitä kaikkea pitää kestää pysyäkseen hengissä ja saadakseen leipäpalan. Onko politiikalla oikeus toisten jokapäiväiseen leipään pitämällä yllä valheiden verkkoa.

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Pitkäperjantai

Havahdun tämän Pääsiäisen sanomaan myöhässä. Perinteen tiedän, mutta nyt tuli putkareissu. Koneeni valtasi teheranilainen sivu. Ei suostu poistumaan. Minut on vedetty  tietotekniikkahullutukseen. Digi-TV ilmoittaa: "Ei signaalia". Näytöllä tanssivat hunnutetut naiset. Enkä mahda mitään. On lähdettävä ilmoittamatta, minne poistun. Jätän minusta riippumattomat sotkut tekniikan hoidettavaksi. 

Omaishoitajana olin aina paikalla, vaikka poliitikko ei sitä lailla vahvista. On huitaistu sinne päin, viitattu kintaalla ja sanottu: "Omapahan on asiasi." Johtamisessa on puutteensa, en enää seuraakaan. Kuljen omia polkuja, mutta älkää tulko minulta rahaa pyytämään hullutuksianne rahoittamaan. "Mahtavaa, mahtavaa" kaikuu tutun juontajan ääni korvissani. Kysyn: "Mikä on niin mahtavaa tässä ajassa?" Jos tämä on iso Y, on se jytky Y. Vastakohtana veltto V, joka puhuu ehkä asiaa kaunokielellä.

torstai 20. maaliskuuta 2008

Uskomus kiirasta ja kiirastulesta

Suunnittelun kivijalat Toiminta-ajatuksen selkeyttäminen

TOIMINTA-AJATUS

  • >kuvaa yrityksen erikoisosaamisaluetta
  • >on yrityksen arvomaailman perusta, kivijalka
  • >on lyhyt iskevä ja helposti viestittävissä
  • *(Puljonki Oy on 1991 perustettu yritys, joka keittää Pohjois-Karjalan Juuassa valmiita kastikepohjia tuoreista raaka-aineista ravintoloille.)
  • >sen ymmärtäminen ja samaistaminen saa aikaan sitoutumisen ja toimintatavan samansuuntaistumisen
  • >antaa yritykselle persoonan, omalaatuisuutensa
  • >seuraa ympäristön muutoksia, se ei ole jäykkä
  • >sen painotusta voi tarpeen mukaan muuttaa
  • Lähde: YEAT 20 - 21.4.2005 EsTV-Valmennus

    Kertaus on opintojen äiti. Niin on myös SWOT-analyysi kaikkien analyysien äiti. Puljonki Oy:n toiminta-ajatus kummittelee mielessäni tänään kiirastorstaina kaiken pahan poishäätämisen päivänä. Lapsena juostiin kiiraa ymmärtämättä miksi. Olihan meillä kristityt arvot. Ei isoisäkään ollut pakana, vaikka oli mäkitupalainen kinkereillä nimenhuudossa. Omistava luokka leimasi meidät punaisiksi. Sitä leimaa kannan ylpeänä tänä päivänä, vaikka tieni oli vaivaan vievä omaishoitajana. Olenkin Puljonki Oy:n kastikepohjakattilassa tuoreena raaka-aineena, josta keitetään suopaa kuin kissasaippuaa hienopesuun. 

    Olin hankkimassa yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdostilanteeseen luopujana. Menetin kaiken, vaikka isästäni tuli kuoltuansa miljonääri tämän päivän markkinavoimien mittapuun mukaan arvotettuna. Kauhistuin googlen kuvahaun perusteella rienaavia tulkintoja ristiinnaulitusta. Juudas oli varas ja kavaltaja opetuslapsista. Se oli hänen osansa, josta maksoi riistämällä hengen itseltään. Tämä oli Jumalan suunnitelma. Kuinka se olisi toteutunut muuten kuin kavaltajan kautta.

    Itse olen saanut puoleni valita, vaikka olen urputtanut koko ajan, miksi? Siksi, että olen vapaa ja saan elää lupauksen mukaan. Kiehukoon kaikki omassa keittämässään liemessä. Pojat keitti soppaa omalla reseptillä ja syövät soppansa, josta kaikki ei tykkää. Siili keitti kiiskikeitto, josta vaimon arvio oli. "Sitä ei syö muut kuin siili ja koira." Meneekö tämän paaston jälkeen poliittinen soppa EU:n perinneruokalistalle? 

    Naapurimaan kuningas kieltäytyi maistelemasta soppaa. Kohta on meillä vain yhden lautasen kattaus. Sadusta tiedämme kutsumattoman vieraan mahdista julistaa kuolemaa. Mistä löytyy hyvä hengetär, joka antaa lieventävän tuomion ja vaivuttaa sadan vuoden uneen. Samillekin ehti parta kasvaa sinä aikana. Nyt ei voi ongelmaa ohittaa sanomalla: "Pojat ovat aina poikia." Eivät kasva aikuiseksi kurkistaessaan peiton alle ja sinisistä tossuista päättelevät olevansa poikia. Tytöillä on vaaleanpunaiset tossut saman peiton alla.

    keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

    Tasa-arvon päivä

    Alan uskoa numerologiaan. Äitini huomio erilaisuudesta suvun kesken: 
    - Siksikö sinua sorretaan, kun kävit koulua enemmän kuin muut? Tasa-arvon päivänä liehuvat liput salossa Minna Canthille. Äitini kuolinpäivänä liputetaan Puolustusvoimain lippujuhlalle ja äitini hautajaispäivä on kirjoitettu näkyviin hänen syntymävuotenaan. 

    Minun syntymäpäiväni oli suvulle 50. surunpäivä. Välttyäkseni näkemästä lippua puolitangossa lähdin kauas pois. Siellä ystävien seurassa sain olla juhlakalu. Palasin kuitenkin takaisin. Omalla suvun rannalla tuulettelen siipiä kuin merimetso tulokkaana meren saarilla. Ollaan kahta mieltä kuin minun paluustani yli 100 vuotta suvun hallussa olleille rannoille. 

    Olen ollut levoton viime päivinä. Tänään siihen syy selvisi. Posti tuo kaksi kirjettä. Toisessa kiemurtelee Sininen tie. Toisessa on Einladung tilaisuuteen, jossa puheet simultaanitulkataan suomeksi/saksaksi. Yli 2000 km pitkä "kuuma linja" kylmän sodan aikana hoidettiin kirjeillä. Toiveeni oli jonakin päivänä simultaanitulkkaus välillämme. Uskonko tämän todeksi. Amerikasta tulee joka päivä kolme viestiä mahdollisuudestani olla miljonääri. Totesimme 20 vuotta sitten olevamme miljonäärejä, kun olimme kohdanneet. Kauppaan tämä viittaa, mutta ystävyys ei ole markkinavoimien ehdoilla. Kiitän kutsusta.

    tiistai 18. maaliskuuta 2008

    Omaishoitajan omakuva pääsiäisenä 2008

    Kultalautasia oli vain tusinan verran. Niinpä kutsuttaja vieraita voi olla vain 12 tietäjänaista. Miksi näistä naisista ei löytynyt omaishoitajaa. Siksi että kunta ei ollut budjetoinut määrärahoja omaishoitoon. Laitospaikat oli purettu, vastaavia avopalveluja ei oltu kehitetty. Nyt oli aika iskeä omaksi edukseen. Lupaus työpaikan järjestymisestä lähihoitajalle, jos rantatontti olisi järjestynyt lupaajalle. 

    Olin se 13. tietäjänainen, jonka saksalaiset lapset tietävät kuuluneen heidän ystäväpiiriinsä tänään jo 50 vuotta. Kuolemaa halveksien otin vastaan prokuran vanhemmiltani. Tulin heidän avukseen pyhässä ja arjessa hoitamaan kotiin. Kirjoitettiin sopimuksia, valtakirjoja ja asiapapereita hoidon onnistumiseksi. Omakuva nuorallatanssijasta on totta. Minut jyrättiin yli joka näkemässä kaikkien taholta. Otin riskin ja ilmoitan. Perästä kuuluu, kiekuu kukko. 

    Roolijako on toinen, ketä kyrsii ja mistä syystä, sen saa selville tekemällä oman naparetken. Pyysin silloin totuuskomisiota koolle, nyt järjestetään sovinnonpäivä Tampereella muistaen vuoden 1918 tapahtumat. Odotellaan 90 vuoden kuluttua samaa sovinnonpäivää, kuinka punapääoma teki konkurssin ja valkopää myi velalliset ulkolaisten perinnän/ulosoton kohteeksi. Totesin ääneen: 
    - On siinä lapsille laulut. Perhepäivähoitaja korotti äänensä minut nähdessään laulaen "mitkäs sillä on jalassa, vanhat tuohivirsut vain, silmät sillä on siniset, vaikka kieronlaiset". En ehtinyt arjessa näitä puutteita miettimään. Nyt on teillä omat murheenne. Minä selvisin sieltä, mutta lentelen luudalla pihapiirissä, kun on koko maata kattavia digikatkoksia. Niidenkin syyt yritettiin vierittää minun niskaan sanomalla: Etkö sinä ymmärrä? Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä? 

    Vitunmummot törttöilevät ostoskärryineen joka paikassa. Olen Bisnesenkeli, minulla ei ole enää mitään menetettävää. "Sinulla ei ole täällä elinmahdollisuutta", saan lukea elinkeinoasiamies/kunnanjohtajan antamasta työvoimapoliittisesta lausunnosta vuodelta 1992. Verkkokirjoittajan talossa tunnen eläväni kirjoittaessani Munkkiklubilla. Surffailen blogeissa ja sensuroin arveluttavia sivuja ylläpidon tietoon.

    Silloin lauloi kukko, nyt kyrsii

    Aamun avaus afrikkalainen sananlasku:
    Eivät kamelit naura toistensa kyttyröille.

    Kukkokaan ei käskien laula, mutta tämän päivän valkeus nauraa pimeyden töille ja siihen on ajanlaskumme alusta vedetty raja. Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut olet kieltänyt. Ja näin tapahtui. Vasta silloin Pietari ymmärsi, mitä oli tehnyt. Samoja asioita ounastelin tämän pääsiäisajan ilmastossa liikkuvista viesteistä. Kärsimysnäytelmäkulkuetta seuratessani tunsin omat kipuni. Kahdeksan vuotta sitten halkesi huuli, nyt oli pisto kyljessä, etten tiennyt oliko se sydänperäinen vaiva. 

    TV-luvan irtisanominen otettiin todesta palauttamalla maksetut rahat. Olen ollut aikaani edellä digiboksin omistajana jo kolme vuotta. Kaikkea hyvää piti siitä seurata. Analogiset lähetykset loppuivat ja toimivaa yhteyttä ei ole saatu aikaan paljoista puheista huolimatta. Olisi kuunneltu kukon laulua aikanaan ja otettu todesta, siirtämättä ongelmaa katsojien ymmärtämättömyydestä johtuvaksi. Se parhaiten nauraa joka viimeksi laulaa. 

    Psykiatri piirteli kuvia asiakkaan mielentilaa tutkiessaan. Vastaukset viittasivat navan alapuolelle, jonne suuntautumisesta psykiatri mainitsi. Testatulta tuli vastaus: 
    - Sinähän tässä kuvia piirrät. Voisiko poliittiset Gallian kukot muuta paljastaa lähettämillään tekstiviesteillä kuin suuntautumisensa tason. Hehän tässä ovat olleet aloitteellisia. Kotona joka sunnuntai kuuntelen välitetyn jumalanpalveluksen. Nyt Teema lähetti 5 tuntia Mannin perheestä elokuvaa. Käänsin kanavaa nähdäkseni joko meillä on tämän päivän ristiinnaulitut, kun en tiennyt, missä ja milloin tuomio pannaan täytäntöön. 

    Uutisissa kerrottiin Tuomas-messusta. Oli yleisömenestys. Kaikki halusivat kerrata vanhan ajanvietetavan: leipää ja sirkushuveja. Peto tappaa syödäkseen. Ihminen nauttii saadessaan kiusata ja kurittaa puolustuskyvyttömiä. Voisiko muuta todeta, jos ei halua mennä mukaan, kuin: 
    - Kyllä kyrsii savolaisittain. Tuleeko poliittinen oivallus idästä ja vielä suurempi uhka peräti Kiinasta. Uskottavuus on mennyt. Jäljelle on jäänyt Pääsiäisen ilosanoma. Minulle ei tarvitse sitä uutuutena ilmoittaa. Perästä kuuluu poliittisessa ilmastossa. Etelänavalla mannerjää lohkeaa. Pohjoisella aukeaa uusi meritie.

    Herääkö horroksesta muut kuin karhut

    JK. päivitetty 21.1.2011

    On ollut lauhoja talvia ja lumisia talvia. Viime syksynä sekoitin maamyrän (kontiaisen) metsän kuninkaaseen, Kontioon. Kun erehdys selvisi, selvisi kontiaisen tuhahtelu naapuristaan:

    - Kuinka mieletöntä on lentää ja laulaa.

    Kontio käänsi kylkeä puolitalvessa. Jos olisi päättänyt herätä kokonaan, söisi meidät suuhunsa nälkäisenä ja vihaisena marjaskarhuna. Nuku vielä, nallekarhu, on puolet talvesta jäljellä uneksia ja sydämellä nähdä unta.

    20.2.2014
    Kolme vuotta sitten  marjaskarhun ärähtely naapurin kirjoituksista ja naapurista sai keskeneräisen postauksen. Tänä talvena on karhulla ollut huoli lumettomuudesta. Mikä suojaa talvipesään syntyvät poikaset, kun vesi valuu pesään? Onko ihmisen pojillakin sama kodittomuus ja turvattomuus valmiissa maailmassa? Tämän aamun aamuhartaudessa ihmiset heräsivät toimimaan kuin sodan aikana. Voisiko kirkkojen lämmintä tilaa käyttää yöpymiseen?

    Päästän summerinsoittajan sisälle, kun teen selväksi, etten ota tulijaa vastaan. Tiedän hänen tulonsa syyn. Lisään vielä, ettei hänen aikomuksensa ole yöpyminen käytävässä ylimmän kerroksen tasanteella. Sitä en ole tarkistanut, onko ullakolle johtava ovi lukossa. Sinne on portaat huoltohommia varten. Ullakonullakkolla vietän tämänkin talviloman. 

    Se pyörii sittenkin

    Senhän totesi Galilei aikanaan, vaikka henki meni. On se mennyt vähemmästäkin, kun syntyperästään ei voi luopua.

    sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

    Äitini Amerikasta

    Minulla ei ole kiire mihinkään, olenhan jo siellä. Kaksoistornit olivat sortuneet. Saudien rakentamista turistikohteista olivat amerikkailaiset poistuneet. Pelkäsiväthän he henkensä puolesta kutsumattomina vieraina vieraille rannoille tulemasta. Ystävällinen nuori mies kokeili kepillä jäätä. 

    Esitteli minut suureen ääneen äidikseen Amerikasta. Kohahdus kävi salissa. Meille tehtiin tilaa pöydässä. Amerikasta, onpa rohkea nainen. Tunsin olevani turvassa arabinuorukaisen seurassa. Oikaisin turisteille ilmoitettua kotimaata. Olen Suomesta. Nämä muistot mielessä katson ikkunastani kohonneita kahta tornia ja lasken, kuinka monta siniristilippua liehuu vapaasti tuulessa. Katutasossa on aina suruliputus 9.11.2001 kadonneiden arvojen muistoksi.

    Isä, katso, tyttäresi 1941

    Aamulla olin kylässä Betaniassa. Seurasin tapahtumia, joista olen sanatarkasti kirjoittanut SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisussa. Kalmanhaju leijailee ympärillä. Itselleni on tuullut valinnanvapaus. Haistan, mitä haluan, vain paratiisintuoksua. 

    Milloinka täällä on tuuletettu, sisäänpurjehtija mesoo tullessaan pyörätuolissa istuvan kotiin. Samoin hän aukoo ikkunoita sairaalan potilashuoneeseen pauhulla purjehtiessaan. Hän kiirehti kuolemaa tuntiessaan kalmanhajun, olihan hän hautausurakoitsijan apulainen. Kerroin omaisille kuoleman sanansaattajasta. He sanoivat, ettei hänen tarvitse pahoittaa potilaan mieltä käynnillään. Minusta tuli sjaiskärsijä hautajaisten jälkeen. Menetin hajuastini. Kaikki haisee pahemmalle, mitä enemmän tonkii. 

    Mielipidettä on kysytty Matilta juupas-eipäs-jupakoissa, joita tulee tilaamatta tekstiviestinä ja roskapostina. Nykäskylän Matin kieli tuottaa kuvaavan sanan sisällöstä. Matinlänkyrät on uusiosana ämmänlängille, joita naiset käyttivät kantaessaan kahta vesiämpäriä niskansa varassa. Matinlänkyrät on poliittinen meriitti ehdokkaalle seuraavissa eduskuntavaaleissa. Valta ja maine vetää puoleensa kuin mehiläispesän hunaja karhuja pistoista huolimatta. Matin käsittelyn kautta nuoret naiset ovat ottaneet opikseen. Vanha on muovattu mustine silmineen sopivaksi rahoittajaksi. On meillä neuvoa antavat neuvonantajat. Poliittinen uskottavuus hävisi sen siliän tien. 

    Hiljaisen viikon vuorosanat kuuli isä kesällä 1941. Tuli rintamalta kaatuneiden sotilaiden arkkujen kanssa saman kuorma-auton lavalla. Käyn sankarihaudoilla heitä tervehtimässä kuin kummisetiä. Kotona oli hommat hoidettu, isoisä lapsenvahtina liikuntakyvyttömänä sängyssä. Oli hänellä silmät päässä ja ääni tallella. Minua kapaloitua hän piti hellästi käsissään kuin pandakarhu pientä poikastaan. Häneltä sain veret seisauttavan tehtävän, vaikka joku arveli sen olleen taikuutta tai noituutta. 

    Setä oli varmuuden vuoksi vangittu punaisena. Ei poltettu kuitenkaan roviolla noitana, vaan kuoli nälkään ja sairauteen 29-v syntyperänsä mukaan. Sain muistaa viemällä hänen nimellään muistolaatan isovanhempien hautakiveen. Minun punaisuus on peräisin Kimi Räikkösen ferraritallista. Hyydyin tietokoneen ääressä kuin Kimi lähtöruutuun teknisten ongelmien edessä. Korjataan ongelmat ja ollaan maailman nopein kansa oikeissa asioissa perinteen mukaan. Kiinalaisesta helvetistä kuuluu kummia. Piinaajat eivät vietä piinaviikkoa. Se on meille piinatuille etuoikeus. Tee mulle rakkaaksi ristisi tie.

    Se jääköön huomiseen 2

    Katson kirkonkammarissa suurista verhottomista ikkunoista kylälle. Pimeyteen heijastuu enkelimobilista moninkertainen liikkuva enkelparvi. Kirkko keskellä kylää valaistuna on saanut kilpailevia kirkkoja, mutta pankki jatkaa pankkikriisin pudotuspelissä selvinneenä kylän ainoana pankkina. 

    Johtajat pörhistelevät onnestaan ja epäonnessaan. Sulkevat minulta tilit väärinkäytösten estämiseksi. Se ei ole tapa tänä päivänä, mutta se oli totta kohdallani omaishoitoajan viimeisinä vuosina. Uusi johtaja uudessa pankissa sanoi: 
    - Vieraissa käyminen maksaa. En halunnut tuottaa kustannuksia uudelle pankille. Siirsin tilit monen katkeran keskustelun kautta pois meidän pankista uuteen pankkiin. Toimintatavat ovat kuitenkin samat pankin taholta, minut on siirretty eläkeläisten elohopeakerhoon. Perinteiset pankin tehtävät ottaa ja antaa rahaa ovat muuttuneet sijoittamiseksi ja sähköisesti siirrettäväksi maasta toiseen. Kun rahaa on tarpeeksi, siitä ei tarvitse puhua. Meidän köyhyys ei ole rahanpuutetta vaan järjenköyhyyttä. Koivunlehden synnystä on runosäe, lisään sen kun tulee vastaan.

    JK. on tullut ja mennyt, mutta lisäämättä on; illan tullen kuvan tehden - koivunlehden.

    Palmusunnuntai kotona

    Viikkoa ennen pääsiäistä oli koko suku kokoontunut viettämään äidin 60-vuotispäivää huhtikuussa. Oli hyvä jääkeli. Tie auki taivasta myöten mennä mihin ilmansuuntaan tahansa. Enkeliukin näin ensimmäisen kerran. Ilmassa oli jännittynyt tunnelma. Juudas oli poissa, ei antanut itselleen anteeksi tekojaan. Minulta hän odotti anteeksiantoa ja sovitusta. 

    En osannut silloin enkä tiedä kuinka psykopaattien kanssa menettelisin. Oikeastaan olen puoleni valinnut vaikka ristiinnaulittuna, oikealla puolella. Vasemmalla ovat pilkkaajat ja keskellä maailman pelastaja. Kiitin enkeliukkia niistä kullatuista korteista, joilla hän muisti vanhempiani. Sain käsinkirjoitetun vastauskirjeen, kuinka hän joutui taistelemaan uskonsa puolesta suvun keskellä. Hän ei ollut enää epäilevä Tuomas. Hän oli nähnyt omin silmin. Valkea hanki peittää hautausmaan. Näen kaksi keltaista narsissikimppua. Yritän paikantaa haudat, mutta en löydä niitä. On vain lumenvalkeus ja keltaiset kukat.

    Se jääköön huomiseen 1

    Lauantaiaamu kotona, ovikello soi vaativasti. Avaan oven ja näen kotikirkkoni soittajan takaa. Jokaisella ovella Tuuspellossa oli samanlainen konsulttiharjoittelija. Näin siniset silmät ja ehdin ottaa mallin äidin neulomasta villapiposta, väri luonnonvalkoinen, reunassa 2 nurin 2 oikein resori. Tuijotin ja odotin asian valkenemista. 

    Nyt voin vastaukseni kirjoittaa näkyviin, tulihan se lausutuksi ministerin 'suulla suuremmalla' erottamisen jälkeen. "Mitähän se mahtaa sinulle kuulua?" Poika häkeltyy ja toistaa kysymyksen: "Mitä mieltä olet Raamatusta. Minulla on tässä esitteitä, joita lukemalla se selviää." Korotan ääntäni, poika häkeltyy vielä enemmän. Apuun rientää keinoemo. Kysyy, mikä on hätänä. Uudistan hänellekin saman kysymyksen. Takana näkyy nälkäpalkalla rakennettu kirkko. Se on meidän kirkko. Kolmessa päivässä oli rakennusryhmä nostanut uuden kirkon Tuusniemelle. Tiesin annetuista aiheettomista sairauslomatodistuksista, että voi osallistua uuden jumalan kirkonrakentamiseen. 

    Meidän kirkosta tuli kadotuksen kirkko heidän suullaan sanottuna ja valtakunnan salin piti saada jäsenensä. Tämä käännyttäminen ei uponnut minuun ja olin kieltänyt heitä tulemasta ovellemme. Olin ollut ystävällinen aikaisemmin ja pyytänyt sisälle enkä päästänyt heitä lähtemään: " Nyt sanotte sanottavanne, miksi teillä on olosuhteisiin sopiva teema, kun ilmestytte vanhan isän ovelle." 
    Paratiisin mahdollisuudesta oli kyse meidän omaishoitotilanteessa. Se voisi olla tässä ja nyt. Heidän tilaisuuden alkamisaika oli käsillä, joten he kiirehtivät lähtemistään. Viivytin vielä kysymällä lisää, mutta en tullut hullua hurskaammaksi. 

    Oli kuin pitsiliinan kaupustelija oli siunannut ennen päätöstä ja kuultuaan kielteisen "en osta" töpeskeli ympäriinsä manaten onnettomuuksia. Jokainen tulee uskollaan autuaaksi ja kunnioitan ihmisten mielipiteen vapautta. Mutta jos edunvalvoja tulee meidän leiriin, puhuu läpiä päähänsä omaksi edukseen ääniä saadakseen. Vetäytyy vahingoniloisena sanojensa taakse: "On sellaiset pelisäännöt", että hierojat on verrattavissa katuhuoriin. Tällaisenko puheenjohtajan puolue valitsee? Erotutko eduksesi joukosta lääkäri- ja hautausurakoitsijaystäviesi kanssa. Mitä kertoo kirkosta eroaminen, vaaleissa nukkuminen, maaseudun tyhjeneminen, työpaikkojen loppuminen, leipäjonot, huostaanotot, psyykelääkkeet, huumeet ja heitteillejätöt - muusta kuin odotuksesta, että kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi. Siinä meillä rikkaus, että juhlat Kapernaumissa voi jatkua.

    lauantai 15. maaliskuuta 2008

    My way

    Koivukuja kuuluu menneisyyteen. Tein tilaa Lähimmäisen kammarille. Seurakuntatalon vahtimestarin asunto jäi tyhjäksi. Minun vuokra-asunto meni myyntiin. Kirkkoneuvosto hyväksyi minut vuokralaisekseen kirkonkammariin. Testasi maksukykyni korottamalla vuokraa. Maksoin, mitä pyydettiin. Siirsin tavaroita potkurilla entisestä uuteen. Ikkunoilla odotteli 1930-luvulta polveutuvia kissoja lukematon määrä. Palasin vielä vanhaan asuntoon, nukuin vuokra-ajan loppuun patjalla patterin vieressä keittiön lattialla. 

    Minut pelästytti uudessa osoitteessa pimeälle ikkunalle hypännyt kissa täydessä pituudessa silmät kiiluen. En päästänyt sisälle, eiväthän ne minun kissoja olleet. Samoin olin närästynyt matkasaarnaajalle, joka parkeerasi autonsa minun oven eteen. Ripusteli pyyhkeensä kuivumaan ilmastointiputken päähän oveni viereen. Itse yöpyi toimiston sohvalla. Maksoin sähkölämmityksestä, joka meni harakoille. 

    Olihan se tavaroilleni varastona, itse kävin vain nukkumassa yöllä. Päivällä otin torkut sohvalla kauppakassit vierellä. Näin voi unenpuute johtaa uupumukseen. Perinteet olivat murentuneet vanhusten kotona asumisessa. Nuoriso siirtyi viihde- ja vapaa-aikaan. Sitä ei voinut elää omissa ympyröissään, vaan kaikkien piti uusia hullutuksia olla todistamassa. Ikkunaan heijastui enkelparvi, takana kotikirkko ja koivunlehtipankki. Se jääköön huomiseen.

    perjantai 14. maaliskuuta 2008

    Valkea kyyhky

    Sininen hetki-konsertti Temppeliaukion kirkossa 13.3.2008 klo 13.13 ja perinnepäivä.

    "Kun aavalle meren lähdin purrellain, sua äitini, pyysin, rukoile puolestain." Valkea kyyhky nousee kivien välistä kuin tyhjästä ja häviää näköpiiristä. Näissä tunnelmissa katselen ympärilleni kirkkoa, jossa olen ensimmäisen kerran. 
    Kaikki on ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen kutsuttu ja kuulun joukkoon "Suomen Isovanhemmat ry." ja elämän korkeakoulun suorittaneena "Syöpälasten isovanhemmat". Ollaan havahtumassa perinteiden merkitykseen. Rauhan kyyhky, valkea kyyhky vihreä oksa nokassaan lentää. Tuo suuren viestin "vedenpaisumuksen vaara on ohi", jos tunnemme vaiheet historiastamme tähän päivään. "Kuka ei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä." Siksi minut lävistää miekanisku joutuessani vastaamaan kysymykseen: "Etkö sinä ymmärrä?" 

    On kyse kännyköihin kailottamisesta, tekstiviesteistä ja roskapostista. Minut on vedetty tähän maailmaan, josta aikanaan tehdään taiteen keinoin animaatioita. Nyt elämme tätä todellisuutta anteeksipyynnöin niiltä ihmisiltä, jotka arvostavat heidän työtänsä heikkouksista huolimatta. Vanhempiaan pitää kunnioittaa neljännen ukkaasin mukaan. Kuinka pitkämielisiä pitää olla vallankäyttäjien kunnioittamisessa, siihen antaa neljäs ukkaasi takarajan. Piinaviikko ja kärsimysnäytelmä on minun henkinen perintöni lapsuuskodista. "Sininen hetki" oli juhla arjen keskellä ja taas jaksetaan jatkaa perinteiden mukaisesti.

    keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

    Ilotulitusta

    Vuosituhat vaihtui ilotulitituksilla alkaen idästä seuraten länteen iloa ja riemua. Muistan kiitollisen huokauksen, että eletään ja jatketaan tutussa ja turvallisessa hengessä. 
    Isäni oli joutunut laitokseen kohtauksen jälkeen. Hänet elvytettiin kuolemaan kitumalla, eihän kenenkään pidä päästä tästä elämästä helpolla. Pitää tulla rikollisena ristiinnaulituksi, syyttömänä kiduttamalla. 

    Olin selvinnyt 10 vuotta omaishoitajana. Nyt oli syytösten aika. Tiesin, mitä olin tehnyt. Toiset laskuttivat minua omaishoidosta. Saman koin palatessani takaisin työhön. Ympäristö oli kuin takaperin puuhun menossa. Näkökulmaa oli rukattu lailla piirun vai veteen piirretyn viirun verran ihmisen suuntaan omaishoidossa ja "tietoyhteiskunta kaikille" hankkeissa. On kaksi todellisuutta - puoluepoliittiset ja ikiaikaiset, tulossa olevat rakkauden lait. 

    Kärsimysnäytelmäkulkue keräsi 15 000 osallistujaa. Minä yhtenä omakohtaisine kokemuksineni ruoskittuna, raiskattuna, ryöstettynä. Onneksi olen kohdannut saman kokeneita Bosnian sodassa olleita. Christina Doctare kohtasi työssään naisten kokeman kauhun. Barabbaat on huudettu vapaaksi, syyttömät vaaditaan rangaistavaksi. Niin on aina ollut ja tulee olemaan. Pikku-Pietari kyseli Jumalalta kuollutta äitiään. 
    - Miksi hän kuoli. 
    - Kun minä tahdoin. 
    - Tahto se on sullakin. 
    Minulla on vapaa tahto tehdä hyvää. Kaikkea se sairaan kanan mieli tekee kärsiessään sulkasadosta ja nokkimisjärjestyksestä. Olen kiitollinen, että vanhempani ovat kuolleet. Tunnen lämpimän läikähdyksen, mitä hyvää ja ainoastaan hyvää he toivat minun elämääni.

    tiistai 11. maaliskuuta 2008

    Ohjelmansiirtoketjunmittaustauko

    Pääsin osalliseksi viestinnän kehittymisestä savumerkistä "tietoyhteiskuntataidot kaikille" slouganin myötä. Tulee mieleen kouluajat, jolloin lapset pääsivät kouluun vuoronperään. Oli vain yhdet kengät useamman käytössä. Silloin jäi väliin joku oppitunti. Oli päästy Y-kirjaimeen. Vuorossa oli iso Y ja pikku y. Aikamiehen kokoinen koululainen huudahti: "Jos tuo on iso Y, on se jytky Y." 

    Olin yhtä ulalla istuessani tietokoneen ääreen yrittäjän ammattitutkintoa suorittaessani. En tiennyt, kuinka kone käynnistetään ja mihinkä korppu laitetaan. ATK-opetusta annettiin vertaisohjaajakoulutuksessa. Siitä ura urkeni, piti oppia lisää. Hankin käytetyn koneen ja kaapelimodemiyhteyden. Kylkiäisenä sain digiboksin. Kysyin, mikä se on, kun olin vain kuullut autonkatolla kuljetettavasta suksiboksista. Kaksi viikkoa tilauspäivästä sain katsoa kaapelikortilla ilmaiseksi. Odotin ijät ja ajat tietokonetta ja digiboksin asennusta. Kortti unohtui boksiin käyttämättömänä. Kaapeliyhteys oli huono. Kysyin syytä yhteyden laskuttajalta. Sieltä vastattiin: 
    - Taloyhtiössä on vakava ongelma. Soitin isännöitsijälle. Hän valisti. 
    - Ei ole vielä budjetoitukaan yhteyksien rakentamista. Opiskelin kuitenkin verkkoympäristössä Yrittäjän ErikoisAmmattiTutkintoa. 

    Minulle lähetettiin asentajia korjaamaan puutteita. Ensimmäinen vianmääritys oli: 
    - Etkö sinä ymmärrä? Jokainen kävijä puhui lankapuhelimesta, digi-tv:stä ja internetyhteydestä. Loppujen lopuksi olikin kyse siitä, kuka maksaa korjaukset. Tuntihinta 67 €. Jos yhteys pätkii kellarin ja kerroksen välillä, niin minun laitteita ei tulla katsomaan maksusta. Olen nähnyt "Ei signaalia" ilmoituksen tarpeeksi monta kertaa. Jätän viestintämaksun lepäämään siihen asti kun yhteydet minusta riippumattomista tekijöistä ovat kunnossa. Jos tämä on iso Y, on se mittasuhteiltaan jytky Y. Olisiko apua kaannospalvelut.com -slouganit osoitteessa haarotinpaloista ja liian lyhyistä tapeista minulle kirkkain silmin selitellessä. 

    Kaapelikortista tuli lasku. Ilmoitin etten ollut tilannut palvelua. Tuli muistutuslasku. Nyt piti kysyä, mistä lovesta kaivan kortin palauttaakseni sen luovuttajalle. Vielä sain laskun muistutuslaskun muistutuksesta. Onko siellä ihminen vai joko automaatio on kaapannut vallan antaen automaatille oikeuden laskujen lähettämiseen. Whitehead ilmoitti: Wanted "LargePenis". Yhtään roskapostia ei ole tullut sen jälkeen tästä etsintäkuulutuksesta, kun sen käsittelin. Mutta kukaan ei puhaltanut peliä poikki, kun valkopää myi ministerinä velallisten velat ulkomaille ja perintä jatkuu vielä lapsenlapsille. Olen nähnyt markkinavoimien julman jumalan kauhistuttavat kasvot.

    Kerro, kerro kuvastin...

    Olen taidenäyttelyssä "Art 2008". Kävijät jakautuvat kahteen ryhmään minut nähdessään. Silloin toivon olevani pyöveli pussi päässä. Teurastaja ei sitä tarvitse. Hän haluaa tulla kuvatuksi omilla kasvoillaan poseeraten jalka saaliinsa päällä, kuin estäen ammutun karkaamisen. Olen muistutus jostakin näkijälle, joka asettuu ylä- tai alapuolelleni kokardien, arvomerkkien, oppiarvojen ja Ite-arvioinnin perusteella. 

    Seison kaupan lihatiskillä ostamassa lihansyöjille leikkeleitä. Kesäapulainen oli käännellyt leikkelepinon päällimäisiä, harmaita viipaleita ylösalaisin. Taas pino näytti tuoreelta. Vierellä maisteri ostaa kissalle jauhelihaa 180 g. Pyydetty määrä punnitaan ystävällisesti kissan kuulumisia kysellen. Vuoroni tulee, pyydän 200g. Punnitsija keihästää lihanhimoisesti niin suuren kasan kuin pihdeissä pysyy vaakalle ja kysyy: 
    - Saako olla kaikki? Siis otanko koko määrän. Nyt tulee puolustuspuhe: 
    - Ostan leikkelettä isälleni. Haluan viedä sen määrän, minkä hän syö seuraavaan kauppareissuun mennessä. En halua yllätyksiä, että tänään ostetussa on pilaantuneita siivuja välissä. 

    Päämiesten tavatessa kysytään kissojen kuulumisia. Itse kysyn tietäen omaishoitajan tilanteen, kuinka siellä kotona voidaan. Kuka härillä kyntää, se häristä puhuu. Hierojana herätän aina vastaantulijassa mielikuvia jäykästä niskasta tai muusta hieronnan tarpeesta. Milloinka minulla on aikaa? Ei ole ajanvarauskirja kadulla mukana enkä lähetä tekstiviestiä perään. Soittamalla se selviää. 
    Hierojien edunvalvoja kertoo kadulla eduskunnassa olevan meneillään hierojien asettaminen ruotuunsa ja selvittää, missä vaiheessa lakimuutos on. Periaate on muotoiltu: Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa "kuka kysyy, kuka maksaa"-periaatteella.

    Amerikassa on senaattorilla ongelma ostetuista seksipalveluista. Suomessa se on puberteetti/mieskuntoisuusmittari kaadoista. Palaute koulutuspäiviltä mustankipeille tenttaajille: Kaikki sai, kuka kysyi. Niille tarjottiin, kuka ei kysynyt. Hyökkäys on paras puolustus, kun itse on pettänyt luottamuksen. Halvin Alkosta päähän menevä kalliin viinan aikana on paperipussi. Halvan viinan aikana on ollut varaa ottaa ryyppy murheeseen ja toinen pahaan mieleen. Minulle jää vain pussi päähän peittämään ja paljastamaan identiteettini.

    maanantai 10. maaliskuuta 2008

    Taskujuoru ja Päivänsini

    Taskujuoru ja Päivänsini kotoutuivat työhuoneeni ikkunalle. Pelastin evakossa olleen Taskujuorun itselleni. Istutin vanhaan multaan elokuussa ja kohta mullasta tunki ylös tutunnäköinen sirkkalehtipari. Taskujuoru oli saanut kasvukaverin. Marraskuussa Päivänsini aukaisi ensimmäiset kukkansa. Maailmalla matkatessani löysin luonnonvaraisen Päivänsinen. 

    Nyt Whitehead etsii vapaalle jalalle kadottanutta varaosaansa. Jokapäiväisessä roskapostissa vuodesta 1987 ollut "Wanted" ilmoitus "LargePenis". F-Securella olisi töitä ottaa talteen tavatessaan. Minulla ei ole kaapissa sellaisia ja tyrkyllä olleet olen haudannut eroottiseen hautausmaahan. Isä Ambrosius valitsi viimeiseksi "näistä levyistä en luovu" levyksi "Puolen tunnin onni vain". Olen pohtinut elämääni, mitä olisin tehnyt, jos se olisi ollut mahdollista. Olisin puuveneenveistäjä tai laulaisin kirkkolauluja ortodoksisessa naiskuorossa. Mutta se ei ollut mahdollista Mannerheimin kuoleman aikoihin. Vihtaniemellä hänen hautajaisensa oli merkkitapahtuma. Vanhempani osallistuivat naapurissa radioituihin hautajaisiin v. 1951. 

    Itse haluaisin tänään olla kaiken moskan yläpuolella netissä, työssä, koulussa, kirkossa ja kaikkina elämäni päivinä kaikissa elämäni vaiheissa. Hän sanoi minua pakanaksi. Osti viinipullon ja lähti naapurikaupunkiin yleiseen saunaan, saadakseen jakaa viinipullon naissaunottajan kanssa. Hän asettui uskontoonsa vedoten yläpuolelleni. En langennut hänen sairaisiin kuvitelmiinsa. Mietittiin viikko, kumpi meistä on hullu. Hän oli tehnyt itsestään diagnoosin. Hänellä oli tarve paljasteluun, olla alasti hierottavana. Kysyin, säikyttelikö hän pieniä tyttöjä koulutiellä housut kintuissa. 

    Puhuttiin asiallisesti impotenssista ja hän sai rauhan. Kysy, isokenkäinen vanheneva mies, itseltäsi seksualisuudestasi. Älä kysy yleiseltä syyttäjältä. Sen olemme kuulleet saarnattuna kirkoissa eikä leimaaminen huonoksi naiseksi ole miksikään muuttunut kahdessa vuosituhannessa. Laillistetussa ammatissa olen ollut uskottumies, jolle on haluttu kertoa seksiseikkailuista. Se on sairaus, joka pitäisi tutkia ja hoitaa. Tällaisessa ohjauksessa olemme ylhäältä ja alhaalta opetettuna. "Taide ja taudit" -lisäkurssille on käyttöä, jos aikoo selvitä poliisi- ja oikeusvaltiossa markkinavoimien ehdoilla.

    lauantai 8. maaliskuuta 2008

    Olen kuullut kyläpuheita

    "Jos järvi olis jokena ja joen yli silta, tulisin sinua katsomaan vaikka joka ilta." 

    Kansainvälisenä naistenpäivänä huoneentaulu palautuu mieleen. Yhteydet ja paikka on kunnossa, sillä "Kotini on linnani". Olen katsonut 8 vuotta vastapäisen talon seinää. Joku aika sitten minulle valkeni. Olin lukemassa tiilenpäitä. Kateellinen tarkensi talot kaupunginpuiston laidassa vertaamalla pintamateriaalia vessanseinäkaakeleihin. Tähän minäkin havahduin 8.3.2008. Tiilet vai kaakelit luettavana ihan sama. Joulusta 1990 tuli aikaraja elämääni. Siitä taantuma alkoi lamana talouselämässä. 

    Omaishoitajana palasin asenteissa 5,4 - kertoimen vuosivauhdilla sotaa edeltävään aikaan 1936. Tulevaisuudessa olen 54 työvuotta rikkaampana vuodessa 2044 itäisenä ihmisenä. Aikaväli on merkitty vuosikirjaan, jossa yksi päivä on tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Kuuntelen Nadjan huoneessa "Kilttipakko"-kirjailijaa. Yksikseni olen lukenut keskitysleireiltä pelastuneiden selviytymistarinoita. Samaistun "I love the way you walk" jollakin käsittämättömällä tavalla rinnallakulkijana. 

    Tuntematon sota moniosaisena sarjana vuosia sitten piti seurata inhoten, ettei sitä enää maailmassa tapahtuisi. Vastapainoksi "Kupla", jossa mitään ei otettu vakavasti. Musta palvelija piti amerikkalaisen hienostoperheen asiat järjestyksessä. Nyt on tässä näytelmässä osat toisin päin, tarvitaanhan vesikidutusta terrorismin voittamiseksi. Kenenkä puolesta ketä vastaan on tämä henkien taistelu. Valkoinen herrakansa on niskan päällä, että olisi rauha maailmassa. 

    Pyysin isältä anteeksi niiden puolesta, joiden tekoja hän ei ymmärtänyt. Isälläni on nyt tehtävä puolestani pitää minut oikealla tiellä, sillä sortumatta tai siitä rasittumatta. Jotakin olen oppinut ja katson ihaillen, kun joku toinenkin on ottanut opikseen. Presidentti Clinton kertoi haastattelussa kyynelsilmin oppimastaan: 
    - Jouduin sohvalle nukkumaan, mutta Rouva ja Tytär olivat kuitenkin samassa talossa. Pitäisikö meidänkin töppäilijän mennä suureen yksinäisyyteen ja opetella tulemaan toimeen itsensä kanssa ongelmineen eikä ryhtyä saduttamaan tuhannen ja yhden yön tarinoita tekstiviestillä. Säästyisi veronmaksajien rahoja eikä joutuisi haaskioon. Näin sanoi Presidentti Koivisto lahjoittaessaan syntymäpäivälahjarahat hyväntekeväisyyteen.

    keskiviikko 5. maaliskuuta 2008

    Valomerkki

    Kuulostelen viikkoja sitten saamaani valomerkkiä. Johtaako se johonkin uuteen vaiheeseen? 
    - Teijän vieraitten auto on vieraspaikalla meijän rapun eissä, kuulen naapurin voivotusta vastatessani puhelimeen. Sisar oli juuri ehtinyt ovesta sisään. 
    - Meijän vieraat vievät autonsa pois, välitän siskolle viestin. Niin he kiltisti ajavat autonsa kauemmaksi, ettei se häiritse naapuria. Kaikille asunnoille oli varattu mittaripaikka autoja varten. Kahta vieraspaikaa hallitsi veteraani kuin omiaan oman varsinaisen paikan lisäksi. Meille ei saanut tulla vieraat autolla pihaan. 

    Veteraani lähti aamulla klo neljän kieppeillä viemään vaimoaan pankille siivoamaan. Oli täysi palvelu rouvalle. Auto oven eteen, pitkät valot suuntautuivat isän makuuhuoneen ikkunaan ja kohta kaasutellen kunniakierros ikkunan alta takaisin lähtöpaikkaan tai suoraan kylälle. Poika tuli armeijasta viikonlopuksi kotiin, silloin riitti ympäriajoa yöt läpeensä. Mirja seisoi rapullaan varsiluuta kädessään. "Siitä ette laske mäkeä." Perhepäivähoitaja järjesti lapsille liukumäen nyppylältä Mirjan ovelle. Kulkureitti tuli liukkaaksi ja Mirja kaatui ja loukkasi itsensä hakiessaan postia. Suurensin kuvan ja näin kirkkaan valon Mirjan rappusella. Siellä hän viipyy entisessä elementissään. 

    Perhepäivähoito oli sosiaalijohtajan erikoissuojelussa. Vanhusten kotona hoito oli omaishoidontukirahaa jaettaessa tietokonevirhe niin kuin hän sen minulle ilmoitti. "Tietokone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä", tukki hänen suunsa. Olen saanut kyllikseni kaikista laillisista "missä risu, siinä vipu, missä laukku, siinä loukku"-varoituksista, joilla emojänis opetti poikiaan lähettäessään maailmaan. 

    Silloin alkoi kuulua Jugoslaviasta huhuja aseellisista yhteenotoista. Vitsit oli vähissä, kun milosevitsit olivat vastaamassa teoistaan vankilassa. Valta on vaihtunut kiinalaisessa helvetissä, kun sotkeutuivat taloyhtiössä omaan näppäryyteensä. Saivat rahat kirjekuoressa henkilökohtaisesti kuin edustajat Tehyltä 30 euroa. Hullut ei huomaa, jos viisaat eivät virka mittää. 

    Kauko-ohjauksella isännöitsijä on vaihtunut, aikani tilintarkastajat eronneet, hallituksen puheenjohtajan paikalle ei ole vapaaehtoisia vastuunkantajia. Olen ollut myrskynsilmässä ja nyt paluumatkalla sieltä verkkokirjoitustaitoisena tähän päivään. Miksi neljännen käskyn noudattaminen on niin vaikeaa: Isän ja äidin kunnioittaminen ja piäsnuatikoihen totteleminen. 
    Milloin te näitte apua tarvitsevia ja mitä teitte, jos näitte? Jokainen vastaa näihin kysymyksiin omakohtaisesti aikanaan, lainlaatijakin. Loppuun asti selustan varmistelu ei enää auta, vaikka olisi käyty viimeinen oikeusaste ilman valamiehien eriäviä mielipiteitä. Viimeinen roskapostina kulkeva "LargePenis" etsii omistajaansa. Löytämättä kokoistansa kohdetta, johon voisi sovitella kiinnittyäkseen. Lasten suusta kuultua tekstiä lainatakseni vaimojen nimistä: Päivällä kiusasi Helle ja yöllä Vilu. Penseydestä varoitetaan, kun ei tiedä, onko kuuma vai kylmä.

    Elossaolon keveässä levossa

    "Mikä se tuasj tulj?" oli lääkärin tervehdys, kun työnsin isän pyörätuolilla vastaanotolle. Ambulanssilla pääsi vuodeosastolle. Isälle on löytynyt paarit odottaessaan sisäänkirjausta. Minä istun tuolilla ja odotan hoitajien vastuunottoa. Vihdoin iltapäivällä kysyn, joko hänelle petinpaikka löytyisi. Käyn vielä illalla katsomassa, kuinka hän voi. Pyydän hoitajalta, että tarkkailevat isää yöllä. Hän oli levoton ja muissa maailmoissa. 

    Seuraavana päivänä hämmästyn, mitä oli tapahtunut. Ollaan vaitonaisia, kukaan ei halua kertoa, mistä musta silmä oli tullut sairaalahoidossa. Kun ei autettu, oli hän omatoiminen ja siinä oli vähällä puhjeta silmä. Voi minun pandakarhua, kuolee kaikkien vaiheiden jälkeen kuin jättiläispanda sukupuuttoon bambunversojen loppuessa ja elonpiirin pienentyessä. Olinhan sitä jo vauhdittanut tilaamalla kuolintodistuksen, kun hoidot oli lopetettu. Väliaikainen tuomio: Isä pakkohoitoon ja minä pakkopaitaan vaatimuksineni.

    Zu Hause Pflegen

    Taloyhtiössä on kuivaushuone, jossa on mankeli. Ilmapiiri kiristyi ja eräänä päivänä minua estettiin viemästä pestyjä pyykkejä kuivaushuoneeseen. WC on käytetyin työhuone kotona hoitamisessa. Tuolilla on avannepussi ja vaippa, pesua varten saunapenkki. Yötä varten astia sängyn viereen. Viimeiset vuodet myös pyykinkuivatuspaikka. 
    Voiko puhua mukavuuksista, kun välillä piti märät vaatteet kerätä kasaan, että oli tilaa käyttää suihkua. 

    Kaikista yhteisten oikeuksien käytöstä olin huolehtinut ajallaan, olinhan asunut rivitalossa ja nyt kerrostalossa, jonka kuivaushuoneeseen ei ole edes ajanvarauskirjaa. Tuuspellossa huoneistoja 12, kerrostalossa 73 osaketta, yksiöistä suuriin asuntoihin asti. Tuuspellossa naapureiden suurin työ oli enemmistöpäätöksillä estää elämä ja hoitaminen kotona. 
    Tässä talossa tehtiin työtä ja tyhjää työtä kuin Quantanamon vankileirillä. Näkijänä olen tallentanut kuvat ja mitään muuttamatta vuodan ne julkisuuteen muistellen: 
    - Voi niitä aikoja, voi niitä aikoja. Tahtoisinko elää uudelleen. 
    - En, tuhat kertaa en, minulle riittää. Öllin isän oppivuodet.

    Hoidettavan parkkipaikka

    Ainoa tasainen kohta pyörätuolille oli räystästipun alla. Siihen voin isäni auttaa sisältä taluttamalla tai ovenpielistä tukea ottaen. Muistan kerran, kun noudin hänet pyörätuolilla vuodeosastolta. Olin tasoittanut raput irtokepeillä liukuportaiksi, että päästään edes ulko-ovelle asti. Kyllä hätä keinot keksii. 

    Nuoret naapurit ajoivat yötä päivää p-rallia meidän rappukiviä raapien. Se oli heidän halpa huvinsa. Pyysin keskenkasvuisia poikia poistumaan iltamyöhällä moporevittelystä sorakasasta rapun edessä. Rintama järjestyi alta aikayksikön. Naapurinpoika alahuuli väpättäen huusi ja haistetteli: 
    - Kun olen täyttänyt 15 vuotta, sitten minä ajan eikä akat voi sitä estää. Vanhemmat puolustivat jälkeläisiään ja ylpeinä yllyttivät minulle olemaan ilkeitä kaikin tavoin, mitä vain lapsellisuuksissaan keksivät antaen itse esimerkin. 

    Kohta nämä nuoret olivat työharjoittelussa kaupassa tai insinöörinä palannut juurilleen metsänhoitoyhdistykseen. Kiersin kaukaa heidän harjoittelupaikkansa. En ollut heidän palvelujaan vailla ja annoin palautteen heidän työpaikkoihinsa. En ilkeyttäni vaan ojentaakseni niin vanhempia yleisön palvelijoina kuin heidän oppipoikiaan. Opissa ovat variksenpojat tuulessa, vaikka heidän emonsa olisivat paskaharakoita opettaessaan poikiaan lentämään valmiissa maailmassa.

    Kiinan tulvatuhoTuuspellossa

    Asunto-osakeyhtiö oli rakennettu aravakelpoisille asunnon tarvitsijoille vuokratontille. Asuntojono kuin hyppyrimäki erosi kovanrahanosakkeista rakennustavaltaan. Ne ovat rinteessä poikittain kuin hepokatti maantiellä vappulaulussa. Lipp'lakkiosake rinteessä monen askelman takana tiestä. Tänään ei saa Kiinassa puhua digitaalisista ongelmista. 
    1990-luvulta lähtien en saanut omaishoitajana puhua taloyhtiössä esteettömästä liikkumisesta pyörätuolia työntäen. 

    Vanhempani olivat muuttaneet tiettömän taipaleen takaa kirkonkylään. Isäni lapioi sateen jälkeen hiekat takaisin rinteeseen. Itse en suostunut hätäaputöihin pitääkseni pihatien lapiolla kunnossa. Pyysin lakimiehen avukseni yhtiökokoukseen valvomaan asiaa ja osakkeenomistajan oikeuksia päästä kotiinsa esteettömästi. Rapun eteen kipattiin autokuormallinen karkeaa soraa ja kivenmurikoita. Sitä en ollut tilannut, mutta laahaava korotettu ääni kuului pihapiirissä: 
    -Siitä kyllä piääsöö. 
    Muistoa kunnioittaen palautuu takaisin. Ei muistot tehneet meille pesää, mutta tieongelma on olemassa edelleen. Siitä on still-kuva muistona viime kesältä.

    maanantai 3. maaliskuuta 2008

    Goodbye Tosi-TV

    Odotustunnelmissa ma 3.3.2008 vilkuilen teeveenpimennystä Dna-alueella. Auringon- ja kuunpimennys on tarkkaan laskettavissa, milloin sitä voi seurata sään salliessa. Valoa vaikken näekään, sen tiedän loistavan. Kaikki muu on hämärämiesten takana. Naapurimaa sai kuitenkin uuden presidentin. Itse lisään toistamiseen elossaoloilmoituksen röökinlopettamisilmoitusten jatkoksi. Minulla on vielä tehtävää, vaikka yhteyksiä pätkitään purkamalla kaapeleita. 

    Olen linnoittautunut kotiini kiirehtimättä virheettömiä yhteyksiä. Sähköpostin kautta roskapostin tulo loppui. Jotakin oli tehtävissä, kun minusta riippumaton taho tarttuu toimeen. Klo 8.19 lähetys sammuu kuin saunalamppu. On minulla digiboksi. Etsin kalikkaa vaihtaakseni lähetystä digitaaliseksi. Signaalikatkokset ehdin lukea ruudulta myöhemmin. Tarvitsen kaksi kalikkaa ruudun off/on - hallintaan. "Aisa katkes, kärryt kaatuu. Ana loppui, Digi saapuu." Jää nähtäväksi, onko sillä minulle mitään annettavaa. Haluan elää itse enkä kulkea kiiskenä lohenpyrstössä uidessani vastavirtaan. Loppupolskahdus lennättää minut perille.

    sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

    Turhuuden markkinoilta mahdollisuuksien torille

    http://www.mahdollisuuksientori.fi/uutiset/mahdollisuuksien_toreille_prometheus_palkinto

    Paras nuolaista ennen kuin tipahtaa. Eihän sitä tiedä, tipahtaako nuolaistavaa. 1.3.2008 on tulossa historiallinen hetki. Odotan analogisen tv-lähetyksen loppumista ennen lähtöä Kepan koulutustilaisuuteen. Näkymä ruudussa kuin "Sinun joulusi" joulukirkkoa kuunnellessa taustalta. Odotan ruudun pimenemistä. DNA-alueella saan odottaa maanantaiaamuun asti. Lähden Helsinkiin matkakaverin kanssa. Varmistelin pysäkkejä takaisin tuloa varten. Perille suunnistimme kartan avulla. 

    Päivään kuuluu kaikkea uutta minulle. Koolla iloinen nuorekas joukko naisia. Lounaalla ilmestyy mies syömään. Ei kaikki miehet ole vielä sukupuuttoon kuolleet. Poistuessaan taputtaa minua olkapäälle ja kehoittaa kuuntelemaan tarkkaan. Kysyin järjestäjiltä, kuuluiko hän joukkoomme. Ei kuulunut, jäin ihmettelemään tätä kohtaamista. Sitten tulee päivän huipennus. 
    Mahdollisuuksien toritapahtumalle on myönnetty Prometheus-palkinto. Juhlistamme huomionosoitusta kakkukahveilla. En tarvitse selitellä tekemisiäni kuin Olli poistumistaan joukkueesta. Onnea meille! Olenhan tehnyt kansainvälistä kulttuurivaihtoa 50 vuotta. 

    Olin 17-vuotias, kun sain yhteydenoton Saksasta. Sen loppuhuipennus on omaishoidon merkityksen jatkuminen "zu Hause Pflegen"- ajatuksena. Poliitikot ovat kerta toisensa jälkeen epäonnistuneet lainsäädännössään eriarvoistamalla omaishoitajat. Prometheus-palkinto on tunnustus työlle, jota aina on ollut. On sukupolvenvaihdoksen aika tehdä näkyväksi hiljaisen tiedon siirtäminen.