perjantai 29. helmikuuta 2008

Suuret kivet elämässäni

Olenko koskaan ottanut itseäni vakavasti? Onko kukaan vastoin parempaa tietoaan minulle puhunut tullut toisiin aatoksiin? Välillemme on tullut monen kuunkierron kasvuhämärä vailla yhtään selittävää sanaa. 
M.O.T. on lyhennys "mikä oli todistettava" taululle piirretyn geometrisen kuvion loppulauselma. Se sai karttakepinheilutukselle päätössanat. Nyt vahingon selvittelyssä ja syyllisten etsinnässä katson prosessia kuin "24" ydinpommin varjossa. 

Oikeudenkäynnin seuraaminen "Ally McBealin" lakimies- ja -naistoimiston asiantuntemuksella on minulle omakohtaista kuin amerikkalainen oikeudenkäynti. Syöpälasten leirillä saan olla vastuullisessa tehtävässä isovanhempana, mummona, joka on "kova jätkä". Lapsen syöpään sairastuminen on kivi, jota ei voi kiertää. Lapsenlapsen sairastuminen on vielä suurempi kivi. Onneksi kaikki auttamisasiaan lapsen tervehtymiseksi vihkiytyneet tekevät parhaansa. Siihen voin luottaa kuin pukki suuriin sarviinsa.

Sukupuu

Juuret hiekassa varmistuu todeksi, kun saudi kertoi pettyneensä Suomesta hankkimaansa pullotettuun veteen ja sopimukseen. Vesi vaihtui Vantaanjoesta otetetuksi. Oli suuri ero moneen kertaan puhdistetun jokiveden ja Päijännetunnelin kautta juoksutetun veden välillä. 

Kaktus on sopeutunut karuun kasvualustaan ja kuivuuteen. Olkoon piikit muistona haavoittaneista ohdakkeista ja kukat sadekauden jälkeen tielläin kukoistaneista kukkasista. Turhat terapeuttiset sukuhaarat käsittelen toisessa sukupuussa. Onko lapsuuskotini luvatulla maalla vai muukalaisten hautausmaalla. Sen aika näyttää juurimatkan jälkeen.

Terapeuttinen sukupuu

Johan Lyyti rupesi kirjoittamaan, kun sai kynän ja paperia. Tietysti myös oikean osoitteen. Terapeuttista sukupuuta tässä kyhäilen. Luonnossa se on kaunis puu, jossa lintuset laulella voi. Pieneen tilaan mahtuu vain kaktus, jotka kuitenkin voivat luonnonvaraisina kasvaa piikikkäiksi puiksi. Lähtiessäni muutamaksi päiväksi pois kotoa nostin kaktuksen lattialle, ettei vain kaadu ja katkea. Ikkunalle jäi vain paksu-Bertta, tukeva, kuviollinen kaktus.  Palattuani huomasin kaikki olevan paikallaan. Sukutarinakin saa luvan jatkua. Tuusniemen kunta ei käyttänyt etuosto-oikeuttaan yhden yhtymäosakkaan myydessä osuutensa seuraavalle sukupolvelle.

Mitään ei ole tapahtunut sukupolvenvaihdoksen helpottamiseksi. Olemme koko ajan miehitetyssä Suomessa, missä valtiovalta omistaa maat ja mannut ihmisineen ja luonnonvaroineen. Taantuma on edennyt vuoteen 1918. Eikä se siihen pysähdy, vaan keisarivallan jälkeen on vuorossa kuningaskunta. Kalle-kunkku ei ottanut kantaa vanhas-ruususuneen. Selvittäköön jokainen itse sotkunsa. Vanhanen lähti valituskierrokselle ja sai mieleisensä päätöksen henk.kohtaisessa asiassa. Muistamattomuus pelasti hänet valtakunnanoikeudelta. Eihän korppi korpin silmää noki. Korpin näkeminen tiesi kuitenkin poliitikon kuolemaa ja toivon siitä oikein massaitsemurhaa, että kaikki vaalirahavilpilliset tuntisivat piston sydämessään, eivätkä enää asettuisi ehdolle vaaleissa. Näin eduskunta uudistuisi vanhasta hapatuksesta ja väärästä vallankäytöstä.

Kirjoitan tätä 26.2.2011 saatuani jonkun vaiheen päätökseen sukupolvien ketjussa. Vaalien väliaika 4 vuotta osoittaa, että otteet kovenee orjapiiskureilla. Jäljelle ei jää edes pyramiideja hautapaikoiksi. Niistä tulee muukalaisten hautausmaita kirjoitusten mukaan. Niillä 30 hopearahalla ei ollut muuta käyttöä. Välillä oli siunaamattomien hautausmaat. Koiratkin haudataan tänään kirkonmenojen mukaan. Punaiset joutuivat joukkohautoihin. Jos olisin hiljaa, kivet huutaisivat lionsien signeerauksesta huolimatta. He tunnustavat muistomerkeillään osallisuutensa joukkomurhiin.


torstai 28. helmikuuta 2008

Karkausvuosi

Karkauspäivä joka neljäs vuosi Mantelipuumetsikön vihreälle papukaijaparille on päivä päivien joukossa. Niin minullekin. Mutta joka neljäs vuosi eduskuntavaalit on kuin sambakarnevaalit etukäteisjärjestelyineen. Kuinka paljon niistä koituu maksettavaa meille kaduntallaajille, sen voin tarkistaa roskiin heitetyistä tilinylitystositteista ja uudesta pankista otetusta mittavasta lainasta. 

Kadunmies saa lautasellisen hernekeittoa joka neljäs vuosi. Antaa palautteen kiitosta kerjäävälle ehdokkaalle: 
- On se liian harvoin syödä lämmin ruoka torilla vain joka neljäs vuosi. 

Olen kulkenut tieni lakien viitoittamaalla tavalla. Kaikki minulle luvatut bonukset olen maksanut moninkertaisesti etukäteen. Yrittäjäeläkevakuutus Kansa-yhtiössä päättyi mittavaan konkurssiin. Isäni maksama osuusmaksu jäi saamatta. Laskettiin ostohyvityksiä lippu lipulta vuodesta toiseen. Kirjanpito oli alkutekijöissään E-kaupoissa. Vastakirja pyydettiin pääpaikalle tarkastettavaksi. Loppusaldo tuhansia markkoja pienempi kuin ennen tarkastusta. Nyt Verottaja ja Kela pitävät kiinni meille kertyneestä mammonasta. Loppujen lopuksi he kysyvät: 
- Mistä lopun saa noutaa? 

Pitää ottaa mummon sukanvarsi käyttöön ja elää suruttomasti huolehtimatta, mitä söisi, mitä pukisi päällensä tässä veronmaksajien kustanuksella järjestetyssä vaalihuumassa vaalien välilläkin. Luin näköpiiristä häipyvän auton takaikkunaaan kiinnitetystä tarrasta vapaasti ajateltuna.
"Kuka pyydystää viimeisen kalan, kuka kaataa viimeisen puun, kuka taittaa viimeisen kukan, hänenkään ei pidä enää elää." 
Tänään 29.2.2008 ollaan tässä tilanteessa. Missä ollaan neljän vuoden kuluttua, kun raha imuroidaan itselle? Keneltä ostatte ostopalveluna kaikkea, että saisitte elämästä kylliksenne. Minulle riittää, enkä pelasta maailmaa, vaikka minut vaiennetaan. Suur-Suomen rajajoki häämöttää tai onkin siirtynyt länteen, että Svea-mammakin saa pelätä muotojensa kadottamisen puolesta. Suomi-neito on jo stailattu myyntikuntoon.

maanantai 25. helmikuuta 2008

Ensikerran

Ketjukirjeristeilyllä vaihdoimme ajatuksia puolesta ja vastaan, kirjoitetaanko käsin vai koneella. Joku tunsi itsensä syrjäytetyksi, kun itse kirjoitin koneella ja lähetin perinteisesti postimerkillä varustetussa kirjeessä. Jäi vapaavalintaiseksi kirjoitustapa. Vaihtoehdot eivät olleet minun keksintöni. Vertasin sitä digi-tv-pakkoon. Nyt elän viimeistä päivää analogisen tv:n ääressä Juustolaaksossa. 

Muistan ajan, kun aloitin kirjoittamisen musteella. Oli juuri hylätty hanhensulkakynä, oli irtokynänterä ja varsi, muste pullossa. Oppikoulun sisäänpääsykokeessa kysymykset oli kirjoitettu huonosti pyyhitylle, vihreälle taululle valkoisella liidulla. 
- Kerro perunasta. Taulu kiilsi imaisten kirjoituksen sisäänsä. Kuka voi pyytää kertomaan perunasta. 
- Kerro Raumasta, kun kysymys luettiin uudesta näkökulmasta ääneen. Tulin hyväksytyksi kannatusyhdistyksen ylläpitämään yhteiskouluun. Ensimmäinen syyslukukausi takana, edessä joululoma. Kotiläksynä opetella kirjoittamaan tekstiä alkeellisilla välineillä tiettömän taipaleen takana öljylampun valossa pimeimpään vuodenaikaan. Se tuntuu mahdottomalta yhtälöltä tänään samassa kaamoksessa kuin sillon kotona. Kotitehtävät tuli tehdyksi, ainakin olin harjoitellut. Mimmi hyväksyi minut jatkamaan kirjoittamista ja koulunkäyntiä. 

Kerran mustepullo keikahti syliin. Hankasin liitua mustetahran peitoksi. Halusiko joku sen kaatuvan tönäisemällä, siihen en ollut varautunut. Kirjoitettiin kaunoa liekkiviivoineen ja muine hienouksineen. Ostin ensimmäisen mustetäytekynän, Mont Blank merkiltään. Se oli aarre. Terä kultaa ja muste säiliössä. Olin jo lukiossa, kun Heikki kuiskasi korvaani: 
- Pulpetissasi on sammakko. 
- Olkoon, jos on. En avannut pulpetinkantta. 

Saksantunti alkaa. Rehtorska lyö jalallaan tahtia sanojensa tehosteeksi saksaa savoksi. Teinitytöt alkavat kirkua. Sammakko oli loikannut ulos pulpetista ja päämäärästään tietoisena hyppi rehtorskaa kohti. Jussi oli tilanteen tasalla. Nappasi sammakon kiinni, antoi niskalaukauksen puristamalla ja pisti taskuunsa. Tunti jatkui rehtorskan tietämättä, mikä oli hämmingin aiheuttanut. Tunnin jälkeen avasin pulpetinkannen. Sammakko oli jättänyt valkealle paperille kuraisen käyntikorttinsa. Siitä minua ei kuitenkaan talutettu korvasta kansliaan. Soiva Siili: Mistä Ruuneperi runoja keri? Juodaan päälle torttukahvit tänään 28. päivänä helmikuuta 2008.

sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Meän kieli

Meän kieli on antanut minulle luvan käyttää riskisanoja silloin kun tarkoitan sitä mitä sanon. Sanojen kaksois/kolmoismerkitys tekee meidät hulluksi. Laki on minulle niin kuin se luetaan. Tässä iässä jo katsotaan suoraan ja sanotaan uuden toiminta- ja rahastustavan markkinoinnissa: Etkö sinä ymmärrä? 

Kirjoitin kirjeen suomeksi kiittääkseni kutsusta tohtorin väitöstilaisuuteen. En ollut koskaan elämässäni tuntenut olleeni kutsuttu mihinkään. Oli vain kiertotietä pyydetty minulle ilmoittamaan, että jäisin pois vammaisten toimintakeskuksen tilaisuuksista. Meitä yhdisti omaishoitajuus, hän puolisonsa minä vanhempieni auttajana. Tarkoitin tunnekielellä: Kirjoitin mitä kirjoitin. Sain yöllä puhelinsoiton: Sinähän kirjoitat. Kerroin omista mahdollisuuksista selvitä taaksejääneestä omaishoitoajasta. Hän lausui vähettelynsä, että minunkin olisi pitänyt olla akateeminen. 

Olin valinnut toisen tien elämän korkeakoulussa enkä jatkanut avoimessa yliopistossa. En ymmärtänyt vierasperäisiä sanoja. Hän sanoi: 
- Minä en ala kaunokieltä sinulle puhumaan. Silloin tiesin sanomattakin, että yhteisymmärrys oli välillämme loppunut. Kirjoitettujen sanojen kautta olen itselleni selvittänyt syntyperän ja oppiarvojen maailmassa tasa-arvon puutteen. Puhuisinkin korvaa ja silmää hivelevää kaunokieltä Mulukunkuarteessa kuin pajalaiset meän kieltä Vittulajänkällä. Kirjoittamisen kautta löysin äidinkieleni. Kauan sitten olin leimautunut donnerilaisiin keskusteluihin. Taatonmaalla suunniteltiin kesällä rasva- ja sokerireissuja Haaparantaan. Kannatti istua päivä linja-autossa, ostaa ostoksensa, kun Ruotsin puolella oli niin halpaa. En kuulunut joukkoon halpoine huvineni, olin aavistanut sanojen avaruuden. Jaoin tunnetilan Mannin perheen kanssa maanpakolaisuudessa.

lauantai 23. helmikuuta 2008

Unelmia

Edessäni on puhdas, valkea arkki. Kirjoittaminen tuntuu kaljulta. En saa mitään kiinnekohtaa. Ote ei pidä. Tarvitsen kirjoituspaikan. Se on Munkkiklubi Verkkokirjoittajan talossa. Unelma Mansikkapaikasta on elossa. Nyt pitää ottaa paperikopio tekstistä, jota en halua julkaista kaikkien luettavaksi. Blogi antaa minulle mahdollisuuden tavata muita bloggaajia. Olen kirjoittanut muistiin erikielisiä "tarkastele koko profiilia" esittelykutsuja. 

Maailma on pieni näin matkatessa. ¤-aakkoset japaniksi, venäjäksi ja kreikaksi pitää opetella, vai jääkö ne minulle hepreaksi. Kirjaimet itsessään ovat jo kalligrafiaa. Roskaposti on kaiken kauneuden tuhoavaa saastaa kielellä kuin kielellä. Onneksi olen oppinut merkitsemään blogin sisällön perusteella arveluttavaksi ylläpidon tietoon. Mikä on taidetta ja mikä on rikos, siinä uusi kotimainen skandaali. Puhutaan riskisanoista ja jalokuvista. Ilman unelmaa ei minulla olisi verkkokirjoitustaitoa, ei Munkkilubia eikä Verkkokirjoittajan taloa. Olisin jo kuollut ja kuopattu aikaa sitten ilman elämän nälän tyydyttämistä. Aamuhartaussanaleikki: ns. terveet ovatkin sairaita.

Tonavan aallot ja elo juoksuhaudoissa

Täl puol jokkee on Juojärvi katsonpa pohjoiseen tai etelään. Tois puol jokkee on Tonava. Juojärven alkuasukaskalastajat kävivät kokemassa verkkojaan viimeisiä kertoja kahdestaan 50-vuotisen avioliittonsa aikana. Soutaja katseli lokkien lentelyä makupalojen odotusta. Aavistaen oman lähtönsä ennen perämiestä hän esitti kysymyksen: 
- Kun olen poissa, lentelen lokkina veneesi ympärillä. Heitätkö minulle kalan? 
Se tuli yllätyksenä, eiväthän he olleet varautuneet päivään, jolloin kuolema heidät erottaa. Mentiin kotiin vähin äänin. Kalat päästeltiin verkoista, puhkaistiin ja kohta äitini oli leipomassa kalakukkoja. Isän tehtävänä oli puiden hakeminen ja uunin lämmittäminen kaikkine aputöineen. 

Itse kesäisin sain taittaa uuninluutimavastan lepänoksista. Viedä sen äidille hyväksyttäväksi. Äiti sitoi lehvät uudelleen ja kiinnitti pitkään uuninluutimavastanvarteen. Kun uuninarina oli puhdas hiilistä ja tuhkasta sain kantaa nuokahtaneen, savuavan vastan ulos ja katsoa, ettei siitä syty tulipaloa. Juhannuksen aattona kysyn kuulumisia kotoa. Uuni oli täynnä kalakukkoja. Ketä varten niin paljon? Jos joku sattuisi käymään. Kiireiset kävijät malttoivat aina hakea kukkonsa sen enempää seurustelematta. Joku odotti jossakin ja joku odotti pitkinä päivinä soittoa.  

- Täällä se Arviitti yksin istuu, oli kävijän tervehdys sunnuntaisin, kun istuin isän kanssa kahdestaan kirkonkylän osakkeessa. 
- Niin istuu, kukaan ei tule käymään. Kaikilla on kiire mökilleen, vaikersi isäni kaipauslauluaan. 
Otin illalla tämän puheeksi: 
- Menee pohja pois minun olemiselta isän seurana, jos hän aina istuu yksin, vaikka olemme kaksin.
Minä olin lähellä, minua ei tarvinnut kaivata. Kaukana oleviin kaipaus oli loppumatonta ikävää. Vanhempien kuoltua haudalle tuodut ruusut kertoivat äänettömistä kävijöistä. Sai muistaa selittelemättä kiireitään, menemisiään ja tulemisiaan. Vainajat eivät vaadi käyntiä eivätkä valita. Kaipaus onkin siirtynyt kävijän loppumattomaksi omantunnonkolkutukseksi kuin tinnitus.

Volgansieni jääkaapissa

Olen kasvattanut Igorin piimää ja Volgan sientä tietäen, mitä pitää tehdä. Nyt kirkkaasta mehusta mötkähtää lasiin epämääräinen olio. Muistuttaa muodotonta alkueläintä. 
Ihailen ameban lisääntymiskykyä. Paisumisen jälkeen poksahtaa kahtia. Siistiä ja coolia täydellistä kloonausta. Sekö on tulevaisuutemme lisääntyä tai kuolla saastuneissa olosuhteissa?  

Julkinen rakentaminen on homeessa ja nuoret parit lapsineen homeloukussa sädesienien säteilyttämiä. Nokian vesijohtoverkossa meni virtaukset sekaisin. Arabi Ahab tuli Suomeen palvelijoineen. Palvelijat löysivät ylellisesti kaakeloituja keitaita, joiden posliinialtaissa oli puhdasta vettä. Lasit täytettiin ja hopeatarjottimella kiikutettiin Ahabille uudestaan ja uudestaan. Valkoinen isäntä pistäytyi asioilleen kaakeloituun huoneeseen. Unohti huuhtoa jälkensä. Palvelija näki sabotaasin ja kiirehti kertomaan vaikertaen Ahabille: 
- Joku kelvoton pilasi lähteen. 

Tiedätkö, missä on Tuusniemi? Kysyn aina tilaisuuden tullen, kun kerron mistä olen kotoisin. Eikös siitä kertonut Tv-sarja? Se oli kuvitteellinen Kuusniemi, mutta kunnan harjoittama strategia on kaikkissa kunnissa sama. Kuulin aamulla uutisissa, että eduskunnassa strategia on hukassa kyselyn mukaan. Kuusniemellä jätevesipuhdistamo perustettiin Pahkasalon saareen. 

Alkuun oli hankaluuksia putken kestävyydestä. Kikkareet ja kokkareet uiskentelivat siihen asti puhtailla, sinisillä Juojärven aalloilla. Olimme ottaneet järvestä juomaveden. Nyt tuli tarve etsiä lähteitä, joista maitotonkilla käytiin hakemassa juomavettä. Saaressa oleva puhdistamo tarvitsi massivisen kaivurin apua. Oli tehty jäätietä ja saatu velkakoneen kuljettaja halvimmalla työhön. Jää ei kestänyt järeän koneen painoa. Se painui pohjaan vieden velallisen ja velkakoneen ihka pohjattomaan kuiluun. 

Venemestari mittasi syvyyden pudotessaan veneestä veteen. Nauraako pimeys valkeuden töille vai päinvastoin. Minusta se on lyhytnäköistä strategiaa. Antaa surullisia opetuksia. Vihtaniemeen suunnitellaan vesijohtoverkostoa uusrikkaille mökkiläisille lomakiinteistöjen arvon lisäämiseksi. Siinä on menossa lapsi jäteveden mukana viemärinä toimivaan Juojärveen, kun samalla ei rakenneta kunnallista jätevesijärjestelmää. Kuinka aavikon keskellä keitailla tämä järjestelmä on rakennettu. He eivät ainakaan kuse lähteeseen tai kannettavaan vesipäilariin. "Ei kannettu vesi kaivossa pysy" on totisinta totta.

perjantai 22. helmikuuta 2008

Nukkuva leijona

"Herätä se, että lakkaa kuorsaamasta!" En herättänyt, olihan käsittelyssäni eläinlääkäri oppilastyönä. Olimme ahtautuneet isommalle puolelle, jossa oli 5 jäykkäjalkaista hoitopöytää. Jokaisella pöydällä erilaisin odotuksin 5 hierontaa odottavaa asiakasta. Jokaisella asiakkaalla ainakin yksi hieroja, joka vastasi kokonaisuudesta. Apuna ehkä toinen ilman asiakasta jäänyt hierojaoppilas käsitteli oikeaa kättä ja kolmas vasenta kättä. Sama toistui jalkojen kohdalla. 

Onneksi en ollut yksi 70:stä neitsyestä, joiden palvelut luvataan itsemurhapommi-iskuun houkutellulle nuorelle tuonpuoleisessa elämässä. Asiakkaalla ei ollut valittamista. Hän odotti, mitä tuleman pitää, jos oli ruotsalainen kesävieras. Yksi naisoppilas sai hierontaa, mutta oli tietämättömänä paljastanut pintansa miesten puolella. Siitä tuli palautetta, etteivät ole hierottavat naiset ja miehet samassa huoneessa kuin sekasienet. Koulutus antoi perusasiat hierojan tarpeisiin. 

Rekisteröinti suojasi ammatinharjoittamisen. Hierojille on jäänyt vastuu maineestaan, vaikka edunvalvojat leimaavat naishierojat halventavilla puheillaan. Hieroja kertoo tarinansa, onko tuotteena hieronta vai muu seuralaispalvelu. Minulla on ollut vakuutus työtapaturman varalta olla sotkeutumatta asiakkaisiin. Sisältö kirjoitettu näkyvästi: "Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta" on mennyt perille asiakkaalle asti. Vika on korvien välissä, jos hierojalle muuta ehdottelee. 

Tyttäreni vastasi kotona puhelimeen ja ihmetteli, kuinka hulluja hierontapyyntöjä sai kuulla. Mitä se olisi tekstiviestiaikana. Roskapostina saan lukea maailman mädännäisyydestä. Kenellä on vastuu; soittajalla vai puheliittymänumeron haltijalla ajanvarausta varten. Jäljet pelottavat rakkauden ammattilaisten palveluja tarvitsevia på-liitikkoja ja puolueita. Ongelma on sisällä ja ulkona. 

Tähdet kertovat sen nimeltä kuin uusimman poliittisen avustajan työpaikan eduskunnassa. Lue "apu 8" horoskooppi. Edellinen juontajalahjakkuus oli Hantta. Tänään hän tatuoi persläpiä. Reporadio varoitti sooloilemasta, että juontajan tehtävä ei ole vetää omaa showtansa. Nyt siitä ei ole pelkoa, ovathan kaikki ohjelmat tuotettu ulkolaisella formaatilla. Kansallisoivalluksille ei ole tilaa, enempää kuin suomalaiselle työntekemiselle Suomessa.

torstai 21. helmikuuta 2008

Maailman kylä

Annoin isäni 90-vuotisjuhlassa sukuviirin lisäksi sukupuun, johon merkitsisin vanhempani, lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset. En ehtinyt sitä toteuttamaan hänen eläessään. Nyt on koko suku hukassa. Sukuviiri naftaliinissa koilta suojassa. Syntyneistä lapsista en ole tietoinen. Olen löytänyt erilaisen tarkoituksen sukupuulle. Ikkunallani kasvaa se kaktuksena. Se ei tiedä hyvää, sillä piikit viittaavat niihin seikkoihin, mistä kaktus saa voimansa. 

Lapsenlapset mielikuvituksellaan veivät minut omaan varhaislapsuuteeni. Istuttiin kivitaloilla. Syötiin juhla-aterioita Minut pantiin paljon vartijaksi, kun ryhdyin yksin uhkarohkeaan yritykseen pelastaamaan lapsuudenkotia, sen leikkikallioita ja yli 100-vuotiaan pihapiirin suvun muistia. Olen saanut tuntea olevani miljonääri, kun on ollut yksi uskollinen ystävä. Nyt vielä enemmän, kun jakajankäden kautta minusta tuli miljonääri-isän perijä. 

Rahassa mitattuna se tarkoittaa menetettyjä ansiotuloja kymmeneltä vuodelta. Isä vei hoidonhinnan hautaan. Takaisin perittyjä omaishoidontukia palvelumaksuna minun tekemästäni työstä. Menetettyä työhuonetta välimiesoikeuden uhan alla. Veljeni Wiljamin asumisoikeustestamentiä asua kotonaan vanhempien kuoltua. Ostin isän osakkeet ja isä sai olla rahanjakaja aikuisille lapsilleen. Hän valitti ääneen, kun hänellä ei ollut antaa rahaa lapsilleen. Se järjestyi. Lapsen piti tulla isän luo hakemaan rahat käteisenä. Voi sitä miljonääri-isän ilmettä, kun hän sai lukea sileitä seteleitä lapsensa käteen. Kaikkilla ei riittänyt rohkeutta ottaa isältä rahaa. Nuorin kiitti kuitenkin, kun raha siirtyi tililtä tilille. Vanhin ei muista saaneensa, kun siirsin sen pyydetylle tilille. Hänelle jäi hampaankoloon kaunaa isänhoidosta, joten hän isän kuoltua totesi: 
- Kun rahat loppui, isä jouti kuolla. 

Yhteinen lapsuudenkoti jaettiin halkomistoimituksella. Kysyin lakimiesten kautta omassa osakkeessa asumisoikeuksia. Menetin oikeudet ja maksoin lakimiesten palkat. Tästä kertyvät miljoonat, mutta minulle ne ovat menetettyjä miljoonia. Sain kuitenkin arvonimen: VARHENNETTU VANHUS. Maksan loppuikäni sitä omaishoidontuesta kertyneestä eläkkeestä varhennusvähennyksenä kuin osamaksua arvonimestä. Sain omaishoidolle kielen "zu Hause Pflegen", seurakunnaksi "Deutsche ev. -luth. Gemeinde in Finnland", epävirallisen organisaation vertaistukea varten "siihen sortumatta tai siitä rasittumatta" omaishoitajalle, jonka hoidettava osaa kirjoittaa rakkauskirjeen käsirysyksi johtaneen riidan jälkeen. Sain lukea kirjeen. Alku vaihtelevan korkuisilla kirjaimilla.
"Olet ollut hyvä hoitaja, taloudellinenkin. Muuten olisit lentänyt kuin leppäkeihäs." Sitten kirjoitus pienenee ja rivit painuvat paperin alareunaan. 

Projektiraportit eivät kerro elämää suuremmista asioista. Ovat pylväsdiagrammeja ajankäytöstä tai yötyönä väsätty väitöskirja, jolla masentunut tohtori/omaishoitaja toivoo vielä pääsevänsä naisiin luovuttaakseen jäännöskappaleen henkilökohtaisesti. Omaishoitaja on steriili, steriloitu på-litiikkohölmöläisen hevonen. Tuottaahan se säästöä yhteiskunnalle, kun puhutaan jostakin muusta tarkoittaen jotakin muuta. Saa kysyä, kumpiko on sanansa kadottanut afatikko, tai dysfaattinen, joka vasta opettelee sanallista viestintää, på-litiikko vai omaishoitaja. Menetetyt miljoonat on se pieni ero tekijän ja puhujan välillä. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee yhteiskunnasta ja isänmaasta. Pää on vetäjän kädessä. Katsoo hölmönä kuin "Velj'mies"-patsas Kuopion torilla kala molemmissa käsissä: 
- Niitä tulee lisää, mihinkä alaston patsas laittaa, kun kuolinpaidassa ei ole taskuja.

Spede painontarkkailijana

Spedellä oli elämä pelissä. Kuoli saappaat jalassa. Golf-kenttä on salamalle ja laakille sopiva paikka iskeä. Media ei voinut lisätä vuosia elämään. Laihdutuksen tarvetta tutkiessaan hän viritti eteensä luurangon, heilutteli kuin sätkyukkoa ja osoitti luiden päällä olevan rasvaa. 
Poliosokerin nielaisu aiheutti jälkiseuraukset. Niistä ei ole puhuttu, oliko saavutetut hyödyt haittoja suuremmat. Saatiin ainakin joukkohysteria, joka toistuu tänään lintuinfluenssana. Se on sukua sairastamalleni aasialaiselle. 

Poliosokerin jälkeen vatsa turposi pienestäkin vesitilkasta. Syksyyn mennessä olin sairastunut anemiaan. Oli valtava raudanpuutos. Ostin puhdistettua savea. Tarjoilin ystäville savivellicoktaileja. Sanoivat maistuvan bensalle. Minulla oli halu nuoleskella uimahallin rapun hämähäkinseittien peittämää seinää. Raaka kukkakaali oli himoni. Siinä matkaeväät ja housunkauluksessa puolimetrinen kuminauhaa paisumisen varalle. Käsillä vedin itseni ylös aseman portaita, kun jaloista oli voima poissa. Syksyllä sain päänsärkykohtauksen. Mene ensiapuun, jos on aivoverenvuoto. Siellä todettiin anemia. Rautaa pillereinä yli kaksi vuotta. 

Lääkärin puhelimessa antama jatkohoito-ohje: 
- Syö loppuikäsi rautaa, sitä tarvitset. Huusin takaisin. 
- Olen sairastunut. Minun pitää mennä lääkäriin. 

Se oli oikea päätös, pitkällinen prosessi parantumiseen alkoi. Potilaana minulla on velvollisuus, mutta myös oikeus karata tuloksettomalta hoitokierteeltä. Se tuntui parannuttua, kuin olisin haudankaivajalta karannut. Puhdistettu savikin alkoi maistua pian hautausmaalta. Hautausmaa peittää lääkärin hoitovirheet, mutta ei ole enää niin varma paikka ilman tuhkausta. Siitä kertoo vammaisten ja vanhusten kuolemansyiden tutkiminen hautoja avaamalla. Monta päiviltä päästettyä on kaivettu ylös. 

Digi-aikaan siirtyminen takkuilee, ja minusta tehdään maksajaa. "Ei signaalia" pysähtynyttä kuvaa voi katsoa ilman lupaa. Jää nähtäväksi, mitä rahanmenoa minulle vielä keksitään. Spede varautui asioimiseen virastossa kaikki paperit kahtena kappaleena. Huvittavin todistus, että en ole naimisissa tämän naisen kanssa. Saddamin ajassa kaikki on mahdollista. Koko suku saa kärsiä epäsuosioon joutumisesta. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - ukkaasin noudattaminen opetti minulle. Kuka ei ole minun puolellani tässä merkityksessä, on minua vastaan. Lopputuloksen tiedämme kaikki omaishoidossa. 

Suomessa on 30 000 tukea saavaa omaishoitajaa 300 000:sta omaishoitajasta. On minulla kenttää viettää "Vuosi kanssasi" kirjan ohjeen mukaan 26. helmikuuta. Kekseliäs rakkaus: 
- Piirsit ympyrän, joka sulki minut ulos - kapinoivan, harhaoppisen. Vaan minä ja rakkaus piirsimme toisen: niin jouduit vangiksi rakkauden. (Edwin Markham) 
- Nämä säkeet koskettavat minua ja haastavat minua miettimään keinoja, jotka estäisivät ihmisiä tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi.

Pyhä lehmä

Vaalihuuma on noussut päähän. Kyynärpäätaktiikka on tehokas tapa raivata tieltä etenemistä haittaavat risut ja männynkävyt. Seinilläkin on korvat, jotka kuulevat ehdokkaan äänestäjästä lausuman arvion yhdistystoiminnassa. Yrittämiseni yhdistyksen hyväksi on omaa hömppää. Otan lehmänkirjavan laukkuni ja kiipeän lankkuaidan yli katsoen taakseni. Ilmoitan Liitolle: 
- Siirsitte minut osoitteenmuutoksen perusteella tähän leiriin. Siellä on käynnissä valtataistelu, kuka saa eniten hyötyä itselleen. Siirtäkää minut sieltä pois. 
Näin tehtiin, mutta oltiin samalla siirtämässä johonkin toiseen leiriin, jota en tuntenut. Kummallista pompottamista, etten kertoisi ajasta omaishoitajana. Liiton lähettämät arvat maksoin. Kysyin kuin viimeisellä tuomiolla, milloin sain Liitolta apua, tukea ja kaikkea sitä, mitä kirjeessä luvattiin. På-liittista kuplaa ei puhkaise mikään. Sillä on paksu kuori kuin norsunnahka. Minun vahvuuteni on särkyminen. Mielenterveyden järkkyminen on sairaus. Uupuminen omaishoitajana johtuu ihmisen oman elämän kadottamisesta. Työaikalaki on säädetty ihmisen jaksamisen tueksi. Jos sitä ei tarvitse päättäjät, niin he odottavat hoitajienkin jaksavan kuin kaupparatsujen. Jaksa, jaksa aamukuuteen ja kaatuu väsyneenä sänkyyn tai ilmoittaa upumuksen vuoksi sairauslomasta. 

Rankan rilluttelun jälkeen kuka tahansa on "exhaustio"-taudinmäärityksen alainen. Omaishoitaja jaksaa aamukuuden jälkeen iltakuuteen ja siitä seuraavaan aamukuuteen. Ei tule vuoronvaihtoa, kun on sitoutunut omaishoitajaksi. Mitä jos isäni olisi ollut tarpeeksi vahva ja puolustanut reviiriänsä. Hän olisi voinut taata työrauhan minulle, kun sitä ei voinut turvata allekirjoitetut sopimukset. Onneksi ei ole virallisen ja epävirallisen organisaation välillä vielä piikkilankaa eikä sähköpaimenta. Tulossa on vartioituja rikkaiden asuntoalueita. Näin muuttuu maailma Eskoseni, se on ihan Matti. Toteutuu rakkauden kaksoiskäsky. "Mitä toivot ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin heille."

maanantai 18. helmikuuta 2008

Happamiako, kysyi kettu

Pulskiaisen päiväkirjasta:
Kansanterveyden edistämiseksi 26 vuotta sitten täytin kyselykaavaketta 40-vuotiaan terveystarkastukseen. Olin rehellinen rastittaessani vastausvaihtoehtoja. Olin tullut toimeen siihen asti unohtaen, mitä ihmiseltä voi puuttua ja tuntea olevansa täysin terve. Olin jo hankkinut uuden ammatin laillistettuna hierojana, (merkitty lääkintöhallituksen luetteloon muiden laillistettujen ammattien joukkoon; lääkärit, lääkintävoimistelijat mainitakseni). 

Terveydenhoitaja haistatteli vastausten perusteella: siksikö olet hieroja, kun sinulla on huono näkö? Olin suorittanut ammattitutkintoni ainoana Suomessa näkeviä kouluttavassa Juntusen hieromalaitoksessa. Sokeiden koulutuspaikkaan en ollut hakenut. Työssäni olen saanut käyttää kättä, päätä ja sydäntä, sillä ei ole näkökyvyn kanssa mitään tekoa. Nyt naishierojat on leimattu seksityöläisiksi, joita länsimies tarvitsee. Kotimaassa on tällä alalla työvoimapula ja aasialaisia on tuotu korvaamaan puutetta, joka on yleinen puheenaihe. 

Käki oppii ennemmin hautomaan munansa itse kuin mies lakkaa kuolaamasta käenpiian perään. Pavlovin koira ehdollistui kuolaamaan kellon soidessa, kun sitä seurasi makupala. Tämä koirakoulu pitäisi ottaa uusiksi, ettei halatessa viisari värähdä, kun "ei oo, ei tuu, ei tipu lämpö enkä sano juu. Ei mua hilpeät hidalgot vie minnekään. Se on kyllä nou tänk juu. Ei riitä leikki tilaa joku muu. Jos et sä millään parempaan pysty, niin ei oo, ei tuu." 

Olin pudottanut painoa terveydellisistä syistä painonvartijoiden ohjeilla. Siitä haastattelija sai aiheen sättiä, että terveyskeskuksessakin on laihdutusryhmiä. Painonvartijaryhmän vetäjältä edellytetään, että hän on itse käynyt läpi painonpudotuksen. Kuinka terveydenhoitaja voi puhua terveistä elämäntavoista, jos vaatetuksena on teltta. Siihen loppui minun vastaukseni, kun haastettelijasta tuli minulle personaltrainer ja osasi kaikki rastit tulkita parhain päin oman ymmärryksensä ja koulutuksensa mukaan. Ihana paasto ennen pääsiäistä vanhalla hyväksi havaitulla ohjelmalla. 

Kaupan ruokavarastot tarvitsevat hehtaarihalleja. Valitsen hedelmävalikoimasta sesonkituotteita kuin citykarhu keksittyään ihmisten roskikset. Nostan monta homehtunutta appelsiinia erilleen ja ajattelen ääneen kaukaloita täyttävälle kauppa-apulaiselle. "Ota tai ole ottamatta", sain yliolkaisen vastauksen. Katson mehukeittoja, etsin C-vitamiinimerkintää. Ei löydy, kun väri on punajuuresta. On ollut opettavaista lukea tuoteselosteita saadakseen kerättyä ruokakärryyn sen, mitä tarvitsen tullakseni ravituksi. Rasvattomuus kaikissa tuotteissa on jo puute. Kalanmaksaöljy on hyvä puutuvan D-vitamiinin lähde. Ruoka on på-liittista. Siitä kertovat leipäjonot ja saastuneiden maitopulverien lähettäminen nälkämaihin. 14 kg kolmessa kuukaudessa hävisi helposti aikojen alussa. Tänään on vaikeampaa, kun ruoka on roskaa ja toiminta bisnestä meidän jokapäiväisellä leivällä hyvinvointiklusterien ylläpitämillä kaatopaikoilla.

sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Murto realismiin

VALTIAAT 1998: Sirpa Rasa
Blogin 1-vuotissyntymäpäivän kunniaksi alkaa uusi vaihe. Munkkiklubilla on juhlittu 2500 kävijän voimin. Sisällöstä vastaa realismi omaishoitajana. "Vielä virtaa" englantilainen huumori naurattaa. Kukaan ei voi tietää omaishoitamisen hauskuudesta, jos itsellä ei ole siitä kokemusta. Kuka tahaansa voi tutkia sitä, laatia raportteja ja lakeja rahasta. Sillä sellaiset on lopputulokset, millä halutaan rahaa lisää itselle. Pelisäännöthän on laadittu markkinavoimien ehdoilla. Omaishoitajille ei jää muuta kuin totteleminen niin pitkälle, ettei se tuota vahinkoa sielulle. Sen jälkeen alan ääneen ihmetellä ja lopuksi huudan apua ylhäältä ja kiroan niitä, jotka kiusaukseen joutuessaan ovat sallineet olosuhteiden mahdottomuuden. 

Samaistun velallisiin, joiden lainat myytiin ulkomaille ja perintä ulosmittauksessa jatkuu vielä lapsenlapsille. Yrittäjäosaamiseni sukupolvenvaihdoksessa on kovilla. Vanhempien jälkeen heidän jalanjäljissä kulkeminen on epärealistista. Viimeinen jäänne on lankapuhelinyhteys. 
Olen pitänyt yllä toivoa, että jonakin päivänä aloittaisin kunnioittaen vanhaa, luoden uutta. Suomi olisi pidetty asumiseen kelvollisena entisten tiettömien taipaleiden takana. Kun puhelin on keksitty, se tuotiin myös Vihtaniemelle. Avasin TeliaSoneran kirjettä maksaakseni kuukausimaksun, olikin siellä ilmoitus nykyisen kiinteän puhelinpalvelun loppumisesta. Olen maksanut kuin kuollutta lehmää, josta en ole mitään hyötynyt näinä vuosina 2000 - 2008. Mennään kohti langattomia yhteyksiä. Aikaa ehtii kulua niin kauan, että vaihdan paikkaa lentävällä lautasella ja ajatuksia telepaattisesti. Olen siitä saanut jo etiäisiä. 

Kun ajatus tai ihminen askarruttaa mieltäni, on seitsämät veljekset keksimässä uusia kujeita pääni menoksi. Voisin soittaa ihmiselle, mutta hän ottaakin itse yhteyttä samalla hetkellä, kun olen häntä ajatellut. On muutosten vuosi. Vuoden sisällä siirrytään langattomiin puhelinpalveluhin ja vuoden 2009 loppuun mennessä langattomiin laajakaistapalveluihin. Viestintämaksun jätän maksamatta, kun kaapelitaloudessa siirrytään digi-aikaan. Lankapuhelinyhteys on heikko ja TV ei saa signaalia. "Meni kuva, kohta menee äänikin", oli toistuva mainos muutosta värvätessä. Onneksi on lupansa irtisanoneita muitakin ja maksajien loppuessa loppuu rahat ja hullun hommat, kun kukaan ei tarvitse lisämaksullisia palveluja. 

On aika kaivaa peruskiveen muurattu runo "tässä talossa tehdään työtä" ja tulkata ja ymmärtää se Eino Leinon päivä päivältä toteutuvana ennustuksena.
Hymyilevä Apollo
 

Se talo, min portilla kilpi on:
"Tässä talossa tehdään työtä."
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työ olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.

Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.

Oi, antaos Herra sa armas sää,
kun raatajan ilta raukee!
Hyvät enkelit kauniisti hymyilkää,
kun työmiehen hauta aukee!
Oi, nouskosi kirkasna päivyt uus,
kun loppuvi raatajan rauhattomuus
ja päättyvi pitkä päivätyö!
Herra, valkaise vaivamme yö!

On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verra meistä myös jälelle jää
kun päättyvi päivä tää.

Ja yhden ma varmaan tiedän sen,
kun löydy ei tietä mistään:
On työtä tehtävä jokaisen.
Puu tutaan hedelmistään.
Se usko, ken sitä ei opeta,
sitä uskoa täällä ei tarvita,
se on uskoa usmien, haamujen,
ei uskoa ihmisten.

Eino Leinon säkeet vuosien takaa toteutuvat ja antavat käänteisen merkityksen kuinka maatamme ja kansalaisia ohjaillaan "on työtä tehtävä jokaisen"- uskolla. Mutta kuinka se tulkitaan tuhontiellä. Se on markkinamiesten sanelemaa uskoa (usmien, haamujen), ei uskoa ihmisten. 


On mennyt uuniperunat ja vellit sekaisin. Prinsessa Ruusunen saa kohta lukea käräjien antamaa ennakkopäätöstä. Satukirja ärsyttää suudeltua prinssiä. Kärsii karmaansa eikä vielä ole muuttunut sammakoksi, jonka suudelma muuttaisi taas Matiksi pääministerin paikalle. Näin syntyvät tuhannen ja yhden yön sadut. Aamukampa 1.8.2003 - 1.8.2006 ja 1095 yötä. 
"Sadan vuoden yksinäisyys" on Nobel-palkittu kirja. Prinsessa Ruususen piti kuolla haltijakummin kostoksi, kun ei saanut kutsua kastejuhlaan. Vihonviimeinen haltijakummi lievensi tuomiota sadan vuoden uneksi. Odotan ennakkopäätöstä vuosituhannen rakkaustarinalle.

lauantai 16. helmikuuta 2008

Posttraumaattinen stressireaktio

Se on todellinen kohdallani. Katson psykologin ja lapsena hyväksikäytetyn nuoren naisen keskusteluohjelmaa. Omat kokemukset kulkevat filminauhana mielessä eikä kaikkein vähiten, kuinka järjestötaho järjesteli uupuneen omaishoitajan elämää. Minulta ollaan vailla vain rahaa toiminnan pyörittämiseen. (141102 ohjelmointikirjaan kirj.) Tänä aamuna ajattelin: 

Om.hoitaja - Liitto on minulle kuin verkkokeinu, tukevasti kahden kasvavan koivun väliin pingotettu. Makaan siinä kuin hylje verkkopussissa. Iho pursuaa silmukoiden välistä ja painaa salmiakkikuvioita nahkaan. En ole kuitenkaan verkon vanki. Nousen, löydän lehdestä Sanataiteen-projektista info-ilmoituksen. Soitan ja menen huomenna infotilaisuuteen."

Nyt on tilanne toinen. Verkkokeinu on ihan oma keinu. Kortin löysin paluumatkalla reviirinpuolustamiskokouksesta. Minulla oli edustajat kokouksessa. Siinä oli hyökkääjien pakko perääntyä. Nyt on välirauha. Hattu on koivunlehtipankista eläkkeelle jäämisen merkiksi. "Käythän sinä joskus mustikassa." Paikallinen järjestö on taaksejäänyttä, jäihän sinne poliittiseksi avustajaksi kaavailtu sihteerikkö. Eduskunta oli puheenjohtajan päämäärä. 

Tänä päivänä luen lehdestä ja ihmettelen, mitä virkaa on ministerin pitämällä puheella, jonka avustaja on kirjoittanut työnäytteenä aloittaessaan ministerin avustajana. Samaa jäin ihmettelemään omaishoitajayhdistykseen jääneen avustajan kohdalla. Erosin yhdistyksestä, maksoin liitolle, sitten heitettiin ulos keskustelupalstalta. Tasoissa ollaan; minä pieni uupunut omaishoitaja viihdytän itseäni. Kulkekoon järjestötaho omassa poliittisessa avustajien talutusnuorassa. 
Parantuminen on alkanut, kun tietää fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset posttraumaattisen stressireaktion aiheuttajat. Siihen ei på-liitikko pysty ilman avustajia, joita on enemmän kuin Vilkkilässä kissoja, missukoita ja missejä. Pekka Töpöhäntä ruotsista suomeksi on hännätön.

torstai 14. helmikuuta 2008

Aikamme taabet omistajaohjauksessa

Kansakunnan perilliset haastateltiin TV-ohjelmassa. Meidän Aatu pysyy esikuvana vielä perillisten muistelun jälkeenkin. Hän työnsi rollaatoria linnan juhliin saapuessaan. Oli joskus kiukutellut apukulkuneuvolleen tyttären kertoman mukaan. Kenraalin ihmisarvoa ei vanhuuskaan vähentänyt. Itse käytän kaupan ylisuurta ostoskärryä. Parkeeran sen vierelleni ja valitsen pussiin kaksin käsin hedelmiä. Tulee törmäys sivulta, että kärry heilahtaa. Kuulen syyttävät sanat: 
- Vitunmummot törttöilevät kärryineen joka paikassa. 

Olisin mielelläni näkymätön huomiota vähemmän herättävä asiakas elämäni opintiellä. Nyt voin olla sitä verkossa, mutta en kaikissa piireissä sielläkään. Miksi ovet ei aukene rahastakaan kaikille tietoyhteiskunnassa? Verkkokirjoittajan talo on täydellisesti stailattu. Kaikkein viehättävin lisä on eroottinen hautausmaa. Erik-sedän salarakas sai tyytyä olemaan toinen nainen, mutta yhteiselle lapselle hän oli aina rakastettu Erik-setä. 

Anitan osa oli julkinen, mutta turvamiesten mielestä ei ollut sopivaa valtakunnan vanhuksen tervehtiä ystäväänsä päiväkävelyllä talutettuna. Nyt kysytään leivättömän pöydän ääressä jotakin julkkispoliittista tuttavuutta, oliko laillista herättää Prinsessa Ruususta unestaan. Mitä itserakkain kunniapölvästi luuloineen on kohdallani päätynyt eroottiselle hautausmaalle. Tosin kummittelee vielä netissä saavutuksillaan ja sanomalehdessä, johon minulle tuotu ystävänkukka oli kääritty. Masentunut omaishoitaja voi edetä huippuyliopistossa vaikka kuinka pitkälle. Kukaan ei huomaa sairaaloista tunnetilaa. Minulle alkoivat hälyytyskellot soida yöllisessä puhelinsoitossa. Puhelimessa hän uhosi: 
- Minä tulen nyt. 
- Ethän sinä yöllä voi tulla. 
- Mikä sinä luulet olevasi? Luuri paukahtaa korvaan. 

Tämä kysymys herätti itsetutkiskelun. Soittaja ilmoitti myöhemmin suuttuneensa torjunnasta. Pidin sitä tervehtymisen merkkinä, kun jotakin oli hänessä liikahtanut. Omaishoitajuudesta hän vaikeni julkisuudessa. Kuliisit pitää olla kunnossa. Siinä tragediaa tuomioistuimeen asti jonkun toisen kohdalla. "Olet lentänyt siivin voimallisin läpi ilmojen häikäiseväin. Tuhat aurinkokuntaa kiersit, joka ainoan tähden näit." Näin onnittelin kirjeellä saavutettuasi päämääräsi, mutta olisit vielä halunnut minua höyhentää. Kiitos ei. Olen turvatalossa.

keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Luomisentyö liinavaatteissa

Luonnon antamilla eväillä rakentelen ihmiskuvaani ystävänpäivän aattona. Hengityksestä aloitan. Päivänsini antaa keuhkoja muistuttavat sirkkalehdet ja sydäntä muistuttavat seuraavat lehdet. Sydämiä koko vuoden varalle. Tammenterhonkannasta maksa ja kahdesta terhosta munuaiset. Sädekehä ja särkyneet siivet viimeistelevät luomisen. Tietysti vaahteranlehti peittää alastomuuden. Tämä luomus oli viimeiset ajat työhuoneeni kirjoituspöydällä. 

Pyysin piirrosta mallin mukaan, mutta särkyminen siivissä ei ottanut onnistuakseen. Luonnos odottaa luojaansa. Hierojana saan tehdä puiston patsasta muistuttavasta möhkäleestä terapoimatta omannäköisiä ihmisiä. Koiran ja hevosen palaute on aito. Ihmisen antama on valheellinen, jos ei ole vastaanottokykyä. Kuitenkin olen tehnyt parhaani ja kaiken epämiellyttävän pajatuksen jälkeen kysyn: 
- Haluatko tulla uudelleen? 

Tiedän kauttakulkijan olleen kierroksellaan eikä jälleennäkemisestä ole pelkoa. Viimeisiä päiviään Kalkutan kadulla kuolemaa odottava spitaalinen kysyi Äiti Teresan kohdatessaan, mitä Äiti Teresa sovitti auttaessaan kuolevia. Hän itse kärsi karmanlain seurauksista. Minun tehtäväni särkyneenä on kertoa särkyneille:
- Ei siruja heitetä pois, sillä kallista halpa savikin mestarin kädessä ois. 

Näihin mietteisiin vetää minut Suvin rintojen kuva lööpeissä. Kuva on kaunis, mutta halvaksi sen tekee reisien ympärille kierretty köysi. Siitä tulee masokismi mieleen sitomisineen ja ruoskimisineen. Ei vedä vertoja British Museumissa Michelangelon piirrokselle, jossa taiteilija kuvaa elämänhengen puhaltamista ensimmäiseen ihmiseen. Suvin kuvassa haisee raha ja rikos rekvisiitoissa odottaessaan oikeuslääketieteellistä lausuntoa. Itse Suvihan on kaunis kuin luomisentyö. Löytöni nettikuvista on jotakin siltä ja väliltä. Tutkijoille kohteena on tytöt. 

Jo on korkea aika puhua meistä tytöistä, olenhan asunut kotona kuin tyttökodissa ja käynyt koulua kuin tyttöjen koulukodissa. Tyttökodilla ja tyttöjen koulukodilla on sama kasvatuslaitoksen maine. Syyllistymättä pelättyihin lankeemuksiin kirkkon taholta on minusta tullut huono nainen. Yhtä korkealta on ammattini leimattu katuhuorantyöksi. Tunnenkin itseni poliitikon hyväksi käyttämäksi vammaiseksi uskaltaessani sanoa olleeni omaishoitaja ja laillistettu hieroja, vieläpä muodikkaasti ferrarinpunainen. Historia toistaa itseään itseensä uskovan valkoisen herrakansan kautta. Heiltä puuttuu taustatuki historiaa kirjoittaessaan.

perjantai 8. helmikuuta 2008

Projektivastaava

Mitä minusta on tullut monien projektien jälkeen, jos projektina on elämä ja työnä ihminen. Projektin kuvauksesta se alkoi. Kotisivut oppilastyönä 15.2.2006 mennessä; omaishoitajan vertaistuki verkossa. Kuinka se on mahdollista minulle tynnyrissä kasvaneelle, verkkokirjoitustaidottomalle ja ferrarinpunaiselle varhennetulle vanhukselle.

"Yliopistossa jupeilla on pääaineena liikehallinto. Jos joidenkin vaatimusten takia heidän on otettava jotain vapaista taiteista, he ottavat liikerunouden. Liikemaailmassa olevan on siedettävä monia loukkauksia, jos pitää omasta rauhastaan. Hän alkaa elää auringon tasolla. Muutkin näkevät hänet sellaisena kuin hän on, ihmisenä joka on kulkenut läpi helvetin - ja tullut elävänä ulos. Hänellä on kaiken kokemansa jälkeen edelleen voimakas vaikutus toisiin, mutta ei enää uhkaava, vaan paremminkin ymmärtävä. Mikään ei hätkähdytä. Hän voi olla empaattinen niitä kohtaa, jotka juuri kulkevat oman helvettinsä läpi. Ja näin toiset tuntevat olonsa turvalliseksi purkaessaan ongelmaansa tietäen, että hän ei tuomitse vaan ymmärtää. Toiset myös vaistoavat, että hän pystyy kantamaan heidänkin taakkansa siihen sortumatta tai siitä rasittumatta." 

Terveydenhoidon muututtua liiketaloudelleseksi toiminnaksi, siitä on tullut liikerunoutta, jonka edessä pyydän: 
- Anna meille - tarkoitan, elä ota pois. On otettava lisäkurssi "Taide ja taudit". En tarvitse enää Bakerin kystan tyhjennystä, lupasin parantajalääkärille. Hän näytti omasta polvestaan ultralla saman vaivan. Totesin ääneen: 
- Siitähän puuttuu sydämensyke. Toista diagnoosia varten jäljitin 1970-luvulla polvesta otettuja röntgen kuvia sairaalasta: 
- Tallessa on, mutta miksi kysyt niin vanhaa asiaa? 
- Minulla on samat polvet. Nuoren naislääkärin lähete: 
- Kun et suostu tekonivelleikkaukseen, mene psykiatriselle sairaanhoitajalle. 
Projektilla ja projektilla on suuri ero. On osattava erottaa projektit toisistaan. Kotisivullani jokaisella projektilla on tärkeä osa. Olen selvittänyt tien perille elämäni harharetkillä §§§§§§§-viidakossa. Lopputulema on vertaistuki "siihen sortumatta tai siitä rasittumatta".

Lillemor, adoptoitu äiti

Menossa mukana Juustolaaksossa
Minun uusi vuosi alkaa 8. päivänä helmikuuta. Kultainen 2000 on saanut viimeisen nollan päälle 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7. Elämässä toistuu seitsemän vuoden syklit. Alkaa uusi taso, jolle päästessäni olen oppinut jotakin. Ilmoitan sen uudella elossaoloilmoituksella. On minua yritetty vetää takaisin tasoltani, jonne luulin joidenkin yltäneen. Mutta he olivat siellä kalastelemassa omista lähtökohdistaan. 

Nallekarhu halaa vaimonsa nähden korrektisti. Tilaisuuden tullen ilman vaimoa saan halauksesta palautteen. Käsi kulkee luvattomilla alueilla. 
- Veditpä minut alas korkealta hiplaamisellasi." Hän selvensi tarkoitustaan: 
- Minähän testasin värähtääkö viisari. 
Syntisenlaulunmaan opettajarukkana jouduin kohtaamaan käpälöintiä. Lupasin kertoa heidän sinisilmäisille tytöilleen, millaisia heidän isänsä olivat. Sen jälkeen sain istua taksin etupenkillä rauhassa. Iloinen naisporukka oli jatkoilla seuralaisineen. Seuralaiset innostuivat lähentelemään. Naislääkäri veti liivistään toppauksen ja ojensi käpälöijälle: 
- Saat ihan rauhassa puristella. 

Nyt silmänruoka upotetaan silikonplanttina ihon alle tarkoituksella. Jos nainen huomaa miehen kuolaavan kuin Pavlovin koiran kellon soidessa, on se mainittava seksuaalisena häirintänä, jos naisen viesti ei ole johtanut soidinmenoihin. Mikään ei ole enää tabu. "Yhteistä on uskovaisten tavara", saa toisessa tilanteessa minut vetämään ympäri korvia. Kun taas toisessa tilanteessa kiitän henkisten arvojen jakamisesta. Tätä kirjoittaessa muistan niitä pieniä poikia, jotka ovat kysyneet minulta: 
- Tuletko minulle äidiksi? Tulen. Tuomas, Janne, Aron ja Adam olette adoptoineet äidin itsellenne. Teillä jokaisella on oma tarina kerrottavana.

keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Långholmen

En ole vielä lakanoiden välissä vanhainkotipaikkaa varannut. Toivon poliitikoilta pontta juhlapuheisiin "Elämänikäisestä oppimisesta" paasatessaan. Jos projektirahoituksen turvin on saanut kouluttajanpaikan ja -palkan, voisi sitä ikärasistista asennettaan hillitä ja jättää henkilökohtaisuuksiin menevät kysymykset tekemättä. Jouduin selventämään motiiviani kuullessani kysymyksen: "Mitä sinä täällä teet, olethan jo kohta eläkkeellä?" Valtiopäivät on avattu ja saan kuulla tulevan presidentin lukemana CV:ssä antamani selvennyksen kielitaidostani.
Kouluruotsi, kesätyöpaikka 2kk,Vård- och Ålderdomshem. Stockholm v. 1960
Pitkä saksa, 45 vuotta kestänyt kirjeenvaihto saksaksi (Isä Camillo ja Äiti Teresa)
Lyhyt englanti
Latina

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä, olisin minä kuin kilisevä kulkunen tai helisevä vaski, jos minulla ei olisi rakkautta. Ajatus kielitaidosta saa oman tarinansa aikanaan. CV:n lisäys nosti lukijalle niskavillat pystyyn eikä hän tullut hullua hurskaammaksi, mitä olin tehnyt 6-kymppiseksi asti. Olen aukaissut syömmeni selälleen ja antanut auringon paistaa. Nyt suljen vetoketjun ja odotan. Maailma tahtoo vielä viisi minuuttia! Viidessä ferrarinpunaisessa minuutissa ovat SWOT-analyysin nelikentän neljä kuvaa: vahvuuteni - heikkouteni, mahdollisuudet - uhat kertoneet suvuntarinan. Pitkät sillat yhdistää, korkeat muurit erottaa. Aina on ollut raollaan pieni takaportti ottaa Kiertotie, jossa äitini ja isäni saivat asua viimeiset vuotensa Lipp'lakki - talossa, - kuitenkin kuin kotona.

Elämisen taito

Jaakko Haavio: Ikikevät "Elämisen taito"
"Jos sinä lasketkin ainoan aseesi, ei ase antaudu:
100 kertaa minuutissa
6 000 kertaa tunnissa
144 000 kertaa vuorokaudessa
sinun on kohdattava se: pahin vastustajasi on
oman sydämesi takova nyrkki."
(ohjelmointikirjan kuvat päättyvät tähän 26.3.2004)

Etana
On entuudesta tuttu
tämä pieni, tyhmä juttu.
Oli suven aika herkin.
Ja ruusut, ruusut kukki.
Ne etanan tien tukki.
Se pani suunsa suppuun
ja sylki ruusunnuppuun.
Näin painetuksi merkin
se sai kuin saikin oman.
Se oli tyytyväinen,
se pikku nilviäinen.
On tapa etanoiden
myös viisastelijoiden.

"Raha on eroottista", sanoo Sarasvuo radiohaastattelussa. Oli julkinen miljonääri lahjoittaessaan kymppitonnin kehitysmaan naisille olojensa korjaamiseksi. "että viagran voimalla viime metrit."

Mannen år 2000 ja sen jälkeen

Tätä tauhkan määrää!

Kun on oikein onneton
tai oikein onnellinen
ei tarvitse mitään.
Helena Anhava


Kuusi vuotta kulunut tätä vuosituhatta. Valitaan taas presidenttiä. Nyt voin osallistua netissä presidenttipeliin. Uudelleenvalinnan takana on eläkeikäisten naiskaarti. Kutovat punaista kaulaliina joutessaan. Mitäpä muuta osaisi hormoonien vähentyessä kuin heiluttaa puikkoja. Sen olen lukenut runokirjasta. Haluan osallistua keskusteluun. Minut on huomattu. Saan maksettavakseni lähetetyt arvat. Minun ääneni on ilmainen, enkä maksa äänestämisestä, että saisin osallistua voittojuhliin kuin maksamalla sisäänpääsymaksun torilla järjestettyihin häihin. Pahvi-Saulissa on miehenmerkki, vaikka tilanne on vaikeasti korjattavissa. 

Pää on tullut vetäjän käteen globaalissa markkinavoimien pyörittämässä maailmassa. Miehet ovat kaikissa naisten miehittämissä tilaisuuksissa harvalukuiset. Ovatko he nyt sukupuuttonsa kynnyksellä. Joka päivä saan todeta, kaikki on mahdollista lainmuutoksella. Elämme epävarmuuden aikaa. Ei ole mallia miehessä eikä naisessa. Ympäristötekijöiden elämää suojeleva malli on väljähtynyt. Presidentin valtaoikeuksia otetaan pois. Ainoa valvonta prinsessasadun antaman opetuksen mukaan on sähköinen sexipanta. Sen testikäyttäjän paljastaa tekstiviestit ja silmäniskua muistuttava nykiminen silmäkulmassa tehokkuudeltaa sama kuin sähköpaimenessa. 
Minun lapsuudessa pisteaidat korvattiin laiduntamisessa piikkilangoilla tai sähköpaimenilla. Nyt niistä on tullut esteitä tai kaukaa kierrettäviä ihmisten pelättejä. Olen kauhusta kankea nähdessäni på-liitikkoa muistuttavan käärmeen korkeaalla kepinnenässä.

Miehen merkki

Ohjelmointikirjaani kerätyt kuvat, julisteet ja lehtileikkeet ovat toteutuneet aikanaan pelottavan kronoloogisessa järjestyksessä. Viime vuosisadan lopulla nähtiin, kuinka miehen käy 2000-luvulla. Isäni viimeisenä elonpäivä 6.2.2000 valittiin Halosta presidentiksi. Tapahtumapaikkana vuodeosaston 10-huone. Äänestettiin, kouristuksia hapenpuutteesta, kävijöitä, tulijoita, menijöitä. Miksi minä en tee mitään? Minut oli vaiennettu. Happisaturaatio näytti hapetustason olevan kuin huippu-urheilijalla. Isällä ikää 93v ja 3 päivää vaille 3kk. Kolme kuukautta häneen oli pistetty lihakseen nesteenpoistopiikkiä estämään uutta kohtausta, mikä oli hänet sängynpohjalle vanginnut hoitajien hoidonkohteeksi. 

Hoitajien vuoro vaihtuu ja levännyt hoitaja tulee pyhätyöhön happipullon kanssa huoneeseen. Isä saa lisähappea, kouristukset loppuvat. Äänestyspaikat suljetaan. Olemme huoneessa kahdestaan. Myrkynvihreä, liian pehmeä nahkatuoli istuttavaksi minulle. Puutuneena havahdun tietoon. On saatu naispresidentti. Kuningas on kuollut, eläköön uusi kuningatar. Hoitaja yrittää saada minut jäämään, mutta poistun jättäen päivystysnumeroni: 
- Jos jotakin sattuu, voi minulle soittaa. 

Olin loppu, mutta en vaalihuumasta vaan tietäen "Zu Hause Pflegen" - jakson olevan kohdaltani ohi. Aamulla puhelin soi. Isä jätti viesti klo 5.05: Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille. Sinne hävisi miehenmalli elämästäni. Tuli naisenmalli sisarenmuodossa. Poliittista mallia edustaa seitsämät veljekset, jotka luulivat olevansa pesänosakkaita.
Elämä on toista

Moni ei kestä tulla autetuksi,
kun on jaloilleen päässyt on saatava purra,
edessä tai takana, miten vain.
Kai se on oidipaalinen välttämättömyys,
mutta kun se osuu kohdalle se tekee kipeää.
Me olemme sairaskertomuksia kaikki.
On mentävä hyvin pitkään
ja suureen yksinäisyyteen,
on todettava yhä ja yhä:
vasta kun on pettynyt ihmiseen pohjia myöten
voi alkaa pitää ihmisestä. Helena Anhava

maanantai 4. helmikuuta 2008

Naisenkaari

Kukaan ei toivottanut tervetulleeksi synnyinseudulleni uuteen vaiheeseen. Vanhempani tarvitsivat apua kotona asumiseensa. Kuolinpäivänsä aamuna äiti kertasi lastensa nimiä, ehkä isäkin tuli mainituksi. Tästä kertoivat saman huoneen asukkaat ihmetellen. Se oli pienen äidin suuri teko siunata lähtiessään maailmaan saattamansa kahdeksan lasta, jotka kaikki olimme saattelemassa äitiä viimeiselle matkalle. 
Olimme vielä tallella isän 90-vuotiskuvassa. Näin äitini kuihtumisen. Rasva hävisi ihon alta. Ei ole kuvaa rasvaraiteista ruskeiden vatsalihasten päällä. Muistikuvana vielä vihreän lehden lehtiruodissa ja naisenkaaressa. Vauvoja kannettaan kopassa ja samoin olisin voinut ottaa äidin mukaan, mutta pyörätuoli oli vaivattomampi. 

Jos äiti ei ollut puhetuulella, hymisin omia ajatuksia hyräilemällä. Äiti sanoi vaativasti: 
- Älä laula. En ollut huomannut tekeväni sitä tietoisen kuuluvasti. Sisälläni soi. Miksi en saa laulaa? 
- Luulevat, että minä laulan, oli äitini vastaus. Oliko se kahden maan kansalaisten päiväkävely. Sibeliuksen kuudennen sinfonian kuuleminen radiosta sai metsän kukkimaan. Hannu Väisänen heiluu harjan kanssa ulkoterassilla. Minun on aika tiskata astioita ja luudalla lakaista lattioita ja tiedostaa se, mitä olen tekemässä. 

Uutta kotia katsastettiin aamulla aikaisin. Olin kuin Jorma Uotinen poplarissa avaamassa ovea tarkastajille. Uotinen esitti harjan kanssa tangoa. Pattereiden lämmönsäätöä testattiin talvipakkasella. Ulkona mittari näytti -28 astetta. Lämmöt poikki viikkokausiksi. Silloin pohojolaisittain tuli toteen näytetyksi, "mitä köyhät pukoo päällensä". Vielä sähkökatkos siihen lisäksi, oltiin nokisia kuin kaatopaikkakansa kynttiläillallisilla. Jäljet pelottavat, onhan rakennuttaja ollut tutkinnan kohteena. Ei siksi, mitä ihmisillä testattiin, vaan kuinka rakennusliike joutui konkurssiin. Joku rikastui silläkin kuprulla.

Kutsu Sinulle urhea nainen

Nukkumaan käydessäni
ajattelen:
huomenna minä
lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhun ystävällisesti ja ihaillen.
Kehun: sinä pieni, urhea nainen,
minä luotan sinuun. Eeva Kilpi

 Elämäni on täynnä värejä. Niin myös meikkini. Hannu Väisäsen 100 000 suudelmaa nähtyäni voin julkaista pusuhuulet ohjelmointikirjastani. Kuinka kauan lounatuuli itkee viivasuoria suita tai vanhukselle hymiönä näytettyjen tunnetilojen aamorinkaaret kääntyvät alaspäin. Runon ohjeella olen päässyt jo hyvään alkuun syömisessä ja nukkumisessa. Elinkellokin herättää viideltä odottaen kesäaikaan siirtymistä. Luottamuksen itseeni olen säilyttänyt koko omaishoitoajan. Luottamus markkinavoimiin ja poliittisiin julmiin jumaliin on tipotiessään. Jos joku selvisi hengissä keskitysleiriltä, on sillä tarkoituksensa. 

Minä hankin virtuaalisesti verkkoympäristössä pioneerimaisen opiskelun kautta yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdostilanteeseen luopujana. Onhan minun jatkaminen vanhempieni jälkeen mahdollista, kun en ole uudisraivaaja. "Perheenjäsenenä olin kouluttautunut hyvissä ajoin vuodesta 1986 lähtien isän apuna asioidenhoitoon ennen vaihdostilannetta. Omaishoitovuodet 1991 - 2000 olivat varsinaiset 'Ollin oppivuodet'. Etu oli siinä, että valmentautuminen tapahtui siinä yrityksessä, jonka ohjaksiin luulin aikanani astuvan." 

Projektikoulutus puhui yhtä ja laki puhuu toista: 
- Älä unta nää, eihän se ollut mitään työtä. Se oli leikkiä niin kuin isäni sanoi sodasta. Sotaleikit/seksileikit. Ympäristö asettaa esteitä kuin muureja ihmisten välille. Nyt on kunnilla kova kysyntä uusrikkaista optiomiljonääreistä. Mistä lie ulosottomiehen varallisuus kertynyt asettuessaan isäni ja mínun yläpuolelle. Menettelytapoja on aika miettiä kiinalaisessa helvetissä. Siellä elämä jatkuu ja tehdään samaa, mitä ennen sinne joutumista. Radioateljee on opettanut, ettei helvetti jäädy.

perjantai 1. helmikuuta 2008

Genessus


Luominen
Moos. 1:1-2 Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyyden, ja Jumalan henki liikkui vetten päällä.

 Olen alussa miljonääri-isän perijänä. Saman voin tuntea osallistuessani metsäveroiltaan. Nyt maa on autio ja tyhjä, pimeys peittää syvyyden, mutta markkinavoimat liikkuvat vetten päällä. En muista, mikä oli pankkiaapinen ennen tätä säilynyttä kirjoitustaitoisille annettua opasta. Pankin aivot on otettu käyttöön ja tieto jaettu asiakkaalle n. 20 vuotta sitten. Opetetaan: 
- Näin käytät pankkisiirtoa, tiliveloituskoontia, pankkisiirtokuorta, nostolomaketta ja shekkiä. Merkitse tilitapahtumat muistiin.Tiliotteet muodostavat yksinkertaisen kirjanpidon taloutesi tuloista ja menoista. 

Kirjoitin kauppakirjan työhuoneesta kauniissa käsityöläisten talossa. Pankin ohjeilla hoidin raha-asiani, oli työtä ja työniloa. En päässyt alkua pidemmälle, kun nurkanvaltaajat iskivät kohteeseen. Lähdin vanhempieni hoitajaksi aluksi kahdeksi kuukaudeksi. Talo jäi muutostöiden kohteeksi. Mitään ei ollut tapahtunut poissaollessani. Tili miinuksella 20 000. Kiemuraiset olivat kuviot, mutta selvisin niistä aluksi. 

Vuoden kuluttua hankin työhuoneeseen vuokralaisen ja lähdin Tuusniemelle laitospaikkaa tarvitsevien vanhempieni kotonahoitajaksi. Sain lainani maksetuksi. Käsityötalo oli tyhjentynyt. Koko ajan siellä tehtiin muutostöitä, kaadettiin seiniä. Betoninpölyä leijaili kaikkialla kuin asbestinkäsittelytehtaissa. Pankki vuokraa tyhjilleen jääneet tilat konkurssin jälkeen jatkaville työntekijöille. Uusi yhtiö oli syntynyt. Nälkä kasvaa syödessä. Pankki myy omistamansa osakkeet vuokralaiselleen, ja samalla välimiesoikeuden uhan alla minäkin jouduin luopumaan velattomasta työhuoneesta, joka oli nuoren hierojan käytössä. Minut oli heivattu kadulle pankin myötävaikutuksella. 
 En tarvitse tällaista pankkia. Kilpailkoot keskenään asiakkaistaan, minulla ei ole mitään annettavaa eikä menetettävää. 

StoraEnsolla on sama periaate. Miljonääri-isän jättämä perintömetsä pitäisi pantata hamaan tulevaisuuteen konsernin käyttöön, että pääsisin opettelemaan verkkokirjoitustaitoja ja uutta tapaa hoitaa raha-asioita verotusta varten. Se olisi helppoa kirjata ylös koneelle ja jatkaa vuodesta toiseen veroilmoituksen täyttöä, mutta ilman uutta isäntää StoraEnsoa. Jäljet pelottavat, onko minulla mitään siirrettävää seuraavalle sukupolvelle, jos teen vääriä ratkaisuja. Kaikki meni eikä piisannutkaan edellisessä opetuksessa. Käsityöläisten talo on myynnissä, raiskattuna ja hylättynä. 

Näin kansanedustaja ennusti hierojien edunvalvojana: Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa "kuka kysyy, kuka maksaa"-periaatteella. Oli saatu aikaan Kela-korvaus laitoksissa tapahtuvalle rahastukselle. Olen tästä onnellinen, hoitaminen ei voi toimia pörssissä, nais- ja huumekauppaa rahoitetaan sieltä käsin. Sillä on valtiovallan tuki Kemijärvellä ja koko Suomessa markkinavoimien vaatiessa lisääääää. "Saatana väijyvi julmana juuri, lannista viekkahat vehkehet sen ", kaikkuu virsi suviseuroissa lähes 100 000 -päisen paikalle kokoontuneen kansan suusta. Jokaisella oma lehmä ojassa. Itse yhdyn Ukko - Paavon virteen: 
- Sinuhun turvaan Jumala, mua häpeältä säästä. Soiva Siili laulaa Runebergistä ja tuo mieleen äitini sanonnan: Parempi jumalattoman suussa kuin mielettömän peessä. 

Nyt ollaan eduskunnassakin valuttu alaspäin ja kustu urakat kintuille. Miltä maistuu porkkanoista tehty keppikeitto. Pakkopullalta. Siksi olenkin Korkeasaaren eksoottinen eläin, saanut turvapaikan ja eläkkeen, jolla ostan sitä ruokaa, mitä eksoottinen eläin syö. Luoja antaa auringon paistaa niin hyville kuin pahoille, ja krematorio polttaa tuhkaksi, ettei tulevaisuudessa tutkita DNA-näytteitä, jotka johtivat ilmastonmuutokseen.