Pullonhenki on puhunut. Tasavalta on kumottu kurkusta alas. Se ei ollut vanhempieni tahto. Minä en tiedä, mikä on teidän vanhempienne tahto. Ainakin he tahtoivat kohdella lapsiaan oikeudenmukaisesti antamalla lahjakirjan jokaiselle. Lapsuuskoti oli murtolukuosana 1/8 kaikille yhtäsuuri. Kahdeksan 1/8 on yksi kokonainen koti. Siinä vanhempiemme elämäntyö, jonka jokainen realisoi omalla tavallaan. Jäljellä on vain kaaos, eikä se ole vain minun päässäni. Mitä enemmän jokainen piti puoliaan, sitä enemmän seitsämät veljekset saivat hämmentää asiassa. Lahjanantajat olivat rajanneet perintöoikeuden vain omille lapsilleen. Sekö lisäsi roihua liekkeihin. Oli perinnönjaon aika. Olen sanaton lain edessä. Tässä ei päde enemmistöpäätös, vaan yhdellä osakkaalla on oikeus viedä tuhkatkin pesästä. Isänmaata kaupataan ulkomaille vaikka kilonpaloina tai kultahippuina. Jäljellä on hyljätyt talot ja autiot pihat.
Sukupolvien pöytä
Keinu hohtaa tuvassa, uudinten valossa.
Pöydän ympärillä sukupolvien vuoropuhelu.
Miten he antaessaan kärsivällisesti
vuoron toisilleen
alkavat jokaínen säteillä
omaa yksin oloaan.
Kultahiutaleinen autere keski-ikäisten yllä.
Kuin omat hyräilevätkin eleeni
ovat toiselle kuin uhkaava
Jumalan sormi, mahdin osoitus -
niin pyydän tässä kultahiutaleiden alla:
- Anna minun olla ääneti.
Anna välillemme hyvä odotuksen matka.
Anna, jos mahdollista,
monen kuunkierron kasvuhämärä
vailla yhtään selittävää sanaa.
Anna-Maija Raittila "Paratiisini puut"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti